Suullinen kysymys elinkustannusten nousemisesta (Mika Kari sd)
Lähteen asiasanat: elinkustannukset, polttoaineet, elintarvikkeet, hinnat, sodat, kotitaloudet, veronalennukset
Asialle ei ole vielä lyhyttä selitettä. Lue alkuperäinen teksti
Käsittely
- Eduskuntakäsittelyn vireilletulo26.3.2026Edustaja esitti kysymyksen.
- Suullinen kyselytunti26.3.2026Kysymyksen käsittely päättyi.
- Suullinen kyselytunti26.3.2026Täysistunnon pöytäkirjan asiakohta
Aikajana näyttää vain varmennetut tapahtumat. Voimaantuloa ei päätellä eduskunnan äänestyksistä.
Äänestykset (0)
Asiassa ei ole julkaistuja äänestyksiä.
Puheenvuorot
Arvoisa puhemies! Kuten monta kertaa sanoin, kaikki nämä ideat, joita tänäänkin täällä on esiin nostettu, varmasti käydään läpi ja katsotaan, mikä on järkevin ja vaikuttavin ratkaisu suomalaisten ja suomalaisten kotien ja pärjäämisen puolesta.
Arvoisa puhemies! Elinkustannusten nousu totisesti ajaa nyt suomalaisia kotitalouksia ahdinkoon, kun bensan hinta nousee, ruuan hinta nousee, asumisen hinta nousee. Ja sitä kriisinkestävyyttä pitäisi nyt olla, mutta se on käynyt tämän oikeistohallituksen toimien johdosta kovin ohueksi. Valtiolla, olemme kuulleet, ei ole varaa, koska Suomi on velkaantunut ja joutunut EU:n talouspolitiikan tarkkailuluokalle, mutta kansalaisillakaan ei ole varaa, koska Suomessa on Euroopan ennätystyöttömyys ja lapsiperheköyhyys on kasvanut. Mutta on eräs väestönosa, jota tämä hallitus on suosinut ja jolla on varaa, ja kyllä, se on ne varakkaat, kovatuloiset palkansaajat, joita nämä hallituksen veronkevennykset ovat eniten hyödyttäneet, ne yli 9 000 euroa kuukaudessa tienaavat. Heillä on nyt varaa, heillä on sitä kriisinkestävyyttä, heillä on sitä puskuria, mutta meidän mielestämme sitä pitäisi olla tavallisilla pieni- ja keskituloisilla suomalaisilla. Nyt, pääministeri Orpo, kun te lupasitte tehdä kaikkenne ja pohditte, niin voisitteko te ottaa edes tämän täsmätoimen, tämän työmatkakuluvähennyksen, joka auttaisi sitä kovaa työtä tekevää, ahkeraa suomalaista palkansaajaa, joka ajaa pitkää matkaa, pärjäämään arjessa edes vähän paremmin? [Jani Mäkelä: Oikeasti! — Sheikki Laakso: Käsittämätöntä!] Voisitteko [Puhemies koputtaa] te harkita tätä?
Arvoisa herra puhemies! Näistä veroasioista menee kyllä paljon vääristynyttä tietoa paitsi täällä eduskuntasalissa myös vielä enemmän tuolla ulkopuolella, mediassa. Jos katsotaan niitä työn verotukseen kohdistuvia kevennyksiä palkansaajalle ja työssäkäyville lapsiperheille, niin se kokonaissumma on noin 1,8 miljardia koko tämän hallituskauden aikana. Jos sitten katsotaan tätä ylimpien marginaalien keventämistä eli sinne korkeatuloisimpiin kohdistuvaa kevennystä, niin senkin rahoittamiseen lyhyellä aikavälillä menee joitakin satoja miljoonia, mutta se on oleellinen siksi, että se onkin kasvutoimi. Se tulee rahoittaneeksi vähän pidemmällä aikavälillä itse itsensä kokonaan. Eli tässä tapauksessa, vaikka verotusta kevennetään, se onkin kansantaloudelle ja verotuotoille loppujen lopuksi hyvä asia. Kaikki palkansaajaryhmät hyötyvät näistä hallituksen veronalennuksista, se on päivänselvää. Me olemme pitäneet pieni- ja keskituloisen palkansaajan puolta, me olemme pyrkineet tekemään sellaisia kasvutoimia, jotka kohdistuvat sinne liian tiukkaan progressioon, ja tämä kaikki on tämän yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta positiivista.
Kiitos, herra puhemies! Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen väitti eilen A-studiossa, että hallituksen tuloveron kevennyksistä ”on käytännössä päässyt hyötymään vain ne, jotka tienaavat yli 9 000 euroa kuukaudessa”. [Antti Lindtman: Olipa hyvin sanottu!] Tämähän ei tietenkään ole totta, mutta jotkut katsojat saattavat uskoa Tuppuraista. Median faktantarkistajat eivät valitettavasti ole vielä ehtineet tätä väärää tietoa oikaisemaan. Niinpä pyydän teitä, ministeri Purra, korjaamaan edustaja Tuppuraisen väärän väitteen ja kertomaan totuuden tässä asiassa.
Kiitoksia oikein paljon, arvoisa herra puhemies! Kiitoksia edustajalle hyvin tärkeän ja ymmärrettävän asian esille nostamisesta. Tämä hallitus kannattaa sellaista työperäistä ja koulutusperäistä maahanmuuttoa, joka perustuu työvoiman tarpeeseen. Siksi en pidä kovin järkevänä tai myöskään perusteltuna, että kävisimme keskustelua näiden lukujen kautta, koska sehän totta kai vaikuttaa hyvin paljon, niin kuin te kerroitte myös, mikä on maan suhdannetilanne. Tässä taloustilanteessa on aivan päivänselvä asia, että me emme tarvitse yhtä paljon työperäistä maahanmuuttoa kuin taas vastaavasti tilanteessa, jossa maan talous kasvaa vahvasti ja jolloin myös nähdään selkeästi, että tietyille toimialoille laajasti ympäri Suomen kaikkiin työtehtäviin ei vain kerta kaikkiaan löydetä kotimaasta työntekijöitä. Haluan vakuuttaa teille, hyvät kansanedustajat, että tämä hallitus keskittyy siihen, että me ensisijaisesti katsomme, miten suomalaisia työttömäksi jääneitä voidaan auttaa, tukea, poluttaa, kouluttaa eteenpäin, ja samaan aikaan tehdään nimenomaan tarpeeseen perustuvaa kansainvälistä rekrytointia, jotta ne yritykset, jotka eivät löydä kotimaasta työntekijöitä, [Puhemies koputtaa] saavat kuitenkin paikat täytettyä.
Arvoisa puhemies! Kaoottinen maailmantilanne ei helpota Suomen talouskasvun odotuksia. Tässä tilanteessa kuulimme juuri, että Elinkeinoelämän keskusliitto haluaa Suomeen vuosittain jopa 45 000 työperäistä maahanmuuttajaa — tämä samanaikaisesti, kun Suomen työttömyysluvut ovat ennätyksellisen korkealla tasolla. Jo nyt ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste on Suomessa 20 prosenttia eli kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna. Pääkaupunkiseudulla vieraskielisten osuus työttömistä on jo noin 40 prosenttia. Arvoisa ministeri, olisiko nyt viisasta painaa hieman maahanmuuttojarrua ja keskittyä nykyisten työttömien työnsaantiin? Pitäisikö ensin löytää töitä 350 000 työttömälle ja vasta sen jälkeen pyrkiä saamaan Suomeen uusia työnhakijoita? Työllisyystilanteen muuttuessa voidaan työvoiman tarvetta varmasti tarkastella myöhemmin uudelleen. Kysyisinkin, arvoisa ministeri, myös sitä, mikä on teidän arvionne nykyisestä ja tulevien vuosien työperäisen maahanmuuton tarpeesta.
Arvoisa puhemies! Sehän tässä suurin huoli tällä hetkellä onkin, että jos tuo kriisi jatkuu ja syvenee, niin kuinka valtava se hintalappu on ja inhimillinen hintalappu. [Tuomas Kettunen: On jo nyt!] Jos tämä kriisi täydellä voimallaan jatkuu, pahenee, syvenee, niin se on todella vahingollista Suomelle ja suomalaisille kodeille. [Tuomas Kettunen: Tehkää jotain!] Siksi voin vakuuttaa, että kyllä, olen murehtinut ja laskenut. Siksi toistan nyt itseäni, että meidän täytyy nyt tarkkaan seurata tämän tilanteen kehittymistä mutta miettiä ja valmistella erilaisia ja tehokkaimpia mahdollisia keinoja tilanteen auttamiseksi niin siellä kotien tasolla kuin ylipäänsä koko Suomen taloudessa. On selvää, että kun tässä on niin paljon epävarmuustekijöitä vielä ilmassa, niin ei voi nyt rynnätä valitsemaan jotain yhtä työvälinettä. Siihen meillä ei ole varaa. Uskon, että suomalaiset ymmärtävät tämän ihan yhtä hyvin kuin minä ymmärrän sen, [Tuomas Kettunen: Ruotsissa on jo tehty, Espanjassa, Latviassa, mitä Suomi tekee?] mikä hätä sillä maanrakennusurakoitsijalla on sen polttoainelaskunsa kanssa. Mutta meidän täytyy nyt harkita ja tehdä sitten päättäväisesti [Puhemies koputtaa] oikeita ratkaisuja sen pohjalta.
Arvoisa herra puhemies! Suomi on todellakin pitkien etäisyyksien maa, ja iso osa ihmisistä tarvitsee autoa työmatkoihin. Autoilun kustannukset ovat nyt jyrkässä nousussa, ja kyllä todellakin tässä tilanteessa olisi aiheellista korottaa sitä matkakuluvähennystä, jota tämä hallitus on heikentänyt aiemmin. Arvoisa puhemies! Sain viestin tuossa alkuviikosta urakoitsijalta. Viesti oli se, että polttoaineen ja polttoöljyn hinta on nyt niin korkealla, ettei töihin pysty lähtemään tai kannata lähteä. Työt joudutaan tekemään tappiolla, ja eivät yritykset tätä kauan kestä. Kun te nyt sanotte täällä, että ei ole varaa auttaa sitä työmatkan taittajaa, ei ole varaa auttaa kuljetusyrittäjää, ei urakoitsijaa, ei sitä viljelijää, mutta olette kuitenkin kovin huolissanne tästä talouskasvusta, niin kysyn pääministeriltä: oletteko laskeneet, että jos Suomi nyt tämän kriisin seurauksena pysähtyy, niin mikä on sen taloudellinen ja inhimillinen hintalappu Suomelle?
Arvoisa puhemies! Kiitos todella tärkeästä ja hienosti muotoillusta kysymyksestä. Siinä oli kansallisromantiikkaakin [Naurua] mutta oikeassa asiassa eli kotimaisen ruuan ja ruuantuotannon kohdalla. Tosiaan tämä varsinainen kysymys: Tämä elintarvikemarkkinalaki on tänään annettu eduskunnalle, ja siinä mielestäni löytyi erinomainen tasapaino siinä, että sillä vahvistetaan tuottajien asemaa. Tavoitteena on, että tuottaja saa mahdollisimman hyvän korvauksen omasta tuotteestaan eli suomalaisesta ruuasta, mutta kuitenkin se tehdään tavalla, jonka ei arvioida vaikuttavan kuluttajan asemaan eli ruuan hintaan siellä kaupassa. Tämä on ollut erittäin paljon tunteita herättävä lainsäädäntö, mutta mielestäni balanssi, joka tässä löydettiin näiden kahden asian välillä, on erinomainen. [Antti Kurvinen: Kokoomuskin tuli järkiinsä! — Perussuomalaisten ryhmästä: Kurviselta jäi tekemättä!]
Arvoisa puhemies, ärade talman! Öljyn hinnan nousulla on vaikutuksia esimerkiksi kotimaiselle kuljetusalalle ja maataloudelle. Kotimainen maatalous on jo pitkään kärsinyt kannattavuuskriisistä. Jokainen lisäkustannus vaikeuttaa tilannetta. Siksi on tärkeää esimerkiksi varmistaa kohtuuhintaisen lannoitteen saatavuus. Mutta ilman kannattavaa markkinaa Suomessa ei tulevaisuudessa ole maataloutta. Maanviljelijöiden on saatava parempi korvaus tekemästään työstä. Maailman puhtain ruoka ei synny itsestään. [Antti Kurvinen: Nyt puhutaan asiaa, hyvä!] Jonkun on aina vilja viljeltävä, karja kasvatettava ja kala merestä nostettava. Jos mikään muu ei auta, on lakia muutettava. Siksi hallitus on tänään antanut esityksen elintarvikemarkkinalain uudistamisesta. Tätä myös oppositio on tänne toivonut. [Antti Kurvinen: Kyllä!] Sen kautta luodaan reilummat pelisäännöt markkinoille ja vahvistetaan tuottajien ja kotimaisen elintarviketeollisuuden asemaa [Puhemies: Kysymys!] suhteessa päivittäistavarakauppaan. Arvoisa pääministeri, eikö tämä ole yksi askel maatalouden kannattavuuden parantamiseksi?
Arvoisa puhemies! On todellakin ehkä tässä paikallaan, kun puhutaan nuorten tulevaisuususkosta, nyt kerrata niitä asioita, missä me Suomena olemme onnistuneet: Yksi niistä on nimenomaan se, mihin tässä on jo viitattu, että meillä energiantuotanto on tällä hetkellä 95 prosenttia sähkön osalta fossiilivapaata, ja sen vuoksi tämä kriisi, joka nyt Iranissa ja siellä Lähi-idässä on, ei näy meillä esimerkiksi sähkön hinnassa tällä hetkellä, mikä on erittäin hyvä asia erilaisten yritysten kannalta ja teollisuuden kannalta, mutta myös kotitalouksien näkökulmasta. Tätä työtä tietysti pitkäjänteisesti pitää jatkaa. Tämän vuoksi me ollaan esimerkiksi pääministerin kanssa tomerasti tehty töitä sen eteen, että EU-tasolla pidetään kiinni näistä ohjauskeinoista, jotka vahvistavat sen, että jatkossakin meillä investoidaan nimenomaan puhtaaseen energian. Ollaan tehty myös täällä kotimaassa kovasti työtä sen eteen, että esimerkiksi ydinenergiaa kannattaa tähän maahan rakentaa lisää, koska tulemme tarvitsemaan myös sellaista energiantuotantoa, joka on vakaata, joka toimii myös talvella ja on luotettavaa ja kotimaassa tuotettavaa. [Ben Zyskowicz: Kai vihreät edelleen vastustavat ydinvoimaa?] Sen vuoksi, kyllä, ajattelen myös niin, että meidän pitää vahvistaa kykyämme irtautua fossiilisista polttoaineista pitkällä aikavälillä, kuitenkin huomioiden sen, [Puhemies koputtaa] että tällä hetkellä monelle nämä arjen kustannukset ovat erittäin vaikeita ja ei ole nopeasti tehtäviä toimia, [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: On!] joilla voisimme suoraan auttaa ihmisiä esimerkiksi vaihtamaan sähköautoon, [Puhemies koputtaa] joka tällä hetkellä olisi se edullisempi vaihtoehto.
Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuususko on yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria, ja siksi sen romahtaminen on vakava hälytys meille kaikille. Nuorten tulevaisuususkoa koettelevat muun muassa ympäristökriisit, maailmanpolitiikan epävarmuudet ja oman elämän paineet ja haasteet muun muassa toimeentulon saralla. Tämäkin kriisi kasaa osaltaan lisää paineita ja epävarmuutta nimenomaan nuorten niskaan. No, onneksi monet nuorten tulevaisuususkoa vahvistavat keinot olisivat samalla keinoja vastata tähän energia- ja elinkustannuskriisiin vieläpä ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Esimerkiksi viime kaudella toteutettu joukkoliikenteen arvonlisäveron painaminen nollaan olisi fiksu täsmätoimi helpottamaan toimeentulon haasteita mutta myös kestävää liikkumista. Tänään aiemmin kuultu valtiovarainministerin irtiotto näistä ilmastotavoitteista herättää kuitenkin huolen, onko hallituksella joitain ideologisia esteitä edistää niitä keinoja, jotka vähentäisivät Suomen ja suomalaisten fossiiliriippuvuutta, juuri nuo parjatut ilmastotoimet kun suojaisivat tulevissakin kriiseissä entistä kovemmilta iskuilta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Mites se turve? — Puhemies koputtaa] Pääministeri, kysyn teiltä: sitoudutteko valitsemaan nyt vastaukset tähän kriisiin siten, että ne eivät entisestään syvennä Suomen ja suomalaisten fossiiliriippuvuutta ja siten altista suomalaisia entistä vaikeammille tilanteille tulevissa kriiseissä? [Eduskunnasta: Elämää on kaupunkien ulkopuolella!]
Asiakirjat
Asiakirjoja ei ole vielä tuotu.