Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesilain muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Vielä täydennän äskeistä puheenvuoroani siten, että esityksessä on todella kolmaskin puute olemassa, elikkä tämä hallituksen esitys ei määrittele kalatalousvelvoitteiden toteuttamistapojen keskinäistä järjestystä. Tämmöisen järjestyksen luominen lakiin olisi ollut tarpeen. Näkisin, että prioriteettijärjestyksen tulisi olla se, että ensisijaisesti suositaan aina luonnonmukaisia ohitusuomia, sitten vasta teknisiä kalateitä, kolmanneksi voidaan harkita sitten kalataloudellisia kunnostuksia ja vasta viimesijaisena näitä istutuksia. Näistähän toki kalatalousviranomainen, joka lähtee tätä lupaa päivittämään, tekee sen arvion, mikä on kulloiseenkin paikkaan asianmukaista, mutta en katso riittäväksi sitä, että tässä lakiin ei ole kirjattu selkeästi tällaista ensisijaisuusjärjestystä. Toki ymmärrän sen, että paikkakuntakohtaisesti voi näitä poikkeuksiakin sitten viranomainen tehdä, mutta laissa olisi ollut syytä tämä tahtotila selkeämmin ilmaista. Mitä tulee edustaja Mikkosen kysymykseen Palokista, niin sen verran markkinatalouden perusteita me varmaan jokainen ymmärretään, että vaikka hallituksella on tahto ostaa, niin jos ei omistajalla ole halua myydä, niin silloin ollaan konkelossa. Näin ollen varmaan veisin terveiset sinne omistajakuntien suuntaan, että yhtiökokouksissa haluttaisiin ilmaista yhä tiukempi kanta siitä, että halutaan tulla puolivälin krouviin vastaan hallitusta tässä asiassa. Meillä on hallituksen investointiliitteessä neuvoteltuna määrärahatkin siihen Palokin hankkimiseen. Valtioneuvostoon en toki kuulu, mutta sen ohjelmaa sen verran tarkkaan olen lukenut, että ymmärrän, että nämä määrärahat kyllä ovat varattuna, jos omistajalla tahtoa vain on myydä. Se, mitä olen ihmetellyt tässä keskustelun aikana näissä lukuisissa vihreiden puheenvuoroissa, on se, että he toistuvasti mainitsevat, että tällä esityksellä ei tuotaisi yhtään uutta kalatietä. No, näinhän asia minun ymmärtääkseni ei ole, koska jos kalatalousviranomainen hakee vesiluvan päivitystä, niin nämä kalatalousvelvoitteet käsitteenä sisältävät myös kalatiet. Se, mihinkä kohteeseen kalatalousviranomainen hakee minkäkinlaista ratkaisua sen vaelluskalaongelman ratkaisemiseen, jää sitten myöhempään harkintaan, mutta kyllä tämä minun mielestäni antaa oikeudellisen mahdollisuuden siihen, että edellytetään kalatien rakentamista. Meillähän on jo nyt kokemusta jo olemassa olevalta lainsäädäntökaudelta siitä, että kalatalousviranomainen on hakenut muutoksia näihin velvoitteisiin pohjoisen isojen jokien osalta. Tämähän oli merkittävä päätös, että Kemijoen ja Iijoen osalta kalatalousvelvoitteita nimenomaan viranomaislähtöisesti haluttiin lähteä tiukentamaan, ja se on aiheuttanut nyt mielenkiintoisiakin ketjureaktioita pohjoisessa. Minulla on sen verran luottamusta viranomaisten harkintakykyyn jatkossakin, että he tämän uuden lain myötä kykenisivät sitten myös näitä energiantuotannoltaan vähämerkityksellisiä voimaloita päivittämään vesilupien osalta. Totta kai on varmistettava se, että viranomaisresursseja on riittävästi, niin että heillä on aikaa tehdä näitä hakemusmuutoksia. Toinen asia, mitä ehkä ihmettelen, on tietysti se, kun sanotte vihreissä, että tässä kestää niin tavattoman kauan, jopa vuosikymmeniä. [Puhemies koputtaa] Ei kai se ole mikään syy olla aloittamatta, että jossakin asiassa kestää kauan.

Arvoisa puhemies! Vesilain uudistamista on edistetty vuosikaudet niin ympäristöjärjestöjen kuin puolueiden toimesta. On hyvä, että asia nyt etenee. Toki lainvalmistelusta on nytkin kuulunut kritiikkiä. Valiokuntakäsittelyssä tulee arvioida esitystä niin ympäristö- kuin huoltovarmuusnäkökohdista sekä arvioida ylipäätään, täyttääkö esitys sille asetetut tavoitteet ja mitkä ovat mahdollisuudet parantaa tämän esityksen vaikuttavuutta. Tämän hallituksen esityksen perimmäisenä tarkoituksena on elvyttää kansallisia vaelluskalakantoja ja osaltaan vaalia Suomen arvokasta luontoa. Esityksen tavoitetta vaelluskalakantojen elvyttämisestä ja palauttamisesta voi sinänsä pitää lähtökohdiltaan kannatettavana. Vaelluskalojen elinolosuhteiden lisäksi esitystä on peilattava niin energiahuoltoon, huoltovarmuuteen, elinkeinotoimintaan, yksityisen omaisuuden suojaan kuin muihin ympäristö- ja suojeluarvoihin. Arvoisa puhemies! Sikäli mikäli esittelevä ministeri olisi ollut paikalla, olisin tiedustellut, mikä mahtaa olla Palokin tilanne. Me kaikki tiedämme, että Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on ohjelmakirjaus siitä, että Heinäveden Palokin koskien vapauttaminen ja ennallistaminen vaelluskalojen pelastamiseksi tehtäisiin. Tämä kysymys jäänee tältä illalta vaille vastausta. Arvoisa puhemies! Meillä Savonlinnassa Olavinlinnan Linnanvirtaa on erityisesti ennallistettu ja kunnostettu. Kunnostuksen perimmäisenä tavoitteena on parantaa uhanalaisen järvitaimenen sekä erittäin uhanalaisen järvilohen elinolosuhteita. Tarkoituksena on tehdä Olavinlinnan Linnanvirrasta Saimaan vaelluskaloille erityinen lisääntymisalue, joka on keskiseltä Saimaalta puuttunut. Lainatakseni Saimaan lohikalojen ystävät ry:n puheenjohtajaa Pekka Huupposta totean tähän loppuun: ”Jokainen ennallistettu kohde on tärkeä, oli se missä päin Saimaata tahansa. Ennallistetut kohteet antavat lajeille mahdollisuuden säilyä.”

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on kauan odotettu vesilain uudistus, jonka taustalla on luontojärjestöjen ja vapaa-ajankalastajien ajatus siitä, että vesivoimalaitokset velvoitetaan mahdollistamaan vaelluskalojen nousu voimalaitoksen ohi esimerkiksi kalateillä. Suuri osa Suomen virtavesistä on vuosikymmenten aikana valjastettu tuottamaan vesivoimaa, ja se on tapahtunut vesiluonnon ja vaelluskalojen kustannuksella. Vaelluskalakantamme ovat voimakkaasti taantuneet, ja edellytys niiden elpymiselle on, että kalat pääsevät nousemaan jokiin, kutemaan myös niissä joissa, joihin on rakennettu vesivoimaa. Tällä hetkellä Suomessa on edelleen lukuisia vesivoimaloita, joilla ei ole lainkaan velvoitetta turvata vaelluskalojen kulkua ja kalakantojen elinvoimaa. Tämä hallituksen esitys vesilain päivittämiseksi koskee siis pitkäaikaista tavoitetta vaelluskalojen nousuesteiden poistamiseksi. Tarkoituksena on ollut mahdollistaa kalatalousvelvoitteiden lisääminen myös vanhoihin vesivoimalupiin, siis esimerkiksi velvoite kalateiden rakentamiseen tai muihin toimiin, joilla kalojen luontainen elinkierto voidaan turvata. Tätä vesilain päivitystä on todella odotettu pitkään, ja onkin suuri pettymys, että sitä on Orpon hallituksen toimesta valmistelun aikana vesitetty pahasti eikä se tule parantamaan vaelluskalojen ahdinkoa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi joko uusi kalatalousvelvoite, kalatalousmaksu tai näiden yhdistelmä sellaiselle vesivoimalaitokselle, johon näitä ei nykytilassa sisälly. Lakiesitys jättää liian monta voimalaitosta uudistuksen ulkopuolelle, Suomen luonnonsuojeluliiton arvion mukaan noin 150 voimalaa. Esityksessä uusien velvoitteiden määräämisestä tehdään myös edelleen liian vaikeaa. Tässä on nyt selvästi käynyt niin, että luonto ja vaelluskalat jäävät jälleen kerran energiayhtiöiden etujen jalkoihin. Keskeinen ongelma on, että tämä laki ei velvoita mihinkään eikä vaellusesteiden poistamiselle ole asetettu mitään aikataulua. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Jenni Pitko totesi täällä aiemmin ansiokkaassa puheenvuorossaan, että näin vesitetyssä muodossa lakia ei olisi kannattanut eduskuntaan lainkaan tuoda. Suomen luonnonsuojeluliiton kannanoton mukaan myös lakia käyttävät kalaviranomaiset ovat sitä mieltä, että tällä lakiesityksellä ei saada voimalapatoihin kalateitä eikä patoja purettua. Hallituksen esityksen suurin heikkous on, että jatkossakaan kalateiden rakentamista ei voida määrätä pienten voimaloiden kalatalousvelvoitteisiin. Velvoitteiksi voitaisiin määrätä vain kalatalousmaksu tai kalanistutus, joilla ei mahdollisteta uhanalaisen vaelluskalakannan lisääntymistä. Huomionarvoista on, että monilla pienillä, vanhoilla voimaloilla on nykyään vain vähäinen merkitys sähköntuotannolle mutta suuret haitalliset vaikutukset jokiluontoon ja uhanalaisiin vaelluskaloihin. On myös arvioitu, että kalateiden rakentamisella olisi vain pieni vaikutus vesivoimalla tuotetun energian määrään, eikä aiheuttaja maksaa -periaate tässä myöskään toteudu. Kyllä lähtökohdan tulee olla, että mikäli vesivoimalaitos aiheuttaa vahinkoa uhanalaisille kalakannoille, kalatien rakentamisen kustannukset kuuluvat yhtiölle, eivät valtiolle. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo on tunnettu kalastusharrastuksestaan, mutta niin vain vesivoimaloiden suojelu voitti vaelluskalakantojen elvyttämisen. Tämä on todella suuri pettymys luonnon ystäville. Tässä salissa on tänäänkin kuultu hyviä, tärkeitä puheenvuoroja siitä, miten tärkeä merkitys vaelluskalakannoilla on paitsi luonnon monimuotoisuudelle myös virkistykselle ja kalastukselle ja myös matkailuelinkeinolle. Sen takia olisi suonut hallituksen tuovan tänne esityksen, joka todella parantaa näiden vaelluskalakantojen asemaa ja tilannetta.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva esitys on tärkeä ja ajankohtainen. Vaelluskalakantojen heikko tila on ollut pitkään tiedossa, ja niiden elinolosuhteiden parantaminen on välttämätöntä, jos haluamme turvata vesiluontomme monimuotoisuuden myös tuleville sukupolville. Keskusta pitää hyvänä sitä, että lainsäädäntö päivitetään vastaamaan tätä tarvetta ja että myös niin sanottuihin nollavelvoitelaitoksiin voidaan jatkossa kohdistaa kalatalousvelvoitteita. Samalla on kuitenkin muistettava kokonaisuus: vesivoima on Suomelle strategisesti merkittävä energiamuoto. Se on kotimaista, uusiutuvaa ja ennen kaikkea tärkeä osa sähköjärjestelmämme säätökykyä ja huoltovarmuutta. Siksi on välttämätöntä, että mahdollisia uusia velvoitteita tarkastellaan huolellisesti ja että niiden vaikutukset sähköntuotantoon ja järjestelmän toimintavarmuuteen arvioidaan realistisesti. Arvoisa puhemies! Keskustalle keskeinen periaate tässä asiassa on kohtuullisuus ja ennakoitavuus. Luvanhaltijoiden oikeusvarmuutta ei saa vaarantaa. Investoinnit vesivoimaan ovat pitkäjänteisiä, ja toimijoiden on voitava luottaa siihen, että sääntely-ympäristö ei muutu ennakoimattomasti tai kohtuuttomasti. Onkin tärkeää, että esitykseen sisältyvät mekanismit, jotka rajaavat kohtuuttomia velvoitteita ja mahdollistavat korvaukset tilanteissa, joissa toiminnan edellytykset oleellisesti heikkenevät. Pidämme hyvänä myös sitä, että päätöksenteko säilyy tapauskohtaisena. Vesistöt, voimalaitokset ja niiden vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla Suomea, kuten tiedämme. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa jäykkää, kaikille samanlaista mallia. Sen sijaan tarvitaan harkintaa, jossa punnitaan sekä ympäristön tila että elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Arvoisa puhemies! Haluan nostaa esiin myös alueellisen näkökulman. Vesivoimalaitokset sijaitsevat usein paikkakunnilla, joilla niillä on merkittävä rooli elinvoiman, työllisyyden ja verotulojen kannalta, mutta samaan aikaan juuri näillä alueilla vesiluonnon tila ja kalakannat ovat osa paikallista identiteettiä ja virkistysmahdollisuuksia. Siksi on erityisen tärkeää löytää ratkaisuja, jotka vahvistavat molempia, sekä alueellista elinvoimaa että luonnon tilaa. Tässä suhteessa kalateiden rakentaminen ja muut ratkaisut voivat parhaimmillaan tuoda myös uusia mahdollisuuksia esimerkiksi matkailuun ja vapaa-ajankalastukseen. Nämä myönteiset vaikutukset syntyvät kuitenkin aikaa myöten, ja siksi uudistusten on syytä edetä hallitusti ja pitkäjänteisesti. Arvoisa puhemies! Myös keskusta kiinnittää huomiota viranomaisten resursseihin. Elinvoimakeskusten rooli on keskeinen koko prosessin toimivuuden kannalta. Jos resursseja ei ole riittävästi, vaarana on, että käsittely venyy ja kohdentuu epätasaisesti. Tämä ei ole kenenkään etu. Siksi on tärkeää huolehtia siitä, että uudistukselle luodaan toimivat edellytykset myös käytännössä. Lopuksi, arvoisa puheenjohtaja: Tämä esitys voi olla hyvä askel kohti tasapainoisempaa vesivarojen käyttöä. Kun luonnonsuojelu, energiantuotanto ja alueellinen elinvoima sovitetaan yhteen kestävällä tavalla, saavutamme parhaat tulokset. Keskusta haluaa rakentaa tätä tasapainoa maltillisesti ja oikeudenmukaisesti koko Suomea ajatellen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Meritaimen ei kude meren suulla. Se nousee sivujokiin, pieniin puroihin, kaukaisille latvavesille, joskus satoja kilometrejä sisämaahan. Siellä se kutee, siellä meritaimenen poikaset kasvavat, ja sieltä ne laskeutuvat takaisin merelle, tai ainakin ne yrittävät. Liian usein matkalla on pato tai voimalaitos, joka tuottaa sähköä vain yhteen lähikauppaan tunnissa, ja se katkaisee meritaimenen elinkierron kokonaan. Tästä on kyse tänään. Yleensä suomalainen oikeusjärjestys tunnistaa periaatteen, josta harvat ovat eri mieltä: aiheuttaja maksaa — ei valtio, ei luonto, ei naapuri, vaan aiheuttaja. Osa vesivoiman tuottajista kantaa tämän vastuun jo nyt. Ne avaavat luonnonmukaisia ohitusuomia, rakentavat kalateitä, osallistuvat kunnostushankkeisiin, mutta osa ei tee mitään, koska laki on antanut myöten. Tämä epätasa-arvo ei palvele ketään, ei luontoa, ei niitä yhtiöitä, jotka ovat toimineet vastuullisesti, eikä myöskään niitä latvavesialueen omistajia, joiden oikeus vapaaseen virtaavaan vesistöön on vuosikymmeniä sivuutettu. Arvoisa puhemies! Olen saanut itse olla mukana useissa hankkeissa, jotka ovat tähdänneet vaelluskaloille parempiin olosuhteisiin. Eräs niistä oli Kuusamon Kuusinkijoen voimalaitoksen ostaminen pois käytöstä, jolloin vesi ohjattiin voimalaitoskanavasta takaisin vanhaan jokiuomaan. Se uoma ei ollut kadonnut, se oli metsittyneenä kasvien peitossa odottamassa, ja kun se ennallistettiin, vesi löysi sen uudelleen. Tämä on tärkeä huomio myös lainsäädännöllisesti: monessa paikassa voimalaitoskanavan rinnalla on yhä maastossa jäänne alkuperäisestä jokiuomasta. Se ei välttämättä aina näy kartalla, se saattaa näyttää ojalta tai tiheiköltä, mutta se on siellä, ja se voidaan avata, jos omistaja on siihen halukas tai heidät velvoitetaan siihen. Se on konkreettisin esimerkki siitä, mitä tarkoittaa luonnonmukainen ratkaisu: ei betonia, ei teknistä kalatietä, vain vesi, joka palaa omalle reitilleen. Tämä vaatii tahtoa, ja se on mahdollista. Arvoisa puhemies! Tahtoa on tässä asiassa todellakin tarvittu. Vielä Kataisen hallituksen aikaan virtavesi- ja vaelluskala-aktivistit joutuivat puolustamaan kestävää merikalastusta. Silloisen hallituksen linjalla pyrittiin neuvottelemaan Itämerelle korkeampia kalastuskiintiöitä kuin mitä komission tieteellinen neuvonanto olisi edellyttänyt. Luonto oli neuvoteltavissa, ei itsessään arvo. Sipilän hallituksen aikaan vastaavasti flirttailtiin ajatuksella purkaa koskiensuojelulaki lisävesivoiman rakentamiseksi, onneksi se kaatui kokoomuksen vastustuksesta. Rinteen ja Marinin vasemmistohallituksen aikaan tämä sama vesilain päivitys oli kirjattuna kyllä lainsäädäntösuunnitelmiin, ja sitä selviteltiinkin ministeriössä. Eduskuntaan se ei koskaan ehtinyt. Sitä lykättiin ja lykättiin ja lykättiin, kunnes se kuoli pystyyn. Lokakuussa 2024 Euroopan komissio käynnisti Suomea vastaan rikkomusmenettelyn — ei huomautusta, vaan rikkomusmenettelyn. Komissio katsoi, että Suomi on laiminlyönyt vesipolitiikan puitedirektiiviä velvoitteiden osalta, kun se ei ollut tarkastanut vesilupia. Onneksi tämä hallitus nyt ohjelmassaan neuvotteli Säätytalolla kirjauksen: ”Hallitus päivittää vesilakia siten, että nollavelvoitelaitoksille voidaan asettaa kalatalousvelvoitteita.” Olin itse mukana neuvottelemassa tuota kirjausta, ja nyt olemme täällä salissa käsittelemässä tätä esitystä, joka toteuttaa kirjausta, mutta harmikseni varsin puutteellisesti. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on yksi sana, joka kietoo ympärilleen kaiken. Se sana on ”kohtuuton”. Lakiesitys sanoo siis: ”Kalatalousvelvoite ei saa aiheuttaa luvanhaltijalle kohtuuttomia kustannuksia. Kohtuuttomuutta aiotaan arvioida laitoksesta odotettavissa olevien taloudellisten hyötyjen perusteella.” Nähdäkseni arviointiin tulisi ottaa myös tasapainottava näkökulma. Yksittäinen laitos on saattanut tuottaa jo vuosikymmenien ajan taloudellista hyvää ilman luonnon kunnioittamista. Vertailun vuoksi on sanottava, että Ruotsissa tehtiin vuonna 2019 päinvastainen valinta: siellä toiminnanharjoittajan oikeus saada korvausta luvan tarkistamisesta poistettiin kokonaan. Ruotsi päätti, että ympäristövastuu ei ole neuvottelukysymys. Valitettavasti tässä kotimaisessa esityksessä ei mennä samaan. Kyse on poliittisesta valinnasta, joka tehtiin valmistelussa, ja se suosii niitä, jotka ovat jo vuosikymmeniä pelanneet aikaa. Eikä siinä vielä kaikki, esitys menee vielä tätäkin pidemmälle: jos kalatalousvelvoite vähentää vesivoiman tuottoa olennaisesti, valtio maksaa yhtiölle korvausta. Veronmaksajat siis korvaavat vesivoimayhtiölle sen, että yhtiö joutuu noudattamaan ympäristölakia. Tämä on aivan järjetöntä. Tämä on kaiken talousajattelun perusteiden vastaista. Voitot olisivat yksityisiä, mutta ulkoishaitat, ne ympäristövahingot, joita on kerrytetty vuosikymmenien ajan ilman kalatalousvelvoitteita, muuttuvat yhtäkkiä julkisiksi, yhteiskunnan maksettaviksi. Mitä pidempään luvanhaltija on hyötynyt vesivoimasta ilman kalatalousvelvoitteita, sitä korkeammaksi sallittujen kustannusten raja tulisi asettaa, ei matalammaksi. Tämä olisi oikeudenmukainen periaate, ja se ei valitettavasti nyt tässä laissa näy. Aiheuttaja maksaa -periaate ei tarkoita sitä, että aiheuttaja maksaa, mutta jos se tuntuu liian kalliilta, valtio korvaa erotuksen. Se tarkoittaa sitä, että aiheuttaja kantaa vastuunsa kokonaan.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hieman jää epäselväksi nyt, kun täällä on puhuttu, että on tärkeää, että elinkeinonharjoittaja maksaa ja haittaaja maksaa, ja sitten toisaalta on vaadittu, että valtion pitäisi lunastaa näitä maita, ja se maksaisi valtiolle. Silloinhan se ei olisi niin, että tämä harjoittaja maksaa. Tässä ei ole mitään muuta kuin se, että hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voi saada korvauksen, eli tämä lähtee nimenomaan aiheuttaja maksaa -periaatteesta, ja puheenvuoroissa tuotiin minusta hieman vääristyneesti tätä asiaa esille. Nyt muistutan: Nykyisin ei voida asettaa näitä velvoitteita nollavelvoitelaitokselle lähtökohtaisesti ilman haltijan suostumusta, ja tällä mahdollistetaan, että elinvoimakeskus voi tätä tehdä. Se on kalatalousasiantuntija, ja en minä nyt siitä lähde, että viranomainen ei hoida jatkossa näitä tehtäviä, kun täällä sanotte, että tämä on aivan hampaaton ja aivan turha lainsäädäntö. Nyt kuitenkin muistutan, että tässäkin vaikeassa tilanteessa Orpon ja Purran hallitus tuo tämänkin esityksen. En haluaisi olla ikävä, mutta te ette saaneet viime kaudella, vihreät, tätäkään tuotua. Tässä on haettu tasapainoa. [Puhemies koputtaa] Tässä ei ole kenenkään lauluja lauleltu, vaan suomalaisten etua.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt hallituksen esitystä vesilain muuttamisesta. Sen keskeinen tavoite on mahdollistaa kalatalousvelvoitteiden ja ‑maksujen liittäminen myös niin sanottuihin nollavelvoitelaitoksiin. Tällä uudistuksella pyritään parantamaan vaelluskalakantojen tilaa ja samalla tukemaan luonnon monimuotoisuutta. Mielestäni kyse ei kuitenkaan ole vain vaelluskaloista ja luonnosta; on yhtä tärkeää tarkastella esitystä myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuutta silmällä pitäen tämä esitys on tasapainoinen ja vastuullinen. Vesivoima on Suomen sähköjärjestelmässä keskeinen tuotantomuoto. Se tarjoaa säätökykyä ja tukee sähköjärjestelmän käyttövarmuutta ja on siksi tärkeä osa kansallista huoltovarmuutta. Erityisesti häiriötilanteissa vesivoiman merkitys korostuu. Samalla on kuitenkin todettava, että nollavelvoitelaitosten kokonaismerkitys sähköjärjestelmän kannalta on hyvin rajallinen. Valtaosa näistä laitoksista on pieniä, eikä niiden osuus koko sähköntuotannosta ole suuri. Esitystä varten tehtyjen ennakkoarvioiden mukaan kaikkien nollavelvoitelaitosten yhteenlaskettu vaikutus sähköntuotantoon on hyvin vähäinen ja kalatalousvelvoitteiden myötä poistuvan kapasiteetin vaikutus energian hintaan olisi vain joitakin prosentin kymmenesosia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esitys ei vaaranna Suomen huoltovarmuutta. Arvoisa puhemies! Vaaran sijaan tämä esitys voi parhaimmillaan tukea huoltovarmuutta. Sen vahvuus on siinä, että se ottaa huomioon sekä ympäristötavoitteet että energiahuollon tarpeet. Lainsäädäntöön sisältyy nimenomaan vaatimus siitä, että päätöksenteossa huomioidaan laitoksen merkitys sähköntuotannolle ja sähköjärjestelmän käyttövarmuudelle sekä mahdollisuus myös arvioida vaikutuksia huoltovarmuuteen. Tämä varmistaa, että sähköjärjestelmän kannalta keskeiset laitokset tunnistetaan ja niiden toimintaedellytykset turvataan. Lisäksi esityksessä on huomioitu kohtuullisuus. Kalatalousvelvoitteista ei saa aiheutua luvanhaltijalle kohtuuttomia kustannuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn, ja luvanhaltijalla on oikeus korvaukseen, jos velvoitteista aiheutuu merkittävää vesivoiman menetyksestä johtuvaa taloudellista haittaa. Nämä mekanismit turvaavat osaltaan energiantuotannon jatkuvuutta ja vähentävät riskiä siitä, että tuotantokapasiteettia poistuisi hallitsemattomasti käytöstä. Vaikka esityksen valtakunnallinen vaikutus on pieni, yksittäisillä laitoksilla voi olla paikallista merkitystä. Siksi tapauskohtainen harkinta on tärkeä osa tätä uudistusta. Arvoisa puhemies! Tämä esitys osoittaa, että ympäristönsuojelua ja huoltovarmuutta ei tarvitse asettaa vastakkain vaan on mahdollista toteuttaa molemmat tavoitteet samanaikaisesti. Se on myös Suomen etu. Esitys päivittää vanhentunutta säätelyä vastaamaan nykyisiä ympäristö- ja EU-velvoitteita mutta tekee sen tavalla, joka ottaa huomioon energiajärjestelmän toimivuuden ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Vesilakia on tosiaan aiottu pitkään päivittää, jotta niille vesivoimalaitoksille, joilla ei aikaisemmin ole ollut lainkaan kalatalousvelvoitetta, saataisiin sellaiset viimein. Hallitusohjelmassa hallitus näin aikoi tehdäkin, mutta jostain syystä tämä lakiesitys on vesittynyt matkan varrella, ja on nyt täysin hampaaton. Itse ajattelen, että tällaista lakia, joka pääasiassa sementoi tämän nykytilan, eli että nämä nolla-velvoitelaitokset voivat edelleenkin kerätä voittoa ilman näitä kalatalousvelvoitteita ja ilman saastuttaja maksaa tai aiheuttaja maksaa -periaatetta, ei olisi kannattanut edes tuoda eduskuntaan. Suomessa on nykyisellään suurilla ja keskisuurilla laitoksilla jo kalatalousvelvoitteet, ja toki moni niistäkin kyllä vaatisi päivittämistä tähän päivään, mutta nämä velvoitteet puuttuvat kokonaan näiltä pieniltä laitoksilta. Nämä laitokset ovat usein alle 0,1 megawatin laitoksia. Niitä arvioidaan olevan 145 kappaletta. Ne ovat siis todella pieniä teholtaan. Niiden merkitys meidän sähköjärjestelmän säätökykyyn on aivan, jopa olematon, jos mietitään kokonaisuutta. Sen sijaan vaelluskaloille niiden padot aiheuttavat merkittäviä nousuesteitä, ja kyllä, niitä vaelluskaloja voidaan palauttaa, hyvä ministeri, mikäli niille luodaan suotuisat elinolosuhteet. Osa vaelluskalakannoista on toki jo kuollut sukupuuttoon, kuten oman kotijokeni, Kemijoen alkuperäinen luonnonmukainen lohikalakanta, mutta paljon on vielä palautettavissa ja elvytettävissä. Tässä esityksessä annetaan viranomaiselle kyllä periaatteessa mahdollisuus liittää lupaan määräys kalatalousvelvoitteista tai määräys liittyen kalatalousmaksuun. Ongelma kuitenkin on, että laki ei aseta velvoitetta tai aikataulua tarkastella näitä lupia. Kun me hyväksymme tai jos hyväksymme tämän lain, se ei vielä velvoita yhtään mihinkään, ja me emme tiedä, tuleeko näitä velvoitteita tulemaan laitoksille lainkaan. Kuten kuulimme tässä salissa, tämän arvion mukaan, joka on siis vain arvio, menisi noin 40 vuotta saada nämä velvoitteet kaikkiin voimaloihin, siis 40 vuotta, kun nämä voimalat ovat jo kymmeniä vuosia tahkonneet rahaa omistajilleen luonnon kustannuksella. Tässä laissa myös sanotaan, että nämä määräykset, mitä kalatalousviranomainen voisi antaa, eivät saisi olla kohtuuttomia, jopa niin, että valtio voi joutua maksamaan korvauksia näistä aiheutetuista toimenpiteistä. Eli niille laitoksille, jotka ovat hyötyneet siitä vuosikymmenien aikana, että heillä ei ole ollut mitään velvollisuuksia, nyt valtio on maksamassa korvauksia. Kun tässä esityksessä sanotaan samaan hengenvetoon, että kalatien tai ohitusuoman toteuttaminen on käytännössä mahdotonta monille näistä laitoksista, voimme vain kuvitella, kuinka paljon vaikutusta tällä lailla on. Valtion maksamia korvauksia tulisi mielestäni käyttää vain ja ainoastaan näiden vähämerkityksellisten patojen purkamiseen. Tässä esityksessä ei kuitenkaan esitetä valtiolle mahdollisuutta lunastaa näitä pieniä vesivoimalaitoksia omistukseensa ja purettavaksi, mikä olisi järkevää ja nimenomaan tehokasta rahankäyttöä suhteessa saataviin hyötyihin. Korvausten maksaminen tuntuu käsittämättömältä julkisen rahan käytöltä tässä taloudellisessa tilanteessa, varsinkin kun otetaan huomioon, että nämä luvanhaltijat ovat todellakin vuosikymmenien aikana hyötyneet taloudellisesti vailla näitä velvollisuuksia. Arvoisa puhemies! Nyt annettu esitys on merkittävä takapakki hallituksen alkuperäiseen luonnokseen tästä laista ja myöskin sille asetettuihin tavoitteisiin. Aiemmin luonnosvaiheessa esitys oli vielä kelvollinen. Sillä olisi ollut varmasti positiivisia vaikutuksia kalakantoihin. Miksi emme saaneet sitä esitystä tänne saliin? Miksi meillä on siitä esityksestä merkittävästi vesitetty esitys nyt salissa? Lausuntokierroksen jälkeen tapahtui jotakin. Kenties vesivoimayhtiöt ovat saaneet tahtonsa läpi hallituksessa jälleen kerran, ja tämä uusi esitys todellakin pikemminkin betonoi nykytilan, sillä todelliset työkalut viranomaisilta nykytilan muuttamiseksi tulevat puuttumaan. Kysynkin: miksi hallitus edes uudistaa lain, jos sillä ei haluta olevan mitään todellisia vaikutuksia? Arvoisa puhemies! Vesivoima on ajanut maamme vaelluskalakannat todella pahaan ahdinkoon. Suomi oli ennen vesivoiman tuloa kalastajien paratiisi, kalojen paratiisi. Isot lohijoet elättivät perheitä. Merkittävä osa kulttuuriperinnöstämme liittyy jokiin ja virtavesiin. Vaelluskalojen katoaminen on paitsi katastrofi luonnolle myös syvä, traumaattinen jälki monissa paikallisyhteisöissä. Tekemätöntä ei saa tietenkään tekemättömäksi. Osa vaelluskalakannoista on jo kuollut sukupuuttoon, mutta osa sinnittelee edelleen. Meillä olisi ollut nyt mahdollisuus tässä vesilaissa korvata näitä menetettyjä menetyksiä, jättää jälkeemme jotain hyvää. Tiedän, että hallituksessa on myös kalastuksen ystäviä. Esimerkiksi pääministeri Petteri Orpo on vapaa-ajallaan aktiivinen kalastaja, mutta kun tätä tilannetta katsoo, herää kysymys: miksi tälle hallitukselle vesivoimalobbaus painaa jälleen kerran vaakakupissa enemmän kuin luonnon elinvoima? Kukaan tätä lakia kannattava ei voi kyllä mennä kalaan ensi kesänä hyvällä omallatunnolla.

Kiitos hyvästä keskustelusta. Tosiaan tässä edustaja Mikkonen toi esille sen, että oikeusministeriössä on hyvin pienet resurssit ja osaaminen juuri tähän alueeseen. Siellä on tosiaan ollut lunastuslainsäädäntö, ja siinä oli merkittäviä muutoksia ja selvitettävää, niin että se ei ollut mitenkään valmis, ja jos se olisi ollut, se olisi viime kaudella tuotu. Se tuotiin tällä hallituskaudella, ja sitä oli kymmenen vuotta valmisteltu. Olen mielestäni ministeriön kanssa onnistunut hyvin tuomaan hyvin vanhoja lakeja, joita on odotettu vuosikausia, mutta mennään siihen toiste. Pieniä patoja koskeva hankeselvitys on vireillä tässä hyvin pienessä virkamiesvalmistelussa, mikä meillä on, ja siellä on myös kriisivalmiuteen valmistelua. He tekevät kyllä parhaansa. Haluan sanoa tästä lainsäädännöstä ja arvioista, että tässä on haettu tasapainoa sekä ympäristöperusoikeuden että omaisuudensuojan välillä, ja muun muassa arviointineuvosto on antanut tälle erittäin hyvän arvosanan näistä erilaisista vertailuista. Mitä tulee sitten tähän, että lunastusmahdollisuus otettiin pois tästä lainsäädännöstä, niin tämä työryhmä silloin viime hallituskaudella tosiaan esitti tällaista perustetta, ja sitten toisaalta täällä muuten monissa puheenvuoroissa tuotiin esille juuri se ajatus, että aiheuttaja maksaa. Tämä laki lähtee siitä, että aiheuttaja maksaa ja hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voi saada korvausta. Mutta jos täällä ajatellaan, että aiheuttaja maksaa, ja jos valtio lunastaa hyvinkin elinkaarensa loppupuolella olevia voimalaitoksia, niin onko se valtion tehtävä, miten ajatellaan? Sitten kun täällä on puhuttu paljon Ruotsista, niin en tiedä, kuinka hyvin tunnette Ruotsin järjestelmää, mutta virkamieheltä saamani tiedon mukaan Ruotsissa kahdeksan suurta energiayhtiötä on kerännyt kymmenen miljardia kruunua rahastoon, jonka varat on tarkoitus käyttää vesivoimalupien tarkistamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen, ja yksittäisen laitoksen luvan tarkistamisesta aiheutuvista kustannuksista rahasto voi rahoittaa 85 prosenttia. Niin että Ruotsissa, vaikka on tiukempia, heillä on keksitty tämmöinen yhteisvastuullinen ajatus, rahasto, mitä meillähän on liikennevakuutuksissa ja muissa. Ei minusta huono idea pohdittavaksi. En tässä nyt mitään sen erikoisempaa sano, että hallitus ajaisi, vaan ihan henkilökohtaisesti pohdin, että tässä olisi esimerkiksi yksi ratkaisu, koska tässä taloudellisessa tilanteessa valitettavasti tässä lyövät kaksi perusoikeutta käsille. Totta kai kalojen ja vaelluskalojen suojelu on todella tärkeää, ja niitä ei voi enää palauttaa, mutta ne taloudelliset realiteetit ovat myöskin, että ei valtio voi kaikkia näitä kymmeniä ja kymmeniä lunastaa. Tässä on haettu tasapainoa, ja voin vakuuttaa, että tässä on käyty paljon keskustelua ja tätä ei ole tehty oikeastaan kenenkään ehdoilla. Kukaan taho ei ole tähän mielestäni täysin tyytyväinen, kun puhutaan etujärjestöistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vaelluskalakantojen häviäminen ja ahdinko on yksi Suomen historian suurista epäonnistumisista, mitä tulee luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Ajatus vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteista perustuu luontojärjestöjen ja vapaa-ajan kalastajien yhteiseen aloitteeseen liki kymmenen vuoden takaa, eli tätä vesilain uudistusta ja päivitystä on odotettu pitkään, ja on suuri pettymys, että sitä on nyt hallituksen toimesta valmistelun aikana vesitetty pahasti. Lakiesitys jättää liian monta voimalaitosta uudistuksen ulkopuolelle ja tekee uusien velvoitteiden määräämisestä edelleen liian vaikeaa. Tältä esitykseltä tosiaan odotettiin paljon, mutta jälleen näyttää siltä, että vesivoimaloiden suojelu on voittanut kalakantojen elvyttämisen, vaikka tässä salissa tuntuu paljon olevan tukea ja kannatusta sille, että meidän pitäisi saada meidän vaelluskalakannat elpymään. Todella toivonkin, että hallituspuolueilla on nyt valmiutta parantaa tätä esitystä vielä, kun valiokuntakäsittely alkaa.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että vesilain uudistaminen etenee. Tätähän on ajettu ympäristöjärjestöjenkin toimesta vuosikausia, ja muun muassa SDP:llä tämä on ollut pitkään ohjelmapapereissa. Tätä hallituksen esitystä tulee valiokuntakäsittelyssä kuitenkin arvioida erityisesti ympäristö- sekä huoltovarmuusnäkökohdista sekä arvioida, täyttääkö esitys sille asetetut tavoitteet ja mitkä ovat mahdollisuudet parantaa vielä tämän esityksen vaikuttavuutta. Tämän hallituksen esityksen tarkoituksena on elvyttää kansallisia vaelluskalakantoja ja osaltaan siten vaalia Suomen arvokasta luontoa. Meillä Savonlinnassa on muun muassa Olavinlinnan Linnanvirtaa ennallistettu muun muassa hyvin uhanalaisen järvitaimenen ja järvilohen elinolosuhteiden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Merelle tästä tärkeästä esityksestä. Vesilain uudistuksessa haetaan nyt ratkaisuja ongelmaan, joka on ollut tiedossa jo pitkään. Monilta vanhoilta vesivoimalaitoksilta puuttuvat kokonaan kalatalousvelvoitteet, vaikka niiden vaikutukset vaelluskaloihin ovat merkittäviä. Suomalaiset arvostavat puhtaita vesistöjä ja kotimaista kalaa. Kun lohi ja taimen pääsevät jälleen nousemaan jokiin, hyötyvät samalla luonto, kalastus ja matkailu. Monilla paikkakunnilla kalastusmatkailu tuo työtä ja elinvoimaa alueille. Samalla on pidettävä huolta siitä, ettei uudistus kohtele kohtuuttomasti pieniä voimalaitoksia tai heikennä huoltovarmuutta. Vesivoimalla on tärkeä rooli sähköjärjestelmän vakaudessa. Siksi tarvitaan järkeviä, tapauskohtaisia ratkaisuja sekä toimiva korvausmalli niille toimijoille, joille muutoksista syntyy merkittäviä kustannuksia. — Kiitos.