Lohikoski Pia

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakiesityksen myötä hallituksen tekemät suorat leikkaukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon kasvavat noin miljardiin euroon vuositasolla. Hallituksen politiikka kaiken kaikkiaan lisää terveyseroja, köyhyyttä, asunnottomuutta ja sosiaalisia ongelmia, ei pakon vuoksi vaan koska tämä hallitus suosii mieluummin rikkaita ja suuryrityksiä, joille rahaa kyllä riittää. Oikeistohallituksen politiikan myötä tarve kolmannen sektorin tarjoamalle tuelle ja palveluille kasvaa vuosi vuodelta, mutta samalla sen resurssit on päätetty viedä. 190 miljoonan euron leikkaukset hallituskauden aikana vievät puolet sosiaali- ja terveysjärjestöjen aiemmasta rahoituksesta. Asiasta vastaavalle sosiaali- ja terveysministeri Rydmanille kyse on poliittisesta pelistä ja profiloitumisesta sillä oletuksella, että vihamielinen suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan toisi hänelle poliittista kannatusta. Vaikka kokoomuksen ja RKP:n johto on linjannut, etteivät syrjivät avustuskriteerit ole hyväksyttäviä, ministeri Rydman on toistuvasti ilmoittanut, että kriteerit ovat ja pysyvät. Mielestäni tästä syystä on tarpeen punnita, nauttiiko ministeri enää eduskunnan luottamusta tehtävässään. Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamuslausetta sosiaali- ja terveysministeri Rydmanille. Arvoisa puhemies! Ministeri Rydmanin esittelemien kriteerien mukaan avustusta ei jatkossa myönnettäisi järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön. Yksi järjestöjen työn keskeinen osa on kuitenkin nimenomaan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jotta esimerkiksi vammaisten, lasten, nuorten ja vanhusten ääni kuuluisi myös päättäjien korviin. Avustusta ei jatkossa myönnettäisi myöskään järjestöille, joiden toiminta kohdistuu pääosin yhteen tiettyyn ei-terveysperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään. Tämä on ilmeistä syrjintää esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä sekä eri maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Se, että järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön, ei jatkossa myönnetä avustuksia, heikentää demokratiaa ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia tuoda päätöksentekoon tietoa, kokemusta sekä kriittisiä ja kehittäviä näkökulmia. Käytännössä suuri osa juuri vaikuttamistyötä tekevistä järjestöistä toimii perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi. Tämä linjaus on ristiriidassa julkiselle vallalle asetetun velvoitteen kanssa turvata ja edistää perus- ja ihmisoikeuksia. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun Suomi virallisesti puhuu kansalaisten kriisinkestävyyden lisäämisestä, annetaan sosiaali- ja terveysministeri Rydmanin ajaa alas ja hajottaa koko se sote- ja järjestökenttä, joka nimenomaan toteuttaa ihmisten arjen tasolla sekä ennalta ehkäisevää että myös kriisityötä. Ministerin väite siitä, etteivät leikkaukset osu avun tarpeessa oleviin, on kestämätön. Sotejärjestöiltä ei voida leikata näin paljon ilman, että se romuttaa suoraan ihmisiä kohtaavan työn. Järjestöt tarjoavat elintärkeää tukea ja palveluita, joita kunnat ja hyvinvointialueet eivät pysty järjestämään. Erityisen hälyttävää on se, että Rydmanin päätös on jättämässä sosiaalisen hyvinvoinnin kriteerin tukemisen ulkopuolelle. Jos asunnottomuuden, päihdeongelmien ja yksinäisyyden ehkäisy ei enää jatkossa kuulu avustusten piiriin, edessä on niin vaikea sosiaalinen romahdus ja inhimillinen katastrofi, että on vaikea uskoa minkään hallituspuolueen sitä ihan oikeasti haluavan. Arvoisa puhemies! Suomessa on pitkät perinteet sosiaali- ja terveysalan järjestöillä. Monet niistä on perustettu jo 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alkupuoliskolla. Järjestöt perustettiin auttamaan vaikeimmassa tilanteessa olevia ihmisiä aikana ennen hyvinvointivaltion julkisia palveluita. Järjestöt ovat yli sadan vuoden ajan rakentaneet sitä turvaverkkoa, joka nykyään toimii hyvinvointivaltion julkista sotealaa täydentävänä rakenteena. Lapset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, sotaveteraanit, tukea tarvitsevat nuoret, asunnottomat, päihdeongelmaiset ovat saaneet järjestöjen kautta tukea, jota valtio ei ole pystynyt tarjoamaan. Samalla syntyi miljoonia säästävä vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen malli. Järjestörakenne toimii siten, että palkattujen, myös keskusjärjestötasolla työskentelevien järjestöammattilaisten organisoimana pyörii vahva vapaaehtoisten ja kokemustiedon toimintakokonaisuus. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin kohdistuvat leikkaukset ovat ajamassa alas vanhaa ja toimivaa rakennetta, joka hoitaa tärkeän osan niistä tehtävistä, jotka muutoin kuuluisivat kunnille ja hyvinvointialueille, mutta ne on jätetty kolmannen sektorin hoidettavaksi. Suomen hallitus on nyt tekemässä päätöstä, jonka seurauksia se ei tunnu ymmärtävän.

Arvoisa puhemies! Suomessa on paljon, vähintään satojatuhansia, ihmisiä, joille itsenäinen digiasiointi on vaikeaa tai jopa kokonaan mahdotonta. Vanhusasiavaltuutetun mukaan arjen digitalisoituminen ja digitaalinen viranomaisasiointi aiheuttavat suurelle joukolle ikäihmisiä huomattavia ongelmia. Suomessa asuu jopa 500 000—600 000 yli 65-vuotiasta, joilla ei ole taitoja sähköiseen asiointiin, eikä näitä taitoja ole kaikilla nuoremmillakaan. Asioinnin digitalisoituminen voi aiheuttaa haasteita muun muassa vammaisille tai muille, joilla on erilaisia hahmottamisen ongelmia. On ollut varsin erikoista lukea lehdestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, edustaja Laihon kommentteja, joissa hän vaatii muutoksia tähän digitalisaatioon ja puuttumista digisyrjäytymiseen — asiaan, joka on tuotu tänne hallituksen esityksenä ja jonka hän itse on ollut viemässä läpi. Hän on äänestänyt itse näiden esitysten puolesta. [Aino-Kaisa Pekonen: Näin on!] Arvoisa puhemies! Palveluiden digitalisointi on helpottanut monen elämää, mutta samalla digitalisointi kaventaa monien toimintakykyistenkin iäkkäiden mahdollisuuksia hoitaa itse omia asioitaan. Se, että ei osaa käyttää digitaalisia laitteita, ei tarkoita sitä, että on täysin toimintakyvytön, tietenkään. Joten iäkkäilläkin ja muilla, joiden mahdollisuus käyttää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia on heikompi, täytyisi olla tosiasialliset, yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitaa omia asioitaan riippumatta siitä, minkälaiset laitteet on käytettävissä tai onko digitaitoja. Lainsäädännöllä ollaan nyt tuomassa viranomaisviestinnän osapuoleksi myös yksityisiä toimijoita, ja tämä on kyllä erikoinen käänne. Tämähän ei ole digitaalisen asioinnin helpottamista koskevan tavoitteen kannalta mitenkään välttämätöntä vaan uhkaa päinvastoin sekoittaa jo ennestään vaikeaselkoista järjestelmää entisestään. Kuten edellä esimerkiksi edustaja Heinäluoma juuri totesi, monessa ajanvarausjärjestelmässä saattaa esiintyä tämän seurauksena ongelmia. Ihmisten veroasiat tai jotkut sosiaaliturvaan liittyvät asiat saattavat mennä sekaisin, kun ei tiedetä, että automaattisesti sinne Suomi.fi-kanavaan tulevat jatkossa nämä ilmoitukset, jos on kerran käyttänyt näitä digitaalisia palveluita. Ihminen saattaa odottaa kotiinsa kirjettä eikä osaa mennä katsomaan sieltä, ja tämä kyllä aiheuttaa monenmoista sekaannusta. Vielä, arvoisa puhemies, nostan yhden näkökulman esiin. Tässä on työllisyyspalveluita uudistettu, ja Suomi.fi-viestien laajenevan käytön myötä yhä useamman työnhakijan tulee seurata viranomaisten yhteydenottoja sähköisesti nimenomaan Suomi.fi-palvelun kautta. Tämä vaikuttaa suoraan sekä työnhakuasiakkuuden voimassaoloon että oikeuteen työttömyysetuuteen. Tämä valtakunnallinen uudistus koskettaa monia haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, esimerkiksi nuoria, joilla ei ole näitä laitteita saatavilla vaikkapa pienituloisuuden takia, maahanmuuttajia tai muita, joilla ei välttämättä ole digitaalisia taitoja. He asettuvat eriarvoiseen asemaan. Kaikki eivät todellakaan ole tietoisia näiden Suomi.fi-viestien ensisijaisuudesta, ja tämän palvelun käyttö on jopa velvoittavaa, jos sen on ottanut alun perin käyttöön. Kyllä tässä on erittäin paljon epäkohtia. Suorastaan paheksun tätä edustaja Laihon toimintaa, jolla hän teki täyttä käsienpesua median kautta tässä asiassa, joka on tullut tähän hallituksen esityksenä ja jota hän on itse ollut viemässä läpi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Muutoksella toteutettaisiin hallitusohjelman mukainen niin sanottu kotihoidon tuen Norjan malli. Tämän esityksen mukaan kotihoidon tuen maksamiseksi edellytettäisiin lähtökohtaisesti, että tuen saaja on asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan. Kotihoidon tuki maksettaisiin vain lasta pääasiallisesti hoitavalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Tätä asumisaikavaatimusta sovellettaisiin vain, jos kotihoidon tukea hakeva henkilö on muuttanut Suomeen tämän ehdotetun lain tultua voimaan. Tässä näyttää olevan jälleen kyseessä esitys, jolla asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan syntyperän perusteella. Perhevapaajärjestelmää ja kotihoidon tukea tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti eikä syrjimällä Suomeen muuttaneita. Varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen on erittäin tärkeä tavoite, jota kannatan, mutta nyt esitettävä keino ei vaikuta toimivalta eikä yhdenmukaiselta. Me tarvitsemme panostuksia kotoutumispalveluihin, maahanmuuttajien työllistymiseen, kielen oppimiseen, varhaiskasvatuksen laatuun ja saavutettavuuteen, mutta valitettavasti nyt näyttää siltä, että hallituksen leikkauspolitiikka heikentää näitä kaikkia. Useat lausunnonantajat tähän lakiesitykseen pitivät ongelmallisena sitä, että tämä asumisaikavaatimus rajoittaa yhdenvertaisuutta. Monet lausunnonantajat pitivät epävarmana, että tällä esityksellä olevia tavoitteita saavutettaisiin rajaamalla oikeutta kotihoidon tukeen. On hyvä tavoite, että maahanmuuttajaäidit pääsisivät työelämään, mutta ensin pitäisi olla työpaikkoja, pitäisi olla tuettua kielenopetusta, pitäisi olla kotoutumiskoulutusta — näitä palveluita, joita juuri leikataan. Ei se, että viedään palvelut pois ja leikataan kotihoidon tuki, valitettavasti näytä siltä, että tällä saavutettaisiin tätä naisten lisääntyvää työllisyyttä. Osa lausunnonantajista katsoi, että tämä ehdotettu muutos päinvastoin voi vaikeuttaa kohderyhmän tavoittamista palveluihin ja lisää myöskin riskiä sille, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maahanmuuttajaäidit saattavat jäädä kotiin hoitamaan lasta ilman etuutta eli ilman tätä korvausta. Muutosten vaikutuksena voikin siis tosiasiassa olla lapsiperheköyhyyden lisääntyminen ja kotoutumisen heikentyminen. Sen takia tätä esitystä on vaikea olla kannattamassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus — niin sanottu uudistus — leikkaa kotoutumiskoulutuksesta sekä heikentää sen saatavuutta ja laatua. Näin vaikeutetaan maahanmuuttajien kielen oppimista ja myös sitä työllistämistä, mitä tässä aikaisemmin peräänkuulutettiin. Tämä jättää tuhansia ihmisiä tyhjän päälle ja lisää syrjäytymistä, mutta se lienee joidenkin tarkoituskin. Vapaa sivistystyö kantaa tällä hetkellä suuren vastuun erityisesti niistä kotoutujista, joilla on heikoimmat opiskeluvalmiudet, ja tämän seurauksena, kun oppilaitosverkosto ajetaan alas, kielikoulutusten jonot pitenevät, vaikka ne ovat jo ennestään kohtuuttomia. Kotoutumis- ja lukutaitokoulutusta ollaan kaventamassa pelkäksi työvoimapoliittiseksi palveluksi. Kuten edustaja Hopsu täällä totesi, niin pätevät opettajat saavat potkut ja tilalle tulee reppufirmoja, jotka halvimmalla tekevät. Mitä tämä hyödyttää meidän kotoutumista, jos me ajamme tämän tuottoisan, hyvän oppilaitosverkoston alas? Ongelmana on ollut koulutuksen liian heikko saatavuus, ja nyt te heikennätte sitä lisää.