Valtioneuvoston ajankohtaisselonteko ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksesta

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän maailmanjärjestykseen ja sen muutokseen ja selontekoon: Kyllähän tässä helposti tulee myös sellainen olo ja kuva, että miksi me puhumme niin vähän siitä, miten muut näkevät maailman. Tänäänkin tämän istunnon jälkeen tapaan afrikkalaisia, tälläkin viikolla ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja samaan aikaan Suomi on haluamassa ja hakemassa YK:n turvaneuvoston jäseneksi, ja kyllä se meidän perinteinen vahvuus, se kyky ymmärtää muuta maailmaa ja miksi he näkevät jollain tavalla tietyn asian, on tietysti sen tulevan ja nykyisenkin maailmanjärjestyksen ydintä. Silloin tietysti pitää nähdä asioita muutenkin kuin vain sen oman avaimenreiän kautta, ja ehkä sellaista ajattelua ja sellaista kunnianhimoa meillä on nyt entistä vähemmän ulkopolitiikassa. Samaan aikaan kun katsoo näitä julkisen talouden suunnitelmia, niin nyt näyttää siltä, että esimerkiksi ulkoministeriön hallinnonalalta leikataan jopa 30 prosenttia. Se tarkoittaisi jotakuinkin 30 prosenttia vähemmän Suomen edustustoja maailmalla, ja samaan aikaan täällä oikeastaan salin kaikilta puolilta halutaan ja huudetaankin talouskasvua, että sitä tarvitaan. No, se ei täältä Suomesta tule, sen me tiedämme, eli siinäkin mielessä peräänkuulutan sitä, että pitää ymmärtää maailmaa, jotta maailmalle voi tarjota ratkaisuja. Olisin toivonut tähän selontekoon myös selkeämpää näkemystä siitä, että kun kuitenkin tavoite Suomella on aina ollut välittää rauhaa ja dialogia, luoda tasapainoa ja tuoda ratkaisuja, mutta me ei ehkä tässä nyt lähdetä katsomaan niitä elementtejä sillä tavalla. Mutta eniten korostan tätä Euroopan unionin osion ohuutta ja sen kehittämisen puutetta.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteko kuvaa osuvasti turvallisuusympäristön nopeaa muutosta, kuten edustaja Skinnarikin tuossa edellä totesi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu, suurvaltakilpailu kiristyy, ja Euroopan turvallisuusjärjestys on murroksessa. Näissä oloissa Suomen on pidettävä kiinni vahvasta puolustuskyvystä, kansallisesta yhtenäisyydestä sekä tiiviistä yhteistyöstä liittolaistemme kanssa. Selonteon keskeinen viesti on, että Suomen turvallisuus rakentuu entistä vahvemmin Nato-jäsenyyden, pohjoismaisen yhteistyön, Euroopan unionin sekä oman uskottavan puolustuksen varaan. Samalla meidän on huolehdittava kokonaisturvallisuudesta ja huoltovarmuudesta sekä yhteiskunnan kriisinkestävyydestä, siitä kuuluisasta resilienssistä. Pidän tärkeänä, että Suomi jatkaa vahvaa tukeaan Ukrainalle. Ukrainan menestys on samalla koko Euroopan turvallisuuden puolustamista. Meidän tulee myös aktiivisesti vahvistaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää ja puolustaa demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Arvoisa puhemies! Tämä selonteko antaa realistisen kuvan toimintaympäristön haasteista, mutta samalla se osoittaa, että Suomella on vahvat lähtökohdat vastata niihin. Yhteistyö liittolaisten kanssa, oma puolustuskykymme sekä kansalaisten luottamus yhteiskuntaan muodostavat turvallisuutemme perustan myös tulevina vuosina.

Arvoisa rouva puhemies! Pahoittelut, jos olin niin näkymättömänä salissa. — Selonteot ovat aina olleet meille isoja asioita Suomena ja eduskuntana, ja oikeastaan ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä haluan kiittää siitä, että nytkin teimme ajankohtaisselonteon, mutta samalla haluan ehkä hieman analysoida sitä, että nyt kun maailma on muuttunut nopeasti ja maailmanjärjestys on muuttunut, niin miten meillä tämä oma järjestelmä, arvoisa puhemies, pysyy sen maailman muutoksen mukana tai perässä, puhumattakaan, että me katsoisimme eteenpäin, että meistä tulisi tietynlaisen isonkin reaktiivisuuden sijaan proaktiivinen toimija, joka tekisi avauksia ja edistäisi Suomen ja EU:n roolia. Joten muutamia huomioita tästä kokonaisuudesta. Tietyllä tavalla ehkä itseäni vaivaa se, että se meidän kellotaajuus toimia, nähdä muutos, tehdä muutoksia ja muuttua itse on kyllä pahasti muuta maailmaa jäljessä. Minä olen itse ollut edellisellä hallituskaudella ministerinä ulkoministeriössä, TP-UTVAn jäsenenä ja esittelemässä useita eri selontekoja eri vuosina. Tietysti itse jo silloin kiinnitin huomiota siihen, miten paljon meidän virkakunta sitten kuitenkin, niin kuin pitääkin, lukee selontekoja ja katsoo niitä. Itse kaipaisin siihen kyllä sellaista uudistamista, että meille aidosti tulisi selkeä toimenpidelista, ajatuksia, mitä me teemme, koska maailma on muuttunut, ja nyt jos koskaan, arvoisa puhemies, se on todella muuttunut. Toinen asia liittyy siihen, mitä asioita me käsittelimme tässä selonteossa valiokuntatasolla. Kyllä mielestäni maailma on muuttunut niin monella tavalla, että se ei ole yksi ilmansuunta tai suhde yhteen valtioon tai yhteen maahan, vaan kysymys on nyt kokonaisuudesta, ja siksi olisin toivonut valmistelulta vieläkin monipuolisempaa lähestymistä ulkopolitiikkaan, globaaliin politiikkaan ja maailmantilanteeseen. Maailmassa on enemmän sotia kuin koskaan ja samaan aikaan rahaa enemmän kuin koskaan, eli kyllä tämä epätasapaino on monella tavalla erittäin selkeä. Yksi asia, mikä mielestäni jäi tosi ohuelle tässä selonteossa, on Euroopan unionin rooli. Me puhumme eurooppalaisesta Natosta, me puhumme vahvemmasta Euroopasta, mutta miten se tehdään? Kyllä se on tämänkin selonteon asia, että me kysymme ainakin itseltämme, että jos tämä nykyinen malli ei toimi, tämä nykyinen EU ei vahvistu, niin mitä pitää tehdä eri tavalla, että EU on globaalisti vahvempi, sisäisesti vahvempi, taloudellisesti vahvempi, teknologisesti vahvempi ja sitä kautta turvallisuudessa vahvempi, koska kuten selonteko toteaa, perinteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muuttunut. Se on entistä enemmän teknologiaa, se on entistä enemmän taloudellista kestävyyttä, ja se on oikeastaan sitä, millä Suomen pitäisi profiloitua sen sijaan, että me katsomme tietyllä tapaa ehkä niillä 90-luvun laseilla tätä kokonaisuutta ja teemme samalla tavalla kuin aina silloin ennenkin, kun selontekoja on tehty. Eli jos maailma muuttuu, niin Suomenkin pitää muuttua ja EU:n pitää muuttua, ja mikään ei muutu, jollet itse muutu. Iso näkökulma, mitä halusin itse nostaa enemmän tähän selontekoon, on pienten ja keskisuurten maiden välinen yhteistyö. Me puhumme pohjoismaalaisesta yhteistyöstä, se on tärkeää, mutta miten sitä kehitetään? Kanadan pääministerin puheen jälkeen täälläkin toisteltiin, että olipa hieno puhe. Mutta mitä sitten? Miten ne pienet ja keskisuuret nyt toimivat paremmin yhdessä? Ajattelemmeko me liikaa maailmaa vain suurvaltapolitiikan, suurvaltalogiikan kautta ja katsomme uutisia, kun Kanadasta tulee viestiä, että nyt voisimme tehdä yhdessä enemmän ja kehittää yhdessä enemmän? Lasken tähän Japanin, Pohjoismaiden lisäksi Kanadan, ehkä Ison-Britannian, ehkä Hollannin. Ne ovat maita, mihin me voimme luottaa, vaikka maailma muuttuisi kuinka, ja viime kädessähän tässä on kysymys, arvoisa puhemies, luottamuksesta.

Arvoisa rouva puhemies, arvoisa edustaja Ojala-Niemelä! Muutama tunti sitten tässä salissa käytiin ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, jossa muun muassa edustaja Honkasalo käytti puheenvuoron, ja ajattelin nyt jonkin verran kommentoida tätä edustaja Honkasalon puheenvuoroa: Arvoisa puhemies! Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon nytkin: On pakko olla silloin puhuneen edustaja Honkasalon kanssa pitkälti samaa mieltä hänen arviostaan Yhdysvaltojen nykyhallinnon politiikasta. Presidentti Trump on täysin arvaamaton toimija. Kun katsoo hänen hölmöilyjään, häntä olisi vaikea ottaa vakavasti, mutta pakko on, koska hän on USA:n presidentti. Nyt hänen ja Yhdysvaltain nykyhallinnon tulisi Ukrainan tilanteessa lopettaa häikäilemättömän hyökkääjän eli Venäjän ymmärtäminen ja asettua vahvasti tukemaan Ukrainaa ja painostamaan Venäjää, jotta rauhanprosessi voisi edetä. Olen vakuuttunut siitä, että Suomen valtiojohto tekee parhaansa vaikuttaakseen Yhdysvaltoihin tämän käänteen aikaansaamiseksi. Tähän kovasti valtiojohtoamme kannustan. Toisin kuin edustaja Honkasalo, minä ymmärrän hyvin, että Suomen valtiojohto ja eduskunta virallisissa dokumenteissaan puhuvat USA:n nykyhallinnosta pehmeämmin ja diplomaattisemmin kuin me rivikansanedustajat, kuten edustaja Honkasalo ja minä — tosin edustaja Honkasalo ei taida olla ihan rivikansanedustaja, koska hän on puolueensa varapuheenjohtaja, mutta minä nyt ainakin olen rivikansanedustaja. Tässä mainitsemassani puheenvuorossaan edustaja Honkasalo syytti Suomea ja Suomen johtoa ja hallitusta siitä, että se vaikenee Israelin toimista Gazassa ja Libanonissa. Tämähän ei ole totta. Ei tarvitse kuin perehtyä ulkoministeri Valtosen lausuntoihin, niin voi huomata, että Suomi ei todellakaan vaikene siitä, mitä Israel tekee Gazassa tai Libanonissa. Sen sijaan edustaja Honkasalo itse vaikenee visusti siitä, että nimenomaan Hamas aloitti Gazan sodan ja Hizbollah yhtyi tähän sotaan päivän sen jälkeen, kun Hamas aloitti sodan lokakuussa 2023 hyökkäämällä israelilaisten siviilien kimppuun ja surmaamalla yli 1 200 ihmistä. Näin ollen Hamas sodan aloittajana on ensisijaisesti vastuussa niistä kauhistuttavista kärsimyksistä, joiden kohteeksi Gazassa asuvat ihmiset ovat joutuneet. — Kiitos. Tässä oli puheenvuoroni, ja minäkin tässä toivotan kaikille oikein hyvää juhannusta ja kesää muutenkin. Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä meillä on käsittelyssä ajankohtaisselonteko ulko- ja turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristön muutoksesta, ja on hyvä, että se on tuotu meille tänne käsiteltäväksi. Siinä ovat nämä toimintaympäristön muutokset kyllä suuret kaiken kaikkiaan. Sitä kuvaavat minusta hyvin muun muassa nämä arktisen alueen muutokset ja Grönlannin asema. Siltä osin olisin toivonut ne tässä huomioitavan paremmin. Ja tietenkin Palestiinan tunnustaminen on yksi semmoinen asia, mitä tulee tulevalla vaalikaudella edesauttaa.

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuusympäristön suhteen ajat eivät ole ainakaan helpompaan suuntaan menossa. On hyvä, että tätä meidän selontekoa nyt päivitettiin ja käytiin laaja asiantuntijakierros siitä, missä mennään. Eduskunta on nyt oikealla viivalla sen suhteen. Kylmä tosiasia on, että Yhdysvallat vetäytyy ja Euroopan on kannettava suurempi vastuu Euroopan puolustamisesta. Näin on tehtävä. Näin on tehtävä koko Euroopan osalta. Natoa on eurooppalaistettava. Tämä tietenkin tarkoittaa myös Suomen osalta sitä, että sitä vastuunkantoa, jota me ollaan jo tähän saakka tehty, on jatkettava. Me pidetään kiinni meidän perusratkaisusta, yleisestä asevelvollisuudesta, koulutetusta reservistä, ja me ollaan myös listattu oman parlamentaarisen työn osalta niitä tarpeita, mitä meillä kotimaiseen puolustukseen on. Suomi tulee pitämään hyvin kiinni omasta turvallisuudesta osana tätä liittokunnan puolustusta. Meidän pitkäkestoinen uhkamme Venäjä on ja pysyy. Meillä on 1 340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa, ja tähän on luonnollisestikin varauduttava. Sota Ukrainassa on kestänyt lähes 4,5 vuotta, ja näköpiiriä sen loppumisesta ei ole, joten tältäkin osin meidän on pidettävä mielessä tämä turvallisuusympäristön vakava tilanne, joka tällä hetkellä on. Lähi-itä on hyvä, että siellä nyt on rauhanaskelia, mutta oikeastaan on sanottava, että ne tavoitteet varmasti, jos sellaisia oli Yhdysvalloilla, eivät ole täyttyneet Iranin suhteen, ja siellä tämä jännittynyt tilanne tulee myöskin jatkumaan hyvin pitkään. Tästä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta ja Yhdysvalloistahan täällä jo debatissa oli keskustelua, ja totta kai se luo epävarmuutta, kun ei voi aina tietää, mitä maailman suurimman mahdin päämies tviiteissään kirjoittaa tai minkälaista linjaa hän tuo esiin. Tässähän korostuu hyvin se, kuinka sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka siellä Yhdysvaltain politiikassa ovat menneet aika lailla limittäin, ja tämmöinen epävarmuus vallitsee nyt meillä täällä Euroopassa ja globaalisti myöskin. Mutta se on todettava, että käytännön yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa Suomen osalta toimii. Kahdenvälinen yhteistyö toimii hyvin, poliittiset suhteet ovat kunnossa ja hyvät, ja sitten sotilaspuolella myöskin ihan käytännön harjoittelutoiminta ynnä muu toimii moitteettomasti. Eli tässä on enemmän tätä epävarmuutta koko Euroopan osalta, mutta Suomen osalta minä sanoisin, että tässä ollaan kuitenkin ihan hyvällä tiellä. Herra puhemies! Nato-huippukokous tulee heinäkuussa, ja sen osalta ladataan varmasti hyvin paljon odotuksia. Tarvitaan ennen kaikkea vakautta, varmuutta ja sitten myös Euroopalta sitoutumista siihen, että tätä meidän yhteistä turvallisuuttamme vahvistetaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan selvästi, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on muuttunut nopeasti ja perustavanlaatuisesti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Lähi-idän tilanne on kärjistynyt. Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on muuttunut aiempaa vaikeammin ennakoitavaksi. Samalla kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää haastetaan nyt monesta eri suunnasta. Tällaisessa tilanteessa Suomen on oltava samaan aikaan vahva, realistinen mutta myös johdonmukainen. Me sosiaalidemokraatit katsomme, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee perustua kolmeen pilariin: vahvaan puolustukseen, eurooppalaiseen yhteistyöhön ja kansainvälisen oikeuden puolustamiseen. Ensiksikin Ukraina: Ukraina taistelee paitsi omasta itsenäisyydestään myös koko Euroopan turvallisuuden puolesta. Suomen ja Euroopan on jatkettava Ukrainan tukemista niin pitkään kuin se on tarpeen. Rauha voi olla kestävää vain silloin, jos Ukraina on mukana päättämässä omista ehdoistaan. Euroopan turvallisuudesta ei voida päättää Euroopan ohi. Toiseksi Euroopan vastuu: On aivan selvää, että Euroopan on kannettava aiempaa enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan. Tarvitsemme vahvempaa eurooppalaista puolustusta, kilpailukykyä, teknologian osaamista ja kriittisten riippuvuuksien vähentämistä. Pienenä maana Suomi tarvitsee vahvan Euroopan unionin. Turvallisuus on sotilaallista voimaa, mutta se on myös huoltovarmuutta, teknologista omavaraisuutta, toimivia toimitusketjuja ja kykyä tehdä päätöksiä yhdessä. Kolmanneksi kansainvälinen oikeus: Suomen on puolustettava kansainvälistä oikeutta johdonmukaisesti ja kaikkialla. Olemme aivan oikein tuominneet Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa. Samalla meidän on puolustettava kansainvälistä oikeutta myös Lähi-idässä. Arvoisa puhemies! Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti. Juuri siksi Suomen on pidettävä kiinni siitä, mikä on tehnyt meistä vahvan: uskottavasta puolustuksesta, vahvasta Euroopasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja siitä, että puolustamme oikeutta myös silloin, kun se on vaikeaa. Näillä periaatteilla Suomi on turvallinen myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat keskustan tuella tänään hyväksyneet päätöksen poistaa Suomen lainsäädännöstä kaikki ydinaseita koskevat rajoitukset. En valitettavasti usko, että tämä hallituspuolueiden ja keskustan johdon into todistaa ennen muuta Yhdysvalloille valmius niin sanotun ydinasepelotteen vahvistamiseen pysähtyy vain näihin lainsäädännöllisiin muutoksiin. Keskustelussa ei ole oikeastaan lainkaan huomioitu sitä, että Suomi osallistuu jo nyt ydinasesotaharjoituksiin. Tiedossa on, että Suomella on muun muassa tehtävä suojata nykyisillä Hornet-hävittäjillä Yhdysvaltain ydinasekuljetuksia Eurooppaan. Suomalaishävittäjät ovat jo olleet saattamassa Eurooppaan saapuneita strategisia B-52-ydinpommittajia. Tietääkseni jo hyväksytyt tehtävät ovat tätäkin laajempia. Suomalaishävittäjien toimivaltuuksiin osana Naton ydinasepelotetta väitetään kuuluvan myös niiden amerikkalaistukikohtien suojaaminen, joihin on sijoitettu USA:n taktisia ydinaseita. Tämäkään ei kuitenkaan riitä. Nyt kulisseissa keskustellaan myös siitä, pitäisikö Suomen itse ottaa käyttöön niin sanotut kaksikäyttöiset F-35-hävittäjät — eli hävittäjät, jotka konventionaalisten aseiden ohella voivat kuljettaa ja käyttää myös amerikkalaisia taktisia ydinaseita. Kyse olisi silloin osallistumisesta Naton niin sanottuun ydinaseiden jakopolitiikkaan. Se merkitsisi myös sitä, että osa suomalaislentäjistä koulutettaisiin Yhdysvaltain johdolla myös ydinaseiden kuljettamiseen ja käyttöön. Näinhän jo tehdään kaikissa niissä Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut taktisia ydinaseitaan. Julkisuudessa vain yksi suomalaispoliitikko, sosiaalidemokraattinen pääministeri Sanna Marin, on viitannut siihen mahdollisuuteen, että Suomi osallistuisi Naton niin sanottuun ydinaseiden jakamiseen. Hän mainitsi asiasta vuonna 22, kun Suomi harkitsi liittymistä sotilasliitto Natoon. Jos tämä on Suomen tavoite Naton pelotepolitiikan vahvistamiseksi, edellyttää se tietenkin, että osa Suomen tilaamista F-35-hävittäjistä muutettaisiin kaksikäyttöhävittäjiksi eli kykeneviksi kuljettamaan ja käyttämään ydinaseita. Tietoni mukaan hävittäjät voidaan myös Suomessa muuttaa tähän tarkoitukseen sopiviksi, ja itse asiassa sitä muutosta ei pidetä teknisesti kovinkaan vaativana. Puolustusministeri Antti Häkkänen on puheessaan viitannut F-35-hävittäjien mahdollisuuteen toimia kaksikäyttöisinä. Häkkänen, kuten ei koko muukaan hallitus, ei ole nyt paikalla, mutta hallituksen tulisi mielestäni mahdollisimman pian vastata kysymykseen, onko Suomi suunnittelemassa osallistumista Naton ydinaseiden jakopolitiikkaan ja onko hallitus jo pannut vireille suunnittelun, joka koskee Suomen hankkimien F-35-koneiden mahdollista muutosta hävittäjiksi, jotka kykenisivät kuljettamaan ja käyttämään myös taktisia ydinaseita. Nykyisen hallituksen vastauksen ohella olisi tietenkin mielenkiintoista kuulla myös SDP:n puheenjohtajan ja mahdollisen tulevan pääministerin Antti Lindtmanin kanta tähän asiaan. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Honkasalon tekemää esitystä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Pidän minäkin valitettavana sitä, että hallituksen toistuva yksipuolinen sooloilu ja sanelu ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla on johtanut tämän yhteisen linjan säröilyyn. Erityisen huolestuttavaa on se, että se tapahtuu juuri ydinaseiden kohdalla. Koen, että Suomen linjassa laajemminkin kokonaisvaltainen turvallisuuskäsitys on jäänyt jonkin sortin paitsioon. Lisäksi olemme ajautuneet kaksoisstandardien tielle. Suomen tulee puolustaa oikeusvaltiota ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä johdonmukaisesti, ei valikoiden. Selkeä ristiriita on nähtävissä koskien Israelin toimintaa Gazassa, Länsirannalla ja Libanonissa. Suomen ja kansainvälisen yhteisön tulee tuomita räikeät ja toistuvat kansainvälisen oikeuden rikkomukset ja käyttää painoarvoaan nykyistä huomattavasti voimakkaammin Israelin painostamiseksi lopettamaan nämä toimet ja kestävän rauhan rakentamiseksi. Palestiinan valtio tulee niin ikään tunnustaa. Suomen turvallisuus on meille kaikille tässä salissa tärkeä asia. Ei voi olla kuitenkaan niin, että vain tietyt näkökulmat ja näkemykset turvallisuudesta hyväksytään ja muut leimataan epäisänmaallisiksi. Vahvassa demokratiassa myös kriittinen keskustelu on sallittua ja jopa suotavaa, eikä se ole myöskään ristiriidassa yhteisen linjan hakemisen kanssa. Kannatan edustaja Hopsun esitystä.

Arvoisa puhemies! Maailmaa muokkaavat tällä hetkellä samanaikaisesti geopoliittinen murros, sääntöpohjaisen järjestyksen mureneminen, demokratian taantuma sekä ympäristö- ja ilmastokriisit. Näihin kaikkiin vastaamiseen tarvitaan laajaa turvallisuuskäsitystä ja aktiivista diplomatiaa. Selonteon ensisijainen päämäärä oli päivittää Suomen kantoja ydinaseisiin. Valitettavasti perinteinen parlamentaarinen konsensuksen haku merkittävissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä sivuutettiin tämän selonteon valmistelussa. Tämä erimielisyys laajeni valiokunnassa nyt myös muihin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Pienen maan etu on mielestäni hakea mahdollisimman yhtenäistä linjaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ja toivottavasti näin jatkossa pystytään tekemään paremmin. Arvoisa puhemies! Selonteon poliittinen sitoumus olla sijoittamatta ydinaseita alueellemme rauhan aikana ei ole vihreille riittävä. Poliittinen sitoumus on helppo muuttaa hallitusten vaihtuessa. Olisimme halunneet säilyttää laintasoisen linjauksen, johon oltiin myös DCA-sopimusta tehtäessä sitoutuneita. Tältä osin vastalauseemme yhtyy SDP:n vastalauseeseen — ja nyt siinä vastalauseen kannanottoesityksessä toivottavasti pystytään tekemään tekninen korjaus, koska tämä osuus siitä on nyt jäänyt puuttumaan. Arvoisa puhemies! Erityisen vähälle käsittelylle selonteossa jää Lähi-idän tilanne. Valiokunnan mietintö ei myöskään juurikaan käsittele Palestiinan ja Lähi-idän kysymyksiä, vaikka niiden moraalinen ja poliittinen ja taloudellinen globaali vaikutus on ilmeinen. Israelin väkivalta palestiinalaisia kohtaan, Palestiinalaisalueen laiton miehittäminen ja Gazaan suunnatun humanitäärisen avun pääsyn estäminen, laittomat siirtokunnat ja palestiinalaisia epätasa-arvoisesti kohteleva apartheidpolitiikka, josta uusi, palestiinalaisten kuolemantuomiot salliva laki on tuorein esimerkki, ovat jatkuneet Israelin Gazaan kohdistamien sotatoimien ja tulitauon jälkeen. Gazaan kohdistettujen sotatoimien mahdolliset sotarikokset sekä rikokset ihmisyyttä vastaan, kuten kansanmurha, ovat vieläkin tutkimatta. Ainoa tie väkivallan lopettamiseksi ja kestävän rauhan saavuttamiseksi on konfliktin juurisyiden selvittäminen. Tämä tarkoittaa Palestiinalaisalueen laittoman miehityksen lopettamista ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden tunnustamista. Suomen ja Euroopan unionin tulee käyttää kaikki mahdolliset poliittiset ja taloudelliset keinot painostaakseen Israelia lopettamaan jo vuosikymmeniä jatkunut Gazan saarto ja palestiinalaisiin kohdistuva vaino. Niiden tulee toimia päättäväisemmin painostaakseen osapuolia käynnistämään neuvottelut, joiden tulisi tähdätä alueella kahden valtion malliin, johon Suomikin on ollut pitkään sitoutunut. Yhdysvaltojen ja Israelin kansainvälisen oikeuden vastainen hyökkäys Iraniin on aiheuttanut Hormuzinsalmen kriisin. Maat hyökkäsivät Iraniin ilman YK:n turvallisuusneuvoston oikeutusta, konsultoimatta liittolaisia ja välinpitämättöminä kansainvälisen oikeuden edellytyksistä. Hyökkäyksen jälkeen Israel on hyökännyt myös Libanoniin. Israelin hyökkäykset ovat tappaneet tuhansia libanonilaisia sekä ajaneet yli miljoona ihmistä kodeistaan pommituksia pakoon. Libanonin jo alkujaan hauras yhteiskunta on joutunut yhä syvenevään kriisiin. Sen lisäksi, että sotatoimet niin Gazassa, Länsirannalla, Iranissa ja Libanonissa ovat oikeudettomia ja moraalisesti tuomittavia, ne ovat myös räikeästi vastoin kansainvälistä monenkeskistä sääntöpohjaista järjestelmää, jonka puolustaminen on Suomen selkeä etu. Suomen tulisi ajankohtaista maailmanpoliittista tilannetta käsittelevässä selonteossa ja sen mietinnössä ottaa kantaa kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin. Suomi on vihreiden mielestä myös aivan liian kauan pantannut palestiinalaisten valtion tunnustamista, ja tässä selonteko olisi antanut tähän luontevan tilaisuuden hallituksen erimielisyyksistä huolimatta. Valtioneuvoston ajankohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutosta käsittelevä selonteko nostaa useita tilanteessa tapahtuneita muutoksia. Globaalien kriisien ja konfliktien tunnistamista ja Suomen roolia kriiseihin vastaamisessa tulisi kuitenkin selonteossa vahvistaa. Mittavat kehitysyhteistyön, ulkoasiainhallinnon ja kriisinhallinnan leikkaukset haastavat Suomen mahdollisuutta vastata näihin. Valtioneuvoston näkemys jää Yhdysvaltoja koskevalta osaltaan myös liian kapeaksi. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemys transatlanttisen suhteen ja Yhdysvaltojen nykytilasta ja tulevaisuudesta on selontekoa skeptisempi. Yhdysvaltojen liittolaisuuteen sisältyy tällä hetkellä huolestuttavan paljon epävarmuuksia ja ennakoimattomuutta. Teen vastalauseen 3 mukaisen kannanoton, ja todellakin toivomme, että siinä huomioidaan tämä tekninen korjaus, [Puhemies koputtaa] että yhdymme vastalauseen 1 perusteluihin ja päätösehdotuksiin.

Arvoisa puhemies! Jos tämän selonteon tarkoituksena on tosiaan ollut päivittää maailmanpoliittista tilannekuvaa, se tekee sen varsin vajavaisesti, mitä tulee kuvaukseen Yhdysvaltain roolista ja suhteestamme siihen. Selonteossa puhutaan kyllä aivan oikein ja suoraan Venäjästä, mutta Yhdysvaltain osalta selonteko lähinnä kritiikittömästi vakuuttelee Suomen pyrkimystä hyödyllisyyteen ja läheisiin väleihin. Pidän tätä merkittävän ongelmallisena. Turvallisuus- ja puolustusstrategioissa kyllä tunnustetaan Yhdysvaltain epävakautuminen yhteistyökumppanina sekä se, ettei Yhdysvallat koe jakavansa samoja arvoja eurooppalaisten liittolaisten kanssa, mutta selonteossa näitä tosiasioita ei nimetä ääneen. Pidän myös huolestuttavana hallituksen pyrkimystä hämärtää sitä tietoa, onko Suomessa ydinaseita vai ei. Vasemmistoliitolle tällainen ei käy, eikä meille käy myöskään selonteon silkka kirjaus siitä, että Suomi ei aio sijoittaa alueelleen ydinaseita rauhan aikana. Hallitus kuitenkin samaan aikaan ajaa lainsäädäntöä — ja tänään siitä äänestettiin — jolla sijoittaminen ja kauttakulku mahdollistetaan. Ydinaserajoitusten purkaminen ei lisää turvallisuutta vaan heikentää sitä. On käsittämätön ajatus, että asevarusteiden lisääminen ja rajoitusten purkaminen edistäisi rauhaa ja vähentäisi riskiä eskalaatioon. Koskaan maailmanhistoriassa voimakas aseistautuminen ei ole tuonut poispäin sodasta, vaan se on vienyt sotaa kohti. Vasemmistoliitolle on prioriteetti huolehtia suomalaisten turvallisuudesta. Tämä on selvä asia. Me haluamme panostaa Suomen puolustukseen, mutta emme kiinnittäydy turvallisuuspolitiikassa vain aseisiin, vaan peräänkuulutamme kansainvälisen oikeuden noudattamista, monenkeskistä sopimista ja vahvaa rauhantyötä. Puolustuspanostukset on myös aina tehtävä tarveperustaisesti. Tässä militarisoituvassa ajassa emme voi antautua yksioikoiselle käsitykselle puolustuksesta, vaan meidän on kyettävä keskustelemaan kokonaiskuvasta ja panostettava kaikkiin turvallisuutta tukeviin rakenteisiin. Esimerkiksi hyvinvointivaltion rooli sisäisen turvallisuuden rakentajana jää näissä keskusteluissa aina huolestuttavalla tavalla jalkoihin. Puhemies! Näin ollen kannatan edustaja Honkasalon tekemää kannanottoehdotusta.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ajankohtaisselonteko kuvaa maailmaa, jossa turvallisuus ei ole palannut pysyvään vakauteen eikä ole palaamassa. Tämä koskee koko Suomea, mutta se koskee erityisesti, konkreettisesti meitä Pohjois-Suomessa. Pohjoisessa turvallisuus ei ole vain käsite, se on rajaturvallisuutta, arktista toimintaympäristöä ja lisääntynyttä sotilaallista kiinnostusta lähialueillamme. Selonteko tekee selväksi sen, minkä pohjoisessa tiedämme: Venäjä on pitkäkestoinen, arvaamaton ja aggressiivinen turvallisuusuhka, ja tähän uhkaan on varauduttava pitkäjänteisesti myös tilanteessa, jossa sota Ukrainassa joskus päättyy. Arvoisa puhemies! Pohjois-Suomen merkitys korostuu entisestään Nato-jäsenyyden myötä. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon muodostaa yhdessä arktisella alueella uudenlaisen turvallisuuspoliittisen kokonaisuuden. Ruotsin rooli Nato-rakenteissa Pohjois-Suomessa ja pohjoismainen puolustusyhteistyö vahvistavat pelotetta siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Tämä ei lisää jännitteitä, vaan se lisää vakautta. Selonteko on myös selkeä siinä, että turvallisuus ei ole vain sotilaallista. Pohjoisessa huoltovarmuus, liikenteen ja energian rakenteet sekä toimitusketjujen toimivuus ovat kriittisiä koko Suomelle. Pitkät etäisyydet ja vaativa toimintaympäristö tarkoittavat, että varautumisen on oltava ennakoivaa ja realistista. Tässä suhteessa selonteon laaja turvallisuuskäsitys on aivan oikea. Arvoisa puhemies! Haluan korostaa selkeästi ja vastuullisesti, että Naton pelotteen tarkoitus on säilyttää rauha. Pelotteen tehtävä on estää sotilaallinen painostus ja pitää hyökkäyksen kynnys niin korkeana, että hyökkäystä ei synny. Tämä on myös pohjoisen Suomen turvallisuuden kannalta olennainen lähtökohta. Samalla tämä selonteko osoittaa, että pienelle maalle vahva EU ja tiivis pohjoismainen yhteistyö ovat paras turva. EU:n vahvistava rooli turvallisuudessa, puolustuksessa ja varautumisessa tukee Natoa ja täydentää sitä. Eurooppalaisten suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan on tosiasia, ja Suomen on oltava tässä aktiivinen toimija. Arvoisa puhemies! Tämä ajankohtainen selonteko antaa realistisen tilannekuvan ja osoittaa suunnan, joka on Suomen kannalta oikea. Myös ulkoasiainvaliokunnan kokonaisarvio on tässä asiassa selkeä. Turvallisuusympäristön muutos on syvä ja pitkäkestoinen, eikä kyse ole tilapäisestä kriisistä vaan laajemmasta kansainvälisen järjestyksen murroksesta. Tässä tilanteessa johdonmukaisen ja perustellun kokonaisuuden muodostavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset linjat, kuten vahva kansallinen puolustus, Nato-jäsenyys sekä EU-vaikuttaminen ja muut kumppanuudet. Juuri siksi valiokunta katsoo, ettei selontekoon ole huomautettavaa, vaan linja vastaa realistisesti muuttuneen turvallisuusympäristön vaatimuksiin. Rauha ja vakaus eivät synny toivomalla, ne syntyvät varautumalla ja panostamalla turvallisuuteen. — Kiitos, arvoisa puhemies.