Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Suomen perustuslain 10 §:n muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Koskista rakentavasta puheenvuorosta. Siinä kävi ilmi tämän meidän parlamentaarisen työn luonne tähän asti ja myös se huolellinen työ, jossa on pyritty varmistumaan siitä, että näitä suomalaisille todella tärkeitä oikeuksia, kotirauhan suojaa ja luottamuksellisen viestin salaisuutta, edelleen perustuslaissa suojataan ja niiden rajoittaminen mahdollistetaan vain vakavan rikollisuuden uhkan tai kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan perusteella. Pidän arvokkaana edustaja Koskisen näkemystä siitä, että tähän kiireellisyyteen otetaan kantaa perustuslakivaliokunnan kuulemisten ja arvion jälkeen. Toivottavasti sitten syksyllä meillä on täällä eduskunnan käsittelyssä tosiaan myös ne tavallisen lain toimivaltuudet, ja niitäkin voidaan sitten täällä valiokunnissa ottaa huomioon. Perustuslakivaliokunta tulee siis kuulemaan myös turvallisuusviranomaisia tästä sääntelytarpeesta ja nimenomaan tästä turvallisuusympäristön muutoksesta ja ottaa sitten tämänkin tiedon huomioon tehdessään tätä kiireellisyysarviointia. Työmme siis alkaa tämän lähetekeskustelun päätyttyä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Edustaja Vestman kuvaili aivan oikein parlamentaarisen työryhmän tekemää työtä, jossa hienosäädettiin näitä perustuslain 10 §:n muutoksen sanamuotoja ja myöskin lisättiin sinne perusteluihin kuvailua siitä, minkälaisia tavallisen lain muutoksia poliisilain- ja tiedustelulainsäädännön puolelle oltaisiin tekemässä. Ne ovat edelleen hyvin summittaisia tietysti tuossa, kun niitä on vain lyhyesti kuvailtu tämän perustuslain muutoksen esityksessä. On tärkeä huomata, että perustuslakia ei voida viedä niin yksityiskohtaiseksi tämmöisen tavallaan yksittäisen perusoikeuden poikkeaman määrittelynkään yhteydessä niin, että siellä voitaisiin hyvin tarkasti, riittävän tarkasti, käyttötilanteita määritellä tai että sen nojalla annettavan valtuuttavan lainsäädännön sisältöä voitaisiin niin eksaktisti kertoa, että olisi riittävän tarkka kuva niitä käyttötilanteita varten myös siitä, missä ne laillisen menettelyn, perusoikeuksien mukaisen menettelyn, rajat kulkevat. Sen takia tämäntyyppisessä asiassa on hyvä katsoa, mitä siellä tapahtuu sitten niiden mahdollisesti lavennettavien valtuuksien puolella perustuslaissa ja mitä niiden nojalla sitten säädetään tavallisissa laeissa. Nyt meillä tiedossa olevien faktojen mukaan hallituksen esitys poliisin rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi tulisi kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe ei vaatisi perustuslain muuttamista, ja se oli tarkoitus antaa keväällä, ja nyt se ilmeisesti on tulossa ennen kesää tai juhannuksen alla. Toinen vaihe poliisin rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi on valmistelussa ja ilmeisesti lähdössä lausuntokierrokselle — taisi ministeri siitä mainita — mutta sen esityksen antaminen menee varmaankin syksyyn. Sitten on vielä Rajavartiolaitoksen rikostiedustelua koskevan lainsäädännön muutokset, joissa voi olla elementtejä, jotka kaipaavat tätä perustuslain 10 §:n muuttamista. Siinäkin esitysluonnos on vasta tekeillä, ja aikatauluaikeen mukaan se olisi viikolla 33 syksyllä annettavissa. Sitten ovat vielä nämä sotilastiedustelumuutosesitykset, joista minulla ei ole tietoa, milloin ne olisivat esittelykunnossa. Kun halutaan varmuutta siitä, minkälaisia tosiasiallisia valtuuksia tässä perustuslain nojalla annettavassa lainsäädännössä halutaan, niin on syytä saada nuo esitykset eduskunnan tietoon ja tavallaan samanaikaisesti käsitellä tätä perustuslain muutosta ja näitä yksityiskohtaisempia tiedustelua koskevia lakeja perustuslakivaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa. Silloin ei tapahdu semmoista vyöryttämistä ja voidaan saada kuva tästä niin, että tiedetään, minkälaisena tulkitaan tätä perustuslain uutta säännöstä, kun sen nojalla näitä lavennettuja toimivaltuuksia annetaan — niin kuin tässä keskustelussa on korostettu — välttämättömiin, vakavaa rikollisuutta koskeviin tarkoituksiin. Sisällöstä perustuslain muutoksen osalta on päästy hyvin laajaan yksimielisyyteen. Tässähän ei ollut tarkoituskaan, että siellä olisi viimeistä sanaa myöten haettu yhteistä sopua, vaan haettiin malli, jonkalainen esitys voidaan tuoda eduskunnan käsittelyyn, ja täällä sitten otetaan tarkemmin kantaa sen sisältöön valiokunnissa, perustuslakivaliokunnassa tässä tapauksessa, mutta tietysti myöskin lausuntovaliokunnat antavat sitten oman panoksensa tuon säätämisen tarkkuuteen. Normaali perustuslain säätämisjärjestyshän on tietysti vallitseva, niin että siinä on vaalit välissä ja vaalien jälkeen kahden kolmasosan enemmistö tarvitaan. Ei voi tietysti miksikään pääsäännöksi ottaa sitä, mikä tapahtui silloin vuonna 2018 tiedustelulakien osalta, että pitäisi ehdoin tahdoin pyrkiä kiireellisyyteen, viiden kuudesosan enemmistöön, jos sillä ei ole merkittävää aikasäästöä saavutettavissa. Mutta tämän arviointi, mennäänkö tavallisessa perustuslain säätämisjärjestyksessä vai sitten kiireellisessä, tapahtuisi varmaan sitten, kun tämä materiaalinen sisältö on tarkemmin käsitelty ja on myöskin kuultu viranomaisten arvioita siitä, onko sellaisia erityisiä pakottavia syitä, minkä takia pitäisi tätä poikkeavaa, nopeutettua säätämisjärjestystä käyttää. Lopputuloksessa, eli milloinka nämä lainsäädännön muutokset poliisin toimivaltuuksien ja sotilastiedustelun toimivaltuuksien ja suojelupoliisin toimivaltuuksien osalta saadaan käyttöön, kovin suurta eroa ei ole sillä, saadaanko ne vaalien jälkeen esimerkiksi touko—kesäkuussa 2027 vai olisiko se — jos tätä ikään kuin nopeinta aikataulua kuvitellaan eli saadaan hallituksen esitykset äsken selostamani aikataulun mukaisesti — vuodenvaihteen tienoilla. Elikkä kysymys on noin muutaman kuukauden tai puolen vuoden aikaerosta siinä voimaansaattamisessa. Mutta tätä siis ehditään käsitellä tässä eduskuntakäsittelyn aikana. Tärkeää on, että tämä lainvalmistelun tässä vaiheessa sinänsä hyvä laatu jatkuu myöskin tässä eduskuntakäsittelyssä, että haetaan mahdollisimman tarkkaa sääntelyä ja myöskin laajaa poliittista yhteisymmärrystä siitä, minkälaiset poikkeukselliset toimivaltuudet ovat tarpeen loukkaamatta näitten tärkeiden perusoikeuksien, kotirauhan suojan, henkilötietojen suojan tai luottamuksellisen viestin suojan, ydintä tai niiden uskottavuutta Suomen kansalaisten silmissä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Salissa väki vähenee, mutta halusin nyt vielä hieman summata yhteen tätä perustuslain muutosesityksestä käytyä keskustelua ja vielä kerrata, millainen parlamentaarinen prosessi tässä on taustalla: On tärkeää huomata, että tässä perustuslain muutosesityksessä, joka koskee siis perustuslain 10 §:ää, ei ole kyse hallituksen aloitteesta lähteneestä tai hallituspuolueiden keskenään valmistelemasta perustuslain muutoksesta. Perustuslakivaliokunta on kaikkiaan 14 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana lausunnoissaan edellyttänyt hallituksen arvioivan perustuslain 10 §:n muutostarpeita ottaen huomioon muun muassa vakavan rikollisuuden uudet muodot ja tapahtuneen teknologisen kehityksen. Eli valiokunta on nimenomaisesti edellyttänyt muutostarpeiden arviointia. Toiseksi eduskunta on hyväksynyt viime kaudella sisäisen turvallisuuden selonteon johdosta yksimielisesti lausuman, että hallituksen tulee selvittää ja arvioida lainsäädännön kehittämistarpeet ja niiden pohjalta valmistella tarvittavat lainsäädäntöesitykset järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Tämä muutosesitys pohjaa näihin kannanottoihin. Lisäksi tätä perustuslain muutosesitystä on valmisteltu siis parlamentaarisen ohjausryhmän ohjauksessa. Ohjausryhmä on kokoontunut toistakymmentä kertaa vuoden aikana. Olemme kuulleet useita oikeusoppineita, laillisuusvalvojat sekä turvallisuusviranomaisia. Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota eduskuntaryhmien lausuntoihin tästä perustuslain muutosesityksestä. Ohjausryhmässä hyvässä yhteistyössä SDP:n ja keskustan sekä hallituspuolueiden edustajat hyväksyivät lopulta kannanoton, jonka mukaan perustuslain muutoshanke voi edetä hallituksen esitykseksi eduskunnan käsittelyyn. Nyt olemme siis tässä vaiheessa. Tällaisella laajalla parlamentaarisella tuella valmisteltu hanke on saatettu eduskunnan käsittelyyn. Puhemies! Tulkitsen tätä käytyä keskustelua siten, että tälle hyvälle parlamentaariselle yhteistyölle on hyvät edellytykset myös tämän esityksen eduskuntakäsittelyssä. SDP:n edustajathan ilmaisivat aiemmin tukensa sinänsä tälle perustuslain muutoshankkeelle. Näin sitä keskustelua siis tulkitsin. Siinä keskustelussa tunnistettiin selkeästi turvallisuusympäristön perustavanlaatuinen muutos ja Venäjän uhka, jotka ovat tämän muutoshankkeen taustalla ja keskeisiä perusteluja. No, tämä parlamentaarinen ohjausryhmä ei siis ottanut nimenomaisesti kantaa perustuslain muutoksen kiireellisyyteen. Edelleen tulkitsen tätä keskustelua siten, että jos tässä joitain eri näkemyksiä on esiintynyt, ne ovat koskeneet tätä kiireellisyyttä, siis nyt nimenomaan niiden oppositiopuolueiden — tai SDP:n — taholta, jotka tätä lakihanketta ja sen saattamista eduskuntakäsittelyyn sinänsä tukivat. Sovimme silloin siinä parlamentaarisessa ohjeistusryhmässä, että tähän kiireellisyyteen palataan tavanomaisen ja huolellisen perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen. Eli en pidä tietenkään toivottavana sitä, että poiketen tästä tämä kiireellisyys torjuttaisiin ennen kuin tämän talon mietintövaliokunta on tehnyt huolellisen työnsä. Tietenkin vakava huoli muodostuu kyllä siitä, jos tällaisen isänmaan turvallisuuden kannalta kriittisen tärkeän lainmuutoksen kiireellinen voimaantulo torjutaan ennen kuin edustajilla laajasti tässä talossa on riittävät tiedot kiireellisyyden perusteista, jotka siis kytkeytyvät tähän turvallisuusympäristön muutokseen. Aiemmassa keskustelussa tuotiin esille SDP:n toimesta se toive, että tämä perustuslain muutoshanke käsiteltäisiin samoihin aikoihin eduskunnassa kuin ne tavallisella lailla säädettävät toimivaltuudet tiedusteluviranomaisille, joita siis tämä perustuslain kymppipykälän muutos mahdollistaisi. Siis pidän aivan mahdollisena sellaista vaihtoehtoa, että me perustuslakivaliokunnassa aloitamme nyt kevätkaudella työn tämän muutosesityksen parissa, kuulemme laajasti asiantuntijat ja aloitamme käsittelyn mutta saattaisimme tämän valiokunnan mietinnön tänne saliin valmiiksi vasta syyskaudella — siis silloin, kun SDP:n toiveen mukaisesti eduskuntaan olisi saatu nämä siviili- ja sotilastiedustelulakien muutokset ja sitten rikostiedustelutoimivaltuuden mahdollistava lainmuutos. Pidän tätä mahdollisena menettelytapana ja toivonkin, että tästä löydettäisiin se yhteinen tie. Tämä Suomen kannalta niin tärkeä lainmuutos ei nyt ainakaan jäisi tämmöisiin prosessuaalisiin syihin kiinni. Sitten tässä keskustelussa aiemmin viimeksi edustaja Hopsu nosti esille vaalien läheisyyden. No, nyt on tärkeää huomata, että perustuslakivaliokunnan aiemmasta käytännöstä tai tämän talon valtiopäiväkäytännöstä ei muodostu ehdotonta estettä käsitellä perustuslain muuttamista tässä vaiheessa vaalikautta. Siis päinvastoin vaalikauden 2015—2019 tiedustelulainsäädäntöhanke ja sitä edellyttänyt perustuslain 10 §:n, siis saman pykälän, muutos tehtiin nimenomaan vaalikauden lopussa. Eduskuntahan hyväksyi tuolloin perustuslain muutoksen kiireellisenä vasta lokakuussa 2018 ja tavalliset lait vasta maaliskuussa 2019, ja eduskuntavaalit pidettiin huhtikuussa 2019. Perustuslain muutos hyväksyttiin siis tuolloin aiemmin, alle 200 päivää ennen eduskuntavaaleja, ja valiokunta piti mietinnössään kiireellistä säätämisjärjestystä tuolloin mahdollisena perustellen sitä nimenomaan turvallisuusympäristöä koskeneilla muutoksilla. Puhemies! Lopuksi totean sen, että perustuslain muuttaminenhan on viime kädessä perustuslainsäätäjän eli Suomen eduskunnan harkintaan kuuluva asia, siis poliittinen arvio ja päätös. Se vaatii tietenkin huolellista ja vakavaa harkintaa, erilaisten riskien punnintaa. Totean sen, että suuri on vastuu sillä tässä salissa, jonka äänestyspäätöksen vuoksi Venäjän muodostamaa uhkaa suomalaisille ei voitaisi tehokkaasti torjua.

Arvoisa puhemies! Ymmärrämme vihreissä sääntelytarpeen siviili- ja sotilastiedustelun osalta, ja pidämme esitystä lähtökohtaisesti perusteltuna. Toimivaltuuksien säätäminen parantaisi mahdollisuuksia hankkia tietoa sotilaallisesta toiminnasta ja kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta ja torjua valtion suvereniteettiin kohdistuvia uhkia. Toimivaltuudet on kuitenkin rajattava vakavimpiin ja välttämättömimpiin tilanteisiin. Arvoisa puhemies! Suhtaudumme kuitenkin erittäin kriittisesti esitettyihin muutoksiin niin sanotun uhkaperusteisen rikostiedustelun osalta. Sen osalta katsomme, ettei ole esitetty riittävän painavia perusteita, jotta esitettyä merkittävää yksityisyydensuojan rajoitusta voitaisiin pitää välttämättömänä. Jatkossa rikostiedustelu ei enää edellyttäisi konkreettista rikosepäilyä. Nykyisin rikostiedustelu kytkeytyy konkreettiseen rikosepäilyyn, ja tiedustelulla pyritään luomaan edellytyksiä rikosten estämiseen ja paljastamiseen. Koska perusteet perustuslain muuttamiselle eroavat merkittävästi siviili- ja sotilastiedustelun ja rikostiedustelun osalta, olemme prosessin aiemmissa vaiheissa esittäneet, että ne tulisi käsitellä erikseen. Esityksen yksityiskohtaiset vaikutukset riippuvat viime kädessä ehdotetun perustuslain säännöksen nojalla säädettävän tavallisen lainsäädännön sisällöstä ja siinä säädetyistä viranomaisten — tarkoittaa pääasiassa poliisia — toimivaltuuksista. Vihreissä korostamme, että perustuslakia ei tulisi muuttaa tavallisen lain tarpeista käsin, kuten tässä tapauksessa ollaan tekemässä. Menettelyn osalta kritisoimme myös sitä, että näin tärkeä asia pyritään viemään läpi kiireellisenä ilman riittävän painavia perusteita. Käynnissä on kuitenkin vaalikauden viimeiset valtiopäivät, joten perustuslain muutokset olisi mahdollista saada verrattain nopeasti säädettyä, vaikka ne jätettäisiin lepäämään vaalien yli.

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslaki turvaa jokaiselle vahvan yksityiselämän suojan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koti on suojattu ja viestintä — puhelut, viestit ja muu yhteydenpito — on lähtökohtaisesti loukkaamatonta. Viranomaiset eivät voi puuttua niihin oikeuksiin ilman tarkkaa ja laissa säädettyä perustetta. Viime vuosina toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut: vakava ja järjestäytynyt rikollisuus on kehittynyt, ja samalla myös kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat ovat kärjistyneet. Tällaisiin vakavampiin uhkiin on pystyttävä reagoimaan ennalta. Tänään käsittelyssä oleva hallituksen esitys koskee perustuslain 10 §:n muuttamista. Kyse on siitä, että lakiin lisätään mahdollisuus rajoittaa kotirauhan suojaa ja luottamuksellisen viestin salaisuutta välttämättömissä tilanteissa, jotta viranomaiset voivat hankkia tietoa vakavasta rikollisuudesta ja kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta. Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa perustuslain suoja on hyvin tiukka. Se on oikeusvaltion kannalta tärkeä, mutta samalla se tarkoittaa, että viranomaiset voivat monessa tapauksessa puuttua tilanteisiin vasta siinä vaiheessa, kun rikos on jo tapahtunut tai uhka on jo konkretisoitunut. Käytännössä tämä näkyy erityisesti rikostiedustelussa. Jos viranomaisilla ei ole riittäviä keinoja hankkia tietoa ennakolta, vakaviin rikoksiin tai turvallisuusuhkiin puuttuminen vaikeutuu. Esityksen taustalla onkin tarve mahdollistaa se, että kaikkein vakavimpiin uhkiin voidaan puuttua ajoissa, ei vasta jälkikäteen. Tässä esityksessä ratkaisu on selkeä. Perustuslakiin lisätään mahdollisuus säätää lailla sellaisista tiedonhankintakeinoista, jotka ulottuvat myös kotirauhan piiriin tai viestinnän suojaan, kun kyse on vakavasta rikollisuudesta tai kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta. Lisäksi mahdollistetaan tiedon hankkiminen sotilaallisesta toiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta, joka voi vakavasti uhata yhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että viranomaisille annetaan mahdollisuus toimia ennakoivammin. Kyse ei ole siitä, että valvontaa lisättäisiin yleisesti, vaan siitä, että kaikkein vakavimmissa tilanteissa on olemassa keinot toimia ajoissa. On tärkeää korostaa, että tämä esitys ei poista perusoikeuksien suojaa. Päinvastoin, lähtökohtana on edelleen se, että yksityiselämän suoja on vahva ja siihen puuttuminen on poikkeus. Esityksessä korostetaankin välttämättömyyttä, tarkkarajaisuutta ja sitä, että kaikista toimivaltuuksista säädetään lailla. Lisäksi toimintaan liittyy valvontaa ja oikeusturvaa, jotta varmistetaan, että keinoja käytetään vain silloin, kun siihen oikeasti on peruste. Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole siitä, valitsemmeko turvallisuuden tai perusoikeudet. Kysymys on siitä, pystymmekö turvaamaan molemmat samanaikaisesti. Jos viranomaisilla ei ole keinoja toimia ajoissa, jäävät vakavimmat uhat liian helposti torjumatta. Jos taas toimivaltuudet eivät ole tarkkarajaisia, vaarantuu se luottamus, johon oikeusvaltio rakentuu. Siksi ratkaisu on tasapainoinen: annetaan viranomaisille tarvittavat keinot kaikkein vakavimpiin tilanteisiin, mutta rajataan niiden käyttö tiukasti lakiin ja valvontaan. — Kiitos. [Heikki Vestman: Erinomainen puhe!]

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on kaikkien asia. Hallituksen ohjelman yhtenä hyvin keskeisenä tavoitteena on rikostorjunnan vahvistaminen. Tämän ei tule olla mitään abstraktia tavoitteiden tavoittelua vaan hyvin konkreettista työtä kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisiin kohdistuvan luottamuksen lisäämiseksi. Hallitusohjelma lähtee mielestäni oikeasta näkökulmasta, missä poliisilain ja viranomaistoimivaltuuksien on aidosti tuettava rikostorjuntaa tämän päivän todellisuudessa, ei eilisessä toimintaympäristössä. Arvoisa puhemies! Poliisin ja muiden viranomaisten toimintakenttä on muuttunut perustavalla tavalla. Vakava ja järjestäytynyt rikollisuus on entistä ammattimaisempaa, kansainvälisempää ja teknologiaa tehokkaasti hyödyntävää. Rikolliset toimivat verkostoissa, jotka soluttautuvat ja muuttuvat nopeasti, mistä esimerkkinä se, että hyvinkin vakavat rikokset crime as a service ‑tilauspalveluina ovat lisääntyneet, ja näissä käytetään yhä nuorempia tekijöitä. Ilmiö on rantautunut Suomeen, ja näistä olemme ensimmäiset kokemukset ikävästi myös saaneet. Viestintä tapahtuu salatuilla verkkoalustoilla ja viestintäympäristöissä, jotka usein ovat kotirauhan suojan piirissä ja saavuttamattomissa. Tosiasiaa ei voida siis sivuuttaa. Rikolliset kulkevat askeleen edellä viranomaisia. Ellemme kykene vastaamaan tähän kehitykseen, jäämme jälkeen yhä pysyvämmin. Rikollisuus ei pysähdy siksi, että meidän lainsäädäntömme on kankea, hidas ja varovainen. Päinvastoin juuri siksi lainsäädännön aukkoja ja rajoitteita hyödynnetään sen itsetarkoitusta vastaan. Valtiolla on velvollisuus varmistaa, että viranomaisilla on keinot pysyä mukana ja tarvittaessa ennakoida uhkia ennen kuin ne konkretisoituvat vakavina rikoksina ja turvallisuusuhkina. Arvoisa puhemies! Eduskunnan hallintovaliokunta on jo vuoden 21 sisäisen turvallisuuden selonteon yhteydessä nostanut järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, joka perustuu nimenomaan rikostiedusteluun ja analyysiin. Tavoitteena on puuttua vakavampiin rikoksiin ajoissa ennaltaestävämmin ja ennen kaikkea ennen kun vahinkoa tapahtuu. Sama viesti toistuu painokkaammin sisäisen turvallisuuden selonteoissa 25 ja 26 tänä vuonna, joka on valmistunut juuri nytten. Sen mukaan vakavampien rikollisuusilmiöiden tehokas ennaltaestäminen edellyttää nykyistä vaikuttavampaa ja uhkaperusteisempaa sääntelyä. Tämä hallituksen esitys vastaa nyt tähän tarpeeseen. Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on syytä selventää ja painottaa, että tämä tosiaankaan ei ole esitys siitä, että olisi jollain tavalla massavalvontaa. Kyse ei ole yleisestä tai sattumanvaraisesta kansalaisten seuraamisesta, eikä se ole oikeusvaltion periaatteista luopumista. Kyse on harkituista, tarkkarajaisista ja kohdennetuista toimenpiteistä, jotka kohdistuvat vain vakavampaan rikollisuuteen ja todellisiin turvallisuusuhkiin. Toimenpiteet perustuvat uhka-arvioon, ennakkovalvontaan ja tiukkoihin edellytyksiin. Käyttö ei ole viranomaisen mielivallan varassa. Päätösvalta toimenpiteiden aloittamisesta kuuluu tuomioistuimille. Esitykseen liittyy niin riippumaton ennakkokontrolli kuin vahvat oikeussuojakeinot jälkeenpäin. Arvoisa puhemies! Korostan vielä, että nykyisessä tilanteessa perustuslain 10 §:n kotirauhan suojaa koskeva sääntely ja sen tulkinta ovat johtaneet siihen, että vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta harjoitetaan suojassa, johon viranomainen ei pääse puuttumaan riittävän ajoissa. Tämä ei voi olla perustuslain tarkoitus, vaan vastapuolella on nähtävä ihmisten oikeus turvallisuuteen. Perustuslakivaliokunnassa olemme toistuvasti ja johdonmukaisesti edellyttäneet näiden säännösten muutostarpeen arviointia nimenomaan vakavan rikollisuuden uusien muotojen ja teknologisen kehityksen vuoksi. Parlamentaarinen työryhmä on tehnyt tässä perusteellisen ja tarkan työn. Perustuslaki ei saa olla rikollisen turvakilpi. Se on kansalaisten turva. Kun turvallisuusympäristö muuttuu, on myös lainsäädännön muututtava, myös perustuslain. Arvoisa puhemies! Lopuksi: Hallituksen esitys ei murenna perusoikeuksia vaan pyrkii tasapainottamaan ne uudessa todellisuudessa. Se vahvistaa viranomaisten kykyä ennaltaestää vakavia rikoksia, turvata ihmishenkiä ja ylläpitää yhteiskuntajärjestystä, kaikkien turvallisuus edellä. Juuri sitä varten perustuslaki ja sen suoja ovat olemassa. On meidän vastuullamme huolehtia siitä, että laki suojaa kansaa eikä rikollisia. Tässä ajassa se edellyttää rohkeutta päivittää myös perustuslaillista kehikkoa, ja siksi tämä esitys on paitsi perusteltu myös välttämätön. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä perustuslain 10 §:n muuttaminen koskee yhtä oikeusvaltiojärjestelmämme ydinkysymyksistä. Kyse on yksityiselämän suojasta ja sen suhteesta yhteiskunnan turvallisuuteen. Tämä esitys ei synny kevein perustein. Perustuslain muuttamiseen tulee aina suhtautua pidättyväisesti, mutta pidättyväisyys ei saa merkitä toimettomuutta tilanteessa, jossa perustuslain nykyinen sanamuoto ei enää vastaa tosiasiallista turvallisuusympäristöä eikä edes sitä tulkintakäytäntöä, jota me itse jo noudatamme. Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti. Järjestäytynyt ja kansainvälinen rikollisuus on ammattimaistunut, digitalisoitunut ja muuttunut väkivaltaisemmaksi. Samalla vieraat valtiot hyödyntävät rikollisia verkostoja ja kotirauhan piiriin jääviä tiloja osana tiedustelu- ja vaikuttamistoimintaansa. Nykyinen perustuslain 10 § sitoo viranomaisten toimivaltuudet pitkälti yksilöityyn ja konkreettiseen rikosepäilyyn. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että viranomaiset voivat joutua katsomaan sivusta tilanteita, joissa vakava uhka on tunnistettu, mutta rikos ei ole vielä ehtinyt konkretisoitua eikä siksi ole mahdollista toimia ajoissa. Nyt käsiteltävä esitys vastaa tähän pitkäaikaiseen ja laajasti tunnustettuun ongelmaan huomioiden aiemmat yritykset ratkaista ongelma perustuslaissa. Arvoisa puhemies! On tärkeää sanoa tämä selkeästi: esityksessä ei anneta viranomaisille uusia toimivaltuuksia eikä sillä säädetä konkreettisia keinoja puuttua kotirauhaan tai viestinnän salaisuuteen. Lakia muutetaan kohti tämän päivän edellytyksiä. Joku voi olla huolissaan, kun puhumme perustuslaista, että avaako tämä esitys tien kansalaisten massavalvonnalle. Selkeä vastaus on: ei avaa. Esitys rajaa soveltamisalan vain yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaan vakavaan rikollisuuteen ja edellyttää jatkossakin konkreettista ja perusteltavissa olevaa yhteyttä uhkaan. Arvoisa puhemies! Tämä ei ole perusoikeuksien purkamista vaan niiden ajantasaistamista tilanteessa, jossa perusoikeuksia uhkaavat vakavasti juuri ne ilmiöt, joihin viranomaiset eivät nyt pääse ajoissa puuttumaan. Kun rikollisuus ja vihamielinen valtiollinen toiminta hyödyntävät perustuslaillisia suojia toimintansa kilpenä, meidän velvollisuutemme on varmistaa, ettei perustuslaista tule rikollisuuden turvasatamaa. Siksi pidän tätä esitystä perusteltuna, harkittuna ja välttämättömänä jatkovalmistelun lähtökohtana. —Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on perustavanlaatuisella tavalla ja pysyvästi muuttunut. Muutoksen syypää on ennen muuta Venäjä, sen aggressiivisuus ja ennakoimattomuus. Suomesta on viimeisten vuosien aikana karkotettu diplomaattisella peitteellä toimineita venäläisiä tiedustelu-upseereita, kuten nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä on todettu. Venäjän tiedustelu‑ ja turvallisuuspalvelut ovat reagoineet lisäämällä agentti‑ ja illegaalitoimintaa, joka tukeutuu yksityisessä käytössä oleviin tiloihin ja kotirauhan piiriin. Venäjä tekee hybridivaikuttamista Suomessa ja julkisuuden tietojen perusteella muissa Euroopan maissa myös sabotaaseja käyttämällä niihin rikollisia. Samaan aikaan järjestäytyneen rikollisuuden uhka kasvaa. Se kansainvälistyy, ammattimaistuu ja väkivaltaistuu. Digitalisaatio ja tekoäly tuovat rikollisille uusia mahdollisuuksia. Tämä on uhka lailliselle yhteiskuntajärjestykselle ja viime kädessä jokaisen suomalaisen turvallisuudelle. Parlamentaarisesti valmistellulla perustuslain 10 §:n muutosehdotuksella vastataan osaltaan tähän merkittävään turvallisuusympäristön muutokseen ja Venäjän uhkaan. Perustuslain rajoitteen vuoksi vihamielisen valtion vakooja tai terroristi voi tänä päivänä asunnossa suunnitella, valmistella ja kommunikoida Suomen turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa sekä säilyttää tekovälineitä tätä varten ilman huolta turvallisuusviranomaisen tiedustelusta. Kokoomus ei hyväksy sitä, että vihamielisen valtion agentin, rikollisen, sabotöörin tai terroristin annetaan pitää asuntoa turvapaikkanaan ja väärinkäyttämällä perustuslain kotirauhan suojaa vaarantaa vakavasti Suomen ja suomalaisten turvallisuuden. Emme hyväksy myöskään sitä, että järjestäytyneen rikollisuuden annettaisiin voimistua kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden turvin. Perustuslaissa olisi ehdotuksen mukaan jatkossakin lukot tavallisen suomalaisen kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden turvaamiseksi. Pidän vastuuttomana sitä, että eräät edustajat ovat tänäänkin tässä salissa levittäneet väärää tietoa perustuslain muutosesityksestä. Perustuslain muutosesitys ei salli lainkuuliaisen suomalaisen kotirauhan suojan tai luottamuksellisen viestin salaisuuden murtamista tai puuttumista niihin. Se ei salli massavalvontaa, eikä se salli tiedustelua viranomaisten oman mielen mukaan, siis mielivaltaisesti. Korjaan seuraavassa tarkemmin esitettyjä vääriä väitteitä. Arvoisa puhemies! Ensin on keskeistä ymmärtää, ettei perustuslaki itsessään anna viranomaisille tiedustelutoimivaltuuksia vaan niistä on säädettävä erikseen tavallisella lailla. Perustuslain muutosesityksessä on kyse niistä reunaehdoista, joilla toimivaltuuksia voidaan säätää. Perustuslain 10 §:ssä säädetään tosiaan siis yksityiselämän suojasta ja sen osana kotirauhan suojasta ja luottamuksellisen viestin salaisuudesta. Kotirauha ja luottamuksellisen viestin salaisuus ovat suomalaisille kalliita oikeuksia ja valtiosääntötraditiossamme vahvimmin suojattuja perusoikeuksia. Nämä oikeudet eivät kuitenkaan ole nykyisinkään ehdottomia. Hyväksyttävistä perusteista rajoittaa niitä säädetään pykälän 3 ja 4 momentissa. Momenttien kvalifioidut lakivaraukset tarkoittavat, että perusteet kotirauhan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoittamiseksi on säädetty täsmällisesti ja tyhjentävästi perustuslain tekstissä. Nyt siis momenttien tekstiin ehdotetaan kahta uutta rajoitusperustetta: ensinnäkin sotilas‑ ja siviilitiedustelun mahdollistamista kotirauhan suojan estämättä sekä toiseksi vakavimman järjestäytyneen rikollisuuden rikostiedustelun mahdollistamista kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden estämättä. Toisin kuin julkisessa keskustelussa on väitetty, kotirauhan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden korotettua perusoikeussuojaa ei poisteta perustuslaista. Toimivaltuuksien säätäminen ja näiden oikeuksien rajoittaminen ei olisi tavallisella lailla jatkossakaan mahdollista millään muilla kuin perustuslain tekstissä säädetyillä perusteilla ja vain välttämättömistä syistä. Lisäksi toimivaltuuden tulee täyttää yleiset rajoitusedellytykset, kuten täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimus. On selvä, että perustuslain tekstiin nyt esitetyt ilmaisut ”kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaava vaara” ja ”yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaava vakava rikollisuus” eivät mahdollista eikä niiden tule mahdollistaa tiedustelutoimivaltuuksia tavallisten suomalaisten lainkuuliaiseen elämään eivätkä edes vähäisiin rikoksiin. Arvoisa puhemies! Toiseksi niin sotilas‑ ja siviilitiedustelulta kuin rikostiedustelulta edellytetään kohdentamista. Perustuslain muutosehdotus ei mahdollista kaiken kattavaa massavalvontaa. Suora sitaatti rikostiedusteluperusteen perusteluista: ”Tietoliikennetiedustelun kaltaisen toimivaltuuden säätäminen ei olisi mahdollista ehdotetun sääntelyn puitteissa. Tavallisessa lainsäädännössä tulisi säätää täsmällisesti ja tarkkarajaisesti perusoikeuksia rajoittavien toimivaltuuksien käyttämisen edellytykset, mukaan lukien niiden henkilöllinen kohdentaminen.” Käytännössä uhkaperusteinen rikostiedustelu edellyttää kohdentamista tietoiseen rikolliseen toimintaan. Suora sitaatti perusteluista: ”Yksittäisen henkilön toiminta kuuluisi lähtökohtaisesti rajoitusperusteen piiriin vain, jos se tapahtuu tietoisesti osana rikollisorganisaatiota.” Puhemies! Kolmanneksi tämän salin keskustelussa on annettu ymmärtää tarkoituksella väärin, että perustuslain muutos sallisi mielivaltaisen tiedustelun. Se ei sitä salli. Sekä sotilas‑ ja siviilitiedusteluperuste että rikostiedusteluperuste edellyttävät tiedustelutoimivaltuuksien käytölle riippumattoman tuomioistuimen ennakkovalvontaa eli lupaa. Tämä on todettu yksiselitteisesti esityksen perusteluissa. Perustuslakivaliokunta valvoo ennakollisesti ja eduskuntaa sitovasti lain säätämisvaiheessa, että lailla säädettävät toimivaltuudet täyttävät perustuslain vaatimukset, mukaan lukien tämän ennakollisen oikeusturvan vaatimuksen. Lopulta tuomioistuin valvoo tiedustelutoimivaltuuksien käytön lainmukaisuutta ennakkovalvonnalla sekä perus‑ ja ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisuutta viime kädessä perustuslain 106 §:n jälkikontrollimandaatilla.

Puhemies! Perustuslain muutos ei voi olla tavallisen lainsäädännön säätämisen tarpeelle alisteinen tai siihen liittyvä sivutuote, joten perustuslain muutoksiakaan ei tulisi arvioida kulloinkin käsillä olevien lainsäädännön tarkistustarpeiden kautta vaan itsenäisesti ja tavallisen lain muutoksille valtiosääntöoikeudellisia edellytyksiä asettavana. Nyt vaikuttaa ilmeiseltä, että valmistellun perustuslain muutosehdotuksen taustalla ovat tavallisten lakien muutostarpeet, jotka liittyvät rikostiedusteluun sekä siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisten toimivaltuuksien lisäämiseen. Perustuslakia ei siis nyt tarkastella ja kirjoiteta omana kokonaisuutenaan omassa kontekstissaan vaan koska edellä mainituilla viranomaisilla on pyrkimys saada läpi lakimuutoksia, jotka perustuslaki nyt estää. Uhkaperusteisen rikostiedustelun lisääminen perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momenttiin kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin suojan rajoitusperusteeksi ei ole hyväksyttävää. Se antaisi mahdollisuuden rajoittaa näitä perusoikeuksia ilman yksilöityä henkilöön kohdistuvaa rikosepäilyä epämääräisin ja väljin perustein. Voimassa oleva perustuslain 10 § edellyttää, että kotirauhan piiriin tai luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvat poliisin toimivaltuudet perustuvat konkreettiseen ja yksilöityyn rikosepäilyyn, vaikka rikos ei olisi vielä ehtinyt toteutetun teon asteelle. Kuten ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet, rikostiedustelu on epämääräinen käsite ja sen kohdentaminen hyvin väljää. Rikollisuuden torjunta ei edellytä kajoamista perusoikeuksiin vaan on yleinen yhteiskunnallinen tehtävä. Sitä toteuttavat poliisin ohella lukuisat eri tahot. Kotirauhan loukkaaminen sotilas- ja siviilitiedustelun toimivaltuuksien lisäämiseksi ja tietojen saamiseksi sotilaallisesta ja kansallista turvallisuutta vaarantavasta toiminnasta 3 momenttiin esitetyillä muutoksilla ilman yksilöityä rikosepäilyä ei sekään ole hyväksyttävissä. Sotilaallinen toiminta on nykyisin menetelmin paljastettavissa ilman kotirauhan loukkaamista. Myös jo voimassa oleva 4 momentti antaa tähän riittävät mahdollisuudet. Mikä ylipäänsä voisi olla sellaista sotilaallista toimintaa, jonka havaitsemisen kotirauhan suoja estäisi? Kansallinen turvallisuus puolestaan on hallintokäytännössä ollut perusteluna varsin erilaisille toimille. Se on epämääräinen käsite ja soveltuu siksi tavattoman huonosti perusoikeuksien rajoittamisperusteeksi. Peruste on aikaisemmin jo lisätty luottamuksellisen viestin suojaa koskevaan 4 momenttiin, mutta nyt esityksessä se ehdotetaan laajennettavaksi myös 3 momentin kotirauhan suojan rajoittamisperusteeksi. Kotirauhan suojan kaventaminen rajoittaa yksityiselämän suojaa luottamuksellisen viestin suojaa merkittävästi syvemmin ja laajemmin käsittäessään myös muun muassa perheenjäsenet. Kotirauhan ja perhe-elämän suoja turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumiselta ja ovat demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi. Kun viranomaiset voivat jo nykyisin rajoittaa kotirauhan suojaa rikosepäilyn perusteella, on vaikea nähdä, mitä uutta toisi epämääräisen kansallisen turvallisuuden käsitteen lisääminen 3 momentin rajoitusperusteeksi. Kun lailta edellytetään täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta, on selvää, että silloin kun kyse on rikosten selvittämisestä, lukuisat rikoslain säännökset tulisivat joka tapauksessa sovellettaviksi entiseen tapaan huolimatta perustuslain muutoksesta. Rajoitusperusteen laajentamisen merkittävä riski sitä vastoin on, että se voisi mahdollistaa myös poliittisten mielipiteiden valvonnan. Perustuslain 10 §:n 3 momentti onkin pidettävä näiltä osin ennallaan. Sekä perustuslain 10 §:n 3 momentin käsite ”rikosten selvittäminen” että 4 momentin ”rikosten tutkinta” esitetään tässä esityksessä muutettavaksi muotoon ”rikosten estäminen ja selvittäminen”. Voimassa olevassa lainsäädännössä on perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella irtauduttu jo melko kauas perustuslain sanamuodosta mahdollistettaessa rikosperusteisten salaisten tiedonhankintakeinojen käyttö jo ennen rikosten tapahtumista tai tietoa siitä. Tämä kehitys ei ole ollut ongelmaton. Perustuslain 10 §:n sanamuoto on voi olla perusteltua muuttaa 3 ja 4 momentissa vastaamaan tätä muuttunutta tulkintakäytäntöä, mutta vain sillä edellytyksellä, että muutos ei johda rajoitusperusteen alan laajentamiseen entisestään. Lakiluonnoksesta annettujen lausuntojenkin perusteella on ilmeinen riski, että rajoitusperusteen ala tosiasiallisesti kuitenkin laajenee esitetyn muutoksen myötä. Muutosesitys perustuslain 10 §:n 2 momenttiin on perusteltu. Viestintäteknologian nopean muutoksen vuoksi on syytä käyttää yleiskäsitettä. Mutta, puhemies, katson, että hallituksen esityksen lakiehdotukselle perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momenttien muuttamisesta ei olisi olemassa hyväksyttäviä perusteita. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tästä Venäjän uhan näkökulmasta vain: Ensinnäkin sotilastiedustelulla on kriittisen tärkeä vaikutus ja merkitys ennaltaehkäistä sotilaallisten uhkien ja hybridiuhkien kohdistuminen Suomeen. Se on kriittisen tärkeää, kuten monille turvatiloissa on huomautettu. On kaikkien tiedossa, myös Venäjän tiedossa, että meidän perustuslaki antaa tällaisen käytännössä suojatun turvapaikan kotirauhan piirissä asunnoissa, lomamökeillä ja muutamissa muissa harjoittaa laitonta vakoilua, tiedustelua, sabotaasitoiminnan valmistelua, muita toimintoja ja käyttää siihen rikollisryhmiä ja muita hyväksi. Eli nämä kietoutuvat yhteen. Onko tällä hankkeella kiire? [Sanna Antikainen: Edustaja Harjanne, kuunnelkaa nyt!] On. Turvallisuusympäristö voi kehittyä arvaamattoman nopeasti. Emme tiedä, onko tässä kuinka paljon aikaa minkäkinlaisiin turvallisuusuhkiin. Sen takia tällaisessa turvallisuusympäristössä ei pitäisi yhtäkkiä ryhtyä viivyttelemään asiassa, jolle on näköjään olemassa aika laaja tuki täällä kuitenkin. Sen takia tämä on välttämätön muutos, ja sitä pidetään myös kiireellisenä tarpeena. Turhaa riskinottoa myöskään valtiollisten vihamielisten toimien kohdistumiseksi Suomeen pitäisi välttää, ja nyt se mahdollisuus edelleen on olemassa. Pyydämme myös siihen nyt laajaa yhteisymmärrystä täältä. Jos se edellyttää sitä, että myös substanssilait, esimerkiksi sotilastiedustelun puolelta, tuodaan samassa yhteydessä, siihen on valmius. Aivan kuten kymmenen vuotta sitten, kun tehtiin tämä koko järjestelmä tiedustelulakeihin, se tehtiin aivan vaalikauden lopussa, substanssilait yhdessä ja kiireellisellä muuttamisella, eli nyt on aivan samat edellytykset olemassa tähän.

Kiitos, arvoisa puhemies! Oikein hyvä keskustelua oli kuunnella, mutta nyt pitää muistaa, että meillä on vakava tilanne. Meidän turvallisuustilanne on muuttunut, terrorismin uhka on korkealla, ja vakava rikollisuus on jatkuvasti ilmiönä muuttuva, kansainvälistynyt ja vaikeammin havaittava. Me olemme oikeastaan jo myöhässä. Tilanne on se, että meidän pitäisi saada nämä lait mahdollisimman nopeasti voimaan. Täällä hyvin esimerkiksi edustaja Zyskowicz toi esille, että meillä on tilanteita, että voi käyttää kotia tai hotellihuonetta turvapaikkana ja tehdä erilaista suunnittelua, [Johannes Koskinen: Hotellihuonetta ei voi!] ja arvatkaa vaan, onko se tiedossa — kyllä muun muassa Venäjän tiedustelutoiminta tietää meidän lain aukot. He menevät nykyisin kotiin, ja me emme voi mennä sinne arvioimaan sitä, jos vaikka rikollisjoukko saapuu tänne ja me tiedämme, että siellä on kansainvälinen jengipäällikkö, ja me tiedämme, että hän tulee porukan kanssa, meillä on tiedustelutietoa, mutta me emme voi mennä sinne kuuntelemaan, mitä he tekevät. Voi olla, että me myöhästytään. Riskeeraammeko me ihmisten turvallisuuden, kansallisen turvallisuuden? Tämä keskustelu oli siinä mielessä monien osalta huolestuttavaa. Vihreiden ja vasemmistoliiton mielipiteet ja näkemykset eivät sinänsä yllätä, koska he ohjausryhmässä jo jättivät eriävän mielipiteen, ja tämä oli tiedossa. Ohjausryhmähän työskenteli vuoden. Mutta ehkä ovat tulleet yllätyksenä — tuossa virkamiestenkin kanssa keskustelin siitä — sosiaalidemokraattien ulostulot, koska te ette ohjausryhmän aikana ole tuoneet vaatimuksia siitä, että te haluaisitte nyt samaan aikaan nämä substanssilait. Tämä on tullut virkamiehillekin yllätyksenä. [Johannes Koskinen: Sinne nimenomaan haluttiin teksteihin!] Se oli erikoista, koska olisi tietysti hyvä tietää. Mutta huomasin, että teidän kritiikki ei oikeastaan kohdistu tähän lainsäädäntöön. Ehkä edustaja, ryhmäpuheenjohtaja Tuppurainen nosti joitain kehittämistarpeita. En tiedä, toitteko te, edustaja Koskinen — Koskinen oli ainakin mukana tässä ryhmässä — siellä näitä huolia, koska te kuitenkin katsoitte, että tämä laki voi edetä eduskuntaan. [Johannes Koskinen: Kyllä!] Toki teidän ei pitäisi antaa sitten sitä näkemystä, että voi edetä eduskuntaan, jos olettekin eri mieltä. Minulla on pieni pelko, ettei tässä nyt vain ole jotain muuta takana, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Nyt kuuntelen tätä, ja yhteinen huoli näytti olevan ainakin SDP:llä se, että kunhan saadaan ne substanssilait, niin tätä voidaan käsitellä, ja jopa kiireellisenä. No, olen keskustellut tänään sisäministerin kanssa, ja hän sanoi, että poliisilaki on lähdössä pikapuoliin lausunnoille ja se tulee tuossa oliko viikolla 35 eduskuntaan. Perustuslakivaliokuntahan voi tätä käsitellä, ja te voitte ratkoa sitä, ja kun odotetaan sisältölait, niin sitten te saatte ne lait. Mutta todellakin me voimme tuoda ne lait ja sisäministeriö voi tuoda ja puolustusministeriö voi kertoa omista lainsäädäntöhankkeistaan, niin että jos se tästä on kiinni, niin sitten ne tuodaan. Mutta toivon, että se on oikeasti sitten se perustelu, koska tämä on tullut hieman yllätyksenä. Minun on silti pakko kuulijoita varten sanoa tämä, vaikka eivät ole yllätyksiä nämä vasemmiston kommentit, että luodaan lisää suojamekanismeja ihmisten perusoikeuksille. Totta kai niillä on suojamekanismeja. Totta kai perustuslakivaliokunnalla säätäessään lakeja on tiukat kynnykset, joskus jopa harmillisen tiukat minun mielestäni, [Ben Zyskowicz: Kyllä!] mutta semmoista se elämä on, ja saadaan olla eri mieltä. Mutta siis kun väitetään, että tämä ratkaisisi ongelman, niin eihän se nyt ratkaise sitä ongelmaa, jos meillä on aukkoja niin, että meillä tehdään rikoksia ja suunnitellaan rikoksia jossain kotona ja sinne ei päästä tiedustelemaan. On hyvä, että tämä keskustelu jatkuu, mutta me tuomme teille tätä substanssilainsäädäntöä, niin että sitten me päästään käsittelemään kiireellisenä, koska näillä asioilla on kiire. Me olemme jo myöhässä. [Sanna Antikainen: Erinomainen vastaus, kiitos!]

Arvoisa puhemies! Kotirauha ja luottamuksellisen viestin suoja ovat keskeisiä perusoikeuksia, ja ajattelen, että ne ovat oikeastaan myös koko meidän oikeusvaltion periaatteita ja ennen kaikkea pilareita. Niiden muuttamisessa pitäisi olla erityisen tarkkana, koska se vaatii myös kansalaisten luottamusta ja myös jonkinlaista hyväksyttävyyttä. Suomalaisten turvallisuus, myöskin kansallinen turvallisuus, on tietenkin meille kaikki kaikessa. Ilman muuta kaikki me ymmärrämme, että ympärillämme olevat uhat ovat muuttuneet myös järjestäytyneen rikollisuuden osalta. Siihen pitäisi pystyä puuttumaan, ja sitä pitäisi pystyä ennen kaikkea myöskin ehkäisemään. Arvoisa puhemies! Aivan kuten ollaan tässä kuultu, tämä valmistelu nyt ei valitettavasti vakuuta meitä. On mahdotonta antaa avointa valtakirjaa hallitukselle tästä valmistelusta, kun kysymys on tosiaankin myös suomalaisten perusoikeuksia koskevasta asiasta. Aivan kuten tässä ollaan todettu, tämän eteenpäinvieminen kiireellisesti ei tunnu oikealta.