Pääministerin ilmoitus sosiaali- ja terveyspalveluista

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee opposition puheita, niin voisi saada sellaisen kuvitelman, että tämän hallituskauden jälkeen soteen on käytettävissä vähemmän rahaa kuin aiemmin, vaikka tosiasia on se, että tämän hallituskauden jälkeen soteen käytetään neljä miljardia euroa, 4 000 miljoonaa euroa enemmän kuin edelliskaudella. Mutta kuten tiedätte, niin meillä myöskin väestö ikääntyy, hoivan tarve kasvaa, ja se tarkoittaa sitä, että kustannuspaineet ovat kovia. Soteen käytetään erittäin paljon rahaa, mutta niin sen kuuluukin olla. Me toki hillitsemme sitä kustannuskasvua, mutta enemmän rahaa käytetään merkittävästi soteen kuin ennen tätä hallituskautta. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko, edustaja Kiuru?] Tästä tullaan sitten siihen arvokkaan vanhuuden turvaamiseen, mikä nousi esille useissa eri puheenvuoroissa. Samalla heräsi huolta siitä, uskaltaako Suomessa ikääntyä. Kyllä uskaltaa. Ylivoimaisesti suurin osa vanhuspalveluissa olevista asiakkaista on tyytyväisiä saamaansa turvaan. Kuitenkin meillä on aito ja perusteltu huoli siitä, että kun kuitenkin on sitten ollut näitä ikäviä tapauksia, joista yksikin on liikaa, niin meidän on panostettava tähän jatkossa entistä enemmän. Tämän vuoksi olemme valmistelemassa tällä hetkellä ammattihenkilölainsäädäntöä, jossa tiukennetaan muun muassa valvontaa sen suhteen, millaisia kielitaitovaatimuksia hoitajilla on. Pätevyyksistä katsotaan, että ne ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia hoitajapulankin helpottamiseksi, kuitenkin potilasturvallisuutta valvoen. Tähän liittyen tuodaan myöskin valvontalaki, jolla tehostetaan valvontaa, jotta voidaan välttää niitä ongelmia, mitä nyt vanhuspalveluyksiköissä on kohdattu. [Krista Kiuru: Miksi te vähennätte hoitajia?] Ja te väitätte, että hoitajien määrää vähennetään. Tämä on täyttä hölynpölyä, koska työntekijämäärä hyvinvointialueilla on pelkästään tämän hallituskauden aikana kasvanut, ei vähentynyt, ja tulevaisuudessa se tulee kasvamaan entisestään. Ja teille, arvoisat vasemmistoliiton edustajat, jotka pidätte kovaa meteliä, kun kyse on siitä, [Puhemies koputtaa] että tarve vanhuspalveluiden hoivahenkilökunnalle kasvaisi aivan räjähdysmäisesti tulevaisuudessa: tullaan tarvitsemaan enemmänkin henkilökuntaa kuin tällä hetkellä, [Puhemies koputtaa] mutta osa tästä tarpeesta voidaan myöskin teknologisilla ratkaisuilla korvata. [Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä — Puhemies koputtaa] — Niin, ettekö te nyt ymmärrä, [Puhemies: Kiitoksia, ministeri!] että kyse on siitä? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Naistenpäiväviikolla aloitan vastaamalla, mitä hyvää on tarjota naisille: On edullisemmat gynekologikäynnit, eli tämä hallitus on korottanut Kela-korvauksia 70 euroon gynekologikäynneistä. Lisäksi hallitus edistää vaihdevuosioireiden parempaa tunnistamista työterveydessä — tämä koskee puolta meidän väestöstämme tietyssä iässä. Kuukautissuojien arvonlisäveroa on alennettu. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjutaan, turvakoteihin panostetaan. On erittäin paljon hyviä asioita naisille. On selvää, että sotessa riittää korjattavaa, ja tässä keskustelussa on hyvin käynyt esille se vahva viesti eduskunnasta, että meidän pitää saada korjattua meidän vanhusväestön hoivaan ja esimerkiksi hoitoonpääsyyn liittyviä ongelmia. Näitä asioita parhaiten ratkotaan hyvällä, rakentavalla yhteistyöllä. Siitä syystä pidän viisaana sitä, että pääministeri on kutsunut koolle parlamentaarisen yhteistyön, jossa samaan tapaan kuin me pystymme ratkomaan vaikeita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä, maanpuolustuksen resursseja ja niin edelleen, pystytään myöskin meidän hyvinvointiyhteiskunnan perustaa vahvistamaan yhdessä. Mutta samaan aikaan täytyy todeta se, että me kaikki puolueet olemme myöskin parlamentaarisessa yhteistyössä, vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, sitoutuneet velkajarruun, ja meidän on pakko kääntää Suomen velkaantunutta suuntaa taloudessa, joten näin ollen myöskin tässä sotessa meidän pitää pystyä saamaan näillä resursseilla, jotka kasvavat — neljällä miljardilla on kasvanut jo pelkästään tällä kaudella — enemmän, parempaa laatua irti. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän pitää pystyä uudistamaan toimintatapoja. Ammattilaiset tekevät erinomaista ja loistavaa työtä, ja lähtökohdan pitäisikin olla se, [Krista Kiuru: Miten tämä liittyy sosiaaliturvaministerin hallinnonalaan?] että meidän soteammattilaiset voisivat käyttää ja hyödyntää mahdollisimman hyvin omaa ammattitaitoaan nimenomaan ihmisten kohtaamiseen, ja siihen tarvitaan avuksi sitten parempaa johtamista ja toisaalta myöskin esimerkiksi edistystä, teknologista apua. Valmiuteen ja varautumiseen ei tässä keskustelussa ehditty mennä kovin syvälle, mutta siihen hallitus on panostanut erittäin paljon, muun muassa meidän kriittisen soteinfran suojaamiseen vakavissa häiriötilanteissa [Puhemies koputtaa] ja poikkeusoloissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun on tämä väite jälleen kerran, että hallitus leikkaa, toistan jälleen kerran sen, että me lisäämme näiden kaikkien säästöjen keskellä tällä kaudella neljä miljardia euroa hyvinvointialueitten rahoitukseen, ja tähän asti jokaisen alueen rahoitus on kasvanut. Kun me katsomme tätä, mitä tässä tehdään, niin se on tätä kustannusten kasvun taittamista. Eli me haluamme saada kasvun sellaiselle tasolle, jolla me turvaamme palvelut myöskin tulevaisuudessa, ja se tarkoittaa sitä, että tätä kasvua on hidastettu. Vuonna 23 sotemenot kasvoivat 12 prosenttia, ja viime vuonna tämä sotemenojen kasvu saatiin painettua alle kahteen prosenttiin. [Välihuutoja] Se on kestävä taso sille tulevaisuuden palveluitten turvaamiselle myöskin. Eli tämä on ihan mahdollista, kun näin on tehty. Jos me katsomme tästä vielä eteenpäin, niin tämä rahoituslaki, josta täällä on puhuttu, hidastaa tätä kasvua kertoimesta yhdeksän ja puoli prosenttia vuonna 26 kahdeksaan prosenttiin vuonna 29. Eli rahoitus kasvaa myös tulevaisuudessa. Täällä on puhuttu paljon myöskin palveluitten kehittämistarpeista, ja siitä toiset ministerit kertovat enemmän. Kun katsomme nuorten tilannetta, niin me olemme tuoneet terapiatakuun, nuorten psykiatrian jonot ovat tällä hetkellä lyhyemmät kuin mitä ne olivat korona-aikaan, ja puututaan hatkanuorten tilanteisiin lastensuojelulailla, huumekuolemiin ja näin edelleen. Hoitoonpääsyä parannetaan tällä 65-vuotiaitten kokeilulla, tai tuomalla digiklinikat kotisohvalle. Hoidon jatkuvuutta tuodaan omalääkärimallilla — omalääkäri on muuten jo yli miljoonalla suomalaisella tällä hetkellä. Vanhuspalveluitten epäkohtiin on puututtu vahvistamalla uuden Lupa- ja valvontaviraston valvontaa, ja rahoituksella tuemme enemmän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Osaajapulaan on puututtu aloituspaikoilla ja Hyvän työn ohjelmalla, ja yt-menettelyissäkin aika usein on ollut kyse organisaatiouudistuksista, ja kun katsomme niiltä osin kuin on ollut vähennyksiä, mihin nämä sitten ovat kohdistuneet, niin ne ovat ennen kaikkea olleet hallinnon ja johdon tehtäviä, joita siellä on vähennetty ensimmäisinä vuosina, ja valtaosalla alueista itse asiassa henkilöstömäärä on tällä aikaa kasvanut. [Puhemies koputtaa] Jos vielä saan ihan lyhyesti tästä rahoituslaista... — Saanko puoli minuuttia lisää? Okei, jos saan ihan lyhyesti. Kiitos. — Tässä yksi suurimmista haasteista on tämä eriytyminen alueilla, ja siihen olemme puuttuneet nyt sillä, että määräaikalailla olemme tuoneet alijäämien kattamiseen tällaista joustoa alueille, [Puhemies koputtaa] rahoituslain kolmosvaiheen uudistuksella puramme eriytymistä, ja ohjauksella myöskin. Olen käynnistänyt valmistelun myöskin tällaisesta pitkän aikavälin rahoitusmallin uudistamisesta.

Arvoisa herra puhemies! Kun tällaisiin merkittäviin, sekä taloudellisesti merkittäviin että suomalaisten palveluja koskeviin, asioihin rakennetaan parlamentaarisia ryhmiä, niin ymmärtääkseni lähtökohta on juuri se, että pyritään kaikki saamaan samalle sivulle ongelman suhteen — niin että liittyvät ne sitten hyvinvointialueisiin tai kuntiin, kaikilla olisi tässä talouden raamissa ja tässä yhteiskunnan tilanteessa se kokonaiskuva. Valitettavasti tämän keskustelun perusteella tämä ei juurikaan eronnut normaalista kyselytunnista, jossa näitä soterahoitusasioita käsitellään. Jos mietitään niitä rahoitusmallin kokonaisuuden ongelmia, joihin ministeri Ikonen menee sitten tarkemmin, niin mikäli oppositiopuolueet ovat sitä mieltä, että sinne kokonaisuudessaan tarvitaan enemmän rahaa kuin tämä hallitus on antanut, eli tähän mennessä yli neljä miljardia plus kaksi kertaa jo pidentänyt alijäämien kattamisaikaa, niin olisi suotavaa, että te kertoisitte sen suoraan. Kun tuossa katsoin vaihtoehtobudjetteja, sosiaalidemokraatit ovat tarjonneet tähän kokonaisuuteen 200 miljoonaa euroa enemmän rahoitusta kuin hallitus. Keskustalta edes tällaista konkretiaa ei löydy. Sieltä ei yksinkertaisesti pysty tekemään laskelmaa siitä, paljonko te antaisitte koko maan tasolla hyvinvointialueille enemmän rahoitusta. Vihreät pääsevät selvästi tässä tapauksessa korkeammalle. Mutta kuten tässäkin salissa ja tässä keskustelussa me olemme jo huomanneet, Länsi-Uusimaa ja Helsinki käyttävät hyvin erilaisia puheenvuoroja kuin Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala ja niin edelleen, [Suna Kymäläinen: Ja mistäs se johtuu?] eli niin kauan kuin kyse on eri alueiden välisistä erilaisista intresseistä, ymmärretään, että haaste on poliittinen. Jos te olette sitä mieltä, että kaikille alueille tarvitaan enemmän rahaa, sanokaa se, ja kuinka paljon. Jos te olette sitä mieltä, että hyvinvoivilta alueilta tarvitaan enemmän rahaa huonosti voiville alueille, nuorilta alueilta tarvitaan enemmän rahaa vanhoille alueille tai terveiltä alueilta enemmän sairaille alueille, sanokaa se. Mutta toistaiseksi nämä teidän puheenvuoronne ovat poliittista abstraktion tasolla olevaa keskustelua, jossa te yksinomaan moititte hallitusta sen sijaan, että... Ei tällä kyllä parlamentaariseen keskusteluun päästä. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Kiitos keskustelusta ja, näin tulkitsen, myöskin kaikkien sitoutumisesta parlamentaariseen työhön. Sen tärkeä ensimmäinen tehtävä on tosiaankin muodostaa se yhteinen tilannekuva — tämä nousi täällä useissa puheenvuoroissa esille, ja se on välttämätöntä. Yhteinen tilannekuva, joka on faktaperusteista, tilastoihin, tutkimuksiin perustuvaa tietoa, jota itse asiassa löytyy myöskin Erholan raportista hyvin paljon, ja perustan puheeni ja ajatukseni hyvin paljon sen pohjalle. Ja kun on tilannekuva, niin sen jälkeen lähdetään ratkomaan yhdessä sekä rakenteeseen että rahoitusmalliin liittyviä isoja kysymyksiä. Me jatkamme meidän uudistustyötä muun muassa rahoitusmallin osalta koko ajan, mutta suurempi remontti, jonka tarve on ilmiselvästi tullut tämän hallituskauden aikana esiin, vaatii pitkän valmistautumisen, huolellisen suunnittelun, jopa vuoden tai kahden työn molempien osalta. Se on niin suuri kysymys, että itse en haluaisi nähdä taas kolmen vaalikauden riitaa tästä seuraavasta vaiheesta, vaan parlamentaarisen yhteisen näkemyksen siitä, miten mennään seuraavaan vaiheeseen. Edellinen hallitus teki ensimmäisen vaiheen, jossa tämä malli rakennettiin. Tämän hallituksen aikana sitä on korjattu, remontoitu, pistetty paremmin toimimaan. Sitä me olemme tehneet. Totta kai meillä on ollut niukkuus rahasta, ja kun näitä asioita ei vaan voi ratkaista vain kaatamalla lisää velkarahaa tähän, niin siksi meidän on välttämätöntä koko ajan hidastaa menojen kasvua, ja siinä me olemme onnistuneet. Mitä tulee hoitoonpääsyyn, niin erikoissairaanhoidon osalta hoitoonpääsy on parantunut. Perusterveydenhuollon osalta ollaan suhteellisen samassa tilanteessa. Mitä henkilöstömäärään tulee, niin alueet ovat erilaisessa asemassa, yt-neuvotteluja on käyty, henkilöstöä on järjestelty, mutta isossa kuvassa henkilöstömäärä on kuitenkin kasvanut koko Suomessa sotehenkilöstön osalta. Ja se on oikein, että useissa puheenvuoroissa kiitetään ja kehutaan meidän rautaisia ammattilaisia eri puolilla Suomea erilaisissa sosiaali- ja terveyspalvelutehtävissä. He tekevät erinomaista työtä, ja isolta osin meidän palvelut toimivat. Ja sitä tarkoitin, että kun ihmiset pääsevät sinne sen palvelun piiriin, niin siihen ollaan yleensä todella tyytyväisiä — en tarkoita, että kyse olisi vain tunteesta, kun se palvelu on konkreettinen. Siksi sanoin, että samaan aikaan pitää myöskin korjata ne ilmeiset ongelmat, joita on alueellisesti esimerkiksi erilaiseen hoitoon pääsyssä tai vaikka vanhuspalveluiden piiriin pääsyssä. Sitten vielä tuloksista. Odotan, että keväällä 27 parlamentaarisesta työstä saadaan tuloksia. Työ voi jatkua yli vaalikauden, mutta vuonna 27 ennen eduskuntavaalikeskusteluja on hyvä olla yhteistä pohjaa, ja sitten voidaan käydä debattia vaikka seuraavien vaalitaistojen keskellä siitä, millaista mallia erilaiset puolueet haluavat nähdä. [Puhemies koputtaa] Minä toivon tähän hyvää yhteishenkeä ja ratkaisuhalukkuutta. Parlamentaarisessa ryhmässä ei ole sinänsä yhtään enempää äänestäjiä paikalla, [Puhemies koputtaa] niin että toivottavasti keskustelu on rakentavaa.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on ihan aiheestakin kehuttu terapiatakuuta ja sen saattamista voimaan. Siinä on hyvät tavoitteet, mutta jo silloin, kun terapiatakuuta tehtiin ja suunniteltiin, asiantuntijat varoittivat sen liiallisesta menetelmäkeskeisyydestä ja siitä, että se ei tavoita kauhean montaa lasta ja nuorta. Nyt on olemassa todisteita siitä, että tämä on käymässä toteen. Ennalta valikoidut hoitomuodot eivät sovellu kaikille, kun kaikille tarjotaan samaa hoitoa, ja sehän on aina sitten siitä tilanteesta kiinni lapsilla ja nuorilla, mikä tarve on. Nyt kysynkin: olisiko aika nopeasti uudistaa tätä terapiatakuuta siihen muotoon, että se todella toimisi?

Arvoisa puhemies! Kiitän pääministeriä ilmoituksesta ja parlamentaarisen ryhmän perustamisesta, mutta täytyy todeta, että puheenvuoro oli monin paikoin irti ihmisten ja sotehenkilöstön ja alueiden todellisuudesta. Työvoimapula on varmasti helpottanut, kun tuhansia ammattilaisia on irtisanottu. Vuokratyön kulujen väheneminen on hyvä asia, mutta nämä sadat miljoonat hallitus on lapannut tehottomasti yksityiselle terveysbisnekselle, ja tästä hyöty on valunut yhteiskunnan kaikkein varakkaimmille. On totta, että moni alue on tehnyt kovan työn uudistamisessa, esimerkiksi omani, Länsi-Uusimaa, joka aloitti työn täysin tyhjästä. Mutta kysyn hallitukselta: minkälainen palkinto ja kannustus tästä työstä on jälleen uusi 50 miljoonan leikkaus Länsi-Uudellemaalle, jossa jo nyt on kaikista pienin asukaskohtainen rahoitus?

Arvoisa puhemies! Monilla lapsilla ja nuorilla menee hyvin, mutta edelleen liian moni lapsi ja nuori voi huonosti, ja tämä näkyy niin kodeissa kuin kouluissa, kaduilla ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Liian moni lapsi päätyy lastensuojelun piiriin. Hallitus otti käyttöön lasten ja nuorten terapiatakuun, mikä on erittäin hyvä, ja on tuonut eduskuntaan myös ensimmäisen osan lastensuojelun kokonaisuudistuksesta, jota on pitkään odotettu ja joka tulee korjaamaan lainsäädännön aukkoja. Esimerkiksi huumeita ja teräaseita saadaan laitoksista paremmin pois, ja hatkareissut tulevat vähenemään. Tämä on erittäin hyvä. Arvoisa puhemies! Ennen kaikkea tarvitaan ennaltaehkäisyä, ja lapsen hyvinvointihan lähtee sieltä hänen omasta kodistaan. Haluaisin kysyä ministeriltä, kun viime kaudella jo selkeytettiin lainsäädäntöä siitä, että lapsiperheellä on oikeus saada tarvittaessa kotipalvelua sinne kotiin esimerkiksi äidin sairastuessa, mutta tämä edelleen näyttää heikosti toteutuvan tuolla alueilla. Mitä voisimme tehdä näiden ennaltaehkäisevien palveluiden parantamiseksi? Erityisesti ajattelen tätä lapsiperheiden kotipalvelun tilannetta.

Arvoisa herra puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] — Tosiaan siellä on niin kiivas keskustelu vielä vasemman laidan ja ministeriaition välillä, että tässä jää vähän sivuraiteille. — Toivoisin, että voin ottaa kiinni tähän vasemmisto-opposition esittämään kritiikkiin. Muistelkaa nyt, hyvänen aika, ketkä olivat säätämässä tätä uudistusta, jota te nyt kritisoitte. Kyllä te olitte nimenomaan ne puolueet keskustan ja sosiaalidemokraattien johdolla. Jo tuolloin tiedettiin ne vaikeudet, joita nyt tämä hallitus yrittää ratkoa, ja kiitos pääministerille siitä, että hallitus on todella sitoutunut turvaamaan suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä uudistus tiedettiin myös hyvin keskittäväksi, ja nyt on nähty, kuinka alueilla päättäjät ovat käytännössä tehneet päätöksiä, jotka keskittävät palveluita. Minullekin tulee paljon huolestuneita yhteydenottoja eri puolilta Suomea puolustusvaliokunnan puheenjohtajana, että vaarantavatko eri palveluiden verkkoihin kohdistuvat muutokset jopa Suomen huoltovarmuuden ja kriisinkestävyyden. Toivoisin, jos puhemies sallii, että sosiaali- ja terveysministeri Rydman voisi lyhyesti myös tätä näkökulmaa avata, [Puhemies koputtaa] että valtiovalta kuitenkin tämän asian ainakin viime kädessä varmistaa.

Arvoisa puhemies! Me lisäämme rahaa soteen. Tätä viestiä Orpon hallitus toitottaa papukaijana. Tosiasia on se, että lisää rahaa tarpeiden mukaan ei tule, mikä johtaa massiivisiin leikkauksiin. Tuhansia sotealan työntekijöitä on irtisanottu ympäri Suomen, ja tilanne on todella järkyttävä. Eduskunnassa on edelleen käsittelyssä esitys, joka leikkaisi vanhuspalveluista 50 miljoonaa. Esityksessä sanotaan suoraan, että se tarkoittaisi 800 työntekijän vähentämistä. Tämä siis lukee hallituksen omassa esityksessä. Vastaus kritiikkiin on ollut puhua digitaalisista ratkaisuista niin, että niillä vapautetaan hoitohenkilökuntaa hoivatyöhön. Tämä ei pidä paikkaansa, ministeri Rydman, yhtäkään hoitajaa ei tule lisää, vaan esitys vähentää 800 työntekijää. Miksi tätä ei voi sanoa rehellisesti ja avoimesti suoraan? [Wille Rydman: Koska tuo ei ole totta!]

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä keskustelu nyt käydään, siitä pääministerille kiitos, mutta mitään uutta esitettäväähän tässä pääministerin alun puheenvuorossa emme saaneet. Sen sijaan tämän keskustelun sosiaali- ja terveyspoliittisesti merkittävin uutinen oli tämä, mitä edustaja Räsänen kertoi, että hallituksen sisältä todella vastustetaan muun muassa tätä alkoholin kotiinkuljetusta. Toivon, että muukin hallitus tähän yhtyy ja vähennetään näitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineita. Se, mikä tässä keskustelussa nyt on valitettavan epärehellistä, on se, että meillähän tämä palvelutarve koko ajan kasvaa — taisi sen Östman tässä edellä sanoa. Pelkästään, arvoisa pääministeri, teidän hallituskautenne aikana yli 80-vuotiaiden määrä Suomessa suhteessa aikaisempaan on kasvanut kymmenillätuhansilla. Ymmärrämme sen, että hoivan tarve kasvaa, joten kyllä kulutkin kasvavat. Ja jos nyt on näin, että tämä on se pääasiallinen sopeutuskohde, niin sehän tarkoittaa silloin sitä, että sitä hoivaa eivät kaikki kerta kaikkiaan saa, ja vieläpä tietyillä alueilla, nyt kun ette suostu korjaamaan näitä diagnoositietovirheitä, sitä hoivaa saa entistä huonommin. Se ei lohduta yhtään sitä ikäihmistä, joka siellä muistisairaana odottaa kotona hoivapaikkaa, että [Puhemies koputtaa] keskimäärin menee hyvin. Voisitteko nyt korjata nämä alueiden väliset eriarvoisuudet? [Ben Zyskowicz: Ja mitäs uutta edustaja Honkonen esitti, jos Orpo ei esittänyt mitään?]

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin pääministeri Orpoa, mietin, puhummeko me samasta Suomesta. Te maalaatte kuvan hallituksen sotetoimista, joissa sumu hälvenee ja majakka loistaa. Tiedättekö, monen suomalaisen arjessa majakanvalo on sammunut ja sumu sen kuin sakenee. Hallituksen juhliessa 600 miljoonan ylijäämää on syytä kertoa, millä hinnalla se on tehty. Se on tehty palveluverkkoa karsimalla, ammattilaisia irtisanomalla sekä siirtämällä vastuuta alueille ilman riittäviä resursseja. Pääministeri, sanoitte, että ongelma on mielikuvissa. — Ei ole. Ongelma on siinä, ettei lapsi pääse terapiaan, ettei ikäihminen saa hoitoa ajallaan ja ettei hoitaja jaksa enää yhtään ylimääräistä vuoroa. Siinä ovat mielikuvat kaukana. Hyvinvointialueiden tehtävä ei ole tehdä ylijäämää, vaan turvata ihmisille hoito silloin, kun sitä tarvitaan. Hyvinvointivaltio on lupaus, että jokaisesta pidetään huolta. Pääministeri Petteri Orpo, ymmärrättekö te, että teidän toimenne romuttavat tämän lupauksen?