Heinonen Timo

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ulkoministeri Valtoselle. — On tervetullutta, että vahvistamme edelleen meidän koulutustukea Ukrainalle Puolassa annettavalla koulutuksella. Uskon, että näistä koulutustoimenpiteistä hyödymme myös itse ja saamme merkittävää kokemusta ja tietotaitoa myös siitä, mitä rintamalla tapahtuu ja miten siellä pärjätään. Olemme antaneet paljon, mutta Ukrainalla on myös paljon osaamista ja varmasti annettavaa myös meille, drooniosaamisessa ja myös tässä hälytys- ja varoitusjärjestelmässä, cell broadcast- eli pakkosyöttöjärjestelmässä. Toivon, että niitäkin kokemuksia hyödynnetään. Edustaja Werning puolustusvaliokunnan jäsenenä nosti esille tärkeän asian, että tähän operaatioon ei kohdistu niin suoraa korkeaa uhkaa tai vaaraa kuin moneen muuhun operaatioon, mutta välillisiä uhkia kyllä. Siksi pidän tärkeänä, että veteraanikeskusasiaa viedään eteenpäin, mutta myös esimerkiksi tätä PTSD:n, posttraumaattisen stressihäiriön, rajauksen poistamista, joka on meillä hallitusohjelmaankin kirjattu.

Arvoisa puhemies, hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Edustaja Hänninen hyvin kuvasi tuossa edellä tätä vahvasti turvallisuuskysymystä, joka nyt lopulta toteutetaan pääministeri Petteri Orpon hallituskaudella. Viime vuosituhannen lopulla Suomessa oli käytössä tällainen täydennyspoliisijärjestelmä. Käytännössä heitä ei kuitenkaan koskaan käytetty, vaikka osa odotti kutsua jopa yli 16 vuotta ja oli valmiina vahvistamaan tämän maan poliisiturvallisuutta. Sipilän hallituskaudella otimme tämän asian uudelleen esille, ja silloin tämä kaatui perustuslakiongelmiin. Emme periksi antaneet kuitenkaan tämänkään jälkeen, ja nyt tällä hallituskaudella sisäministeri Mari Rantasen johdolla tämä asia maaliin saatetaan. Suomeen perustetaan nyt siis sisäministeri Mari Rantasen esityksestä niin sanottu poliisireservi. Poliisin reservi koostuu tietyssä opintojen vaiheessa olevista poliisiopiskelijoista sekä poliisikoulutuksen saaneista henkilöistä, jotka eivät työskentele poliisin tehtävässä vaan ovat jossain muussa tehtävässä tai ovat eläköityneet poliisin normaalista tehtävästä. Tähän niin sanottuun poliisin valmiusjoukkoon otetaan nyt alkuun siis poliisiksi koulutettuja henkilöitä. Hallitusohjelmaneuvotteluissa tämä itse asiassa kirjattiin vielä niin, että tässä kokonaisuudessa olisi voitu hyödyntää myös esimerkiksi sotilaspoliiseja. Huomasin, että tässä jälkeeni puhuu puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Heikki Autto. On mielenkiintoista kuulla ja nähdä myös se, voisimmeko jatkossa laajentaa tätä koskemaan myös sotilaspoliiseja, jotka ovat saaneet ja saavat sellaisen koulutuksen, jota olisi helppo hyödyntää näissä tehtävissä. Reserviin ilmoittautuminen on siis jatkossakin vapaaehtoista. Tavoite on, että noin 400—500 naista ja miestä tähän joukkoon saadaan mukaan. Tämän avulla tullaan varmistamaan osaltaan poliisin riittävät voimavarat kaikissa olosuhteissa, eli myös silloin, kun poliisin omat resurssit ja muista poliisiyksiköistä saatavat lisäresurssit eivät riitä eikä myöskään muiden viranomaisten virka-apu ole riittävää. Voisi ajatella, että tämäntyyppinen olisi käytössä esimerkiksi nyt paljon esillä olleessa äärioikeiston mielenosoituksessa, jossa pahoinpidellyksi joutui vastamielenosoittaja, tai sitten toisaalta näissä tilanteissa, kun olemme nähneet esimerkiksi, miten itsenäisyyspäivän aikaan äärivasemmistolaiset ovat esimerkiksi hakanneet poliisihevosia ja häiriköineet sotiemme veteraanien tuloa esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlaan ja moneen muuhun. En muista, mikä sen nimi on, mutta edustaja Zyskowicz muistaa sen. [Ben Zyskowicz: Olisiko ollut Kuokkavieraat?] — Kuokkavieraat, kyllä, kiitos, edustaja Zyskowicz. — Eli Kuokkavieraat, äärivasemmistolainen mellakointiryhmä. Tällaisissa tilanteissa voidaan tätä poliisin reserviä käyttää. Valtiovierailujen ja suurten yleisötapahtumien yhteydessä siirrellään jatkossakin poliisin henkilöstöä alueelta toiselle, ja Puolustusvoimat voi tarjota virka-apua, jos kyse on esimerkiksi uhasta, jonka torjumiseen poliisin suorituskyky ei yksin riitä. Tämä reservi olisi siis osa poliisiorganisaatiota, ja reservi otettaisiin käyttöön vain, jos se olisi välttämätöntä poliisin voimavarojen turvaamiseksi. Päätöksen käyttöönotosta ja käytön päättämisestä tekisi siis sisäministeri poliisin ylijohtajan esityksestä. Reservipoliisin tehtävät olisivat poliisin tehtäviä, ja reservipoliisi voisi käyttää poliisin toimivaltuuksia. Poliisiopiskelijat toimisivat kuitenkin vakinaisessa virassa olevan poliisin valvonnassa ja reaaliaikaisessa johdossa. Reservipoliisin koulutus ja osaamisen ajantasaisuus ovat tärkeä osa toimivaa reserviä ja sitä, että tätä nyt jatkossa myös käytettäisiin. Tämä esitys sisältää myös reservistä erillisenä asiana muutoksen, joka koskee poliisin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuusvaatimuksia, mutta en siihen nyt puheenvuorossani mene, vaan tervehdin tyytyväisyydellä sitä, että sisäministeri Mari Rantanen tämän odotetun uudistuksen nyt maaliin vie.

Arvoisa puhemies, hyvä puolustusministeri, edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! ”Aikooko hallitus esittää ylimääräisen lisäeläkkeen maksamista kaikille Puolustusvoimain supistamisen johdosta eroamaan joutuneille virkamiehille sekä vastaavan ylimääräisen perhe-eläkkeen järjestämistä mainittujen virkamiesten leskille?” Näin kysyi kansanedustaja Georg C. Ehrnrooth perjantaina 6.5.1966 eduskunnan istuntosalissa. Tästä alkoivat nuo suulliset kysymykset ja kyselytunnit. Hetki sitten päättynyt kyselytunti oli siis tietyllä tavalla 60. juhlavuoden kyselytunti. [Perussuomalaisten ryhmästä: Hieno mies!] Ensimmäisen kysymyksen esitti siis edustaja Georg C. Ehrnrooth, ja sen aiheena oli Puolustusvoimissa palvelleiden virkamiesten lisä- ja perhe-eläkkeet. Kysymykseen vastasi kokoomuslainen ministeri Erkki Huurtamo. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys 73 valtiopäiviltä 2023 liittyy myös sotilaiden asemaan. Pääministeri Petteri Orpon hallitus esittää puolustusministeri Antti Häkkäsen johdolla Suomessa toimivien kansainvälisten sotilasesikuntien toimintaedellytysten vahvistamista Pariisin pöytäkirjaa täydentävällä valtiosopimuksella. Pariisin pöytäkirjaa täydentävä valtiosopimus koskisi siis muun muassa ympäristönsuojelua, kansanterveyttä, televiestintää, ajoneuvoja, koulutusta ja myös verotusta. Sopimuksen periaatteena on, että Naton sotilasesikunnilla olisi siis käytännössä samat toimintamahdollisuudet ja -ehdot kuin Puolustusvoimilla on maassamme. Niin kuin tuossa puolustusministeri Häkkänen kertoi, meidän maassa nämä Nato-toiminnot tulevat nyt keskittymään Mikkeliin, Rovaniemelle ja Hämeeseen Riihimäelle. Tätä nyt käsittelyssä olevaa sopimusta sovellettaisiin yleisesti kaikkiin maassamme toimiviin Naton sotilasesikuntiin ja muihin sotilasorganisaatioihin. Kuten edustaja Georg C. Ehrnrooth 60 vuotta sitten kantoi huolta Puolustusvoimien henkilöstöstä, niin haluan tänään tämän puheen tapaan nostaa saman asian esille myös tässä käsittelyssä — nyt nimittäin monen kohdalla myös työmäärä on kasvanut merkittävästi. Työ ei ole vähentynyt, niin kuin 60 vuotta sitten, vaan kasvanut merkittävästi. Suomesta tuli puolustusliitto Naton jäsen vuonna 23, ja jäsenyyden myötä Puolustusvoimien palkattua henkilöstöä, siis omaa henkilöstöä, sijoitetaan myös Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen sekä Naton joukkorakenteeseen ja virastoihin — puhutaan kaiken kaikkiaan alussa noin sadasta upseerista, opistoupseerista, erikoisupseerista ja aliupseerista. Naton tuoma lisätyömäärä ja harjoitustoiminnan kasvu ovat koetelleet myös meidän oman henkilöstön jaksamista, ja tilannetta on kuvattu myös uuvuttavaksi. Maaliskuussa Yleisradio teki puhuttelevan reportaasin otsikolla ”Myös sotilas voi väsyä”. Nato-jäsenyyden myötä suomalaisia työskentelee siis Naton rakenteissa mutta myös virastoissa, ja henkilöstön kohdentamista sekä palvelussuhteen ehtoja on mielestäni tarpeen kehittää määrätietoisesti vastaamaan tätä uutta tilannetta. Silloin on kyse työehdoista, palkkauksesta ja muista tähän liittyvistä kysymyksistä, esimerkiksi nyt yleistyvien Nato-komennusten myötä. Nostan loppuun, arvoisa puhemies, esille myös sen, että Natoon liittymisen takia osana puolustusliittoa myös kansainvälisten tehtävien määrät tulevat nousemaan. Aiemmin olemme puhuneet kriha-veteraaneista, tänä päivänä kansainvälisten tehtävien veteraaneista, ja pidän tarpeellisena, että pystymme myös vahvistamaan tätä turvaa eteenpäin. Meillä on hallitusohjelmassa kirjattu tämän kriisinhallintaveteraanikeskuksen tai veteraanikeskuksen perustaminen, joka nyt on etenemässä, mutta myös kirjaus siitä, että tällaisten henkisten vammojen, posttraumaattisten stressireaktioiden, kohdalla hoitoonpääsyn aikaraja poistetaan lainsäädännöstä. Nämä ovat tärkeitä juttuja, lupauksia niille naisille ja miehille, jotka lähtevät näihin tehtäviin, ovat ne sitten Nato-tehtäviä tai perinteisempiä rauhanturvaamistehtäviä, joita toivottavasti myös pystymme jatkossa tekemään. [Mikko Savola: Tämä hanke pitää saada eteenpäin!] Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla tervehdin tyytyväisyydellä tätä esitystä. Tämä vahvistaa tilannettamme turvallisuuden saralla. [Mikko Savola: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin, että en tähän keskusteluun olisi osallistunut, mutta haluan nyt edustaja Hoskosen aika tunteikkaaseen puheenvuoroon sanoa, että ei ministeri Multala ole tätä jätteenpolttolakia tehnyt, joka on, [Hannu Hoskonen: Hän voi torjua sen!] vaan se on aiempien hallitusten toimenpiteitä, jota nyt sitten on tällä tavalla tehty. Kyllä muistan, että kun tässä salissa sitä lainsäädäntöä tehtiin, silloin varoitettiin, että rakennetaan liikaa jätteenpolttoa, ja sitä korvaamaan, mitä nyt sitten on tapahtunut esimerkiksi Venäjän suhteen, on tätä jätettä tuotu. Se on järjetöntä, ja toivottavasti siihen löytyy sopivasti valvontaa, ja muutenkin. Tämä sivutuotekysymys kaukolämmössä on sitten oma, mikä tuli tuosta edustaja Hoskosen puheenvuorosta mieleen, ja siihen toivon kyllä ministeri Multalalta tarmoa ja voimia ratkaista, miten se voidaan pitää päästöttömänä, niin kuin muuallakin Euroopassa. Tässä on käyty hyvää keskustelua myös paketeista, niin sanotusta temuttamisesta. Meillä yli 50 miljoonaa pakettia Suomeen tulee. Pelisääntöjen ja valvonnan pitää olla siellä kunnossa, niin että samoilla säännöillä toimitaan sillä puolella. Mutta sitten tämä virheistä oppiminen, mistä edustajat Harjanne ja Zyskowicz kävivät sananvaihtoon: On varmasti hyvä oppia virheistä ja myöntää ne ja katsoa tulevaisuuteen, niin kuin tässä todettiin, ja ydinvoima on varmasti yksi tulevaisuuden tärkeimmistä perusvoiman tuottajista. Me näemme sen, kun me emme ole tehneet niitä virheitä, joita vihreät olisivat aikanaan ennen Harjanteen valtakautta halunneet tehdä, [Naurua oikealta — Atte Harjanne: Teette toisia virheitä!] että me olisimme nyt siinä tilanteessa, missä ovat Unkari ja monet Itä-Euroopan maat, jotka ovat edelleen kiinni venäläisessä fossiilisessa polttoaineessa. Me emme ole, isolta osin sen takia, että meillä on tehty järkeviä ratkaisuja esimerkiksi ydinvoiman suhteen. Kysyisin ministeri Multalalta: kun tulevaisuuteen ennen muuta katsotaan, niin minkälaisella aikataululla te näette mahdolliseksi, että nämä pienet, hajautetumpaan energiatuotantoon nojaavat pienydinvoimalat voisivat olla meillä arkipäivää? [Aki Lindén: Entä se saksalainen kuningas?]

Arvoisa puhemies! Rouva ministeri, hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Ihan jokainen suomalainen tarvitsee myös maaseudun tieverkkoa. Sitä pitkin kulkee ruoka tiloilta teollisuuteen ja kaupunkien kauppoihin. Sitä pitkin kulkevat teollisuuden raaka-aineet, tavarat ja ihmiset. Noin 90 prosenttia maamme tavaroista kuljetetaan itse asiassa kumipyörillä, mikä tekee kuorma-autoliikenteestä elinehdon kasvulle. Myös henkilöliikenteestä 90 prosenttia kulkee kumipyörillä. Olemme vientivetoinen maa kaukana keskeisistä markkinoista. Taloutemme toimii vain silloin, kun tavara liikkuu sujuvasti tehtaasta satamaan ja satamasta maailmalle. Selonteko muistuttaakin tästä hyvin konkreettisesti. Itse asiassa noin 90 prosenttia maamme viennistä kulkee meriteitse. Satamat ovat porttimme maailmalle, mutta portille päästäksemme tarvitsemme toimivan ja hyväkuntoisen tieverkon. Tämän takia olemme pääministeri Petteri Orpon hallituksen johdolla panostaneet tällä vaalikaudella historiallisella tavalla perusväylänpitoon — tämä siitä huolimatta, kuinka haastava maamme taloustilanne on. Me näemme kokoomuksessa tämän sekä—että-kysymyksenä, emme joko—tai-kysymyksenä. Kokoomus haluaa panostaa, kehittää ja myös pitää huolta liikenneverkoista teillä, rautateillä, vesillä ja ilmassakin. Tämä mahdollistaa ihmisten ja tavaroiden liikkumisen paikasta toiseen. Liikenneverkkomme on itse asiassa juuri niin vahva kuin sen heikoin kohta kulloinkin on. Kokoomus painottaakin, että liikennejärjestelmä on yksi maamme kilpailukyvyn perusrakenteista. Kun yhteydet toimivat, yritykset voivat investoida, työllistää ja viedä tuotteitaan maailmalle, myös Suomen eri puolille. Tieverkko muodostaa käytännössä logistiikkamme selkärangan, pienemmät tiet ja myös yksityistiet verisuoniston. Kun tieverkko toimii luotettavasti, kuljetukset ovat ennakoitavia ja kustannukset pysyvät hallinnassa. Kun tieverkko taasen rapautuu, vaikutukset näkyvät nopeasti yritysten kustannuksissa, toimintavarmuudessa ja lopulta myös työpaikoissa. Suomen väyläverkko on kuitenkin vuosien aikana päässyt monin paikoin kulumaan. Korjausvelka on noin 4,2 miljardia. Korjausvelka ei kuitenkaan synny yhdessä vuodessa tai hallituskaudessa. Se on syntynyt vuosien aikana, kun kunnossapitoon on käytetty liian vähän resursseja ja sitä on tehty vääränlaisella kalustolla. Suomen uhanalaisin karhu onkin tiekarhu, ja jos tiestöämme ei hoideta tiehöylin, niin ne eivät pysy kunnossa. Liikennejaoston puheenjohtajana olenkin nostanut esille tarpeen selvittää, mitä tienpidossamme on tapahtunut legendaarisen TVL:n aikakaudesta Tielaitoksen, ely-keskusten, Väyläviraston ja muiden kautta tähän päivään. [Tuomas Kettunen: Hyvä!] On täysin selvää, että virheitä on tehty, mutta vain tunnistamalla virheet voimme oppia niistä ja tehdä asiat paremmin tulevaisuudessa. Kyllä, tällä hallituskaudella olemme jo kertaalleen pysäyttäneet korjausvelan kasvun. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja todeta, että tällä hetkellä korjausvelka on jälleen kasvussa. Sen pysyvä taittaminen vaatisi satoja miljoonia euroja lisää joka vuosi useamman vaalikauden ajan. [Tuomas Kettunen: Politiikka on arvovalintoja!] Arvoisa puhemies! Väyläverkon kunnossapito on myös talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Kokoomuksessa katsomme, että toimiva liikennejärjestelmä on ennen kaikkea kasvun ja työn tekemisen edellytys. Ensinnäkin meidän on pidettävä olemassa oleva väyläverkko kunnossa. Kunnossapito on kaikkein vaikuttavinta liikennepolitiikkaa. Näin vältetään kalliimmat korjaukset myöhemmin ja varmistetaan siis liikenteen sujuvuus. Ja älkää unohtako heitä ja meitä, jotka päivittäin tarvitsemme myös tätä valtion alempaa tieverkkoa. Näitä teitä pitkin ihmiset tulevat myös sinne rautatieasemille, lentokentille, mutta myös työpaikoille, kouluihin ja harrastuksiin. Omaa autoa Suomessa tarvitsee moni, ja sen käytön tulee olla jatkossakin mahdollista. Haluan myös korostaa maakuntalentokenttien roolia. Olemme muuten ainoa Pohjoismaa, missä ei ole toimivaa, kattavaa maan sisäistä lentoliikennettä. Sellainen meillä on ollut, ja sellainen maassamme voisi jatkossakin halutessamme olla. [Peter Östman: Hyvä!] Toiseksi meidän on varmistettava, että runkolinjat ovat kunnossa. MAL-yhteistyöhön panostetaan, tehdään isoja hankkeita. Kun keskeiset väylät ja pääradat toimivat hyvin, koko liikennejärjestelmä toimii tehokkaammin. Kolmanneksi meidän on poistettava logistiikan pullonkauloja, ja pienilläkin parannuksilla voidaan lisätä liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa infran merkitystä huoltovarmuudelle ja sotilaalliselle liikkuvuudelle. Väylät, satamat, rajanylityspaikat ja ratapihat muodostavat verkoston, joka tukee sekä talouden toimintaa että maanpuolustuksen edellytyksiä. Liikennejärjestelmä on lopulta paljon enemmän kuin infraa. Se on perusta sille, miten Suomi toimii, miten ihmiset liikkuvat, miten yritykset käyvät kauppaa ja miten yhteiskunta kestää myös kriiseissä. Arvoisa puhemies! Kun yhteydet toimivat luotettavasti, Suomi pysyy liikkeessä ja suomalainen työ ja yrittäjyys voivat menestyä myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Pidän edustaja Strandmanin aloitetta erittäin tervetulleena. Ei tässä riitä hyvä tahto, vaan kyllä tässä lainsäädännön rajoitteista on kyse. Ei tietenkään opettajanhuoneen pöydän ympärillä voida käydä keskusteluja sellaisista asioista sellaisten henkilöiden kesken, jos jollain ei ole oikeutta niitä tietoja saada. Eli se on laitonta tällä hetkellä, ja sen takia lainsäädäntöä pitää päivittää tältä osin. Eli vaikka hyvää tahtoa opettajanhuoneessa olisi käydä tällaista keskustelua, niin se ei onnistu. Meillä on selkeä raja-aita tällä hetkellä, jopa niin, että opettajanhuoneisiin ei kaikkialla edes voi laskea muita kuin heitä, joilla on sen lainsäädännön suomat oikeudet saada tieto. Tämä on ihan oleellinen osa tässä. Opiskeluhuolto, psykologi- ja kuraattoripalvelut ja kouluterveydenhoito, on tärkeä osa tässä tiedonsiirron ja salassapidon kokonaisuudessa, ja toivon, että kun nyt sotea lähdetään korjaamaan, myös tätä järjestämisvastuukysymystä tarkasteltaisiin, niin tämän osalta kuin esimerkiksi palo- ja pelastustoimen valtiollistamisenkin osalta.