Wickström Henrik

Arvoisa puhemies, värderade talman! Haluan ensiksi toivottaa kaikille edustajakollegoille oikein hyvää syysistuntokautta, ja kiitos oikeusasiamiehelle hyvästä selvennyksestä tässä itse asian käsittelyn alkuun. Itse näen, että tämä oikeusasiamiehen kertomus on aika hyvä kuvailu siitä, miten suomalaiset voivat ja mikä on myöskin meidän yhteiskunnan tilanne. Itse olen ennen kaikkea perehtynyt niihin tapauksiin, jotka liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Siellä on selkeästi nähtävissä, että on suurta huolta varsinkin liittyen ikääntyneiden palveluihin, on haasteita niin kotihoidossa mutta ennen kaikkea asumispalveluissa. Toinen asiakokonaisuus, minkä myöskin oikeusasiamies nosti esiin, liittyy digitaalisuuteen. Itse kannan syvää huolta siitä, että meillä Suomessa edelleen lähes kolmasosa kaikista suomalaisista ei pysty käyttämään digitaalisia työvälineitä, kaikilla ei ole pankkitunnuksia, ja on todella väärin, että pitää olla nämä pankkitunnukset, jos haluaa olla täysjäsen tässä yhteiskunnassa. Etenkin ikääntyneissä mutta myöskin nuorissa ja muissa haavoittuvissa ryhmissä löytyy heitä, joille digitaalinen asiointi ei ole vaihtoehto. Tässä meidän yhteiskunnassamme pitää huolehtia siitä, että kaikki pysyvät mukana ja että pystyy asioimaan riippumatta siitä, osaako käyttää näitä digitaalisia työvälineitä vai ei. Tämä koskee esimerkiksi hyvinvointialueita, jotka hyvin ansioituneesti ovat ottaneet käyttöön digitaalisia asiointikanavia, mutta on tärkeää muistaa, että täytyy edelleen löytyä niin puhelinvälityksen kautta tapahtuvia yhteydenottoja kuin myöskin fyysisiä palveluita. Toinen asiakokonaisuus, mikä itseäni huolestuttaa tässä raportissa, liittyy siihen, millä tavalla kielelliset oikeudet toteutuvat. Etenkin mitä tulee ruotsinkielisiin palveluihin, niin on selkeästi nähtävissä, että vaikkapa ikääntyneen hoidossa on ollut tilanteita, joissa äidinkielenään ruotsia puhuvalle henkilölle on ohjattu paikka suomenkielisessä ikääntyneiden asumisyksikössä, vaikka ei näin saisi toimia. Näin on siinä kohtaa toimittu, ja paikka on vaikkapa otettu vastaan, koska muutoin olisi joutunut hännille odotuslistassa. Tässä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että tämä ongelma näkyy ennen kaikkea suurissa kaupungeissa, kuten Varhan hyvinvointialueella Turussa. Itse näen todella tärkeänä, että tähän kiinnitetään huomiota, ja myöskin lainsäädännön kautta mietitään vaihtoehtoja siihen, mitä me voidaan tehdä, jotta palvelut saadaan tarjottua molemmilla kansalliskielillä, sekä suomeksi että ruotsiksi.

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Keskustelemme tosiaan nyt lakimuutoksesta liittyen hyvinvointialueen rahoitukseen, ja tässä asiakokonaisuudessa ovat mukana myöskin muutokset tähän saaristolaisuuskriteeriin, joka on ollut oma osansa tässä kokonaisuudessa. Mutta jos mennään asiaan, on ymmärrettävä, että kun Suomen julkisen talouden tilanne on heikko, niin myöskin hyvinvointialueiden tulee miettiä, millä tavalla kustannushillintää saadaan edistettyä. STM:n menot, otettuna mukaan kaikki, mitä menee sosiaali- ja terveyspalveluihin, ovat kokonaisuudessaan kuitenkin yksi kolmasosa koko valtion budjetista, ja on sanomattakin selvää, että myöskin tulevaisuudessa ja tulevallakin vaalikaudella joudutaan pohtimaan tarkoin, millä tavalla kustannuskehitystä saadaan sotepuolella hillittyä. Jos mennään itse tähän esitykseen, niin olin mukana, aivan kuten edustaja Laiho, käsittelemässä tätä kokonaisuutta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja huoleni tässä kohtaa nimenomaan ehkä liittyy siihen, millä tavalla osa näistä säästöistä kohdentuu. Tähän asti ja myöskin silloin, kun tämä rahoitusmalli hyväksyttiin, kun soteuudistus, lakikokonaisuus, hyväksyttiin täällä eduskunnassa noin tasan viisi vuotta sitten, ajatuksena on ollut se, että kannustetaan hyvinvointialueita etupainotteisesti sopeuttamaan talouttaan ja kehittämään toimintaansa. Tämä työ on edennyt vaihtelevasti monella hyvinvointialueella. Nyt kuitenkin on todettava, että moni hyvinvointialue on parantanut viime vuosina vauhtiaan myöskin, mitä tulee palveluiden kehittämiseen, mikä on todella hyvä asia. Mutta kuitenkin tässä pohjaesityksessä on se, että niiden alueiden, jotka ovat onnistuneesti sopeuttaneet omaa talouttaan ja myöskin kehittäneet toimintaansa huomioiden sen alkuperäisen rahoituslain, rahoitus heikkenee tässä suhteellisesti eniten. Arvoisa rouva puhemies! Se, miksi itse näen, että tämä on ongelmallista, liittyy nimenomaan tulevaisuuteen, koska kun tällä viikolla esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella aluehallitus käsitteli budjettiraamia tulevalle vuodelle, niin siellä selkeästi on linjaus siitä, että ei kannata enää lähteä samalla tavalla sopeuttamaan kuin nyt. Tämä on nimenomaan se pelko, mikä tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa nostettiin hallintovaliokunnalle esiin, että mikäli rahaa lähdetään aktiivisesti viemään pois niiltä alueilta, jotka ovat tehneet vastuullista talouspolitiikkaa, niin se ei sitten pitkällä tähtäimellä kuitenkaan ehkä johda siihen toivottuun lopputulemaan. Se, mikä tässä isona haasteena kuitenkin kokonaisuudessaan on, on se, että jos katson tätä koko asiantuntijalausuntomateriaalia, jonka me saimme, niin riippumatta siitä, miltä alueelta tulee, kaikki alueet kokivat yhden yhtenäisen asian, ja se oli se, että tässä rahoitusmallissa riittää korjattavaa, joten sen takia pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että nyt tätä uudistamistyötä kiirehditään. Siitä tuli myöskin lausumaesitys hallintovaliokunnalta, mutta pidän tärkeänä, että heti siinä kohtaa, kun tämä niin sanottu soteparlamentaarinen työryhmä on saanut oman työnsä valmiiksi, meillä olisi jo riittävän kattava pohja, jotta sitten seuraavalla vaalikaudella voidaan tehdä perusteellinen esitys siitä, millä tavalla tätä rahoitusmallia tulisi kehittää. Arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa esiin tästä lausunnosta, jonka sosiaali- ja terveysvaliokunta teki hallintovaliokunnalle, vielä sen asian, että se, mistä kannetaan edelleen huolta, on se, että on totta, että tämä rahoitusmalli on järkevä ja että sen täytyy perustua tähän tarveperusteisuuteen, mutta haasteita tulee siinä, millä tavalla me saadaan nimenomaan sitä painopistettä siirrettyä ennalta ehkäiseviin palveluihin. Tässä tulevat nimenomaan ehkä sosiaalipalvelut esille. Tässä oli myöskin, kun katsoo lausuntopalautetta, hyvin erilaisia näkemyksiä hyvinvointialueiden välillä, koska on selkeästi nähtävissä se, että vaikkapa niillä alueilla, joilla väestömäärä kasvaa, on paljon enemmän lapsia suhteutettuna moneen ikääntyneempään alueeseen, jolloin käytännössä rahoitusta tarvittaisiin näillä kasvavilla alueilla juuri nyt hoitamaan tiettyjä haasteita, mitä syntyy esimerkiksi lasten ja nuorten keskuudessa. Tässä on selkeä yksi haaste, koska tämä rahoitusmalli laahaa hieman perässä, koska nämä tiedot eivät perustu suoraan tähän nykytilanteeseen. Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä tästä esityksestä nostaa esiin sen asian, mikä myöskin tässä hallintovaliokunnan lausunnossa todetaan, että tähän rahoituslakiin on nyt rakennettu niin sanottu tasausmalli, tai on myöskin käytetty termiä ”perälautamalli”, joka johtaa siihen, että mikään alue ei voi menettää rahaa. On ymmärrettävää, että tällainen on haluttu luoda tässä kohtaa, koska on haluttu huolehtia siitä, että millään alueella ei tule äkillisiä rahoitusongelmia, mutta toisaalta tämä voi sitten pidemmällä tähtäimellä johtaa vääristymään, koska kun nimenomaan rahoituksen pitäisi liikkua sen palvelutarpeen mukaan, niin tällainen perälautamalli ei ole optimaalinen siinä. Sen takia toivon, että myöskin tästä hallintovaliokunnan mietinnössä olevasta kohdasta liittyen siihen, että tämän perälautamallin pitäisi olla todellakin väliaikainen, pidetään kiinni. Arvoisa rouva puhemies! Loppuun voin sanoa sen, että jos katsoo myöskin sitä lausuntopalautetta, mikä tuli hyvinvointialueilta, niin kyllä on todettava se, että riippuen siitä, miltä alueelta kysyy, palaute on erilaista. Tässä tulee myöskin meille tänne eduskuntaan pohdittavaksi ehkä semmoinen enemmän laajempi ja fundamentaalisempi asia, mikä on tulevaisuudessa se paras malli rahoittaa sosiaali- ja terveyspalvelut, koska me nähdään nyt selkeästi, että se suurin haaste tällä hetkellä on se, että alueet eriytyvät todella, todella nopeasti. Tämä oli haaste jo silloin kunta-aikana, ja osittain tämä oli myöskin syy siihen, miksi tämä soteuudistus tehtiin. Mutta tässä kohtaa on nähtävä, kun viisi vuotta on mennyt siitä, kun tämä laki hyväksyttiin, että tämä eriytymiskehitys ei ole pysähtynyt, ja sen asian ratkaisemiseksi täytyy tehdä edelleen töitä, myöskin tulevalla vaalikaudella.

Arvoisa puhemies, värderade herr talman! Haluan omastakin puolestani ensin kiittää edustaja Jokelaista tästä lakialoitteesta, joka nostaa esiin hyvin tärkeän aihepiirin, joka on ollut myöskin viime aikoina julkisuudessa keskustelussa, ainakin ruotsinkielisessä mediassa. Tässä puhutaan nyt nimenomaan tästä fysioterapiasta, mutta itse haluaisin nähdä tämän ennen kaikkea myöskin laajempana kokonaisuutena, koska niin kuin tässä monessa hyvässä puheenvuorossa on noussut esiin, meillä Suomessa ei ole tunnistettu samalla tapaa kuin vaikkapa Ranskassa, Ruotsissa tai monessa muussa EU-maassa sitä, että myöskin synnyttäneistä äideistä pitää huolehtia, ja nämä hoitopolut ovat epäselviä. Itse näen, että tässä myöskin tarvittaisiin varmaan lainsäädännön päivityksiä ja muutoksia, jotta nämä oikeasti myöskin tunnistettaisiin, koska nyt on nähtävissä, että muutamilla hyvinvointialueilla löytyy vaikkapa toimintamalleja, joissa selkeästi tarjotaan aktiivisesti apua, mutta kaikkialla tämä ei ole onnistu. Samalla on syytä muistaa, että vaikka me kuultiin tässä muutama päivä sitten hyviä uutisia, että tammikuussa syntyi suuri määrä vauvoja Suomessa, mikä on tosi hyvä asia, niin kuitenkin me tiedostetaan, että synnytyspelot ovat kasvussa ja ne varsinkin nousevat sen ensimmäisen raskauden jälkeen. Siitäkin syystä olisi tärkeää panostaa myöskin äitien hyvinvointiin. Haluan ottaa vielä esimerkin Ruotsista, koska pari viikkoa sitten Svenska Yle teki laajan haastattelun siitä, että itse asiassa Tukholman alueelta löytyy jo klinikoita, jotka pyörivät sen varassa, että varsinkin ruotsinkielisiltä alueilta Suomesta äidit menevät Tukholmaan hoidattamaan itseään, koska he kokevat, että he eivät saa apua täällä Suomessa. Tämä selkeästi osoittaa, että tämä on epäkohta, johon pitäisi puuttua, ja on todella harmillista lukea täällä Suomessa niitä uutisia, joissa äidit kokevat häpeää siitä, että heidän pitää raskauden jälkeen hakea apua, joten kiitos, että tämä lakialoite tehtiin. Se nosti esiin tärkeän keskustelun, joka toivottavasti ei jää tähän.