Elo Tiina

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva sisäisen turvallisuuden selonteko on hyvin rikos- ja uhkakeskeinen, mikä on täällä aiemminkin todettu. Se poikkeaa olennaisesti edellisestä sisäisen turvallisuuden selonteosta. Olin mukana selontekoa valmistelleessa parlamentaarisessa työryhmässä, ja siellä kävi selväksi, että hallitus haluaa rajata selonteon juuri näin. On selvää, että turvallisuusympäristömme on muuttunut ja se haastaa uudella tavalla myös sisäisen turvallisuuden viranomaisia. Uudet turvallisuusuhkat on tärkeää ottaa selonteossa huomioon, ja näin on tosiaan tehty, ja samoin hallintovaliokunta on omassa mietinnössään näihin keskittynyt. On kuitenkin myös niin, että turvallisuusympäristön koventuessa puhe on keskittynyt voimakkaasti kovaan turvallisuuteen. Kuten edustaja Alametsä vihreiden ryhmäpuheessa totesi, vihreiden mielestä sisäistä turvallisuutta on kuitenkin syytä tarkastella laajemmin ja sen ylläpidon tulee perustua ensisijaisesti ennaltaehkäisyyn. Haluan korostaa, että nämä eivät ole ristiriidassa keskenään vaan tasapainoinen sisäisen turvallisuuden politiikka pitää sisällään nämä molemmat näkökulmat. Siksi nostamme esiin sitä, että selonteossa jää liian ohuelle se yhteiskunnallinen näkökulma, että köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden torjuminen vähentävät epävakautta, kun taas polarisaatio- ja segregaatiokehitys ruokkivat yhteiskunnallista levottomuutta. Valitettavasti Orpon hallituksen leikkaukset muun muassa sosiaaliturvasta, järjestöiltä ja kotoutumisesta ovat vieneet väärään suuntaan, kun köyhyyttä on syvennetty ja eriarvoisuuden annetaan kasvaa. Jaan näkemyksen, että poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten riittävien resurssien turvaaminen on tärkeää. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että emme anna pahoinvoinnin ja näköalattomuuden kasvaa ja erilaisten ongelmien kriisiytyä. Silloin ei mikään määrä poliiseja riitä. Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston hyväksymän yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaan sisäinen turvallisuus pohjautuu ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian sekä vapauden, vakauden, hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon turvaamiseen kaikessa toiminnassa. Siksi olisi perusteltua, että perus- ja ihmisoikeusnäkökulma näkyisi myös selonteossa, varsinkin kun siinä käsitellään asioita, joissa on merkittäviä perus- ja ihmisoikeusherkkyyksiä. Myös maahanmuuton osalta selonteko keskittyy vahvasti maahanmuuttojärjestelmän väärinkäytöksiin ja laittoman maahantulon torjumiseen, vaikka suuri osa maahan tulevista ei väärinkäytä järjestelmää. Sisäisen turvallisuuden kannalta on olennaista, että onnistumme kotouttamisessa. Siihen on myös varattava riittävät resurssit, ja näitä Orpon hallitus on leikannut. Yhdyn hallintovaliokunnan mietinnön näkemykseen, että keskeistä on, että viranomaisilla on kyky hoitaa maahantulon valvonta tehokkaasti ja laadukkaasti myös tilanteessa, jossa hakijoiden määrä kasvaa nopeasti. Valiokunnan mietinnössä tunnistetaan tarve turvata Maahanmuuttoviraston resurssit, sillä hakemusten käsittelyajat uhkaavat pidentyä, jollei hakemusten käsittelyyn kohdenneta riittävästi resursseja. Eli olennaista on, että me pystytään laadukkaasti tekemään maahanmuuttopolitiikkaa eikä keskitytä luomaan siitä uhkakuvia. Haluan myös korostaa, että poliisin ihmiskauppaan erikoistuneen toiminnan resurssit on turvattava ja on varmistettava, että ihmiskaupan uhrit saavat tarvitsemaansa apua kaikissa prosessin vaiheissa. Viime aikoina olemme saaneet lukea järkyttäviä uutisia siitä, että Suomen työmarkkinoilla harjoitetaan monilla aloilla törkeää työvoiman riistoa. Tähän pitää määrätietoisesti puuttua. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa vielä sivistysvaliokunnan lausunnosta yhteisöllisyyden merkityksen. Valiokunta korostaa, että selonteon toimenpiteiden ja linjausten kokonaisuus on mahdollista saada turvallisuusuhkiin monipuolisemmin vastaavaksi, jos sisäinen turvallisuus ymmärrettäisiin siten, että se kattaa myös yhteisöllisyyden ja osallisuuden. Turvallisuuden kokemus syntyy ihmisten välisestä luottamuksesta, osallisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta. Kun nämä sosiaaliset sidokset vahvistuvat, yhteiskunta kykenee ehkäisemään uhkia, sietämään kriisejä ja palautumaan niistä nopeammin. Edelleen valiokunta korostaa, että erityisesti nuorten yhteisöihin kuuluminen ja osallisuuden vahvistaminen on keskeistä. Arvoisa puhemies! Vihreät tulevat jatkossakin pitämään esillä sitä, että sisäisen turvallisuuden keskeinen perusta on, että pidämme kaikki mukana ja rakennamme yhteiskuntaa, johon jokainen voi kokea kuuluvansa ja jota jokainen pitää vaalimisen ja puolustamisen arvoisena. Kannatan edustaja Alametsän tekemää vastalauseen mukaista kannanottoehdotusta.

Arvoisa puhemies! Alkuun hallitukselle täytyy antaa kiitosta tästä lakiesityksestä. On tärkeää, että työperäiseen hyväksikäyttöön puuttuminen on teema, joka yhdistää hallitus—oppositio-rajojen yli. On hyvä, että hallitus esittää työelämässä tapahtuvan kiskonnan rangaistavuuden kiristämistä, ja samoin on tärkeää, että tällaisiin rikoksiin syyllistyneet voidaan määrätä liiketoimintakieltoon ja että telekuuntelun mahdollistavien rikosten listaan lisätään törkeä kiskonta työelämässä. Nämä ovat oikeansuuntaisia ja tarpeellisia toimia työriiston kitkemiseksi suomalaisesta yhteiskunnasta. Haluan nyt vielä kertaalleen kiittää Finlandia-palkittua toimittajaa Paavo Teittistä kirjasta Pitkä vuoro, joka tosiaan syksyllä nosti tämän rikollisen ilmiön laajasti julkisuuteen ja herätti paljon tärkeää keskustelua. On pysäyttävää, miten suuri osa Suomessa tapahtuvasta taloudellisesta toiminnasta nojaa työntekijöiden, usein ulkomaisten työntekijöiden, systemaattiseen hyväksikäyttöön ja suoranaiseen riistoon. Esimerkkejä vakiintuneista työperäisen hyväksikäytön rakenteista löytyy ravintoloista, kuljetuspalveluista, rakennusalalta, marjabisneksestä, metsäalalta. Meidän on yhteiskuntana pystyttävä pysäyttämään tämä kehitys ja kitkemään tällainen rikollinen toiminta ja varmistettava, että tällaisten rikosten uhreiksi joutuneet saavat Suomessa oikeutta ja turvaa. Arvoisa puhemies! On selvää, että työnantajalla ei tule olla minkäänlaisia kannustimia rakentaa liiketoimintansa kannattavuutta työperäisen hyväksikäytön varaan. Sääntelyn ja valvonnan on oltava tehokasta ja sanktioiden niin ankaria, ettei kenellekään tule kiusausta tavoitella voittoa työntekijöiden oikeuksien kustannuksella. Tärkeää on myös linjata selkeästi, miten työntekijöiden oikeudet saadaan turvattua työnteon muotojen muuttuessa esimerkiksi alustatalouden myötä. Ei ole kestävää, jos uusien menestyvien liiketoimintamallien kannattavuus perustuu lähinnä työlainsäädännön kiertämiseen, kun työnantajan velvollisuudet on ulkoistettu yrittäjäkumppanien eli työntekijöiden vastuulle. Hallituksen esitys tunnistaa aivan oikein, että työperäinen hyväksikäyttö liittyy sekä työelämän murrokseen että ulkomaisen työvoiman lisääntymiseen. Työmarkkinoiden rakennemuutos, uudet työnteon muodot ja alihankintaketjujen pirstaloituminen ovat hämärtäneet työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta. Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä Suomessa on kasvanut, ja samalla ovat lisääntyneet tapaukset, joissa työntekijän haavoittuvaa asemaa tai tietämättömyyttä omista oikeuksistaan käytetään häikäilemättä hyväksi reilua palkkausta ja työehtoja laiminlyöden. Keskeisiä riskitekijöitä näissä tapauksissa ovat muun muassa työntekijän riippuvuus työnantajasta erityisesti oleskeluluvan saamisen osalta, heikko tieto omista oikeuksista, kielitaidon puute sekä työsuhteiden epävarmuus. Erityisen huolestuttavaa on niin sanottu vale- ja pakkoyrittäjyys. Monilla aloilla erityisesti ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä ohjataan näennäiseen yrittäjäasemaan, jolloin he jäävät ilman työsuhteen suojaa. On hyvä, että esityksessä selvennetään, että myös tällaiset näennäiset toimeksiantosuhteet kuuluvat sääntelyn piiriin ja voivat täyttää kiskonnan tunnusmerkistön. Edelleen jää kuitenkin tarve kokonaisvaltaisemmalle lainsäädännön uudistamiselle. Toivon, että hallitus huomioi alustatyöntekijät ja heidän asemansa turvaamisen riittävällä tavalla viimeistään alustatyödirektiivin toimeenpanon yhteydessä. Arvoisa puhemies! Tosiaan myös muita toimenpiteitä tarvitaan, jotta työperäinen hyväksikäyttö saadaan kitkettyä Suomen työmarkkinoilta. Vihreät ovat esittäneet keinoiksi jo täällä mainittua ammattiliittojen kanneoikeutta, jotta omien oikeuksien puolesta taisteleminen ei jää vain yksittäisen hyväksikäytetyn työntekijän vastuulle. Kannatamme myös alipalkkauksen kriminalisointia, jota täällä myös edeltävät edustajat ovat nostaneet esiin. Viranomaisille on taattava riittävät resurssit tutkia työperäistä hyväksikäyttöä ja puuttua siihen, ja lisäksi on varmistettava, ettei hyväksikäyttötapauksia priorisoida tutkintavaiheessa pois muiden asioiden tieltä. Myös uhrien saamaa apua on vahvistettava. Esimerkiksi tulkkaus- ja oikeusapupalveluita on vahvistettava niin, että uhrit saavat apua heti prosessin alusta asti sekä lievissä että vakavissa rikosnimikkeissä. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on tärkeää nostaa esiin myös hallituksen harjoittama maahanmuuttajien aseman systemaattinen heikentäminen, joka lisää riskiä työvoiman hyväksikäyttöön, kun työntekijät eivät esimerkiksi oleskeluluvan menettämisen pelossa uskalla vaatia oikeuksiaan. Leikkaukset kotoutumisesta puolestaan heikentävät maahanmuuttajien mahdollisuuksia saada tietää omista oikeuksistaan. Mutta kun hallitus on nyt näin lupaavasti aloittanut tämän työvoiman systemaattiseen hyväksikäyttöön puuttumisen, niin toivon, että se jatkaa tätä työtä edistämällä myös näitä muita esiin nostettuja toimia. Vaikuttavaa ja johdonmukaista politiikkaa olisi varmistaa, etteivät hallituksen omat toimet ole keskenään ristiriidassa tässäkään asiassa. Jos ja kun haluamme elää yhteiskunnassa, jossa mikään osa taloudellisesta toiminnasta ei rakennu heikoimpien hyväksikäytön varaan, emme voi tyytyä yksittäisiin korjausliikkeisiin ja poukkoilevaan politiikkaan. Siksi odotan tässä hallitukselta enemmän.

Arvoisa puhemies! Työperäinen hyväksikäyttö on suomalaiseenkin yhteiskuntaan pesiytynyt rikollisuuden muoto, joka on saanut jatkua aivan liian pitkään. Kiitos hallitukselle ja ministerille esityksestä, jolla siihen nyt pyritään puuttumaan. Ja haluan myös kiittää toimittaja Paavo Teittistä Pitkä vuoro ‑kirjasta, joka pakotti meidät kaikki näkemään ilmiön laajuuden ja riistetyt ihmiset sen takana. [Juho Eerola: Osa sen oli nähnyt jo aiemmin!] Se, mitä tässä esityksessä ei riittävällä tavalla ole huomioitu, on kysymys vale- ja pakkoyrittäjyyden laajamittaisesta hyödyntämisestä ja sen pohjalle rakentuvista liiketoimintamalleista. Monilla aloilla erityisesti ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä ohjataan tai käytännössä pakotetaan näennäiseen yrittäjäasemaan, jolloin he jäävät ilman työsuhteen suojaa. [Juho Eerolan välihuuto] Kysynkin: aikooko hallitus puuttua tähän ilmiöön alustatyödirektiivin toimeenpanossa tai muulla tavoin?