Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen sivistysvaliokunnan mietinnön hallituksen kertomuksesta kielilainsäädännön soveltamisesta 2025. Aikaisemmista kielilainsäädännön kertomuksista mietinnön on antanut perustuslakivaliokunta. Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta on seurantaraportti, joka annetaan eduskunnalle vaalikausittain. Kielilain 37 §:n mukaan kertomuksessa käsitellään suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä. Valiokunta toteaa, että Suomen kielioloja käsittelevän kertomuksen tärkeyttä korostaa se, että Suomi on hyvin pieni kielialue, jonka on pidettävä hyvää huolta kielistään ja mahdollistettava väestönsä elämä omilla kielillään myös tulevaisuudessa. Kielikertomus sisältää seuranta- ja ajankohtaista tietoa Suomen kielioloista. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti Suomen kansalliskielten, suomen ja ruotsin, asemaa yhteiskunnan eri osa-alueilla, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa sekä julkishallinnossa. Tämän lisäksi kielikysymysten tarkastelun teemoja ovat muun muassa digitalisaatio, oikeuslaitos ja kaksikieliset hyvinvointialueet. Arvoisa puhemies! Mietinnössä on todettu, että suomen ja ruotsin kielen asema lainsäädännössä on vahva, mutta tästä huolimatta erityisesti ruotsinkielisten palvelujen toteutumisessa ilmenee edelleen puutteita kunnissa, hyvinvointialueilla ja valtionhallinnossa. Keskeisiä haasteita ovat ruotsin kieltä taitavan henkilöstön vähäinen määrä, ruotsin kielen osaamisen yleinen heikentyminen yhteiskunnassa, kielilainsäädännön puutteellinen tuntemus sekä viranomaisviestinnän yleiskielen vaikeaselkoisuus. Valiokunta tuo mietinnössään esille tarpeen tukea suunnitelmallisesti ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutumista sekä kehittää säädös- ja viranomaiskieltä ymmärrettävämmäksi. Valiokunta korostaa hyvän yleiskielen ylläpitämisen ja edistämisen tärkeää merkitystä molempien kansalliskielien osalta. Digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia kielellisten oikeuksien tukemiseen esimerkiksi tekoälyavusteisen tulkkauksen ja käännöspalvelujen avulla. Samalla se on kuitenkin tuonut esiin myös uusia ongelmia. Digitaalisissa palveluissa ruotsinkieliset versiot voivat olla puutteellisia tai valmistua viiveellä. Suomenkieliset palvelut ovat monin paikoin niukkoja, ja viitotut sekä tekstitetyt sisällöt jäävät usein riittämättömiksi. Selkokieltä tarvitseville käyttäjille palvelut voivat olla vaikeaselkoisia. Valiokunta korostaa mietinnössään, että kielilain, saamen kielilain ja viittomakielilain velvoitteet tulee ottaa huomioon jo uusia digitaalisia järjestelmiä suunniteltaessa. Valiokunta kiinnittää huomiota myös englannin kielen käytön lisääntymiseen, mikä on kaventanut suomen kansalliskielten käyttöalaa yhteiskunnan eri aloilla. Valiokunta korostaa, että suomen kielen aseman turvaaminen edellyttää sekä luotettavaa tietopohjaa että sellaista valmistelurakennetta, jossa myös suomenkielisten oma yhteiskunnallinen ääni tulee asianmukaisesti huomioon otetuksi myös kielikertomuksen valmistelussa. Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueuudistuksen kielivaikutuksista ei ole vielä käytettävissä kokonaisarviota. Vaikutuksia tulee kuitenkin selvittää tulevia kertomuksia varten. Kielikertomuksessa on tarkasteltu kaksikielisiä hyvinvointialueita ja esimerkiksi oman kielen käyttämisen toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastilanteissa. Haasteena on ollut muun muassa pula ruotsinkielisestä henkilökunnasta, suomen kielen käytön haasteet terveydenhuollon asiakastilanteissa sekä se, että sotealalla yksityisellä sektorilla työskentelee jatkuvasti enemmän ihmisiä, joiden kansalliskielten taito on heikko. Asiantuntijalausunnossa on tuotu esille myös saamenkielisten soteammattilaisten puute. Valiokunta korostaa, että kieli ja potilaan tarve tulla ymmärretyksi ovat tärkeä osa potilasturvallisuutta ja edellytyksiä potilaan itsemääräämisoikeuden ja tiedonsaantioikeuden toteutumiselle. Hyvinvointialueiden palveluja järjestettäessä tulee huolehtia kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että Suomessa koulutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen ammattilaisia riittävästi myös kielilainsäädännön vaatimukset huomioiden. Henkilöstön riittävä kielitaito molemmilla kansalliskielillä on keskeinen potilas- ja asiakasturvallisuuskysymys. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa sekä saada asiakirjansa tällä kielellä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että oikeuslaitoksen rakenteelliset muutokset ovat kuitenkin heikentäneet erityisesti ruotsinkielisten palvelujen saatavuutta. Kielikertomuksen mukaan kielellisten oikeuksien toteutumista on seurattu, ja sen mukaan käräjäoikeuksien rakenneuudistuksella on arvioitu olleen ruotsinkielistä toimintaa heikentäviä vaikutuksia muun muassa kaksikielisten henkilöiden rekrytoimiseen, ruotsin kielen käyttämiseen, henkilöstön kielitaitoon ja asiakkaiden tietoon ruotsinkielisten palvelujen saatavuudesta. Sivistysvaliokunta korostaa mietinnössään kielellisten oikeuksien toteutumisen seuraamisen tärkeyttä ja näiden oikeuksien huomioimista oikeuslaitosta ja siihen liittyvää koulutusta kehitettäessä. Valiokunnan näkemyksen mukaan kielellisten oikeuksien toteutumisessa on keskeistä, että varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa on saatavilla pätevät opettajat ja laadukkaat oppimateriaalit kaikilla opetettavilla kielillä. Valiokunta painottaa, että vahvat perustaidot, erityisesti luku- ja kirjoitustaito, ovat keskeisiä myös kansalliskielten aseman kannalta. Siksi on hyvä, että perusopetuksen äidinkielen opetusta on vahvistettu lisätunneilla ja opetuskielen tukea on lisätty oppimisen tuen uudistuksessa. Toisen kotimaisen kielen opetusta on pyritty vahvistamaan, mutta siitä huolimatta ruotsin kielen opiskelu ja osaaminen on maassamme heikkoa. Valiokunnan näkemyksen mukaan tilanteen parantamiseksi on tarpeen arvioida keinoja, joilla saadaan vahvistettua ruotsin kielen oppimista jo perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Valiokunta kiinnittää huomiota myös englannin kielen aseman vahvistumiseen koulutuksessa erityisesti korkeakouluissa. Englannin käytön lisääminen voi kaventaa suomen ja ruotsin asemaa opetus- ja tutkintokielenä sekä heikentää kansalliskielellä annettavan opetuksen ja ohjauksen saatavuutta. Opiskelijoilla on kuitenkin lainsäädäntöön perustuva oikeus saada opetusta ja ohjausta kansalliskielellä sekä laatia opinnäytteensä suomeksi tai ruotsiksi. Samalla valiokunta korostaa, että myös muiden vieraiden kielten opiskelun edellytykset on turvattava, jotta suomen kielivaranto säilyy monipuolisena eikä englanti syrjäytä muita kieliä koulutusjärjestelmässä. Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta esittää, että tämän kertomuksen johdosta ei ole huomautettavaa, mutta valiokunta ehdottaa kannanottoa, jossa edellytetään, että kertomusta kehitetään jatkossa siten, että kielialojen kuvaamisen lisäksi kertomukseen sisällytetään suosituksia ja toimenpide-ehdotuksia kieliolojen parantamiseksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! ”Katso pohjoista taivasta. / Ei se ole mustaa samettia, / joka syventää Pohjantähden loiston. / Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien / ja Kalevan miekan nimeen, / mustaan puristuneitten kiteitten / vaaleaa loistoa siellä, / missä on hanki hangen jälkeen, / pakkasen kimaltavaa kovuutta, / metsä metsän jälkeen / ja talojen lämmin, työn ja / rakkauden lämmin ja kielessä / laulavat kauneimmat sanat / sen taivaan alla.” Tässä oli ote yhden lempirunoilijani Helvi Juvosen runosta Kalliopohja. Runo kuvaa hyvin, miten kaunis ja omalaatuinen kieli meillä on. Kielemme ei ole itsestäänselvyys. Keskisen Lapin alkuperäiskansan, metsäsaamelaisten, kieli hävisi 1800-luvulla. Tuo kieli on kuitenkin säilynyt elinvoimaisena poronhoitosanastossa, ja kieltä elvytetään ja tutkitaan paraikaa. Me suomen kielen puhujat olemme hyvin pieni kielivähemmistö maailman mittakaavassa. Meidän on huolehdittava omasta kielestämme ja puolustettava sitä. Eduskunnalle annetun kielikertomuksen mukaan suomen kielitilanne muuttuu nopeasti: vieraskielisten määrä kasvaa, suomea, ruotsia ja saamea puhuvien määrä vähenee, ja samalla englannin kielen käyttö arjessa yleistyy erityisesti pääkaupunkiseudulla ja korkeakouluissa. Raportin viesti on selvä: suomen kielen asema ei ole itsestäänselvyys. Kun suomalainen ei saa palvelua omalla äidinkielellään ravintolassa, korkeakoulussa tai viranomaisen luona, suomen kielen elinvoimaisuus kaventuu hiljalleen. Tätä kehitystä ei pidä hyväksyä. Kieli on perusoikeus, ja sen rapautuminen tapahtuu usein hitaasti, ikään kuin sammakkoa keitettäisiin. On hälyttävää, että ikäihmiset välttelevät Helsingin ravintoloita, koska eivät osaa asioida englanniksi, ja ihmiset turhautuvat, kun eivät ymmärrä englanninkielisiä opasteita. Sivistysvaltiossa kenenkään ei tule tuntea häpeää siitä, että asioi suomeksi, omalla äidinkielellään. Siksi perussuomalaisten mielestä Suomen tulee seurata esimerkiksi Viron ja Ranskan mallia ja velvoittaa palveluntarjoajat tarjoamaan palvelua myös suomeksi. Arvoisa rouva puhemies! On myös todettava, että Suomen vähemmistökielipolitiikka on epäjohdonmukaista. Meänkieltä ei Suomessa tunnusteta vähemmistökielen asemaan. Meänkieltä puhutaan Suomen ja Ruotsin rajalla Tornionjokilaaksossa. Ruotsissa meänkieli on virallinen kansallinen vähemmistökieli. Toisin sanoen Ruotsi turvaa Suomen rajaseudun kieliperintöä paremmin kuin Suomi itse. Tämä on erikoinen ja epäoikeudenmukainen tilanne, joka osoittaa, että suomalaisperäinen kieli voi jäädä oman maan kielipolitiikassa paitsioon, vaikka sen elvyttämisen pitäisi olla luonnollinen osa kansallista identiteettiämme. Meidän tulisi pystyä tukemaan myös karjalan kielten elvyttämistä. Karjalainen kulttuuri on osa meidän omaa kulttuuria ja historiaa. Karjalaiset menettivät paljon, mutta juuret ovat syvällä ja sitkeässä. Vielä kun noita juuria on olemassa, tulisi meidän vahvistaa niitä. Suomen kieli ja kulttuuri ovat aivan valtavan rikkaat. Me emme tarvitse kulttuurin rikastamista ulkomailta. Meidän tulee nostaa esiin ja arvoonsa suomen kielen moninaiset murteet ja ilmaisut. Murre on mitä ihanin osoitus kulttuurin rikkaudesta. Ulkomaalaisten hoitajien kielitaitoon on puututtava. Jokainen vanhus ansaitsee elämänsä viimeisinä vuosina hoitoa ja turvaa omalla äidinkielellään. Kielitaidottomuus muodostaa myös merkittävän potilasturvallisuusriskin terveyspalveluissa. Arvoisa puhemies! Suomen kieli tarvitsee aktiivista ja rohkeaa puolustamista. On poliittinen tehtävämme varmistaa, että Suomi säilyy vahvana ja elinvoimaisena kaikilla elämänaloilla lapsille, aikuisille ja vanhuksille. Tämä on sivistysvaltion velvollisuus. Siksi sanonkin: suomeksi, kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustajille esiin nostetuista asioista. Ajattelin lyhyesti kommentoida sivistyshallinnon uudistusta ja Kotuksen eli meidän Kotimaisten kielten keskuksen tilannetta ja sitten tätä, miten korkeakouluissa englannin kieltä opetetaan, ja toisaalta sitten, miten suomen ja ruotsin kieli turvataan. Jonkin verran on noussut huolta tästä Kotimaisten kielten keskuksesta ja sen tehtävistä. Tehtävät on edelleen turvattu. Meillä on tosiaan tämän vuoden alusta tullut tämä sivistyshallinnon uudistus, eli 11 opetus‑ ja kulttuuriministeriön virastoa on yhdistynyt viiteen. Kotimaisten kielten keskus, Kotus, on nykyään yksi Opetushallituksen osasto, mutta sillä on edelleen laissa samat tehtävät ja vastuut, ja vaikka se ei enää ole oma virasto ja näistä 11 virastosta on tullut viisi virastoa, niin edelleen nämä palvelut samalla tavalla turvataan. Eli kyse on enemmän siitä, että me saamme sieltä hallinnosta tehokkuutta ja resurssien yhteensovittamista. Sitten näistä korkeakoulujen opetus‑ ja tutkintokielistä. Meillä on laissa korkeakoulut, joissa kieli on suomi, korkeakoulut, joissa on kieli ruotsi, ja korkeakoulut, joissa se on suomi ja ruotsi, ja muilla korkeakouluilla se on pääsääntöisesti suomi. Mutta meidän laki myöskin mahdollistaa sen, että korkeakoulut voivat opetus‑ ja tutkintokielenä käyttää muuta kuin suomea ja ruotsia. Nyt nähdään se, että se englannin rooli on vahvistunut, ja senpä takia me ollaan reagoitu siihen kahtalaisesti. Toisaalta on tehty kansalliskielistrategia ja kielipoliittinen ohjelma, ja niillä vahvistetaan suomen ja ruotsin asemaa akateemisina ja hallinnollisina kielinä. Toisaalta korkeakouluja ohjataan myöskin tarjoamaan palvelut ja opetusta useilla kielillä yhdenvertaisesti. Tarkoituksena ei ole sinänsä rajoittaa englanninkielistä tarjontaa vaan varmistaa, että nämä kansalliskielet säilyvät täysipainoisina opetus‑ ja tutkintokielinä ja että englanninkielinen koulutus täydentää, ei korvaa sitä suomen‑ ja ruotsinkielistä koulutusta. Nyt meillä on tullut tällaisia toiminnallisesti kaksikielisiä ja kielituettuja tutkintoja, joissa siis ensin saatetaan aloittaa englannin kielellä mutta heti lisätään sitä suomen tai ruotsin kielen osuutta siinä opetuksessa. Näin ollen esimerkiksi sosiaali‑ ja terveysalalle valmistuessa täytyy olla joko ruotsin tai suomen kielen riittävät taidot, jotta voi ajatella, että työllistyy Suomessa sosiaali‑ ja terveysalalle. Eli vaikka aloittaa englanninkielisen tutkintokoulutusohjelman, niin sitä englanninkielisyyttä vähennetään ja suomen tai ruotsin kielen opetusta sitten lisätään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos. Puhun sen verran lyhyesti, että ministeri Talvitiekin saa kommentoida, kun tuli ystävällisesti myös tähän paikalle. Tämä kielikertomushan on koko valtionhallinnon, kaikkien ministeriöiden. Tämä kertomus sisältää paljon substanssia, josta on muillakin hyvin paljon osaamista. Kiitän hyvistä puheenvuoroista. Täytyy sanoa, että yrityksissä ja viranomaisissa ja kaikissa kylteissä ja tämäntyyppisissä voisi kyllä nyt järkeä käyttää. Toki me voimme joutua tulevaisuudessa tekemään yrityksille ja muutenkin jopa velvoittavaa lainsäädäntöä, että pitää löytyä esimerkiksi ruokapaikoista suomeksi kaikki ruoka-allergeenit ja muuta. Mutta täytyy ajatella, että minkä ihmeen takia laitetaan noin. Minä en edes saanut oikein selvää, mikä ”koostaffi” vai mikä se oli, minne teidän piti mennä. Kiireessä menet jonnekin, et tiedä, mitä siinä lukee, onko se K-käytävä vai mikä ”kstaffi” se on. Kyllähän pitäisi järkeä käyttää. Meillä on niin rikas ja kaunis kieli. Minä olen joskus miettinyt noita meidän sanontoja. Katsokaa niitä, ne ovat hauskoja. Niin kuin ”peninkulma” — minä en tiedä, tietääkö moni, että siitä, kuinka kauas koiran haukkuma kuuluu, se matka on tullut. Meillä on ihan valtavan hyviä tällaisia. Sitten tuosta ruotsin kielestä: Ymmärrän nuo haasteet, mutta sitten on sekin, että kun tuolta katsoin tiedoista, että on ruotsin kielen osaamistason yleinen heikkeneminen yhteiskunnassa, niin miten ihmiset saadaan motivoitua opiskelemaan, kun se ei oikein ase ohimolla onnistu, niin sanotusti ase ohimolla, pakotettuna. Itse tykkään opiskella kieliä, mutta esimerkiksi ruotsia tulee käytettyä sen verran harvoin, että kyllä minä nyt pienessä porukassa vähän ruotsia puhun, mutta kyllä se haasteellista on. Kunnioitan, että uskallatte puhua suomea julkisestikin. — Kiitos.

Ärade fru talman! Språkkunskaper är grunden för ett tvåspråkigt land där offentlig service fungerar på två språk, inte bara enligt lagen utan också i praktiken. Utan människor som kan svenska upphör den tvåspråkiga förvaltningen i realiteten att fungera. Därför är det avgörande att undervisningen i svenska tryggas i hela utbildningssystemet. Det är mycket positivt att regeringen under denna mandatperiod har utökat timresurserna i svenska i skolan. Det krävs också stabila strukturer och tillräckliga resurser för svenskspråkig utbildning på alla nivåer — från småbarnspedagogik till yrkesutbildning och högskolor — så att utbildningsstigarna hålls öppna oavsett modersmål. Den svenskspråkiga högskoleutbildningen har en särskild strukturell utmaning: Årskullarna är mindre än på finska. Det sätter press på finansieringen och gör det svårt att upprätthålla små men nödvändiga ämnen, trots att de är avgörande för att utbildning ska kunna erbjudas på svenska inom många samhällssektorer. Åbo Akademi har ett lagstadgat specialuppdrag att tillgodose behovet av svenskspråkig universitetsutbildning och forskning i Finland. Ett sådant uppdrag måste också åtföljas av tillräckliga resurser. Jag anser därför att regeringen bör tillsätta en utredning om hur finansieringen långsiktigt kan tryggas, så att uppdraget också i framtiden kan fullgöras i praktiken. Samtidigt är det viktigt att den svenskspråkiga utbildningen vid Helsingfors universitet och Aalto-universitetet har stabila förutsättningar, liksom Hanken, Arcada och Novia. På gymnasial nivå måste de översättningsfel som förekommit i studentproven och försatt svenskspråkiga abiturienter i en sämre ställning tas på större allvar. Här måste råda nolltolerans. Rättvisa prov är en grundläggande fråga om likvärdig utbildning och rättssäkerhet. Ärade talman! Vi måste också kontinuerligt säkerställa svenskspråkig utbildning inom polisväsendet, räddningsbranschen och sjöbevakningen. En ny svenskspråkig poliskurs har inletts i januari, en ny svenskspråkig kurs för sjöbevakare planeras. Helsingfors Räddningsskola behöver resurser och lagstöd för en permanent utbildning på svenska vid sidan av Räddningsinstitutet i Kuopio. Dessa utbildningar är centrala för att säkerställa myndighetsservice på svenska i hela landet. Samtidigt kräver just de här frågorna långsiktig intressebevakning och kontinuerlig uppföljning, något som är ytterst viktigt för svenska riksdagsgruppen. Ärade talman! Digitaliseringen är både en möjlighet och en utmaning för tvåspråkigheten. Den öppnar nya möjligheter, men det är centralt att svenskan byggs in redan när systemen utvecklas. Om svenskan läggs till i efterhand blir resultatet ofta sämre, dyrare och ibland helt uteblivet. Då riskerar den svenska servicen att halka efter och språkliga rättigheter att åsidosättas. Detta gäller inte minst statliga system som används på Åland. både för medborgare samt internt inom statliga myndigheter på Åland. Ett tydligt exempel är Migrationsverkets UMA-system för utlänningsärenden, som fortfarande endast finns på finska trots att JK konstaterat att det strider mot språklagen och självstyrelselagen. Det är inte acceptabelt, och det är viktigt att översättningen av systemet nu blir klart. Språkberättelsen visar att svenskspråkiga blir allt mindre nöjda med digitala tjänster och att problemen är omfattande. Det visar att detta område kräver åtgärder. Ärade talman! Även statliga bolag och bolag med statlig majoritetsägare har ett ansvar i språkfrågan. När Finnair återinförde svenskan i sina flygutrop visade det att förändring är möjlig när språk tas på allvar. Många skrev till Finnair, också jag, och jag diskuterade saken med bolagets ledning. Den avgörande betydelsen var ändå att ägarstyrningsminister Joakim Strand drev den här frågan så hårt. Det visar hur viktigt det är att ministrar från regeringen håller hårt på det svenska, vilket inte är bort från det finska. När större statliga reformer genomförs måste den språkliga dimensionen alltid beaktas från början. Tingsrättsreformen för två mandatperioder sedan, då alla svenskspråkiga tingsrätter utom den på Åland lades ned, visar hur reformer inte får göras. Samtidigt finns också positiva steg. Att språkprovet som behövs för statliga tjänster nu är avgiftsfritt för personer med student- eller högskoleexamen stärker tillgången på tvåspråkig personal som är behörig att söka statliga tjänster. Svenskkunskaperna i ministerierna har minskat, vilket också indirekt påverkar Åland, och vi hoppas att denna reform bidrar till att vända den utvecklingen. Men staten bör också bredare i sin personalpolitik värdera språkkunskaper högre och aktivt uppmuntra användningen av svenska. Ärade talman! Språkberättelsen ger en tydlig signal: Lagstiftningen fungerar bara om den efterlevs i praktiken. Ett tvåspråkigt Finland kräver resurser, ansvar och politisk vilja så att människor kan få service på svenska och finska på lika villkor. Det handlar ytterst om vardag, rättigheter och tillit till samhället. Tvåspråkigheten är en rikedom för Finland, det är avgörande för att infria förpliktelserna gentemot Åland samt är en styrka i vårt nordiska sammanhang, som är alldeles särskilt viktigt i den oroliga tid vi lever.

Arvoisa puhemies, kunnioitettu ministeri! Suomessa suomeksi, kiitos. Äidinkielemme on suomi isänmaassamme. Suomi elää murroskohdassa, jossa kieleen liittyvät valinnat ohjaavat yhteiskunnan tulevaisuutta. Kieli toimii kulttuurin, identiteetin ja yhteenkuuluvuuden perustana. Suomen kieli yhdistää kansaa ja takaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan tasavertaisesti. Suomen kieli on kulkenut pitkän matkan. Varhaisina vuosisatoina hallinnon kielet olivat muita kuin suomi ja suomi eli arjessa. 1500-luvulla Mikael Agricola loi kirjakielen perustan, mikä mahdollisti ajatusten ilmaisun kirjoitetussa muodossa. Myöhemmin suomen asemaa vahvistettiin koulutuksessa, kirjallisuudessa ja julkisessa elämässä ja suomesta kehittyi laaja-alainen sivistyskieli, joka yhdistää ihmisiä sukupolvesta toiseen. Viime vuosien kehitys osoittaa, että englannin käyttö arjessa lisääntyy. Monilla aloilla se tukee kansainvälistä toimintaa, mutta suomen heikkeneminen arjen tilanteissa luo ongelmia. Osa ikäihmisistä välttelee paikkoja ja palveluja, joissa he eivät voi asioida suomeksi, ja tämä herättää huolta yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta. Arvoisa rouva puhemies! Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tulee olla saatavilla suomeksi. Yhteinen kieli potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä on potilasturvallisuuden, hoidon laadun ja potilaan oikeuksien perusedellytys. Riittämätön kielitaito lisää väärinymmärrysten riskiä, vaikeuttaa hoidon toteutusta ja voi johtaa vakaviin vahinkoihin. Alkuvuodesta 2025 julkaistun kyselyn mukaan jopa 80 prosenttia hoitajista kokee ulkomailta rekrytoitujen työntekijöiden kielitaidon riittämättömäksi ja yli puolet on kohdannut kielitaidon puutteista johtuneita vaaratilanteita. Työnantajan vastuu edellyttää selkeää suullista ja kirjallista suomen kielen taitoa koko maassa. On ilahduttavaa, että uusi sosiaali- ja terveysministeri Rydman aikoo puuttua tähän haasteeseen. Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksessa ja koulussa suomen kielen taito muodostaa oppimisen ytimen. Se mahdollistaa opetuksen ymmärtämisen, tärkeiden perustaitojen, lukemisen ja kirjoittamisen, oppimisen, ystävyyssuhteiden rakentumisen ja osallisuuden. Nykyhallitus on lisännyt kaksi vuosiviikkotuntia lukemiseen ja kirjoittamiseen, jotta nämä tärkeät perustaidot tulevat saavutettua. Jos kielitaito jää heikoksi, syntyy eriytymisen riski ja huomattavaa osaamistason vajetta, ja tällä on yhteys jatko-opintoihin ja työelämään. Tälläkin hetkellä on kaupunkeja, joissa perusopetuksessa on jopa yli 40 eri kieltä. Meistä jokainen ymmärtää, että tämä haastaa oppimisen, kasvamisen ja kehittymisen. Maahantulijalla ja ulkomaalaisella tulee olla oma vastuu sen maan kielen oppimisesta, jonne hän tulee. Kielen oppiminen on parasta kotiutumista ja sopeutumista yhteiskuntaan ja toiseen kulttuuriin sekä työllistymiseen. Ruotsin, saamen ja viittomakielten asemaa tulee kunnioittaa, mutta suomen kielen vahva asema on koko maan kehityksen perusta. Suomen kieli yhdistää, tuo turvaa ja rakentaa yhteistä todellisuutta. Arvoisa puhemies! Sanon tämän suomeksi, kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Puheenvuoroni lähti siitä liikkeelle, kun edustaja Keskisarja piti äsken todella hyvän puheenvuoron. Kyllä Suomessa täytyy ohjauksen ja opastuksen löytyä myöskin suomeksi. Kotipaikkakuntani terveysasemalle ilmestyi sisään mennessä ovenpieleen painonappi ja tämän yläpuolelle iso kyltti ”Call staff”, ei mitään muuta opastusta. Voitte arvata, että Lempäälän mammat ja papat, kun tulivat sinne terveysasemalle, ihmettelivät aika pitkään, että mitähän täällä nyt pitäisi tehdä ja mikähän kyltti tuo mahtaa olla. Suomessa täytyy löytyä myöskin suomen kieltä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta antaa todella hyvän kokonaiskuvan siitä, miten meidän molemmat kansalliskielet voivat, sekä suomi että ruotsi.

Ärade fru talman! Språkberättelsen ger en tydlig signal: Lagstiftningen fungerar bara om den efterlevs i praktiken. Ett tvåspråkigt Finland kräver resurser, ansvar och politisk vilja så att människor kan få service på svenska och på finska på lika villkor. Det handlar ytterst om vardag, rättigheter och tillit till samhället. Tvåspråkigheten är en rikedom för Finland. Det är avgörande för att infria förpliktelserna gentemot Åland samt är en styrka i vårt nordiska sammanhang, som är alldeles särskilt viktigt i den oroliga tid vi nu lever i.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen kieli, tuo meidän kielemme. Hoitajien tulee osata suomen kieltä ja kommunikoida potilaiden ja vanhusten kanssa sillä tavalla, että he tulevat ymmärretyiksi. Muuta ei voi hyväksyä, ei kerta kaikkiaan voi muuta hyväksyä. Meidän kannattaa olla ylpeitä suomen kielestä. Ihan niin kuin Ranskassa ja Virossa: heillä vaaditaan palvelua heidän omalla kielellään, ja se on ihan oikein. Kyllä me rinta rottingilla voidaan ihan sanoa, että suomeksi, kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tosiaan suomen kieli on kaunista, ja olkaamme kaikki ylpeitä siitä, että meillä on oma kieli vielä. Olemme katoavaa kansaa, ja kukaan muu ei puolusta meidän kieltämme kuin me itse. Suomen kieli on paljon enemmän kuin väline viestintään: se on meidän ajattelun, tunteiden ja identiteetin perusta. Suomen kieli on erityinen myös siksi, että se kantaa mukanaan meidän historiaa ja ainutlaatuista tapaa hahmottaa tätä meidän todellisuutta. Sen sanat ja rakenteet ja ilmaisutavat heijastavat suomalaista luontosuhdetta, ajattelun täsmällisyyttä ja joskus myös tätä hiljaisuutta, mitä kansamme vaalii. Haluan nostaa tässä vielä erityisen tärkeän yksityiskohdan alueellisista murteista ja kielistämme myös alueilla, missä ne eivät ole mitään huonoa ja huolimatonta kieltä vaan rikastuttavat ja ovat elävää kansankieltämme, nekin. Haluaisin, että niiden arvostus jollain tavalla tässä yhteiskunnassa myös ymmärrettäisiin.

No niin, uusi yritys. — Arvoisa rouva puhemies! Suomen kansalliskielistä kannattaa pitää huolta, ja aivan kuten edellisessä puheessa sanottiin, pidetään suomi suomena ja ruotsi ruotsin kielenä. Tällainen sekamelska, mihin laitetaan sekaan englantia tai muuta, ei ole kovin fiksua eikä sivistynyttä. Suomen kieli on rikasta. Esimerkiksi jäänmurtajat Kontio, Otso, Voima, Urho ja Sisu — aivan loistavia nimiä, jotka kuvaavat suomalaista identiteettiä, suomalaista luonnetta. Sen sijaan englanninkieliset tai mahdollisesti latinankieliset väännökset eivät sitä niin onnistuneesti yleensä tee. Sama huomio näistä kutsuista: kyllä itseänikin häiritsee, kun kotimaisilta virastoilta, yrityksiltä tulee kutsuja, joista hakemalla saa hakea suomen kieltä tai ruotsin kieltä, eikä sitä ehkä sieltä löydykään, tai sitten lopusta löytyy joku, että vastaukset tähän lomakkeeseen, jos sitäkään.