Suullinen kysymys budjettiriihestä (Laura Meriluoto vas)

Arvoisa herra puhemies! Työttömyydestä aiheutuvat kustannukset tietenkin näkyvät valtion budjetissa paitsi työttömyyden suorina menoina myös esimerkiksi viimesijaisessa sosiaaliturvassa, mutta sen yhteenlaskeminen, mikä näistä johtuu työttömyydestä ja mikä jostakin muusta, ei ole aivan yksiselitteistä. Mutta kuten tässä on moneen kertaan jo kuvattu, se, miten työpaikkoja tähän maahan erityisesti saadaan, yksityisen sektorin kasvua, on juuri se, joka nojaa talouden kasvuun, siihen, että tässä maassa on kannattavaa liiketoimintaa: Yritys uskaltaa työllistää ihmisiä. Yksinyrittäjä päättää siirtyä kaksi ihmistä työllistäväksi yritykseksi. Kymmenen hengen yritys palkkaa kaksi lisää. Sillä tavalla tähän maahan syntyy työpaikkoja. Sen sijaan erilaiset tukityöllistämiskeinot ovat ehdottomasti tarpeellisia silloin, kun työttömyys on korkealla, ja niitä tämä hallitus onkin tehnyt, mutta aito työllisyyspolitiikka nojaa aina talouden kasvuun ja yritysten toimintaedellytyksiin.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se on uskottava, että meidän oikeistohallitus tosiaan teki budjetin, joka heikentää meidän julkista talouttamme eikä meidän velkaantumistamme vähennä, vaan itse asiassa lisää sitä. Se on kyllä harmillinen juttu, koska ei se varmaan teidän alkuperäisiä tavoitteitanne ollut. No, meidän työttömyystilannehan on todella surullinen tällä hetkellä, mutta siitä huolimatta täältä riihestä ei tullut takuutyötä nuorille, ei työttömyysturvan suojaosan palautusta, ei työntekijän palkkaamisen sivukulujen puolitusta, ei siirretty sakkomaksuja työttömistä paikalliseen toimintaan ja työllistävään toimintaan yhtään sen enempää, ei tullut kasvupakettia matkailualalle, ja sitten me ihmetellään, kun se työllisyys ei nouse. No, ei kai se nouse, jos niitä keinoja ei ole. Kun me nähdään, miten tämä työllisyystilanne syö meidän talouttamme, ja jos se ei saa teitä toimimaan, niin saisiko teitä toimimaan se ajatus siitä inhimillisestä hädästä, joka ihmisillä on, kun he eivät pääse töihin, eivät saa toimeentuloa, eivät pääse rakentamaan omaa elämäänsä eteenpäin? Me tarvitaan rohkeampaa työllistämispolitiikkaa Suomeen, jotta me päästään tästä jaloillemme oikeasti. Sadastatuhannesta lisätyöllisestä piti tulla kaksi miljardia valtion kassaan — ei ole tullut. [Puhemies: Kysymys!] Pääministeri, ette osannut vastata siihen, paljonko tämä työttömyystilanne [Puhemies koputtaa] tällä hetkellä meille maksaa, joten kysyn ministeri Purralta: paljonko tämä meidän työttömyystilanteemme meille tällä hetkellä maksaa?

Arvoisa herra puhemies! Meillä on tosiaan ollut aikanaan sellainen järjestelmä, jossa peliongelmaiset pelasivat raha-automaatteja, siitä kolisi rahaa ja tämä raha ohjattiin erilaisille järjestöille. Sillä ruokittiin peliongelmaisuutta ja luotiin valtava kannuste perustaa varsin monenkirjava joukko erilaisia yhdistyksiä, jotka sen jälkeen ovat tottuneet kiinteästi valtionapuja saamaan. [Mika Kari: Kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto!] Osa näistä järjestöistä tekee myöskin äärimmäisen arvokasta työtä, [Välihuuto] mutta ei tarvitse muuta kuin pintapuolisesti katsoa listaa, niin havaitsee jo, että yhdellä ja samalla alallakin toimii kymmenittäin saman alan järjestötoimijoita. [Välihuutoja] — Annoin vain, edustaja Mäkynen, vinkin, miten sosiaalidemokraatitkin pystyvät tähän tutustumaan kuluttamatta siihen sen kummemmin aikaa. — Mutta tässä on nyt olennaista se, että hallitus on laatinut sellaiset kriteerit, joilla järjestöjä kannustetaan yhdistymään, panostamaan siihen konkreettiseen kohtaavaan työhön ja karsimaan hallintoaan. Tätä varmaankaan ei oppositiossakaan ole syytä vastustaa, jollei sitten [Puhemies koputtaa] ole huolissaan jostain muusta kuin siitä itse kohtaavasta työstä.

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, epäilitte jälleen kerran, että SDP ei muista, miten talouspäätökset hallituksessa kulkevat. [Sanna Antikainen: Siltä se vaikuttaa!] Minusta se on vähän ylimielinen kommentti etenkin tilanteessa, jossa te rikotte velkaennätyksen, jossa teidän viimeinen budjettinne ottaa puolet enemmän velkaa kuin valtiovarainministeri Saarikon viimeinen budjetti ja jossa te olette vieneet työttömyyden EU:n korkeimmaksi. Minusta sitä taustaa vasten erityisesti tuo on hiukan ylimielinen kommentti. Arvoisa pääministeri, te käytitte kesän riitelyyn oman ministerinne kanssa näistä järjestöavustusten kriteereistä, ja nyt on saatu selville, että te olette tekemässä näin isot leikkaukset ja ne väistämättä uhkaavat vaikkapa puhevammaisten välttämätöntä apua, lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyä tai jälkihuoltoa. Kun te nyt riihessä päätitte kiihdyttää velkaantumista — siis riihen päätökset [Puhemies koputtaa] kiihdyttävät velkaantumista — onko todella niin, että tässä kokonaisuudessa te ette yhtään [Puhemies koputtaa] löytäneet armoa tälle tärkeälle vapaaehtoistyölle?

Arvoisa herra puhemies! Tämä kyselytunti alkoi sillä, että oppositio kantoi huolta velkaantumisesta. Tosiasiassa oppositio, erityisesti vasemmistoliitto, on ainoastaan huolestunut siitä, että hallitus tekee veronkevennyksiä, että yritykset ja työntekijät saavat hieman enemmän rahaa, joka heille kuuluu. [Välihuutoja] Mitä tulee tähän kokonaisuuteen, niin avasin tätä jo ensimmäisessä vastauksessani. Ensi vuoden budjetissa säästöjen kokonaistaso lähentelee viittä miljardia. Sen lisäksi, kyllä, me teemme veronkevennyksiä. Valitettavasti teidän kahdeksan miljardin veronkiristyslista, jota olette pitäneet kesän aikana esillä, tekisi sen, että tässä maassa loppuisi kaikki kasvu. Se, mitä ylipäätänsä seuraa veronkiristyksistä, on jotain sellaista, mitä tämä hallitus ei tavoittele. Samaan aikaan meidän nettosopeutus meidän päätöksillämme on selvää myös ensi vuonna. Määräaikaisia menolisäyksiä liittyy Ukrainan tukemiseen ja meidän investointipakettiin. Kertokaa, mitä te näistä vastustatte. [Puhemies koputtaa] Sen lisäksi nämä säästöt ovat pysyviä ainakin niin kauan kunnes ne joku peruuttaa. Ne ovat pysyviä. Sen sijaan nämä menolisäykset ovat väliaikaisia. Toivottavasti eivät kuitenkaan ne veronkevennykset.

Arvoisa puhemies! Eihän siitä nyt pääse mihinkään, että hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut. Te ette ole lunastaneet lupauksianne velkasuhteen vakauttamisesta ettekä sadastatuhannesta uudesta työllisestä. Sen sijaan te laitatte sairaat ja köyhät ihmiset maksamaan suuryrityksille suunnatun lähes miljardin veroalen ja annatte suurtyöttömyyden jyllätä. Budjetin tiedotustilaisuudessa sekä valtiovarainministeri että pääministeri kieltäytyivät lisäksi molemmat vastaamasta kysymykseen budjetin nettosopeutusvaikutuksesta. Media teki onneksi työnsä ja kysyi asiaa valtiovarainministeriöstä, jonka mukaan hallituksen tekemät päätökset heikentävät julkista taloutta vuonna 27. Pääministeri Orpo, hallituksenne tuo siis eduskunnalle syksyllä budjetin, jossa leikataan sotepalveluita ja korotetaan asiakasmaksuja, jossa annetaan suuryrityksille vappumiljardi ja joka heikentää julkista taloutta. Mitäpä luulette, onko tämä kansalaisten näkökulmasta oikeudenmukaista?

Jos vastaan tähän asialliseen osaan kysymyksestä. Suomi kilpailee täysin kansainvälisessä ja globaalissa ympäristössä, ja meidän yritysten toimintaympäristön on oltava kilpailukykyinen siinä tilanteessa. Muun muassa Ranska on laskemassa yhteisöveroaan. Se tietää, että ne päätökset tehdään niin, että nytkin, kun investointeja mietitään, mihin maahan ne esimerkiksi Euroopassa sijoittuvat, niitä mietitään Euroopan eri maiden välillä. Suomi ei ole kaikilta osin se kaikkein houkuttelevin paikka, muun muassa meidän maantieteellisen sijaintimme myötä tai vaikkapa kovasti velkaantuneen julkisen sektorin myötä, mutta Suomen pitää olla kaikessa, mitä me itse voimme tehdä, kilpailukykyinen. Ja kyllä se vaan niin on, että se yritysverotus on yksi niistä. Kun sitä viimeksi laskettiin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen esityksestä — hyvä päätös — niin yhteisöverotuotot kasvoivat vuosi vuodelta sen jälkeen, vaikka sitä laskettiin paljon enemmän kuin me ollaan nyt tekemässä. Minä uskon ja hallitus uskoo siihen, että kun vähemmän verotetaan työtä ja yrittämistä, niin tässä maassa tehdään enemmän työtä ja yritetään enemmän.

Arvoisa puhemies! Täällä pääministeri toi esiin, että on tehty välttämättömiä leikkauksia. Kuinka välttämätöntä on tehdä asiantuntijoidenkin mukaan kohtuuttoman tehottomia veronalennuksia, joista suurin on kohdistettu yhteisöveroalennukseen, kaikkein parhaiten pärjääville yrityksille, ja joita startup-yhteisökin on kritisoinut siitä, että tässä teette veronalennuksia, jotka kohdistuvat vanhaan yrityskantaan eivätkä uuden luomiseen? Kuinka välttämätöntä on kohdistaa isohkoja veronalennuksia kaikkein eniten ansaitseville tässä tilanteessa, kun Suomi on erittäin hankalassa taloudellisessa tilanteessa, jossa kaikkien puolueiden pitäisi olla vastuullisia ja tehdä niitä vaikeita päätöksiä? Mielestäni tämä budjettiriihi osoittaa, että todellisuudessa kokoomus ei ole sitoutunut edes velkajarruun. Te ette kyenneet tekemään tasapainottavia päätöksiä. Te ette kyenneet tekemään semmoisia veropäätöksiä, jotka olisivat vahvistaneet taloutta. Päinvastoin. Pääministeri, minkälaista neuvonantoa te olette saaneet, kun olette päätyneet tällaisiin kohtuuttoman [Puhemies koputtaa] tehottomiin veronalennuksiin? Tulevatko ne teidän vaalirahoittajiltanne, kuten näissä Garden-tapauksissa? [Oikealta: Voi morjens! — Oikealta: Voi voi!]

Arvoisa puhemies! Se nyt vaan on niin, että edelleenkin se talouden kasvu, se, että Suomi menestyy... [Naurua] — ja minä en edelleenkään ymmärrä, mikä siinä naurattaa, kun se on se, mitä me ollaan kai kaikki kaivattu — ...on se tie siihen, että me pystymme pitämään huolta palveluista ja ihmisistä tässä maassa ja turvallisuudesta. Siellä teidän kotipiirissänne taitaa talous kasvaa nopeiten Suomessa, ainakin nopeimmassa päässä, [Mika Riipi: Ja työttömyys myös!] ja työtä on tarjolla. [Mika Riipi: Ja työttömyys kasvaa!] — Joo, mutta on myöskin työtä tarjolla. — Se on se ainut tie. Se on ainut tie. Täällä salissa oppositio oli hyvin laajasti sitä mieltä keväällä, että mitään hyvää ei ole missään, kaikki on menetetty. Minä olen tänään istunut keskustelupöydässä, jossa oli eri alojen huippuasiantuntijoita Suomessa, ja se viesti on positiivinen, [Timo Harakka: Etelärannassa! — Naurua] erityisen positiivinen. Se on sitä eri teollisuudenaloilla. Meillä on toivoa meriteollisuudessa, teknologiateollisuudessa, kvanttilaskennassa, lääkealalla, monilla, monilla muilla aloilla, ja he uskovat tulevaan. Uskotaan mekin. Annetaan niille ihmisille, jotka ovat tällä hetkellä vailla työtä, aidosti toivoa, että tätä kautta se kääntyy. [Puhemies koputtaa] Ei ole oikotietä, meidän maa on ollut niin syvällä, mutta se on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tosiaan onnistunut ajamaan Suomen talouden EU-tarkkailuluokalle, ja on tietenkin surullinen tilanne, että ollaan tässä, mutta on unohtunut, että hallitus on myös onnistunut ajamaan Suomen toisellekin EU:n tarkkailuluokalle, nimittäin sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle. Siellä kaikki viisi mittaria ovat punaisella: työttömyys kasvaa, työllisyysaste laskee, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, kotitalouksien tulokehitys takkuaa, terveyspalveluihin pääsy vaikeutuu. Nyt kun kuuntelee näitä puheita, niin tulee mieleen, onko ihan aidosti niin, että teillä, arvoisa pääministeri, ainoa, minkä te voitte sanoa niille irtisanotuille hyvinvointialueen sairaanhoitajille tai järjestökentän ammattilaisille, on, että odottakaa, kyllä se talous sieltä kasvaa ja teidät pelastaa. Eikö mitään muuta näille ihmisille ole sanottavaa?

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkään hallitus ei ole tehnyt vielä mitään päätöksiä siitä, miten nämä leikkaukset kohdentuvat. Nämä julkisuudessa olleet tiedot ovat olleet sitä, että järjestöt ovat kysyneet valtionapuviranomaiselta, mitä tämä voi tarkoittaa heidän kohdallaan, ja he ovat saaneet alustavaa virkamiesarviota ja sen jälkeen viestineet omalla tavallaan julkisuuteen päin. Se, mihin me kannustamme, on se, että saman alan järjestöt liittyisivät yhteen, fuusioituisivat, karsisivat hallintoaan ja tehokkaammin kuin nyt ohjaisivat sen avun sinne oikeasti tarvitseville. Tässä nimenomaisessa kysymyksessä, minkä edustaja Gebhard esitti, nyt on sitten kysyttävä, onko todella niin, että järjestö, joka pitää toimintaansa tärkeänä, ja sitä monilta osin onkin, on todella tekemässä niin, että se ei ole fuusioitumassa muiden kanssa tai ei ole karsimassa hallintoaan vaan leikkaa juuri siitä kohtaavasta työstä. Se, mihin tämä hallitus tähtää, on se, että nämä järjestöt fuusioituisivat ja karsisivat hallintoaan ja ohjaisivat sen resurssin juuri siihen aitoon, kohtaavaan työhön, esimerkiksi siihen Papunetiin. [Välihuutoja — Krista Kiuru: Mihin se Kehitysvammaliitto sitten laitetaan?]

Arvoisa puhemies! Se on ikävää, että joudumme tekemään leikkauksia, ja ne menevät läpi yhteiskunnan, läpi valtion budjetin. Mitä tulee tähän, miten leikkaukset järjestökenttään kohdentuvat, niin se prosessi on alkamassa. Sen takia on liian aikaista... Ei kukaan pysty sanomaan vielä, mikä on se lopullinen rahanjako, mutta se pääperiaate, josta me liikkeelle lähdemme ja josta ministeri kertoo lisää, on se kohtaava työ. Mahdollisimman hyvin me pyrimme löytämään ne kaikkein tärkeimmät palvelut, [Välihuutoja vasemmalta] joita heikommassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat, eli sen kohtaavan työn, ja tekemään ne painotukset niin, että niitä turvataan.