Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta

Arvoisa rouva puhemies! Tällä esityksellä tavoitellaan sitä, että mahdollisimman monella nuorella olisi mahdollisuus päästä ensimmäiseen korkeakoulupaikkaan eikä paikkoja seiso varattuna ilman, että niitä oikeasti käytetään. Tällä hetkellä järjestelmässä on mahdollisuus pitää useampaa opiskelupaikkaa varastossa samaan aikaan, kun moni nuori odottaa ensimmäistä opiskelupaikkaansa. Tällä esityksellä tilanne muuttuu ja opiskelija voi pitää vain yhtä paikkaa kerrallaan hallussaan. Tämän esityksen keskeinen vaikutus perustuu siihen, että hakukäyttäytyminen muuttuu. Jatkossa opiskelupaikat kohdentuvat paremmin ilman opiskelupaikkaa oleville ja useampi pääsee opiskelemaan. Vaikutus voi olla määrällisesti maltillinen mutta suunnaltaan täysin oikea. Tämä esityshän ei estä edelleenkään kahden tutkinnon suorittamista, alanvaihtoa tai täydennyskouluttautumista, jatkuvan oppimisen periaatetta. Edelleen siirtohaut säilyvät, opintoja voidaan täydentää ilman uutta tutkintoa, avoin korkeakoulu ja ristiin opiskelu mahdollistavat joustavat ratkaisut. Korkeakoulut kehittelevät myös edelleen avoimen korkeakoulun opintotarjontaansa vastaamaan nykypäivän ja alueiden tarpeita. Tämä esitys on yksi osa laajempaa kokonaisuutta, jolla koulutustasoa nostetaan ja opintopolkuja sujuvoitetaan. Samalla tehdään myös muita konkreettisia toimia, kuten lisätään aloituspaikkoja erityisesti ensikertalaisille, kehitetään sotepalveluiden kaksoistutkintoja, sujuvoitetaan siirtymiä ja lisätään korkeakoulujen yhteistyötä, vahvistetaan jatkuvaa oppimista ja avoimen korkeakoulun opintosetelikokeilu antaa ilman opiskelupaikkaa jääneille nuorille mahdollisuuden aloittaa opinnot heti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen koulutuspolitiikka nojaa leikkaamiseen ja rajaamiseen. Koulutustaso ei kuitenkaan nouse rajaamalla mahdollisuuksia, vaan se nousee lisäämällä mahdollisuuksia. Nuoruuteen kuuluu oman polun etsiminen. Harva löytää suuntaansa heti, eikä se opiskeluala välttämättä olekaan aina yhdellä kerralla tai ensimmäisellä kierroksella se oikea, saati sitten lopullinen. Tällä lakimuutoksella nuorten paineita valita ala oikein ensimmäisellä kerralla kuitenkin lisätään. Se voi nostaa kynnystä, ja nuori ei välttämättä uskallakaan hakea yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Samalla rajataan oikeutta kouluttautua ja kehittää itseään. Yhden opiskeluoikeuden sääntö ei ratkaise korkeakoulutuksen todellisia ongelmia. Lakimuutoksella puututaan ilmiöön, joka koskee vain hyvin pientä joukkoa opiskelijoita, eikä tämä esitys kuitenkaan valitettavasti tuo yhtään lisää opiskelupaikkoja tai korkeakoulujen perusrahoitusta. Samaan aikaan opintolainataakan kasvu pelottaa monia nuoria ja muodostaa todellisen esteen kouluttautumiselle. Jos me haluamme nostaa koulutustasoa, katse on suunnattava sinne, missä potentiaali on suurin. Ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin siirtyminen on avainasemassa, ja se vaatii parempaa oppimisen tukea, vahvempia yleissivistäviä opintoja sekä riittäviä opetusresursseja ja täysiä kouluviikkoja. Me vasemmistossa haluamme edistää jokaisen mahdollisuutta valita ja myös muuttaa koulutuspolkuansa vapaasti. Siksi nämä lakiehdotukset tulisi hylätä, ja kannatan siten edustaja Elon esitystä.

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys yliopisto- ja ammattikorkeakoululakien muuttamiseksi on ongelmallinen sekä vaikutuksiltaan että periaatteiltaan. Esityksen tavoitteena on vähentää koulutuksen kasautumista ja nostaa korkeakoulutettujen osuutta, mutta tosiasiassa se ei lisää korkean osaamisen määrää Suomessa. Tämä esitys kohdistuu hyvin pieneen joukkoon opiskelijoita, alle kolmeen prosenttiin, ja silti se rajoittaa sivistyksellisiä perusoikeuksia epäsuhtaisen voimakkaasti. On myös tärkeätä huomata, että pelkkä opiskeluoikeus ei kuluta korkeakoulujen resursseja, vaan ratkaisevaa on se, opiskellaanko aktiivisesti. Korkeakoulut osaavat jo nykyisin mitoittaa opetuksensa todellisen osallistumisen mukaan. Lisäksi tämä esitys lisää tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Kuten Unifi on todennut, opiskeluoikeuksien päättymisten kirjaaminen aiheuttaisi merkittävää lisätyötä ilman, että siitä saatavat hyödyt olisivat vastaavia. Tätä emme pidä tehokkaana emmekä järkevänä resurssien käyttönä. Arvoisa puhemies! Tilanne on se, että nuoret kokevat jo nyt suurta painetta tehdä oikeita koulutusvalintoja. Tämä esitys lisää sitä painetta entisestään ja tekee koulutuspoluista entistä jäykempiä. Sen sijaan vihreät ajattelevat, että meidän tulisi rakentaa järjestelmää, jossa nuorena tehdyt valinnat eivät lukitse tulevaisuutta. Tämä esitys myös pakottaisi useampaa tutkintoa tavoittelevat opiskelijat suorittamaan tutkinnot peräkkäin, mikä voi pidentää opintoaikoja, ja on vaikea nähdä, mitä hyötyä tästä erityisesti syntyisi. Suomi tarvitsee lisää osaamista, mutta sitä ei synnytetä rajoittamalla opiskeluoikeuksia. Me tarvitaan riittävää korkeakoulujen perusrahoitusta, opiskelijoille turvattua toimeentuloa sekä aloituspaikkojen lisäämistä, ei tällaisia uusia rajoituksia. Korkeakoulutuksen kehittämisessä tulisi edetä kannustimien, ei rajoitusten kautta, ja nyt tässä toimitaan päinvastoin. Hallitus on esimerkiksi kasvattanut entisestään opintotuen lainapainotteisuutta aikana, jolloin opintolainat ovat kasvaneet merkittävästi muutenkin ja isot lainat epävarmassa maailmassa ovat iso este kouluttautua etenkin heille, joilla ei ole vahvoja taloudellisia turvaverkkoja lähipiirissään. Arvoisa puhemies! Vihreiden ja vasemmistoliiton sivistysvaliokunnassa jättämässä vastalauseessa todetaan, että tämä hallituksen esittämä mekaaninen ja kaikkia koskeva opiskeluoikeuksia rajoittava ratkaisu ei ole vaikutuksiltaan oikeasuhtainen, ja siksi esitän, että lakiehdotukset hylätään.

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä tätä asiaa jo käsiteltiin, ja koko ajan unohtuu se pääasia, että kun me katsotaan työelämää, niin siellä tarvitaan tulevaisuudessa enemmän osaamista, ei vähemmän. Siinä mielessä pitää aina kysyä, kun me teemme näitä erilaisia koulutusuudistuksia, kuinka paljon se palvelee tätä tarkoitusta ja kuinka isosta lainsäädäntömuutoksesta tässä on kysymys. Näitä pitää arvioida tällä tavalla. Kun katsotaan tätä, me ollaan itse luotu tähän koulutusjärjestelmään aika lailla iso hakurumba erilaisiin koulutusasteisiin, ja samalla kun näin tehdään, niin me tehdään myöskin niitä välivuosia, joita pitäisi saada vältettyä, että ihmiset aina opiskelisivat ja tekisivät tältä osin hyödyllistä ja valmistuisivat nopeammin. Kun katsotaan näitä korkeakoulupaikkoja, meillä kaiken kaikkiaan aloituspaikkoja taitaa olla vuositasolla noin 56 000, niistä 31 000 on ammattikorkeakouluissa ja 25 000 yliopistoissa, ja kun meidän ikäluokka on nyt noin 60 000, joka tähän ikään suurin piirtein tulee, niin nähdään, että paikkoja periaatteessa meillä järjestelmässä olisi, mutta me itse olemme luoneet semmoisen järjestelmän, että on hankala saavuttaa näitä korkeakoulutavoitteita, jotka liittyvät siihen 60 prosentin tasoon ikäluokista, ja se meidän pitäisi saavuttaa. Tässä kuitenkin puhutaan aika pienestä määrästä. Koko opiskelijamäärästä parituhatta taisi olla saatujen selvityksien mukaan, eli se ei ole tosiasiassa niin iso kuin tässä annetaan ymmärtää. Sitten tämän osalta on vielä se tilanne, että niitten opiskelijoitten, jotka opiskelevat kahtakin tutkintoa yhtä aikaa, valmistuminen niihin kahteen tutkintoon varmasti hidastuu, ja ei sekään ole välttämättä hyvä asia. Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys kokonaisuudessaan ei ole niin iso kuin tässä ehkä annetaan ymmärtää. Hyvää tässä on, että on tehty lisähankkeita, joissa toiselle asteelle valmistuneille ja ilman korkeakoulupaikkaa jääville mahdollistetaan nämä 30 opintopisteen laajuiset avoimet korkeakouluopinnot. Sillä saadaan pikkuisen polkua tasoitettua. Täytyy muistaa, että tämä on noin 15 prosenttia ammattikorkeakoulun tutkinnosta. Se ei ole kovin iso, mutta se on osa sitä kokonaisuutta. Itse näen, että tässä muodossa tämä voidaan hyväksyä, mutta tämä isompi muutos olisi pitänyt katsoa sitä kautta, miten paljon meillä on oikeasti avoimia aloituspaikkoja ja paljonko meidän ikäluokka on ja miten me nopeutettaisiin tätä läpipääsyä noin kokonaisuudessaan. Tämä lakiesitys ei siihen tuo kovin paljon eväitä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Sivistys ei ole vain arvo, se on myös turvaa. Korkea osaaminen vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä, työvoiman riittävyyttä ja kansantalouden kantokykyä. Nämä ovat erottamaton osa arjen turvallisuuttamme. Tavoitteena on nostaa korkeakoulutettujen nuorten osuus 50 prosenttiin. Se ei ole vain koulutuspoliittinen tavoite, vaan se on myös turvallisuuspoliittinen teko. Tänä päivänä Suomessa yli 25 prosenttia korkeakoulujen aloituspaikoista menee hakijoille, joilla on jo opiskeluoikeus tai tutkinto alla. Samanaikaisesti moni nuori jää ilman ensimmäistä opiskelupaikkaansa. Tämä on ongelma paitsi koulutukselle myös huoltovarmuudelle. Yhteiskunnan selkäranka syntyy siitä, että mahdollisimman moni saa koulutuksen ja osaamisen, joilla Suomea rakennetaan ja puolustetaan. Tähän ongelmaan puututaan nyt. Arvoisa puhemies! Yhden opiskeluoikeuden sääntö on tässä ratkaiseva keino. Kun jokaisella voi olla kerrallaan vain yksi samantasoinen opiskeluoikeus, vapautuu vuosittain huomattava määrä opiskelupaikkoja heille, joilla ei ole vielä tutkintoa. Se on sivistyksen laajentamista. Mitä laajempi on koulutettujen joukko, sitä vahvempi on yhteiskunnan turvallisuus. Turvallisuus syntyy osaamisesta. Se syntyy opettajista, insinööreistä, sairaanhoitajista, tietoturva-asiantuntijoista ja kaikista heistä, jotka pitävät yhteiskuntaa käynnissä. Kun korkeakoulujen resurssit kohdentuvat aidosti opiskeleviin eikä passiivisiin rinnakkaisopiskeluoikeuksiin, saamme näin nopeammin valmistuvia ja paremmin työelämään sijoittuvia osaajia. Tämä on suoraan myös talouden ja huoltovarmuuden etu. Sivistysvaliokunta on nyt käsitellyt esityksen ja ehdottaa mietinnössään, että ehdotetun uudistuksen vaikutuksia opiskelupaikkaa hakevien hakukäyttäytymiseen sekä erikseen että myös koulutustason nostoon tähtäävien toimenpiteiden kokonaisuuden osana tulee seurata ja arvioida huolellisesti. Tämä on tärkeä osa lain toimivuuden varmistamista. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa puhemies! Vähintäänkin sieltä kysyttiin — jos nyt muistan sanasta sanaan — kuinka monta tutkintoa ja ammattia valtion tulee kustantaa. Tämä kysymys on kuultu tämän lakiesityksen käsittelyn yhteydessä moneen kertaan, ja tämä on iso yhteiskunnallinen keskustelu, jota meidän pitäisi avoimesti avoimin kortein käydä. Jos pyrkimys on siinä, että meidän korkeakoulutuksen maksuttomuutta aiotaan muuttaa, niin sanokaa se ääneen, että se on se tavoite. Ja jos aiotaan alanvaihdosta tehdä vaikeampaa, niin on mahdollisuus jatkossa sitten ilmeisesti osan puolueista mielestä tehdä yksi tutkinto, ja jos haluat vaihtaa alaa, niin se ei enää sitten maksuttomasti ole mahdollista. Olisi hienoa, että kävisimme avoimin kortein tämän keskustelun.

Arvoisa puhemies! Ihan vain ajattelin ottaa puheenvuoron, että pöytäkirjoihin merkittäköön, että perussuomalaisten riveistä todella vahvistettiin näköjään se ääneen lausuttu tavoite, että meidän ei tulisi mahdollistaa niin monelle opiskelijalle eri tutkintojen opiskelua maksuttomasti. Eli tulkitsen niin, että teillä todella tavoitteena on se, että jossain vaiheessa sitten jonkinlaiset lukukausimaksut ihmisille lyödään, suomalaisille opiskelijoille, nenän eteen. Hyvä tietää. [Jaana Strandman: Melkoista tulkintaa siellä harrastetaan!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä opintoaikahan on sitten kysymys, jota on jo rajattu aiemmin. Ihan vain tästä pitkästä saavutusten listasta nyt nostan esiin tämän Suomen harrastamisen mallin, joka ei ollut tämän hallituskauden saavutus, vaan tämä lainsäädäntö tehtiin kyllä viime kaudella, [Jaana Strandmanin välihuuto] kun Sanna Marin toimi pääministerinä, ja silloin luotiin tämä malli. Voi olla, että tämä hallitus, joka on leikannut lapsilta ja nuorilta kovalla kädellä, ei välttämättä olisi tällaista uutta harrastamisen mallia tällä kaudella saanut aikaan. [Jaana Strandman: 19,1 miljoonaa harrastamisen Suomen malliin tällä kaudella!]

Arvoisa rouva puhemies! Edelleen sieltä vasemmalta laidalta tulee sellaisia väitteitä, joita voidaan analysoida hyvin monella tavalla, ja näkemyksiä. Edustaja toi esille, että hallituksen toimet esimerkiksi perusopetukseen ovat, että toisella kädellä annetaan, toisella otetaan. Tänään olen järjestänyt Pikkuparlamentissa erittäin merkittävän koulukeskustelun, jossa käytiin keskustelua oppimisen tuesta, osaamistakuusta. Yksikään kansanedustaja ei ollut paikalla, yksikään avustaja ei ollut paikalla, mutta onneksi siellä oli merkittävä määrä huippuasiantuntijoita myös suoraan koulujen arjesta. Nimenomaan meillä oli kysymys siitä, miten oppimisen tuen uudistus on toteutunut, miten hallituksen toimet ovat perusopetuksessa toteutuneet, ja lähes poikkeuksetta kaikki kertoivat, että nämä ovat olleet erinomaisia uudistuksia, niin kolme vuosiviikkotuntia lukemiseen, laskemiseen ja kirjoittamiseen, kännykkäkielto, terapiatakuu, koulupoliisitoimintaan satsaaminen, kiusaamisen vastainen työ, harrastamisen Suomen malli kuin tuo oppimisen tuen uudistus, jolla pyritään nimenomaan sitä osaamistasoa nostamaan. Nyt haluan kyllä myös täällä nostaa keskustelua siitä, kuinka monta ammattia valtion tulee kustantaa. Tällä esityksellä, mikä tänään on ollut käsittelyssä, nimenomaan pyritään opiskelun tavoiteaikaan, joka nyt monissa korkeakouluissa venyy yli puolella opiskelijoista. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä tuosta edellisestä. Eli on mahdollista, että tällä uudistuksella nyt aiheutetaan päinvastaista kuin mitä tavoitellaan, eli opiskeluajat saattavat pidentyä heillä, jotka haluavat tehdä kahden alan tai tämmöisen poikkitieteellisen opiskelukokonaisuuden. Suomi on sen verran pieni maa, että meillä ei ole jokaista tällaista poikkitieteellistä mahdollisuutta samalla tavalla tarjolla kuin vaikka Briteissä tai Ranskassa, joissa on tämmöisiä yhdistelmiä enemmän jo siinä vaiheessa, kun tutkintoa haetaan. Ajattelen niin, että opiskelualan vaihtaminen ei myöskään helpotu tällä yhtään, että sinä et voi kokeilla useampaa tutkintoalaa yhtä aikaa, vaan sinun täytyy sitten lopettaa se ensimmäinen opiskelusi, jos haluat alaa vaihtaa. Eikä tähän myöskään ole tehty semmoista joustoaikaa, joka olisi vielä ollut mahdollista lisätä, että sinulla olisi jonkun aikaa mahdollista pitää kahta tutkinto-oikeutta yhtä aikaa, viimeistellä ne opinnot ja sitten jatkaa siitä toisesta saamastasi opiskelupaikasta. Eli riski on, että opiskeluajat pitenevät entisestään. Tosiaan tässä mainittiin jo meidän esitys, jota on myös esimerkiksi SYL tukenut, että ensikertalaiskiintiö kuluisi vasta vuoden kuluttua siitä, kun olet opinnot aloittanut, tai 65 opintopisteen, tai sitä rajausta voisi tietysti yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa katsoa, missä kohtaa olisi hallinnollisesti järkevää, että katsottaisiin sen kiintiön kuluneen. Näin se mahdollistaisi sen, että alan vaihtaminen voisi tapahtua jo opintojen alkuvaiheessa, eikä tarvitsisi lykätä sen opiskelupaikan vastaanottamista, koska nyt tapahtuu se, että näiden ensikertalaispisteiden kuluttamista ei haluta tehdä, koska ne ovat monelle niin ratkaisevia korkeakouluun päästessä, että niitä säästääkseen ei oteta sitä toissijaista saatua opiskelupaikkaa vastaan vaan haetaan sitten seuraavana vuonna opintoihin uudestaan. On hienoa, että tämä opintoseteli hallituksella etenee avoimeen korkeakouluun ja avoimiin yliopistoihin. Toivottavasti saadaan se voimaan jo täksi syksyksi, niin että se oikeasti auttaisi nyt opiskelupaikkaa hakevia, näitä paikkoja jo useana vuonna hakeneita, tässä sumassa. Valitettavasti se on ilmeisesti astumassa voimaan ainoastaan näiden uusien kirjoittajien osalta, eli se ei isoa joukkoa vielä tulee auttamaan, mutta toivottavasti jatkuu niin, että sitten se joukko laajenee, joka tätä seteliä pystyisi jatkossa käyttämään. Olen samaa mieltä siitä, että tutkinnonanto-oikeuden pitäisi kuitenkin säilyä korkeakouluilla. On merkittävää, että siinä, missä se tutkimus ja lopputyö tehdään, on tämä tiedeyhteisö ja tutkimusyhteisö mukana.

Arvoisa puhemies! Jäin tässä oikein kuuntelemaan, kun hetki sitten listattiin näitä hallituksen merkittäviä koulutuspoliittisia tekoja ja linjauksia. Perusopetuksen panostukset mainittiin kahdesti edustajan puheenvuorossa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että hallitus on vastapainona näille perusopetuksen panostuksille leikannut kunnilta eli käytännössä sieltä perusopetuksesta monessa tapauksessa. Eli nämä valitettavasti kumoavat toisensa. Ei voi ajatella, että on uskottavaa koulutuspolitiikkaa yhdellä kädellä antaa ja toisella kädellä ottaa se pois. Korkeakoulupoliittinen työryhmä mainittiin merkittävänä saavutuksena. On tietysti hienoa, että korkeakoulupolitiikasta on jatkettu parlamentaarista keskustelua, kuten aiemmillakin vaalikausilla, ja vielä jäämme sitten odottamaan, että nämä linjaukset todella toteutuvat. Itse ajattelen, että kunnianhimoisempaakin otetta meidän koulutuspolitiikkaamme ja korkeakoulupolitiikkaamme voisi ottaa, mutta aika näyttää, konkretisoituvatko esimerkiksi koulutustason noston aidosti vaatimat aloituspaikkalisäykset. Tämä hallituksen nyt tekemä aloituspaikkalisäys on hyvä alku, mutta kuten edellä todettiin, aloituspaikat vaativat myös resurssit tuekseen, jotta kyse ei ole vain siitä, että samaa voita levitetään entistä ohuemman leivän päälle. Haluan mainita Uudenmaan kansanedustajana tietysti myös tämän Uudenmaan aloituspaikkatarpeen, johon toivoisin hallitukselta napakampaa otetta. Meillä Uudellamaalla korkeakoulupaikkojen määrä on suhteessa nuorten määrään pienin koko maassa, joten toivoisin, että niitä lisäyksiä saataisiin tietenkin tälle alueelle, jotta myös uusimaalaisilla nuorilla olisi niitä mahdollisuuksia opiskella yhtä lailla kuin muuallakin. Opintoseteliä kiitän. Minusta on hienoa, että hallitus on tarttunut tähän esitykseeni, josta viime kaudella tein toimenpidealoitteen. Se on minusta hyvä lisätyökalu saada nuoria kiinni opintoihin toisen asteen jälkeen, vaikka ne korkeakoulujen ovet eivät valintakokeissa vielä avautuisikaan. Mutta sen sijaan tämä avoimen tutkinnonanto-oikeus, jota hallitus puskee läpi, uskoakseni petaa tietä maksulliselle koulutukselle Suomessa ja tällaiselle varakkaiden ohituskaistalle, joka on iso riski suomalaiselle koulutukselle ja tasa-arvolle. Tästä kannattaisi kyllä perääntyä ja muistakin lukukausimaksuja haaveilevista puheenvuoroista irtisanoutua.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä tosiaan rajataan opinto-oikeus korkeakouluissa vain yhteen opiskelupaikkaan kerrallaan. Perustelu, tai se tavoite, minkä hallitus kertoo, että tällä saataisiin lisää aloituspaikkoja, on ihan tarpeellinen ja hyvä. Me ollaan OECD-tilastoissa tiputtu keskiarvon alapuolelle meidän osaamistasossa, korkeakoulutustasossa, ja sitä todella pitäisi saada nousuun, mutta sitten kun kuulemisessa kuultiin korkeakouluja, niin he kertoivat, että he näkevät, että tällä syntyy lähinnä lisää byrokratiaa sen suhteen, että tarkastetaan opintopaikkojen määrää, ja uusiin aloituspaikoihin tästä ei vapaudu rahoitusta, sillä tällä hetkellä jo sisäänotoissa otetaan sen verran enemmän opiskelijoita sisään, että huomioidaan tämä, että osalla esimerkiksi lapsensaannin, armeijan, vaihto-opiskeluvuoden takia sinne syntyy näitä tyhjiä vuosia. Eli tällaista lisäpaikkamäärää tästä ei ole syntymässä. Uudet aloituspaikat tarvitsisivat lisärahoituksen, jotta sitten sitä korkeakoulutuksen laatua pystyttäisiin myös pitämään yllä. No, tästä syntyy myös sellaisia ongelmia, että jos on halunnut tehdä monialaisia opintoja tällä hetkellä, niin tämä nykyinen rahoitusmalli ei kannusta yliopistoja ja korkeakouluja niitä kovasti tarjoamaan, ja tämän vuoksi jotkut ovat hakeutuneet lukemaan kahta tutkintoa yhtä aikaa. Tämä määrä, joka näin toimii, ei myöskään ole kovin hurja, mutta niillä, joilla rahkeita on tehdä kahta tutkintoa yhtä aikaa, pitäisi mielestäni se mahdollisuus olla. Olisi myös ollut syytä tuoda tämäntyyppisen esityksen kanssa yhtä aikaa esitys siitä, miten kannustetaan jatkossa korkeakouluja tarjoamaan lisää sivuaineopintoja mahdollisesti toisesta korkeakoulusta, toisesta tiedekunnasta, mahdollisesti myös ammattikorkeakoulusta, koska siellä se mahdollisuus on vielä vähäisempi kuin yliopistoissa. Näiden pienien opintokokonaisuuksien, joita myös täydennyskoulutuksessa tarvitaan enemmän, rahoitusmallia pitäisi kehittää sitten siihen suuntaan, että näitä olisi mahdollista edistää. Nyt tehdään ainoastaan tämä rajaus, joka rajaa sen mahdollisuuden, että teet esimerkiksi kahdesta tiedekunnasta tai kahdesta yliopistosta opintoja yhtä aikaa. Itse aikoinaan tein sekä valtiotieteellisiä opintoja että opettajankoulutusta, ja varsin hyödylliseksi olen nähnyt, että näitä molempia opintoja pystyi edistämään. No, sitten jos katsoo vähän pidemmälle ja vaikka Sitran juuri tekemää avausta siitä, että korkeakoulutuksesta pitäisi tehdä maksullista, niin näen tässä kyllä ison riskin siihen, että tässä valmistellaan sitä, että tämä toinen korkeakouluopiskelupaikka voidaan tehdä maksulliseksi, ja olisi ihan tärkeää kuulla esityksen tekijöiltä, että tästä irtisanouduttaisiin, tai sitten suoraan kerrotaan, että tämä maksullinen korkeakoulutus on se tavoite, [Puhemies koputtaa] joka hallituksella on.