Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi hyvinvointialueesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta

Herra puhemies! Tästä edustaja Lindénin puheenvuorosta on hyvä jatkaa, että hyvä, että edes tämä tehdään. Kiitoksia edustaja Lindénille tästä historiakatsauksesta, mitä on tapahtunut ja mitä tosiaan silloin vuonna 2023 tapahtui inflaation osalta. Mitä tulee tähän valiokunnan mietintöön, niin mietintö on ihan asiallinen, ja totta kai ymmärrän myös nämä vastalauseet, mitkä sosiaalidemokraatit ja Suomen Keskusta ovat tehneet, koska kyllähän myös täältä mietinnöstä käy ilmi se, että osa lausunnonantajista on ehdottanut tätä kattamismääräajan ulottamista sinne vuoden 2030 loppuun asti. Mutta hyvä näin, että se vuosi 2029 on täällä mietinnössä ja meidän hyvinvointialueet saavat sitten lisäaikaa näitten alijäämien kattamiseen ja sitä kautta myös työrauhaa. Totean vain, että kiitokset on annettava hallitukselle, että tämä edes nyt tuotiin, mutta sitten ei kiitoksia tule siitä, miten hyvinvointialueita muuten kohdellaan. Korjaustoimenpiteitä olisi voitu tehdä myös tämän vaalikauden aikana tähän rahoituslainsäädäntöön, koska kyllä suomalaiset ansaitsevat asianmukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastuslaitoksen palvelut ympäri Suomenmaan. On vähän kohtuutontakin, että meidän hyvinvointialueet ovat tässä tilanteessa, että joutuvat tekemään niin kovia toimenpiteitä, että sitten tämmöiset ihan peruspalvelut tuolla maakunnissa ovat niin kortilla, että ikäihmisiä kuskaillaan yli satojen kilometrien päähän, kun palveluita ei ole, kun niitä on jouduttu ajamaan alas leikkauksien vuoksi. Mutta, herra puhemies, tähän asiaan: hieno homma, että vuoteen 2029 asti sitten näitä alijäämiä pystytään kattamaan. Kiitoksia myös edustaja Koskelalle, kun olette tähän asiaan vaikuttanut ja toitte sen tuossa äsken esille.

Arvoisa puhemies! Myös ryhmämme kannattaa tätä tässä vaiheessa. Me äänestimme täällä jo aikaisemmin parista pykälämuutoksesta, ja en palaa niihin enää, mutta haluan pikkuisen valottaa tässäkin tilanteessa tätä valtion budjetin isointa momenttia, jolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys muutoinkin palveluiden saannin kannalta, esittämällä kysymyksen, miksi olemme tässä tilanteessa, jossa nyt tätä lisäaikaa sitten annetaan. Täältä opposition taholtahan ehdotettiin ensimmäisen kerran muistaakseni jo marraskuussa vuonna 23, että tällainen lisäajan myöntäminen pitäisi antaa, ja nyt olemme sitten sen tänään hyväksymässä. Tämän taustallahan on se, että hyvinvointialueuudistuksen ensimmäisenä varsinaisena vuonna eli vuonna 2023 tapahtui 40 vuoteen suurin inflaatio. Se aiheutti sen, että ennakkoon annettu rahoitus, jonka kanssa myös kunnat olivat jonkun verran taktikoineet, oli riittämätön todellisiin toimintakuluihin verrattuna. Tuli noin viiden prosentin alijäämä, ja viisi prosenttia isoissa luvuissa tarkoitti sitten peräti 1,4:ää miljardia euroa alijäämää. No, onneksi siellä laissa oli tämä jälkikäteistarkistus niin, että kun keväällä 24 tilinpäätökset valmistuivat ja lopulliset luvut olivat sitten tarkasti selvillä, niin vuoden 25 talousarvioon alueille annettiin tietyn jakojärjestelmän mukaan, johon en tässä nyt mene, se alijäämähyvitys, joka oli edeltävänä vuonna syntynyt. Tämä on sitten synnyttänyt yhdessä sen kanssa, että laissa oli määritelty, että vuoteen 26 mennessä pitää alijäämien olla katettuina, tällaisen vuoristoratailmiön, jossa käy niin, että tälle nelivuotisjaksolle 23—26 sattuu kaksi vuotta, jolloin rahoitus on hyvä ja itse asiassa syntyy jonkun verran ylijäämää, eli ne ovat vuodet 25 ja nyt meneillään oleva vuosi 26. Mutta kun kaiken kaikkiaan neljä vuotta on tässä mukana ja ne ensimmäisten vuosien alijäämät ovat olleet todella merkittävät, tämä on ajanut sitten hyvinvointialueet tilanteeseen, jossa ne ovat itse yrittäneet monin keinoin: on ollut laajoja yt-menettelyjä, on ollut toimipisteiden sulkemisia ja muita tällaisia palveluja heikentäneitä päätöksiä. Sen takia tämä olisi pitänyt tehdä välittömästi, samalla tavalla kuin hallitus teki marraskuussa 23 kuntataloudelle, kun niin sanottu kuntatalouden musta perjantai siellä 17. marraskuuta kävi ilmi. Eli tässä suhteessa hallitus on paljon kovemmalla kädellä koetellut hyvinvointialueita. Mutta hyvä, kun nyt edes tämä muutos tässä tehdään, ja muutoinhan tämä rahoitus on käsittelyssä valiokunnassa parhaillaan laajemmin.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen ydin on yksinkertainen: turvallinen arki kuuluu jokaiselle suomalaiselle. Se tarkoittaa, että sairaalaan pääsee, hoito toimii ja järjestelmä kestää. Hyvinvointialueiden tämänhetkinen tilanne osoittaa, että ilman korjausliikkeitä näin ei tapahdu. THL:n arviossa nähdään, että hoitoonpääsy, hoidon jatkuvuus ja potilasturvallisuus vaihtelevat alueittain merkittävästi. Meidän tehtävämme on tehdä kaikkemme, jotta jokaisella alueella erikoissairaanhoidon ja ikääntyneiden palvelujen jonot sekä mielenterveyspalvelujen pullonkaulat saadaan korjattua. Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa edessämme on välttämätön ja vastuullinen korjausliike. Käsiteltävänä oleva esitys ei muuta periaatetta, että hyvinvointialueen on katettava alijäämänsä, mutta se antaa niille alueille, jotka muuten eivät pystyisi noudattamaan lakia vaarantamatta palveluja, mahdollisuuden lisäaikaan alijäämän kattamisessa. Tiedämme hyvin, kuinka ratkaisevaa tämä on potilasturvallisuudelle. Vaihtoehto ei voi olla se, että lain vuoksi ihmisiä jäisi hoitamatta niillä alueilla, joilla hyvinvointialueuudistus vielä hakee uutta järjestystä. Tämä säädösmuutos mahdollistaa hallitun hyvinvointialueiden kustannusten kasvun taittumisen eikä aja hallitsemattomiin sopeuttamisiin. Arvoisa puhemies! Tämä esitys tukee myös taloudellista realismia antamalla alueille lisäaikaa alijäämiensä kattamiseen: haluamme antaa niille työrauhan toteuttaa omaa sopeutussuunnitelmaansa ennen mahdollisia raskaampia valtion ohjaustoimia. Samalla esitys kannustaa edelleen vahvasti terveyspalvelujen uudistamiseen. Ne alueet, jotka ovat jo tehneet rakenneuudistuksia, omalääkärimallia vahvistaneet ja hillinneet kustannusten kasvua, hyötyvät siitä, että järjestelmä ei rankaise varhaisia uudistajia vaan tukee realistista aikajännettä. Eli kannatan esitystä. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Tämä taitaa olla ollut tämän viimeisen kolmen vuoden aikana semmoinen asia, josta täällä on käyty vähän väliä keskustelua: kuinka hyvinvointialueitten rahoitusta hoidetaan ja kuinka pitkä alijäämän kattamisaika niille annetaan. Asia on ollut keskustelussa syksystä 2023 asti, ja siitä asti SDP on esittänyt, että tätä alijäämän kattamisaikaa pitäisi pidentää, koska se alijäämä vuodesta 23 ja vuodesta 24 on niin iso, että sitä ei pystytä kattamaan vuoden 26 loppuun mennessä. Tässä lakiesityksessä sitä nyt pidennetään tuonne vuoteen 29, ja meidän ajatus oli, että sitä olisi pitänyt pidentää vuoden 30 loppuun saakka ja sillä tavalla antaa tilaa, että hyvinvointialueet olisivat pystyneet paremmin sopeuttamaan toimintaansa. Siellä on nyt tehty semmoisia asioita, jotka ovat olleet lyhytnäköisiä, siellä on paljon yt-menettelyjä ja muita ollut, ja tätä sopeutusta on tehty nyt aika kovalla kädellä rahoituksien osalta. Sitä ovat vielä lisänneet myöskin hallituksen toimenpiteet hyvinvointialueitten rahoituksen osalta, joissa on tapahtunut monta askelta tässä vuosien aikana, ja nyt viimeisin on käytännössä noin 390 miljoonan euron leikkauspaketti. Meillä oli eilen Pirkanmaan hyvinvointialueen talousseminaari, jossa kerrottiin hyvinvointialueen tilanteesta ensi vuoden osalta, ja kyllä haasteet tulevat olemaan erittäin isot. Vaikka Pirkanmaakin on ollut yksi niistä alueista, joka todennäköisesti pääsee tämän vuoden lopussa siihen alijäämän kattamistavoitteeseen, mikä on nyt se alkuperäinen alijäämän kattamistavoite, niin kyllä meillä tulee olemaan aika tiukka ensi vuosi tämän osalta. Siinä mielessä olisi ollut kyllä paikallaan, että tätä kattamisaikaa olisi nyt annettu. Se olisi myös pitänyt tehdä ennemmin. Hyvä, että tehtiin nytkin, mutta vähän alamittaisena ja liian lyhyenä. Kuitenkin tämä on parempi kuin että sitä ei olisi tehty, ja tässä mielessä on uskoakseni niin, että me tulemme tätä lakiesitystä tässä toisessa käsittelyssä sitten puoltamaan, vaikka yritimme saada sille vähän pitempää aikaa tuossa käsittelyn yhteydessä. Tässä mielessä tämä keskustelu varmasti tulee jatkumaan tästä vuosia eteenpäin, koska hyvinvointialueet ovat erittäin haastavassa taloudellisessa tilanteessa tällä hetkellä. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Pahoittelen sitä, että edellinen paikalta käytetty puheenvuoro meni 20 sekuntia yli. Tämä jäänee pikkuisen alle sitten vastaavasti. — Halusin tässä vielä käyttää puheenvuoron ja luetella lyhyesti neljä kohtaa, jotka olisivat sellaisia, jolla tavalla pitäisi korjata tätä rahoituslakia. Nämä eivät ole meillä eduskuntaryhmässä tai puolueessa olleet vielä suuren keskustelun kohteena, mutta kun niistä olen muiden kanssa puhunut, niin enpä ole huomannut, että olisin yksin tätä mieltä, vaan kyllä nämä aika yleisesti jaettuja ovat, mutta eivät siis aivan virallisia kantoja. Ensimmäinen on tietysti asia, joka nyt tässä on jo meneillään, eli tämä alijäämän kattamisajan pidentäminen, joten siitä ei sen enempää. Toinen liittyy tähän jälkikäteistarkistuksen jakoperiaatteeseen: Eli se jälkikäteistarkistushan jaetaan ei suinkaan niin, että kukin hyvinvointialue saa sen oman kaksi vuotta aiemmin kertyneen alijäämänsä verran sitä jälkikäteistarkistusta, vaan se jaetaan hyvinvointialueiden budjettien suhteissa, mikä tarkoittaa käytännössä, että Helsinki saa noin 11 prosenttia aina siitä valtakunnallisesta potista, Pirkanmaa saa noin yhdeksän prosenttia, Varsinais-Suomi kahdeksan prosenttia ja Keski-Suomi neljä prosenttia, eli näiden budjettien suhteissa. Tämähän merkitsee sitä, että joku saa enemmän rahoitusta kuin mitä se oma alijäämä kaksi vuotta aiemmin oli ja joku saa jopa selvästi vähemmän sitä jälkikäteistarkistusta. Tämä ratkaisuhan tehtiin tietoisesti, jotta tässä olisi tämmöinen kannustuselementti, mutta kun se vuoden 23 inflaatio ja sen aiheuttama alijäämä osoittautui niin suureksi kuin se sitten oli, niin tämä on nyt lähtenyt voimakkaasti eriyttämään hyvinvointialueiden taloutta. Tätä kannustavuutta pitäisi mielestäni loiventaa, jos nyt ilmaisen tällä tavalla tämän asian. Kolmas asia on sitten se, että meillä on todellakin neljä hyvinvointialuetta hyvin vaikeassa asemassa. Kolme niistä on arviointimenettelyssä, ja sillä neljännellä ovat aika lähellä ne tunnusluvut sitä, mutta se ei ole kuitenkaan virallisesti arviointimenettelyssä. Kyllä nämä eivät tule nyt selviämään ihan sillä, että annetaan tätä pidennysaikaa vaikka vuoteen 30. En ole esittämässä tätä, että heille annettaisiin nyt valtion budjetista joku sinänsä ylimääräinen rahoitus, mutta uskon, että valtiovarainministeriölläkin olisi käytössä keinoja. Yksi keino voisi olla, että ne voisivat esimerkiksi myydä valtiolle peruspääomaansa tietyn määrän ja maksaa sen takaisin seuraavien kymmenen vuoden kuluessa. Sehän olisi vähän sama asia kuin pitkäaikaislaina. Ja neljäntenä, viimeisenä asiana on sitten tämä diagnoosikysymys, mutta siihen en nyt syvemmin tässä aikataulun puitteissa mene, mutta siihen pitää tehdä korjauksia. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Itse sain toimia Päijät-Hämeen hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtajana, kun hyvinvointialueet perustettiin, ja vuodesta 23 asti olen täällä eduskunnassa ollut myös yksi oman hyvinvointialueeni äänistä. Tällä hetkellä en enää siellä toimi luottamustehtävissä, mutta seuraan kyllä. Täytyy sanoa, että kyllä pikkusen kirvelevät näiden kolmen vuoden aikana täällä käytetyt puheet alijäämän kattamisvelvollisuuden osalta. Olemme lukuisia kertoja, itsekin useita kertoja, salissa puhuneet sen puolesta, että tälle alijäämien kattamiselle pitäisi saada pidempi aika, jotta, niin kuin täällä edustajakollegat tuossa aikaisemminkin totesivat, vältyttäisiin epätarkoituksenmukaisilta säästöiltä, pystyttäisiin kehittämään kansalaisten, suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluita hyvinvointialueilla pitkäjänteisesti ja näkemään myös näiden alijäämien kattamisen yli. Siihen on varattu eri alueilla erilaisia toimia, ja nyt onneksi hallitus kolmen vuoden miettimisen jälkeen on päätynyt samaan, että ei ole mitään järkeä tehdä tällaista yksi koko sopii kaikille-, one size fits all ‑mallia, jossa olisi jäykkä raja alijäämien kattamiselle, vaan nähdään, että hyvinvointialueet osaavat näitä asioita itse tehdä, heillä on kyky ja halu kehittää omaa toimintaa, mutta ennen kaikkea nähdään näitä palveluiden järjestämisiä pitkäkestoisina prosesseina. Toivon, että myös semmoinen kunnioitus hyvinvointialueiden toimintaa kohtaan välittyisi myös siellä hallituspuolueiden kansanedustajien puheissa. Tänäänkin tämmöistä puolittain hieman vähättelevää puheenvuoroa hyvinvointialueista on kuultu ja ennen kaikkea siitä, että nämä olisivat vain tämmöisiä ideologisia harjoituksia, sen sijaan, että ymmärrettäisiin, että tässä on kyse kuitenkin ihmisten terveyspalveluista ja sosiaalipalveluista, palveluista, jotka kuuluvat Suomessa kaikille kansalaisille. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että hyvinvointialueille olisi annettu työrauha, Orpon—Purran hallitus antoi ensin itselleen työrauhan ja jätti hyvinvointialueet yksin mahdottoman tehtävän eteen. Kolmen vuoden ajan alueilla on leikattu palveluita, suljettu toimipisteitä ja irtisanottu hoitajia, koska hallitus vaati nopeita säästöjä mutta ei antanut riittävästi aikaa talouden tasapainottamiseen. Jos hallitus olisi valmistellut tämän lain jo pari vuotta sitten ja suhtautunut hyvinvointialueisiin rakentavasti, alueilla olisi ollut mahdollisuus kehittää palveluita hallitusti eikä paniikkisäästöjen kautta. Sosiaali- ja terveysministeriön hiljattain tehty selvitys kertoo karua kieltä. Hoitoonpääsy vaihtelee alueittain liikaa, erikoissairaanhoidossa rikotaan hoitotakuuta, ja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on vakavia puutteita. Samalla alueiden taloudellinen eriytyminen kasvaa. Tämä on uhka palveluiden yhdenvertaisuudelle koko Suomessa. Siksi pidämme hallituksen esitystä puutteellisena. On hyvä, että alijäämän kattamisaikaa pidennetään, mutta lisäaikaa ei anneta kaikille alueille, vaikka tarve on monin paikoin ilmeinen. Meidän mielestämme jokaisella hyvinvointialueella tulee olla mahdollisuus hakea lisäaikaa vuoden 2030 loppuun asti. Arvoisa puhemies! Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kävi selväksi, että alueiden talousongelmat eivät johdu vain niiden omista päätöksistä. Hyvinvointialueet lähtivät liikkeelle hyvin erilaisista tilanteista. Toisilla oli valmiiksi suuremmat kustannukset, toisilla enemmän palveluvelkaa. Lisäksi palkkaharmonisointijärjestelmien yhdistäminen ja rahoitusmallin epätarkkuudet ovat rasittaneet monien alueiden taloutta. Myös Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT muistutti, että suuri alijäämä voi kertoa paitsi vaikeasta taloustilanteesta myös siitä, ettei alue ole saanut tarpeisiinsa nähden riittävää rahoitusta. Silti hallitus jatkaa leikkauslinjaansa. Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi rahoituslain muutos vähentäisi hyvinvointialueiden rahoitusta sadoilla miljoonilla euroilla lähivuosina. Samalla alueilta odotetaan parempia palveluita ja nopeampaa hoitoonpääsyä. Tämä yhtälö ei yksinkertaisesti toimi. Arvoisa puhemies! Soteuudistuksen alkuperäiset tavoitteet olivat tärkeät ja kannatettavat: kaventaa terveyseroja, turvata yhdenvertaiset palvelut ja vahvistaa perustason hoitoa sekä ennaltaehkäisyä. Nyt nämä tavoitteet ovat vaarassa jäädä jatkuvien säästöjen ja epävarman rahoituksen alle. Kun alueet joutuvat jatkuvasti käymään yt-neuvotteluja ja tekemään uusia leikkauslistoja, ei pitkäjänteistä kehittämistyötä voida tehdä. Lopulta laskun maksavat ihmiset: ikäihmiset, lapsiperheet, mielenterveyspalveluja tarvitsevat nuoret ja hoitoa odottavat potilaat.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindén piti tässä hyvän puheenvuoron, jossa kertasi, miten tämä koko prosessi on mennyt. Tosiaan siis syksystä 2023 lähtien myös vasemmistoliitto on vaatinut monien asiantuntijoidenkin tavoin, että lisäaikaa hyvinvointialueille olisi annettu näitten alijäämien kattamiseen. Oikeistohallitus suhtautui näihin ehdotuksiin todella ylimielisesti hyvin pitkään ja torjui kaikki nämä ehdotukset kerta toisensa jälkeen, ja nyt tämä esitys on itse asiassa täällä salissa monta vuotta myöhässä, ja se on myös sisällöltään puutteellinen. Edelleen monet alueet jäävät talouden ja toimintansa suunnittelussa tyhjän päälle, kun ei tiedetä, saavatko ne lisäaikaa vai eivät, ja sitten toisaalta meillä on sellaisia alueita kuten Helsinki, josta itse olen kotoisin, joka on hoitanut kaikki niin kuin valtio on edellyttänyt, ja silti rangaistaan 90 miljoonan lisäleikkauksella, vaikka Helsingissä hoidetaan muuta Suomea keskimäärin halvemmalla sotepalveluita, eli tämä hallituksen toiminta ei myöskään ole millään tavalla motivoivaa tällä hetkellä. Tosiaan vielä noin vuosi sitten ministeri Purra tyrmäsi alijäämän kattamisvelvoitteen pidentämisen ja totesi, että antaisimme tällä väärän signaalin alueille, ja myös ministeri Juuso totesi aikaisemmin, että ei olla pidentämässä, että kerta kaikkiaan lisäaikaa ei anneta. Kokoomus ja perussuomalaiset ovat yhdessä myös halunneet ajaa alueet holtittomaan leikkauskierteeseen ja irtisanomisiin. Tässä on hyvä muistaa se, että kun tämä esitys nyt tuodaan näin järkyttävän myöhässä tänne saliin, niin sitä tuhoa siellä alueilla on jo tapahtunut, muun muassa näitä merkittäviä irtisanomisia. Tässä kohtaa haluaisin vielä nostaa esille sen, että tosiaan näistä hyvinvointialueisiin kohdistuvista rahoitusleikkauksista yhdistettynä nyt sitten näihin asiakasmaksujen korotuksiin, jotka ovat aivan järkyttäviä, muun muassa Lääkäriliitto on todennut, että hoitoa saa jatkossa vähemmän ja se tulee maksamaan enemmän, ja Lääkäriliitto varsin pontevasti on asettunut vastustamaan muun muassa näitä massiivisia asiakasmaksujen korotuksia. Hyvä, että tämä esitys nyt vihdoin täällä on, mutta se on kyllä auttamattomasti liian myöhässä.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Itse lakiehdotus on tervetullut, ja kannatan sitä. Yksi ihan pieni: varmaan edustaja Kaarisalo vähän epähuomiossa tuossa viittasi puheessaan, että tämä on sosiaali- ja terveysvaliokunnasta tullut, mutta tässähän hallintovaliokunta on ollut mietintövaliokuntana, ja meiltä tuli lausunto tähän. Olen täysin samaa mieltä kaikkien huolien kanssa, mitä on esitetty hyvinvointialueitten taloudellisesta tilanteesta. Tässä on viitattu paljon Keski-Suomen hyvinvointialueeseen useammassakin puheenvuorossa. Sitä en allekirjoita, että kaikki taloudelliset ongelmat olisivat yksistään alueista riippumattomista syistä tulleita. Kyllä siellä on esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialue tällä hetkellä käynyt juuri arviointimenettelyn läpi, ja sieltä tuli itse asiassa erittäin hyviä toimenpide-ehdotuksia, joista osa on toteutettukin, ihan konkreettisesti esimerkiksi liittyen tähystystoimintaan, jota on tehty tähän asti kahdessa eri linjastossa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, ja josta on puhuttu monta vuotta, että se kerta kaikkiaan täytyy saada sieltä yhdistettyä. Siellä on tehty eri indikaatioilla, eri tekijöillä, eri yksiköissä, kalliilla laitteilla, ja tästä on puhuttu nelisen vuotta, jo ennen hyvinvointialueuudistusta, että ne pitää saada yhdistettyä. Nyt kun tuli arviointimenettely ja ulkopuolelta sanottiin, että näin pitää tehdä, niin se tehtiin, ja se on aivan erinomainen uudistus. Eli arviointimenettely ei sinänsä ole pelkkä mörkö, jos siihen suhtaudutaan sillä lailla positiivisesti ja optimistisesti. Sieltä voi tulla oikeasti ihan hyviä asioita. Toinen asia tästä: Hyvinvointialueitten tulevaisuus ja taloudellinen tilanne eivät ole pelkästään alijäämän kattamisaikojen pituudesta kiinni, vaan siellä on tässäkin moneen kertaan mainittu rahoitusmalli. Edustaja Honkonen peräänkuulutti jonkin näköistä nopeaa korjaamista tähän, mutta kaikki tietävät, että kun me ollaan yhteen suuntaan lähdetty, niin poliittisesti jokainen voi miettiä omassa päässään, kuinka realistista on tehdä nopeita korjauksia tiettyyn suuntaan. Mielipiteitä on niin paljon kuin hyvinvointialueita. Ne, ketkä ovat väestörikkailta alueilta, ovat sitä mieltä, että pitää painottaa väestöpohjaa, ja ne, ketkä ovat vähän harvempaan asutuilta alueilta, painottavat tarvepohjaa. Sitten seuraavaksi me ruvetaan miettimään tietojärjestelmiä: meillä on tässä maassa useita eri tietojärjestelmiä, ja me tiedetään itse asiassa, että tällä hetkellä osittain alueiden tarve tulee siitä, minkälainen tietojärjestelmä heillä on, ja tämä diagnoosipohjainen järjestelmä on täysin arvaamaton ja ennustamaton tässä hetkessä. Eli talouspuolella, jos me mietitään, paljon on tekemistä myös tässä rahoitusmallissa, ja sitä pitää tehdä valitettavasti yksi pieni askel kerrallaan. Mutta kaikista tärkein asia liittyy siihen, mistä täällä keskusteltiin tänään aikaisemmin, tässä palveluvalikoima-asiaan liittyvässä kokonaisuudessa. Se, missä me todella saadaan pelastettua jatkossa hyvinvointialueet, on se, mitä me niillä rahoilla tehdään, ei nyt niinkään se, onko se pikkuisen enemmän vai vähemmän. Jos me ei yhtään ajatella, mitä me niillä rahoilla tehdään, niin se on ihan sama, mikä rahamäärä me sinne syydetään, emmekä me tule koskaan pärjäämään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Puhun ensin yhden minuutin tähän liittyvästä muusta asiasta, ja se on kuntatalouden musta perjantai, joka oli 17. päivä marraskuuta vuonna 2023. Miksi puhun siitä? Sen takia, että silloin ilmeni vuoden 22 verotulojen lopullinen kertymä ja valtiovarainministeriö antoi jo virka-ajan päätyttyä silloin perjantaina tiedotteen siitä ja se aiheutti šokin tuolla kuntakentässä, koska se olisi merkinnyt yli 500 miljoonan euron lisäleikkauksia vuoden 24 ja 25 kuntien valtionosuuksiin. Istuva hallitus, siis nykyinen Orpon—Purran hallitus, reagoi siihen viikonlopun aikana. Maanantaina ilmoitettiin, että tähän tulee muutos ja vuonna 24 ei näitä lisäleikkauksia tehdä, ja sitten niitä leikkauksia hyvitettiin 100 miljoonaa vuonna 25 ja 200 miljoonalla vuonna 26. Mainitsin tämän sen takia, että tämä kertoo siitä, että jos halutaan reagoida johonkin aluehallinnon tai kuntatalouden taloudelliseen ongelmaan, niin se on mahdollista. Aivan samana ajankohtana, loppusyksyllä 23, kuten täällä edustajakollega Lyly totesi puheenvuorossa, oli nähtävissä, mitä tapahtuu hyvinvointialueiden ensimmäisenä toimintavuonna, ja se johtui soteuudistuksen ulkoisista olosuhteista, pääasiassa neljästä asiasta: Kunnilta ei siirtynyt sitä määrää rahoitusta hyvinvointialueille, joka olisi vastannut vuoden 22 todellisia sosiaali- ja terveydenhuollon kuluja kuntien aikana. Inflaatio vuonna 23 oli korkein 40 vuoteen. Sitä ei oltu huomioitu siinä ennakkoindeksissä. Palkankorotukset, toki se sisältyy siihen inflaatioon, olivat merkittävät vuoden 22 työtaistelujen jälkeen. Ja ostopalvelut uudessa tilanteessa, jossa tapahtui tämä liikkeenluovutus, menivät uusiksi, ja hintojen nousut olivat kymmenen ja 20 prosentin välillä. Tämä johti siihen ennätyksellisen suureen alijäämään silloin vuonna 23, ja kun se toistui vielä hieman lievempänä vuonna 24, oltiin tilanteessa, jossa vuoteen 26 mennessä eivät hyvinvointialueet millään pysty kattamaan alijäämiä sillä, että ne vuosina 25 ja 26 saavat korvauksen, koska tämähän tarkoittaa, että kahdelta vuodelta tulee oikeat tulot mutta neljältä vuodelta on todelliset menot. Silloin olisi heti pitänyt tehdä tämä uudistus, joka nyt tässä tehdään, mutta sitä tietoisesti jätettiin tekemättä. Hyvinvointialueet olivat istuvalle hallitukselle punainen vaate, kuten täälläkin ollaan jo vähän lievästi ilmaistuna kuultu, että ne olivat se teidän uudistus, ja ne olivat tämmöisiä muuttuneessa tilanteessa opposition tyyssijoja, ja ei haluttu tehdä näitä muutoksia. Kolme vuotta tässä menetettiin, ja sinä aikana alueet ovat osin tehneet kehittämistyötä mutta myös virheellisiä palveluiden karsimisratkaisuja. [Puhemies koputtaa] Mutta hyvä, kun nyt tehdään tämä muutos. Kannatan edustaja Lylyn tekemää vastalauseen 1 mukaista ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Tässä tulee toistoa Räsäsen ja Honkosen hyviin kannanottoihin keskustan näkemyksestä tähän lakiin. — Tämä lakihan on erittäin merkittävä, ja sitä oli valmisteltu yli 20 vuotta ennen kuin se viime hallituksessa ja eduskunnassa hyväksyttiin. Itse tulen tuolta Varsinais-Suomesta, missä hyvinvointialueen, Varhan, alkulähtökohta oli todella kieltämättä hyvin hankala, sillä kokoomus jostain syystä, niin kuin ilmeisesti myöskään eduskunnassa, ei uskonut tämän lain läpimenoon ja sitä vastustettiin myös Varsinais-Suomessa voimakkaasti. Tästä huolimatta kuitenkin saimme nämä asiat jotenkin mallilleen. Varsinais-Suomen hyvinvointialue koostuu 23 000 työntekijästä, ja liikevaihto on 2,3 miljardia, Suomen suurimpia, ja siellä it- ja atk-järjestelmiä taisi olla 30—40, ja ne piti sitten jollain tavalla saada järjestykseen kymmenessä kuukaudessa. Itse kun olen yrittäjä koko ikäni ollut, niin väitän, ettei Suomessa ole yhtään yritystä, joka koskaan on tämmöisen haasteen eteen joutunut. Alkuvaiheessa siinä kohdattiin merkittäviä käynnistymiskustannuksia, ja budjetti valitettavasti ylittyi ensimmäisinä kahtena vuotena aika paljonkin, mutta kovalla työllä siellä on saatu asioita järjestykseen, ja muun muassa edustaja Lindénin rooli on ollut aika merkittävä ryhmänsä kanssa — kiitos hänelle siitä. Tänäkin vuonna meidän taloudellinen tilanne näyttää positiiviselta. Tämä on vain yksi osoitus siitä, että alueilla on kykyä ja tahtoa aina kantaa vastuuta, kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on erittäin myönteistä, että olemme aluehallituksessa löytäneet ratkaisun yli puoluerajojen lähipalvelujen turvaamiseksi koko alueellamme, myös pienissä kunnissa. Jokaisessa kunnassa on vähintään yksi palvelupiste. Kuitenkin täytyy samalla huomioida, että tietysti vanhoja palvelupisteitä on myös jouduttu karsimaan. Keskustan esittämä muutos on välttämätön, jotta hyvinvointialueet pystyvät toimimaan koko Suomessa. Hallituksen nyt esittämä malli alijäämien kattamisajan pidentämisestä on oikean suuntainen, mutta se on riittämätön ja kohtelee alueita eriarvoisesti Suomessa. On muistettava, että hyvinvointialueiden alijäämät ovat syntyneet pääosin niistä itsestään riippumattomista syistä: uudistuksen käynnistämisvaiheen haasteista, rahoitusjärjestelmän valuvioista ja poikkeuksellisista kriiseistä, jotka tekivät alkurahoituksesta alimitoitetun. Hallitus on kuitenkin keskittynyt lähinnä kiristämään alueiden taloudellista ruuvia ja leikkaamaan rahoitusta. Esityksen suurin valuvika on sen harkinnanvaraisuus. Alijäämien kattamisajan pidennys ei olisi automaatio, vaan vaatisi hakemuksen, jonka valtiovarainministeriö voisi joko hyväksyä tai hylätä. Me keskustassa emme hyväksy tällaista hallinnollista hakemushumppaa, joka siirtää päätösvallan ministeriölle, jolla ei ole sotepalvelujen asiantuntemusta. Siksi kannatan keskustan vastalauseen 2 mukaista pykälämuutosta. Me ehdotamme, että alijäämien kattamisaikaa pidennetään kaikille sitä hakeville hyvinvointialueille vuoden 2030 loppuun saakka. Tämä antaisi alueille niiden kipeästi tarvitseman työrauhan uudistaa palveluja ja tasapainottaa taloutta ilman paniikinomaista lähipalvelujen karsimista. Arvoisa puhemies! Valtio ei voi vaatia alueita kantamaan vastuuta rahoituksen riittämättömyydestä samalla kun se itse vaikeuttaa niiden toimintaa uusilla leikkauksilla. Keskusta luottaa hyvinvointialueiden päättäjiin. Nyt on aika antaa alueille mahdollisuus selviytyä ja varmistaa yhdenvertaiset palvelut koko maassa. Sitten oma näkemykseni ehkä tulevaisuuden hyvinvointialueiden talouden mallista: voisi olla, että hyvinvointialueille mahdollistaisin jonkinlaisen verotusoikeuden, ja sillä voitaisiin kehittää hyvinvointialueiden omia erityisvahvuuksia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä tilanne, joka meidän sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä tällä hetkellä on, sehän on vakava. Siinä on toki moni asia mennyt parempaan suuntaan, ja hyvä niin, mutta tosiasiassahan tämä hyvinvointialueiden hyvin jakautunut taloustilanne johtaa ja on johtanut piilopriorisointiin. Siis se on johtanut siihen, että tietyillä alueilla ihmiset saavat tietyt peruspalvelut helpommin kuin toisilla, puhuttiinpa sitten vaikka tehostetun hoiva-asumisen paikasta tai muista palveluista. Tämähän ei vastaa ollenkaan sitä henkeä, jota perustuslain säännökset myös Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmältä edellyttävät. Kuten tässä edellä edustaja Räsänen sanoi, tässä hallituksen esityksessä on oikea tavoite ja tämä on oikeansuuntainen, mutta keskeinen ongelmahan tässä on nyt nimenomaan se, ettei tätä alijäämän kattamisajan pidennystä myönnetä automaattisesti tai hakemuksesta, niin kuin meidän mielestä sen pitäisi tulla, niille hyvinvointialueille, jotka sitä kaikista kipeimmin tarvitsisivat. Tässä oli jo edellä esillä esimerkiksi Keski-Suomen ja Lapin hyvinvointialueiden tilanne ja nämä rahoitusjärjestelmän pohjana ja tarvekertoimen pohjana olevat diagnoositiedot, jotka lähtökohtaisesti ovat esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueen rahoitustasoa vääristäneet jo alusta alkaen. Kun ikään kuin tämä pohja jo alusta lähtien lähti väärälle uralle, alijäämä kasvoi voimakkaasti. Siis kyse oli käytännössä siitä, että saatiin rahoitusta väärillä perusteilla ja saatiin rahoitusta liian vähän suhteessa siihen, mikä väestön todellinen palvelutarve oli, ja siis hyvinvointialueista johtumattomista syistä. Tämä tietysti olisi pitänyt korjata mielellään jo aikaisemmin ja jollakin muulla tavalla, mutta mielestäni jo tämä pelkästään perustelisi sen, että tälle alijäämän kattamisajalle tulisi myöntää pidennys hakemuksesta. Haluan nostaa vielä yhden asian, joka tässä ei ole juurikaan ollut viime aikoina keskustelussa, nimittäin tämä lakisääteinen lisärahoitus, johonka hyvinvointialueilla on oikeus. Silloin kun tätä lainsäädäntöä edellisellä vaalikaudella laadittiin, perustuslakivaliokunta totesi, että tämän lisärahoituksen peruspalvelujen turvaamiseksi pitää olla enemmänkin niin kuin automaatio kuin että sitä anellaan. Nythän sitä ei ole toistaiseksi ainakaan viimeisimpien omien tietojeni mukaan yksikään hyvinvointialue saanut, vaikka isoja vaikeuksia näitä palveluita on useilla järjestää. Eli toivoisin, että tässä nyt palattaisiin sille linjalle, jossa oikeasti halutaan taata joka ikiselle kansalaiselle riittävät palvelut riippumatta siitä, millä hyvinvointialueella hän sattuu asumaan. Hyvinvointialueet tekevät kyllä parhaansa. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Räsäsen tekemää muutosehdotusta.