Hallituksen esitys eduskunnalle eläintenpitokieltoa koskevan lainsäädännön muuttamiseksi

Arvoisa puhemies! Otin vielä yhden puheenvuoron. Haluan kertoa yhdestä tapauksesta pari viikkoa sitten. Tämä aihe on sen takia tässä minun puheenvuorossani, koska mietin, mikä on meidän vastuumme, jos eläimelle käy jotain. Tämä oli sellainen tapaus, että ystäväni tuolta Varsinais-Suomesta soitti minulle yksi aamu pari viikkoa sitten, että mitä hän tekee, kun hän on täällä yhden kunnan, pitäjän keskustassa, ja hän näkee, että kettu raahautuu täällä ydinkeskustassa jalassaan metsästysraudat ja pääsee vain vaivoin eteenpäin. Kova kolina kuuluu, kun nämä raudat iskevät asfalttiin. Mitä hän tekee? Päätettiin, että hän soittaa heti metsästäjälle, että pääsisi kettu sitten tästä tuskastaan. Sitten minä soitin Varsinais-Suomen riistapäällikölle. Hän hyvin ystävällisesti sanoi, että tämähän on täydellisesti lainvastaista, siinä on lakia rikottu, ja heti soitto hälytyskeskukseen ja ne hoitavat asiat eteenpäin. No, minä soitin sitten tälle ystävälleni ja sanoin, että soita hälytyskeskukseen, kun otit jopa kuvankin siitä ketusta ja tiedät siitä asiasta. Hän sanoi, että joo. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että onko hän soittanut, ja soitin puolen tunnin päästä uudestaan. Minä arvasin: hän ei ollut soittanut hälytyskeskukseen, koska hän pelkäsi, että jos se oli joku naapuri tai tuttava, jonka metsästysraudat nyt olivat siellä väärässä paikassa ja lainvastaisesti. Minä olin vähän tuohtunut ja sanoin, että selvä, vastaa sitten puhelimeen, jos sinulle soitetaan, niin minä ilmoitan. Soitin hälytyskeskukseen, ja siellä laitettiin asia eteenpäin. He olivat hoitaneet niin, että kettu pääsi tuskistaan sitten. Se oli lainvastaista, se olisi voinut mennä jonkun lapsen jalkaan, marjastajan jalkaan, jonkun muun eläimen jalkaan. Tällaista tapahtuu. Mikä on meidän vastuumme, jos me kohtaamme tilanteen, jossa on eläintä kohdeltu kaltoin? Päivittelemmekö sitä Facebookissa tai jossain muussa, että kamala tapaus, vai teemmekö jotakin? Tietenkään nämä ilmiannot eivät saa olla sellaisia, että kiusataan jotain ihmistä tai tuotantoeläimistä tehdään jotain ilmoitusta, vaikkei se pidä paikkaansa. Ei mitään kiusaamista. Mutta jos todella näemme, niin kyllä meidän velvollisuus on edistää asiaa niin, että me teemme ilmoituksen, ja jos ei tunnu, että se tepsii, niin niin kauan otetaan yhteyksiä, että asia hoituu. Valvontaa tietysti on vaikea hoitaa, koska niin paljon ei olekaan virkamiehiä ja poliiseja, että kaikkeen pystyy vaikuttamaan. Mutta kyllä se on niin, että kun Rasinkangas ja Rintamäki täällä omassa työssään ovat tavanneet ja kohdanneet niin paljon väärinkäytöksiä ja kamalia tapauksia, niin ymmärrän, että olette tosi vahvasti tämän lain, hallituksen esityksen takana. Hienoa, että perussuomalaisten ja hallituksen esitys on nyt täällä ja perussuomalaisten Leena Meri, oikeusministeri, sitä ajaa. Meillä on myös eduskunnassa paljon henkilöitä eri puolueista, jotka varmaan ovat tämän lain ja tämän hallituksen esityksen takana ja puoltavat sitä, ja tiedän, että yrittävät kovin myös eläinten hyvinvointia edistää. Meillä on eläinsuojeluryhmä täällä eduskunnassa, ja minäkin olen ollut siinä varmaan melkein alusta lähtien, kun olen ollut melkein 15 vuotta jo tähän mennessä täällä eduskunnassa. Ollaan yritetty kovin viedä asioita läpi, mutta usein se on vähän hankalaa. Hienoa, että tämä edistyy. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! En malttanut olla käyttämättä puheenvuoroa, kun edustaja Elomaa piti erinomaisen puheenvuoron, missä hän mainitsi myös villieläimet ja sanan ”empatia”. Olen täysin samaa mieltä siitä, että meidän kaikkien aikuisten tulisi omissa kodeissaan jo pienille lapsille puhua empatiasta ja näyttää, mitä se empatia on, koska sitä empatiaa saadaan aikaan kasvattamalla. Itse olen myöskin poliisina nähnyt ikäviä tilanteita luonnon villieläinten kohtelusta. Jos tässä nyt esimerkkinä kerron vaikkapa nähneeni pari kertaa tapauksen, missä siili oli jalkapallona. Tämmöisissä tilanteissa ei riitä selitykseksi, että pojat ovat poikia, sille, että näin kohtelivat. Nämä ovat aina semmoisia asioita, mistä pitää tehdä rikosilmoitus, kun näkee tai havaitsee tällaisen ikävän käyttäytymisen myöskin villieläimiä kohtaan. Elikkä pidetään huolta kaikista eläimistä. Mitään eläintä ei saa kohdella kaltoin eikä rääkätä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on vahvistaa eläinten hyvinvointia ja lähettää samalla tärkeää viestiä siitä, että eläinten kaltoinkohtelua ei meidän yhteiskunnassamme hyväksytä. Eläimet eivät voi puolustaa itseään eivätkä kertoa kokemastaan kärsimyksestä. Siksi lainsäädännön tehtävänä on suojella niitä tehokkaasti silloin, kun joku on osoittanut olevansa kykenemätön huolehtimaan niiden hyvinvoinnista. Eläimiä pahoinpitelevät tai kaltoin kohtelevat ihmiset eivät ansaitse pitää eläimiä. Poliisina olen kohdannut todella surullisia tapauksia, missä tuotantoeläimet on jätetty oman onnensa nojaan osalla piittaamattomuudesta tai taloudellisesta tilanteesta johtuen, osalla mielenterveydellisistä ongelmista johtuen. Toisaalta ilmoitukset vaikkapa lemmikkiänsä hakkaavasta ihmisestä saavat aina virkamiehen veren kiehumaan. Eläin ei koskaan ole omien turhautumisten purkamiseen tarkoitettu nyrkkeilysäkki. Niilläkin on tunteet. Arvoisa puhemies! Pidän erittäin perusteltuna sitä, että eläintenpitokielto määrättäisiin jatkossa pääsääntöisesti myös perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen yhteydessä, ellei kiellon määräämättä jättämiselle ole painavia perusteita. Kannatettavaa on myös kieltojen vähimmäiskestojen pidentäminen. Kolmen vuoden vähimmäiskesto perusmuotoisissa ja viiden vuoden vähimmäiskesto törkeissä eläinsuojelurikoksissa antaa paremmat mahdollisuudet varmistaa eläinten hyvinvointi. Samoin pidän tärkeänä, että eläintenpitokiellon rikkomiseen suhtaudutaan nykyistä vakavammin. On myös hyvä, että esitykseen sisältyy mahdollisuus arvioida kiellon muuttumista tai kumoamista tilanteissa, joissa uusimisriskiä ei enää ole. Arvoisa puhemies! On mainitsemisen arvoista, että tämän lain korjaamisesta ei ollut hallitusohjelmassa minkäänlaista kirjausta, mutta perussuomalainen ministeri Leena Meri on ajanut asiaan määrätietoisesti. Eläintenpitokieltojen määräämisen arvioidaan lisääntyvän 20 prosentilla, ja samalla sen arvioidaan vähentävän eläintenpitokiellon rikkomista. Arvoisa puhemies! Tämä esitys parantaa eläinten asemaa, vahvistaa oikeusturvaa ja lisää seuraamusjärjestelmän uskottavuutta. Siksi pidän tätä esitystä onnistuneena ja kannatettavana. Oikeusministeri Leena Meri on todellinen puurtaja tuodessaan eduskunnalle näitä tärkeitä lakeja. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Osa ihmisistä ei ymmärrä sitä, että tässäkin hallituksen esityksessä puhumme eläimistä eikä esineistä. On tieteellisesti todettu, että eläin tuntee esimerkiksi iloa, surua ja kipua. Tämä on kiistatonta. Vuosien mittaan käsitys eläinten pidosta, hoidosta ja kohtelusta on muuttunut. Mahatma Gandhin tunnettu sitaatti kuuluu: ”Kansakunnan suuruus ja sen moraalinen kehitys voidaan arvioida sen mukaan, miten se kohtelee eläimiään.” Kritiikkinä eläinten kohtelun parantamiseksi usein esitetään, että se olisi jotenkin pois köyhien, sairaiden, vanhojen tai vammaisten ihmisten kohtelusta. Tämä ei pidä paikkaansa. Nämä asiat eivät ole vaihtoehtoja toisilleen. Eläinten kohtelun parantaminen ei ole ihmisiltä pois, ja nyt tänään käsitellään tätä hallituksen esitystä eläinsuojelurikoksista. Kritiikkinä eläinten kohtelun parantamiseksi usein esitetään, että tämä olisi jotenkin pois, niin kuin minä äsken sanoin, mutta se ei todella ole sitä, vaan me haluamme, että eläimiä kohdeltaisiin paremmin. Ja kiitoksia edustaja Harakalle tästä huomiosta. Meillä on paljon niitä edustajia, jotka katsovat, että tähän eläinten pitämiseen pitää tulla korjauksia, ja nyt tämä hallituksen esitys niitä esittää. Syyt eläinten huonoon kohteluun ovat moninaisia. Joskus kyseessä on eläinten omistajan sairaus, mutta usein taustalla ovat taloudelliset syyt. Meillä on pilvin pimein tapauksia, joissa eläimiä on kohdeltu järkyttävän huonosti. Pakettiautolla on kuljetettu satoja koiranpentuja, jotka on riistetty emoiltaan heti synnyttyään. Rikoksia voi tapahtua paitsi lemmikkien myös tuotantoeläinten ja villieläinten kohdalla. Lainsäädännön pitää olla kohdallaan, mutta kaikkein tärkeintä on vaikuttaminen asenteisiin, jotka usein lähtevät lapsuudesta. Eläimistä on ihmiselle valtavasti hyötyä hyvin monilla tavoilla: tuotantoeläimistä tietysti, mutta myös vaikkapa koirien hyödyntämisestä erilaisissa tehtävissä, kuten opaskoirana, rajalla, huumekoirana, ruumiskoirana, erilaisten sairauksien tunnistajana, homekoirana ja niin edelleen. On myös kiistatonta, että lemmikkien ja eri eläinten vaikutus monen ihmisen hyvinvointiin, niin henkiseen kuin fyysiseenkin, on keskeinen. Jokaisella ihmisellä on elämässään vastoinkäymisiä. Koirieni läsnäolo on auttanut minua henkisesti kestämään monia koettelemuksia. Kiitän koiriani myös siitä, että lenkkeilyn myötä peruskunto on pysynyt kohtuullisena, niin kuin monen muunkin. Suomessa tuotantoeläimiä kohdellaan suhteellisen hyvin. Laiminlyöntejäkin tapahtuu, mutta syy on usein taloudellinen. Tuottajilla on tiukkaa, varsinkin tänä päivänä, tai tilallinen terveydentila aiheuttaa sen, ettei enää jaksa ja pysty pitämään tuotantoeläimistään ja niiden hyvinvoinnista huolta. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen kuuluu mielestäni myös lihataloille ja teurastamoille, ei yksin tuottajille. Meidän täytyy muistaa, että eläintuotteita käyttäessämme eläinten hyvinvoinnin edistäminen ei voi olla ainoastaan tuottajien vastuulla, kuten totesin, ja kustannettavana. Kuluttajan olisi tärkeää saada tietää, että eläinten hyvinvointi on otettu tuotannossa huomioon. Luonnoneläimetkään eivät saa jäädä eläinten hyvinvointilain ulkopuolelle. Lapinlahden Savukukko-vyyhdin, salametsästysvyyhdin, kaltaista toimintaa meillä ei saa enää koskaan tapahtua. Tällainen toiminta pilaa tarpeellisten, tärkeiden metsästäjien mainetta. Tässä kohtaa totean, että hallituksen esitys on valtavan hyvä, ja tässäkin puheenvuorossani kiitän eritoten ministeri Leena Merta.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Minä tarkastelen tätä asiaa nyt pikkasen eri näkökulmasta. Meillä on lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle eläintenpitokieltoa koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Kyseessä on itselleni hieman ainutlaatuinen asiakohta, sillä poikkeuksellisesti annoin lakiesityksen luonnoksesta oman lausunnon keväällä lausuntokierroksella. Sen voi edelleen lukea lausuntopalvelu.fi-verkkosivulta. Koko lausuntoa ei ole mahdollista ajanpuutteen vuoksi tässä toistaa, mutta yritän tiivistää olennaiset kohdat. Venäjän laajamittaisella hyökkäyksellä Ukrainaan helmikuussa 22 on ollut merkittävä heikentävä vaikutus Suomen talous- ja turvallisuusympäristöön. Haasteellinen ja epävakaa toimintaympäristö on muuttanut asioiden tärkeysjärjestystä niin kansallisessa kuin eurooppalaisessa päätöksenteossa. Sotilaallisen varautumisen lisäksi keskeistä on pitää huoli Suomen huoltovarmuudesta. Toimiva kotimainen ruuantuotanto on äärimmäisen olennainen osa tätä. Lakeja säädettäessä tulisikin viimeiseen asti välttää päätöksiä, jotka voivat heikentää Suomen huoltovarmuutta. Erilaisten selvitysten perusteella Suomen maatalouden taloudellisen kehityksen tiedetään olleen pitkällä aikavälillä heikkoa. Maatalousyrittäjät ovat muita elintarvikeketjun toimijoita alttiimpia kansainvälisiltä markkinoilta tuleville muutoksille. Yksi näkyvimmistä esimerkeistä maatalouden ongelmiin liittyen on ollut erityisesti vuonna 25 laajasti uutisoitu puute naudan jauhelihasta vähittäiskaupoissa. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen huomautti helmikuussa 26 julkaistussa Ylen MOT-ohjelmassa, että kotimaisen naudanlihan tuotannon säilyttäminen on huoltovarmuusasia. Hän kertoi pitävänsä yhteisenä etuna sitä, että koko elintarvikeketju, kotieläintuotanto mukaan lukien, on kokonaisuudessaan kannattava. Arvoisa puhemies! Ehdotettua hallituksen esitystä eläintenpitokieltoa koskevan sääntelyn muuttamiseksi täytyy tarkastella talous- ja turvallisuusympäristön haastavuuden vuoksi ensisijaisesti huoltovarmuusnäkökulman kautta. Sellaiseen lainsäädäntöön, joka edes mahdollisesti heikentää maamme huoltovarmuutta, ei Suomella tässä maailmanajassa ole varaa. On erityisen tärkeää, että lainsäädännössä huomioidaan ammattimaisen eläintenpidon erityispiirteet. Tuotantoeläimiä elinkeinonharjoitusmielessä pitäviä maataloustuottajia ei pitäisi sääntelyssä kohdella samalla tavalla kuin lemmikkieläinten pitäjiä, sillä kyseessä on kaksi merkittävästi toisistaan eroavaa tapaa omistaa ja hoitaa eläimiä. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n mukaan pelotevaikutus eläinsuojelusäännösten noudattamatta jättämisen seuraamuksista on jo nykyisellä tasolla maataloustuottajille todella suuri. Usein jo pelkkä eläintenpitäjään kohdistuva esitutkinnan aloittaminen voi johtaa eläintenpitokieltoon liittyvien tukien pidätykseen tai kaupallisten suhteiden kautta tuleviin sanktioihin. Tällaisesta aiheutuu yrittäjälle huomattavia taloudellisia haasteita, jotka voivat johtaa lopulta jopa terveen ja kannattavan yritystoiminnan lopettamiseen. MTK:n mukaan suuria riskejä sisältävän alan houkuttelevuutta ei pidä heikentää edelleen kohtuuttoman ankarilla seuraamuspelotteilla. Yhdyn MTK:n huoleen ja haluan muistuttaa, että viime kädessä kyse on Suomen ruuantuotannon huoltovarmuudesta. Tanskassa on käytössä niin sanottu ehdollinen eläintenpitokielto. Kielto voidaan määrätä ehdollisena, jos kieltoa ei voida pitää oikeansuhtaisena lainvastaisen menettelyn laatuun ja menettelyn olosuhteisiin nähden. Henkilö, jolle on aiemmin määrätty ehdollinen eläintenpitokielto ja joka on koeaikana syyllistynyt uudelleenmenettelyyn, joka johtaa kiellon määräämiseen, on tuomittava ehdottomaan eläintenpitokieltoon. Tällaista mallia olisi syytä vakavasti harkita myös Suomeen. Mahdollisuus määrätä eläintenpitokielto ehdollisena ehdottoman sijaan toisi tuomioistuimille keinon rangaista lainvastaisesta toiminnasta tavalla, joka ei parhaassa tapauksessa kuitenkaan veisi maataloustuottajalta koko elinkeinoa alta. Lähialueiden epävakaa ja vaikeasti ennakoitava turvallisuustilanne, ruokahuollon kannalta elintärkeän maatalousalan toivottua vähäisempi vetovoima ja Suomen huoltovarmuuden varmistaminen asettavat kyseenalaiseksi ehdotetut kiristykset eläinsuojelulainsäädäntöön tuotantoeläinten, siis ammattimaisen ruuantuotannon, osalta. Arvoisa puhemies! Siinä oli olennainen osa antamastani lausuntopalautteesta. Haluan kertoa vielä näin lonkalta kerrottuna, mistä tämä johtuu, että minä olen tehnyt tämmöisen. Suomessa on tällä hetkellä kuitenkin sellainen tilanne, että eläinlääkäreiden tulkinnat asioista ovat erilaisia. Minä kerron tämmöisen esimerkin, että eläimellä pitää olla aina vettä saatavilla. Se tulee joistakin säännöistä ja säädöksistä ja laista. Mutta jos siellä on putkimies korjaamassa juomakuppia, niin osan eläinlääkäreistä mukaan silloin rikotaan lakia, vaikka se korjaaminen kestäisi puoli tuntia. Toinen on navetan ruokintapöydän puhdistaminen. Säännöissä sanotaan, että naudalla pitää olla aina ruokaa saatavilla. No, jos sen hyvin pesee, niin silloin se tietenkin pitää tyhjätä, mutta joidenkin eläinlääkäreiden tulkinnan mukaan silloin rikotaan lakia, kun sillä ei ole ruokaa saatavilla. Sitten jossakin sanotaan, että kuivituksen pitää olla riittävää. No, se on tulkinnallinen kysymys, mikä on riittävää. Jos tällaisen asian takia joku perhe, jolla on maataloutta, joutuu ongelmiin — he voivat menettää ne eläimet, kun eläinlääkäri määrää eläintenpitokieltoa siellä — ja perhe menettää sillä heidän ainoan ansaintansa, niin tämä on aivan kohtuutonta. Haluan korostaa vielä, että minä tarkoitan nyt nimenomaan tuotantoeläimiä. Olen muuten tästä laista täysin samaa mieltä. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eläintenpitokieltoa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi on hyvä askel kohti niin tuotanto- kuin kotieläinten hyvinvoinnin vahvistamista Suomessa. Eläimet ovat riippuvaisia ihmisistä, eikä meidän tule katsoa sivusta myöskään niitä tilanteita, joissa eläinkuntaa kohdellaan kaltoin. Esityksen merkittävin uudistus on se, että perusmuotoiseen eläinsuojelurikokseen syyllistynyt henkilö määrättäisiin lähtökohtaisesti eläintenpitokieltoon. Nykyisin kielto on ollut harkinnanvarainen, mutta jatkossa kiellon määrääminen olisi perusperiaate, ellei sen määräämättä jättämiselle ole painavia perusteita. Vihdoinkin siis eläintenpidon vakava laiminlyönti ja eläinten kaltoinkohtelu otetaan myös lainsäädännön silmissä vakavasti seuraamuksineen ja rangaistuksineen. Toinen keskeinen uudistus on eläintenpitokieltojen pidentäminen. Perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen perusteella kiellon vähimmäiskesto nousisi yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen, ja törkeissä tapauksissa vähimmäiskesto olisi jatkossa viisi vuotta. Tämä parantaa eläinten suojaa ja vähentää riskiä sille, että eläin päätyy jälleen saman tien sellaisen henkilön vastuulle, joka on osoittanut piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista ja laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Myös eläintenpitokiellon rikkomiseen suhtaudutaan jatkossa vakavammin. Rikkomissäännös siirretään rikoslakiin, ja enimmäisrangaistukseksi säädetään vuosi vankeutta. Tämä vahvistaa lainsäädännön pelotetta ja uskottavuutta sekä tukee viranomaisten mahdollisuuksia valvoa sen noudattamista. Arvoisa puhemies! On tärkeää todeta, että tämä esitys ei ole hyökkäys ketään vastuullista eläintenpitäjää kohtaan, päinvastoin. On hyvä myös muistaa, että meillä on Suomessa tuhansien vuosien historia metsästäjäkansana. Metsästyskulttuurin keskeisenä periaatteena on aina ollut huolehtia metsästyskoirista uskollisina kumppaneina ja myös riistaeläimen kunnioittaminen. Nämä riistaan liittyvät vuosisatoja kestäneet rituaalit ovat historian saatossa varmistaneet meille metsästysonnen, lepyttäneet metsän henkiä ja osoittaneet kunnioitusta kaadettua riistaeläintä kohtaan. Eläimen tarpeettoman kärsimyksen välttäminen kuuluu hyvään metsästystapaan, jota myös jokainen vastuullinen metsästäjä meillä Suomessa noudattaa. Siten tämän lain tavoitteet soveltuvat niin lemmikkieläinten omistajien, maatalousyrittäjien kuin myös metsästäjienkin näkemyksiin. Kun yhteiskunta puuttuu aiempaa tehokkaammin vakaviin eläinsuojelurikoksiin, vahvistetaan samalla sitä eläimiä arvostavaa ajattelutapaa, johon vastuullinen eläintuotanto, lemmikkieläinten pitäminen kuin myöskin metsästys linkittyvät. Mitään elinkeinoa ei tule tuomita toisten väärinkäytöksistä, ja onkin hyvä, että jatkossa eläinkuntaa kaltoin kohtelevat saavat heille kuuluvat seurauksensa. — Kiitos hyvän lain valmistelusta.

Arvoisa puhemies! Haluan käyttää tilaisuuden kiittääkseni edustaja Elomaata siitä arvokkaasta työstä, jota hän on tässä vuosikaudet tehnyt eläinten hyvinvoinnin eteen. Voin vain vakuuttaa, että tämä on nimenomaan sellainen teema... Muistaakseni itse olen aika useinkin allekirjoittanut näitä laki- ja toimenpidealoitteita asiaan liittyen, ja uskon vakaasti, että tämä on asia, joka yhdistää ihan puoluerajojen yli meitä kaikkia tässä salissa. Tietenkin edistysaskeleet ovat erittäin tervetulleita, mutta myöskin on sitten huomattava, että takapakkiakin on joissakin asioissa otettu johtuen siitä, että kyseessä on suuren luokan bisnes, jossa sitten aina eläinten edut ja oikeudet ja hyvinvointi eivät tule huomioiduiksi. Mutta varmasti yhteinen työmme tässä jatkuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutoksia rikoslain ja eläinten hyvinvoinnista annetun lain eläintenpitokieltoa koskevaan sääntelyyn. Muutokset koskisivat eläintenpitokiellon määräämisen edellytyksiä, määräaikaisen eläintenpitokiellon vähimmäiskestoa sekä eläintenpitokiellon rikkomisesta säädettyä rangaistusasteikkoa. Eläintenpitokiellon määräämisedellytyksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta tuomittu henkilö olisi lähtökohtaisesti määrättävä eläintenpitokieltoon. Myös määräaikaisen eläintenpitokiellon vähimmäiskestoa ehdotetaan pidennettäväksi porrastetusti. Perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen perusteella määrättävän kiellon vähimmäiskesto nousisi nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen, kun taas törkeän eläinsuojelurikoksen perusteella määrättävän eläintenpitokiellon vähimmäiskestoksi säädettäisiin viisi vuotta. Vähimmäiskestojen korottamista näiden rikoslajien osalta voidaan pitää perusteltuna eläintenpitokiellon vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Eläinsuojelurikosten taustalla vaikuttavien syiden ja tekijöiden perusteella voidaan arvioida, että rikosten uusimisriskin vähentäminen ja eläinten hyvinvoinnin vaarantumisen ehkäiseminen edellyttävät riittävän pitkää aikaa. Eläintenpitokieltoa ei anneta kevyin perustein. Sen saamiseksi on pitänyt tehdä vakavia laiminlyöntejä eläinten kohtelemisessa. Tähän asti myös rangaistukset ovat olleet valitettavasti yleensä rangaistusasteikon alemmasta päästä eli käytännössä, todella, melko mitättömiä. Tapauksia eläinten huonosta kohtelusta tulee jatkuvasti ilmi, mutta nämä ovat vain jäävuoren huippu. Todellinen ongelma on paljon suurempi. Oikeusministeri Leena Meri on tehnyt tässä tilanteessa todella arvokasta työtä viedessään tätä lakimuutosta määrätietoisesti eteenpäin. Meillä edustajilla on valtavasti neljän vuoden aikana, vaalikaudessa, asioita, joihin pitää perehtyä. Ihan kaikkiin ei voi kovin syvällisesti ehtiä perehtymään. Itselläkin on noin kuusi osa-aluetta, ja yritän niihin syventyä vähän lähemmin. Yksi niistä on ollut aina eläinten hyvinvointi ja eläimet. Olen kerännyt eläimiin kohdistuvien valtiotoimieni listan vuodesta 2011, ja niitä on 26. Juuri tämän hallituksen esityksen kaltaiseen olen tehnyt näitä valiokuntatoimia kuusi kappaletta. Niistä on pari lakialoitettakin. Minun täytyy sanoa, että kovinkaan usein ei saa montaa nimeä niihin kirjoituksiin ja niihin valtiopäivähankkeisiin. Jostain syystä vaan ajatellaan, että on muita asioita, ettei ehditä varmaan perehtyä niinkään. Mutta tämä on ollut henkilökohtaisesti minulle hyvin tärkeä, yksi osa näistä kuudesta osa-alueesta, mihin olen perehtynyt, ja nyt olen todella iloinen, todella kiitollinen, että tämä hallitus, ja eritoten oikeusministeri Leena Meri, on vihdoin saanut tämän asian esitykseksi tänne. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä on kyse erityisen tärkeästä asiasta, eläinten hyvästä kohtelusta ja siitä, millaisia seurauksia eläinten hyvinvoinnin vakavasta laiminlyönnistä tulee olla. Kokoomuksen lähtökohta on yksinkertainen: eläinten hyvä kohtelu kuuluu sivistykseen ja sivistyneeseen yhteiskuntaan. Jos ihminen syyllistyy eläinsuojelurikokseen, teolla pitää olla myös tuntuvat seuraukset. Eläimiä ei voida kohdella välinpitämättömästi tai julmasti ilman, että siitä seuraisi todellista vastuuta. Siksi on perusteltua kiristää eläintenpitokieltoja ja puuttua nykyistä tehokkaammin myös niiden rikkomiseen. Jatkossa eläintenpitokiellon rikkomisesta ja rikoksista voidaan tuomita selkeästi ankarampia rangaistuksia — hyvä niin. Tämä on merkittävä parannus ja aivan oikea suunta. Eläintenpitokielto ei ole vain muodollinen määräys. Sen tarkoituksena on estää eläinten joutuminen uudelleen sellaisen ihmisen hoitoon, joka on jo osoittanut olevansa kykenemätön huolehtimaan niistä asianmukaisesti. Samalla meidän on pidettävä huolta siitä, että valvonta toimii ja että viranomaisilla on riittävät mahdollisuudet puuttua tilanteisiin ajoissa. Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen kertoo paljon yhteiskuntamme arvoista ja tilasta. Vastuu heikoimmassa asemassa olevista, myös eläimistä, on osa sivistystä ja vastuullisuutta. Siksi kannatan näitä muutoksia. Eläinten kaltoinkohteluun on oltava nollatoleranssi. Sääntöjen ja lakien rikkomisesta on seurattava tuntuvia rangaistuksia. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, ministeri! Eläinten hyvä kohtelu on yksi sivistyneen yhteiskunnan keskeisistä tunnusmerkeistä. Meillä ihmisillä on eettinen ja oikeudellinen velvollisuus pitää huolta niistä, joilla ei ole omaa ääntä. Eläinten kaltoinkohtelua ei voi hyväksyä missään muodossa. Lehdistä luemme kuitenkin säännöllisesti eläinten hyvinvoinnin ja hoidon vakavista laiminlyönneistä, pahoinpitelyistä, pentutehtaista ja niin edelleen. Ihmisellä, joka kohtelee eläimiään huonosti ja syyllistyy eläinsuojelurikokseen, ei pidä olla mahdollisuutta eläinten pitämiseen. Eläinten hyvinvointi ja riittävä suojelu on varmistettava riittävän pitkillä eläintenpitokielloilla sekä uskottavilla rangaistuksilla niiden rikkojille. Vain siten osoitamme, ettei eläinten kaltoinkohtelu ole yhteiskunnassamme hyväksyttävää. Käsittelyssä olevan esityksen tavoitteena on tehostaa eläintenpitokieltoja turvaamistoimenpiteenä ja torjua eläinsuojelurikollisuutta entistä vaikuttavammin. Lakimuutoksella varmistetaan eläinsuojelullisten ja eläinten hyvää kohtelua koskevien tavoitteiden toteutuminen käytännössä. Käytännössä tämä uudistus tuo nykytilaan monia parannuksia, joista jo useat täällä ovat maininneet. Perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen yhteydessä kielto on jatkossa määrättävä, ellei sen määräämättä jättämiselle ole erittäin painavia perusteita. Vähimmäiskesto perusmuotoisessa eläinsuojelurikoksessa kolminkertaistetaan nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen, ja törkeän eläinsuojelurikoksen kohdalla vähimmäiskestoksi säädetään viisi vuotta. Rangaistussäännös siirretään myöskin rikoslakiin. Kiellon rikkomisesta voidaan jatkossa tuomita enimmillään vuosi vankeutta, mikä saattaa rangaistusasteikon paremmin vastaamaan teon moitittavuutta ja eläinten suojelutarvetta, kun eläintenpitokieltoa rikotaan. Arvoisa puhemies! Tämä esitys lisää eläinten hyvinvointia tehostamalla eläintenpitokiellon vaikuttavuutta ja laajentamalla sen käyttöä. Samalla on tärkeää huomata ja painottaa sitä, että tämä esitys ei millään tavoin rajoita tai hankaloita niiden lukuisten suomalaisten elämää ja eläintenpitoa, jotka hoitavat asiansa kunnollisesti ja kohtelevat eläimiään suurella sydämellä ja vastuullisuudella. Muutos puuttuu täsmällisesti ja päättäväisesti vain siihen toimintaan, joka rikkoo yhteisiä arvojamme ja vaarantaa eläinten hyvinvointia. Lakiesitys on erittäin kannatettava ja odotettu askel kohti entistä vastuullisempaa ja sivistyneempää yhteiskuntaa. Kiitos ministerille esityksen tuomisesta eduskuntaan! Tämän lisäksi on muistettava se, että eläintenpitokiellon tehokkuus riippuu siitä, onko valvontaviranomaisilla tosiasialliset mahdollisuudet valvoa kieltojen noudattamista. Valvontaeläinlääkäreillä on oltava riittävät resurssit ja toimivaltuudet, ja lisäksi viranomaisten välistä tietojenvaihtoa on sujuvoitettava jatkossa. Kynnys valvontatarkastuksille tulee olla myös sellainen, että eläinsuojelulain toteutuminen ei vaarannu. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! ”Eläimet ovat puolustuskyvyttömiä eivätkä voi suojella itse itseään. Siksi se on meidän ihmisten tehtävä. Eläimiä pahoinpitelevät tai muuten kaltoinkohtelevat ihmiset eivät ansaitse pitää eläimiä, ja eläinten hyvinvointi pitää siksi varmistaa riittävän pitkillä eläintenpitokielloilla ja riittävän ankarilla rangaistuksilla kiellon rikkojille.” Näin sanoi oikeusministeri Leena Meri tiedotteessaan, jossa ilmoitettiin tämän käsittelyssä olevan hallituksen esityksen etenemisestä eduskuntaan. Näihin ministerin sanoihin on helppo yhtyä. Hallituksen esityksen myötä eläintenpitokiellon käyttöä lisätään ja kiellosta tulee selkeä pääsääntö eläinsuojelurikoksissa. Vähimmäiskesto pitenee kolmeen vuoteen perusmuotoisessa rikoksessa ja viiteen vuoteen törkeässä rikoksessa. Vähimmäiskeston pidentymisen lisäksi myös rangaistukset kiellon rikkomisesta kovenevat. Jatkossa eläintenpitokiellon rikkomisesta voidaan tuomita jopa vuodeksi vankeuteen. Nämä ovat erittäin tärkeitä uudistuksia. Olemme valitettavan usein saaneet kuulla ja nähdä näitä tapauksia, joissa kodin lemmikit tai tuotantoeläimet — nautakarja, hevoset, kissat, koirat, lampaat ja monet muut — kokevat kaltoinkohtelua, laiminlyöntejä ja jopa järkyttävää väkivaltaa. Syitä näihin kaltoinkohteluihin on monia. Syynä voi olla taloudellisen hyödyn tavoittelu. Syynä voi olla myös terveydellinen, henkinen tai taloudellinen romahdus, joskus riitaisan avioeron kosto, joskus pelkkä välinpitämättömyys tai sairas mieli, jossa joku saa tyydytystä viattomien eläinten kiduttamisesta. Toivottavaa olisikin, että myös kansalaisten ilmoituskynnys viranomaisille olisi matalampi, kun he näkevät eläinten huonoa kohtelua tai siitä herää aito huoli. Arvoisa puhemies! Esityksen myötä saadaan siis paremmin puututtua eläintenpitokiellon rikkojiin, kun heille tulee kunnollinen rangaistus. Kiellon määräajan pidentäminen tulee myös vähentämään eläinten kohtaamaa epäinhimillistä kohtelua. Kannatan lämpimästi ministeri Meren erinomaista esitystä, jonka on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2027. — Kiitos.