Satonen Arto

Arvoisa puhemies! Hyvä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän asian ripeästi käsitellyt. Minä luulen, että nyt olennaista on se, että täällä asiat saadaan sujuvasti etenemään silloin, kun kyse on sellaisista asioista — tai kaikistakin, mutta nimenomaan sellaisista asioista — jotka ovat ihmisille tärkeitä. Ja kuten tässä on kuvattu, tämä on ollut kyllä tärkeä asia. Ehkä juuri sen takia tämä on tärkeää, että kun suomalainen metsäteollisuus on niin voimakkaasti investoinut Uruguayhin, niin se on tietysti johtanut siihen, että se on sellainen maa, jossa myöskin suomalaisia työntekijöitä on varsin paljon niissä hankkeissa ollut mukana. Jos en vallan väärin muista, niin Uruguay oli yhteen aikaan maailmassa ainoa maa, jossa Suomi oli suurin ulkomainen investoija. Nämä metsäteollisuushankkeet olivat niin mittavia — Uruguay on kuitenkin kohtuullisen pieni maa — Uruguayn mittakaavalla, että Suomi nousi siellä kaikkein suurimmaksi investoijaksi. Se on tietysti erittäin iso juttu myös. On erittäin hyvä, että tämmöisiä asioita hoidetaan. Kiitokset tässä vaiheessa ministerille ja myöskin ministeriön neuvottelijoille, jotka ovat tämän asian yhdessä Uruguayn kanssa saaneet aikaan. Kiitos myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asian ripeästä käsittelystä.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että voin kyllä tällä kertaa yhtyä edustaja Lauri Lylyn puheenvuoroon ihan kaikilta osin. Varsinkin tämän eläkekattoasian osalta ajattelen kyllä aivan samalla tavalla, että se ei meidän järjestelmään sovi ja johtaisi juuri siihen, että sitten tulisi tämän yhteisen järjestelmän ulkopuolisia ratkaisuja, ja se ei olisi kenenkään etu. Ylipäätään tämä meidän työeläkejärjestelmä on paljon mainettaan parempi. Se on varsin hyvässä kunnossa, ja sen haasteet eivät tule tällä hetkellä ollenkaan sen järjestelmän sisältä, ehkä pikemminkin sen ulkopuolelta — että miten tämä julkinen talous tässä sitten muuten kestää. Mitä sitten tulee tähän käsittelyyn, että missä valiokunnassa näitä asioita käsitellään, niin se on tietysti totta, että nykyisen voimassa olevan valiokuntaoppaan mukaan nämä kuuluvat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja sen takia sitä virkamiehet alun perin myöskin esittivät. Olen pitkään ollut jo sitä mieltä, että oikeampi paikka ylipäätään näille kaikille työeläkeasioiden käsittelyille olisi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, jolle se luontevasti kuuluisi, koska niin kiinteä osa myöskin työelämän kysymyksiä on, miten tämä eläkejärjestelmä siihen nivoutuu. Mutta se on toki mahdollista. Kun kuulin tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoron, niin ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, jos tämä lähetetään lausunnolle myöskin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Itse asiassa jos tämä päätös nyt täällä äänestyksen jälkeen pitää voimansa ja jos ei sitä puhemiesneuvostossa esimerkiksi huomenna muuteta, niin voin aivan hyvin kyllä esittää sitten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, että pyydämme lausunnon myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, ja nimenomaan silloin sosiaali- ja terveysvaliokunta voi luontevasti keskittyä siihen lausunnossaan. Lausuu tietysti, mitä haluaa, mutta voi keskittyä esimerkiksi juuri siihen osaan, jota edustaja Krista Kiuru tässä erityisen tärkeänä heidän valiokuntansa näkökulmalta katsottuna piti. Siitä ei kannata nyt tehdä mielestäni mitään isoa numeroa, missä tämä käsitellään, mutta se on olennaista ja hyvä asia, että en ole kuullut tässä salissa vielä yhtään puheenvuoroa, jossa tätä esitystä ei olisi pidetty hyvänä. Eli tämä on todellakin menossa laajalla enemmistöllä eteenpäin, ja hyvä niin. Toivottavasti myös mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän myös hyvin, että nyt olisi jo aika päästä kohta äänestämään, mutta haluan myöskin puuttua samaan asiaan kuin edustaja Zyskowicz viimeksi, koska tässä edustaja Koskelan puheenvuorossa jäi minuakin niin paljon mietityttämään tämä asia, onko tosiaan näin, että tätä asiaa ei voida ihmisille avata. Nyt kun edustaja Lyly on pyytänyt puheenvuoron, niin minä pyydän, että vastaatte, kun tiedän, että te olitte yhdessä ministeri Ikosen kanssa keskeisiä henkilöitä tässä Tampereen Nokia-areenan päätöksessä. Oliko niin, että kun siihen Tampereen Nokia-areenaan Tampere pisti — oliko se peräti 60 miljoonaa? — kovan panoksen omilla rahoillaan, niin ihmiset, päätöksentekijät... Minä luulen, että kukaan niistä päätöksentekijöistä, jotka siellä olivat, mistään puolueesta ei ollut sitä mieltä, että se areenan rakentaminen on tärkeämpää kuin huolehtia terveydenhoidosta tai koulutuksesta, vaan se raha annettiin siihen areenaan sen takia, että se areena tuo työpaikkoja. Kun niitä turisteja käy, se tuo hotelleille, ravintoloille, kaupoille työpaikkoja. Sitä kautta se tuo verotuloja myös Tampereen kaupungille ja Suomen valtiolle, ja näin on Tampereella käynyt. Nyt on enemmän rahaa laittaa terveydenhoitoon ja koulutukseen. Tästä siinä oli kyse. Tämä on se investoinnin ja käyttömenon välinen ero, ja minä nyt toivoisin, että sen jokainen täällä jo vähitellen ymmärtäisi. [Minja Koskela pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Tästä asiasta on täällä jo pitkään keskusteltu, ja täällä oli jo ensimmäisessä käsittelyssäkin mittavat keskustelut, mutta en silti malta olla ottamatta kantaa muutamaan täällä esitettyyn väitteeseen: Ensimmäinen asia on se, että mikä tällä hetkellä on työmarkkinoilla Suomen suurin ongelma. Minä olen kuvitellut, että tässä salissa on yhteinen näkemys siitä, että se on avoimien työpaikkojen liian vähäinen määrä. Jos näin on, niin vahvasti ihmettelen, minkä takia vasemmisto-oppositio — johon myös keskustan voi laskea mukaan, kuten äsken kuultiin — vastustaa joka ikistä esitystä, jolla rekrytointikynnys alenee ja joku ihminen, joka muuten jäisi kokonaan vaille työtä, tulee sen myötä saamaan määräaikaisen työsuhteen. Se on huomattavasti parempi, että ihmisellä on määräaikainen työsuhde, kuin se, että hän on kokonaan työttömänä. Tätä siis ihmettelen. Sitten mitä tulee näihin määräaikaisiin työsuhteisiin yleensä, niin tässä sotketaan nyt kaksi asiaa aivan totaalisesti keskenään. Tämä järjestelmän muutos ei tule, en usko, kovin merkittävällä tavalla lisäämään määräaikaisia työsuhteita. Varmaan jonkin verran lisää, mutta ei kovin merkittävällä tavalla. Se, mikä on tällä hetkellä iso ongelma, on, että meillä on paljon perusteltuja määräaikaisia työsuhteita, nimenomaan julkisella sektorilla, ja jokainen kansanedustaja, varsinkin ne, jotka tätä esitystä vastustavat, voi ihan itseltään kysyä, olenko minä kunta- ja aluetason päättäjänä tehnyt kaikkeni, että niitä määräaikaisia työsuhteita olisi minun hyvinvointialueellani ja minun kunnassani vähemmän. Omalta osaltani voin sanoa, että olen tehnyt ja olen vaikuttanut siihen aikoinaan, kun olin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallinnossa. Näen tämän asian kyllä sellaisena, että kun ne päätökset tehdään — totta kai valtiollakin on joku määrä määräaikaisia työsuhteita, mutta kyllä ne määräaikaiset työsuhteet ovat nimenomaan siellä kunnissa ja hyvinvointialueilla, ja on yliopistoissa myös paljon — niin näissä hallinnoissa olevien henkilöiden kannattaa siellä toimia, jotta voidaan niihin asioihin puuttua. Tämä lakiesitys ei tule muuttamaan sitä asiaa mitenkään merkittävällä tavalla, koska joka tapauksessa, vaikka tätä lakiesitystä ei olisi ollut, olisi olemassa edelleen se mahdollisuus, että perustellusta syystä voidaan määräaikainen työsuhde pitää. Arvoisa rouva puhemies! Sitten vielä ihan lopuksi tästä raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä: Kuten täällä edustaja Honkasalokin sanoi, se on ehdottomasti kielletty. Sen lisäksi meillä oli vielä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa toinen esitys, jossa vielä tiukemmin kiristettiin sitä eli tehtiin vielä tiukemmaksi se, että taistellaan tätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää vastaan, ja tähän lakiesitykseen tai tähän ehdotukseen, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä, vielä valiokunta yksimielisesti lisäsi seurantalausekkeen, että tätä asiaa vielä erikseen seurataan. Eli sille kysymykselle on tehty se, mikä on mahdollista.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vielä kaksi lyhyttä näkökulmaa. Ensimmäinen näkökulma: Palaan siihen, minkä sanoin aiemmin, kun muun muassa edustaja Rantanen siihen viittasi. Kyllä, Suomessa on varsin paljon määräaikaisia työsuhteita, ja ne ovat pääosin naisilla ja pääosin julkisella sektorilla. [Piritta Rantanen: Juu!] Eli pistetään me kaikki, jotka olemme hyvinvointialueiden ja kuntien päätöksentekijöitä, ne yhdessä kuntoon. Ei yksityisillä työnantajilla, sellaisilla kuin vaikka Lundénin K-kaupalla, ole tällaisia ollenkaan siinä laajuudessa. [Vasemmalta: Ja nollatuntisopimuksia!] Siellä on aivan erilainen yhteistyö työnantajan ja työntekijöiden välillä, eli julkinen sektori voi tästä nauttia mallia. Sitten mitä tulee tähän raskaus- ja perhevapaasyrjintään, niin se on vakava asia, ja sen asian osalta tosiaan nyt on toinen lakiesitys, joka siihen puuttuu. Se on yksiselitteisesti kiellettyä. Mutta vielä sen vuoksi, että jos jotain seurauksia tulee, valiokunta sopi tästä lausumasta, ja tämä lausuma oli ymmärtääkseni valiokunnassa yksimielinen. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä sosiaalidemokraattien ryhmästä]

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta teki tähän kaksi täsmämuutosta, kuten tässä mainittiin, mutta puhutaanpas nyt itse tästä asiasta. Se on totta, että meillä Suomessa on aika paljon määräaikaisia työsuhteita, nimenomaan perusteltuja määräaikaisia työsuhteita. Niitä on erityisesti julkisella sektorilla, ja siellä onkin hyvä kysymys, kuinka moni täälläkin olevasta väestä on esimerkiksi hyvinvointialueiden hallinnossa. Miksi siellä ei tehdä sellaisia ratkaisuita? Itse olen ollut tekemässä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksessa aikoinaan päätöstä, jolla sijaisia vakinaistettiin iso määrä. Sen jälkeen heitä vain sitten siirrettiin eri osastoille, mutta he olivat vakituisessa työsuhteessa ja heidän määräaikainen työsuhteensa lopetettiin. Siellä se on mahdollista. Nyt me puhumme siitä, että joku pieni yrittäjä hakee ensimmäistä tai uutta työntekijää, mikä on hänelle iso riski. Siinä suhteessa, että se kynnys alenee, se tuo niitä uusia työpaikkoja, mutta pistetään julkisella sektorilla määräaikaiset kuntoon, ja jos siinä ollaan yhtä mieltä, niin se auttaa itse ongelmaan.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös niihin, jotka pitävät tätä esitystä hyvänä. Kiitokset ministeri Rydmanille sen tuomisesta. En malta olla sanomatta myös muutamaa sanaa tästä saattohoidosta, kun olen sitä omalla paikkakunnallani Sastamalassa seurannut. Meillä oli siellä aikoinaan sellainen terveyskeskuslääkäri, joka vielä ennen näitä hyvinvointialuejärjestelmiä rupesi kehittämään tätä saattohoitoa ja ajoi sitä voimakkaasti paikallisesti läpi ja sai aikaan sen, että tämmöinen saattohoito-osasto oli meillä varsin korkeatasoinen. Sitä on sitten myöhemmin kehitetty, ja tällä hetkellä tämä saattohoitohan pitkälti Pirkanmaalla keskittyy tietenkin Tampereelle, joka on maakunnan keskus ja suurin kaupunki, mutta toisaalta myös Sastamalaan. Eli nämä ovat lähinnä ne paikat, joissa tätä saattohoitoa nykyisin annetaan. Kun olen tässä sitten ihan maallikkona seurannut muutamien omien läheisten näkökulmasta — tai en nyt aivan hirveän läheisten, mutta kuitenkin... No, oma isänikin oli aikoinaan kyllä saattohoidossa. Siitä on toki jo enemmän aikaa. Mutta viime aikoinakin olen kuitenkin siellä käynyt tutustumassa ja vierailemassa ja nähnyt, kuinka tärkeätä se on, että ihmisten viimeisistä hetkistä huolehditaan asianmukaisesti, ja kuinka tärkeätä se on paitsi hoidettaville myöskin heidän läheisilleen. Tämä on todella hyvä asia, että tähän ollaan nyt panostamassa. Se on tosiaan ihan ykkösasia myös siinä mielessä — en myöskään halua mennä sinne eutanasiakeskusteluun — että näen tämän todella tärkeänä, että tätä saattohoitoa arvostetaan. Se mahdollistaa sen, että ne ihmiset, jotka tähän tilanteeseen ajautuvat, mahdollisimman arvokkaasti sitten saavat sen loppuajan ja saavat siinä tilanteessa mahdollisimman hyvää hoitoa, mikä on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa häiritsee nyt se, että tässä puhutaan kahdesta eri asiasta samaan aikaan. On aivan totta, että meillä on todella paljon perusteltuja määräaikaisia työsuhteita. Niiden määrä on kasvanut, ne koskevat nuoria, ne koskevat naisia ja niitä on erityisesti julkisella sektorilla. Joka ikinen meistä, joka on jossakin kunnan hallinnossa tai hyvinvointialueiden hallinnossa, voi sille asialle tehdä. Voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi sijaispankkeja, joilla niille ihmisille, jotka jatkuvasti toimivat töissä esimerkiksi hoiva-alalla tai koulutuksen parissa mutta tekevät tällaisia sijaistöitä, tarjotaan vakituisia työsuhteita. Tämä on täysin mahdollista, ja jokainen meistä voi viedä sitä asiaa eteenpäin. Toivotaan, että viedään eteenpäin. Mutta tässä ehdotuksessa on kyse nyt siitä, miten sitä työllistämisen kynnystä alennetaan. Ihmettelen, kun kaikkein suurin ongelma tällä hetkellä Suomessa on se, ettei ole riittävästi avoimia työpaikkoja, kuinka sitä nimenomaan vastustetaan, että sitä pyritään edistämään. Eikö tämä keskustelu olekin ihmeellistä? [Välihuutoja vasemmalta]