Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Arvoisa puhemies! Ehdotettu muutos luottolaitoslakiin on ennen kaikkea päätös siitä, miten Suomessa huolehditaan turvallisen arjen perustasta eli kodista. Kodin on oltava turvallinen paikka, ja jokaisella suomalaisella on oikeus kotiin. Asuntomarkkinat ovat olleet poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa ja rakennusala syvässä taantumassa, ja se heijastuu suoraan perheiden, työntekijöiden ja koko talouden arkeen. Nyt esitetty maltillinen jousto asuntorahoituksen sääntelyyn varmistaa, että asunnon vaihtaminen, asuminen ja rakentaminen eivät pysähdy kohtuuttomien reunaehtojen vuoksi. On tärkeää, että talouden kriiseissä ja matalasuhdanteissa lainsäädännön keinoin voidaan tarvittaessa pienentää rahoitusrajoitteiden kiristymisen ja hintojen romahtamisen todennäköisyyttä sekä vaimentaa niiden haitallisia vaikutuksia. Myös talousvaliokunta on pitänyt esitystä tarpeellisena, mutta se on tehnyt siihen tarpeelliseksi katsomansa muutokset. Niiden myötä esitys on nyt entistäkin parempi, mutta sen ydin säilyy samana. Arvoisa puhemies! Esityksen ytimessä on pidemmän asuntolainan mahdollisuus, joustavampi lainakatto ja taloyhtiölainojen sääntelyn keventäminen silloin, kun suhdannetilanne sitä edellyttää. Näillä muutoksilla emme kiihdytä velkaantumista hallitsemattomasti, vaan annamme markkinalle hengähdystauon ja kotitalouksille enemmän tilaa suunnitella asumistaan omista lähtökohdistaan. Kun kuukausierät kevenevät ja omarahoitusosuuden vaatimukset joustavat, yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus muuttaa työn perässä, löytää perheelle sopivampi koti ja rakentaa omaa talouttaan vakaammalle pohjalle. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, puhemies! Muistutan, että siinä hallituksen alkuperäisessäkin esityksessä tosiaan esitettiin, että asuntolainojen enimmäisaikoja pidennettäisiin. Eli kaikkia niitä hyviä vaikutuksia, joita edeltävissä puheenvuoroissa on toivottu asuntomarkkinoille ja talouteen laajemminkin, olisi ollut mahdollista saavuttaa sillä alkuperäisellä hallituksen esitykselläkin siinä määrin kuin nyt tällä esityksellä niihin ylipäätään voidaan yltää. Edustaja Autto viittasi Ruotsin kokemuksiin. Ehkä on vaan hyvä muistaa, että Ruotsin asuntomarkkinathan ovat siis monessa suhteessa hyvin erilaiset kuin Suomessa, ja sen takia kauhean suoraviivaisten johtopäätösten tekeminen niitten perusteella ei ehkä välttämättä ihan sellaisenaan toimi, mutta sinänsähän pidempi laina-aika tarkoittaa sen laina-ajan yli korkeampia kokonaiskustannuksia, eli pitkällä aikavälillä näitten pitkien laina-aikojen ansiosta kotitalouksilla jää vähemmän rahaa muuhun kuin siihen oman asunnon hankintaan. Asiantuntijalausunnoissa on tuotu esiin myös se huoli, että laina-aikojen pidentäminen ei välttämättä johdakaan mitenkään siihen, että kotitalouksilla olisi käytettävissä enemmän rahaa, jota voisi kohdentaa vaikkapa sijoituksiin vaan pikemminkin suurempiin asuntolainoihin. Eli jos haluaa tällä uudistuksella vaikka piristysruisketta siihen, että suomalaiset harrastaisivat enemmän kansankapitalismia ja sijoittaisivat kotimaisten yritysten osakkeisiin tai rahastosäästämiseen, niin ainakin asiantuntijat suhtautuvat tähän vaikutukseen epäillen. Kun monissa valiokunnan enemmistön kantaa puoltavissa puheenvuoroissa on ajateltu nyt tätä vielä hallituksen esityksestäkin pidennettyä asuntolainojen enimmäisaikaa kasvutoimena, niin haluan vain muistuttaa siitä, että jos jokin on myrkkyä kasvulle ja taloudelle tässä maassa, niin se on erilaiset rahoitusvakauteen liittyvät kriisit. Luonnollisestikaan kukaan ei voi varmasti sanoa, onko tällainen riski suuri vai keskinkertainen vai pieni pitkällä aikavälillä, mutta se on asiantuntijalausuntojen perusteella jokseenkin kiistatonta, että tämä valiokunnan enemmistön nyt valitsema kanta kasvattaa näitä rahoitusvakautta koskevia riskejä olennaisesti vielä siitä hallituksen esityksestä.

Arvoisa puhemies! Näen tämän ennen kaikkea sillä tavalla, että meidän asuntorakentaminen on ollut ihan lamassa: alle 20 000 asuntoa vuodessa tällä hetkellä rakennetaan, ja normaalitaso liikkuu yli 30 000—35 000:ssa. Me ollaan niin matalalla tasolla, eikä tämä asumisen tarve ole tässä pudonnut mihinkään. Tässä on monta vuotta mennyt tällaisessa tilanteessa, ja aika paljon varmaan patoutunuttakin painetta siellä on. Siinä mielessä tämmöinen siirto 30:stä 40 vuoteen on semmoinen sysäys, joka voi laittaa liikkeelle niitä hankkeita, että asumiseen laitetaan varallisuutta kiinni, ja sillä tavalla saadaan vähän kuukausierää matalammaksi, jolloin taas sitten muuhun elämiseen jää vähän enempi tilaa. Se, mikä tässä varmasti siinä suhteessa mietityttää kaikkia, liittyy tähän pitkään aikaan, minkälaisella korkotasolla tätä lainaa laitetaan sitten eteenpäin. Onko se tähän heiluvaan euriboriin kiinni, vai tulevatko tässä sitten vastaan enempi tämmöiset kiinteät korot, jotka voisivat olla yksi tapa, millä tätä ennustettavuutta myöskin rakennettaisiin. Se, mikä tässä nyt kuitenkin on näköpiirissä ja tähän asti on ollut, on se, että kotitalouksien velasta kolme neljäsosaa on ollut asuntoihin liittyvää, mutta oikeasti kotitalouksien maksuhäiriöt ovat tulleet enemmänkin tämmöisten kulutusluottojen kautta kuin asumiseen liittyen. Tässä mielessä asunto on ollut aika turvallinen sijoitus. Vaikka reaaliarvot tai arvot ovat tippuneet tämän taantuman seurauksena, niin siinä on kuitenkin sitä marginaalia jonkin verran, että sitten myöskin hyvällä paikalla olevista ja kasvukeskuksissa olevista asunnoista pääsee eroon, mutta muualla se on vähän hankalampaa. Sitä ollaan sitten kyllä kiinni aika pitkään tämmöisessä asumisessa. Itse näkisin, että asumista pitäisi vauhdittaa tilapäisesti jollakin varallisuusveron väliaikaisella poistamisella, tai ikäihmisten asumiseen ja opiskelija-asumiseen pitäisi laittaa rakentamista liikkeelle, jolloin me saataisiin tätä asumista liikkeelle monelta sektorilta. Sitä tarvetta niissä ryhmissä on todella paljon, ja tämäkin puoli olisi pitänyt huomioida. Se raha on pudotettu 120 miljoonasta 15 miljoonaan, eli siellä ei ole oikein paljon tilaa, mutta kaikki se pitäisi nyt saada liikkeelle, ja on niitä yhtiöitä ja säätiöitä, jotka tämäntyyppistä rakentamista tekevät. Eli rakentaminen pitäisi saada liikkeelle. Se näkyisi työllisyydessä ja meidän taloudessa monella sektorilla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nykyisessä heikossa taloudellisessa tilanteessa meidän on tosiaan tehtävä kaikkemme, että kuluttajien luottamusta pystyttäisiin vahvistamaan, ja siksi onkin hyvä, että talousvaliokunnassa me olimme rohkeita ja korjasimme tätä hallituksen alkuperäistä esitystä. Asuntomarkkinaa pitäisi ehdottomasti pystyä vahvistamaan. Tämä aika, kun korot varmaan kohta taas pompsahtavat ja turvallisuusympäristö on radikaalisti muuttunut, on näkynyt kasvaneena epävarmuutena Suomen taloudessa, ja erityisesti tämä on heijastunut myös sinne asuntomarkkinoille, eikä rakennusalankaan tilanne ole sen parempi. Siksi pitäisi nopeasti pystyä tekemään vaikuttavia keinoja, joilla saamme tätä luottamusta vahvistettua ja asuntokauppaa käyntiin. Tämä pidempi takaisinmaksuaika keventää asuntovelallisten taakkaa hankalana aikana ja tuo hieman tilaa siihen omaan talouteen, muiden menojen kattamiseen. Meillä Suomessa pankit ovat erittäin varovaisia. Lainaa on todella vaikea saada — tästä on keskusteltu tässä salissa jo monesti — erityisesti tuolla vähän syrjäisemmillä seuduilla, mistä itsekin tulen. Vaikkapa Hämeenkyrössä asunnon vakuusarvo ei ole kovin korkea, ja pankit ovat varovaisia. Lainaa on vaikea saada, kuitenkin ihmisten jossain täytyy asua, ja vuokra-asuntojakaan ei oikein ole. Toivottavasti tämä uusi lainsäädäntö nyt rohkaisee myös siis pankkeja. Toki tämä rahoitusvakaus ja kotitalouksien velkaantuminen on tietysti otettava tosissaan, ja tätä uudistusta pitääkin nyt seurata tarkasti, mutta Suomessa pankit ovat hyvässä kunnossa ja kotitalouksien säästämisaste on korkea, joten eväitä kauppojen liikkeelle saamiseen ja tähän kestävään asuntolainoittamiseen pitäisi kuitenkin olla. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kuten tässä edellä vihreiden vastalauseeseen viitanneet edustajat kuvasivat, talousvaliokunnassa on todella poikettu hallituksen alkuperäisestä esityksestä, mutta, arvoisa puhemies, mielestäni aivan oikeaan suuntaan. Suomessa on eletty todella pitkää erittäin matalan kasvun aikaa, ja on tärkeää, että Suomessa tehdään toimia, joilla haetaan kestävää talouskasvua. Meidän ei tarvitse katsoa sen kauemmas kuin vaikkapa naapurimaahan Ruotsiin, jossa osaltaan se, että laina-ajat ovat pitempiä, mahdollistaa sen, että kotitalouksilla on huomattavasti enemmän rahaa käytettävissään, ja tämä on edesauttanut kyllä talouskasvua. Toki Ruotsista voisimme ottaa mallia monessa muussakin asiassa siinä, mitä tulee investointimyönteisyyteen, yrittäjyyteen, myöskin erilaiseen verotuksen rakenteeseen ja niin edelleen. On totta, että ylivelkaantumista pitää välttää kaikissa tilanteissa, mutta tällä hetkellä Suomessa suurempi huoli — ehkä vielä suurempi kuin nämä edellä esimerkiksi edustaja Tynkkysen sinänsä ansiokkaassa pohdinnassaan ja puheenvuorossaan käyttämät huolet — on se, että julkinen taloutemme tämän talouden hitaan kasvun vuoksi on ajautumassa kestämättömään tilanteeseen. Sillä, että näitä takaisinmaksuaikoja nyt pidennetään, yhä useampi suomalainen ja ennen kaikkea varmasti perheet pääsevät sitten hankkimaan itselleen sen kaltaisen asunnon kuin elämäntilanne edellyttää. Toisaalta sitten, kun myös tätä omarahoitusosuutta on mahdollisuus Finanssivalvonnan suhdannetilanteen mukaan säädellä — ja tässä vaikeassa suhdannetilanteessa, jossa esimerkiksi nyt elämme, se voitaisiin kaikilta muiltakin kuin ensiasunnon ostajilta laskea tuohon viiteen prosenttiin — niin tällä saataisiin nyt tällaista nopeaa laman taittoa tapahtumaan ja sitä kautta kestävää kasvua kansantalouteen. Kyllä, mielestäni eduskunta voi aivan hyvillä ja myös turvallisin mielin tähän talousvaliokunnan enemmistön mietintöön yhtyä.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta tosiaan ehdottaa hallituksen esityksestä poiketen, että asuntolainojen enimmäismaksuaikaa voitaisiin pidentää valtioneuvoston asetuksella niin, että takaisinmaksuaika voisi olla jopa enintään 40 vuotta. Kuten edustaja Tynkkynen tässä lausuntoja siteeraten totesi, asiantuntijalausunnot eivät tätä tue. Tämä 40 vuoden takaisinmaksuaika olisi kansainvälisestikin vertaillen poikkeuksellisen pitkä ja johtaisi siihen, että yhä useampi maksaisi lainaa takaisin vielä eläkeiässä. Laina-ajan pidentämisellä olisi merkittävä vaikutus korkomenojen kasvuun, mikä saattaa sitten taas puolestaan johtaa virhearvioihin — erityisesti, jos lainanottaja painottaa matalaa kuukausierää. Eli tosiaan asiantuntijalausunnoista ei löydy tukea tälle pidennykselle, joka olisi varsin poikkeuksellinen, ja sen takia tuen sitä ajatusta, minkä edustaja Tynkkynen esitti, että jos tällaiseen lähdettäisiin, niin se pitäisi ainakin tehdä vakaasti harkiten ja kerätä kokemuksia tästä, mitä nyt hallitus olisi esittänyt pidennykseksi. Eli näillä sanoilla kannatan edustaja Tynkkysen tekemää esitystä siitä, että hallituksen esitys hyväksytään muuttamattomana.

Kiitos, puhemies! Alkuperäisessä hallituksen esityksessähän ehdotettiin, että asuntolainojen enimmäisaika pidennettäisiin 30:stä 35 vuoteen. Mitä tästä sanoivat asiantuntijat? Esimerkiksi Finanssivalvonta: Finanssivalvonnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntelymuutos on siten omiaan heikentämään rahoitusvakautta tilanteessa, jossa ehdotetun sääntelymuutoksen hyödyt ovat epävarmat. Suomen Pankki: enimmäistakaisinmaksuajan pidentäminen esitetysti voisi kasvattaa rahoitusjärjestelmän vakautta uhkaavia riskejä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa asuntojen voimakkaasti nousevat hinnat alkavat ruokkia itseään ja asuntomarkkinat ylikuumenevat. Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV on huolissaan siitä, että ehdotetut toimenpiteet eivät olisi tasapainossa asetettujen tavoitteiden ja kotitalouksien velkaantumista todennäköisesti lisäävien vaikutusten välillä. Rahoitusvakausvirasto RVV näkee riskinä, että esitykselle asetettuja, sinänsä täysin perusteltuja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita ei tulla saavuttamaan nyt ehdotetuilla sääntelymuutoksilla. Sen sijaan on hyvin todennäköistä, että muutokset lisäävät kotitalouksien ja asunto-osakeyhtiöiden velkaantumista ja lisäävät näihin liittyviä taloudellisia ja rahoitusvakaudellisia kriisejä. Ja vielä vaikkapa professori Panu Kalmi: ”Sääntely on alun perin luotu hyvästä syystä: finanssikriisien ehkäisemiseksi ja kotitalouksien ylivelkaantumisen rajoittamiseksi. Vaikka luottovetoista finanssikriisiä ei juuri nyt ole näköpiirissä, ei ole syytä purkaa sen torjumisen mekanismeja.” No, nämä asiantuntijalausunnot koskivat siis hallituksen alkuperäistä esitystä, jossa ehdotettiin asuntolainojen enimmäisajan pidentämistä 30:stä 35 vuoteen. Mitä kävi talousvaliokunnassa? Siellä hallituspuolueet sosiaalidemokraattien ja keskustan tuella päättivät, että tätä asuntolainojen enimmäisaikaa pitäisi pidentää vielä tästä hallituksen esittämästä eli 35:stä 40 vuoteen. Kaikki ne samat ongelmat, joihin monet asiantuntijat ja viranomaistahot kiinnittivät huomiota valiokuntakäsittelyssä, pätevät tietysti myös tähän valiokunnan enemmistön esittämään laajennettuun pidennykseen, mutta merkittävästi suuremmassa laajuudessa. Lopulta valiokunnassa päädyttiin ainakin omalla eduskuntaurallani ehkä aika poikkeukselliseen tilanteeseen, että ainoina hallituksen esitystä puolustivat siis minä ja edustaja Yrttiaho, eli kaksi oppositiopuolueiden edustajaa. No, selvyyden vuoksi on syytä todeta, että näistä edellä mainituista riskeistä huolimatta voi sinänsä olla ihan perusteltua hallituksen esityksen esittämällä tavalla pidentää asuntolainojen enimmäisaikaa, mutta juuri näitten tunnistettujen riskien takia parempi olisi edetä siinä alkuperäisessä hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla, kerätä kokemuksia, seurata vaikutuksia ja näitten kokemusten perusteella tarvittaessa seuraavassa vaiheessa laajentaa vielä enemmän tätä enimmäisaikaa nyt valiokunnan enemmistön hahmottelemalla tavalla, mutta ei tällä tavalla, ei näin hätiköiden. Sen takia teen vastalauseen mukaisen esityksen.

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan vielä päivän keskustelua, kun tässä oli hyviä kommentteja vielä matkan aikana, mitä tähän lakiesitykseen tulee, jossa mahdollistetaan laina-aikojen pidentämistä ja sitten myöskin omavastuuosuuden muuttamista 90:stä 95 prosenttiin. Tässä lakiesityksessä jää vähän vähemmälle huomiolle se, että kun täällä kyllä mainitaan, että säästämisaste on noussut ja nuoret kun hakevat ensiasuntoa, niin asunto ei enää ole heille semmoinen säästämiskohde, vaan se käyttäytyminen on tässä mielessä muuttunut. Se säästämiskohde, jos varaa on, on se, että sitten laitetaan sellaisiin kohteisiin kuin rahastoihin ja muihin vastaaviin tulevaisuutta varten. Siinä on se hyvä puoli, että se ei ole paikkakuntasidonnaista eikä muuta, niin että silloin, kun on tarve siirtyä jonnekin, ei ole sidottu siihen asuntoon. Arvoisa rouva puhemies! Asuntoon sijoittamisessa, kun se on suurin varallisuuserä yleensä tavallisilla ihmisillä, myös se asunnon sijaintipaikkakunta on aika merkittävässä roolissa, ja se merkitys vielä muuttuu vuosien aikana. Ollaan nähty niitä teollisuuspaikkakuntia, joilla teollisuus on saneerannut toimintoja ja lakannut, ja se asuntojen arvo on mennyt siinä samalla. Meni työpaikka, ja meni asuntojen arvo. Tämä on tavallaan täällä taustalla, ja sekin luo sitä epävarmuutta, että ihmiset eivät asuntoihin sitten välttämättä sijoita. Sitten tässä vielä esimerkki havainnollistaa sitä, kuinka paljon laina-ajan pidentäminen 30:stä 35 vuoteen tarkoittaa. Esimerkiksi 125 000 euron annuiteettilainan, jonka korko on kolme prosenttia, kuukausierä 30 vuotena on 527 euroa ja lainan kokonaiskorkokulut ovat 65 000 euroa. Jos laina-aikaa pidennetään 35 vuoteen, korko myös kolmessa prosentissa, kuukausierä on 481 euroa ja lainan korkokulut ovat 77 000 euroa sinä aikana. Eli 46 euroa kuukausierä pienenee. Jokainen ymmärtää, että kun se putoaa viidestäsadasta 46 euroa alaspäin, niin se ei isoa ryntäystä aiheuta tällä lainamarkkinalla niin, että asuntoihin ruvetaan sijoittamaan. Tämä on oikeansuuntainen toimi, mutta se ei välttämättä myöskään tee sitä, että asuntoihin sijoitetaan tässä mielessä enemmän. Sitten tämä säästämisasteen kasvu. Se tulee myös monesta muusta asiasta. Äsken kuvasin sitä asuntoon sijoittamisen riskiä sijoittamispaikkakuntaan, mutta on myöskin niin, että kun peruspalveluja on heikennetty, niin nyt jo säästetään sitä varten. Työttömyyden pelko on aika iso, ja säästämisasteet menevät siihen suuntaan, jos on mahdollisuutta. Sitten mietitään sitä, että pahan päivän varalle ja kaikkien muittenkin tilanteitten osalta säästäminen on kasvanut. Tämä puoli on täällä vastassa, kun mietitään, saadaanko tällä asialla eteenpäin näitä toimintoja. Sitten on myös laina-aikojen pidentyminen. Tässä lakiesityksessä hyvin kuvataan sitä, kuinka laina-ajat ovat hiljakseen pidentyneet 30 vuoteen. Ei mitään dramaattista ole tapahtunut, niin että tämäkään ei nopeasti johda siihen, että tämä tuo nopeutta tämän asian osalta. Arvoisa rouva puhemies! Sitten kun täällä tuli tähän tonttitarjontaan ja muuhun rakentamiseen liittyviä asioita, niin joka tapauksessa voi sanoa, että aina kun on niukkuutta tarjonnasta, tonteista tai sitten rakentamismuodoista, kohtuuhintaisesta asumisesta tai muusta, niin nämä markkinat reagoivat niin, että se nostattaa hintoja, ja sillä voi olla jopa suurempi vaikutus kuin tällä, mitä nyt tässä ollaan tekemässä. Muuten tämä lakiesitys on hyvä, mutta siinä olisi pitänyt olla ensiasuntojen osalta varainsiirtoveron huojennus ja sitten näitä muita huomioita, joita tässä toin esiin. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tosiaan tämä varsinainen esitys on varsin maltillinen. Tässähän monet näistä laajennuksista ovat erilaisten lukkojen takana, kuten Finanssivalvonnan johtokunnan päätöksen tai valtioneuvoston asetuksen takana. Myös tämä poikkeus laina-aikojen pituudessa 35 vuoteen kattaa osan noista toimista, joten ajattelen, että tämä on hyvä ja tarpeellinen uudistus, joka ei vaaranna finanssivakautta tai tuo kotitalouksien kannalta kielteisiä vaikutuksia, isommin ainakaan. Se taloyhtiölainojen huoli, mikä täällä ainakin yhden edustajan kohdalta tuotiin esiin, on ihan relevantti, mutta tässäkin tämä liikkumavara on suhteellisen pieni, eli puhutaan 60—70 prosentista. Myös lyhennysvapaan pituus saa olla 12—24 kuukautta, ja lainojen enimmäispituus on tosiaan 30—35 vuotta, eli mitään kovin suurta asiaa tässä ei tehdä, ja tosiaan tässä on asetus takana. Eli tässä on tarkoitus olla nimenomaan suhdanneinstrumentti. Edustaja Eestilä otti esille kysymyksen, mikä on näkemys tästä korkoinstrumenttien käytöstä Suomen asuntomarkkinoilla. Pitää ihan täysin paikkansa, että suomalaiset ovat käyttäneet vaihtuvakorkoisia lainoja, pääosin euribor 12 kuukautta, ja nyt kun muutama vuosi sitten, vuodesta 22 lähtien, korot alkoivat nousemaan negatiivisesta ensin nollaan ja siitä positiiviseen ja sinne neljän prosentin päälle plus marginaali, niin kyllä se oli merkittävä korkošokki, ja se vaikuttaa nimenomaan, juuri niin kuin kuvasitte, käytössä oleviin varoihin ja sitä kautta muuhun kulutukseen ja tietysti asuntokustannusten hallintaan. Silloin kotitaloudet joutuivat selvästi tiukemmalle. Nyt tämä tilanne on onneksi helpottanut, eli vaihtuvakorkoiset ovat siinä vähän päälle kaksi. Meille tulevat nämä šokit nopeammin kyllä, mutta sitten toisaalta ne taittuvatkin nopeammin, kun meillä on tämä vaihtuvakorkoinen markkina. En itse ehkä uskoisi, että se kulttuuri nyt ihan nopeasti lähtee vaihtumaan esimerkiksi keskieurooppalaiseen suuntaan, mutta kiinteillä koroilla on etunsa ilman muuta, ja monet ovat varmaan tämän havainneetkin. Minun täytyy tsekata tämä edustaja Suhosen ottama asia tarkemmin vielä. Ja nämä määräaikaisuudet, mitä edustaja Niemi otti esille: Pankkien asiakasarviointi ja luottotietoarviointi on tietysti hyvin relevantti näkökohta, siis määräaikaisuudet, mutta näkisin myös, että kun työelämä pirstoutuu ja tulee enemmän määräaikaisuuksia ja osa-aikaisuuksia ja työn ja yrittäjyyden yhteensovittamista, niin tämä on entistäkin relevantimpi kysymys. Tämä on varmasti yksi osasyy siihen, miksi — kuten edustaja Lyly itse asiassa otti esille — kaupungeissa vuokra-asuminen on yleistynyt. Eli tässä suhteessa näkisin, että tässä on tapahtunut trendin muutos Suomessa. — Tässä ehkä päällimmäiset. Kiitoksia, puhemies ja edustajat.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, niin kuin monet muut puhujat, että tämähän on selvästi markkinoitten haluama muutos, että se laina-aika nostetaan 35:een. Minun mielestäni sen olisi voinut ihan hyvin viedä vielä pitemmällekin, vaikka 40 vuoteen. Arvoisa puhemies! Asunnon omistaminen on kulttuurikysymys, mutta se on myös sukupolvikysymys, ja tietenkin, jos ei saa pankista lainaa eikä ole oikein rahaa, niin vaikea sitä asuntoa oikeasti on ostaa. Mutta voi olla, että trendi kulkee siihen suuntaan, että omistaminen ei ole enää niin suosittua kuin se on ennen ollut ja asutaan vuokralla monesta syystä, esimerkiksi näistä epävarmuustekijöistä johtuen. Arvoisa puhemies! Kysyn vähän samaa kuin edustaja Wallinheimo: miten ministeri näkee, mennäänkö Suomessa enemmän sitä yleiseurooppalaista trendiä kohti, että on kiinteäkorkoinen laina, että luovutaan näistä vaihtuvakorkoisista lainoista? Silloin kun korot nousivat, niin silloin nimenomaan moni keskituloinen ja hyvätuloinenkin perhe joutui siihen ikään kuin kassavirtaongelmaan, että varallisuutta saattoi olla mutta ei ollut enää varaa kuluttaa, kun kaikki rahat menivät lainanmaksuun. Tosin nyt tilanne on korjaantunut ja lainatkin ovat lähteneet tippumaan. Sitten yleinen huomio on se, että aina kun meillä on jotakin asumisen kanssa ongelmia Suomessa, niin lääkkeeksi haetaan julkista tukea. Minun mielestäni Suomen yhteiskunnassa pitäisi pikkuhiljaa päästä siitä. Milloin on romutuspalkkio, milloin on mikäkin: jos markkinat vähän niin kuin takkuavat jollakin aikajänteellä, niin meidän poliitikkojen pitäisi aina mennä antamaan sitä rahaa, joka joudutaan ulkomailta lainaamaan. Tästä kulttuurista pitäisi päästä pois. Vaikka sitä rahaa ei sinne johonkin toimialaan työnnetä, niin kyllä se tavalla tai toisella joka tapauksessa tulee selviytymään siitä. Jonkun verran voi tuhoa tulla, mutta ihmiset löytävät kyllä keinon sitten esimerkiksi asumisessa. Ei sitä liikaa pitäisi mennä tukemaan.

Arvoisa puhemies! Puhumme tärkeästä asiasta, ja haluankin kiittää ministeri Puistoa siitä, että tämä esitys on tullut tänne saliin lähetekeskusteluun. Asuntoa harvoin ostetaan hetken mielijohteesta tai impulsiivisesti, vaan se on elämän suurimpia hankintoja, kuten täällä on jo kerrottu, ja siksi pitää siihen mahdollisuuksia lisätä, ei niitä rajoittaa — samoin kuin velkaantuminen harvoin johtuu siitä, että ostetaan se asunto, koska siinä halutaan ikään kuin itse rakentaa omaa tulevaisuutta ja päättää siitä, miten se tehdään. Tässä on myöskin hyvä, että mennään siihen suuntaan, mitä muutkin Pohjoismaat ovat tehneet, elikkä Ruotsissa on mahdollisuuksia huomattavasti pidempään laina-aikaan kuin Suomessa. Edustaja Niemi tässä edellä vei osittain samoja asioita, joista itsenikin piti puhua, mutta erityisesti haluaisin todeta sen, että vaikka nykypäivänä olisivat vakuudetkin kunnossa, olisi niitä mökkejä, olisi rikkaita vanhempia, niin siitä huolimatta ei saa lainaa, jos oma maksukyky ei ole riittävä. Pankit ovat hyvin tiukkoja siinä, että se maksukyky ei riitä, vaikkapa juuri siitä syystä, että on vain määräaikainen työ eikä pysyvää tulopohjaa. Esimerkkinä oma asunnonhankintani aikanaan nuorempana konstaapelina määräaikaisessa työsuhteessa: kaksi pankkia ilmoitti, että ei nuorempi konstaapeli ja silloinen puoliso, joka oli sihteeri, Suomeen taloa rakenna, ja kolmas pankki sanoi, että paljonko tarvitsette. Eli riittää, että yksikin uskoo ja hanke voi toteutua, ja laina on tullut kokonaan maksettua, eli riskiä pankille lopulta tästä ei tullut. Sitten se seikka vielä, minkä haluaisin myöskin nostaa keskusteluun, kun nyt käsitellään tässä laajasti tämä asia ja muutoksia pankkijärjestelmään: pankkien sääntely ja sääntelyn muutostahti ovat sellaisia, joista itse olen huolestunut. Siellä on varsin laaja koulutustarve taas tämänkin muutoksen myötä, ja toivoisin, että tämä käsitellään niin, että ei ole välittömästi tarvetta taas muuttaa uudelleen näitä samoja määräyksiä. Tästä on myöskin kustannusvaikutuksia varsin paljon pankkijärjestelmiin, kun niitä muutetaan tämän lain mukaisesti. Kokonaisuutena muutenkin pankkijärjestelmä on ylisäänneltyä, ja on hyvä, että sinne annetaan vapauksia harkita lainaa, koska pankit tekevät vastuullista työtä siinä, että suomalaiset eivät liikaa velkaantuisi.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri! Tässä on nyt hyviä ajatuksia muun muassa laina-ajan pidentämisestä ynnä muusta, mutta koko ajan on puhuttu vain siitä, että yksittäinen henkilö on läpäissyt pankin tiukan neulansilmän niin, että hänelle annetaan lainaa. Haluaisin, että pohditaan myöskin sitä, että monet nuoret ihmiset, jotka ovat työ- tai virkauran alussa, haluaisivat oman kodin, haluaisivat oman lainan, mutta he ovat määräaikaisessa virka- tai työsuhteessa, jolloin lähes aina lainan saanti pankista estyy tätä kautta. Olisiko tälle asialle mitään tehtävissä, niin että näille ihmisille pystyttäisiin antamaan jonkinnäköistä muutakin takuuta — kaikilla ei ole varakkaita vanhempia taikka mitään mökkejä antaa lisävakuudeksi — ja pankille riittäisi lainanantamisedellytys siinä tilanteessa, kun ihminen on vasta määräaikaisessa virka- tai työsuhteessa? Muun muassa kun poliisi on valmistunut koulusta mutta on määräaikaisessa virassa ja hakee asuntolainaa, niin ei löydy, kun on vasta määräaikainen virka. Olisiko tälle asialle mitään tehtävissä? — Kiitos.