Kaunisto Ville

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että Helsinki Garden käsitellään avoimesti. Samalla on hyvä todeta, että hankkeelle ei ole annettu euroakaan eikä olisi annettu ilman huolellista virkamiesvalmistelua. Koska täällä on nyt oikeastaan Helsinki Gardeniin liittyen kaikkiin kysymyksiin jo saatu vastaukset ainakin minun ymmärrykseni mukaan, niin ajattelin tuoda omia näkemyksiäni poliitikon työhön etenkin, kun täällä on puhuttu paljon prosesseista, lobbauksesta, valtion roolista investoinneissa ja virkamiesvalmistelusta. Olen äärimmäisen ylpeä työstäni ja siitä, että saan rakentaa vahvempaa Suomea ja ennen kaikkea puolustaa omaa aluettani ja sen asukkaita, ja siksi toivon, että tämä puheenvuoroni kasvattaa luottamusta meitä kaikkia edustajia kohtaan. Tähän työhön kuuluu lobbaaminen ja vaikuttaminen. Ilman niitä poliitikko ei välttämättä saisi riittävällä tavalla viestejä eri kohteista, jotka ovat tärkeimpiä saada kuntoon. Eikä se vaikuttaminen ole aina mitään organisoitua, se voi olla vaikka keskustelua kaupan hyllyjen välissä, viestin saamista ja sen eteenpäinviemistä. Viestin viemisessä tulee esiin myös politiikka eli se, mitkä kohteista ovat minun tai minun puolueeni mielestä Suomelle tärkeimpiä, siis eteenpäinviemisen arvoisia. Tämä on sitä poliittista harkintaa, mitä äänestäjätkin kai toivovat. He äänestävät tänne Arkadianmäelle niitä ihmisiä, joiden kokevat olevan oikeita tekemään heitä koskevia päätöksiä, siis edustuksellista demokratiaa. Virkamiesvalmistelun rooli tässä työssä luonnollisesti on tärkeä, mutta päätöksen tekee ja vastuun kantaa poliitikko. Arvoisa puhemies! Tunnustan, että olen itsekin ollut vaikuttamisen kohteena ja sen tekijänä. Siksi ajattelin ottaa omalta edustajauraltani muutaman esimerkin, joissa yhdistyvät lobbaus, virkamiesvalmistelu ja poliittinen harkinta, ja koska täällä on hieman menty muissakin puheenvuoroissa aiheen ohi, niin saattaa sitä esiintyä omassakin puheessani. Aikoinaan Sipilän hallitus keskustalaisen ministeri Rehulan johdolla päätti antaa Kouvolan Ratamokeskuksen yöpäivystykselle vain määräaikaisen poikkeusluvan vuosille 2018—2024. Siis virkamiesvalmistelun kautta syntyi poliittinen päätös. Seurannut Sanna Marinin hallitus päätti poliittisesti olla ottamatta tähän asiaan kantaa ja päätti siten olla korjaamatta tätä poikkeuslupaa pysyväksi. Kääntäen siis vastusti kouvolalaisten oikeutta pysyvään yöpäivystykseen, kun heidän oma hallituskautensa on päättynyt. Orpon hallituksen alkutaipaleella virkamiestyöryhmä laati selvityksen, jonka mukaan Ratamokeskuksen yöpäivystys piti lopettaa ja Kotkan—Kymenlaakson keskussairaala ehdotettiin myöhemmässä vaiheessa supistettavaksi. Siis virkamiesselvitys esitti näin toimittavan. Tämä heiltä hyväksyttäköön, mutta tässä huomaa sen todellisuuden, josta tänäänkin on täällä keskusteltu ja asiaa pyöritelty. Toistan siis itseäni: virkamiesvalmistelu on tärkeää, mutta poliitikot tekevät päätökset ja kantavat niistä vastuun. Vaikka joku voi Orpon hallituksen prosessia tässä yöpäivystysasiassa kritisoida, lopputulos oli, että Kymenlaakson keskussairaala jatkaa toimintaansa ja Ratamon yöpäivystys sai pysyvän toimintaluvan. Lobbauksen roolia päätökseen voidaan vain arvailla, mutta lujaa se oli. Tätä on politiikka: valintoja, välillä vaikeita, välillä helppoja, välillä vastoin virkamiesnäkemystä. [Jouni Ovaskan välihuuto] Otan toisen, vastaavanlaisen esimerkin poliitikkojen roolista omalla työurallani. Marinin hallitus eli SDP ja keskusta pääroolissa äänestivät useana vuonna Kymenlaakson valtatie 15:n määrärahoja vastaan. He siis poliittisesti totesivat, että itäisen Suomen kannalta yksi keskeisimmistä vientiä mahdollistavista väylistä ei tarvinnut parantamista. Tämä oli heidän poliittinen valintansa. Tämä investointi ei heidän mielestään ollut niin tärkeä, että sille olisi kannattanut ohjata määrärahoja. Oppositiosta käsin jouduin tätä viime kaudella vain arvailemaan, miksi. Yleisesti voi todeta, että investoinnit, kuten esimerkiksi tiehankkeet, ovat hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa on virkamiespohjalta laskea vaikutus- ja hyötyarvioita. Mitä tuottaa, että vientimme pärjää tämän tien kunnostamisen ansiosta paremmin, tai mitä tuottaa, että Pohjois-Kymenlaaksosta pääsee turvallisemmin ja nopeammin keskussairaalaan? Arvoisa puhemies! Olen tavannut edustajavuosieni aikoina satoja alueeni yrityksiä ja yrittäjiä. He ovat lobanneet minua, kertoneet siis omaa tarinaansa esimerkiksi tämän tien merkityksestä heidän yritystoiminnalleen. Olen ollut hyvinvointialueen, kaupunkien, elinkeinoyhtiöiden lobattavana asiasta, kuunnellut, [Puhemies koputtaa] lisännyt omaa tietomäärääni ja lobannut asiaa eteenpäin, vaikuttanut, kuten oletan äänestäjienkin toivovan. Ja oletan, että näin me kaikki tässä salissa toimimme. Toisin kuin Marinin hallitus, Orpon hallitus päätti, että rahat tielle myönnetään. Tämä oli poliittinen päätös, joka perustui siihen uskoon, [Puhemies koputtaa] että elinkeinoelämä tarvitsee tien kunnostuksen, [Anne Kalmari: Voisiko kertoa tieasioista jossain muualla?] että kymenlaaksolaiset ansaitsevat turvallisen tien sotepalveluiden ääreen. Vaikutusarvioista huolimatta tai niiden takia. [Puhemies koputtaa] Tulevaisuus näyttää, miten arviot osuivat. [Puhemies: Edustaja Kaunisto, nyt aika on loppunut!] Arvoisa puhemies, lopetan tähän. Asiat pitää käsitellä avoimesti. Virkamiestyötä pitää arvostaa. Vaikutusarvioita on vaikea tehdä. Lopulta poliitikkojen tehtävä on päättää. [Puhemies: Edustaja Kaunisto! Aika on nyt käytetty!] Helsinki ja laajemmin myös Suomi hyötyisivät suuren kulttuuri- ja urheiluareenan rakentamisesta Suomeen. Valitettavasti sen aika ei ollut vielä. [Puhemies: Edustaja Kaunisto!] — Anteeksi, herra puhemies, minulla olisi yksi lause jäänyt. [Puhemies: Aika on nyt käytetty!] — Sitten totean, että lopetan tähän. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on ollut mielestäni arvokasta ja hyvää keskustelua, kun on puhuttu suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta ja nyt todellakin maatalouden energiaveron tilapäisen lisäpalautuksen tuomisesta johtuen ennen kaikkea Lähi-idän kriisin vaikutuksista kustannusten nousuun. Täytyy sanoa, että tämän salin keskustelu on osoitus siitä, että suomalaisen maatalouden puolustaminen ja siitä puhuminen ovat kyllä monella tavalla paremman huomisen rakentamista. Sanon tämän nyt tässä yhteydessä, että kun tulen Kouvolasta, joka on siis Suomen maatalouden suuri kaupunki, on se sitten maatilojen, viljelyalan tai tuotannon arvoon sidottua, niin onhan tämä hienoa, että me ymmärretään näitä asioita ja näitä nostetaan esiin. Toki Kouvolasta on joskus jotain muutakin, vähän ei niin hyvää nostettu esiin, niin että on pakko siinä mielessä vastata yleiseen väärinkäsitykseen. Ehkä haluaisin myös laventaa tätä aihetta vähän siihen suuntaan kuin edustaja Auttokin: Kun puhutaan siis maailman kriiseistä, jotka vaikuttavat Suomeen, niin kyllähän me nähdään se, että itsestään huolen pitäminen maailman myrskyissä on aivan keskeistä, on sitten kyse kilpailukyvystä tai turvallisuudesta. Nyt oli kysymyksessä Hormuzinsalmen sulku, joka ehkä on ohi, ehkä ei ole ohi, ja sen vaikutus energian hintoihin, mutta nähdään myös lannoitteiden hintojen nousua ja lannoitteiden saatavuusongelmia esimerkiksi eteläisessä Amerikassa, millä on sitten taas vaikutuksia globaalisti niin suuresti, että Suomen on vaikea siinä tasapainoilla. Toisaalta voimme katsoa vaikka Aasiaa. Siellä on toinen salmi, Taiwaninsalmi. Mitä Taiwaninsalmen sulku saattaisi tarkoittaa Suomen pärjäämiselle tässä suuressa maailmassa? Kyllä se näin menee, että suomalaisten asia, on kyseessä sitten maatalouden, kilpailukyvyn tai teollisuuden puolesta puhuminen, pitää tässä salissa kyllä pitää koko ajan isosti esillä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Toivosta puhuttiin. Itse ajattelen vahvasti, että toivoa on aina ja toivo perustuu siihen, että ihminen on historiassa ratkonut aika monta ongelmaa ja tulee myös jatkossa ratkomaan niitä. Osittain tässä keskustelussakin nousee esiin se tulevaisuusvaliokunnan rooli tässä talossa, miten se pystyisi tarjoamaan niin paljon enemmän. Itse mietin englannin kielen kautta tulevaisuusvaliokunnan roolia. Perinteisesti suomen kielellä voisi olettaa, että se on ”committee of the future”, mutta se on ”for the future”, eli ei ole kysymys tulevaisuusvaliokunnasta vaan tulevaisuuden tekemisen valiokunnasta. Minun mielestäni tämä on tärkeä viesti jokaiselle päättäjälle. Me ollaan tekemässä tulevaisuutta, ja silloin mielestäni se toivottomuus ei saa olla millään tavalla meidän keskeinen viestimme. Se, mikä itselleni ehkä tulevaisuusvaliokunnan työstä on yksittäisenä lauseena noussut esiin, on tämä muuttuva maailma ja se ihmiskunnan ja yksilöiden kyky epäonnistua. Onko meillä rohkeutta epäonnistua? Siinä on vastapainona myös se, onko rohkeutta onnistua. Mielestäni tämä on se iso kysymys, minkä edessä me ollaan niin päättäjinä kuin ihmiskuntana: uskallammeko toimia, olla rohkeita, ja hyväksymmekö sen, että kun on rohkea, niin välillä myös epäonnistuu? Kun puhutaan epäonnistumisesta ja mietitään niitä riskejä, mitä teknologian kehitys tuo maailmaan, niin mehän elämme aivan historiallista hetkeä, niin kuin olemme monta kertaa ihmiskunnan aikana eläneet. Tämä hetki tulee olemaan merkittävä tulevaisuuden kannalta, millä tavalla teknologia ja tekoäly muokkaavat maailmaa. Satuin tuossa lukemaan muistaakseni New York Timesia, jossa tekoälyn tuloa verrattiin autojen tulemiseen markkinoille, ja se ajatuskulku oli itse asiassa mielenkiintoinen siinä mielessä, että siinäkin korostettiin minun silmääni sitä, että ensin piti keksiä autot ja sitten tulivat ne autojen tuomat mahdollisuudet mutta myös haasteet, kuten turvallisuus, ja sitten niiden turvallisuuteen lainsäätäjät löysivät ratkaisuja, olivat ne sitten turvavyöt tai ajokortit tai oikealla tavalla hajoavat ikkunat ja niin edespäin. Eli jälleen kerran se uskallus olla rohkea toimija ja välillä epäonnistua ja muistaa se, että ratkaisujen tuomat haasteet pystytään myös ratkaisemaan, mutta ei niin, että me emme ikinä ratkaise mitään ja odotamme, että jotenkin asiat paranisivat. Eli ehkä sitä rohkeuden viestiä, mikä tulevaisuusvaliokunnalla on aina mukana, toivon tähän saliin ja suomalaiseen yhteiskuntaan laajemmin, koska me todella istumme mahdollisuuksien ja toivon päällä.

Arvoisa rouva puhemies! Etyj-kertomus, valtuuskunnan kertomus, antaa mahdollisuuden laajalle geopoliittiselle keskustelulle, mutta ymmärrän toki, että edustajilla on paljon kiireitä, ja siinä mielessä on ehkä harmi, miten suppeaksi tämä keskustelu mahdollisesti on jäämässä, ellen tässä onnistu innostamaan lisää mielipiteitä pöytään. Olennaistahan tässä on, että tosissaan kertomus on vuodelta 2025, ja sehän tässä haastaa tietyllä tavalla, että puhutaan menneestä. No, näinhän se toimii, kun kertomusta käsitellään, mutta siinä on tiettyjä haasteita. Ehkä osittain osoittaa aiheen vähäinen mielenkiinto myös sen, että prosessia olisi jotenkin parannettava. En tiedä, miten se ratkaistaan. Koska olennaisempaa on se, että puhutaan laajasti turvallisuudesta tai geopolitiikasta, niin katsotaan vähän tulevaisuuteen Etyjin kautta. Olennaistahan on ymmärtää, kun puhutaan Etyjistä, että Etyjissä ei ole jäseniä, jäsenmaita, vaan siinä on osallistujamaita. Tämä yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että jos on jäsenmaa, niin jäsenmaa on lähtökohtaisesti helpompi erottaa kuin osallistujamaa. Tämä osittain toimii pohjana siihen, että Venäjä edelleen on Etyjin yksi osallistujamaa. Keskeistähän tässä on, että on toki totta, että Venäjän osallistuminen on aiheuttanut haasteita, heidän käyttäytymisensä ei millään tavalla tälläkään diplomatian alustalla ole sitä, mitä toivoisi sen olevan, mutta he ovat mukana. Sillä kai on joku arvo, vaikka se, niin kuin sanoin tuossa aloituspuheenvuorossa, hieman välillä kirpaisi. Olennaisempi asia on se, että Yhdysvallat, joka on hyvin vahvasti tällä hetkellä presidentti Trumpin johdolla irtisanoutunut kansainvälisistä yhteistyöjärjestöistä ja yhteistyöstä, kokee tämän järjestön edelleen sen arvoisena, että he ovat tätä mukana rahoittamassa. Väittäisin, että tässä on se kytkentä, että Venäjä on vielä tässä järjestössä mukana. Yhdysvallat näkee siis arvon tälle järjestölle, kun se päivä koittaa, että aletaan puhumaan rauhanneuvotteluista, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa saadaan päätökseen. Eli tällä on merkittävä rooli siinä mielessä. No, aika loppuu, niin ehkä en tästä lähde sen enempää. Tuossa on vielä monta aihetta, mitä voisin käsitellä, mutta olennaista on se, että Yhdysvallat näkee järjestölle merkityksen. Silloin uskon, että kun tässä on vahva Suomi-linkitys tämän järjestön historiassa, niin tämä on myös Suomelle mahdollisuus toimia omanlaisena diplomatian rakentajana meidän historiallisen esimerkin kautta, ja sillekin on annettava merkittävä arvo. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin esittelen tämän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksen. Se esittelyhän, minkä annan, antaa oivan mahdollisuuden keskustella tässä salissa myös maailman turvallisuusarkkitehtuurin muutoksesta, multilateralismin murroksesta ja sääntöpohjaisuuden heikkenemisestä. Kaikki ne periaatteet, joihin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nojautunut, näyttäytyvät uudessa valossa vallitsevassa maailmantilanteessa, jossa aktiiviset sodat, hybridiuhkat ja demokratian rapautuminen heijastuvat laajasti vakauteen ja turvallisuuteen. Etyjin toiminnan lähtökohtana ovat sen periaatteet ja sitoumukset, ajankohtaisiin turvallisuushaasteisiin vastaaminen sekä järjestön toimintakyvyn turvaaminen. Tämä ei ole helppo tehtävä. Viime vuonna 50 vuotta täyttäneet Helsingin periaatteet ovat edelleen voimassa ja tarjoavat kestävän viitekehyksen myös nykyisten kriisien tarkasteluun. Kun voimapolitiikka haastaa sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen ja kun kahdenvälisiä diilejä suositaan monenkeskeisyyden kustannuksella, voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on Etyjin ja muiden kansainvälisten järjestöjen relevanssi ja pystyvätkö he oikeasti vastaamaan nykyajan haasteisiin. Meidän on uskottava kansainväliseen oikeuteen ja kansainvälisiin järjestöihin, eikä vain uskottava vaan toimittava ja puolustettava niitä. Pienenä maana Suomen on pystyttävä luottamaan sovittuihin toimintatapoihin ja sääntöihin. Maailman suuria haasteita, kuten ilmastonmuutosta, aseteknologian murrosta ja pakolaistilannetta, ei voi ratkaista yksin. Etyjin työkalupakista löytyy paljon työkaluja aikamme haasteisiin. Samalla Suomen on ymmärrettävä tämän uuden maailmanjärjestyksen realiteetit ja toimittava maailmalla tavalla, jossa varmistetaan, että meitä kuunnellaan ja meihin luotetaan, sillä emme voi edistää arvojamme ja intressejämme, jos ovet suljetaan meiltä. Tämä realismi välillä kyllä kirpaisee. Suomi toimi viime vuonna Etyjin puheenjohtajamaana. Suomen ykkösprioriteetti oli Ukrainan tukeminen, ja siihen on pyritty monella eri tavalla. Suomen Etyj-valtuuskunta on ylläpitänyt hyviä yhteyksiä Ukrainan Etyj-valtuuskunnan kanssa, käynyt heidän kanssaan suoria avoimia keskusteluja Etyjin istuntojen yhteydessä ja NB8-kontekstissa sekä tukenut Ukrainan sivutapahtumia ja muistuttanut Ukrainan tukemisen merkityksestä useissa puheenvuoroissa kertomusvuonna. Ukrainasta kaapattujen lasten tilanne on yksi teema, jota valtuuskunnan jäsenet ovat pitäneet erinomaisella tavalla esillä. Suomen valtuuskunta toimi viime vuonna aktiivisesti Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puolella. 50-vuotisjuhlavuonna halusimme muistuttaa Etyjin historiasta ja synnystä ja järjestimme Porton istunnossa elokuvanäytöksen, jossa yli 50 Etyj-parlamentaarikolle näytettiin Arthur Franckin Etyj-dokumenttielokuva The Helsinki Effect. Dokumentti on tärkeä muistutus siitä, että diplomatia on hidasta ja välillä tylsääkin, mutta sillä saadaan aikaiseksi merkittäviä tuloksia — suosittelen jokaiselle. Järjestimme viime vuonna myös ODIHRin kanssa eduskunnassa seminaarin, jossa keskusteltiin tasa-arvotyön merkityksestä parlamenteissa. Kokoukseen osallistui noin 80 parlamentaarikkoa 20 maasta, ja siellä hyväksyttiin Helsingin sitoumukset, jotka sisältävät konkreettisia toimenpiteitä tasa-arvon vahvistamiseksi parlamenteissa. Nostimme viime vuonna valtuuskuntana esiin myös merialueiden turvallisuuden etenkin Itämeren turvallisuustilanteen näkökulmasta ja teimme siitä lisäaihe-ehdotuksen, joka hyväksyttiin Porton kesäkokouksessa. Samassa kokouksessa hyväksyttiin myös edustaja Kauman laatima lisäaihe Etyjin tulevaisuudesta. Kun edustaja Pia Kauma on nyt mainittu, niin haluaisin tässä yhteydessä kiittää häntä panoksestaan parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana. Tehtävä päättyi viime vuoden heinäkuussa, ja edustaja Kauma teki valtavan työn yleiskokouksen asioiden eteen ja sai siitä paljon kiitosta eri valtuuskunnista yli puoluerajojen. Suomi kun näkyy maailmalla, se on aina myönteistä, etenkin kun teemme sen yhdessä ja rakentaen. Etyjin yksi näkyvimmistä toiminnoista on vaalitarkkailu. Valtuuskunnan jäsenet ovat osallistuneet aktiivisesti vaalitarkkailumissioille Albaniassa, Kirgisiassa ja Moldovassa. Samalla tiedostamme, että vaalipäivä on vain yksi osa vaaleja ja uuden teknologian myötä vaalivaikuttaminen, tekoälykehitys ja demokratian kriisi tuovat haasteita vaalien uskottavuuteen ja äänestäjien luottamukseen siihen, että vaaleilla voi vaikuttaa. On tärkeää pohtia keinoja, joilla voidaan valvoa myös näitä vaaleihin liittyviä haasteita. Etyj on meille tärkeä järjestö, ja meidän on tärkeää varmistaa, että Etyj pystyy toimimaan tehokkaasti myös jatkossa, koska kun tulee aika pohtia rauhaa ja jälleenrakentamista, Etyjillä on tarvittavat työkalut näiden toteuttamiseksi. Siksi emme saa luopua toivosta, kun järjestöä ja sen merkitystä kyseenalaistetaan, vaan meidän on kyettävä varmistamaan, että Etyj on toimintakykyinen ja pysyy relevanttina toimijana nyt ja tulevaisuudessa. Aion omassa puheenvuorossani tuolta omalta paikalta ehkä vähän katsastaa tuota tulevaisuutta, kun tämähän on näin, että käsittelemme vuoden 2025 asioita tässä yhteydessä. — Kiitoksia, rouva puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelussa on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain ja sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Maailmanpolitiikan ja turvallisuusympäristön muutokset ovat osoittaneet, että varautuminen on välttämätöntä. Tässä ollaan kokonaisturvallisuuden, resilienssin, Suomen menestymisen ja pärjäämisen ytimessä omalla tavallaan. Tällä lakimuutoksella vahvistetaan Suomen kykyä toimia nopeasti vakavassakin kriisitilanteessa. Se mahdollistaa kansainvälisen avun vastaanottamisen sosiaali- ja terveydenhuollossa joustavasti ja viivytyksettä, jos oma toimintakykymme on uhattuna. Jatkossa pystymme siis ottamaan avun vastaan heti silloin, kun sitä tarvitsemme. On myös tärkeää todeta, että potilasturvallisuudesta ei jousteta, vaan kansainvälisen avun ammattilaiset toimisivat osana suomalaista järjestelmää ja suomalaisessa ohjauksessa, ja kokonaisvastuu pysyy siis suomalaisissa, kotimaisissa käsissä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä olevan hallituksen esityksen keskeinen tavoite on vahvistaa liikenneturvallisuutta, suomalaisen kuljetusalan toimintaedellytyksiä, parantaa sääntelyn valvottavuutta sekä edistää siirtymää kohti ympäristöystävällisempää liikennettä. Nykyinen EU-sääntely on monilta osin tulkinnanvaraista ja käytännössä vaikeaa valvottavaa. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa rehellisesti toimivat yritykset joutuvat epäreiluun kilpailuasemaan suhteessa niihin toimijoihin, jotka kiertävät sääntöjä. Hallituksen esitys tuo tähän kaivattua selkeyttä, sääntöjen tarkennusta ja hallinnollisten seuraamusmaksujen käyttöönoton. Näin viranomaisilla on aidosti toimivat keinot puuttua väärinkäytöksiin. Tämä ei ole vain oikeudenmukaisuuskysymys vaan myös parantaa suomalaisen työn ja yrittäjyyden asemaa ja on sen puolustamista mitä parhaimmassa muodossa. Toiseksi, esityksessä edistetään vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käyttöönottoa mahdollistamalla raskaampien mutta vähäpäästöisten ajoneuvojen kuljettaminen tietyin ehdoin B-luokan ajokortilla. Näin madalletaan kynnystä siirtyä puhtaampaan kalustoon. Tämä on konkreettinen askel kohti liikenteen päästövähennyksiä. Samalla helpotetaan kuljetusalan työvoimapulaa, kun useampi kuljettaja voi toimia näissä tehtävissä ilman raskaan kaluston ajokorttia. Kolmanneksi, esitys vastaa myös arjen käytännön haasteisiin keventämällä ajokokeen vastaanottajien pätevyysvaatimuksia. Tämän tavoitteena ei ole heikentää liikenneturvallisuutta vaan varmistaa, että ajokokeita voidaan jatkossakin järjestää sujuvasti koko maassa. Tämä on tärkeää niin nuorille kuljettajille kuin kuljetusalan toimijoillekin. Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on hyvä esimerkki siitä, miten EU-sääntelyä voidaan kansallisesti täydentää järkevällä ja tasapainoisella tavalla. Tästä olemme aika usein tässä salissa keskustelleet. Esitys vahvistaa liikenteen turvallisuutta, valvontaa, tukee reilua kilpailua ja edistää vihreää siirtymää samalla sujuvoittaen kuljetusalan arkea. Hienoa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten tässä on useampikin edustaja jo todennut, mielestäni tämä keskustelu, mitä ollaan käyty, on ollut arvokasta: puhutaan Suomen turvallisuudesta eri näkökulmista, eri näkemyksistä, mitä meillä on, mutta sävy on ollut oikeanlainen, sanoisinko näin. Itse nostin omassa puheenvuorossani suomalaisen teollisuuden ja puolustusteollisuuden kilpailukyvyn roolin ja ne mahdollisuudet, mitä siellä puolella on riippuvuuksien hillitsemisessä. Tiedostan, niin kuin täällä useampikin edustaja nosti esiin, että kysehän ei ole missään nimessä nopean aikavälin ratkaisuista, mutta henkilökohtaisesti ainakin uskon, että olemme täällä rakentamassa Suomea pitkälle tulevaisuuteen, ja siinä mielessä on olennaista, että kun tällaista rakentavaa keskustelua käydään, niin tuodaan myös niitä näkemyksiä siitä tulevaisuuden suunnasta. Toisaalta siksi haluan nostaa esiin myös niitä toimia, millä me olemme vahvistaneet suomalaisen teollisuuden pärjäämistä ja sitä kautta mahdollisesti sitä kykyä toimia tulevaisuudessa, esimerkkeinä nyt investointikannustimen, tulevan yhteisöveroalennuksen ja tutkimuksen ja kehityksen panostukset. No, tutkimus- ja kehityspanosten kohdalla täytyy sanoa, että niiden painottaminen yhä vahvemmin sinne innovointipuolelle, jotta me saadaan kaupallistettua niitä hienoja tuotteita, olisi aivan keskeistä. Työmarkkinauudistukset nousevat tässä, infrapanostukset. Puhdas, edullinen ja toimitusvarma sähkö nousee aivan keskiöön, kun puhutaan meidän teollisuuden pärjäämisestä. Samaan aikaan se, mikä puolustusteollisuudelle luo mahdollisuuksia, on tämä puolustusbudjetin kasvu, joka on ollut aivan keskeinen tämän hallituksen keskittymiskohta. Siihen toki vaikuttaa maailmanaika aika paljon, että panostukset niin vahvasti suuntautuvat myös sinne puolustusbudjetin kasvun suuntaan. Viimeinen, mikä minun mielestäni on olennaista, mistä ei ikinä puhuta tarpeeksi, kun puhutaan puolustusteollisuudesta, on meidän startup-kenttä. Siis meidän startup-kentällä on aivan uskomattomia innovaatioita, ja ennen kaikkea ne menevät sinne kaksikäyttötuotteiden puolelle, joilla pystytään rakentamaan turvallista Suomea jatkossakin. Haluan muistuttaa, että tämä on se sektori, jonka toimintakykyyn on tehty valtavasti tekoja mutta jossa emme saa kyllä laskea hetkeksikään katsetta alas, vaan edelleen pitää mahdollistaa sitä suomalaista kekseliäisyyttä, innovatiivisuutta, jolla me pystymme jatkossakin varmistamaan sen, että Suomi pysyy turvallisena maana. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Isänmaan turvallisuus aina ensin. Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä aloitteesta ja tästä keskustelusta, jota demokraattiseen järjestelmään, Suomeen, todella mahtuu, ja sitä on syytäkin käydä. Suomen oma puolustusteollinen kapasiteetti on varsin rajallinen. Tämän vuoksi monet puolustuskykymme kannalta keskeiset asejärjestelmät joudutaan hankkimaan ulkomailta. Tämä on seurausta siitä, millaisessa turvallisuusympäristössä ja teollisen suorituskykymme todellisuudessa elämme. Erityisesti tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että hankintajärjestelmämme toimii luotettavasti, tehokkaasti ja ennen kaikkea isänmaan turvallisuutta vahvistavasti. Puolustushankinnat perustuvat selkeästi määriteltyihin lainsäädännöllisiin periaatteisiin, suorituskykyvaatimuksiin ja sotilaalliseen huoltovarmuuteen. Puolustusvoimien ammattilaisten johtamat perusteelliset hankintaprosessit toimivat hyvin, tekniset ja taloudelliset vaatimukset huomioiden, ja ennen kaikkea hankinnat tehdään kokonaisuutena strategisesti kestävästi. Tämä on keskeinen lähtökohta, jota ei näkemykseni mukaan ole syytä horjuttaa. Hankinnat perustuvat pitkäjänteiseen suunnitteluun. Erityisesti arvioidaan suorituskykyä Suomen olosuhteissa ja poikkeusoloissa, huoltovarmuutta ja elinkaarikustannuksia. Nämä ovat Suomen kannalta aivan oleellisia kriteerejä myös jatkossa. Korostan vielä, että juuri suorituskyky ja huoltovarmuus ovat viime kädessä niitä tekijöitä, jotka ratkaisevat puolustuskykymme uskottavuuden. Arvoisa rouva puhemies! Puolustushankintojen ominaispiirre on asejärjestelmien pitkä käyttöikä. Tämän seurauksena yksittäiseen toimijamaahan liittyvää maariskiä on haastavaa arvioida koko elinkaaren ajalta, ja kuten puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Autto totesi aikaisemmin keskustelussa, kun ostamme demokraattiselta maalta puolustusteollisuuden tuotteita, niin sen maan johto ehtii muuttumaan jo moneen kertaan hankintaprosessin aikana saati sitten itse tuotteen käytön aikana. Siksi järjestelmien ylläpidon, huollon ja jatkokehittämisen turvaaminen nousee keskiöön. Riippuvuuksia muihin valtioihin pyritään kuitenkin vähentämään määrätietoisesti. Keskeinen keino tähän on kotimaisen osaamisen vahvistaminen ja teollinen yhteistyö, joilla varmistetaan, että kriittistä ylläpito- ja huoltokykyä on myös Suomessa. — Tässä kohtaa on syytä todeta, että suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn vahvistaminen on yksi aivan keskeisistä asioista. Siitä voisin pidempäänkin keskustella, ja siitä olisi syytä jatkossakin puhua laajassa käsitteessä paljon enemmän. — Tämä ei ainoastaan paranna huoltovarmuutta vaan myös lisää kansallista osaamista ja resilienssiä pitkällä aikavälillä. On myös tärkeää todeta, että jo nykyinen sääntelykehys mahdollistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien huomioon ottamisen tapauskohtaisesti. Samalla se jo säilyttää riittävän joustavuuden, jotta voimme hankkia puolustuskyvyn kannalta parhaat mahdolliset järjestelmät oikea-aikaisesti. Liiallinen lisäsääntely voisi kaventaa vaihtoehtoja, nostaa kustannuksia ja pahimmillaan heikentää puolustuskykyä. Kun vajaa kuukausi sitten — kouvolalaisena kansanedustajana — meidän perhekin heräsi siihen, että Hornetit kiersivät Kouvolan kaupungin yllä, ja sen jälkeen uutisista saimme lukea, minkä takia ja mikä oli tilanne droonien suhteen, jotka harhautuivat Suomeen, niin kyllä, arvoisa puhemies, se vain tuntuu aika raa’alta, jos me tekisimme mitään muuta kuin varmistaisimme oman puolustuskykymme maksimaalisesti. Suomen turvallisuuden kannalta keskeistä on pitää kiinni toimivasta järjestelmästä ja kehittää sitä hallitusti. Meidän on varmistettava, että puolustushankinnat perustuvat jatkossakin suorituskyvyn ja huoltovarmuuden strategiseen kokonaisarvioon, isänmaan turvallisuus kirkkaana ykkösenä. Suomen puolustus rakennetaan konkreettisilla, toimivilla ratkaisuilla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä aloitteesta. Suomen turvallisuusympäristö on totisesti muuttunut eikä vain väliaikaisesti. Puolustushankinnat perustuvat selkeästi määriteltyihin lainsäädännöllisiin periaatteisiin, suorituskykyvaatimuksiin ja sotilaalliseen huoltovarmuuteen — siis parasta mahdollista isänmaan turvallisuudelle. Puolustusvoimien ammattilaisten johtamat perusteelliset hankintaprosessit toimivat hyvin, tekniset ja taloudelliset vaatimukset huomioidaan, ja ennen kaikkea hankinnat tehdään kokonaisuutena strategisesti kestävästi. Tämä on keskeinen lähtökohta, jota ei näkemykseni mukaan ole syytä horjuttaa, ja siksi kansalaisaloite on syytä hylätä. Sanon tämän ennen kaikkea Suomen varuskuntapääkaupunki Kouvolan edustajana — kaupungin, joka on ollut julkisuudessa droonien johdosta viime aikoina.