Forsgrén Bella

Arvoisa puhemies! Tämä tilannehan kuulostaa aika ruusuiselta, kun kuuntelee edustaja Wallinheimon puheenvuoroa. [Sinuhe Wallinheimon välihuuto] Tosiasiallisesti me tiedetään, että tällä hetkellä hallitus leikkaa merkittävästi rahoitusta hyvinvointialueilta ja sosiaali- ja terveysjärjestöiltä, juuri niiltä tahoilta, joitten tehtävä on tuottaa näitä sosiaali- ja terveyspalveluita päihdeongelmaisille, ja samaan aikaan vapautetaan alkoholipolitiikkaa näin merkittävästi. Kaikkien asiantuntijoitten suorin mielipide oli se, että nämä pikatoimitukset ovat se keskeisin haaste, pikatoimitukset tilanteissa, joissa on kriisiperhe ja kotona on väkivaltatilanne tai muu tilanne. Nyt heidän tilanteensa tulee vain heikentymään entisestään, kun ei tarvitse edes ruokakaupassa käydä, kun saa kotiin sen toimituksen. Sitten tulee se, millä tavalla hallitus olisi voinut täsmentää tätä lakiesitystä: Olisi voitu tehdä ikärajatarkastukset kaikille. Ei tehdä näin. Oltaisiin voitu tehdä veroilmoitukset niin, että valtion kassaan tulee rahoitus silloin, kun se olisi tänne kuulunut. Ei tehdä näinkään. Ja, kolmantena, ei myöskään panosteta samaan aikaan sellaisiin palveluihin, joilla oltaisiin voitu ennakolta ehkäistä näitä kaikkein pahimpia surullisia tarinoita, joihin tämä hallituksen esitys tulee johtamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Me käsitellään täällä hallituksen esitystä, jossa taas heikennetään hyvinvointialueiden toimintaedellytyksiä, ja olen erittäin huolissani kokonaisuudesta. Meillä on syntynyt tilanne, missä meillä alueet alkavat eriytymään, eli meillä alkaa tulla alueita, jotka pystyvät tuottamaan hyvinvointipalveluita heille suoduissa olosuhteissa, eli tarkoitan sitä, että lainsäädännön kriteerit täyttyvät, elikkä meillä onnistutaan luomaan niitä palveluita, mutta sitten meillä alkaa tulemaan yhä enemmän alueita, joilla hyvinvointierot alkavat kasvamaan ja alueen ihmisten oikeudet saada lakisääteisiä palveluita heikentyvät, ja juuri näillä alueilla tällä hetkellä leikataan vielä enemmän, koska juuri nämä alueet ovat tässä alijäämän kattamisvaatimuksessa. Tästä kehityksestä minä olen tosi huolissani. Minä olen ekaa kertaa huolissani Suomen alueellisesta eriytymisestä. Tässähän aletaan olemaan sellaisessa tilanteessa, jossa — jos vaikka puhutaan, mitä on 5—10 vuoden päästä — saattaa tulla tilanne, että riippuen siitä, missä sinä asut, sinulla saattaa olla tosi erilaiset oikeudet niihin hyvinvointipalveluihin, jollei tälle asialle tehdä jotain. No, nyt hallitus tosiaan heikentää vielä entisestään tätä tilannetta. Minä ajattelen, että tässä on ristiriidassa sellainenkin asia samaan aikaan, kun minä olen huolissani tästä alueellisesta eriarvoistumisesta, että meillä on myös tavallaan tässä hallituksen esityksessä tällainen tilanne, jossa rangaistaan niitä alueita, jotka ovatkin toimineet niitten sääntöjen puitteissa, mitä heille on annettu. Elikkä niiltä alueilta — tällä hetkellä se useimmiten painottuu Uuteenmaahan — jotka ovat tehneet tämän hallituksen lakiesityksen mukaisten velvoitteitten mukaisesti, viedään tätä rahoitusta. Tämäkään ei ole ideaalitilanne. Eli kyllä meidän pitää löytää jonkinlainen tasapaino siinä, että se rahoitus on ennalta suunnitelmallista, että tavallaan alue tietää, millä säännöillä pitää pelata ja pystyy pelaamaan, mutta meidän pitää oikeasti huolehtia siitä, että riippumatta siitä, missä päin Suomea asut, ihmisten perusoikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuvat. Yksittäisissä ryhmissä, mitkä näyttäytyvät tosi haastavina, esimerkiksi vammaisten ryhmissä, on alettu tällaiseen oikeusrumbaan, elikkä oikeuden kautta yritetään luoda sitä tasoa, mikä tavallaan tietyllä alueella pitäisi olla. Nyt saattaa olla aika monesti se tilanne, että oikeuden päätös on tullut vaikka hallinto-oikeudesta, missä on sitten sanottu, että jokin tietty alue on toiminut väärin kyseisen vammaisen ihmisen palveluissa, mutta silti hyvinvointialue ei ole tällä hetkellä vielä muodostanut sitä uudenlaista rytmiä, jolla sitten korjattaisiin kaikkien muittenkin osalta tätä oikeudentilaa. Elikkä me eletään aika kriittisiä aikoja tämän asian osalta. Haluaisin kuitenkin sanoa tähän seuraavaan aiheeseen, että täällä oli muutama hyvä puheenvuoro liittyen STEAn eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen tilanteeseen. Minä olen ihan ihmetellyt kovasti tätä uutisointia. Jos tänään kävisi katsomassa päivän uutiset, niin siellä on aikamoisia otsikoita. Ensimmäinen oli, että pääministeri Orpo sanoo, että tämä on hallituksen tasolla oleva päätös, että STEAn linjaukset tulevat päätettäviksi sinne. Sitten tunti sen jälkeen ministeri Rydman kertoi, että eivät ole tulossa. Sen jälkeen tuli pääministeri Orpo kertomaan, että ovat tulossa. Nyt uusin otsikko, mikä siellä oli, oli se, että hallituksessa on riita, ja Purra on sanonut, että hän seisoo ministerinsä takana. Onhan tämä nyt aikamoinen tilanne, että kuka tätä maata johtaa. Minä haluan kuitenkin vähän kertoa, minkä takia nämä ministeri Rydmanin STEA-linjaukset ovat ongelmallisia. Ne herättävät vakavan huolen kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Nämä kriteerit sulkisivat rahoituksen ulkopuolelle järjestöjä, jotka palvelevat haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuten seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia ja muita vähemmistöryhmiä. Tavallaan minä haluan nostaa esille sen, että ministeri Rydman nostaa tämän asian esille niin, että olisi kyseessä joku tällainen hallinnollinen uudistus. Mikään ei ole hallinnollinen uudistus, jos tosiasia on se, että sinä vain suljet tietyt ihmisryhmät tiettyjen avustuskriteerien ulkopuolelle. Sehän on ideologinen linjaus eikä todellinen uudistus, ja se on erittäin huolestuttavaa. Erityisesti tässä huolestuttaa tosiaan se, että näyttää siltä, että on tietyin tahdoin muodostettu sellaiset sanamuodot, että Seta, joka nyt on tällainen erittäin tärkeä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava ryhmä, ja nämä maahanmuuttajajärjestöt tulisivat näiden uusien avustuskriteerien ulkopuolelle. Kyllähän tämä on todella huolestuttavaa, jos nimenomaan seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia avustavia tukiverkostoja halutaan tällaisella aseella kohdistaa, ja kun tässä ei ole edes tarkoitus, että leikattaisiin vähän rahoitusta, vaan leikattaisiin kokonaan rahoitus heidän osaltaan, niin onhan tämä nyt aikamoinen tilanne. Minä toivon kovasti, että kokoomuksessa nyt viimeisetkin tasa-arvon soturit, jos teitä vielä siellä on, huolehtisivat, että tämä ei tulisi sitten voimaan. Ehkä oma nostoni on se, että kokoomus ja RKP ovat minun mielestäni aikanaan, silloin hallitusohjelmaa laatiessaan, ottaneet tällaisen tietoisen riskin, kun ovat perussuomalaiset sinne ottaneet, ja nyt tämä realisoituu siinä, että pyritään tekemään sellaista politiikkaa, joka vastaisi perussuomalaisten arvomaailmaa. Nyt ajattelenkin, että erityisesti RKP:n ja kokoomuksen pitää tämä vastuu kantaa, koska he ovat kuitenkin nämä hallituksen ovet heille avanneet. Lempeydellä RKP:stä: ehkä tavallaan tällaisena eduskuntaryhmänä, joka on kuitenkin puolustanut vähemmistöoikeuksia, tämä on erityisen tärkeätä. Mutta haluan tällä tulla sanomaan, että en kyllä, ja vihreät eivät todellakaan... Meidän keskuudessamme ei kyllä ole luottamusta ministeri Rydmanille, ja sen voin koko ryhmän puolesta sanoa, mutta kyllä minä toivon, että hallituksessa nyt oikeasti ryhdistäydytään tämän asian äärellä. Edustaja Aki Lindén piti aikaisemmin tämän kyseisen lakiesityksen osalta erittäin hyvän puheenvuoron, ja tulen sen sisältöä kannattamaan sellaisenaan. Olemme siellä valiokunnassa, sitä vastalausetta on ollut, ja nyt se HaVin kautta meni. Toivottavasti nyt porukka laittaa ministerin ruotuun, koska tämä on koko hallituksen kysymys eikä pelkästään yksittäisen ministerin linjaus.

Arvoisa puhemies! Minä ajattelen, että tämän lakiesityksen keskeisin haaste ja ongelma on se maailmantila, missä me eletään. Samaan aikaan, kun hallitus vapauttaa alkoholia monella eri lainsäädännöllä — tämä ei tosiaan ole ensimmäinen, vaan on ollut useita lakiesityksiä, joilla vapautetaan alkoholipolitiikkaa — tehdään tosi vahvaa politiikkaa, jossa leikataan sosiaaliturvasta, sosiaali- ja terveyspalveluista — hyvinvointialueiden tilanne on heikentynyt merkittävästi — ja myös sotejärjestöiltä. Nämä kaikki yhdessä tulevat johtamaan siihen, että juuri näihin haittoihin ei pystytä puuttumaan riittävällä tavalla. Meillä on jo tällä hetkellä tosi monella hyvinvointialueella se tilanne, että ihmiset hakeutuvat avun piiriin päihde- tai mielenterveyskysymyksissä, usein ne saattavat myös limittyä keskenään, mutta hyvinvointialueilla ei ole riittävästi resursseja tuottaa niitä palveluita. Tämä tulee valitettavasti johtamaan surullisiin perhekohtaloihin ja siihen, että monen yksilön ongelma tulee vain pahentumaan entisestään. Eli se, missä ajassa tällaista alkoholipolitiikan vapauttamista tehdään, on minun mielestäni erittäin ongelmallista. Minä kyllä uskon, että kaikki sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, ketkä siellä kuulivat kaikkien asiantuntijoitten lausunnot, tietävät tämän todellisuuden. Siellä asiantuntijalausunnoissa oli ihmisiä kertomassa juuri kansanterveyden näkökulmasta ja ei ollut ketään asiantuntijaa, joka olisi kannattanut tätä lakiesitystä. Tätä lakiesitystä ovat kannattaneet erityisesti kaupan liitot ja sellaiset tahot, ketkä tulevat hyötymään tästä lakiesityksestä jollain tasolla, eli sellaiset tahot, ketkä pystyvät tekemään enemmän rahaa. Tässä kysymys onkin, millä ehdoilla ja kenen selkärangasta sitä rahaa tullaan tulevaisuudessa sitten kerryttämään. No, sitten minä olin toivonut tämän hallituksen esityksen osalta... Kuitenkin siinä käsittelyn aikana tuli tiedoksi aika ilmiselviä ongelmakohtia, mitkä olivat kyllä jaettuja. Yksi sellainen oli tämä verokertymän kokonaisuus. Sieltä useat asiantuntijat nostivat esille, että tällä hetkellä meille ei keräänny sitä verokokonaisuutta, joka valtion kassalle kuuluisi. Olen todella ihmeissäni, niin kuin täällä aikaisemmissakin puheenvuoroissa on nostettu esille, minkä takia tätä kokonaisuutta hallitus ei korjannut tuossa lakiesityksessä. Tätä asiaa käsittelivät myös valtiovarainvaliokunnan jaostot, ja sieltä tuli ihan samanlaista näkökulmaa, että tämä olisi pitänyt korjata. No, sitten tämä toinen, mikä minun mielestäni oli sellainen, mitä olisi kanssa pitänyt vahvistaa ja missä nyt on vähän epäselvyyttä, onko hallitus sitä tekemässä vai ei, on tämä ikärajavalvonta. Täällä osa sanoi, että ollaan osittain tekemässä niitä asiantuntijalausunnoissa nostettuja huomioita, mutta sitten taas edustaja Lindénin puheenvuorosta tuli sellainen kuva, että hallitus ei todellisuudessa kuitenkaan olisi palauttamassa niitä pykäliä, joilla se sitten varmistettaisiin, mutta siihen varmasti saadaan myöhemmin tarkennusta. Mutta sen ikärajavalvonnan kyllä pitää olla kunnossa, koska jos miettii sitä, että jos tulevaisuudessa Wolt-kuskit alkavat kuljettamaan meidän kotipihoillemme ties mihin elämäntilanteeseen alkoholia, niin kyllä siellä pitää nyt, hemmetti, edes ikäraja tarkistaa. No, sitten täällä on ollut aikamoisia puheenvuoroja edustaja Junnilan toimesta. Täällä on väitetty, että sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi käyttänyt tilapäistä enemmistöä. Kyllä minä olen vähän huolissani siitä, minkälainen osaaminen edustajalla nyt ylipäätänsä on, että mitä tarkoittaa tilapäinen enemmistö. Jos nyt tästä ollaan huolissaan, niin kannattaa kyllä käydä meidän valiokunnassa, koska siellä on ollut useasti viime viikoilla tilanne, missä me olemme odottaneet kiltteyttämme, että hallituspuolueet saavat rivinsä täysilukuisiksi, jotta pääsemme äänestämään. [Krista Kiuru: Eikä ole käytetty tilapäisiä enemmistöjä!] — Juuri näin, emme ole missään vaiheessa käyttäneet sitä. Päinvastoin meillä on saattanut olla kokous, missä me olemme odottaneet yli tunnin, että saadaan asiaa käsiteltyä eteenpäin johtuen siitä, että hallituspuolueilla ei ole ollut enemmistöä paikalla ja oppositiosta on ollut enemmän jäsenistöä. Tällaiset puheenvuorot, missä syytetään tällaisesta, ovat kyllä ihan hävyttömiä, ja tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Sitten on pakko puuttua myös tähän edustaja Junnilan väitteeseen puhemiesneuvostosta. Kaikki, ketkä nyt puhemiesneuvoston toimintaa ymmärtävät, tietävät, että kyseinen asia ei kuulunut puhemiesneuvoston toimivaltuuteen, vaan se oli puhemiehen omassa päätösvallassa oleva asia, tuleeko tämä asia lähtökohtaisesti käsiteltyä tänään täällä. Elikkä ei siellä mitään äänestystä olisi voinutkaan edes tehdä, koska siinä ei ole koko puhemiesneuvostolla toimivaltaa. No, viimeisenä minä haluan sanoa sen keskeisimmän kysymyksen, mikä minun mielestäni tällä hetkellä hallitukselta jää sanomatta. Hallituksella on tällä hetkellä hallitusohjelmassa lause, että monopoliasema säilytetään. Siellä on sanottu, että monopoliasema säilytetään, mutta sitten konkreettisesti hallituksella on useita lakiesityksiä, joilla murennetaan sitä monopoliasemaa. Nämä kaksi asiaa eivät voi olla yhtä aikaa totta. Minä ajattelenkin, että olisi rehellistä sanoa, jos tosiasiallisesti tavoite on poistaa meiltä alkoholin monopoliasema. Siitä voi olla poliittisia erimielisyyksiä, mutta sentään oltaisiin rehellisiä. Tällä hetkellä on tilanne, että hallitusohjelmassa sanotaan, että monopoliasema säilytetään, mutta tosiasiallisesti sitä murennetaan useilla lakiesityksillä. No, minä itse kannatan monopolia johtuen siitä, että se on kuitenkin ollut lähtökohtaisesti toimiva ratkaisu kansanterveyden edistämisen näkökulmasta. Minä ajattelen, että jos suomalaisilta kysyy, kummalle puolelle on kallellaan, niin voi löytyä erilaisia mielipiteitä, mutta meidän poliitikkojen pitäisi pystyä käymään rehellisesti se keskustelu. Minusta on jotenkin todella härskiä ennen vaaleja olla kertomatta ollenkaan, että hallituspuolueilla on tällaista tavoitetilaa tosiasiallisesti romuttaa monopoliasema, mutta sitä ei sanota suoraan. Politiikassa saa tehdä erilaisia suunnanmuutoksia, se kuuluu politiikkaan, mutta kyllä se pitäisi pystyä täällä rehellisesti sanomaan, jos on sellainen tavoitetila, mikä on täysin selvä, että näin on, koska nyt on useilla esityksillä romutettu sitä Alkon asemaa. Tähän haluankin päättää. Rehellisesti pitäisi pystyä nostamaan, jos on tosiasiallisesti jotain tavoitteita, mitä ei sanota ääneen. — Kiitos.