Ronkainen Jari

Arvoisa puhemies! Suomen varautuminen kriiseihin mitataan siinä, miten yhteiskunnan keskeiset toiminnot kestävät häiriötilanteet. Terveydenhuolto on tässä aivan keskiössä. Lopulta ratkaisevaa on se, miten järjestelmä toimii silloin, kun yhteiskuntamme ilmapiiri muuttuu nopeasti ja vakavasti. Tänään käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jossa muutetaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä koskevaa lainsäädäntöä. Esityksen keskeinen sisältö on se, että Suomeen voidaan kriisitilanteessa ottaa vastaan kansainvälistä apua siten, että ulkomaiset terveydenhuollon ammattilaiset voivat toimia täällä poiketen normaaleista lupa- ja rekisteröintivaatimuksista. Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa lainsäädäntö on rakennettu normaalioloja varten. Se on perusteltua potilasturvallisuuden kannalta, mutta sama järjestelmä ei sellaisenaan sovellu tilanteisiin, joissa apua tarvitaan nopeasti ja laajasti. Kuten valiokuntakin toteaa, normaalioloihin luotu lupa- ja valvontajärjestelmä ei ole tarkoituksenmukainen kriisitilanteissa, joissa kansainvälisen avun vastaanottaminen on välttämätöntä. Tässä esityksessä tehdään selkeä ratkaisu: kriisitilanteessa voidaan poiketa normaalista sääntelystä, jotta apu saadaan käyttöön nopeasti. Kyse ei ole siitä, että vaatimuksia kevennettäisiin pysyvästi, vaan siitä, että poikkeuksellisessa tilanteessa toimitaan poikkeuksellisella tavalla. Tämä on tärkeä muutos, mutta samalla on syytä katsoa kokonaisuutta hieman laajemminkin. Jos Suomeen kohdistuu vakava kriisi, oli kyse sitten suuronnettomuudesta, laajasta häiriötilanteesta tai pahimmillaan sotatilanteesta, terveydenhuollon kuormitus kasvaa nopeasti. Silloin ei riitä, että järjestelmä toimii juuri ja juuri kuten normaalioloissa, vaan sen on kestettävä merkittävästi suurempi paine. Tällaisessa tilanteessa kansainvälisen avun merkitys korostuu. On meidän etumme, että apu voidaan ottaa vastaan nopeasti ja ilman turhia esteitä, mutta yhtä tärkeää on se, että meillä on valmius myös itse integroida tämä apu osaksi omaa järjestelmäämme niin, että kokonaisuus toimii. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta kannattaa esitystä ja pitää sitä perusteltuna. Kuten valiokuntakin toteaa, normaalioloihin rakennettu tiukka lupa- ja valvontajärjestelmä ei sellaisenaan sovellu kriisitilanteisiin, joissa apua tarvitaan nopeasti ja laajasti. Lainsäädäntö toimii hyvin silloin, kun olosuhteet ovat vakaat. Mutta juuri kriisejä ajatellen meidän on varmistuttava siitä, että järjestelmä ei hidasta avun saamista silloin, kun jokainen hetki on ratkaiseva. Kun katsomme kokonaisuutta, on selvää, että terveydenhuolto on yksi yhteiskunnan kriittisimmistä toiminnoista kriisitilanteessa. Siksi on välttämätöntä, että sen toimintaedellytykset turvataan myös poikkeuksellisissa oloissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen rikosoikeusjärjestelmä perustuu ajatukseen, että rangaistus on seuraus tehdystä teosta, mutta kaikkein vakavimmissa rikoksissa kysymys ei ole vain menneestä vaan myös tulevasta. Jos on ilmeinen vaara siitä, että henkilö vapautuessaan syyllistyy uuteen vakavaan henkeä, terveyttä tai vapautta loukkaavaan rikokseen, yhteiskunnan on kyettävä reagoimaan siihen ennakoivasti. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys koskee varmuusvankeuden käyttöönottoa sekä elinkautisvankien vapauttamismenettelyn muuttamista. Kiitos teille, ministeri Meri, tämän esityksen valmistelusta. Viimeinkin saimme sen käsittelyyn. Esityksen ydin on yksinkertainen. Kaikkein vaarallisimpien rikoksentekijöiden kohdalla vankeutta voidaan jatkaa niin kauan kuin ilmeinen vaara uusista vakavista rikoksista on olemassa. Arvoisa puhemies! Suomessa elinkautisesta vankeudesta voi nykyisin hakea vapautumista, kun vankeutta on suoritettu 12 vuotta. Käytännössä vapautuminen tapahtuu usein noin 14—15 vuoden kohdalla. Suurimmassa osassa tapauksista tämä on riittävä, ja vapautuneet eivät syyllisty uusiin henkirikoksiin. Ongelma koskee sitä pientä joukkoa, jonka kohdalla väkivallan riski ei ole satunnainen vaan toistuva ja poikkeuksellisen korkea. Kyse on henkilöistä, jotka ovat syyllistyneet äärimmäisen vakaviin tekoihin ja joiden kohdalla asiantuntija-arviot osoittavat edelleen merkittävää vaaraa toisten hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Nykyjärjestelmässä vapauttamisen kynnys ei ole riittävän selkeästi sidottu tähän vaarallisuusarvioon. Yksi nykyjärjestelmän keino puuttua kaikkein vakavimpiin rikoksiin on ollut niin sanottu yhdistelmärangaistus. Se tarkoittaa pitkää ehdotonta vankeutta, jota seuraa vuoden mittainen valvonta-aika vapautumisen jälkeen. Yhdistelmärangaistus on tarkoitettu vakaviin henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuviin rikoksiin, ja sen tuomitsemiseen on edellytetty muun muassa aiempaa vakavaa rikollisuutta sekä arviota tekijän erityisestä vaarallisuudesta. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että järjestelmä reagoi vasta, kun vakavia rikoksia on jo takana useampia. Esityksessä yhdistelmärangaistuksen soveltamisalaa laajennetaan siten, ettei aiempi rikollisuus ole enää välttämätön edellytys. Näin kaikkein vakavimmissa yksittäisissä teoissa voidaan jo ensimmäisen tuomion yhteydessä arvioida, onko kyse henkilöstä, jonka vaarallisuus edellyttää tiukempaa seuraamusjärjestelmää. Arvoisa puhemies! Merkittävin muutos on varmuusvankeuden käyttöönotto. Varmuusvankeus tarkoittaa sitä, että yhdistelmärangaistuksen vankeusajan loppuvaiheessa tuomioistuin voi päättää vankeuden jatkamisesta, jos arvio osoittaa ilmeisen vaaran uusista vakavista rikoksista. Kyse ei ole automaattisesti lisärangaistuksesta vaan tuomioistuimen harkintaan perustuvasta päätöksestä, joka nojaa asiantuntija-arvioihin ja laissa säädettyihin edellytyksiin. Vaarallisuutta arvioidaan säännöllisesti, ja vapautuminen on mahdollista heti, kun ilmeistä vaaraa ei enää katsota olevan. Samalla elinkautisvankien vapauttamismenettelyä täsmennetään. Jatkossa laissa selkeytetään, ettei vapauttaminen ole mahdollista, jos arvio osoittaa ilmeisen vaaran uusista vakavista rikoksista. Väkivalta-arvion merkitys korostuu, ja turvallisuusnäkökulma sidotaan entistä selvemmäksi osaksi vapauttamispäätöstä. Kyse ei ole poikkeuksellisesta ratkaisusta eurooppalaisessa vertailussa. Useissa maissa on käytössä järjestelmiä, joissa kaikkein vaarallisimpien rikoksentekijöiden vankeutta voidaan jatkaa vaarallisuusarvion perusteella. Suomessa vastaava mekanismi on tähän asti puuttunut. Kysymys on viime kädessä siitä, miten yhteiskunta suhtautuu ilmeiseen ja vakavaan riskiin uusista rikoksista. Rikosoikeus ei ole vain seuraamusjärjestelmä menneestä teosta vaan myös väline suojata henkeä, terveyttä ja vapautta. Kun arvio osoittaa, että vaara on olemassa, sen sivuuttaminen ei ole vastuullista. Tämä esitys rakentaa järjestelmän, jossa kaikkein vaarallisimpien rikollisten kohdalla yhteiskunnan suoja toteutuu johdonmukaisesti, oikeudellisesti, hallitusti. Kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä. — Kiitos.