Valtioneuvoston selonteko: keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma

Arvoisa rouva puhemies! Huomaa, että olemme edustaja Viljasen kanssa samassa puolueessa. Juuri kirjoitin tähän, että ”ruoka ei ole joko—tai vaan sekä—että”. [Naurua] Ei saatu nyt tästä erimielisyyttä aikaiseksi. Joitain huomioita käydystä keskustelusta liikenteeseen liittyen: Itse tulen tuolta itäisestä Suomesta, jossa probleema on siinä, että julkinen liikenne on hyvin minimissään, raideliikennettä, erityisesti poikittaisliikennettä, ei ole ja meillä on ikääntyvä väestö, joka joutuu käyttämään sitä omaa henkilöautoa. Monasti vuosittain ei paljon ajeta, mutta se on välttämättömyys, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Ei ole varallisuutta eikä varaa vaihtaa eikä ehkä järkeäkään vaihtaa sitä hyvin toimivaa autoa sähköautoon. Elikkä tarkoitan tällä lähinnä sitä, että pitää nähdä, että tarvitaan erilaisia ratkaisuja eri puolilla maata erilaisille väestöryhmille. Edustaja Jukkola toi hyvin esille tämän Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen. Harmillista, että kun se oli positiivinen uutinen maatalouden kannalta, niin se ei oikein julkisuutta saa millään muotoa. Meidän pitää tehdä sen eteen töitä. Sitten silloin kun aloitin eduskunnassa, ensimmäisiä asioita, mitä ihmettelin, oli se, että täällä ei olla kovin johdonmukaisia, ja minua sitten lohduteltiin ja sanottiin, että älä huoli, se johdonmukaisuus ei kuulu politiikkaan. [Naurua] Mutta kyllä minä silti toivoisin sitä, kun täällä hallituspuolueiden edustajia, jotka tänäänkin ovat pitäneet varsin pontevia puheita, kuittaa tämänkin suunnitelman siellä valiokuntakäsittelyssä, ja tänään on talousvaliokunnassa hyväksytty näitä ilmastoon liittyviä, myös ympäristövaliokunnassa, ja sitten täällä pidetään täysin 180 astetta päinvastaisia puheita. Mutta täällä on jokaisella oikeus siihen, ja ehkä osalla nämäkin ovat omantunnon kysymyksiä. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tämän keskustelun aikana useissa puheenvuoroissa kritisoitu ja jopa tuomittu maamme nykyinen eläintuotantoon perustuva maatalous ja ruuantuotanto sekä eloperäisten maiden, etenkin turvemaiden, käyttö ruuan tuottamiseen. Samalla jopa samat edustajat ovat kuitenkin kertoneet kannattavansa kotimaisen ruuantuotannon huoltovarmuuden varmistamista. Arvon kollegat, tuo edellä kerrottu yhtälö ei toimi. Jos kotieläintuotanto ja eloperäisten maiden viljely lopetetaan, samalla voidaan lopettaa myös puheet kotimaisen ruuantuotannon huoltovarmuudesta huolehtimisesta. Luonnonolosuhteistamme johtuen suhteellinen tuotannollinen tehokkuutemme ja turvamme on nurmentuotannossa ja nurmen käyttämisessä märehtijöiden rehuksi. Nurmi on myös erittäin tehokas hiilen sitoja maaperään, kuten uusimmatkin tutkimukset osoittavat. Arvoisa puhemies! Minä kannatan kaikkea kotimaista ruuantuotantoa, myös kasvipohjaista tuotantoa, josta täällä on paljon puhuttu, mutta mahdollinen siirtymä eläinperäisestä sekaruokavaliosta kasviperäiseen tapahtuu tuotannossakin sitten, kun tai jos kuluttajien kulutustottumukset näin muuttuvat. Suomalaisten ruuan huoltovarmuus nojaa kotieläintuotantoon. Myös kasviperäisen ruuan tuottaminen tarvitsee parikseen kotieläimet. Näin siksikin, että vaikka minäkin tänä keväänä taas kylvän esimerkiksi kauraa ja valkuaiskasveja, niin kovasta yrityksestä ja hyvistä aikomuksista huolimatta saatan joutua syksyllä toteamaan, ettei satoni täytä ihmisten elintarvikekäytölle asetettuja tiukkoja kriteerejä, vaan kaurat tai varsinkin valkuaiskasvit päätyvät eläinten rehuksi. Ja ellen tietäisi tätä mahdollisuutta vaihtoehtoiseen käyttöön jo nyt, niin en uskaltaisi kylvää etenkään valkuaiskasveja siinä määrin kuin tänä keväänä nyt suunnittelen tekeväni, ja valkuaistuotannon kasvattamisellehan meillä olisi erittäin suuri tarve tässä maassa. Näin ollen tämän vaihtoehtoisen käytön mahdollisuuden olemassaolon tietäminen ja sen tärkeys vain korostuu koko ajan, kun säiden ääri-ilmiöt lisääntyvät myös täällä meidän maassamme. Joten kannustan arvon kollegoja puhumaan kotimaisen ruuantuotannon kehittämisestä, maataloustuotannon kehittämisestä ja kehittymisestä, enemmän sekä—että-pohjalta kuin tänään täällä salissa esillä olleen joko—tai-mallin pohjalta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomi etenee päästövähennyksissä, mutta ilmastopolitiikan seuraava vaihe ratkaistaan sillä, pystymmekö yhdistämään ilmaston, talouden ja huoltovarmuuden. Suomi ei ratkaise ilmastohaastetta vähentämällä tuotantoa. Me ratkaisemme sen tekemällä tuotannosta puhtaampaa, kestävämpää ja arvokkaampaa. Ilmastopolitiikan on perustuttava faktaan, ei oletuksiin. Siksi olen kutsunut Ilmatieteen laitoksen tutkijoita eduskuntaan esittelemään uusimpia havaintojaan. Tulokset ovat merkittäviä: suomalaisilla viljelymailla, varsinkin nurmipelloilla, on aiempaa arvioitua suurempi potentiaali sitoa hiiltä oikein hoidettuina. Kun pellot nähdään osana ratkaisua, maatalous ei ole ilmasto-ongelma vaan ilmastoratkaisu. Tämä on tärkeää suomalaiselle ruuantuottajalle, josta tahtomattaan tehdään monesti ilmastopahista. Arvoisa rouva puhemies! Myös metsäkeskusteluun tarvitaan realismia. Emme ratkaise ilmastohaastetta siirtämällä tuotantoa pois Suomesta vaan tekemällä politiikkaa, joka siirtää sitä Suomeen. Yksipuoliset hakkuurajoitukset johtaisivat helposti siihen, että puu hakataan muualla suuremmilla päästöillä. Ratkaisu on toinen: vahvistetaan metsien kasvua, terveyttä ja kestävää käyttöä. Näin yhdistämme ilmaston, työn ja investoinnit. Energiapolitiikassa on myös puhuttava suoraan. Huoltovarmuus ei rakennu toiveilla vaan toimivilla ratkaisuilla. Suomi tarvitsee monipuolisen energiapaletin, jossa kotimaisilla ratkaisuilla on jo keskeinen rooli myös tässä siirtymävaiheessa. Kotimainen turve on yksi osa tätä kokonaisuutta — ei siksi, että se olisi aivan täydellinen, vaan siksi, että Suomi tarvitsee varmaa energiaa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Maataloudessa myös mahdollisuudet ovat valtavat. Biokaasu, uudet teknologiat ja parempi jalostusaste voivat tehdä maatiloista samanaikaisesti ruuantuottajia, energiantuottajia ja ilmastoratkaisujen toteuttajia. Kun pellot, metsät, maatilat nähdään osana ratkaisua, ilmastopolitiikka ei ole Suomelle rasite vaan kilpailuetu. Ilmastopolitiikka, joka heikentää taloutta ja huoltovarmuutta, ei ole kestävää. Kestävä politiikka on sellaista, joka vahvistaa näitä molempia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lylyn positiivisesta puheenvuorosta on mukava jatkaa. — Olisin itsekin halunnut vielä nostaa sen, että ilmastotyö ei suinkaan ole jotain negatiivista, jos katsotaan kaikkea muuta politiikkaa, saati sitten ihmisten hyvinvointia tai tämän yhteiskunnan ja talouden kilpailukykyä, vaan se usein on ja sen täytyy olla niin, että meidän täytyy tehdä juuri niitä toimia, mitkä palvelevat meitä myös muilla sektoreilla. Kilpailukyvyn kasvattamisen kannalta on tärkeää, että meillä on uusiutuvaa energiaa saatavilla, että meillä on investointiympäristö hyvässä kunnossa vihreitä investointeja varten, ja toisaalta se, että ihmisten hyvinvoinnin ja ilmastotyön yhteys myös ymmärretään. Se on tietenkin moniulotteista lähtien siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta on kriittistä meidän ihmislajimme tulevaisuudelle, mutta myös niin, että esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn ja ylipäänsä lihasvoimin liikkumisen edistäminen on mitä parhainta päästöjen vähentämistä, koska siitä ei synny päästöjä välttämättä ollenkaan. Edustaja Lyly nosti tämän Tampereen ratikan esille. On ilo kertoa tässä salissa, että juuri tällä viikolla päätimme Oulun kaupunginvaltuustossa myös lähteä lähijunaliikenteeseen yhdessä seudun kuntien kanssa. Tämähän on myös aivan äärimmäisen hieno esimerkki siitä, miten kaupunkiseudut itse tekevät näitä toimia, haluavat tehdä niitä. Ajatus on, että työssäkäyntialueen liikkuminen helpottuu, mutta samalla myös päästöt vähenevät. Ajattelen, olisiko kuitenkin järkevää, että valtio lähtisi jollakin tavalla, jollain pienellä pilottirahalla enemmänkin Suomenmaassa näitä lähijunapilotteja rahoittamaan. Kyseessä on tietenkin hankkeita, jotka pääsevät käyntiin vasta 2030-luvulla, koska kilpailu raideliikenteessä avautuu silloin, mutta nyt olisi jo hyvä laittaa näitä suunnitteluja liikkeelle. Sen sijaan, että rahoitamme tämmöisiä jättimäisiä isoja hankkeita, itse asiassa julkisen talouden kannalta voisi olla järkevämpää tämmöisiä pienempiä pohtia, sekä nykyisten raiteiden korjaamista ja parantamista että myös lähijunien rahoittamista, rahoittaa niitä jatkossa ja saada niitä liikkeelle. Sitten haluan vielä energiasta sanoa: Mehän olemme siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että tämmöinen positiivinen keikahduspiste ollaan saavutettu, eli uusiutuvan energian hinta on monin paikoin edullisempi kuin fossiilienergian hinta, ja investoinnit pääasiassa siihen tässä maailmanajassa globaalistikin suuntautuvat. Mutta ihmettelen kyllä näitä hallituksen päätöksiä, että nyt tässä tänään vielä käsittelyssä olevassa alueidenkäyttölaissa ollaan nimenomaan laittamassa jarruja tuulivoiman ja aurinkoenergian rakentamiselle ja sitten toisaalta kehysriihessä ollaan haluttu antaa turpeelle tukia. Onko se nyt oikeasti järkevää minkään tavoitteen kannalta, että me hidastamme sitä hyvää kehitystä, [Puhemies koputtaa] mitä uusiutuvan energian rakentamiseen tällä hetkellä liittyy?

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastokriisi etenee, niin kuin täällä on tullut hyvin esiin, ja vaikka epäilijöitäkin on, niin joka tapauksessa tieteelliset näytöt ovat niin vahvat, että siihen on uskominen. Ylipäätään kannattaa olla tyytyväinen siitä, että meillä on ylikansallisia määrityksiä ja sääntöjä. Eli EU:n säännöt ovat tässä mielessä hyviä, koska yksi maa ei pysty tekemään kaikkea, vaan tämä pitää tehdä ylikansallisesti ja saada asioita vietyä eteenpäin. Myös meidän teollisuus on tässä vihreässä siirtymässä ja todella haluaa sitä viedä eteenpäin. Kun kuuntelee teknologiateollisuuden tavoitteita, ne korostavat tätä näkökulmaa koko ajan. Tämä keskipitkän välin taakanjako, joka tässä nyt on pääasiassa kyseessä, liittyy liikenteeseen ja maatalouteen ja maankäyttöön noin yleisesti ottaen. On pari liikenteen osalta olevaa asiaa, jotka kannattaa huomioida, koska ne ovat myös omissa käsissä. Tuossa jo vastauspuheenvuorossa keskustelussa toin esille sen, että ihan konkreettisia asioita isojen kaupunkienkin osalta liikenteen päästöjen vähentämisessä ovat tämmöiset raideratkaisut. Meillä Tampereella, niin kuin tuossa toin esiin, on ratikka ollut todella iso menestys. Kansalaiset pitävät siitä erittäin paljon. Se on joukkoliikenneratkaisu, kaupunkikehitysratkaisu ja ilmastoteko, ja tämäntyyppisiä hankkeita pitäisi valtion olla edistämässä myös muissa kaupungeissa ja myös Tampereen seudulla vielä, kun se menee seudulliseksi. Tätä kautta me saadaan asioita myöskin liikenteen osalta päästövähennyksien osalta tehtyä, koska nämä lähimatkat ovat myöskin niitä suurimpia päästöjen aiheuttajia. Mielenkiintoinen tilanne oli, kun tässä yksi ilta seurasin televisiota, että sähkörekka oli esittelyssä. Se on juuri niitä ratkaisuja, joilla pystytään näitä asioita liikenteen osalta tekemään, ja he pitivät sitä erittäin hyvänä asiana liikenteen osalta. Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin täällä on tullut hyvin esiin tämä Venäjän aiheuttama energiakriisi ja nyt tämä Iranin sodan tilanne, Hormuzinsalmi ja kaikki muut. Nämä vain kuvastavat sitä, kuinka paljon meidän pitää yrittää päästä fossiilisista polttoaineista ja fossiilisesta energiantuotannosta eroon. Sen takia nämä toimenpiteet, mitä me viedään nytten täällä energiatuotannossa, pienydinvoimalaitokset ja muut, ovat sellaisia, että me ei tarvita turvetta, siis muuten kuin tämmöisenä kriisipolttoaineena. Sähköhän meillä on jo 95-prosenttisesti fossiilivapaata, ja siinä ydinvoima, tuuli- ja vesivoima ovat keskiössä. Ja Suomi on omilla toimenpiteillään näyttänyt, kuinka näitä asioita voidaan tehdä. Se on meillä se kilpailuetu, jota meidän kannattaa viedä eteenpäin. Siinä mielessä, kun ajattelee valtion toimia, kannattaisi yrittää miettiä, miten erityisesti näitä päästövähennyskeinoja voidaan saada aikaan samalla päästöjä vähentäen ja julkista taloutta vahvistaen. Meidän pitäisi laittaa nämä kaksi siihen tavoitteeksi, ja silloin me jouduttaisiin miettimään asioita uudella tavalla. Tämä on semmoinen tärkeä asia. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Kvarnströmin tekemiä vastalause-ehdotuksia näin lopuksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma on keskeinen väline, jolla Suomen tulisi uskottavasti edetä kohti ilmastolain tavoitteita. Nyt käsittelyssä oleva suunnitelma ei kuitenkaan tätä tehtävää täytä. Sen sijaan se osoittaa, että Orpon hallituksen ilmastotoimet ovat täysin riittämättömiä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden ja suunnitelmassa esitettyjen keinojen välinen päästökuilu on kymmeniä miljoonia tonneja samalla, kun suunnitelman esittämien toimien yhteisvaikutus jää alle yhteen miljoonaan tonniin. Tämän päälle tulee vielä riski maankäyttösektorin alijäämän siirtymisestä taakanjakosektorille. Liikenteen osalta hallitus on tosiaan tehnyt toimia väärään suuntaan, kun se on omin päätöksin jopa lisännyt liikenteen päästöjä. Myös turvepeltojen osalta olisi ollut tehokkaita toimia käytettävissä, mutta koko hallituskausi on mennyt ilman niiden käyttöön ottamista. Yhä uudet kriisit maailmalla alleviivaavat sitä, että fossiilisista irtautuminen on aivan keskeinen keino myös huoltovarmuuden kasvattamiseksi. Tähän meidän olisi nyt keskityttävä, mutta hallitus katsoo tiukasti peräpeiliin muun muassa ylpeilemällä tosiaan turpeen käytön lisäämisellä ja uskottelemalla, että Suomen energiapolitiikkaa voisi rakentaa turpeen varaan. Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa maataloussektorin tilannetta. Viljelijöiden akuuttiin ahdinkoon on syytä suhtautua vakavasti, mutta samalla meidän on määrätietoisesti vahvistettava ruuantuotannon kestävyyttä. On todella surullista, miten tässäkin salissa usein ruuantuotanto ja maatalouden ympäristötoimet asetetaan vastakkain. Kestävässä ruuantuotannossa ne kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Maatalouden ilmastopäästöjen vähentämiseen tässä suunnitelmassa on liian vähän uusia vaikuttavia toimia, eikä keskeisiä ja kustannustehokkaita ratkaisuja, kuten turvepeltojen vettämistä, edelleenkään edistetä riittävästi. Samalla tosiaan jätetään hyödyntämättä mahdollisuus vahvistaa ruuantuotannon kestävyyttä ja viljelijöiden toimeentuloa kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtymällä ja siihen koko ruokaketjuun aktiivisesti investoimalla. Arvoisa puhemies! On tosiaan niin, että me tarvitaan ilmastosuunnitelma. Me tarvitaan sellainen ilmastosuunnitelma keskipitkälle aikavälille, joka perustuu tutkittuun tietoon, on linjassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa ja jonka toimenpiteille on osoitettu myös riittävä rahoitus. Tämä Orpon hallituksen suunnitelma ei nyt täytä mitään näistä tavoitteista. Tässäkin asiassa hallitus nyt sysää vastuun seuraavalle hallitukselle, ja tämä on vastuutonta, koska ilmastokriisi etenee, uutiset kertovat yhä uusien keikahduspisteiden ylittyvän, ja täällä käytiin jo keskustelua tästä AMOCista. Eli riskejä on, ja niihin pitää varautua, mutta sen lisäksi meidän pitää todellakin tehdä osamme ilmastopäästöjen vähentämisessä, jotta ilmastokriisi saadaan torjuttua tai sitä saadaan hillittyä. Päästövähennykset tulevat sitä kalliimmaksi, mitä pidemmälle niitä lykätään, ja sekin on tärkeä syy toimia ennemmin kuin myöhemmin. Ilmastokriisin aiheuttamien vahinkojen korjaaminen se vasta kalliiksi tuleekin.

Arvoisa puhemies, kunnioitettu ministeri! Ilmastopolitiikka ei ole vain ympäristöpolitiikkaa. Se on myös turvallisuuspolitiikkaa. Valtioneuvoston ilmastoselonteko keskipitkälle aikavälille tekee tämän selväksi. Kyse on siitä, miten Suomi turvaa energiansaannin, huoltovarmuuden ja taloudellisen kantokykynsä maailmassa, jossa epävarmuus kasvaa. Arvoisa puhemies! Suomen vahvuus on puhdas, kotimainen ja fossiilivapaa energia. Se vähentää riippuvuutta ulkopuolisista toimijoista ja suojaa meitä kriiseissä. Siksi energian omavaraisuus ja ilmastotyö kulkevat käsi kädessä. Turvallisuuden kannalta keskeinen kysymys on myös maankäyttösektori ja metsät. Metsät eivät ole vain ilmastokysymys vaan myös talouden ja huoltovarmuuden perusta. Ilmastotavoitteita ei saavuteta ratkaisuilla, jotka romuttavat metsätalouden investoinnit tai työllisyyden. Siksi haluamme nyt painottaa kasvua lisääviä metsänhoitokeinoja, metsätuhojen torjuntaa ja parempaa tilannekuvaa, ei yksisilmäisiä kieltoja. Suomen on toteutettava ilmastopolitiikkaa, joka vahvistaa kykyämme selviytyä kriiseistä, eikä heikentää sitä. Tässä selonteossa tämä lähtökohta näkyy. Lisäksi ympäristövaliokunta on tärkeällä tavalla korostanut, että ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää tulee jatkossa kehittää tiiviiksi ja selkeäksi kokonaisuudeksi, joka mahdollistaa tavoitteiden ja toimenpiteiden tehokkaan seurannan. Ilmastotyö tehdään niin, että se tukee taloutta, turvallisuutta ja Suomen pitkäjänteistä etua. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Ilmastopolitiikan tulee perustua realismiin ja faktoihin, ei epäluotettaviin laskelmiin ja ideologisiin tavoitteisiin. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa eli KAISUssa käydään läpi keinoja, joilla pyritään vähentämään päästöjä. Ilmasto muuttuu ja aina tulee muuttumaan, jatkossakin. Syyt ovat monet, mutta ei hiilidioksidi, eikä ainakaan juuri suomalaisten tuottama hiilidioksidi. Suomen hiilidioksidipäästöillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään ilmastonmuutokseen, koska Suomen päästöt ovat vain 0,8 promillea koko maailman päästöistä, joten uskon, että on päivänselvää meille kaikille, ettei tästä päästövähennyspuuhastelusta ole mitään hyötyä, pelkkiä haittoja ja lisäksi mittavia kustannuksia. Tällaisesta päästöhulluudesta ei tulisi missään tapauksessa kuormittaa yrityksiä, kuntia tai kansalaisia ollenkaan. Hallitus on onneksi kyllä linjannut, ettei se omilla ilmastopäätöksillään nosta kansalaisten arjen kustannuksia tai heikennä yritysten kilpailukykyä, mutta silti olemme pahasti jumissa aiemmissa kansainvälisissä sitoumuksissa ja EU:n yhä kammottavammissa päästövähennysvaatimuksissa sanktioineen. Jos nyt joku oikeasti uskoo hiilidioksidin vaikuttavan ilmaston lämpenemiseen ja sitten haluaa oikeasti vaikuttaa koko maailman hiilidioksidipäästöihin, niin toimet tulisi tietenkin tehdä niissä maissa, jotka tuottavat hiilidioksidipäästöjä eniten. Ne ovat Kiina, Yhdysvallat ja Intia, ei siis Suomi. Katsotaan nyt vähän, minkälaista ilmastopolitiikkaa on näissä maissa tehty: Kiina on 2020-luvun aikana lisännyt päästöjään noin sata kertaa sen määrän, mitä Suomi on vähentänyt omiaan. Yhdysvallat on toiminut esimerkillisen järkevästi ja irtaantunut Pariisin ilmastosopimuksesta — siitä pitäisi muuten Suomen ottaa mallia. Sen ympäristövirasto EPA on oikein linjannut, etteivät kasvihuonepäästöt uhkaa kansalaisten terveyttä ja ympäristöä, ja presidentti Trumpin hallinto on kumonnut polttomoottoriautojen päästörajoitukset — hienoa. Ja jotenkin tuntuu siltä, että Intiassa ei olla esimerkiksi lehmien hengityksen ja suolikaasujen päästöistä yhtä huolissaan kuin täällä meillä Suomessa. Pyhiä lehmiä on siellä noin 195 miljoonaa ja Suomessa reilusti alle miljoona, noin 800 000. Suomen ainoa pyhä lehmä on tämä ilmastoideologia. Arvoisa puhemies! Ilmastosuunnitelman laatiminen, tämä pähkähullu, on yksi viime kaudella säädetyn ilmastolain täysin turhista, aikaa vievistä ja hallinnollista taakkaa lisäävistä vaatimuksista. Samoin epärealistinen vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoite on peräisin sieltä. Jos saisin yksin päättää, niin ilmastolaki kumottaisiin välittömästi, hiilineutraalisuustavoitteista irtauduttaisiin ja Suomessa keskityttäisiin edistämään oman kansan hyvinvointia, huoltovarmuutta ja talouden kilpailukykyä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta ja kysymyksistä. — Ensimmäinen kysymys, joka tuli suoraan minulle, koski nurmiasioita: Inventaariokehityksessä otetaan huomioon aina tuoreimmat tutkimustulokset, ja se päivittää tiedot heti myös takautuvasti. Eli kaikki se hyvä työ, mitä viljelijät ovat tehneet, tulee näkyviin laskelmiin takautuvasti, eli kyllä ne tulevat näkymään sitten tulevaisuudessa. Sen lisäksi tästä AMOCista haluan todeta sen, että on aivan totta, että siihen liittyy valtavia riskejä ja uhkakuvia, mutta myöskin se on totta, että ihan kaikkea siitä emme vielä tiedä. Sen vuoksi olenkin itse ehdottanut, että me myöskin Suomessa käynnistäisimme tämän tiimoilta poikkihallinnollisen VN Tutkiva -hankkeen, jotta meillä olisi paremmat, ajantasaiset tiedot mahdollisista vaikutuksista Suomelle ja myöskin siitä, minkä tyyppistä sopeutumista ja suunnittelua tämä vaatisi meiltä. Tässähän kuitenkin käy hyvin suurella todennäköisyydellä niin, että ensin ilmasto lämpenee jonkun aikaa ja jos tämä uhkakuva toteutuisi, niin sitten jossain vaiheessa se kehitys täällä olisi päinvastainen. Se on meidän kannalta itse asiassa vielä suurempi riski kuin se, jos ilmasto lämpenee, vaikka se lämpenisi keskimääräistä enemmän — tarkoitan nyt siis tässä vain Suomea — koska sen AMOCin hiljenemisen vaikutukset voivat sitten olla kyllä aika hurjia tänne ja elinolosuhteisiin. Sen takia tästä on hyvä olla ajantasainen tieto saatavilla myös tulevilla hallituksilla ja päivittyvä tieto tietysti myös. Eli tavallaan tässä keskustelussa varmasti kaikki olivat osaltaan oikeassa. Siinä, miten isona tämän uhkan näkee, on varmasti erilaisia näkökantoja, mutta joka tapauksessa tietoa tarvitaan lisää, ja siihen haluan itsekin vaikuttaa. Sitten lämmityksestä kysyttiin: No, tähän KAISUun liittyy vain erillislämmitys, mutta toki myös kaukolämmössä on tärkeätä saada päästöjä vähenemään. Siellähän meillä onkin kehitteillä jopa suomalaisia hyviä uusia ratkaisuja vaikkapa pienydinenergian muodossa, jota voitaisiin sitten kaukolämpöverkkoon yhdistää. Myös näistä parjatuista datakeskuksista syntyvää hukkalämpöä voidaan hyödyntää lämmityksessä erilaisissa kohteissa, myös kaukolämmössä, ja sitä kautta saadaan kyllä uusia ratkaisuja. Lämpöhän on siinä mielessä hieno juttu, että sitä voidaan varastoida paljon helpommin ja pitkäaikaisemmin kuin sähköä. Meillä esimerkiksi tuolla kotikaupungissani Vantaalla on syntymässä tämmöinen valtava lämmön kausivarasto, johon lämpöä voidaan talven varalle varastoida ja käyttää myöhemmin silloin, kun sitä tarvitaan. No, sitten täällä kysyttiin toimimattomuuden kustannuksista: Totta kai kustannuksia syntyy myös siitä, mutta ennen kaikkea näen, että jos me lähdemme tätä investointiympäristöä heikentämään EU-tasolla tai sitten kotimaisesti, niin siihen liittyy myös hyötyjen menettämistä eli esimerkiksi sitä, että ei enää investoida yhtä paljon näihin puhtaisiin ratkaisuihin. Sen takia olenkin hyvin tyytyväinen siitä, että pidimme esimerkiksi tästä jakeluvelvoitteesta kiinni, toisin kuin edellinen hallitus teki silloin, kun oli tällainen samantyyppinen tilanne. Silloin sillä vietiin markkina näiltä uusiutuvilta ratkaisuilta ja hidastettiin siirtymää pois fossiilisista polttoaineista. Eikä varsinaisesti ole selvyyttä, kuinka paljon se vaikutti polttoaineen hintoihinkaan, koska silloin öljyn maailmanmarkkinahinta lähti samaan aikaan laskuun. Tällaista samanlaista päätöstä en halunnut nyt nähdä tehtävän, ja sen takia olen tästä iloinen. Muista päätöksistä vielä sitten sen verran totean, että mikään näistä päätöksistä, mitä ollaan kehysriihessä tehty, ei suoraan mitenkään lisää päästöjä. Työmatkavähennys toki tuo hieman helpotusta heille, jotka sitten joutuvat pitkiä matkoja autolla työn takia ajamaan, mutta uskon kyllä, että korkeat polttoaineiden hinnat sinällään vaikuttavat jo niin, että kaikkea turhaa ajamista varmaan moni kyllä välttää. Maataloudesta: Joo, tässähän toki ikään kuin vain osa maataloudesta kuuluu tähän taakanjakosektoriin, mutta toki silläkin puolella on tärkeätä edistää niitä keinoja — esimerkiksi talvipeitteisyyttä — joilla voidaan parantaa hiilensidontaa siellä pelloissa. Maan hyvä kasvukunto on erittäin tärkeä asia, jotta voidaan edistää sitä, että esimerkiksi ravinteet pysyvät pellossa eivätkä huuhtoudu sieltä pois, ja myöskin kasvit sitten voivat hyödyntää sen ravinteen mahdollisimman hyvin. Myöskin kasvisruuan tuotannolla on mielestäni kyllä paikkansa, ja sitäkin voidaan joiltain osin edistää. Mutta sitten on samaan aikaan huomattava se, että kyllähän meillä tällä hetkellä maatiloilla on hirvittävä huoli siitä kustannusten noususta, mikä nyt syntyy vaikkapa lannoitteiden hinnan noususta. Senkin takia nyt päätimme myös kehysriihessä vauhdittaa vielä kerran — katsoa, onko jotain, mitä voimme tehdä erilaisten biotalousratkaisujen tai myöskin biokaasuratkaisujen vauhdittamiseksi sen lisäksi, että me jaamme jo nyt siis muun muassa energiatukea, ravinnekierrätystukea ja niin edelleen, joilla pyritään nimenomaan omavaraisuutta parantamaan. Myöskin lantapoikkeuksesta haluan sanoa sen verran, että olen iloinen siitä, että nyt lausunnolla on versio, jossa Saaristomeren valuma-alue rajataan lantapoikkeuksen ulkopuolelle. Tällä ei ehkä ole niinkään ilmaston näkökulmasta merkitystä, [Puhemies koputtaa] mutta Itämeren tilan näkökulmasta sillä on aivan iso merkitys, ja olen tyytyväinen, että se ratkaisu tehtiin.

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa tähän AMOC-keskusteluun kantaa: Eikö kuitenkin ole niin, että vaikka tämä katastrofi ei ole täysin varma — se on tietenkin totta, että harva asia on täysin varma — niin kun kuitenkin huonompi tulevaisuus tai huonompi vaihtoehto näistä on todennäköisempi kuin se, että meille käy hyvin, niin eikö sen pitäisi saada meidät kaikki sellaiseen asentoon, että me aiomme tehdä kaikkemme, ettei se toteudu, ja että me myös varaudumme siihen, että käy se pahin skenaario? Jos se vaikka ei toteutuisikaan, sitten voimme huokaista helpotuksesta. Moni maa on lähtenyt tekemään kansallisia varautumissuunnitelmia tämän asian suhteen. Olisiko syytä sellainen varautuminen käynnistää myös Suomessa? No, sitten tähän biokaasuun, mitä valiokuntakin halusi korostaa: Nythän on niin, että hallituksen omilla toimilla on biokaasun kysyntää vähennetty. Esimerkiksi tämä lantapoikkeus on omiaan heikentämään biokaasun kannattavuutta, ja tietenkin nämä jakeluvelvoitteeseen liittyvät lisävelvoitteen muutokset ovat vähentäneet myös biokaasun kysyntää. Kysyisin ministeriltä: kun biokaasu on asia, mitä me kovin laajasti tässä salissa kannatamme maatalouden huoltovarmuuden edistämisen ja omavaraisen energiantuotannon kannalta, niin aikooko hallitus ryhtyä joihinkin toimiin sen suhteen?

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Multalaa tämän tärkeän asian erinomaisesta valmistelusta ja esittelystä. Kiitos. — Suomen vahvuus on puhdas kotimainen fossiilivapaa energia. Se vähentää riippuvuutta ulkopuolisista toimijoista ja suojaa meitä kriiseiltä. Siksi energian omavaraisuus ja ilmastotyö kulkevat käsi kädessä. Turvallisuuden kannalta keskeinen kysymys ovat myös maankäyttösektori ja metsät. Metsät eivät ole vain ilmastokysymys vaan myös talouden ja huoltovarmuuden perusta. Ilmastotavoitteita ei saavuteta ratkaisulla, joka romuttaa metsätalouden investoinnit tai työllisyyden. Siksi haluamme nyt painottaa kasvua lisääviä metsänhoitokeinoja, metsätuhojen torjuntaa ja parempaa tilannekuvaa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Täytyy edustaja Fagerströmille todeta, että todella toivon, että tässä salissa otetaan tosissaan nämä riskit, mitä tutkimusyhteisö on laajasti tuonut esiin, eikä katsota, josko mahdollisesti vaikka jonkun yhden tutkijan tai vähemmistön kanta sitten olisikin oikeassa ja mitään katastrofia ei tulisi. Sitten on harvinaisen myöhäistä ryhtyä sitä enää korjaamaan. Palaan tähän keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan, joka tosiaan osoittaa, että hallituksen ilmastotoimet ovat täysin riittämättömiä nyt tällä taakanjakosektorilla ja päästökuilu on valtava. Tässä ei voi selittää mustaa valkoiseksi, eikä tilannetta tosiaan helpota se, että hallitus tekee samaan aikaan sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät päästöjä esimerkiksi juuri siellä liikenteen puolella. Myös turvepeltojen osalta on vetkuteltu koko tämä hallituskausi, vaikka tehokkaita keinoja olisi. Olisin myös halunnut maatalouden puolelta nostaa sen käyttämättömän mahdollisuuden eli ruoantuotannon kestävyyden vahvistamisen nimenomaan kasvipohjaiseen ruoantuotantoon siirtymällä, joka on se kestävä tulevaisuus, kuten edustaja Honkasalo täällä hyvin kuvasi. [Puhemies koputtaa] Kysyn nyt vielä paikalla olevalta ministeriltä: miten näette tämän, ja teettekö todella toimia sen eteen, että me saataisiin meidän maatalouden kestävyysmurros oikeasti nyt vauhtiin? [Vasemmistoliiton ryhmästä: Hyvä!]