Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Kun puhumme kokonaisturvallisuudesta, puhumme usein puolustuksesta, huoltovarmuudesta tai kyberturvasta. Ne ovat kaikki tärkeitä, mutta kokonaisturvallisuutta aloitetaan rakentamaan jo paljon aikaisemmin. Se nimittäin alkaa jo koulun pulpeteista. Jos lapsi ei opi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, hän jää haavoittuvaan asemaan — ei vain koulussa vaan koko elämässään. Se on riski, jota vastuullinen yhteiskunta ei voi hyväksyä. Tässä osaamistakuuta koskevassa esityksessä tärkeintä on yksinkertainen mutta vahva ajatus: jokaisella lapsella on oikeus oppia perusasiat ja yhteiskunnalla velvollisuus varmistaa se. — Kiitos, arvoisa puhemies. Kannatan esitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä itsekin olen sitä mieltä, että näitten koulukokojen ohella kannattaa kyllä kääntää keskustelua myöskin luokkakokoihin ja oppilasmääriin siellä luokissa. Totta kai siinä on paljon eroja kuntien välillä ja kaupunkien välillä. Toisissa kunnissa on sitten ehkä huolena enemmänkin se, että saadaan riittävästi opiskelijoita sinne, tässä syntyvyystilanteessa. Mutta kyllä varsinkin täältä suuremmista kaupungeista tulee paljon sitä viestiä opettajilta, että ne luokkakoot ovat liian suuria, ja se on selvä, että se vaikuttaa sitten siihen opettamiseen ja lasten oppimiseen. Vaikka nyt tulikin tämä tuen uudistus, missä myöskin pyritään tätä suitsimaan, niin siitä huolimatta iso joukko oppilaita ja liian suuri luokkakoko on este hyvälle oppimiselle. Sitten tässä edustaja Suhonen nosti hyvin tämän raha-asian, nämä eurot, asiantuntevasti esille. Se on juuri näin, että kun nostetaan sitä 200:aa miljoonaa, mitä on satsattu perusopetukseen, niin sitten on rehellistä tuoda toisella kädellä esille myöskin ne säästöt, mitä sinne kuntien valtionosuuksiin tuodaan. Vaikka kunta saa tietysti itse päättää rahojen käytöstään, niin on selvää, että jos siellä kunnassa suurin menoerä on siellä sivistyspuolella, niin eihän niitä säästöjä tietenkään pysty siltä puolelta myöskään välttämään. No sitten vielä viimeisenä: Tässä edustaja Paasi ehkä tahallaan halusi ymmärtää väärin tämän tekoälyasian, mitä itse hain. Mutta jos nyt käydään tätä teidän äskeistä debattianne vielä uudelleen läpi. Kun, edustaja Paasi, sanoit, että ei ole riittävästi tietoa, koulussa ei mitata riittävästi, ja sitten kun tässä edustaja Valtola vastasi, että kyllä siellä mitataan paljon ja on rekistereitä paljon ja on tietoa ja on dataa, niin jos tehtäisiin niin, että laitetaan se tekoäly louhimaan sieltä Valtolan rekistereistä edustaja Paasille tietoa oppimistuloksista ja koulun muista rekistereistä ja otetaan tällä tavalla tekoäly käyttöön ja hyödynnetään molempien näkökulmia. [Naurua]

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi, että on ollut näitä kuntarahoituksen leikkauksia, niin VM:n arvio siitä, mikä TE-uudistuksen lisälasku kunnille on ollut sen kompensaation lisäksi, joka kunnille siis tehtiin uudistusta tehtäessä, on ollut 300—400 miljoonaa, eli se on aika iso summa sieltä kuntien rahoituksesta. Tämä on siis näitä nousseita työttömyysturvakuluja ja sakkomaksuja. Tähän ei ole tullut mitään uutta kompensaatiota eikä myöskään uutta mallia, jolla niitä sakkomaksuja voitaisiin tämmöisessä suhdannetilanteessa keventää. Sitä olen kyllä oppositiosta itse myös peräänkuuluttanut. Toinen asia, mistä halusin sanoa, on opettajien kohtaama väkivalta. Sen lisäksi, kun tässä puhuttiin tästä, miten pienissä kouluissa pystytään puuttumaan kiusaamiseen tai se nähdään paremmin, yleistynyt ilmiö on, että myös opettajaa kohtaan on väkivaltaa enemmän kuin ennen. Siinä myös tiedettäisiin ne keinot, joilla voitaisiin auttaa. Eli jos tiedetään, että luokassa on opiskelijoita tai oppilaita, jotka eivät ole täysin koulukuntoisia tai ovat aggressiivisia, niin sitä yksittäistä aikuista ei saa jättää yksin. Siellä pitäisi aina olla henkilöstöä, on se sitten koulunkäynninohjaaja tai avustaja tai erityisopetusresurssia, tai jos joku ei todellakaan ole koulukuntoinen, niin sitten sairaalakoulupaikkaa tai erityisluokkapaikkaa tarpeesta riippuen. Näitä ei pystytä tällä hetkellä riittävän nopeasti turvaamaan. Kyllä ammattihenkilöstö tietää sen, että tällaisessa tilanteessa itse asiassa koko luokan opetus kärsii, eivät ainoastaan ehkä ne kiusatut opiskelijat. Nämä ovat semmoisia tekijöitä, että kun väkivalta ja työn haastavuus kohdentuu myös opettajiin, niin alan houkuttelevuus kärsii. Palkkakehitys ei ole ollut hyvä. Me tiedetään, että tällä kaudella tuli vientivetoinen palkkamalli, joka sitoo sen palkkakehityksen vientialojen kehitykseen. Iso huoli on siitä, millä me koko opetussektorin, kasvatussektorin, houkuttelevuus turvataan myös jatkossa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hyvää keskustelua ja tärkeä aihe, mutta lähinnä minun mielenkiintoni heräsi siinä vaiheessa keskustelua, kun täällä ruvettiin puhumaan siitä, onko hallitus satsannut perusopetukseen vai eikö ole. Ihan piti tarkistaa tuossa noita vanhoja tiedotteita, ja näin tämmöisen tekstin, jossa todetaan: ”Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2026 esittää 150 miljoonan euron leikkausta kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin. Kevään riihessä hallitus on jo päättänyt 75 miljoonan euron leikkauksesta peruspalveluiden valtionosuuteen. Tämä tarkoittaisi suoria ja tuntuvia leikkauksia muun muassa perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen samaan aikaan, kun juuri on astunut voimaan isoja uudistuksia uusine velvoitteineen. Perusopetuksen vahvistamisen toimenpiteisiin ohjattu 200 miljoonaa leikataan nyt toista kautta samasta valtionosuuspotista käytännössä kokonaan.” Eli en aivan allekirjoita edustajien toteamusta siitä, että nyt olisi satsattu varsinaisesti ja merkittävästi perusopetukseen. Se nyt ei ihan täysin kyllä pidä paikkaansa.

Arvoisa rouva puhemies! On ollut mukava kuunnella tätä keskustelua tästä oppivelvollisuudesta ja kouluihin panostamisesta. Voi sanoa sen, että ei varmaan yhtä semmoista totuutta ole, onko isossa tai pienessä koulussa enempi niitä palveluja ja muita tarjolla, ja taas pienessä koulussa on se läheisyys ja muut olosuhteet toisenlaiset. Kyllä se, miten se arki saadaan sujumaan siellä kouluympäristössä, on aika tärkeässä roolissa. Se, että lapset saisivat riittävän osaamisen, että he voisivat edetä toisella asteella ja sieltä sitten korkea-asteelle, on sitä kivijalan rakentamista, ja sen takia tämä on niin tosi tärkeätä keskustelua. Tämä on vuosikymmenten asia, että me pärjätään tässä kansainvälisessä ja muussa kilpailussa, mikä meitä kohtaa. Osaamista tarvitaan tulevaisuudessa enemmän kuin vähemmän, ja tavallaan tässähän sitä rakennetaan just näillä elementeillä. Arvoisa rouva puhemies! Kuntien rahoituksen osalta voi olla, että perusopetukseen on laitettu 200 miljoonaa, mutta vastaavasti myöskin työllisyyden hoidossa työllisyyspalvelut siirrettiin kuntiin 200 miljoonaa alimitoitettuna. Täytyy näissä aina muistaa, että kuntien rahoitus tulee isoon kuvaan ja sitä käytetään siellä kunnissa, ja tässä mielessä kuntien rahoitusasema ei ole kauheasti parantunut. Työttömyys on ollut tosi korkealla tasolla, ja se näkyy nyt kuntien menojen kasvamisena, työttömyysturvamenoissa, ja sitten tulojen pienenemisenä, eli siellä on monenlaisia vaikutuksia. Tämä näkökulma tässä on, kun yhdestä samasta europotista, mitä siellä kunnissa on käytettävissä, hoidetaan perusopetusta ja työllisyyspalveluja ja näin poispäin. Ne ovat arvovalintoja, ja kunnat joutuvat aika koviin paikkoihin, kun näitä asioita viedään. Tässä mielessä voin sanoa, että tämä keskustelu on ollut siinä mielessä hyvää, että on niin yksituumaista, että meidän kannattaa satsata tähän koulutuksen laatuun. Meillä paikkoja on yllättävänkin paljon, kun katsotaan tästä eteenpäin ikäluokkia. 46 000 on syntyvyys, ja jos katsotaan, niin tällä hetkellä noin 60 000 siirtyy toiselle asteelle. Niitä aloituspaikkoja on siellä 78 000, ja korkea-asteella meillä on 56 000 aloituspaikkaa. Kyllä meillä koulutuspaikkoja on. Kysymys on, osaammeko me tällä koneella tehdä parempaa tulosta kuin mitä me nyt tänä päivänä tehdään laadullisesti. Määrää meillä alkaa olla paikkojen osalta. — Tämä on hyvä keskustelu. Kiitos siitä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Vastaan vielä tuohon aiemmin esitettyyn väitteeseen: Totesin vain, että pienemmissä kouluissa kiusaaminen on varhaisemmin havaittavissa ja näin ollen nopeammin puututtavissa, mutta kokemuksesta tiedän, kun olen koulupoliisina toiminut kouluissa kiusaamisten selvittelyssä ja sovittelussa, että on paljon tapauksia, missä oppilas isossa koulussa ei kerro kenellekään — ei vanhemmille, ei koulun opettajille — koska ei uskalla, koska siellä uhkaillaan. Ja kun puhutaan isoista kouluista, niin aiemmin oppilaat isoissa kouluissa istuivat välitunnitkin sisällä, koska on kissa—hiiri‑leikkiä heitä laittaa välitunnille, kun osa menee vessaan piiloon ja on muutenkin hidasta ottaa niitä kamppeita lokerosta tai laatikosta, missä heillä ne ovatkaan. Se on vain minun kokemukseni kautta tullut se väite, että isommissa kouluissa nämä kiusaamiset jäävät vaikeammin havaittaviksi. Opettaja ei pysty näkemään kaikkia eikä edes välttämättä tunne kaikkia oppilaita. Jopa pihan välituntivalvonnassa on niitä tilanteita, missä välituntivalvojat kyllä kävelevät ja ovat siellä, mutta siellä saattaa olla... Tässä nyt yksi esimerkki, mihin jouduin puuttumaan: Oppilasta pahoinpideltiin, kutosluokkalaista poikaa heiteltiin kuin sätkynukkea maahan talvisella kelillä, ja siellä oli välituntivalvoja, mutta kukaan ei huutanut apua. Ympärillä oli rinki oppilaita, mikä esti tietenkin näkyvyyttäkin sille opettajalle siitä, mitä siellä tapahtuu. Nämä ovat asioita, mitkä oikeasti näkyvät isoissa kouluissa eri tavalla kuin pienissä, koska oppilaat ovat rohkeampia pienessä koulussa kertomaan opettajille asioita, mitä he kohtaavat. Tämä on omasta mielestäni faktaa, mistä en peräänny. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa jokaiselle pitäisi tarjota kaikki edellytykset tulla kaikeksi siksi, mihin rahkeet suinkin riittävät. Tällaisella tulokulmalla suomalaisista lapsista ja nuorista tulee tulevaisuuden menestyjiä. Orpon hallitus on tosiaan lisännyt koulutukseen rahoitusta 200 miljoonan euron edestä todella vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Se on uudistanut oppimisen tuen, rajoittanut puhelimien käyttöä ja panostanut perustaitoihin eli lukemiseen, kirjoittamiseen ja matematiikkaan — eli nimenomaan niihin kaikista tärkeimpiin asioihin, jotka ovat oikeastaan edellytys sille, että oppii ylipäätänsä mitään niiden lisäksi. Tässä on ehkä loppukaneettina omalta osaltani tärkeää huomioida myös just se, että tähän ei tekoäly auta vaan tähän tarvitaan nimenomaan biologista älyä. Eli toivottavasti myös jatkossa peruskoulussa laitetaan aivonystyrät töihin ja harjoitetaan niiden käyttöä, koska olen oppinut, että aivot ovat ehkä ruumiin tärkein lihas. Ne paranevat, mitä enemmän niitä treenaa.

Arvoisa rouva puhemies! On ollut ilo pelata squashia samassa joukkueessa opetustoimen ylitarkastaja emeritus Kari Lehtolan kanssa vuosien ajan. Monesti kisareissulla aiemmin näistä kouluista keskustelimme. Siinä mielessä olen eri mieltä siitä, mitä täällä salissa on sanottu, että pieni koulu automaattisesti olisi parempi kiusaamisen suhteen. Kyllä se enemmän riippuu siitä, miten koulussa suhtaudutaan kiusaamiseen, minkälainen henki siellä on, minkälaiset järjestelmät ovat siihen puuttumiseen. Meillä varmasti on isoja kouluja, joissa kiusaamiseen puututaan hyvin ja sitä ei esiinny, mutta on myös semmoisia isoja kouluja, joissa sitä esiintyy. Mutta sama on pienissä kouluissa. Siinä mielessä en allekirjoita myöskään tätä edustaja Hopsun esille tuomaa kuvaa, että tämä hallitus olisi merkittävästi leikannut perusopetuksesta. Jos nyt rehellisesti sanotaan, miten hankalassa taloudellisessa tilanteessa hallitusohjelmaa jouduttiin tekemään ja miten vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tätä hallituskautta on menty eteenpäin, niin OKM:n budjetti on kasvanut selkeästi, perusopetukseen on panostettu lisärahoitusta. Myös kuntien rahoitus, jos katsotte koko kautta, on ollut kasvava. Sillä tavalla näissä uudistuksissa, vielä jos katsotaan perusopetukseen, kyllä tämä hallitus on tehnyt erittäin koulutusmyönteistä politiikkaa tässä vaikeassa tilanteessa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä jatkaa tästä. Monta hyvää puheenvuoroa tässä oli edustaja Hopsulla ja myöskin edustaja Rasinkankaalla. Rasinkangas puhui hyvin näistä pienistä kouluista ja myöskin perheiden merkityksestä. Itse opettajana toimin semmoisessa keskikokoisessa koulussa, eikä oma näkemykseni ehkä ole se, että pieni koulu automaattisesti olisi parempi kuin iso koulu. Ehkä itse näen ne pienet koulut enemmän saavutettavuuden kannalta tärkeinä niin, että pystyttäisiin niitä lähipalveluja säilyttämään, siinä on niillä pienillä kouluilla iso rooli. Keskustapuoluehan hyväksyi viime viikonloppuna Suunta Suomelle ‑ohjelman, ja siellähän kyllä linjattiin näistä jättikouluista ja jättipäiväkodeista, niin että jossakin kuitenkin se raja menee siinä suuruuden ekonomiassakin. Meillähän on ollut vaihtoehtobudjeteissa keskustelua tästä pienten koulujen lisästä yhtenä elementtinä, koska tietenkin me vähän voidaan täältä eduskunnasta vaatia pieniä kouluja, pienempiä kouluja, mutta tiedetään, että viime kädessähän kunnat kuitenkin päättävät siitä kouluverkosta kunnissa. Tietysti, jos me täältä laitetaan kriteereitä tai vaatimuksia, meidän täytyy myöskin miettiä niitä resursseja ja lainsäädäntöä ja euroja samalla tavalla. Mutta samaan haluan oikeastaan lopettaa kuin edustajat Paasi ja Hopsu, koulutuksen ja osaamisen merkitykseen. Tällä kaudellahan on tehty hyvää visiotyötä, sekä perusopetuksen että korkeakoulutuksen visiotyö on päättymässä. Ehkä tämä nyt alleviivaa myöskin sitä, mistä on aiempiakin puheenvuoroja käytetty täällä, että koulutukseen satsaamisen ja ongelmien korjaamisen täytyisi olla useampien hallituskausien mittaisia — samalla tavalla kuin tehdään tätä visiotyötäkin, niissähän ei katsota neljän vuoden päähän eikä edes kahdeksan vuoden päähän vaan jopa sinne vuosiin 2035—2040. Tietenkin olisi hyvä, että löydettäisiin semmoisia yhteisiä satsauskohteita ja että — tietenkin oma näkemykseni on tämä — yhteisesti löydettäisiin myöskin riittävästi euroja siihen koulutukseen satsaamiseen myöskin jatkossa.

Arvoisa puhemies! On ilo kuulla, että meillä on tämmöinen yhteinen huoli meidän koulutuksen laadusta, ja tuntuu siltä, että jaetaan se täällä. Oppimistuloksista tässä oli puhetta. Ne ovat todellakin laskeneet myös muualla Euroopassa kännyköiden tulon kanssa samassa aikasyklissä, mutta suhteellisesti se Suomen pudotus on isompi ja monet Aasian maat taas ovat nousseet näissä vertailutuloksissa Euroopan ohi. Eli kyllä tässä varmasti osa selittyy kännyköillä, mutta tässä suhteellisessa pudotuksessa meillä on varmasti myös tämmöisiä omia kotimaisia tekijöitä. Tässä aikaisemmin puhuttiin opettajarekisteristä ja sen tarpeesta. Ihmettelen oikeastaan, että vaikka tämä on kustannuksiltaan noin miljoonan esitys ja sitä jo edellinen hallitus ja tämä hallitus ovat pyörittäneet pitkään, niin jostain syystä sitä ei olla saatu vietyä maaliin. Se olisi kyllä todella tärkeä tieto, kuinka meillä riittävät pätevät opettajat. Yksi iso huoli, mikä tällä hallituskaudella on tapahtunut, on että opettajien täydennyskoulutus on ajettu lähes kokonaan alas, eli sieltä ovat resurssit hävinneet. Juuri kun tässä puhuttiin vaikka tekoälyn hyödyntämisestä kouluissa, niin opettajat kertoivat suorasanaisesti viestin, että he eivät asiaa osaa riittävästi, opiskelijat menevät ohi, mutta mitään täydennyskoulutusta ei ole tarjolla julkisesti, ellei kunta sitten hanki jotain yksittäistä koulutuspäivää. Mutta sisältö on tosi iso, ja tarve olisi myös. Myös nämä kuntien leikkaukset, joita hallitus on tehnyt, osuvat suoraan koulutukseen, varhaiskasvatukseen. Valitettavasti se on näin. Eli vaikka meillä on ollut yksimielisiä mietintöjä sivistysvaliokunnassa siitä, mihin suuntaan asioita pitää kehittää, niin sitten kun katsoo vaihtoehtobudjetteja, niin niistä kyllä löytyy eroa siinä, kuinka paljon koulutukseen ollaan valmiita satsaamaan. Toivoisin, että seuraavalla hallituskaudella päästäisiin semmoiseen suunnitelmaan, jossa koulutuksen rahoituksessa edetään kohti pohjoismaista tasoa. En millään usko, että sillä, että me tiputaan koko ajan koulutuksen rahoituksessa, me voisimme pärjätä, olla yhtä kilpailukykyisiä. Kustannukset ovat täällä kuitenkin suunnilleen samaa luokkaa. Tämä koulutuksen investointirooli pitäisi nähdä. Olen tässä ihan samaa mieltä kuin edustaja Paasi täällä kuvasi, että kun on pieni maa, niin meillä eivät luonnonvarat riitä elättämään meitä pitkään, vaan se osaaminen on se, minkä varaan meidän pitää tulevaisuutta rakentaa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Joo, mielenkiintoista keskustelua. Tuosta, mitä edustaja Paasi puhui kännyköistä ja muista, olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kyllä tämä kännykkäkielto on yksi parhaita asioita, mitä tämä hallitus on saanut kouluihin aikaan muun perusopetukseen satsaamisen lisäksi, koska se selkeästi näkyy tuolla kouluissa. Edellisessä työssäni koulupoliisina kohtasin näitä oppilaita, jotka eivät tulleet edes kouluun siksi, että eivät jaksaneet, koska nukkuivat univelkoja. On päivänselvää, että jos oppilas jää kotiin jonkun syyn vuoksi, niin oppiminen kärsii, koulunkäynti kärsii, ja vanhemmat kun menevät töihin, niin ne eivät edes tiedä, että se oppilas jää sinne kotiin, ja näin ollen häntä on vaikea sitten valvoakin. Mutta haluan tuoda myös esiin, kun puhuin tuossa edellisessä puheenvuorossa näistä pienemmistä kouluista, jotka minun mielestäni ovat aivan vertaansa vailla ja jotka ehdottomasti tulisi säilyttää, että niitä on jo koko Suomessa käsittääkseni yli 60 prosenttia lakkautettu. Viimeisimmässä Kuntalehdessä, opetustoimen ylitarkastaja, emeritus, Kari Lehtola kirjoitti otsikolla ”Koululakkautusaalto on Suomen suurin dokumentoitu virhearvio kuntapolitiikassa”. Minä olen ihan samaa mieltä. Meillä on viime päivinä jälleen uutisoitu kouluväkivallasta, mikä on lisääntynyt yhä nuoremmilla, koulukiusaamisesta, ja niin kuin olen aina todennut, pienemmissä kouluissa se on varhaisemmin nähtävillä, jolloin siihen voidaan nopeammin puuttua. Isossa koulussa oppilas ei edes uskalla mennä kertomaan opelle, että joku uhkailee tai kiusaa tai aiheuttaa väkivaltaa, ja tämä on se ongelma. Minullekin on tuttu Kuulammen koulu Tyrnävän kunnassa, vajaa 500 oppilaan yläkoulu, ja tämä edustaa myös semmoista maaseutukoulua. Tuon kokoiset koulut ovat ihan ok, mutta sitten kun ne menevät tuonne tuhannen oppilaan kouluksi tai vielä isommaksi, missä on kaikki mahdolliset yhdessä ja samassa rakennuksessa, niin en näe sitä hyvänä. Todellakin toivon, kun puhutaan perusopetuksesta ja opettajista, että tämä on meidän kaikkien yhteinen asia. Se on hirvittävän vahvasti sieltä kotoa lähtöisin, että miten se lapsi oppii sitä koulupolkua. Kun huolehditaan paitsi hänen liikenneturvallisesta käyttäytymisestään — miten hän menee turvallisesti sinne kouluun — niin myöskin jaksetaan nähdä vaivaa siinä, että tuetaan sitä lasta kuulustelemalla enkun sanat ja historian läksy ynnä muu, jotta se lapsi tietää sen, että hänen työtään valvotaan — samalla asetetaan turvallisia rajoja — ja totta kai keskustellaan lapsen kanssa niistä kiusaamisasioista ja toisen kunnioittamisesta ja suvaitsevaisuudesta. Nämä ovat tärkeitä asioita. Elikkä en yksistään opettajille sysää tätä vastuuta. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tässä on käyty niin hyvää keskustelua perusopetuksesta ja koulutuksesta ja muutenkin, että en malttanut olla vielä ottamatta yhtä puheenvuoroa. Tässä oli mielenkiintoista kuunnella äsken takarivin debattia, kun edustaja Paasi oli sitä mieltä, että ei mitata, ei ole tietoa, ja sitten sieltä vierestä edustaja Valtola kertoi, että on tietoa, paljon löytyy tietoa. Tämä asia ei tietenkään katso puoluetta, mutta mielenkiintoista oli kuunnella tätä keskustelua. Ehkä se totuus on jossakin siellä välimaastossa. Tietenkin politiikkaan kuuluu aina vähän raflaavammin esittää asioita, mutta en minä nyt silti sanoisi ihan tuon edustaja Paasin tapaan, että 20 ikäluokkaa on nyt menetetty. Ehkä siinä jo ammutaan pikkasen yli. Sitä ei käy kiistäminen, että tulokset ovat laskeneet, mutta totuus on kuitenkin se, että tulokset ovat laskeneet myöskin muualla ja monissa muissa, vastaavissa maissa. Mutta totta on se, että sijoituksia on tultu alaspäin ja se on tilanne. Sitten jäi tuossa korvaan myöskin tämä, mikä sinällään pitää ihan paikkansa, että monilla opettajilla menee liian paljon aikaa muuhun kuin opetustyöhön, käytettiin sanaa ”hankehumppa” ja muuta. Tietysti voisi tässä kysyä, mitä tämä Orpon hallitus on tehnyt tälle asialle, että sitä olisi vähennetty. Tässä heitän yhtenä asiana nyt tähän liittyen, että kun meillä on järjestelmiä käytössä jo tällä hetkellä, niin varmasti tekoäly voisi olla yksi asia, mitä voisi tuoda myöskin opettajien tueksi ehkä siihen tiedon keräämiseen ja oppilaiden seurantaan ja muuhun — meillä on kuitenkin tänä päivänä jo hyvin pitkälle järjestelmiä käytössä. Ja varmasti on juuri se, että se rahoitus ja resurssit sinne koululuokkaan, oppilaille ja opettajille suoraan, eikä sitten niitten erilaisten hankkeitten kautta, niin että niitä joudutaan pyörittämään ja hallinnoimaan. Sitten tässä oli hyvä, kun nostettiin Kuulammen koulu ja sieltä opin hakeminen esille. Siellähän sivistysvaliokunta nimenomaan kävi vierailulla, ja itse asiassa tunnen tämän koulun entisen rehtorin erittäin hyvin — hän on myöskin minun entinen opettajani. Totta kai meidän kannattaa näistä hyvistä kouluista käydä mallia hakemassa, niin kuin tässä edustaja Paasi hyvin vinkkasi.