Hallituksen esitys eduskunnalle sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuutta viranomaistoiminnassa koskevaksi lainsäädännöksi

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä kerran painottaa sitä, mitä meille valiokunnassa useita kertoja sanottiin, eli vaikka varsinainen suostumuksen anto poistuikin tästä sähköiseen järjestelmään siirtymisestä, se kuitenkin vaatii aktiivisia toimia jatkossakin, useita aktiivisia toimia. Ja se vaatii myöskin sen, että kun on ne toimet tehnyt elikkä hyväksynyt ne säännöt ja hyväksynyt sen, että ei anna sähköpostiosoitetta, vaikka sitä erikseen pyydetään, niin siihen tulee tieto siitä, että on siirtynyt käyttämään Suomi.fi-palvelua, ja jatkossa posti menee sinne. Mutta siihen samaan yhteyteen tulee niin yksinkertainen tapa peruuttaa se asia, että se ei vaadi minkäänlaisia digitaitoja, jos se tehdään kuten valiokunnan mietintö oli. Minä haluan korostaa tätä edelleen. Mikä se toteutus sitten on? Se me nähdään. Sitä meille ei valiokunnassa avattu, emmekä voi tietää. Mutta jos ei se tapahdu näin, niin silloin minä näen näitä samoja riskejä kuin täällä on tuotu esille. Siitä minä olen ihan samaa mieltä. Mutta jos osaa lukea, niin ei pitäisi kenenkään vahingossa ajautua Suomi.fi-palvelun käyttäjäksi. No, mitä sitten tulee edustaja Honkosen ajatukseen siitä, että tulee muistisairautta tai muuta kyvyttömyyttä hoitaa palveluitaan sähköisesti, niin niinhän se on nykyiselläkin käyttäjällä. Itsellenikin kun tulee Suomi.fi-palveluun kaikki viestit, yhtä lailla sairaus voi tulla minullekin, ja siinä toimitaan näiden uusien asiakkaiden osalta aivan samalla lailla kuin nykyistenkin asiakkaiden osalta. Ja haluaisin tässä korostaa sitä, mitä valiokunnassa myöskin tuotiin esiin, että viranomaisilla on valvontavelvoite omiin järjestelmiinsä, niin hyvinvointialueilla kuin verottajallakin. Jos siellä useista viesteistä huolimatta ei ole minkäänlaista aktiivisuutta havaittavissa, niin tulee varmistua siitä, että se viesti on mennyt perille.

Arvoisa puhemies! Tämä on sinänsä tärkeä keskustelunaihe. Kuten edustaja Honkonen täällä totesi, meillä on todella paljon ihmisiä, jotka eivät sähköistä asiointia kykene harjoittamaan. Totta kai meidän lainsäädäntö sallii heille, että he saavat kaikki viranomaispaperit paperisina, kun tekevät sitten ilmoituksen. Mutta jos olen oikein käsittänyt, niin jos joku heitä auttaa ja he menevät sitten tänne verottajan tai muun viranomaisen palveluun, niin se viranomainen tunnistaa sen jälkeen, että nämä ovatkin sähköisessä järjestelmässä, ja sitten loppuu se papereitten tulo. Jos tämä pitää paikkansa, niin kyllähän tämä on semmoinen epäkohta, joka pitäisi pystyä korjaamaan, niin että tämmöistä tekoälyanalyysiä ei tehdä, että ihminen onkin paperijärjestelmästä sitten ulkona. Sitten tullaan siihen, että ovathan nämä erinomaisia järjestelmiä, että Suomi.fi saa sitten ilmoitukset. Toivottavasti kaikilla sitten jatkossa toimii niin, että se ilmoitus tulee myös tekstiviestinä, ettei käy niin, että huomaa, että eräpäivä on mennyt ohi. Näitä järjestelmiä pitää vähän kehittää. Sitten tullaan ihan kokonaan toiseen asiaan: onko tämä enää oikeusturvan kannalta hyväksyttävää, että meillä on kuntia, joissa ihminen silloin, kun hän ei ole internetin eikä sähköisen asioinnin parissa eikä ole tottunut niitä käyttämään tai ei osaa käyttää, on ulkona esimerkiksi pankkipalveluista ja verottajan palveluista? Minun mielestäni nämä kaksi asiaa, pankki ja verottaja, ovat niin fundamentaalisia, että jotenkin tämä pitäisi turvata, ja varmasti tässä salissa kannattaa jatkokeskusteluja käydä, voidaanko lailla velvoittaa, että ihminen saa jonkun henkilön kautta neuvontaa sekä verotusasioissa että pankkiasioissa. Se on aika iso sääntely ja iso askel. Kyllä me pärjäämme, jotka näitä laitteita osaamme käyttää, mutta on todella paljon niitä ihmisiä, jotka eivät näitä ole koskaan osanneet tai eivät halua käyttää ja sitten ajautuvat semmoisiksi, etteivät niitä pysty enää käyttämään.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehtinen on siinä oikeassa, että jos on henkilöitä näistä mainitsemistani Tilastokeskuksen 300 000—400 000:sta, jotka eivät käytä koskaan ja mene lähellekään internetiä, niin heidän osaltaan tämä ongelma ei aktualisoidu millään lailla. Mutta oletan, että merkittävä osa, jos ei jopa enemmistö, näistä 300 000—400 000:sta, jotka eivät itse käytä internetiä lainkaan, on kuitenkin tilanteissa, joissa joku käyttää sitä heidän puolestaan auttaessaan heitä jonkinlaisen asioinnin suhteen, joko luvilla ja laillisesti taikka sitten luvattomasti ja laittomasti. Tätä tekevät tietysti läheiset — epäilen, että tässäkin salissa joku on joskus jonkun vanhemman sukulaisensa pankkiasioita auttanut hoitamaan yhdessä henkilön kanssa tai hänen puolestaan — mutta se on myös keskeinen sosiaalityön työkalu. Itsekin olen osana sosionomiopintojani useampaan kertaan ihmisten kanssa ollut selvittelemässä heidän elämänsä sotkuja erilaisten verkkoviranomaisasiointien kautta niin, että ollaan yhdessä siinä koneella ja sitten tunnistaudutaan sähköisesti ja tavallaan antaudutaan Suomi.fi:n syötäväksi sitä kautta, ilman että tällä henkilöllä välttämättä on kykyä siihen, että hän tekisi niitä samoja toimenpiteitä yksinään, kun se sosiaalialan ammattilainen ei ole siinä vieressä auttamassa. Ilman tätä mahdollisuuttahan käytännössä nykypäivän sosiaaliohjaus olisi mahdotonta, koska niin montaa lippua ja lappua pitäisi sitten käydä manuaalisesti hakemassa sieltä ja täältä, että kenenkään työaika ei sellaiseen riittäisi. Korostan, että nämä ihmiset, joiden puolesta tätä asiointia tehdään, pääsääntöisesti ovat niitä meidän yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpia, niitä, joilla asiat ovat niin moneen tapaan jo muutenkin sekaisin, jotka ovat niin monella tavalla muutenkin jo suljettu ulos tästä yhteiskunnasta ja potkittu ikään kuin sinne reunoille, että en todellakaan kaipaisi heille enää yhtään uutta koetinkiveä yrittää pysyä tässä yhteiskunnassa ja omassa elämässään jotenkin mukana. Erittäin vanha ja hyvin aikaa kestänyt sääntö on, että kun poliittista valtaa käytetään, niin jos voidaan käyttää hyvällä tai jos voidaan käyttää pakottamalla, mieluummin kokeillaan sitä hyvää ensin. Tässä kohtaa melkein samaan lopputulokseen niiden säästöjen osalta, jotka ovat nyt tässä ainoa tavoite, päästäisiin sillä hyvällä, joten miksi aiheuttaa tämmöinen soppa? Se ei ole yksinkertaisesti valtiomiesviisasta.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nyt vielä tätä ydinkysymystä tässä alleviivata. Minun mielestäni, niin kuin varmaan täällä kaikkienkin mielestä, niiden ihmisten, jotka ovat siihen kyvykkäitä, siis kyvykkäitä käyttämään näitä digitaalisia palveluita ja ovat siinä ajan tasalla, on suotavaakin siirtyä pois kirjepostista. Heitä on siihen viranomaisen minun mielestäni kaikin tavoin kannustettava, ja kun tämä julkisen talouden valtava säästöurakka on tässä meneillään ja vielä pahemman kerran kesken, niin kyllähän nyt tämmöisistä pitää niitä kuluja pyrkiä ensi sijassa säästämään ennemmin kuin ihmisten peruspalveluista. Mutta sitten kun tullaan siihen, mistä tässä on pohjimmiltaan kyse, niin kuin tuossa aluksi ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin: tämä viranomaisen tiedoksiantamisvelvollisuus on ihan keskeinen asia tässä meidän perustuslaissa ja meidän oikeusjärjestelmässä. Siis se asia, mitä perustuslaki suojelee, on nimenomaan kansalaisen suojelemista viranomaisen mielivaltaa vastaan. Ja jos nyt jatkossa, niin kuin tässä nyt tietyn osan ihmisistä osalta voi käydä, se vastuu siirtyy sille kansalaiselle pois sieltä viranomaiselta, niin tämä on se ongelma. Vaikka puhuttaisiinkin hyvin rajatusta porukasta, rajatusta osasta kansalaisia, niin kun tämä on niin keskeinen oikeus, siis oikeus saada viranomaiselta tieto minua koskevasta päätöksestä, niin vaikka se koskisi vain yhtä, kahta, kolmea ihmistä tai sitten kymmentätuhatta, se on olennainen asia. Se on kriittinen kysymys, ja tässä sitä ei riittävällä tavalla minun mielestäni turvata. Mitä sitten tulee näihin ongelmiin, että jos ihminen ei käytä ollenkaan mitään internetpalveluita, niin se on varmasti näin. Mutta sitten tiedetään sekin, että kyllähän ihmisten toimintakyvyssä tapahtuu muutoksia. Meillä voi olla hyvinkin koko työuransa erilaisia atk-laitteita ja ohjelmistoja käyttänyt henkilö, joka sitten myöhemmällä iällä sairastuu, tulee vaikka muistisairaus, mikä on hyvin tyypillistä tässä ikääntyvässä maassa. Silloinhan se toimintakyky menee. Ja mitenkäs tämmöisen ihmisen osalta, jos hänellä ei ole edunvalvojaa tai muuten häntä omaiset auttavat? Tässä on nyt juuri kyse nimenomaan tästä harmaasta alueesta, jossa on määrittelemätön määrä suomalaisia, joidenka oikeusturva voi tässä nyt todella ikävällä tavalla vaarantua Sitä en kyllä millään toivoisi. Olen kyllä tässä samaa mieltä kuin edustaja Kontula ja mitä monet muut ovat edellä sanoneet, että ei voi tällaisten pienimuotoisten digituki- ja neuvontahankkeiden varaan näin isoa oikeusturvakysymystä jättää, vaan kyllä tämä asia pitäisi pystyä muulla tavalla hoitamaan. Ja uskon, että se pystytäänkin muulla tavalla hoitamaan ja saamaan valtiontaloudelle niitä välttämättömiä säästöjä.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kontulan kanssa täytyy olla eri mieltä: jos aidosti on diginatiivi ja oikein ajan tasalla siitä, miten nykypäivänä sähköisiä palveluita käytetään, niin varmasti he käyttävät Suomi.fi-äppiä, josta saa halutessaan vastaavanlaisen herätteen kuin tekstiviestikin on. Siinä mielessä en olisi huolissani niistä, jotka aidosti käyttävät paljon sähköisiä palveluita ja jotka käyttävät koko elämänsä sen puhelimen pyörittämiseen, mutta toki näistä muista ryhmistä, joista täällä on ollut puhetta. Mutta haluaisin tässä vielä korostaa myöskin sitä, että ne henkilöt — joista edustaja Kontulakin sanoi — jotka eivät käytä lainkaan internetiä, eivät voi mitenkään ajautua tämän Suomi.fi-palvelun piiriin. Sellainen henkilö, joka ei käytä sähköisiä palveluita, ei joudu tämän muutoksen kohteeksi. Tämän nyt pitää tulla selväksi. Sen sijaan kun on ihmisiä, jotka eivät käytä itse Suomi.fi-palveluaan, mutta joiden läheiset käyttävät — mikä on hyvin yleistä, vaikka ei ole lain mukaan sallittua käyttää vahvaa tunnistautumista eli mennä toisen tunnuksilla sisään johonkin järjestelmään — niin minä toivoisin, että kaikkialla kannustetaan siihen, että tänne Suomi.fi-palveluun ne henkilöt, jotka eivät sitä itse käytä, tekisivät sitten suostumuksen puolesta-asioinnista, jolloin ikään kuin päästäisiin laillisuuden piiriin sen osalta, että ihmiset, jotka sitten toisen puolesta sitä käyttävät, voisivat omilla tunnuksillaan katsoa sen toisen henkilön Suomi.fi-palveluun tulevat viestit. Siksi halusin tässä käyttää puheenvuoron siitä, että joka paikassa pitää tuoda ilmi se, miten tämä uusi palvelu toimii, jotta kansalaiset sitten aidosti asiasta tietävät. Tämän puhelinnumeron liittämiseen olisin itsekin ollut kyllä taipuvainen, siis että olisi ollut vaihtoehtona laittaa sinne sekä sähköposti että puhelinnumero, ennen kaikkea palvelemaan myöskin tulevia yksityisiä palveluntuottajia, että olisi sitten eri viranomaisilla mahdollisuus valita se, minkälaista kanavaa he käyttävät, ja se puhelinnumero olisi useammasta paikasta tarkistettavissa — ettei se ole niin, että vaikkapa pelkästään ne tiedot, jotka ovat hyvinvointialueille annettu, ovat käytettävissä. Toivottavasti asia kehittyy tästä eteenpäin sitten tulevaisuudessa, mikäli tarvetta on.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehtinen tuossa kysyi, kuka luottaa pelkkään kirjepostiin, ja kyllä tässäkin salissa olen useaan kertaan ihmetellyt, kukapa niin. No, ainakin muutama vuosi sitten käytiin paljon keskustelua siitä, mitenkä työvoimaviranomainen luottaa aina kirjepostiin ja määrää ihmisille sanktioita siitä, että he eivät ole saapuneet tapauksiin kirjemääräysten mukaisesti, vaikka henkilöt eivät koskaan kirjeitä olisi saaneetkaan. Niin kuin Eerola tuossa toteaa, on myös ollut vanhastaan se ongelma, että kaikki ihmiset eivät kaikkia kirjeitä avaa tai kaikki kirjeet eivät löydä perille. Sinänsä jos Postin varmuus on heikentynyt — mistä minä en ole suoraan tilastoa nähnyt, mutta jos todella näin on — niin silloinhan tietysti sen, joka on asiasta vastuussa, eli meidän poliitikkojen, pitäisi tälle asialle jotakin tehdä, niin että Posti voisi olla luotettava niin kuin sen pitää, ei suinkaan niin, että lisätään ongelmia siirtämällä väestö tätäkin epävarmempaan järjestelmään ja lisäämällä saavuttamattomuutta, koska eihän se nyt ole mikään ratkaisu siihen, että Posti ei toimi. Jos katsotaan, mikä tämä väestö on, jolla on vaikeuksia Suomi.fi:n kanssa, kymmenen prosenttia aikuisista ei käytä internetiä lainkaan — siis kymmenen prosenttia meidän aikuisista. Se tarkoittaa 400 000—500 000 henkeä. Sitten toinen samanlainen siihen päälle on todennäköisesti sellaisia, jotka kyllä käyttävät mutta joilta viranomaisasioinnista puuttuu jokin taito, eli se ei ole varmaa. Ja tähän päälle tulee sitten niitä erilaisia toimitusongelmia, joita siellä vanhassa Postissakin oli, ja jokainen, joka teknologian kanssa on edes kaukaisesti ollut tekemisissä, tietää, että ei se teknologiakaan varma ole. Sähköpostiperustaisuus valintana tässä meidän järjestelmässä sulkee todennäköisesti pois myös joitakin diginatiiveja, koska nuorille ihmisille sähköposti on jo old school -ratkaisu. Sen takia valiokunnassa keskusteltiin siitä, voisivatko myös tekstarit olla yleisesti käytössä, koska tekstarit nyt tavoittavat lähes koko aikuisväestön. Mutta sillekään ajatukselle me ei saatu ministeriötä lämpenemään. Se on kyllä harmi, koska pelkästään se olisi taklannut jo aika paljon niitä riskejä, joilleka me nyt jätetään tie auki. Niin, hyvin pienillä muutoksilla aika paljon siitä, mikä nyt herättää vastustusta tämän uudistuksen suhteen ja lisää ihmisten turvattomuutta, olisi pystytty taklaamaan, mutta tahtoa siihen ei valitettavasti nyt löytynyt.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan kiitokset hallintovaliokunnalle tästä mietinnöstä, joka oli meillä lakivaliokunnassa lausunnolla ja josta saatiin, jos oikein muistan, yksimielinen lausunto. Täällä on muitakin lakivaliokunnan jäseniä ollut paikalla, niin ehkä he muistavat tarkemmin. Mutta silloin, kun tämä oli tosiaan meillä käsittelyssä lakivaliokunnassa, heräsin itse tähän asiaan ja päätin olla kerrankin näin konservatiivina edistyksellinen ja aloin harjoittelemaan ja kirjauduin tähän Suomi.fi-palveluun, ja olen siitä lähtien sitä nyt sitten käyttänyt, ja jopa minun vajavaisilla digitaidoillani varustettu henkilö on tässä onnistunut. Mutta kuten tuossa aikaisemmin, kun puhuttiin tästä digilompakosta ja siinä otin tämän esille, niin olen kuitenkin hieman huolissani — enkä pelkästään ihan hieman vaan vähän enemmänkin huolissani — ikäihmisistä tai muuten tietyllä tapaa vajaakykyisistä henkilöistä. Ja kun me kaikki kuitenkin jossain vaiheessa vanhetaan, ellei siis tosiaan kuolla nuorina, niin sitten kun näkökyky menee ja alkavat sormet tärisemään, niin vaikka periaatteessa oltaisiin jossain vaiheessa osattukin käyttää näitä digilaitteita, niin sittenpä ei siinä vaiheessa enää onnistukaan. Mutta tosiaan, niin kuin edellisessä puheenvuorossa edustaja Lehtinen muistutti, tässä on kuitenkin huomioitu se, että kun henkilöt, joilla on määrätty edunvalvoja, ovat tällä tavoin vajaavaltaisia, niin heille ei sitten enää tätä Suomi.fi-palvelua suotaisi tai otettaisi käyttöön, vaan periaatteessa tulisi se vanha kirjeposti. Mutta kuten edustaja Lehtinen senkin sanoi aikaisemmin, ja taisi olla edustaja Lylykin, joka puhui tästä asiasta, niin myöskään tämä posti ei ole tänä päivänä enää kovinkaan varma ja luotettava toimija. Posti hukkaa kirjeitä aika hurjaan tahtiin, ja silloinkin, kun ei hukkaa, kulkee erittäin harvoin eivätkä nämä tärkeät kirjeet tule toivotussa ajassa. Ja edelleen, nämä tällaiset mielenterveyspotilaat, muistisairaat, vanhukset, muuten vajaakykyiset ihmiset eivät avaa niitä kirjeitäänkään. Eivät ne avaa niitä kirjeitä, eikä niitä kirjeitä heidän puolestaan avaa kukaan muukaan. Meillä on paljon tarinoita siitä, kuinka ulosottokulut ja kaikki kasvavat, kun on avaamattomia kirjeitä pöydänkulmat täynnä. Eli riippumatta siitä, mikä meillä on järjestelmä milloinkin — onko se nyt tämä uusi Suomi.fi-järjestelmä vai perinteinen postijärjestelmä — isoin ongelma on se, että meillä on ihmisiä, jotka eivät kykene itse huolehtimaan omista asioistaan, ja vielä suurempana ongelmana se, että ei heidän asioistaan oikein kukaan muukaan tahdo huolehtia.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä tärkeästä aiheesta, ja muutamaan kohtaan pitää omakin näkemys tuoda. Ensinnäkin tämän keskustelun perusteella saa sellaisen kuvan, että ikään kuin paperiposti olisi kokonaan loppumassa. Ei ole. Jatkossakin kaikki, jotka haluavat paperipostia käyttää, saavat sen niin kuin tähänkin asti. Toki se edellyttää joitakin omia toimia. Jos ajattelee tämän kokonaistavoitetta eli sitä, että tieto olisi henkilön nopeammin tavoitettavissa — jos miettii nykyisellään vaikka maaseudulla paperipostia, niin se tulee kolmena päivänä viikossa ja jos sinulla on tärkeä tieto vaikkapa terveystietoihin liittyen, jonka sinä haluat saada, niin on äärimmäisen hyvä, että se on saatavissa heti, kun se päätös on tehty — niin siksi koen, että tämä on äärimmäisen hyvä keino ohjata yhteiskuntaa siihen, että tieto kulkisi nopeammin ja varmemmin. Kuka luottaa nykypäivänä siihen, että se kirjeposti tulee aina perille? En minä ainakaan. Ja jos oma henki ja terveys olisivat sen varassa, niin kyllä tässä yhteiskunnassa menisi aika huonosti. Eli ei ole pelkoa siitä, että se henkeä ja terveyttä uhkaava vaara sitten toteutuisi sen takia, että kirjeposti ei tule sellaisena kuin se aikaisemmin on tullut tai on siirtynyt sähköiseen palveluun. Päinvastoin, se menee parempaan suuntaan. Kun kirjautuu vahvalla tunnistautumisella johonkin viranomaisen järjestelmään, niin jatkossa se ohjaisi automaattisesti tänne Suomi.fi-palveluihin, mutta se vaatii edelleenkin aktiivisia toimia, vaikkei erillistä suostumusta vaadikaan: se vaatii sen, että hyväksyy ne säännöt, ja se vaatii sen, että hyväksyy, että tähän järjestelmään mennään siitä huolimatta, ettei anna sinne sähköpostiosoitettaan, jolloin voidaan olla siinä tilanteessa, että kaikki postit menevät ilman herätteitä Suomi.fi-palveluun. Sen lisäksi siihen tulee — meille valiokunnassa kerrottiin — erikseen laatikko/viesti, jota ei voi olla ohittamatta ja jossa kerrotaan, miten paperipostin saa jatkossakin kotiin ilman, että se vaatii minkäänlaisia digitaitoja. Näin mietintöön on kirjattu. Eli peruuttamisen pitää olla niin helppoa, ettei se vaadi minkäänlaisia digitaitoja. Tämä on se riski, mistä minä näen, että jos tätä ei tehdä näin kuten mietinnössä lukee, niin sitten ollaan näissä ongelmissa, mitä täällä osittain on tuotu esiin, mutta etukäteen minä en ikään kuin haluaisi tuomita, että tämä ei voi onnistua tai että tämä johtaa isoihin riskeihin. Tässä on myöskin paljon hyviä puolia. Sitten myöskin tämä viranomaisten velvollisuus... Niin verottajalla kuin ennen kaikkea hyvinvointialueilla ymmärtääkseni lähes kaikki hyvinvointialueet ovat ottaneet tekstiviestit käyttöön, eli kun sinulle tulee leikkausaika tai muu, siitä tulee myöskin tekstiviesti eli se ei mene pelkästään paperipostilla tai pelkästään sähköisesti, ja tämä on äärimmäisen hyvä seikka ja vähentää näitä merkittävimpiä riskejä. Ja jatkossakaan edunvalvonnassa olevat ja muut, jotka eivät mitenkään käytä sähköisiä viestintävälineitä, eivät ole tämän piirissä, vaan heille tulee paperiposti niin kuin tähänkin asti.

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää kollegoita erittäin hyvistä puheenvuoroista tämän asian osalta. Itsekin päädyn siihen, että kyllähän tässä vuosi vuodelta digitaalinen viranomaisasiointi yleistyy. Se on päivänselvä asia. Mutta sitten samalla minusta on päivänselvää, niin kuin täällä moni on todennut, että tällaisissa murroskohdissa on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että kaikki suomalaiset pysyvät mukana. Sehän on tämän esityksen suurin valuvika, kun tässähän konkreettisesti kysymys on siitä, voidaanko ilman henkilön omaa suostumusta siirtyä siihen, että viranomaisviestintä ja esimerkiksi päätökset tulevat suoraan automaattisesti sähköisesti. Siitähän tässä on kokonaisuudessaan kysymys. Senpä takia oli oikein hyvä, että edustaja Lindén nosti esille tämän seuraavan kokonaisuuden, joka tähän linkittyy ja jota pääsemme varmasti jo tämän viikon loppupuolella käsittelemään tässä salissa, kun valtiovarainvaliokunta sai oman mietintönsä valmiiksi tästä sähköisestä asioinnista verottajan palveluissa eli toisin sanoen siellä OmaVeron puolella. Tässähän saattaa syntyä hyvinkin todennäköisesti tilanne, missä esimerkiksi joku henkilö on saattanut siellä OmaVeron puolella käydä laittamassa täpän siihen kohtaan, että hän haluaa jatkossakin päätökset kirjallisena, ja sitten esimerkiksi joku, vaikkapa hänen läheisensä, asioi hänen puolestaan jossakin muussa palvelussa ja käyttää tätä Suomi.fi-palvelua. Sen jälkeen heti, kun tätä Suomi.fi-palvelua on käytetty, niin vaikka siellä OmaVerossa olisi ollut tämä täppä, että haluan paperisena ne päätökset ja asiakirjat, niin se muuttuu automaattisesti siellä OmaVerossakin, ja sen jälkeen päätökset tulevat vain sinne sähköisesti. On hyvin todennäköistä, että näinhän tässä tulee luultavasti käymään, ja siitähän tullaan juuri siihen riskiin, onko mahdollista, että ihminen saa vaikkapa veropäätöksensä tiedoksi ilman, että hän siihen pystyy itse vaikuttamaan määräaikojen puitteissa. Ja tästä tullaan esimerkiksi niihin asioihin, jotka edustaja Honkonen hyvin nosti esille, taloudellisiin riskeihin ja niin edelleen, jotka sitten kansalainen tässä tulee kantamaan. Arvoisa puhemies! Päädyn siihen, että aivan varmasti tämä on tulevaisuutta. Tähän suuntaan meidänhän on ylipäätänsä järkeväkin mennä. Mutta olen kyllä yhtyväinen niihin huomioihin, jotka tässä salissa on todettu, että kyllä tämä olisi tullut valmistella huomattavasti paremmin, jotta sellainen luottamus myös näitä palveluita kohtaan kasvaisi ja ainakin vältyttäisiin siltä, että tällaisilla muutoksilla saadaan aikaiseksi enemmänkin isompi sotku kuin mitä tässä halutaan ratkoa. Senpä takia yhdyn niihin huomioihin, jotka täällä on esitetty siitä, että olisi syytä nyt jättää tämä lainsäädäntö kyllä säätämättä ja palattava uudestaan valmistelupöytään.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täällä täysistunnossa herkällä korvalla kuunnellut useita kertoja keskusteluja, joissa puhutaan digiköyhyydestä eli siitä, että melko yllättävän suurellakin osalla Suomen kansalaisista on tilanne se, että he eivät suinkaan ole niitä kansalaisia, joista joskus sanotaan, että he surffaavat digitalisaation aallonharjalla. Eli kyse ei ole nyt vain erityisryhmistä, vaan esimerkiksi tuossa edustaja Kontulan puheenvuorossa eriteltiin hienolla tavalla, minkälaisista erilaisista ryhmistä voi olla kysymys: ikääntyneistä tai muuten vähän eri tavalla elävistä ihmisistä tai niin, että jotkut osaavat käyttää jotain palvelua, mutta se ei ole taas sama kuin että he olisivat täysin digitalisoituneet, jos käytän tällaista ilmaisua. Meillä oli tänään tuossa puolenpäivän aikaan valtiovarainvaliokunnassa käsittelyssä Verohallinnon osalta jo erillislainsäädäntöä, joka liittyy nyt tässä käsittelyssä olevaan yleislakiin, jonka seurauksena tilanne tulee olemaan sellainen, että erilaiset verotusta koskevat tiedot tulevat sitten sinne OmaVeroon ja henkilö ei saa sinänsä mitään herätettä niistä, vaikka olisi sinne itse ilmoittanut, että haluaa ne edelleen vaikkapa postitse. Jos olet sitten vaikkapa sen verran kokenut, että olet siellä käynyt jotain erityisasiaa katsomassa tai kerran vuodessa sitä niin sanottua veroilmoitusta tai -selvitystä tuossa toukokuulla tehdessä käynyt, niin sitten voi mennä monta kuukautta, että ei ole käynyt, ja silloin Verohallinto automaattisesti ikään kuin reagoi sillä tavalla, että henkilö ei ole enää ikään kuin sellaisen postituksen piirissä. Siellä aivan varmasti tulee käymään niin, että ihmisille tulee taloudellisia haasteita tässä, eli sinne tulee maksettavaksi jotain veroja tai muita, joista ei sitten ole sillä tavalla tietoinen kuin pitäisi olla. En nyt itse katso olevani tässä ryhmässä, mutta täällä olen kuullut hyvin monia keskusteluja, joissa ei ole ollenkaan ollut mitään hallitus—oppositio-asetelmaa: esimerkiksi kokoomuksen edustaja Pauli Kiuru on usein puhunut tästä, perussuomalaisten keskuudesta olen kuullut puheenvuoroja. Olen itse kovasti miettinyt, mitä kaikkea meidän pitäisi tehdä, jotta me tästä digiköyhyydestä pääsisimme eroon. Erilaiset monipalvelupisteet, erilainen kouluttautuminen, siitä huolehtiminen, että yhteydet ylipäätänsä ovat toimivat, järjestöjen käyttäminen tässä, palveluiden suunnittelu yhdessä kansalaisten kanssa ovat niitä keinoja, mutta ainakaan ei nyt pitäisi tehdä niin, että me heikennämme tilannetta nykyisestä. Kyse on oikeasti puolesta miljoonasta, jopa 600 000—700 000 ihmisestä, ei vain jostain muutamasta 10 000:sta.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä hyödynnetään digitalisaatiomahdollisuuksia, ja siihen yleisesti ottaen suhtaudutaan erittäin positiivisesti. Niitä pitää hyödyntää niin paljon kuin käytännössä voidaan tehdä. Digitalisaatio parhaimmillaan sujuvoittaa palveluja ja prosesseja, tuo asiakkaille lisää mahdollisuuksia ja säästää myös meidän yhteiskunnan kustannuksia. Mutta tässäkin lakiesityksessä on sellainen puute, että tämä ei huomioi riittävästi näitä erityisryhmiä ja heidän tarpeitaan, ja unohdetaan se tosiasia, että vaikka suurin osa kansalaisista osaa käyttää sujuvasti digitaalisia palveluja, niin osa ei. Siellä on monenlaisia esteitä niitten käyttämiseen. Kielitaito ja digiosaaminen ja muut tällaiset kysymykset ovat selkeästi niitä, jotka siellä vaikuttavat. Täällä edustaja Kontula hyvin luetteli tilanteita, joissa tällaisia asioita on pakko saada oikealla tavalla tiedoksi. Sen vuoksi, kun tätä digitalisaatiota viedään eteenpäin, olisi nyt ainakin kohtuullista ollut, että kyseinen henkilö, jolle tätä Suomi.fi-tarjontaa tehdään, saisi itse valita, mikä on se heräteviestin paikka, missä tällä kyseisellä viestillä sitten herätellään, tuleeko se sähköpostiin vai tuleeko se tekstiviestinä. Se olisi ollut niitä asioita, jotka tässä olisi pitänyt pystyä tekemään. Nyt siellä on vain sähköposti, ja käytännössä aika monella on tekstiviesti vielä käytettävissä. Sen vuoksi olisi ollut erittäin tärkeätä, että tiedoksi saattaminen olisi varmistettu. Arvoisa rouva puhemies! Totta kai voidaan sanoa, että nykyisessäkin tilanteessa, kun postissa lähetetään joku tieto asiakkaalle ja ihmisille, niin onkohan aina varmasti tiedossa, että se posti on saattanut sen tiedon perille saakka. Kyllähän meillä tämäkin ongelma tänä päivänä on, että me ei aina tiedetä, menevätkö ne kaikki perille. Siinä mielessä ehkä tämä sähköinen viestinvälitys on sillä tavalla varmempaa, että se perille menee, kunhan vain tiedetään, mihin osoitteeseen, ja kyseinen henkilö pystyy tämän noteeraamaan, että tällainen viesti on tullut. Arvoisa rouva puhemies! Olemme tuolla vastalauseessa perustelleet tätä asiaa, ja ykköskäsittelyssä tästä jo äänestimmekin, mutta halusimme tuoda tämän vielä esiin, että tämä on keskeneräinen ja tätä pitää kehittää jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Digitalisaatio tuo paljon mahdollisuuksia kehittää myös viranomaistoimintaa ja viranomaisten kanssa asiointia. Sähköisen viestinnän laajempi käyttöönotto tuo monenlaista tehokkuutta ja nopeutta myös viranomaisviestintään, mutta samalla meidän kuitenkin pitää ja tarvitsee pitää huolta siitä, että muutoksessa pysyvät kaikki ihmiset mukana. Ihmisten valmiudet käyttää digitaalisia alustoja vaihtelevat hyvin paljon, ja viranomaisten kanssa viestimisen tulee onnistua jatkossakin muutenkin kuin verkon välityksellä. Tämä hallituksen esitys sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuudesta on pääasiassa kannatettava, mutta valitettavasti hallituksen esitys kuitenkaan ei riittävästi huomioi erilaisia erityisryhmiä, joilla ei ole samanlaisia valmiuksia käyttää sähköisiä välineitä kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Viranomaisten lähettämien tiedoksiantojen perillemeno on jatkossakin varmistettava kaikissa tilanteissa. Tällä hetkellä sähköisten viranomaisviestien lähettäminen Suomi.fi-palveluun on mahdollista vain henkilön nimenomaisella suostumuksella ja edellyttäen, että henkilö on antanut viestinvälityspalveluun sähköpostiosoitteensa ilmoitusten lähettämistä varten. Erityisryhmien huomioimiseksi muutoksessa tulisi mahdollistaa myös sähköpostiosoitteen sijasta puhelinnumeron antaminen tilin avaamisen yhteydessä. Tämä olisi keino mahdollistaa tekstiviestiherätteet saapuneista tiedoksiannoista. Pidänkin ongelmallisena sitä, ettei ole selvitetty, miten SMS-herätteen lähetyksen voisi rajata tietyille ryhmille, esimerkiksi ikäihmisille, joilla ei ole älypuhelinta. Niissä tapauksissa, joissa tiedoksi annettava asiakirja on luettavissa viranomaisen omasta asiointipalvelusta, Suomi.fi-viestinkäyttäjä saa heräteviestin Suomi.fi-viestitilille sekä ilmoittamaansa sähköpostiosoitteeseen. Erikseen ilmoitettaessa heräte tulisi saada myös tekstiviestillä. Tämän problematiikan vuoksi tämän lain ensimmäisessä käsittelyssä teimmekin vastalauseen muutosehdotuksia, jotka on jo käsitelty. — Kiitos.