Lohikoski Pia

Arvoisa puhemies! Suomessa on paljon, vähintään satojatuhansia, ihmisiä, joille itsenäinen digiasiointi on vaikeaa tai jopa kokonaan mahdotonta. Vanhusasiavaltuutetun mukaan arjen digitalisoituminen ja digitaalinen viranomaisasiointi aiheuttavat suurelle joukolle ikäihmisiä huomattavia ongelmia. Suomessa asuu jopa 500 000—600 000 yli 65-vuotiasta, joilla ei ole taitoja sähköiseen asiointiin, eikä näitä taitoja ole kaikilla nuoremmillakaan. Asioinnin digitalisoituminen voi aiheuttaa haasteita muun muassa vammaisille tai muille, joilla on erilaisia hahmottamisen ongelmia. On ollut varsin erikoista lukea lehdestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, edustaja Laihon kommentteja, joissa hän vaatii muutoksia tähän digitalisaatioon ja puuttumista digisyrjäytymiseen — asiaan, joka on tuotu tänne hallituksen esityksenä ja jonka hän itse on ollut viemässä läpi. Hän on äänestänyt itse näiden esitysten puolesta. [Aino-Kaisa Pekonen: Näin on!] Arvoisa puhemies! Palveluiden digitalisointi on helpottanut monen elämää, mutta samalla digitalisointi kaventaa monien toimintakykyistenkin iäkkäiden mahdollisuuksia hoitaa itse omia asioitaan. Se, että ei osaa käyttää digitaalisia laitteita, ei tarkoita sitä, että on täysin toimintakyvytön, tietenkään. Joten iäkkäilläkin ja muilla, joiden mahdollisuus käyttää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia on heikompi, täytyisi olla tosiasialliset, yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitaa omia asioitaan riippumatta siitä, minkälaiset laitteet on käytettävissä tai onko digitaitoja. Lainsäädännöllä ollaan nyt tuomassa viranomaisviestinnän osapuoleksi myös yksityisiä toimijoita, ja tämä on kyllä erikoinen käänne. Tämähän ei ole digitaalisen asioinnin helpottamista koskevan tavoitteen kannalta mitenkään välttämätöntä vaan uhkaa päinvastoin sekoittaa jo ennestään vaikeaselkoista järjestelmää entisestään. Kuten edellä esimerkiksi edustaja Heinäluoma juuri totesi, monessa ajanvarausjärjestelmässä saattaa esiintyä tämän seurauksena ongelmia. Ihmisten veroasiat tai jotkut sosiaaliturvaan liittyvät asiat saattavat mennä sekaisin, kun ei tiedetä, että automaattisesti sinne Suomi.fi-kanavaan tulevat jatkossa nämä ilmoitukset, jos on kerran käyttänyt näitä digitaalisia palveluita. Ihminen saattaa odottaa kotiinsa kirjettä eikä osaa mennä katsomaan sieltä, ja tämä kyllä aiheuttaa monenmoista sekaannusta. Vielä, arvoisa puhemies, nostan yhden näkökulman esiin. Tässä on työllisyyspalveluita uudistettu, ja Suomi.fi-viestien laajenevan käytön myötä yhä useamman työnhakijan tulee seurata viranomaisten yhteydenottoja sähköisesti nimenomaan Suomi.fi-palvelun kautta. Tämä vaikuttaa suoraan sekä työnhakuasiakkuuden voimassaoloon että oikeuteen työttömyysetuuteen. Tämä valtakunnallinen uudistus koskettaa monia haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, esimerkiksi nuoria, joilla ei ole näitä laitteita saatavilla vaikkapa pienituloisuuden takia, maahanmuuttajia tai muita, joilla ei välttämättä ole digitaalisia taitoja. He asettuvat eriarvoiseen asemaan. Kaikki eivät todellakaan ole tietoisia näiden Suomi.fi-viestien ensisijaisuudesta, ja tämän palvelun käyttö on jopa velvoittavaa, jos sen on ottanut alun perin käyttöön. Kyllä tässä on erittäin paljon epäkohtia. Suorastaan paheksun tätä edustaja Laihon toimintaa, jolla hän teki täyttä käsienpesua median kautta tässä asiassa, joka on tullut tähän hallituksen esityksenä ja jota hän on itse ollut viemässä läpi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan puheeni Oppenheimerista. Oppenheimerin suhde ydinaseisiin oli syvän ristiriitainen. Hän oli niiden keskeinen kehittäjä mutta nousi myöhemmin vastustamaan asevarustelua ja entistä tuhoisampien aseiden kehittämistä. Oppenheimerin johtama Yhdysvaltojen Manhattan-projekti kehitti ensimmäiset ydinpommit toisessa maailmansodassa, ja ne räjäytettiin Japanissa 1945. Kylmän sodan aikana USA ja Neuvostoliitto kasvattivat arsenaalejaan luoden kauhun tasapainon, jossa ydinaseiden pelote perustuu molemminpuolisen tuhon uhkaan. Oppenheimerin loppuelämän työn voi tiivistää näin: hän koki moraalista tuskaa luomansa aseen tuhovoimasta ja uskoi, että ilman kansainvälistä valvontaa ydinaseet johtaisivat väistämättä maailmanloppuun. Toisen maailmansodan välittömässä jälkimainingissa 1940-luvun loppupuoliskolla Oppenheimer oli keskeinen hahmo yrityksissä luoda ylikansallista sääntelyä ja hallintoa ydinenergialle. Ydinaseiden valvonta ja rajoittaminen perustuvat muun muassa useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka jakautuvat Oppenheimerin alkuperäisiin tavoitteisiin ja myöhempiin, toteutuneisiin järjestelyihin. Ydinsulkusopimus saatiin aikaan lopulta vasta 1968 alkaen, ja se on maailman tärkein ydinasesopimus, jossa on lähes 200 jäsenvaltiota. Arvoisa puhemies! Tästä kaikesta, mistä äsken puhuin, on aikaa. Maailma on muuttunut, ja myös Suomi on Naton jäsen. Naton jäsenyys ei kuitenkaan edellytä Suomelta muutoksia ydinenergialakiin, ja siksi Suomen ydinaserajoitteita ei pidä purkaa. Tämä oli täysin selvää ja myös todella tärkeä näkökulma monille meistä silloin, kun viime kaudella äänestimme Nato-jäsenyyden puolesta. Ydinaserajoitteiden purkaminen on täysin nykyisen hallituksen oma poliittinen linjaus. Sillä ei ole mitään todellisia Nato-integraation edellyttämiä lainsäädännön uudistamisen perusteita. Kokoomus esittää ydinaserajoitteiden purkamisen olevan Nato-maalle kuuluva rutiiniasia, johon ei liity mitään dramatiikkaa. Tosiasiassa ydinaserajoitteiden purkaminen on merkittävä muutos Suomen pitkään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan. Ydinaserajoitusten purkaminen ei lisää Suomen turvallisuutta vaan ehkä jopa päinvastoin, ja se antaa aivan väärän signaalin tässä maailmantilanteessa. Se vain kasvattaa jännitteitä entisestään, ja vaarana on, että ydinaseriisunta heikentyy myös globaalisti. Rauhaa ei edistetä lisäämällä ydinaseita vaan vähentämällä niitä. Suomeen ei pidä jatkossakaan tuoda ydinaseita. Ydinaseet eivät lisää Suomen turvallisuutta, vaan päinvastoin ne lisäävät sotatilanteessa pahimmillaan eskalaation riskiä. On hälyttävää, että hallituksen esityksessä ei lainkaan pohdita näitä riskejä ja ongelmia, joita ydinaseisiin ja niiden levittämiseen liittyy. Arvoisa puhemies! Ruotsin, Norjan ja Tanskan lainsäädännössä ei toki ole Suomen ydinenergialain 4 §:n vastaavaa nimenomaista kieltoa, mutta kyseisillä mailla on kuitenkin sääntelyä liittyen kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin, ja lisäksi Norja, Tanska, Ruotsi ja myös Islanti on jokainen tehnyt kansallisen poliittisen linjauksen ydinaseita koskien. Ydinaseet ja ydinasepelote ovat tehneet paluun maailmanpolitiikan keskiöön viime vuosina, ja näistähän kuulemma Iraniakin tässä lähiaikoina on epäilty. Ydinaseet ovat ihmiskunnan tuhoisimpia keksintöjä, joiden käytöllä olisi katastrofaalisia humanitaarisia seurauksia, ja vaikka ydinaseista on tullut Nato-jäsenyyden kautta osa myös Suomen turvallisuuspolitiikkaa, on Suomen huomioitava myös ydinasevalvontaan liittyvät näkökohdat. Suomi on ydinaseettomana maana sitoutunut ydinsulkusopimukseen ja on velvollinen edistämään sen päämääriä eli edistämään ydinaseriisuntaa ja estämään ydinaseiden leviämistä. Siksi vasemmistoliitto ei voi kannattaa tätä hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Sujuva liikenne tarkoittaa elinvoimaa, työllisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ilmastokestävyyttä. Meillä on alueita, joilla auto on välttämätön, ja on alueita, jonne autoja ei kaivata lisää. Sekä maaseudun että kaupunkien asukkaiden liikkumisen tarpeisiin on vastattava pitkäjänteisyydellä. Toimiva liikenne on koko Suomen asia ja meidän yhteinen vastuumme. Tänään meillä on käsissämme Orpon hallituksen laatima suunnitelma, joka ei valitettavasti ole aito parlamentaarinen näkemys. Työryhmän jäsenillä ei ollut yhtä vaikuttavaa roolia suunnitelman laadinnassa kuin viime kerralla. Arvoisa puhemies! Olemme vasemmistoliitossa pettyneitä sekä suunnitelman laadintaan että sen sisältöön. Suunnitelman suurin laiminlyönti on kaupungistumisen ohittaminen. Suunnitelma ei huomioi olemassa olevaa kehitystä, vaan siinä on valittu jättää tekemättä panostukset kasvavien kaupunkiseutujen tarpeisiin. Keskeisin työkalu olisi MAL-sopimusten riittävä ja ennakoiva rahoitus. Esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn panostukset maksaisivat itsensä takaisin ihmisten terveytenä ja vähenevinä ilmastopäästöinä, mutta hallitus on ajanut investointiohjelman rahoituksen alas, eikä tämä suunnitelma lupaa parempaa. Joukkoliikenteen osalta pitäisi huomioida palvelutarpeen merkittävä kasvu ja työssäkäyntialueiden laajentuminen. Esimerkiksi liityntäpysäköinteihin on järkevää panostaa. Maamme kaupungeissa voidaan alentaa liikennepäästöjä kustannustehokkaasti kohti kestävämpiä kulkumuotoja, mutta hallitus jarruttaa tätä kehitystä. Eivätkä nämä ole pelkkiä kaupunkien kysymyksiä, vaan myös maaseudulla tarvitaan toimivaa joukkoliikennettä ja turvallisia pyöräteitä. Alueiden keskuskaupungit ja harvemmin asutetut alueet voitaisiin sitoa yhteen toimivalla lähijunaliikenneverkolla, mutta tämä ei ole hallitukselle kelvannut. Hallituksen olisi syytä ymmärtää, että mitä vähäpäästöisemmäksi liikennejärjestelmät kaupunkiseuduilla muodostuvat, [Sheikki Laakso: Tyhjät junat!] sitä vähemmän päästövähennystoimia jäisi kohdistettavaksi harvemmin asutuille alueille. Ideologian ei pitäisi antaa sumentaa järkeviä tavoitteita. [Juha Mäenpää: Nyt oli hyvin sanottu!] Arvoisa puhemies! Liikennettä sähköistämällä vähennämme liikennesektorin päästöjä. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa on myös selvää, että liikkumisen tapojen kestävä muutos on välttämätön. Energiaomavaraisuudella voimme lisätä huoltovarmuutta, vähentää riippuvuuksia öljydiktaattoreista ja vahvistaa kansallista turvallisuutta. Sitten tämä korjausvelka: Joku voisi sanoa, että Liikenne 12 ‑suunnitelman koko idea oli kuroa korjausvelkaa kiinni, mutta nyt korjausvelka vain kasvaa niin teillä kuin raiteilla. Tämä tulee johtamaan huonokuntoisiin teihin. Rataverkon heikko kunto taas vaikeuttaa tulevaisuudessa junaliikenteen kehittämistä myös elinkeinoelämän näkökulmasta. Me vasemmistossa painotamme, että koko maan saavutettavuudesta on huolehdittava ja se on tehtävä mahdollisimman kestävästi. Arvoisa puhemies! Hallitus on valinnut liikennepolitiikalleen suunnan, joka ei ole kestävä. Se ei ole kestävä ekologisesti. Hallitus on saanut toimillaan liikennepäästöt pitkän tauon jälkeen kasvuun, [Miko Bergbom: Millä toimilla?] mutta ei aio sitä tässä suunnitelmassa kuroa kiinni. Tuleva hallitus löytää tämän edestään, koska ilmastotavoitteet ja ‑velvoitteet eivät ole kadonneet minnekään. [Miko Bergbom: On ne!] Se ei ole kestävä myöskään sosiaalisesti, kun joukkoliikenteen rahoitusta ei vahvisteta. Tämä johtaa sekä palvelutarjonnan heikkenemiseen että hintojen nousuun. Ei liikenneköyhyyttä korjata muutaman sentin bensa-alella vaan huomioimalla liikennejärjestelmä kokonaisuutena ja kohdistamalla toimia tarkoituksenmukaisesti. Mutta eihän tämä ole kestävä edes taloudellisesti. Suunnitelmaa leimaa passiivisuus. Se tyytyy nykyiseen menoon, ja ideologiset paineet estävät kunnianhimon. Yksityisautoilun ja maanteiden ohella tarvitaan panostuksia myös muille sektoreille, jotka ovat keskeisiä tulevaisuuden kestävyyden kannalta. Mutta näitä matalalla roikkuvia hedelmiä hallitus ei halua poimia, ei ohjelmassaan eikä tässä suunnitelmassa. Arvoisa puhemies! Lopuksi: On tärkeää tehdä analyysiä liikenteemme tilasta ja tulevaisuudesta. Valitettavasti tämä suunnitelma ei kuitenkaan tarjoa kestäviä ratkaisuja tunnistettuihin ongelmiin. Taloustilanteen vuoksi priorisointia on edessä, mutta se kannattaisi tehdä ideologian sijasta järkeen ja tietoon nojaten.

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategia ei tuo mitään uutta nykyisen ilmastopolitiikan keskeisimpien ongelmien ratkaisemiseksi. Tärkeimmät ilmastopoliittiset toimet, kuten taloudelliset ohjauskeinot esimerkiksi kestävään metsänhoitoon kannustamiseksi, loistavat poissaolollaan. Missä ovat uudet toimet, missä riittävät toimet? Hallitus ei edes yritä näyttäytyä ilmastopoliittisesti uskottavana. Sen sijaan näytätte siltä, että laskette EU-maiden kollektiivisen epäonnistumisen varaan. Hakkuiden hillitseminen on tutkitusti vaikuttavin ja varmin keino kasvattaa Suomen hiilinieluja, mutta hallitus on kannustanut entistä suurempiin hakkuisiin. Hallitus on päättänyt olla linjaamatta uusista veromuutoksista, joilla voitaisiin parantaa verotuksen ympäristöohjaavuutta. Sen sijaan olette keventäneet fossiilitalouden verotusta sadoilla miljoonilla. Ihmisten ja planeetan hyvinvoinnin turvaamiseksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikka tulisi asettaa politiikanteon keskiöön.