Kokko Jani

Arvoisa puhemies! Antiikin Roomassa kansalaisille tarjottiin leipää ja sirkushuveja, ja varmasti monella kansalaisella on siellä kesägrillien ääressä ollut seurattavaa tässä jupakassa, josta olemme — ehkä kiitos Vantaan Sanomille — saaneet erittäin paljon tietoa. Ehkä tätä tilannetta on pahentanut se, että useista kirjallisista kysymyksistä ja toimittajien haastattelupyynnöistä johtuen asia on vellonut jo useita viikkoja, jopa kuukauden, mikä on entisestään pahentanut tätä tilannetta. Varsinkin kun näyttää siltä, että ei ole oikein mitään asiakirjatodisteita siitä, mitä on sovittu, mitä on keskusteltu, vaan julkisuuteen on tullut vain ehkä muutamia sähköpostiviestejä, joissa puhutaan runttaamisesta ja junailusta, niin tietysti tämä herättää erittäin paljon meissä opposition edustajissa kysymyksiä, että miten asiasta on päätetty ja miten tätä hanketta on viety eteenpäin. Mutta ainakaan itselleni tässä ei ensi sijassa ole kysymys niistä euroista. Henkilökohtaisesti koen, että pääkaupunkiseudulla tällaista tapahtuma-areenaa tarvitaan, ja se, antaako valtio sinne ehdollisesti 35 miljoonaa euroa vai 50 miljoonaa euroa vai suoraan ne rahasummat, ei ole sinällään tässä se asian ydin, vaan nimenomaan se, minkälaisen varjon tämä on heittänyt julkisuudessa koko meidän poliittisen päätöksentekojärjestelmämme ylle. Te, arvoisa pääministeri, olette todennut, että olette nöyränä eduskunnan edessä ja otatte nöyränä sen palautteen vastaan, mutta tietyssä mielessä toivoisin enemmän ehkä itsereflektiota siitä, kuinka te näette sen, että teitä lähellä oleva puoluetoveri pyytää junailemaan ja runttailemaan tätä hanketta eteenpäin. Ja jos nyt — kuten näyttää — se on mennyt ohi kaikkien valmistelukanavien ja se on ehkä saanut erityistä kohtelua, erityistä huomiota, kun se on viety sitten sinne päätöksentekoon, niin miten te koette sen, miltä tämä tavallisten kansalaisten silmissä vaikuttaa nimenomaan siihen, voivatko politiikassa saada tasapuolista kohtelua erilaiset hankkeet, ne tulevaisuusinvestoinnit, mitä tämä maa todellakin tarvitsee? Meillä on nyt Vantaan Kivistön hanketta, on Oulun elämysareenaa, jotka on nostettu esille — miten ne vahvistaisivat aluetaloutta? Meillä Keski-Suomessakin on useita hankkeita, millä kyetään tällä hetkellä maan pahimmalla työttömyysalueella saamaan sitä uutta kasvua aikaiseksi. Miten te koette, herättääkö tämä teidän toimintanne luottamusta, miten me vaikka Keski-Suomessa toimimme ja miten siellä kansalaiset saavat hallitukselta tasapuolisia investointeja osakseen?

Arvoisa puhemies! Edustaja Lyly nosti lyhyesti puheenvuorossaan esille nimenomaan tämän ydinjätteiden loppusijoituksen ja Suomessa tehdyt ratkaisut siihen. Olemme todellakin ainoa maa maailmassa, jolla tällä hetkellä on erittäin vahva osaaminen ydinjätteen loppusijoituksessa Suomen vahvaan kallioperään. Ehkä tässä suhteessa olisi syytä, mitä on nostettu jopa julkisessa keskustelussakin esiin, selvittää niitä mahdollisuuksia ja haluja, mitä muilla mailla olisi mahdollisesti ydinjätteiden loppusijoittamiseen Suomeen, ja katsoa, kuinka paljon tällä Suomen osaamisella voitaisiin rahastaa. Tällä hetkellä sitten, jos katsoo niitä ratkaisuja, mitä Suomessa on tehty, voi sanoa, että ei ole sellaista teknologiaa ja osaamista muualla maassa, ja ehkä tämä kannattaisi nyt kyllä täysimääräisesti kyetä hyödyntämään. Toivottavasti myös tästäkin päästään tulevaisuudessa entistä vahvemmin keskustelemaan, koska käsittääkseni tällä hetkellä tässä ydinenergialain kokonaisuudistuksessa ei ole ehkä nimenomaan ydinjätteiden loppusijoituksessa otettu näitä näkökulmia huomioon. Toivottavasti tämä saadaan tulevaisuudessa myös keskusteluun vahvasti mukaan.

Arvoisa puhemies! On kaksi asiaa, joita olen kannattanut jo ennen kuin lähdin mukaan politiikkaan: Suomen Nato-jäsenyyttä ja ydinvoimaa. Ydinvoima on ehkä tällä hetkellä se keskeisin elementti, kun taistelemme ilmastonmuutosta vastaan. Se geopoliittinen tilanne, missä tällä hetkellä olemme, peräänkuuluttaa vahvaa ja tasaista ja luotettavaa energiantuotantoa Suomessa, ja siihen ydinenergia on keskeinen elementti. On pitkään odotettu tätä ydinenergialain kokonaisuudistusta. Ydinenergialaki on vuodelta 1988, ja näiden vuosikymmenien aikana sitä on jo lähes 30 kertaa uudistettu, joten on hyvä, että nyt sitä katsotaan kokonaisvaltaisesti. Tietysti yhdyn kyllä siihen näkemykseen, mikä tässä esitettiin, että kun hallitus on tähän, voidaanko sanoa, ydinenergian rauhanomaisen käytön lisäksi yhdistänyt myös ydinaseet, se on ehkä tehnyt tästä yksituumaisuudesta nyt hieman haasteellista tässä salissa. Ehkä olisi ollut järkevämpää erottaa nämä keskenään, mutta nyt menemme sillä esityksellä, minkä hallitus on antanut. Olen erityisen tyytyväisenä katsonut sitä keskustelua ja erittäin perinpohjaista käsittelyä, mitä talousvaliokunnassa on tehty, ja varsinkin, mitä tulee kehittyneeseen teknologiaan. Se 80-luvun lopulla luotu ydinenergialaki on ehkä monessa suhteessa vanhentunut, varsinkin jos katsomme pienten modulaaristen reaktoreiden eli niin sanottujen SMR-reaktoreiden hyödynnettävyyttä. Nyt on monia suomalaisia yrityksiä, joilla on hyviä kehitysideoita ja tuloksia ja hankkeita niiden suhteen, sekä myös jo muutamia suomalaisia kaupunkeja, jotka ovat lähteneet näihin hankkeisiin mukaan. Toivottavasti näitä pystyttäisiin viemään erittäin vahvasti eteenpäin, oli sitten kysymys luvituksen sujuvoittamisesta tai itsessään siitä päätöksentekoprosessista, että kyettäisiin varmistamaan erityisesti näitten pienten reaktoreiden nopea eteenpäinvieminen, siinä missä nämä isot hankkeet sitten vaatisivat enemmän parlamentaarista katetta. Kokonaisuudessaan suhtaudun kyllä tähän uudistukseen erittäin positiivisesti, ja näen, että tällä on kyllä merkittäviä mahdollisuuksia Suomen huoltovarmuuden kannalta, Suomen talouden, Suomen elinkeinoelämän ja maamme työllisyyden kannalta. Toivon mukaan, kuten alussa totesin, tämä vahvistaa myös päästötöntä energiantuotantoa ja nostaa taas Suomea eturiviin taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Arvoisa puhemies! Jo 12 vuoden ajan sotatanner on ollut maantieteellisesti lähempänä Helsinkiä kuin Suomen Lappi, joten on luonnollista, että jossain vaiheessa sodan laineet yltävät Suomeen asti. Tämän kevään aikana olemme nähneet näiden droonien johdosta, että Suomikaan ei ole erillinen saareke siinä, mitä tapahtuu Ukrainassa. Näin tietysti puolustusvaliokunnan jäsenenä täytyy olla tyytyväinen niihin selvityksiin, mitä asevoimiltamme on saatu, että asevoimat ja viranomaiset ovat olleet valppaina varsinkin tässä viimeisimmässä tapauksessa ja toimenpiteet ovat olleet oikeasuhtaisia ja -aikaisia. Varsinkin jos vielä saataisiin tämä tiedotus- ja varoitusjärjestelmä kansalaisille mahdollisimman nopeasti kuntoon, niin varmaan heidänkin mielialansa rauhoittuisi. Mutta sehän ei ratkaise sinällään tätä juurisyytä tässä ongelmassa, että Ukraina iskee Suomen lähialueille, Venäjän energiasektoriin, koska länsi ei ole kyennyt asettamaan sellaisia pakotteita, joilla oikeasti saataisiin halvaannutettua Venäjän energiasektoria ja erityisesti öljynvientiä. Siksi kysyisinkin teiltä, arvoisa pääministeri: mitä Suomi aikoo tehdä osana läntistä yhteisöä, [Puhemies koputtaa] että nämä pakotteet Venäjää vastaan olisivat entistä vahvempia ja öljynvienti saataisiin katkaistua?

Arvoisa puhemies! Suomen ja suomalaisten on helppo samaistua ukrainalaisten taisteluun kotien ja perheidensä puolesta. Sama vihollinen, joka vuosikymmeniä sitten hyökkäsi Suomeen, on nyt käynyt jo lähes 12 vuotta raakalaismaista hyökkäyssotaa rauhanomaista naapurimaataan vastaan. Venäjän imperialistiset pyrkimykset eivät ole enää salaisuus vaan todellisuutta Euroopassa. Tämän takia Ukrainasta onkin muodostunut lännen ja Euroopan etuvartio Venäjän uhkaa vastaan. Ukrainalaiset taistelevat ja kuolevat, jotta meidän ei tarvitse. Siksi Euroopan vapailla kansoilla on moraalinen velvollisuus tehdä kaikkensa heidän auttamiseksi. Suomi on tässä suhteessa toiminut esimerkillisesti. Olemme tukeneet Ukrainaa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, siviilipuolen materiaalituen ja puolustusmateriaalituen kautta jo yli neljällä miljardilla eurolla. Tämä sisältää myös tilapäistä suojelua saaneiden ukrainalaisten vastaanottoon liittyvät kulut. Suomi on tehnyt päätökset jo 32 puolustustarvikepaketista, joiden puolustusmateriaalituen korvausarvo on yli kolme miljardia euroa. Tähän tukeen liittyy nyt käsittelyssä oleva operaatio Legio, johon Suomen on määrä osallistua enintään 40 sotilaalla. Tähän lukeutuu osallistuminen operaation esikunta-, tuki- ja koulutustoimintaan Euroopan unionin ja Nato-maiden alueella. Operaation tavoitteena on kouluttaa ja varustaa Ukrainan sotilaallisia suorituskykyjä. Osallistuminen on osoitus Suomen vahvasta tuesta Ukrainalle, ja tukemista onkin jatkettava niin pitkään kuin on tarpeellista. Se, kuinka sota lopulta päättyy, on merkityksellistä Euroopan turvallisuusarkkitehtuurille. Suoran tuen ja avun ohella Venäjän vastaisia pakotteita tulee vahvistaa ja näin pyrkiä heikentämään Venäjän kykyä käydä sotaa. Tähän kuuluu erityisesti pakotteet Venäjän energia- ja rahoitussektoria kohtaan. Lisäksi venäläisiä jäädytettyjä varoja tulee voida käyttää Ukrainan tukemiseen ja jälleenrakentamiseen. On selvää, että Venäjä ei sanele rauhanehtoja eikä sitä tee myöskään Yhdysvallat. Rauhanehdoista ei voi päättää kuin Ukraina itse Euroopan vahvalla tuella. Edellä esitetyn perusteella sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista Ukrainaa tukevaan operaatio Legioon.

Arvoisa puhemies! Viime vuosien aikana olemme nähneet, miten Venäjä on kehittänyt kyberhyökkäyskykyään. Useat Euroopan maat ovat olleet hyökkäyksien kohteena, ja meillähän ei ole täyttä tietoa siitä, etteikö Suomeenkin olisi voinut jo kohdistua tällaista vaikuttamista. Ministeri itse otti esille muun muassa Helsingissä sattuneet tapaukset. Meillä on myös pankkisektorilla ollut viime vuosien aikana tapauksia, joissa heidän järjestelmiään vastaan on hyökätty. Edustaja Hänninen nosti hyvin esille muun muassa energiahuollon. Vesilaitos ja kaikki muut tällaiset järjestelmät ovat hyvin sidoksissa toisiinsa, ja mikäli tietoliikenneyhteyksiä tullaan häiritsemään, niin sillä voi olla vakavia seurauksia koko kansakunnan huoltovarmuuden kannalta. Siinä mielessä on hyvä, että ehkä tässä nyt OTKESin valtuuksia ja mahdollisuuksia laajennetaan, niin että mikäli sattuu tällaisia kyberiskuja, niin heillä on mahdollisuudet sitten ryhtyä niitä hyvinkin vahvasti tutkimaan, jotta voidaan sitten selvittää, mitä on tapahtunut ja mitenkä kansakunnan kriisinsietokykyä ja myös puolustuksellista elementtiä pystytään vahvistamaan. Täytyy toivoa, että sitten myös OTKESilla on riittävät resurssit tutkimustyöhön ja ennen kaikkea myös se asiantuntemus, mitä he tarvitsevat tällaisissa kyberiskuissa ja selvityksien aikaansaamiseksi, jotta muut viranomaiset ja yhteiskunnalliset toimijat voivat ottaa heidän selvityksestään koppia ja parantaa niitä haavoittuvuuksia, mitä meidän yhteiskunnassa mahdollisesti on.

Arvoisa puhemies! Naton pelote Venäjää vastaan nojaa viime kädessä Yhdysvaltojen joukkotuhoaseisiin, ja se oli se merkittävin syy, jolla suomalaisten laajalla enemmistöllä, kansalaismielipiteellä ja myös poliittisella tuella liityttiin Naton jäseneksi, jotta pidäke pystytään nostamaan mahdollisimman korkealle. Tietysti ydinasepolitiikka on vain jäsenille kuuluva etuoikeus, se tiedonsaanti, mikä Natossa on, joten rauhankumppanuusmaana emme tietenkään, vaikka Natoa lähellä olimme, voineet saada kaikkea sitä tietoa, mitä me tiedämme nyt. Mutta jos Suomi liittyi 4.4.2023 Naton täysivaltaiseksi jäseneksi ja jo silloin osa asiantuntijoista totesi, että ydinenergialakiin voidaan joutua tekemään muutoksia liittyen tähän ydinasepelotteeseen, niin kysyisin itsekin sen, mitä täällä muutama kollega on jo nostanut esille, että jos kolme vuotta sitten Suomi liittyi Naton jäseneksi ja olemme siinä ajassa kerryttäneet jo tietoa tästä asiasta, niin miten me olemme vasta nyt tässä tilanteessa, vaalikauden loppupuolella, että tämä asia nyt tuodaan eduskunnan käsittelyyn ja valitettavan kiireellä.

Arvoisa puhemies! On kaksi asiaa, joita olen kannattanut ennen kuin lähdin politiikkaan mukaan noin parikymmentä vuotta sitten: Suomen Nato-jäsenyys ja ydinvoima. Nyt kun edeltäjäni ovat hoitaneet tässä hienossa salissa Suomen Nato-jäsenyyden, niin on suorastaan ilo olla itse mukana prosessissa, joka on varmasti Suomen elinkeinoelämän, työllisyyden, ilmastopolitiikan ja huoltovarmuuden kannalta erittäin kauaskantoinen ratkaisu nyt tämän lakiesityksen myötä. Täytyy jo tässä vaiheessa kiittää hallitusta siitä, että tammikuussa, kun lainsäädännön arviointineuvosto antoi arvion ydinenergialain valmisteluun liittyen, siinä todetaan, että se on kokonaisuudessaan hyvin valmisteltu, joten kiitokset jo tässä vaiheessa. On helppo yhtyä niihin puheenvuoroihin, joita tässä salissa on jo pidetty nimenomaan siitä, mitenkä ydinenergialain uudistus mahdollistaa suomalaisen ydinenergiaosaamisen kaupallisen hyödyntämisen entistä paremmin, varsinkin mitä tulee näihin pieniin niin sanottuihin SMR-reaktoreihin, joita voidaan käyttää erittäin tehokkaasti muun muassa kaukolämmön hyödyntämisessä ja tuomaan niitä reaktoreita lähemmäs muun muassa kaukolämmön käyttäjiä. On myös hyvä, että meillä olisi teknologianeutraali ja riskitietoinen sääntelykehikko, joka huomioi nimenomaan nämä erilaisten ydinlaitosten ominaisuudet, sijaintivaihtoehdot ja riskitasot oikeasuhtaisesti. Sekin olisi hienoa, jos katsoo erityisesti näihin pienreaktoreihin liittyviä kysymyksiä, että käytössä olisivat joustavat hyväksymis-, lupa- ja lausuntomenettelyprosessit, jotka sitten jouduttaisivat investointeja siinä vaiheessa, kun ne on todettu teknologialtaan turvallisiksi. Mitä tulee näihin isoihin ydinvoimahankkeisiin, olemme nähneet Olkiluodossa, että varsinkin niiden rakentamisen suunnittelussa — jos ei ole rakennuttajalla ihan ehkä täyttä varmuutta siitä, minkälainen sääntelykehikko Suomessa on — saattaa tulla viivästyksiä ja ongelmia, joten ehkä tässä suhteessa onkin hyvä, jos kyetään erottamaan näiden isojen hankkeiden ja sitten näiden pienoisreaktoreiden mahdolliset tuotannot toisistaan. Erityisesti jos pienoisreaktoreiden kohdalla saadaan sarjatuotantoa lisättyä, niin se olisi aina vain parempi. On hienoa, että edustaja Harjanne sekä edustaja Sammallahti nostivat esille ydinjätteen loppusijoituksen. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että olisi syytä keskustella ja pohtia, minkälaisia mahdollisuuksia meillä olisi olla laajemmassakin mittakaavassa ei pelkästään Suomesta tulevalle ydinjätteelle ja käytetylle polttoaineelle varastointia, vaan että voisimmeko olla jopa eurooppalaisessa mittakaavassa tässä etunojassa. Sanotaanko, että jos meillä on yksi maailman vakaimmista kallioperistä, niin ainakin minä itse nukkuisin yöni paremmin, kun tietäisin, että muun muassa vaikka ranskalaisten tai muiden eurooppalaisten ydinenergiamaiden jätteet olisivat meidän kallioperässämme asianmukaisesti varastoituna, kuin jos ne olisivat ehkä jossain maanpäällisessä varastossa huomattavasti epävakaammassa ympäristössä muualla Euroopassa. Tämä olisi varmasti sellainen hanke, jossa, kuten edustaja Harjannekin hyvin nosti esille, ei pelkästään halvalla hinnalla oteta tänne ydinjätteitä, vaan oikeasti kykenemme sillä rahastamaan ja nostamaan myös tämän puolen esille. Mutta olen suorastaan jopa vähän harmissani, että en ole talousvaliokunnassa, joka pääsee tästä asiasta keskustelemaan. Meille puolustusvaliokunnassa tulee varmasti hieman ikävämmät asiat tästä ydinenergialain uudistamisesta, jossa ei ehkä välttämättä ole yksimielisyyttä, mutta toivon, että tässä asiassa eduskunnassa meillä on se yhteinen tahtotila saada suomalaisen teollisuuden pyörät pyörimään ydinenergialla, myös tuotettua lämpöä ihmisille, torjuttua ilmastonmuutosta ja myös vahvistettua Suomen huoltovarmuutta.