Keskustelualoite EU:n talouden menestymisen edellytyksistä ja merkityksestä Suomelle

Ledamot Wickström pratade bra om företagens verksamhetsförutsättningar och byråkratin.

Arvoisa puhemies! Kiitos kovasti tästä keskustelusta, ja hienoa, että pääministeri ja eurooppaministeri ja liikenneministeri ehtivät kaikki mukaan, tämä on sen verran harvinainen mahdollisuus Eurooppa-keskustelua täällä täysistuntosalissa käydä. Mielestäni keskustelun aikana on näkynyt varsin hienosti se vahva yhteinen viesti, joka Suomella on ja mikä suuren valiokunnan keskusteluissa yleensä näkyy. Meillä on yhteinen näkemys siitä, mitkä asiat ja tavoitteet ovat Suomelle niitä kaikkein tärkeimpiä: tällä hetkellä turvallisuuteen, puolustukseen ja kilpailukykyyn liittyvät. Juuri nyt on ajankohta vaikuttaa näihin meille tärkeisiin prioriteetteihin muun muassa tämän MFF-prosessin ja sen neuvotteluiden kautta. Suomen etu on mahdollisimman vahva, mahdollisimman kilpailukykyinen, mahdollisimman turvallinen Euroopan unioni, ja on meidän tehtävämme viedä eteenpäin näitä tavoitteita. Siinä onnistumme parhaiten, kun Suomen viesti on mahdollisimman yhtenäinen ja kirkas.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tuossa alussa sanoin, niin kuin moni muukin sanoi, että vahva Eurooppa ja Euroopan unioni on meidän kaikkien etu, mutta rehellisyyden nimissä on kyllä kysyttävä, kuinka vahva on Euroopan unioni, sellainen unioni, joka ei pääse yksimielisyyteen edes siitä, että Venäjän jäädytetyt varat, 210 miljardia, jotka makaavat Euroclearin tilillä Belgiassa, annettaisiin sotakorvauslainana Ukrainalle. Edes tästä ei päästy yksimielisyyteen. Tällä rahalla olisi turvattu Ukrainalle tarvittavat varat pitkäksi ajaksi eteenpäin tässä näännytyssodassa. Olisi myös turvattu se, että emme ole pelkästään Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin varassa, jos hän yhtäkkiä, milloin tahansa, päättää pakottaa Ukrainan suostumaan epäedullisiin rauhansopimuksiin. Ihmettelen sitä todella. Olen itse Välimeren unionin parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen, ja kun siellä keskustellaan Ukrainan asioista, niin eihän tämä yllätä. Espanja ja Italia ovat aivan eri mieltä monista asioista, niin kuin monissa muissakin asioissa. Olisin kysynyt ministeri Strandilta: löytyykö tähän vielä jonkinlainen ratkaisu, että voisimme käyttää nämä varat Ukrainan hyväksi? Venäjä on vastuussa sotarikoksista.

Arvoisa herra puhemies! Tarkastetaan nyt pari faktaa, kun täällä tuntuu, ettei muka velkaa oteta — on nuoria kuuntelemassa. Lainaa Euroopan unioni otti 385 miljardia euroa, ja sitten 421 miljardia annettiin avustuksiin, muun muassa Akropolis-kukkulan korjaamiseen, espanjalaisten bensa-alennuksiin ja sitten italialaisten katujen parantamiseen. Maksamme tästä riemusta 12—13 miljardia. Arvoisat nuoret, te maksatte. Näin vanha mies kuin olen minä en ehdi sitä maksamaan, kun se loppuu vasta kaukana tulevaisuudessa. Mutta kun nyt puhutaan omien varojen käytöstä, niin minkä takia täällä eurooppaministeri ja muutkaan eivät sano sitä totuutta? Kysymyshän on siitä, että yhteinen velka lisääntyy Euroopan unionissa, Suomi maksaa yhä enemmän, ja jokainen nuori, joka täällä elää tänä päivänä, joutuu siitä kärsimään. Suomeen näitä rahoja ei tule, älkää, hyvät ystävät, vain luulko. Euroopan unioni velkaantuu, koska vanha avioliittosääntöhän sanoo, että mitä isommat velat avioliitossa on, sen tiukemmin se liitto pysyy kasassa. — Älkää, hyvät nuoret, sitä menkö kokeilemaan. — Tämä on aivan järkyttävää, kertokaa nyt ihmisille tosiasioita. Omien varojen käyttö on teille velkaa! Uskokaa nyt jo, hyvät ihmiset.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sääntelyyn, niin meidän tuskin kannattaa ottaa mallia esimerkiksi vaikka Yhdysvalloista siinä, miten Trumpin hallinto on liittohallituksen sääntelyä karsinut ruimimalla sinne sun tänne leikkauksia. Varmasti EU:ssakin osataan tehdä harkintaa sen suhteen, mikä on järkevää sääntelyä ja mikä sitten tehotonta, ja karsia nimenomaisesti tehotonta ja saada sitä kautta EU:ta liikenteeseen. Tähän liittyy osaltaan myös nykyinen valtiontukipolitiikka, mikä ainakin tuolla puolustusteollisuudessa on näyttäytynyt erittäin härskinä kotiinpäin vetämisenä erityisesti suurilta mailta, tässä nyt nimeltä mainitsematta Ranskaa tai osoittamatta ketään sormella. Toivottavasti tähänkin saataisiin muutosta aikaan. On pakko nostaa esille tuo edustaja Hopsun mainitsema näkökulma Afrikasta, joka todellakin on mahdollisuus sekä Suomelle että Euroopalle. Vedin itse asiassa eduskunnan delegaatiota loppuvuodesta Sambiassa, jossa vierailimme Kansanshin kaivoksessa. Oli hienoa kuulla, että 80 prosenttia sen käyttämästä teknologiasta tulee Suomesta, yli 100 miljoonalla dollarilla pelkästään viime vuonna ostoja suomalaiselta elinkeinoelämältä. Tämä on toivottavasti se suunta, mihin Suomi antaa oman panoksensa.

Kiitos, arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuus ja taloudellinen menestys kulkevat nykymaailmassa käsi kädessä. Emme elä enää aikaa, jolloin turvallisuus oli ulko- ja puolustuspolitiikan erillinen alalaji. Tänä päivänä turvallisuus on koko talouspolitiikan perusta. Venäjän hyökkäyssota, kiristyvä suurvaltakamppailu ja toimitusketjujen haavoittuvuudet ovat luoneet uuden normaalin, johon EU:n ja Suomen on vastattava määrätietoisesti. Pienenä maana meidän on hyödynnettävä EU:n laajemmat hartiat talouden kasvattamisessa ja turvallisuutemme takaamisessa. Euroopan on pystyttävä puolustamaan arvojaan ja kansalaisiaan. Euroopan on vahvistettava puolustusteollista kapasiteettia, kriittisiä yhteiskunnan rakenteita sekä kykyä huolehtia omista toimitusketjuista. Tämä on strategista realismia. — Kiitos.

Herra puhemies! Poliitikot tietävät hyvin, että mikään ei ole mieluisampaa kuin sanoa, että karsitaan byrokratiaa ja säätelyä, ja tietenkin on niin, että jos pystytään tekemään tehokkaasti karsimalla jotain, niin se on ihan hyvä. Tässä on kuitenkin aika suuri riski, että jäsenmaat kuitenkin tavoittelevat jotain muuta, omaa etua, kun kilpaillaan sisämarkkinoilla, ja ajattelen juuri, että nämä kauppasopimuksetkin itse asiassa ovat osoituksia siitä, että sääntöpohjaisuus on se, millä Eurooppa kuitenkin pärjää muunkin ulkomaailman kanssa. Ajattelen, että esimerkiksi yritysvastuudirektiivi on yksi esimerkki, jossa oikeasti meidän edun vastaisesti purettiin sääntelyä liiaksi, ja ajattelen myös, että kun tapaamme suomalaisia yrityksiä, he kovasti ajavat sitä, että emme luopuisi esimerkiksi kovista ja kunnianhimoisista ympäristölainsäädännöstä ja ilmastotavoitteista. Joten siinä mielessä on aika tarkka paikka, että tavallaan ei mennä niin kuin liiallisuuksiin. [Puhemies koputtaa] Ajattelenkin, että aika monelle eurooppalaiselle jäsenmaalle on oma byrokratia itse asiassa suurin este, eikä EU:n byrokratia.

Arvoisa puhemies! Tuossa pääministerin prioriteettien, turvallisuuden ja kilpailukyvyn, rajapinnassa ovat hyvin vahvasti ilmastotoimet, ja se on mitä tärkein EU:n yhteinen agenda. Sen olisin toivonut, että pääministeri olisi omaan listaukseensa nostanut. Eurooppa on edelleen Afrikan suurin kumulatiivinen ulkomainen sijoittaja. Sen osuus Afrikan kaupasta on kuitenkin pienentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Afrikka-strategioiden laatimisesta huolimatta Kiina ja Persianlahden valtiot kasvattavat osuuttaan. Afrikassa on kasvava potentiaali eurooppalaisille yrityksille ja kasvava tarve investoinneille puhtaaseen energiaan, koulutukseen ja teolliseen kehitykseen. Merkittävistä uusiutuvan energian mahdollisuuksista ja resursseista huolimatta Afrikka on saanut vain kaksi prosenttia maailmanlaajuisista uusiutuvan energian investoinneista viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Tässä olisi sitä yhteistyön potentiaalia ja myös talouskasvun potentiaalia niin EU:lle kuin Suomelle.

Arvoisa puhemies! Osana kilpailukyvyn lisäämistähän ollaan myöskin tavoittelemassa nyt vahvasti sitä, että meillä olisi joustavuutta toteuttaa muun muassa eri rahoitusohjelmia. Osana tätähän nyt komission esityksessä on tämä niin sanottu kumppanuussopimusmalli, jossa nyt aika huomattava osakin rahoituksesta, joka meillekin kansallisesti tulee, ollaan siirtämässä ikään kuin kansallisen päätösvallan alle. Tämä on tietenkin hyvä asia, kun se mahdollistaa joustoja ja mahdollistaa nopeampaa reagointia tulevaisuudessa, toivottavasti, mutta näen siinä myös riskejä — riskejä siitä, että asiat, jotka liittyvät aluepolitiikkaan tai maatalouspolitiikkaan tai tämän tyyppisiin, palaavatkin tämmöiseksi kansalliseksi kinastelun aiheeksi. Nyt olisi valtavan tärkeätä, että nyt jo tässä vaiheessa, kun sitä kansallista hallintomallia rakennetaan tähän kumppanuussopimukseen, se tehtäisiin mahdollisimman avoimesti ja osallistavasti niin, että siellä pystyttäisiin jo luomaan rakenne, joka mahdollistaa mahdollisimman tehokkaan rahoituksen käytön sitten kun toimeenpano alkaa.

Arvoisa puhemies! Kirje kuulosti hyvältä, mutta ei ole vielä meille suurelle valiokunnalle tiedoksi tullut, mutta ehkä me näemme sitä. Eivät saisi jäädä yhden puolueen sisään tämmöiset hyvät tiedot. — Edunvalvonta on laajaa, ja koetamme sitä tehdä. Mietin vielä, onko joku kivi kääntämättä, niin että Euroopan päättäjät ja komissio ymmärtäisivät tämän pääministerin hyvän sitaatin, että turvallisuuden vahvistamisen pitää tapahtua siellä, missä turvallisuutta haastetaan, eli itäisen Euroopan huomioiminen — laajemmin kuin vain Itä-Suomi. Viime viikolla komissio sanoi, että nyt on tänne ohjelma, mutta siellä oli nolla euroa rahaa. Siellä oli lainainstrumentteja ja muita tähän droonimuuriin ja Eastern Flankiin ja muita, kun haluttiin koota toimenpiteitä yhteen. Ja miljardi, josta mainitsit, sitten MFF:ään, on vain rajaturvallisuuteen ja näiden käsittelyyn. Se on seitsemäksi vuodeksi liian vähän. Eli sitä me tuolla olemme käsitelleet, ja tulemme hallitusta tsemppaamaan, että täytyy tehdä tuonne. Toinen on sitten riippuvuus öljystä. Se ei ole turvallisuutta, joten ilmastopolitiikastakin kannattaa pitää kiinni. [Puhemies koputtaa] Mieluummin suomalaista biopolttoainetta vähän lisää kuin että olemme Persianlahden toimitusten varassa kiinni.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo tunnetaan ahkerana työntekijänä mutta myös hyvin vaatimattomana henkilönä, ja hän ehkä siksi jätti tuomatta esiin nyt esimerkiksi tämän Suomen tämänpäiväisen kirjeen EU-komission puheenjohtajalle, jonka pääministeri on lähettänyt. Tuo kirje on aivan erinomainen. Tällä Suomen aktiivisella otteella tulemme todennäköisesti saamaan moniin suomalaisten arkeen vaikuttaviin asioihin ja yritystemme kilpailukykyyn vaikuttaviin asioihin konkreettista parannusta, kun EU:n tulevia omnibuspaketteja rakennetaan. Siellä on asioita kestävän rahoituksen taksonomiasta, puolustuksen parempien satsausten mahdollistamisesta, metsäpolitiikasta, monenlaisista asioista, yli 40:een eri EU-lainsäädäntöön konkreettisia ja hyviä ehdotuksia Suomesta, ja kiitos siitä pääministerille. Otan yhtenä pienenä arjen asiana esille dieselautoilijoita piinaavat AdBlue-reagenssiin liittyvät jäätymisongelmat Suomessa. Ne on nyt nostettu virallisella tasolla esille, ja kiitos pääministerille ja hallitukselle tästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Kiitos mahdollisuudesta, ja kiitos suuren valiokunnan puheenjohtaja Sirénille tästä tärkeästä keskustelusta. Halusin edes lyhyesti ehtiä hieman kommentoimaan. Me tarvitaan vahvempi EU tällä hetkellä. Tämä globaali tilanne on sellainen, että meidän unionimme pitää olla vahvempi, sen pitää pystyä parempaan. Kaksi keskeistä asiaa: turvallisuus ja kilpailukyky. Ne ovat ne, mitä me tarvitaan tällä hetkellä Euroopan unionilta. Turvallisuuden ydin on eurooppalaisen puolustuksen vahvistaminen, itsenäisyyden lisääminen suhteessa Yhdysvaltoihin yhteistyössä Naton kanssa. Toinen, tämä kilpailukyky: sen keskeinen elementti on sisämarkkinat ja siellä sisällä pääomamarkkinaunioni, kaupan esteiden purku. Ajatelkaa, että tavarakaupassa ne sisämarkkinaesteet, joita meillä on, vastaavat noin 50 prosentin tariffeja, palveluiden kaupassa jopa yli 100 prosentin tariffeja. Nämä ovat järkyttäviä lukuja, ja sehän saa meidät ymmärtämään, kuinka valtava potentiaali meillä on sisämarkkinoilla. Siksi niitten kehittäminen on niin tärkeää, ja meidän pitää Suomena nyt tehdä kaikkemme, että me saadaan näitä asioita eteenpäin. MFF eli meidän yhteinen budjetti, jota nyt samaan aikaan neuvotellaan, on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Se on välttämätöntä, koska maailma on siinä tilassa, että me ei voida päästää sitä valumaan pidemmälle. Siellä me tehdään täyttä vaikuttamistyötä tällä hetkellä. Se on rakenteeltaan meidän tavoitteiden mukainen puolustuskilpailukyky. Itä-Suomi ja Suomen erityispiirteet, rajaturvallisuus, on huomioitu — miljardi euroa on pohjassa enemmän itäisen Suomen tukeen. Sen lisäksi panostukset uusiin teknologioihin ja kiertotalouteen, puhtaaseen siirtymään ovat juuri niitä, mitä me halutaan. Military mobilityn voisi vielä nostaa esille. Siinä meillä on suuret mahdollisuudet saada nimenomaan tänne Suomeen, pohjoiseen, itäisempään Suomeen, investointirahaa Euroopan unionista. Nämä ovat ne asiat, joihin nyt tässä pitää erityisesti keskittyä, plus sitten Ukrainan tukeminen. Me emme saa unohtaa sitä Ukrainaa kaiken tämän keskellä. Euroopan ja Suomen turvallisuus on riippuvaista siitä, että EU, Eurooppa ymmärtää Venäjän pysyvän uhan ja että Ukrainaan löytyy sellainen rauha, joka myöskin vahvistaa eurooppalaista turvallisuutta. Nämä kolme asiaa — Ukraina, puolustus ja turvallisuus, kilpailukyky — ovat keskeisiä asioita, ja kaikessa pidetään mielessä kirkkaana Suomen etu ja se, että näissä jokaisessa ratkaisussa saadaan myöskin Suomelle parasta mahdollista tulosta, vaikka tietenkin haluamme kehittää koko unionia.