Suullinen kysymys omalääkärimallin edistämisestä (Henrik Wickström r)

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, käsittääkseni teidänkin puolueenne, sosiaalidemokraatit, on sitoutunut ihan samoihin saksiin kuin kaikki muutkin puolueet täällä vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, [Krista Kiuru: Ei me kyllä näihin saksiin olla sitouduttu!] ja joudumme olemaan niiden taloudellisten realiteettien puitteissa, joissa valitettavasti olemme. Mutta sitten, mitä tulee vanhuspalveluihin, niin kuten olen lukemattomissa puheenvuoroissa tällä kyselytunnilla todennut, vanhuspalveluista huolehtiminen on henkilökohtaisella työlistallani aivan keskeinen prioriteetti, ja teillä on kummallinen ajatus siitä, että jostakin syystä leikkaukset olisivat kohdistumassa juuri sinne. [Veronika Honkasalon välihuuto — Välihuuto vasemmalta] En varmasti kerro tällä kyselytunnilla sitä, mihin ratkaisuihin hallitus päätyy sopeutustoimenpiteissään huhtikuun kehysriihessä. Niiden aika on sitten omana aikanaan, mihin ne sopeutustoimenpiteet kohdistuvat, mutta voimme jatkaa varmastikin tästä tenttaamista läpi näiden kyselytuntien aina sinne huhtikuuhun asti. Näistä tarkemmista kohteista kerrotaan sitten, kun sen aika on, [Juho Eerolan välihuuto] mutta ei varmaankaan juuri kyselytunnilla, ennen kuin asiat ovat päätettyjä ja julkisia. [Suna Kymäläinen: Vedättekö 50 miljoonan leikkaukset pois?]

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeri Rydman, koko tämän tunnin aikana te ette ole kertonut, miten kohdennatte nämä 100 miljoonan euron lisäsäästöt, joista olette niin innokkaasti luvannut pitää kiinni, ne säästöt, jotka tarkoittavat vanhusten arjessa heikennyksiä puhtauteen, ruokaan, henkilökunnan läsnäoloon ja yhteisöllisyyteen. [Juho Eerolan välihuuto] Kaikki tekijät vanhusten arjessa ympärivuorokautisessa hoivassa heikkenevät, mikäli leikkauksia sinne kohdistetaan, ovat ne ministerin listalla sitten missä kohdassa tahansa. Nyt teillä on, ministeri Rydman, viimeinen tilaisuus kertoa, miten nämä säästöt tulevat näkymään suomalaisten vanhusten hoidossa. Arvoisa puhemies! Kysynkin ministeri Rydmanilta: aiotteko puolustaa kehysriihessä suomalaista vanhustenhoitoa ja säästää meidän ikäihmisemme ministeri Purran saksilta?

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkin täytyy alleviivata sitä, että tämä hallitus tämän hallituskauden aikana lisää hyvinvointialueiden rahoitusta 4 000 miljoonalla eurolla. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko? — Aki Lindén: Ei tämä hallitus sitä lisää! Se perustuu edelliseen hallitukseen!] Se, että me sen lisäksi pyrimme kuitenkin hillitsemään menojen kehitystä, on juurikin sitä, mihin eduskuntakin on sitoutunut teidän puoluettanne lukuun ottamatta, että hillitsemme menojen kasvua tilanteessa, jossa hoivan tarvekin kasvaa. Mitä tulee sitten siihen asiaan, mistä aloititte, olette täysin oikeassa, että on kaksi täysin eri asiaa, että paperilla on jokin hoitajamitoitus ja sitten se, mikä on käytäntö siellä kentällä. Kyllä voidaan kirjata erittäin rajoittavia ja tiukkoja hoitajamitoituksia, mutta monessakaan tapauksessa se ei ole se paras tapa hoitaa ja järjestää sitä, että hoiva todella on siellä, missä sitä tarvitaan. Silloin kun meillä on pikkasen joustoa, niin silloin pystytään tarkoituksenmukaisesti ohjaamaan myöskin henkilökuntaa. Mutta edelleenkin kiinnitän huomiota siihen, että noin puolessa tapauksista tällä hetkellä hoitajamitoitus on korkeampi kuin se vähimmäistaso 0,6.

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen on alkanut pelätä vanhuutta. Minulle kirjoitti eilen eräs vanhustenhoitaja näin: ”On helppo sanoa, että mitoitukset ovat kunnossa paperilla. On vaikeampi katsoa arkea silmiin. Kun yksi hoitaja vastaa yhdeksästä hoidettavasta vanhuksesta aamuvuorossa yksin, kyse ei ole työntekijän osaamisesta. Jokainen hoivapalveluissa asuvista tarvitsee apua perushoidossa — lääkityksessä, hygieniassa, ravitsemuksessa ja siirtymissä.” Hallitus on leikannut hoitajamitoitusta, jolla turvataan riittävän henkilöstön määrä vanhustenhoivassa. Kyse on tuhansien hoitajien siirtämisestä työttömyyskortistoon. Tammikuussa ministeri Juuso paheksui hyvinvointialueita niiden noudattaessa hallituksen heikentämää hoitajamitoitusta. Nyt ministeriksi vaihduitte te, arvoisa ministeri Rydman, ja kerroitte, että ei ole ongelma leikata lisää sotepalveluista. Kysynkin: aiotteko te jättää vanhushoivan rauhaan?

Arvoisa herra puhemies! Ne lakihankkeet, jotka hallituksen lainsäädäntösuunnitelmassa ovat, paras pyrkimyksemme on saada tuotua eduskuntaan käsittelyyn asianmukaisessa ajassa, ja sitten luotamme siihen, että eduskunnan valiokunnat niistä suoriutuvat sen mukaisesti kuin mitä niiden käsittely täällä asianmukaisesti edellyttää. [Välihuutoja] Edustaja Vestman, te olette täysin oikeassa siinä, että tällaisissa tapauksissa sellaisilla rajoittamistoimenpiteillä, joita on välttämätöntä tehdä, täytyy olla myöskin täysi lakipohja. Ei ole mahdollista, että tällaisia rajoittamistoimia tehdään ilman että ne myöskin perustuvat täsmälliseen ja tarkkarajaiseen lakiin, ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana olette tästä asiasta hyvin tietoinen ja asian päällä. Ylipäätäänkin on niin, että meidän ikääntyvä väestömme ansaitsee arvokkaan vanhuuden, ja kaikista niistä kustannuspaineista huolimatta, mitä meillä on, tämä on meille keskeinen prioriteetti, ja sitä tietysti varmistetaan osaltaan sillä, että meillä on osaava, kielitaitoinen ja tehtävässään toimimaan kykenevä hoivahenkilöstö. [Krista Kiuru: Ei ole tulossa!]

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on ollut järkyttävä tapaus, jossa ikäihminen kuristui hoivayksikössä vöihin ilmeisesti rajoitustoimen vuoksi. Suomalaisen oikeusvaltion kulmakiviin kuuluu se, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja se, että ihmisen perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain eduskunnan säätämällä täsmällisellä ja tarkkarajaisella lailla. Kuitenkin ikäihmisiin kohdistetaan hoivayksiköissä rajoitustoimia ilman asianmukaista lakiperustaa. Tämä johtuu siitä, että useampi hallitus, myös Marinin hallitus, epäonnistui valmistelemaan itsemääräämislain tänne eduskunnan käsittelyyn. [Krista Kiuru: Ja Sipilän hallitus jo, ja tämä myös!] — Useampi hallitus epäonnistui. [Eduskunnasta: Kannattaa kuunnella!] — Kyse on ikäihmisten oikeuksista, perusoikeuksista. Kyse on siitä, että näille rajoitustoimille tarvitaan oikeusvaltiossa lakiperusta, yhtenäiset säännöt, jotta hoivayksiköissä osataan toimia oikein. [Puhemies koputtaa] Perustuslakivaliokunta on huomauttanut itsemääräämislain kiireellisestä tarpeesta, [Puhemies: Kysymys?] ja myös oikeusasiamies on huomauttanut lain tarpeesta. Ministeri Rydman, saammeko tämän lain eduskuntakäsittelyyn tällä kaudella? [Ben Zyskowicz: Ei onnistunut Kiurulta! — Krista Kiuru: Eikä Sipilän hallitukselta eikä tältä hallitukselta!]

Nyt ensinnäkin, arvoisa herra puhemies, on todettava, että oppositiosta on levitetty kyllä monenlaista paikkansapitämätöntä pelottelua sen suhteen, mitä nämä yöpäivystysratkaisut käytännössä tarkoittavat. On syytä myöskin alleviivata sitä, että hallitukselta on ollut selvä valinta se, että yhtäkään sairaalaa ei ole tällä vaalikaudella lakkautettu, ei yhtäkään sairaalaa siitä huolimatta, että kustannuspaineet ja myöskin talouden tasapainottamiseen liittyvät tarpeet ovat olleet merkittäviä ja on ollut monia esityksiä siitä, millä tavoin kustannussäästöjä olisi saatu sairaalaverkkoa karsimalla. Mutta meidän valintamme on ollut se, että näin ei toimita. Tämän keskeinen tausta arvovalintana on ollut se, että hyvää hoivaa ja palvelua on saatava kaikkialla Suomessa. Totta kai on niin, että haja-asutusalueilla palvelut eivät ole yhtä lähellä kuin mitä ne ovat Helsingin keskustassa, mutta joka tapauksessa joka puolella Suomea on kyettävä elämään säällistä, turvallista elämää, jossa palvelut ovat kohtuullisen välimatkan päässä. [Aki Lindén: Pelkkää retoriikkaa!]

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Savon Sanomat uutisoi tänään: KYSin päivystyksen ruuhkat käyvät jo ylivoimaisiksi. Kymmenen vuotta yliopistollisen sairaalan päivystyksessä työskennellyt sairaanhoitaja kertoi näin: ”Ihmiset eivät halua hakeutua kauas hoitoon yöaikaan ja yrittävät sinnitellä kotona. He soittavat vasta viimeisillä voimillaan hätäkeskukseen, kun eivät enää pysy pystyssä.” Arvoisa puhemies! Tämän tilanteen taustallahan ovat nämä Iisalmen ja Varkauden yöpäivystysten lakkautukset, jotka kokoomus, perussuomalaiset, kristilliset ja RKP ajoivat läpi, valitettavasti myöskin Salon ja Oulaskankaan osalta. Kyllä nyt on aika kantaa vastuuta myöskin tästä päätöksestä, ja kysyn vastaavalta sosiaali- ja terveysministeriltä: mikä on viestinne näille yöaikaan apua tarvitseville, niille ikäihmisille tai lapsiperheille, jotka eivät hakeudu hoitoon yöaikaan pitkän matkan vuoksi?

Arvoisa herra puhemies! En ole mielestäni missään yhteydessä sanonut, että vanhuspalvelut olisivat jotenkin erityisesti nyt leikkauksen kohteena, mutta jollakin merkillisellä tavalla [Krista Kiurun välihuuto] edustaja Tuppurainen kuitenkin saa sanottua, että ettekö te nyt mistään muualta löydä leikkauksia. Voin, kuulkaa, luvata, edustaja Tuppurainen, että minulle on aika helppoa löytää leikkauskohteita vähän sieltä ja täältä, eivätkä vanhusten palvelut kyllä siellä ole leikkauslistan kärkipäässä todellakaan. [Krista Kiuru: Ohhoh!] Mutta sitten vastaavasti on todettava todellakin näin: kun me turvaamme niitä vanhuspalveluita ja hoivaa ylipäätäänkin tässä yhteiskunnassa, niin meidän on varmistuttava siitä, että resurssit todella riittävät. Tekin olette, sosiaalidemokraatit, sitoutuneet tähän velkajarruun ja siihen menokehykseen, mikä meillä on, [Ben Zyskowiczin välihuuto] ja te joudutte, mikäli joskus vielä hallitusvastuussa olette, kohtaamaan myös sen realiteetin, että kustannuspaineita on hillittävä myös sosiaali- ja terveysmenojen puolella. Mutta olette täysin oikeassa siinä, että tässä ei lähdetä leikkaukset edellä vaan palvelut edellä, mutta ne palvelut on kyettävä toteuttamaan myöskin mahdollisimman resurssitehokkaasti, [Puhemies koputtaa] jotta valtio ei ajaudu maksukyvyttömyyteen. [Krista Kiuru: 4 300 hoitajaa pois vanhustenhuollosta tällä vaalikaudella! — Aki Lindénin välihuuto]

Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, olette uutena sosiaali- ja terveysministerinä todella paljon vartijana, ettekä te tule ansioitumaan pelkästään kovapintaisena taloudenpitäjänä, vaan teiltä odotetaan nyt sitä, että te huolehditte kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista, niistä peruspalveluista, joihin tällä hetkellä luottamus horjuu todella huolestuttavalla tavalla. Enemmistö suomalaisista on menettänyt luottamuksensa vanhustenhoidon turvallisuuteen. [Mauri Peltokangas: Mistä te sen tiedätte?] Liian moni huonokuntoinen ikäihminen odottaa kotonaan puutteellisten kotipalvelujen turvin paikkaa hoivakodissa, ja nyt olemme saaneet näitä dramaattisia uutisia hoivakodeista, kuolemantapauksista. Kysymys vanhuspalveluista on hyvin konkreettinen kysymys: Vastaako joku, kun turvapalveluranneke hälyttää? Toimiiko lääkejakelu? Onko riittävästi aikaa syöttämiseen tai henkilökohtaiseen hygieniaan? Tästä on kysymys, ministeri Rydman, ja teidän vastuullanne on huolehtia, että resurssit riittävät. Voitteko te nyt selvästi vastata kysymykseen: tuleeko vanhustenhuoltoon vielä lisäleikkauksia, vai voitteko te luvata suomalaisille, [Puhemies koputtaa] että luottamus palautuu, lisäleikkauksia ei tule, vai ettekö te mistään muualta [Puhemies koputtaa] löydä leikattavaa kuin vanhusten palveluista?

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia. Meillähän on ollut aikaisemmin niin, että englanninkielisissä sosiaali- ja terveyspuolen koulutuksissa ei ole vaadittu alkuvaiheessa eikä myöskään loppuvaiheessa sitä suomen kielen riittävää osaamista. Nyt on jo useamman vuoden, ainakin kahden vuoden ja kolmattakin vuotta, osassa ammattikorkeakouluja menty tällaisiin toiminnallisesti kaksikielisiin tutkintoihin. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että koulutus alkaa englannin kielellä sosiaali- ja terveyspuolella, mutta heti tutkinnon alkuvaiheessa aletaan lisäämään systemaattisesti suomen tai ruotsin kielen opetusta osana sitä koulutuksen antamista. Eli englannin kielen opetus vähenee sinne loppuvaiheeseen, ja suomen tai ruotsin kielen opetus osana nimenomaan tätä muuta ammattiosaamiskieltä kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ammattikorkeakoulusta valmistuu, niin hoitajalla on riittävä suomen tai ruotsin kielen taito ja hänellä on kyky vastata sitten myöskin työelämän tarpeisiin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kuolemantapaukset hoivakodeissa ovat järkyttäviä. Ne riipaisevat syvältä, ja ne tulee kaikki selvittää. Juuri uutisissa kerrottiin, että muun muassa tässä espoolaisessa hoivakodissa, jossa ikävä tapahtuma on sattunut, poliisi kyllä epäilee rikosta. Elikkä asia on tutkinnassa, ja ne pitää tutkia perin juurin. Arvoisa puhemies! Potilasvahinkoja ennaltaehkäistään ennakoimalla, ja perussuomalaisille on erittäin tärkeää, että hoitajilla on suomen kielen taito. Siitä ei ole kahta sanaa. Kyllä hoitajien pitää osata suomea. Se on potilasturvallisuuskysymys. Kysyisin työministeriltä tai opetusministeriltä, joka vastaatte kielikoulutuksesta opiskelijoille: Viikolla kuulin uutisen nepalilaisesta hoitajaopiskelijasta. Hän oli kahdessa vuodessa oppinut jo hyvän suomen kielitaidon. Millä tavalla me varmistamme, että me saamme tällaisia opiskelijoita, jotka oikeasti sitoutuvat oppimaan sen kielen? Vain silloin voi mennä töihin hoitoalalle. [Veronika Honkasalon välihuuto]