Kiljunen Kimmo

Arvoisa puhemies! Onhan tämä sikäli korni tilanne, että puhumme poikkeuksellisen suuresta asiasta ja taitaa olla koko poliittisen urani aikana — olen ollut tässä eduskunnassa 24 vuotta eduskunnan jäsenenä — ensimmäinen kerta, kun saan puhua pelkästään puhemiehelle. Tällä kertaa tämä aihehan on tietysti poikkeuksellisen pieni ja vähäpätöinen, jolloin tämä on tietysti ymmärrettävää, että saan vain keskustella teidän kanssanne, mutta silti käytän tämän puheenvuoron, koska tässä on nyansseja, jotka ehkä ansaitsevat tulla pöytäkirjaan, kun tässä oli kuitenkin useitakin puheenvuoroja, jotka olisivat poleemisen keskustelunkin voineet ansaita. Ihan ensimmäiseksi minusta on outoa se, että ikään kuin jotkut ryhmät voivat omia isänmaan käsitteen itselleen ja omia myöskin turvallisuus-käsitteen itselleen, ikään kuin tässä salissa olisi yhtä ainutta kansanedustajaa, joka ei olisi isänmaan puolta ihan aidosti, ja yhtä ainutta kansanedustajaa, joka ei olisi vahvasti Suomen turvallisuuden kannalla, mukaan lukien tämän rajaturvallisuuden. Tässä salissa kaikki kansanedustajat tietävät nykyisen turvallisuuspoliittisen tilanteen, tietävät naapurimaamme Venäjän aggressiivisen käyttäytymisen, ja tiedämme kaiken tyyppisen hybridivaikuttamisenkin, mukaan lukien tämän turvapaikanhakupolitiikan välineellistämisen ja tavallaan Venäjän röyhkeyden siinä suhteessa, että se monella tavalla tällä välineellistetyllä turvapaikanhakuprosessilla — englannissahan käytetään weaponised asylum seeking ‑termiä, joka on ehkä vieläkin selkeämmin kuvaamassa, mistä siinä on kysymys — rikkoo sekä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, ennen kaikkea Geneven pakolaissopimusta, tietoisesti heikentää sitä, ja käyttää syyntakeettomia ihmisiä välineenä julkealla tavalla, ja naapurimaata Suomea kohtaanhan se muodostaa uhan, koska se on välineellistetty siten, että siinä on valtiollinen toimija takana silloin kun tätä turvapaikkaprosessia haastetaan aivan selvästi. Varmasti tässä salissa kaikki jakavat tämän. Sen sijaan tässä oli kummallisia puheenvuoroja, joihin olisin mielelläni puuttunut vaikka välihuudolla tai kommentilla, mutta oletin, että tässä nyt joku keskustelu syntyy, siitä, että tämä rajan kiinni oleminen on tärkeä asia ja siitä on pidettävä kiinni ja sen takia tämä rajaturvallisuuslaki pitää edelleen pitää voimissaan. Tämähän on ristiriitainen huomio. Rajahan ei ole kiinni tämän rajaturvallisuuslain vuoksi, vaan rajavalvontalain 16 §:n pohjalta, ja turvallisuustilanne on arvioitu sillä tavalla Suomessa, että se raja on syytä pitää kiinni, enkä itsekään ole sitä haastamassa. Tämä rajaturvallisuuslaki ollaan hyväksymässä sen vuoksi, että raja voitaisiin hallitusti avata. Sehän tässä on se juju. Tällä rajaturvallisuuslailla ollaan varmistamassa se tilanne, että jos rajaa avataan, niin se avaamisprosessi on hallittu niin, että tätä välineellistettyä maahanmuuttopolitiikkaa Venäjä ei pystyisi röyhkeästi hyväksikäyttämään. Tämähän tässä on se pihvi. Eli tässä nämä käsitteet ovat täysin sekaisin sillä tavalla, että tavallaan argumentaation tasolla peitetään tämä ongelma. Sen ongelman ydin on siinä, että itse asiassa ne, jotka vastustavat tätä rajaturvallisuuslakia — ne 30 kansanedustajaa, jotka täällä ovat vastustaneet sitä, itse en lukeudu heihin — ja ne, jotka puoltavat rajaturvallisuuslakia, perustelevat itse asiassa samoilla turvallisuusargumenteilla, vähän toisesta kulmasta katsoen, ja samoilla ihmisoikeusargumenteilla, hieman toisesta kulmasta katsoen, omaa kantaansa. Sen takia minusta oli vastenmielistä tämä keskustelu siitä, että jotkut ottavat isänmaan käsitteen ja turvallisuuskäsitteen käyttöön, omivat ne ja syyttävät toisia epäisänmaallisiksi tai ihmisiksi, jotka riskeeraavat Suomen turvallisuutta. Ytimessähän on yksinkertaisesti se, että tämä rajaturvallisuuslaki on luonteeltaan käännytyslaki. Sitä se aidosti on. Nimenomaan sen operatiiviset pykälät koskevat turvapaikkahakua, ja se on käännytyslaki luonteeltaan, toisaalta myöskin joukkokarkotuslaki siinä mielessä, että se mahdollistaa jopa joukkokarkotukset, jotka ovat kaikki kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa kiellettyjä. Siinä suhteessa se on perusihmisoikeuksien kannalta ongelmallinen laki. Toisaalta se on myöskin turvallisuuskysymys niille ihmisille, jotka äänestävät tätä rajalakia vastaan, siitä kulmasta, että Suomen pienelle maalle monenkeskinen, sääntöpohjainen, kansainväliseen oikeuteen nojautuva järjestelmä on keskeinen turvallisuustekijä ja se, että Suomi hyväksyy poikkeuksellisesti tämmöisen pushback-menettelyn ja rikkoo siinä mielessä Geneven pakolaissopimusta ja antaa mallia muille, on heikentämässä tätä sääntöpohjaista turvallisuusjärjestelmää, johon me olemme oman turvallisuutemme myöskin ankkuroineet. Eli tämä kulma on olemassa niillä, jotka tätä rajalakia vastustavat, sekä ihmisoikeusargumentit että turvallisuusargumentit. Ja ne, jotka taas puolustavat tätä rajalakia, luonnollisesti lähtevät tästä turvallisuusargumentista, joka on validi. Venäjä ehdottomasti muodostaa tällä hybridivaikuttamisellaan uhan Suomelle. Se on aito uhka, sen me tiedämme, ja sen takia voidaan hyvin perustella, että tämä rajalaki, jos sitä rajaa ruvettaisiin avaamaan, olisi sitten viimekätinen tae siitä, että hybridivaikuttaminen tässä turvapaikanhakuprosessissa voitaisiin kieltää. — Ehkä voin jatkaa tämän puheenvuoroni loppuun, ettei minun tarvitse mennä alas tuonne ja ottaa uutta puheenvuoroa? Joo, kiitokset siitä. Tämä olisi naiivi tilanne juosta tuonne alas. Enkä käytä pitkään, kun en halua puhemiehenkään iltaa tässä nyt pilata, mutta halusin nyt argumentoida jollain tavalla niin kuin pöytäkirjaan itselleni myöskin. Kiitokset teille. — Tässä on silloin argumenttina niillä, jotka sitten puoltavat tätä rajalakia, se turvallisuusargumentti, ja sitten tulee se iso argumentti, jota itse olen käyttänyt silloin, kun 22 hyväksyin tämän rajalain, ja käytin myöskin puolitoista vuotta sitten, kun toisen kerran äänestin tämän puolesta: Se, että meillä on raja kiinni, on ihmisoikeusongelma. Meillä oli 9,7 miljoonaa rajanylitystä Suomessa vuonna 2019, joka tarkoittaa, että näin valtava määrä ihmisiä on liikkunut rajan ylitse. Kysymys on liikkumisvapaudesta. Siinä on muuten paljon muistakin asioista ja tunteista kysymys, mihin myöskin oikeuskansleri Pöysti on viitannut — tuolla edustaja Timo Harakkahan viittasi jo kanslerin aikaisempiin näkemyksiin — eli siellä on perheiden tasolla olevaa kanssakäymistä, joka on monella tasolla rikki, ja on tarvetta sille, että ihmiset voisivat luontevalla tavalla ylittää sen rajan. Tämä rajan pysyvä kiinniolo on siis ihmisoikeusongelma. Sen takia oli hyvä, että tämä rajalaki tuli voimaan, jotta me voisimme yrittää hallitusti avata tämän rajan. Se oli se keskeisin peruste, minkä pohjalta itse olen äänestänyt sen puolesta. Kysyin viimeksi ministeriltä, ja nytkin tänään kysyin ministeriltä, ja ministeri ei vastannut kysymykseen, onko tässä se idea edelleen niin kuin alkuperinkin oli, että olisi mahdollista tämän rajalain kautta mahdollistaa se, niin kuin Norjalla on raja auki ja Virolla on raja auki, että Suomessakin voitaisiin ainakin pistemäisesti katsoa, voitaisiinko rajaa lähteä asteittain avaamaan, mutta niin, että se prosessi on hallittu, niin että se ei voi johtaa täydelliseen kaaokseen ja johtaa Suomen turvallisuustilanteen heikkenemiseen. Tämähän oli se taustaoletus lähtökohtana koko tässä prosessissa, ja tämä on sitten se ristiriitainen asetelma, joka tässä on ollut. Minä tiedän kyllä omissa nahoissani sen hyvin, kun väärälle yleisölle tämän saman asian olen argumentoinut — siitähän on tullut kuolemantuomio, poliittinen teloitus totaalisesti — että tämä onkin tätä diskurssin tilaa Suomessa, että kun meillä on mustavalkoinen maailmankuva, niin sille harmaalle alueelle, joka problematisoi ja katsoo syvemmältä nämä asiat, ei jätetä liikkumatilaa. Tämä ei ole siis suomalainen ongelma, vaan tämä on globaali ongelma, että kun mustavalkoinen maailma syntyy, niin siihen ei jää sitä tilaa, jossa voidaan älyllisesti pohtia syvemmin asioita ja myöskin inhimillisestä näkökulmasta oikein, vaan sitten tulevat nämä hyvin murskaavat tuomiot. — Valitettavasti tämä sali on tyhjä kommentoimaan tätä puheenvuoroa, mutta kiitos teille, puhemies, pitkämielisyydestä.