Saamelaiskäräjien kertomus eduskunnalle vuodelta 2025

Arvoisa puhemies! Edustaja Hoskonen on oikeassa siinä, että eduskunnan on tärkeää kiinnittää huomiota niin tässä kysymyksessä kuin muissakin eri vähemmistöjä koskevissa kysymyksissä siihen, että myös ne vähemmistön sisällä olevat, vähemmistöön jäävät äänet tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi, niin kuin kaltaisessamme oikeusvaltiossa ja liberaalissa demokratiassa kuuluu olla. Nyt laki on kuitenkin tämän eduskunnan toimesta säädetty tällaiseksi. Laki on laki, ja sen mukaan on mentävä. Siksi, arvoisa puhemies, haluan vielä korostaa sitä, että kun lailla vahvistettiin saamelaiskäräjien asemaa, saamelaiskäräjät näkee erittäin keskeiseksi kielen ja koulutuksen — ja se on hyvin ymmärrettävää tietysti, että saamen kielten tulevaisuuden kannalta nämä ovat niitä kriittisiä kysymyksiä — niin kyllä Suomen valtiovallan on nyt olennaista ja välttämätöntä investoida koulutukseen niin, että nuorilla on mahdollisuus saada koulutusta ja työtä siellä omalla kotiseudullaan ja että saamenkielisiin palveluihin on tulevaisuudessa riittävästi saamen kielen puhujia. Tämä ei koske ainoastaan sitä, että saadaan saamenkielisiä varhaiskasvatuksen opettajia, luokanopettajia, erityisopettajia, vaan tarvitaan myös esimerkiksi oppimateriaaleja ja niin edelleen. Tämän vuoksi esimerkiksi Lapin yliopiston resursointi, jotta nimenomaan Lapissa annetaan tätä yliopistotason koulutusta, niin että näitä saamenkielisiä osaajia on riittävästi tulevaisuudessakin, on aivan olennainen kysymys. Sieltä saamelaisten kotiseutualueelta kotoisin olevat nuoret ovat siinä mielessä nuoria kuin kaikki muutkin, että kun opintoihin lähdetään, niin mitä kauemmas lähdetään, sen todennäköisempää usein on, että ei enää palata sinne kotiseutualueelle. Siksi se, että Lappiin ja Lapin yliopistoon valtiovalta nyt voimakkaasti panostaa, on tietysti aivan kriittinen kysymys sen kannalta, että nämä tämän lain velvoitteet pystytään nyt ja tulevaisuudessa täyttämään. Tämä on ehkä sellainen kaikkein keskeisin kysymys, kun kyse kuitenkin on kulttuuri-itsehallinnosta, jossa lainkin mukaan siinä saamelaisuuden määritelmässä kielellä on se aivan keskeinen rooli, ja siihen panostetaan nimenomaan koulutuksen kautta tuolla pohjoisessa.

Arvoisa herra puhemies! Kun katson tuota Wikipedian tietoa, niin saamelaisia on tuon tiedon mukaan Suomessa noin 6 000 ihmistä — hyvä populaatio, ja on äärimmäisen tärkeää, että tälle ihmismäärälle annetaan aito mahdollisuus harjoittaa sitä elinkeinoa ja niitä kulttuurisia tapoja, mitä saamelaiskansalla aina on ollut. Niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani mainitsin äänioikeudesta ja oikeudesta asettua ehdolle vaaleissa, niin se on kyllä elämää suurempi asia siinä mielessä, että sillä tavallahan tunnustetaan sen kulttuurin olemassaolo, että se ihminen, joka saa sen äänioikeuden ja voi asettua ehdolle, on sitten se henkilö, joka sitä kulttuuria ja sitä saamelaista elämäntapaa ja myös niitä elinkeinoja vie eteenpäin. Nythän me olemme tilanteessa, että ihan kaikkia tämä systeemi ei koske. Olen muutaman semmoisen ihmisen kanssa henkilökohtaisesti keskustellut ja olen ollut vallan järkyttynyt siitä, voiko asia olla näin, ja tästä me vaikenemme. Jos on tämmöinen pieni vähemmistökansallisuus, niin pitääkö sen pienen vähemmistökansallisuuden sisällä olla vielä syrjitty porukka. Se tuntuu minusta niin epäoikeudenmukaiselta, että en minä koskaan sitä voi hyväksyä. Toinen: Kun luin tuota kertomusta, niin tuli mieleen, että siellä on valtavan hienoja suunnitelmia ja hienoja tavoitteita, mutta se, mikä sieltä läpi paistaa ja mistä olen hieman huolissani, on se, että ollaan luomassa valtavaa byrokratiaa taas. Minun mielestäni sen saamelaisten kulttuuri-ihmisten oman työn ja vaikuttamisen pitäisi tapahtua muuten kuin... Totta kai hallintoakin pitää määränsä verran olla, että laillisuus saavutetaan ja julkisten varojen käyttö on vahvalla, oikealla pohjalla ja myös tarkastuksenalainen jatkuvasti. Näin sen olla pitää. Mutta jos ruvetaan rakentamaan valtavaa hallintohimmeliä — missä me suomalaiset olemme kyllä melkeinpä maailmanmestareita verrattuna vaikka muihin Euroopan maihin, ja Euroopan unioni on siinä oikein kruununjalokivi numero yksi, sieltä tulee niin paljon tavaraa, direktiivejä ja kaiken maailman asetuksia — toivottavasti saamelaisilla ja heidän saamelaiskäräjillään ja saamelaishallinnolla on viisautta tässä asiassa, että käytetään ne vähäiset rahat, mitä on käytettävissä, saamelaisen kulttuurin vaalimiseen ja niiden ihmisten elämän aidosti parantamiseen, koska jos sitä ei tehdä ja hallintoa kasvatetaan, niin mennään ojasta allikkoon. Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon vielä sitä, että ne henkilöt, jotka ovat jääneet tämän äänioikeuden ja ehdolle asettamisen ulkopuolelle, saavat jonain päivänä oikeutta, koska jos näin pienellä porukalla, kuten 6 000 ihmistä on, on vielä syrjintää siellä järjestön sisällä, sen populaation sisällä, niin ollaan aika heikoilla jäillä.

Arvoisa puhemies! En nyt pitkitä tätä keskustelua sillä tavalla. Edustaja Löfström sanoi aika paljon, mitä halusin myös sanoa. Lakimuutos, mikä tämän kauden aikana tehtiin, oli RKP:lle ja henkilökohtaisesti minulle erittäin tärkeä. Nyt kun on kertomus pöydällä, on hyvä, että keskustelemme eduskunnassa näistä hyvistä asioista mutta myös haasteista, mitä kertomuksessa tulee esiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama yksityiskohtaisempi nosto aloituspuheenvuoroni jälkeen. Yksi on se, että kun tässä uudessa saamelaiskäräjälaissa on lisätty näitä saamelaiskäräjien tehtäviä mutta kuitenkaan resurssit eivät ole pysyneet sen mukana, niin on selvää, että jos kulttuuri-itsehallintoon kuuluvat varat eivät ole riittävät, niin myös koko kulttuuri-itsehallinto voi silloin vaarantua. Tietenkin me elämme haastavassa taloudellisessa tilanteessa ja joudumme tekemään tässä valtakunnassa lähivuosina menosopeutuksia ja sopeutusta ylipäänsä, mutta ajattelen kuitenkin, että kun kyse on valtion budjetissa suhteellisesti melko pienistä rahoista, niin tällaisten asioiden turvaaminen tulevaisuutta ajatellen olisi äärimmäisen tärkeää, niin että varmistamme sen, että kulttuuri-itsehallinto ja oikeudet toteutuvat tai eivät ainakaan jää resursseista kiinni. Toinen asia on saamelaisten perinteisten elinkeinojen tulevaisuus ja siihen liittyvät haasteet tällä hetkellä saamelaisten kotiseutualueella. Tiedämme, että erityisesti ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt merkittävästi poronhoitoon jopa Ylä-Lapissa asti, ja se haaste tulee tietenkin vain lisääntymään tulevina vuosina. On tärkeää pystyä tekemään tässä, yhteistyössä saamelaiskäräjien ja Suomen valtion kanssa, sellaista ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaa, että meidän luonto pystyy parhaalla tavalla sopeutumaan tähän kuumenemisen aiheuttamaan poronhoidon vaikeutumiseen, mutta myöskin niin, että saamelaisten poronhoito voi jollakin tavalla jatkua myös uudessa tilanteessa. Lisäksi ehkä tässä edustaja Auttokin viittasi näihin monenlaisiin hankkeisiin, mitä Lapissa ja saamelaisten kotiseutualueella on käynnissä, ja on syytä todella tiedostaa, että ne voivat olla ristiriidassa saamelaisten oman näkemyksen kanssa siitä, mitä kotiseutualueella, niin sanotuilla perinteisillä saamelaisten mailla, pitäisi voida tapahtua. Esimerkiksi kaivosteollisuus, tuulivoima, energiahankkeet ylipäänsä voivat olla räikeässäkin ristiriidassa poronhoidon kanssa, joten tässäkin on oltava herkkänä ja tarkkana ja tiedettävä, mitä tapahtuu. Kolmanneksi vielä sanon näistä saamenkielisistä palveluista, jotka eivät nykyisin toteudu yhdenvertaisesti. Suuri haaste on tietenkin se, että saamelaisten asuinkunnat ovat hyvin hajanaiset, mutta ajattelisin, että meillä on kuitenkin siinä mahdollisuuksia korjata tilannetta. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki on aikaisemmin ollut semmoinen tuki, jonka avulla on myös saamen kieltä jo taitavia ihmisiä pystytty kouluttamaan aloille, tai ihmisille on myös opetettu saamen kieltä sitä kautta. Tietooni on tullut myöskin, että usein edes työnantajat, vaikka sote-puolella, [Puhemies koputtaa] eivät tunnista saamenkielisiä ammattilaisia, jotta heitä voitaisiin ohjata näihin tehtäviin, missä saamenkielisille palveluille olisi tarve. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä nykyinen eduskunta on säätänyt Suomeen uuden saamelaiskäräjälain, ja nyt tämä uuden lain mukainen saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2025 onkin ensimmäinen tämän uuden lain mukainen kertomus, joka eduskunnan käsittelyyn tulee. Tämä saamelaiskäräjien kertomus eduskunnalle on laaja ja varmasti tärkeä katsaus siitä, miten saamelaiskäräjät näkevät saamelaisten aseman Suomessa. Kaiken kaikkiaanhan tämä lakiuudistus oli varsin merkittävä kokonaisuus. Sitä on monien hallitusten aikana tehty, ja nyt sitten tämän pääministeri Orpon hallituksen aikana se viimein tehtiin tavalla, joka myös saamelaiskäräjiä tyydytti. Lakiuudistuksen ympärillä on käyty tietysti kiivasta keskustelua siitä, onko uusi laki lopulta saamelaistenkaan etu siinä mielessä, että se pystyy parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan perustuslain tarkoittaman kulttuuri-itsehallinnon, jossa tärkeää on tietysti se, että kielet ja kulttuuri säilyvät tuleville sukupolville. Tässä mielessä on tietysti erittäin tärkeää tarkastella sitä, millä tavoin Lapissa, joka eittämättä tällä hetkellä on Suomen kasvumaakuntien ehdoton kärki — kun tuossa viime viikolla julkaistiin liikevaihtojen kasvuluvut pk-yritysten osalta, niin Lappihan oli siinä maakunnittaisessa vertailussa aivan omilla luvuillaan — onnistutaan sitten kanavoimaan tämä myönteinen talouskehitys Lapissa sellaiseksi kestäväksi kasvuksi, että se todella hyödyttää myös saamelaisten kotiseutualuetta ja koko laajaa Lapinmaata niin, että se mahdollistaa sen, että saamenkielisiä lapsia olisi mahdollisimman paljon niin päiväkodeissa ja kouluissa kuin sitten myös jatkamassa perinteisiä elinkeinoja ja siirtämässä kieltä ja kulttuuria taas edelleen tuleville sukupolville siellä Lapin selkosilla. Tässä mielessä, kun saamelaiskäräjät ovat saaneet uuden lainsäädännön myötä merkittävää toimivaltaa ja selvästi myös tässä kertomuksessa huomaamme, että tulevat tuota toimivaltaansa käyttämään, on sitten eduskunnan käsissä, kuinka hyvin näihin tarpeisiin vastataan. Toivottavasti vastataan siltä osin kuin siellä paljon erilaisia perusteltuja toiveita on. Samalla on tärkeää huolehtia siitä, että esimerkiksi tämä elinkeinojen kehittyminen tuo myös niille saamelaisille, jotka eivät välttämättä ole asioista samaa mieltä saamelaiskäräjien kanssa, niille saamelaisille, jotka eivät välttämättä edes ole edustettuina saamelaiskäräjillä, ja muulle alueen paikalliselle väestölle yhtä lailla mahdollisuuden harjoittaa perustuslain turvaamia oikeuksiaan, kuten vaikkapa elinkeinovapautta. Lapin elinkeinojen kehitys kuitenkin vaikuttaa olevan tällä hetkellä koko isänmaan kannalta tärkeä kysymys. Sieltä tulee sellaisia vientituloja, joita Suomi nyt tällä hetkellä kipeästi kaipaa. Tässä mielessä siis on tärkeää, että kun saamelaiskäräjien rooli on vahvistunut, nyt koko eduskunta sitten mahdollisimman hyvin ja laajasti perehtyy siihen työhön, jota saamelaiskäräjät tekevät. Muun muassa tähän kertomukseen liittyen nyt sitten on kiitettävää, että täällä salissakin on nyt monia kollegoja aiheesta keskustelemassa. Arvoisa puhemies! Ehkä aivan viimeisenä konkreettisena asiana tähän keskusteluun nostaisin esille turvallisuuden, joka tietenkin tällä hetkellä on koko Euroopankin kohtaloa määrittävä kysymys tilanteessa, jossa sota Euroopassa jatkuu ja yleinen turvallisuustilanne maanosassamme on heikentynyt. Suomenkin turvallisuusympäristö on muuttunut perusteellisesti. Toki meidän osalta voidaan myös nähdä positiivisia kehityskulkuja, kun olemme nyt sotilaallisesti liittoutuneita. Puolustusvoimien toiminta, harjoitukset, infrastruktuuri ja kansainvälinen yhteistyö kaiken kaikkiaan tulevat lisääntymään tuolla pohjoisessa, ja on hirveän tärkeää, että eduskunta kiinnittää myös huomiota siihen, että tähän toimintaan liittyen kaikki menisi niin saamelaiskäräjien näkökulmasta kuin paikallisten ihmisten näkökulmasta muutenkin mahdollisimman kestävästi. Turvallisuuden vahvistaminen Lapissa on koko Suomen etu, ja samoin on pohjoisen ihmisten etu, että Suomen puolustus on mahdollisimman vahvaa. Arvoisa puhemies! Tässä joitakin ajatuksia näin keskustelun avaukseksi.

Ärade herr talman! Sametingets berättelse till riksdagen är ett viktigt dokument. Det ger oss en samlad bild av hur samernas rättigheter, språk, kultur och självstyrelse utvecklas, men också vilka utmaningar som fortfarande finns kvar. Att denna berättelse nu tas fram regelbundet är i sig ett viktigt steg framåt. Den stärker uppföljningen och ger riksdagen bättre möjligheter att fullgöra sitt ansvar och värna samernas rättigheter. Den nya sametingslagen som godkändes i fjol efter 20 års arbete är en verkligt stor reform under den här riksdagsperioden och något som hela Finland kan vara stolt över. Det var också en fråga som svenska riksdagsgruppen kämpade hårt och länge för att få i mål. Lagen har också en stor internationell betydelse som ett exempel på hur ett urfolks rättigheter kan stärkas genom lagstiftning. Samtidigt är det viktigt att komma ihåg att det kommer att ta tid innan alla delar av reformen faller på plats och får fullt genomslag i praktiken. I detta sammanhang är det viktigt att fortsätta arbetet med sannings- och försoningskommissionen. Kommissionens perspektiv och förslag kommer att vara viktiga att beakta i det fortsatta arbetet för att stärka samernas rättigheter och rättigheterna för det samiska folket. Samtidigt visar berättelsen att arbetet inte är färdigt. Det behövs fortsatt uppföljning och ett aktivt arbete för att säkerställa att samernas intressen beaktas i beslutsfattandet och att rättigheterna också förverkligas i praktiken. Därför välkomnar vi både berättelsen och det fortsatta arbetet för att bevaka samernas rättigheter och intressen. — Tack.

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrykseni mukaan saamelaiskäräjäasia on menossa. — Sanon siitä vain sen verran, että muistan sen ajan, kun tätä lakia valmisteltiin ja siihen liittyviä ongelmia nostettiin esille. On hyvä, että saamelaisasioista puhutaan ja heidän alkuperäiskansan kulttuuri pidetään elävänä ja kunnioitetaan niitä periaatteita, joita muun muassa YK on hyväksynyt, mutta sen sisällä toivoisin, arvoisat edustajakollegat, että saataisiin loppumaan se tilanne, että se vaalijärjestelmä, joka nyt uusittiin tuon lain perusteella, on sitten aiheuttanut sen, että siellä tiettyjä ihmisiä edelleen on vailla äänioikeutta. Jos ei tämä polveutuminen ole sitten se oikea keino, millä äänivalta on saavutettavissa vaaleissa... Jos sitä ei ole, niin ollaan aika huonossa tilanteessa. Ainakaan minun mielikuvitukseni mukaan ja myös sen tiedon mukaan, mitä olen hankkinut asiasta, ei ole havaittavissa sellaista tilannetta, että tämä tilanne paranisi lähiaikoina. Se vanha esimerkki, jota olen ihmetellyt jo varmaan kymmenen vuotta, on, että saman perheen jäsenistä kolme on saanut oikeuden äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjävaaleissa ja kaksi ei ole saanut — saman isän ja äidin lapsia. Tämä on semmoinen epäkohta, jonka edessä eduskunnan pitäisi nöyrtyä. Täällä tehdään paljon sellaisia päätöksiä, arvoisa puhemies, joilla ei oikeasti järkevää perustetta ole, ja se tuntuu minusta aika pahalta, kun kuitenkin on kysymys alkuperäiskansojen oikeudesta harjoittaa sitä kulttuuria, mikä heille kuuluu, heidän elinkeinojaan, ja sitten pitää huoli siitä, että he ovat tässä maassa tasavertaisia kansalaisia. Toivon, että tähän saataisiin jonain päivänä edelleen parannusta ja nimenomaan se äänioikeus ja vaaleihin osallistuminen tulisi niin, että kaikki, jotka aidosti ovat saamelaisia, saavat sitten aidosti vaikuttaa oman alkuperäiskansansa kohtaloihin ihan demokraattisella tavalla. Sitä ei mielestäni tällä hetkellä ole. Eduskuntahan on laitos ja instituutio, joka tekee tietenkin virheitä niin kuin me ihmiset muutkin aina teemme kaikissa muissakin tilanteissa, mutta me pystymme myös oikaisemaan ne virheet. Tässä tarvittaisiin vain sitä laaja-alaista ajattelua siitä, että asetumme niiden alkuperäiskansan ihmisten asemaan. Miettikääpä, jos itse olisitte tilanteessa tulevissa eduskuntavaaleissa, että te ette saisi äänestää ettekä asettua ehdolle jonkun syyn takia. Se on minusta aika vakava keskustelunaihe. Olen monen saamelaisen kanssa asiasta keskustellut, ja tunnen joka kerran piston sydämessäni, kun kuulen näitä esimerkkejä. Mehän olemme jo lain säätäneet, mutta miksi tämä ongelma vielä on olemassa? Sitä minä en kyllä ymmärrä, en millään. Arvoisa puhemies! Positiiviseen ajatteluun taipuvaisena henkilönä uskon kuitenkin, että tähän tulee parannus jonain päivänä, mutta se vaatii sitten sen, että eduskunnassa pitää aidosti ottaa tämä tilanne vakavasti. Virheitä tehdään aina, mutta ne pitää pystyä myös oikaisemaan. Silloin ollaan vahvoilla. Se on demokraattisen järjestelmämme yksi vahvuuksia, että täällä ei pystytä junttaamaan mitään asioita vaan täällä pitää viedä asioita eteenpäin niin, että ne tulevat mahdollisimman hyväksi ja alkuperäiskansan oikeudet tässä asiassa toteutuvat täysin. Se koskee myös kaikkia niitä, joilla vielä sitä äänioikeutta ei ole.

Arvoisa puhemies! Olemme siinä mielessä historiallisen hetken äärellä, että tämä saamelaiskäräjien kertomus on nyt ensimmäistä kertaa täällä eduskunnassa lähetekeskustelussa. Tämä kertomus arvioi saamelaisten itsehallinnon, perus- ja ihmisoikeuksien, kielellisten oikeuksien, perinteisten elinkeinojen sekä palveluiden ja kulttuurin tilaa vuonna 2025. Tietenkin merkittävä muutos, mikä saamelaisten osalta on tapahtunut, minkä me täällä salissa olemme toteuttaneet, on se, että pitkään odotettu uudistus saamelaiskäräjälain osalta on saatu maaliin ja se on voimaantullut elokuussa 2025 eli tämän kertomuksen vuonna. Tästä kertomuksesta selviää se, että saamelaiskäräjät pitää tätä uudistusta tärkeänä edistysaskeleena mutta katsoo silti, etteivät saamelaisten itsehallinnon tosiasialliset edellytykset edelleenkään toteudu täysimääräisesti, ja siitä on meidän hyvä eduskunnassa todella olla tietoisia. Tämän kertomuksen mukaan yksi läpileikkaavista ongelmista on ero lainsäädännössä tunnustettujen oikeuksien ja niiden käytännön toteuttamisen välillä. Keskeisiä ongelmia ovat saamelaiskäräjien aliresursointi sekä saamenkielisten palveluiden ja henkilöstön puute sekä viranomaisten vaihtelevat neuvottelukäytännöt sekä puutteet saamelaisten oikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. Saamelaiskäräjät esittää tässä kertomuksessa laajan joukon toimenpiteitä, mitä me voisimme toteuttaa. Niihin kuuluvat muun muassa saamelaiskäräjien pysyvän rahoituksen turvaaminen, saamen kielilain uudistaminen, rahoituksen vahvistaminen saamen kielten etäopetukseen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle, saamelaisten sote- ja koulutuspalveluiden vahvistaminen, saamelaisen poronhoidon erityisaseman tunnustaminen sekä saamelaisten oikeuksien nykyistä vahvempi huomioiminen maankäytössä ja ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Meillä eduskunnallahan on tietenkin vastuu huolehtia siitä, että perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeuksissa turvatut saamelaisten oikeudet myös käytännössä toteutuvat. Se edellyttää meiltä lainsäädännön toimeenpanon aktiivista seurantaa, riittäviä ja ennakoitavia resursseja sekä saamelaisten itsehallinnon johdonmukaista kunnioittamista kaikessa julkisessa päätöksenteossa. — Ehkä muutamia asioita nostan vielä tässä keskustelussa erikseen esille yksityiskohtaisemmin.

Arvoisa puhemies! Turvallisuudessa ei ole kysymys ainoastaan maamme rajojen puolustamisesta vaan myös siitä, että yhteiskunnan eri yhteisöt, kielet, kulttuurit ja elinkeinot säilyvät elinvoimaisina muuttuvissa olosuhteissa. Meidän yhteiskuntamme sivistyksen mitta on siinä, kuinka huolehdimme heikoimmistamme, kansalaiskulttuureistamme ja kotimaisesta elinvoimastamme. Nyt lähetekeskustelussa oleva saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2025 osoittaa, että huoltovarmuus ja turvallisuus eivät synny ainoastaan varastoista tai viranomaisten toimista. Ne syntyvät siitä, että koko Suomen elinvoima säilyy vahvana, ja tästä erityisesti pohjoisen alueiden merkitys korostuu. Maa- ja metsätalous, porotalous, kalastus, kaivannaiset sekä muu luonnonvaroihin perustuva elinkeinotoiminta ovat osa kansallista huoltovarmuutta ja Suomen kriisinkestävyyttä. Ne ovat konkreettinen osa elinvoimaamme pohjoisessa Suomessa. Arvoisa puhemies! Elämme ajassa, jolloin turvallisuuttamme haastavat useat ristiriitaisuudet. Samalla turvallisuus ja elinvoima kulkevat vahvasti käsi kädessä. Kun alueella on asutusta, yritystoimintaa, sopuisa ympäristö ja elinkeinoja, vahvistuvat samalla myös rajaturvallisuus, huoltovarmuus ja koko maan puolustuksellinen kestävyys. Harvaan asutuille alueille kohdistuvien päätösten vaikutuksia on siksi arvioitava myös kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Pohjoisen Suomen asema on muuttuneessa turvallisuusympäristössä entistä merkittävämpi. Kasvava sotilaallinen yhteistyö, liikenteen ja logistiikan merkitys sekä Puolustusvoimien toimintakyky edellyttävät toimivia tie-, rata- ja tietoliikenneyhteyksiä sekä vahvaa paikallista elinkeinorakennetta. Kuten kertomuksesta voimme huomata, on yksi merkittäviä haasteitamme edessämme, kun tämän päivän turvallisuuden vaatimukset ja perinteiset elinkeinot kohtaavat pohjoisessa Suomessa. Huoltovarmuus ei ole vain varautumista poikkeusoloihin vaan myös sitä, että yhteiskunta toimii normaalisti joka ainoa päivä. Arvoisa puhemies! Tämän saamelaiskäräjien kertomuksen keskeinen viesti on, että turvallisuus rakentuu koko maassa. Siksi meidän on turvattava perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset, huolehdittava pohjoisen saavutettavuudesta ja vahvistettava niitä rakenteita, joihin Suomen huoltovarmuus, kokonaisturvallisuus ja puolustuskyky myös tulevaisuudessa perustuvat. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.