Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle aluekehittämisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan lainsäädännöstä

Kiitos, arvoisa puhemies! Keskustelemme täällä tänä iltana hallintovaliokunnan mietinnöstä, joka koskee valtioneuvoston eduskunnalle antamaa selontekoa aluekehittämisen lainsäädännöstä sekä EU:n alue- ja rakennuspolitiikasta. Mietintö sisältää kolme tärkeää kannanottoehdotusta. Hallintovaliokunta haluaa, että valtioneuvosto huolehtii kumppanuuden toteuttamisesta kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa ja edistää ylimaakunnallista yhteistyötä aluekehittämistyössä ja ryhtyy aluekehittämisen kokonaisuutta uudistettaessa toimiin hallinnoinnin tehostamiseksi ja toiminnan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme tosiaan selontekoa aluekehittämisen ja EU:n aluepolitiikan lainsäädännöstä. Tämän esityksen mukaanhan toimeenpanolain mukaan vastuu alueiden kehittämisestä on valtiolla ja kunnilla. Kyllä tätä lähtökohtaa voidaan pitää aivan perusteltuna, sillä mikään taho ei voi tietenkään yksin vastata aluekehityksestä, mutta ihan oleellista on huomioida, että toimiva vastuunjako valtion ja kuntien kesken korostuu entisestään tulevaisuudessa. Ehkä tässä yhteydessä, vaikka on syytäkin huomioida ja nostaa esille kuntien painoarvo tässä aluekehitystyössä, on myös selvää, että esimerkiksi maakuntien liitot ovat lakisääteisiä kuntayhtymiä ja toimivat kuntia edustavina aluekehittämisviranomaisina maakunnissa. Nämä liitot vastaavat aluekehittämisen suunnittelusta ja toteutuksesta alueellaan sekä koordinoivat eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa katsotaan, että maakunnan liiton edunvalvontarooli ja rooli aluekehittämisviranomaisena ovat alueen ulkopuolisten kumppanien näkökulmasta joissakin tilanteissa keskenään ristiriitaisia. Ymmärrän sinänsä, mitä tällä haetaan takaa, mutta sen verran tätä näkemystä opponoin, että esimerkiksi Keski-Suomessa yhteistyö muiden maakuntaliittojen kanssa on ollut jo vuosikausia erinomaista. Länsi-Suomen maakuntaliittojen yhteistyö on tiivistä ja koordinoitua niin maakuntavaltuuston kuin maakuntahallitusten puheenjohtajien kesken, Länsi-Suomen vaalipiirien kansanedustajien kesken ja maakuntajohtajien kesken. Olemme itse asiassa juuri sopineet Länsi-Suomen yhteisistä edunvalvontatavoitteistakin ensi kautta ajatellen, ja kyllä tätä mielestäni voidaan pitää nimenomaan merkittävänä esimerkkinä yli maakunnan rajat ylittävästä yhteistyöstä sen riitelyn sijasta. Arvoisa puhemies! Suomalainen aluekehittäminen on jo useamman vuosikymmenen perustunut nimenomaan aluelähtöisyyteen sekä omien voimavarojen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja siten kehittämistavoitteiden asettamiseen. Aluekehittämisen vaikuttavien toimijoiden kenttä on moninaistunut, ja hyvinvointialueet ja työllisyysalueet ovat aloittaneet toimintansa. Tämän kuluvan vuoden alussa ovat aloittaneet myös uudet elinvoimakeskukset ja Lupa- ja valvontavirasto. Tässä ympäristössä maakuntien liittojen koordinoiva rooli ja niiden aluetuntemuksen lisäarvo korostuvat, ja maakuntien liitot ovat yhteistyön kokoajia, joita johtavat demokraattisesti valitut päättäjät. Olen täysin samaa mieltä kuin hallintovaliokunta omassa mietinnössään, joka katsoo, että maakuntien liittojen roolia tulee tukea ja vahvistaa. Arvoisa puhemies! Lopuksi: Kuten hallintovaliokunta nostaa esille, viittaa selonteon mainintaan siitä, että aluekehittäjän rooli ei edellytä hankerahoittajan roolia, mutta selonteossa ei kuitenkaan tarkemmin avata sitä, mihin tällä viitataan ja mitä tällä haetaan takaa. On aivan selvää, että käytännön kokemuskin osoittaa, että ilman rahoitusvälineitä mahdollisuus edistää vaikuttavien kehittämiskokonaisuuksien syntyä on rajallinen. Mutta ennen kaikkea, arvoisa puhemies, korostan sitä, että jatkossa on äärimmäisen arvokasta ja tärkeää huolehtia nimenomaan kumppanuuden toteutumisesta kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa. Tämä on aivan ensisijaisen tärkeää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aluekehittämisen peruskysymys on, kuka tuntee alueen tarpeet parhaiten ja kenellä tulee olla valta kehittää alueiden tulevaisuutta. Meille, keskustalle, asia on varsin selvä: demokraattisesti johdetuilla sekä paikalliseen asiantuntemukseen ja kumppanuuteen nojautuvilla maakunnilla, ei ministereiden virkamieskoneistolla täällä Helsingissä. Valitettavasti tänne Helsingin suuntaan Suomen hallitus on tätä kehittämistä nyt ajamassa. Tätä kyllä sopii ihmetellä, koska tämmöinen keskittämisen mallihan on ollut käytössä jo Neuvostoliitossa, eikä kovinkaan hyvin seurauksin. [Tuomas Kettunen: Ohhoh!] Mielestämme mietintö tunnistaa oikein hyvin nykyjärjestelmän ongelmia. Se tunnistaa hallinnollisen raskauden, rahoituksen sirpaleisuuden ja myös vaikuttavuuden puutteet. Alueiden erilaisuus edellyttää kuitenkin aluelähtöisiä ratkaisuja, ei vallan ohjauksen keskittämistä ministeriöihin. Arvoisa puhemies! Valtion rooli aluekehittämisessä on kylläkin tärkeä, mutta valtion tulee olla nimenomaan mahdollistaja. Vierailin itse tässä alkuviikosta Puolassa, palasin sieltä tänä päivänä pois, ja siellä suurlähettiläs kertoi, kuinka Harri Broman erityisedustajana oli ollut vierailemassa siellä Puolassa ja tutustumassa näihin erityistalousalueisiin. He totesivat, että erityistalousalueet ovat toimineet erittäin hyvin siellä Puolassa. Olenkin jännityksellä nyt seurannut budjettiriihtä ja kokeillut pälyillä tekstiviestejä STT:ltä, sitä, onko budjettiriihestä tulossa nyt sitä kauan odotettua erityistalousaluepäätöstä. Toivon, että jos ja kun sieltä päätös tulisi, niin se olisi sitten aito päätös, niin että lain säätäminen lähtee välittömästi liikkeelle ja että siihen tulee myös ohjattua rahoitusta. Se, että sieltä tulee joku kaunolause, että suunnitellaan ja mietitään ja laitetaan EU:n rahojen piikkiin, ei kyllä Itä-Suomea lämmitä, sen voin kertoa itäsuomalaisena kansanedustajana. Keskustan mielestä aluekehittämisen ydin on luottamuksessa, se on vastuussa ja ennen kaikkea se on tulevaisuudenuskossa. Ja kun ministeri täällä salissa nyt on, niin voin sanoa, että se erityistalousalue toisi aidosti tulevaisuudenuskoa itäsuomalaisille ihmisille mutta ennen kaikkea se toisi tulevaisuudenuskoa itäsuomalaisille yrityksille. Olen itse ollut yrittäjänä 33 vuotta ja tiedän sen, että yrittäjät tekevät kyllä todella paljon ja heillä on ihan uskomaton usko tulevaisuuteen ja sitkeyttä ja myös kriisinsietokykyä, mutta ellei valtio näytä edellä mallia siitä, että myös valtio uskoo itäiseen Suomeen, niin kyllä se usko hiipuu myös siellä yrityksillä ja ihmisilläkin. Toivon kovasti nyt, että sieltä riihestä tulee se paljon odotettu päätös. Maakuntien päätösvalta ei ole uhka Suomelle, vaan se on mahdollisuus Suomelle. Mitä vahvemmat maakunnat meillä on, sen vahvempi Suomi tulee tulevaisuudessa olemaan. Arvoisa puhemies! Mielestämme saimme hallintovaliokunnassa aikaiseksi varsin hyvän mietinnön, mutta me yhdymme siihen vastalauseen mukaiseen kannanottoehdotukseen, emme niihin ehdotuksiin, mitä hallintovaliokunta teki. Valiokunnassakin tehtiin kolme lausumaesitystä, mutta koska piru piilee yksityiskohdissa, niin niissä hallintovaliokunnan lausumaehdotuksissa oli myös riski siihen, että tätä Helsinki-valtaisuutta entisestään lisätään. Niinpä niissä keskustan omissa kolmessa esityksessä me painotamme yhteistyötä, alueellisuutta ja nimenomaan sitä, että kumppanuudella saadaan asioita aikaiseksi eikä sanelemalla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia hallintovaliokunnalle hyvästä ja laajasta mietinnöstä. On todella tärkeää, että tätä järjestelmää, rahoitusta, toimivuutta ja uudistamistyötä valmistellaan niin lainsäädäntöä kuin tulevaa rahoituskautta ajatellen, ja minusta tässä on hyvin tunnistettu niitä asioita, joita tässä pitkässä polussa suomalaisessa rakennepolitiikassa on tarvetta uudistaa. EU:n alue- ja rakennepolitiikan tavoite on edelleen tasata alueiden välisiä kehitys- ja hyvinvointieroja ja varmistaa EU:n sisällä kestävä kasvu ja kilpailukyky. EU-rahoitus on tuonut meille merkittäviä resursseja alueiden elinkeinorakenteen uudistamiseen, kasvuun, työllisyyden ja osaamisen sekä kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen. Kun vaikuttavuudesta hyvin usein puhutaan, yritin tämän rakennerahastokauden väliarviointia etsiä tuossa ennen kokousta. En löytänyt, mutta kaivelin sitten rahoituskauden 2014—2020 tuloksia. Yrityksiä on tki-hankkeissa yli 20 000, tutkimuslaitosten, koulutusorganisaation yhteisiä tk-hankkeita yli 4 000, yli 100 000 työpaikkaa ja yli 700 uutta yritystä perustettu, vähähiilisyysinnovaatiohankkeita yli 2 500, lisäksi pk-yrityksissä viennin aloittaneita tai uudelle markkina-alueelle laajentuneita yrityksiä noin 3 000. Moni arvioi, onko tämä vaikuttavaa politiikkaa ja onko EU-rahoituksella vaikutusta. Itse kyllä arvioin, että on. Itä- ja Pohjois-Suomen osalta EU:n alue- ja rakennepolitiikan välineellä on keskeinen rooli pitkän aikavälin aluekehityksemme moottorina ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisen työkaluna. Maakuntaliittojen ja aluekehitysviranomaisen välisen yhteistyön merkitys myös korostuu, mitä täällä on hyvinkin nostettu. Tätä olemme erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa tehneet pitkästi useamman rakennerahastokauden. Pitää muistaa, että rahoituksestamme suuri osa tulee NSP-, pohjoisten ja harvaan asuttujen alueiden erityiskohtelussa, mikä on myös liittymissopimukseemme kirjattu. Tärkeää on myös, niin kuin mietinnössä sanotaan, viranomaisyhteistyön toimivuus, joustavuus ja vastuunjako, hallinnoinnin selkeyttäminen, ict-järjestelmien toimivuus sekä turhan byrokratian purkaminen. Itse olen 21 vuotta maakuntavaltuuston puheenjohtajana aluekehitystyössä ollut mukana, ja maakuntaliitoilla on ollut suuri rooli aluekehittämisviranomaisena ja aluekehittämisen suunnittelussa ja toteutuksessa, ja erityisesti ne koordinoivat ylimaakunnallista ja sisäistä yhteistyötä. Aluekehittämisen pitää perustua jatkossakin aluelähtöisyyteen, niin kuin täällä on todettu, ja alueella laadittaviin maakuntien kehittämisohjelmiin. Tulevan rakennerahastokauden valmistelu, niin kuin täällä on puhuttu, on käynnissä, ja komissio ilmeisesti tämän vuoden loppupuolella päätöksen tekee. Rahoituksemme vähenee ja eri ohjelmat yhdistetään. On mielenkiintoista, että uusina elementteinä ovat sosiaali-nen ilmastorahoitus ja raja-aluepaketti, jota kovastikin on toivottu tässä maailmantilanteessa. Kansallisen RRP-paketin valmistelun rooli korostuu entistä enemmän, ja me IP-alueen edustajat kyllä toivomme, että ulkorajamaakuntien rahoituselementtien ja aluekehitysrahojen jaossa huomioidaan myös aluekehityserojen kaventaminen jatkossakin. Lisäksi meidän on pystyttävä parempaan Euroopan unionin suorissa rahoitushauissa. Erityisesti EU:n erillisohjelmien rahoituksessa on paljon potentiaalia, ja esimerkiksi liikenteen osalta olemme kyllä olleet, kun katsoo asiaa Etelä-Euroopassa, täydellinen alisuorittaja.

Arvoisa rouva puhemies, kunnioitettu ministeri! Kiitän elinkeinoministeri Puistoa puheenvuorosta ja siitä, että olette paikalla tässä keskustelussa ja vastaamassa kysymyksiin. — Aluekehittämisen keskeinen tarkoitus on tukea tasapainoisen ja kilpailukykyisen Suomen rakentumista. Sen tulee edistää kasvua, vahvistaa kilpailukykyä ja ennen kaikkea turvata suomalaisten hyvinvointi koko maassa. On tärkeää, että alueita kehitetään niiden omista lähtökohdista käsin. Jokaisella alueella on omat vahvuutensa, osaamisensa ja elinkeinorakenteensa, joita tulee hyödyntää. Tämä tarkoittaa sitä, että toimet tukevat alueiden erikoistumista ja antavat tilaa paikallisille ratkaisuille. Viime vuosina on korostettu vahvojen kaupunkien roolia kasvun moottoreina ja innovaatioiden keskuksina. Tämä on perusteltua. Samalla on kuitenkin muistettava, että vahvat kaupungit ja elinvoimainen maaseutu kulkevat rinnakkain ja tukevat toisiaan. Arvoisa rouva puhemies! Suomi koostuu kasvukeskuksista ja laajoista maaseutualueista. Koko Suomi, myös maaseutu, on pidettävä asuttuna. Maaseudulla eletään, asutaan ja yritetään. Maalla tuotetaan ruokaa, hoidetaan metsiä, luodaan yritystoimintaa ja pidetään yllä yhteiskunnan kannalta välttämätöntä huoltovarmuutta ja varautumista. Aluekehittäminen on sidoksissa Euroopan unionin rahoituskehyksiin, jotka ohjaavat varojen käyttöä muun muassa innovaatioihin, sähköisiin palveluihin ja kilpailukykyyn. Tämä kaventaa kansallista liikkumavaraa. Siksi on tärkeää varmistaa, että myös harvaan asutut alueet huomioidaan riittävästi. On todennäköistä, että tulevalla rahoituskaudella aluekehitysrahoitus vähenee. Tämä lisää paineita erityisesti niillä alueilla, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvampia. Muuttunut geopoliittinen tilanne korostaa rajaseutujen merkitystä. Itäisen Suomen kehitys liittyy suoraan koko maan turvallisuuteen ja kestokykyyn. Tämän vuoksi alueiden, kuntien ja maakuntien yhteistyötä on tiivistettävä ja hallintoa kevennettävä, niin kuin ministeri on täällä jo tuonut esiin. Näin varmistetaan, että Suomi kehittyy tasapainoisesti ja että jokaisella alueella on mahdollisuus elinvoimaan ja tulevaisuuteen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko tuo esiin sen, että aluekehittämisen ja EU:n rakennepolitiikan lainsäädäntö on monilta osin onnistunut mutta haasteita on edelleen. Kansallisen suunnittelun ja EU-ohjelmakausien aikataulujen yhteensovittaminen ontuu, hallinnollinen taakka ei ole vähentynyt toivotusti, ja välittävien toimielinten lisääntyminen on heikentänyt kustannustehokkuutta. Pohjoisen Suomen näkökulmasta nämä ongelmat korostuvat erityisesti, koska pitkien etäisyyksien ja väestörakenteen haasteiden keskellä tarvitsemme sujuvaa ja vaikuttavaa aluepolitiikkaa, emme hallinnollista rönsyilyä. Arvoisa puhemies! Selonteko korostaa pidemmän aikavälin suunnittelun tarvetta ja aluekehittämisen kytkemistä tiiviimmin EU-ohjelmiin. Tämä on erityisen tärkeää pohjoisessa, jossa elinvoima rakentuu luottamuksesta hallinnon säilyvyyteen sekä työn ja yrittämisen kannustimista. Huippuluokan investoinnit tai pienet yksinyrittäjät eivät kaipaa kasvavaa ja päällekkäistä hallintopeliä, johon kuluisi vain kasvava määrä rahaa. Suomessa meidän on saatava resurssimme käyttöön tehokkaasti ja yhdenvertaisesti koko Suomessa. Tarvitsemme joustavaa mutta johdonmukaista lainsäädäntöä, joka vahvistaa pohjoisen elinkeinoelämää ja mahdollistaa kestävän kasvun yli hallituskausien. Nyt hallintovaliokunta on käsitellyt tämän selonteon. Sen johdosta halusimme yhdessä korostaa sitä, kuinka tärkeää on ensinnäkin huolehtia kumppanuuden toteutumisesta kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa, toisena edistää ylimaakunnallista yhteistyötä aluekehittämistyössä sekä kolmantena ryhtyä aluekehittämisen kokonaisuutta uudistaessa toimiin hallinnoinnin tehostamiseksi ja toiminnan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseksi. Näillä toimilla vahvistamme Suomea kohti tulevaisuutta. Arvoisa puhemies! Myös pohjoisen äänen tulee kuulua tässä salissa vahvasti. Tarvitsemme selkeämpää työnjakoa, vähemmän byrokratiaa ja enemmän vaikuttavia toimia. [Tuomas Kettunen: No nyt on puhetta!] Hallinnollisen taakan keventäminen on meille elintärkeää, jotta harvaan asutun alueen toimijat voivat keskittyä olennaiseen eivätkä lomakkeiden täyttämiseen. EU:n varat on suunnattava tehokkaasti, niin että ne todella tukevat alueiden vahvuuksia ja purkavat alueellisia kehityseroja. Tämä edellyttää, että kansalliset tavoitteet linjataan vahvemmin yhteen EU-ohjelmien kanssa ja että pohjoisen Suomen erityispiirteet otetaan huomioon ohjelmakauden valmistelussa. Me olemme tässä salissa kansalaisiamme varten. On meidän velvollisuutemme varmistaa, että aluekehitys Suomessa on yhdenvertaista eikä mikään alue jää jälkeen. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Aluekehittämisen rakenteet todellakin nyt muuttuvat ja murtuvat tulevina vuosina todella mittavasti, ja syynä tähän, niin kuin olemme hyvin kuulleet, on EU:n uusi ohjelmakausi, jossa komissio on esittänyt hyvin laajoja muutoksia niin rahastojen rakenteisiin kuin itse asiassa toimivallan jakoon EU:n ja jäsenvaltioiden välillä aluekehittämisessä. Tämä keskeinen muutos on niin kutsuttu kumppanuusmallin käyttöönotto, jolla lisätään kansallista päätösvaltaa aluekehittämisen toimintamalleista ja rahoituksen kohdentamisesta. Sinällään tämä muutos on hyvä. Se mahdollistaa byrokratian purkamisen ja rahoituksen tehokkaamman kohdentamisen kansallisesti tärkeinä pidettyihin kohteisiin. On täysin totta, että nykyinen aluekehittämisen mallimme kärsii niin hallinnollisesta raskaudesta, rahoituksen sirpaleisuudesta kuin myös vaikuttavuuden puutteesta, mutta alueiden näkökulmasta muutos on kuitenkin myös suuri uhka. Aluekehittämisessä on aina jouduttu taistelemaan keskushallinnon ja ministeriöiden määräysvaltapyrkimyksiä vastaan. Helsingissä tunnutaan aina tietävän parhaiten, miten maakunnissa menee. Tuossa taistelussa aluelähtöinen kehittäminen, alueiden kehityserojen tasaaminen ja alueiden erilaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on aina keskushallinnon taholta kyseenalaistettu. Arvoisa puhemies! Suomen kasvu ei tapahdu yksin suurimmissa kasvukeskuksissa, siihen tarvitaan kaikkia Suomen alueita ja niiden erilaisten vahvuuksien tunnistamista. Esimerkiksi ilman Lappia, sen luonnonvaroja, sen teollisuutta, sen matkailua tai vaikkapa sen sähköä täällä etelässä voisi olla todella kylmä. Siksi me Lapissa vaadimme nyt ja vaadimme tulevaisuudessakin oman oikeudenmukaisen osuutemme siitä kakusta, jonka me tämän maan hyväksi leivomme. Nyt kun kansallinen päätösvalta aluekehittämisen rakenteista, rahoista ja niiden kohdentamisesta kasvaa, huoli keskushallinnon entistä tiukemmasta otteesta on todella aiheellinen ja suuri. Tämä hallitus on todistettavasti osoittanut olevansa hyvin keskittämisintoinen, ehkä jopa kaikkien aikojen keskittäjähallitus, ja siksi meidän pitää kaikin tavoin pyrkiä varmistamaan, ettei sen karu perintö siirry seuraavan hallituksen taakaksi. Edellä olevan johdosta kannatan edustaja Honkosen tekemää vastalausetta.

Arvoisa rouva puhemies Tässä ollaan todellakin keskeisten ja merkittävien kysymysten äärellä, ja niin kuin tuossa debatissa jo totesin, niin sen perustan turvaaminen, jolla alueellinen lisäarvo, mitä eri alueet Suomen kansantaloudelle, suomalaiselle yhteiskunnalle, sen mahdollisuuksille selviytyä ja pärjätä ja menestyä tuottavat, edellyttää toimivaa aluekehittämisjärjestelmää. Tässä hallintovaliokunnan mietinnössä on tunnistettu monia näistä keskeisistä haasteista hyvällä tavalla, ja hallintovaliokunta myös kävi keskustelua näistä ongelmakohdista, muun muassa Suomen hallinnon eri hallituskausien aikana syntyneestä palapelistä, jossa on todella paljon päällekkäisyyksiä ja joka haastaa myöskin tätä alueiden johdonmukaista toimintaa. Olen samaa mieltä ministerin kanssa, että uudistuksia tarvitaan, mutta se kunnianhimon taso, jolla tätä aluekehittämisjärjestelmää pitäisi uudistaa, on kyllä aivan liian matala. Se olennaisin kysymys, se peruskysymys tässä nyt on se, kuka tuntee alueiden tarpeet parhaiten, ne kasvumahdollisuudet, ne ongelmat, ja kenellä tulee olla se todellinen valta kehittää näiden alueiden tulevaisuutta. Keskustan vastaus on täysin selvä: sen on oltava demokraattisesti johdetuilla valittujen päättäjien sekä paikalliseen asiantuntemukseen ja kumppanuuteen nojautuvilla maakunnilla. Ei Helsingissä, ei ministeriöissä. Valitettavasti nyt suunta näyttää siltä, että tässä tulevankin ohjelmakauden valmistelussa tätä päätöksentekovaltaa ollaan viemässä maakunnista tänne Helsinkiin. En ottaisi mallia keskitetysti johdetuista maista tässä asiassa. Tosiaan nämä vaikuttavuuden puutteet, hallinnon raskaus ynnä muut seikat tunnistetaan tässä mietinnössä hyvin, mutta se, miten tähän reagoidaan, edellyttää niitä aluelähtöisiä ratkaisuja, ei ohjauksen ja vallan keskittämistä Helsinkiin ja ministeriöihin. Maakuntien liitot ovat lakisääteisiä aluekehittämisviranomaisia, ja ne kokoavat alueensa toimijat yhteen, laativat maakuntaohjelmat ja vastaavat alueellisen älykkään erikoistumisen strategioista. Tässä on kyse toimivasta, kumppanuuteen perustuvasta ja EU:n perusperiaatteiden mukaisesta mallista. Tämä ei ole mikään hallinnollinen jäänne. Valtion rooli on tärkeä. Vaikkei nyt sitten alueellistettaisi mitään valtion toimintoja Helsingistä muualle, vaikkapa maaseudulle, niin ei tehtäisi sitä de-alueellistamista, niin kuin nykyinen hallitus tekee: ollaan poliisiasemia lakkauttamassa ja useita muita valtion toimintoja ollaan nyt lopettamassa niiltä alueilta, joilla muutenkin näissä talouden kehityksen oloissa menee heikosti. Tässä mietintöön liitetyssä kannanotossa tämä kumppanuustavoite on jäänyt liian ohueksi, ontoksi, ja tässä tämä maakuntien alistaminen vain toimeenpanijoiksi on iso ongelma. Se aito kumppanuus edellyttää ihan todellista vaikutusvaltaa siellä ruohonjuuritasolla, missä ihmisetkin ovat, niin rahoituksen kuin kehittämisen painopisteiden osalta. Siksi tätä sopimuksellisuutta valtion ja maakuntien välillä on vahvistettava alueiden mahdollisuuksia lisäävällä tavalla. Keskusta lähtee siitä, että aluekehittämisen ydin on luottamuksessa, vastuussa ja tulevaisuudenuskossa. Todellakin keskushallinnon tehtävänä pitäisi olla määrittää tämä strateginen kehys ja tukea ja kannustaa alueiden välistä yhteistyötä eikä johtaa alueiden kehittämistä ministeriöistä annetuilla yksityiskohtaisilla määräyksillä, mihinkä nyt valitettavasti nykyisen hallituksen päämäärä näyttää suuntaavan. Hallinnon keventämisen ja vaikuttavuuden parantamisen on todellakin tapahduttava maakuntien liittojen roolia vahvistaen, ja tämä suomalaisen aluekehittämisen malli tarjoaa joustavuutta, nopeaa reagointikykyä ja pitkäjänteistä kehittämistyötä, johonka ylhäältä johdettu keskitetty ohjaus ei kykene. Todellakin yhdyimme tähän mietinnön perustelutekstiin, mutta nämä kannanotot eivät meitä tyydyttäneet, joten edellä olevan perusteella, arvoisa rouva puhemies, teen vastalauseen 1 mukaiset kannanottoehdotukset: ”1) Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii kumppanuuden toteutumisesta kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa, 2) edistää ylimaakunnallista yhteistyötä aluekehittämistyössä tukemalla maakuntarajat ylittäviä teollisuus-, osaamis- ja innovaatiokokonaisuuksia sekä niihin liittyvää strategista ja sopimuksellista yhteistyötä ja 3) ryhtyy aluekehittämisen kokonaisuutta uudistettaessa toimiin hallinnoinnin keventämiseksi ja toiminnan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseksi siten, että maakuntien liittojen koordinoiva rooli, aluelähtöisyys ja kumppanuusperiaate säilyvät kehittämistyön lähtökohtina.”

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia vielä hallintovaliokunnalle tästä mietinnöstä. Se oli minun mielestäni oikeinkin hyvä mietintö, ja siinä on kuvattu hyvin niitä asioita, mitä esimerkiksi monet edustajatkin ottivat tässä esille. Muun muassa edustaja Ollikainen otti sen, että meidän pitää eri alueiden yhteistyötä sujuvoittaa ja myös eri toimijoiden rooleja, kuten esimerkiksi maakuntien, maakuntien liittojen, myös työllisyysalueiden ja hyvinvointialueiden. Tämä on minusta yksi semmoinen asia, mikä pitää saada kuntoon. Silloin pystytään myös tekemään aidosti parempia kumppanuuksia, esimerkiksi maakunnat pystyvät tekemään yhteistyötä. Ja pyritään välttämään sitä, että intressit tavallaan lähtisivät liikaa eriämään siinä. Totta kai minä ymmärrän sen, että maakunnat ovat myös edunvalvontaorganisaatioita, niille kuuluu tämmöinen edunvalvonnallinen näkökulma. EU-vaikuttamista, mihin edustaja Eskelinen viittasi, tosiaan nyt tehdään suhteessa EU:hun valtioneuvoston kanslian johdolla. Seuraavan kerran itse asiassa pääministeri Petteri Orpo osallistuu epäviralliseen huippukokoukseen huomenna. Siellä ovat nämä asiat esillä, ja tietysti on tärkeätä saada Suomen edut turvattua. Aika paljon on tullut positiivista palautetta siitä, miten EU:ssa on havahduttu itäisten alueiden tilanteeseen. Myös erilaiset turvallisuuspoliittiset asiat on otettu paljon enemmän huomioon nyt, eli tämä resilienssi. Siitähän on tämä EastInvest-ohjelma ja myös esimerkiksi tämä ResilEast-ohjelma, mitkä tulevat Suomelle tarpeeseen. Seuraavan kerran itse keskustelen Vilnassa. Liettuassa on tällainen raja-alueiden kokous perjantaina, ja siellä on mahdollisuus keskustella muun muassa komissaari Kubiliuksen kanssa, ja myös aluekehittämisestä vastaava komissaari Fitto on paikalla, eli pidämme näitä asioita esillä paljon. Erityistalousalueista: Itse olen sitä mieltä, että se kannattaa kytkeä nimenomaan tähän NRP-kokonaisuuteen eli tehdä semmoinen valmistelu, missä me leivotaan se sisään tähän uuteen EU-ohjelmakauteen. Se vaatii joka tapauksessa resurssit ja erilaista lainsäädäntö- ja asetusmuutosta ja sellaisen valmistelun, mikä sitten kantaa. Edustaja Strandman otti koulutuksen esille. Vähenevät ikäluokat ovat todella iso haaste. Se on varsinkin harvaan asutuille alueille haaste. Ehkä tietynlainen positiivinen kulma siitäkin voidaan löytää, eli että silloin yhtä oppilasta kohden resurssit voivat jopa kasvaa, mutta en kuitenkaan siitä kokonaiskuvasta tietenkään ole mitenkään iloinen. Valtion roolista: Korostan nimenomaan sitä, mihin edustaja Riipi viittasi, että tämä NRP, eli kyseessä oleva kumppanuusohjelma, on aivan toisenlainen ohjelma kuin mitä aikaisemmin on tehty. Siihen tuodaan erilaisia rahastoja yhteen, ja silloin se, että pyritään rakentamaan nimenomaan aito kumppanuusohjelma, on tietysti tässä todella tärkeää. Eli Suomi toimittaa yhden kumppanuusohjelman, ja sillä mennään, mutta sitä paremmalla syyllä erilaisten alueiden, kuntien, valtion — myös valtion sisällä eri ministeriöiden — pitää pelata todella hyvin yhteen. — Tässä ainakin päällimmäiset. Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies, kunnioitettu ministeri! Aluekehittämisen tulee olla oikeudenmukaista ja koko maata huomioitavaa. Näin varmistetaan, että Suomi kehittyy tasapainoisesti ja että jokaisella alueella on omista lähtökohdistaan mahdollisuus elinvoimaan ja tulevaisuuteen. Arvoisa ministeri Puisto, väestön merkittävä väheneminen on haaste. Perusopetusikäisten lasten määrä vähenee vuoteen 2032 mennessä lähes sadallatuhannella. Tämä väistämättä tuo palvelurakenteeseen muutoksia. Samoin myös valtionosuudet jakautuvat hyvin epäoikeudenmukaisesti kuntien kesken tällä hetkellä. Kuinka voimme konkreettisesti turvata ja taata, [Hannu Hoskosen välihuuto] että joka puolella Suomea eletään, asutaan ja yritetään? Tämä on huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta erittäin tärkeää, ja siksi toimia on tehtävä.

Arvoisa rouva puhemies! 27.4.2025, Helsingin Sanomat: ”Nälkämaan talousihme: Kainuun talouden kasvuvauhti nopeinta vuodesta 2015.” Näin väistyvänä maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja alueen kansanedustajana olen pohtinut usein, miten tämä on ollut mahdollista, ja voisi sanoa, että edelliset hallitukset aikanaan ratkaisivat tätä asiaa niin, että Kainuussa on oma lentoasema, ammattikorkeakoulu, maakunta, elinvoimakeskuksen sivutoimipiste, Rajavartiolaitos, työllisyysalue, hyvinvointialue. Alueen synergioilla olemme saavuttaneet todella paljon, enkä moiti ministeri Puistoa siitä, että alueelle on tulossa myös uusi supertietokone. Kiitoksia siitä yhteistyöstä, mitä on tehty Kainuun kehittämiseksi. Mutta samaan aikaan minä moitin sitä, että nyt säästöjen kautta meiltä ovat vaarassa lähteä rintasyöpäleikkaukset ja junaliikenne pysähtyy Kuopiossa, ei päästä enää Helsingistä yhdellä vaihdolla — meidän matkailu kärsii tästä huomattavasti. Eli antakaa Kainuun nyt olla rauhassa, älkää korjatko ehjää. Keskittykää [Puhemies koputtaa] ongelma-alueisiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän valiokunnan puheenjohtajaa ja ministeriä esittelyistä. Meillä on tapahtumassa eriarvoistumista ympäri Suomea monella tavalla, ja se näkyy esimerkiksi kuntien tilanteessa. Kun katsotaan kuntien verotuloja per asukas, niin siinä on huomattavia eroja, ja se näkyy tällä tavalla, ja sieltä saa aika nopeasti niitä kriteereitä. Arvoisa ministeri Puisto, kysyisin teiltä nyt tähän liittyen siitä, kun meillä nyt on aluekehitysrahoja ja muita ollut tässä käytössä ja edustaja Riipi tuossa hyvin kuvasi sitä, mitä on tässä tehty. Kysyisin siitä tilanteesta: Nyt kun näitä aluekehitysrahoja kuntien kanssa ja muitten toimijoitten kanssa on käytetty, niin kuinka hyvin ne ovat onnistuneet muuttamaan niitten alueitten tai kuntien kehityssuuntaa? Mitkä ovat olleet niitä onnistuneimpia kokemuksia, ja mitkä ovat menneet sitten siihen suuntaan, että ne eivät ole tuoneet sitä tulosta, mitä on tavoiteltu? — Kiitos.