Lakialoite laiksi sukupolvivastuusta, ennakointia ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta toteuttavasta suunnittelusta ja arvioinnista

Arvoisa puhemies! Tuossa kollega Mäenpää pohti tätä meidän tilaa ja tulevaisuutta. Eli tässä on lähes 20 vuotta eletty yli varojen, syöty enemmän kuin tienattu. Siitä emme voi olla ylpeitä, emmekä myöskään varmastikaan lapsenlapsiltamme saa kiitosta siitä, että näin me ollaan haluttu miellyttää äänestäjiä ja otettu vaan lisää velkaa, kun olisi pitänyt tehdä jotain muuta. — Mutta mennään tähän varsinaiseen puheeseen. Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan niin sanottua sukupolvivastuulakia, jonka tarkoituksena olisi velvoittaa valtioneuvostoa arvioimaan päätösten vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä sekä huomioimaan nykyistä järjestelmällisemmin sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Tämä tavoite on kannatettava, sillä hyvässä päätöksenteossa pitäisi aina myös kysyä, millaisen Suomen jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille. Huoli nuorten tulevaisuususkosta on todellinen ja yhteinen. Viimeisimmän nuorisobarometrin tulokset kertovat siitä, että yhä useampi nuori suhtautuu tulevaisuuteen aiempaa epävarmemmin tai pessimistisemmin. Siksi poliittisen järjestelmän on pystyttävä osoittamaan, että se kykenee tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja eikä ainoastaan reagoimaan akuutteihin kriiseihin. Arvoisa puhemies! Meillä on vastuu paitsi nykyisille suomalaisille myös tuleville sukupolville. Julkinen velka, ympäristön tila, koulutuksen taso, tutkimuksen ja innovaatioiden edellytykset sekä yhteiskunnan turvallisuus eivät ole vain tämän päivän kysymyksiä. Ne ovat myös tulevien sukupolvien oikeuksia ja mahdollisuuksia. Siksi pidän arvokkaana, että me myös täällä eduskunnassa pohdimme, miten pitkäjänteisyys, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus sekä tulevaisuusvaikutukset voidaan nykyistä paremmin juurruttaa osaksi kaikkea päätöksentekoa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa varmasti, mutta tulevaisuutta varten voi ja pitää valmistautua ja varautua. — Kiitoksia, arvoisa puhemies, ja hyvää yötä.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja miehet! Minulla näyttää olevan samat muistiinpanot kuin äskeisessä pykälässä, mutta yritetään pärjätä niillä. — Tämä oli muistaakseni edustaja Harakan tekemä aloite sukupolvivastuusta, siitä, miten eri sukupolvia tämä meidän yhteiskunta käsittelee. Jollakin lailla kun itse mietin tätä asiaa, niin ehkä katson eri näkökulmasta kuin moni muu, mutta jos ajattelee omia lapsia ja lastenlapsia, niin jollakin laillahan se olisi oikeudenmukaista, että aina seuraavalle sukupolvelle jäisi valtio yhtä hyvässä kunnossa kuin se on ollut silloin, kun minä olen tähän maahan syntynyt. Suomi on velkaantunut viimeiset 20—30 vuotta todella rajusti, ja miksi näin on tapahtunut? Oikein mietin sitä, kun tätä asiaa ajattelin. Ehkä jollakin lailla meillä on ollut hölmöjä päättäjiä täällä. Maa on velkaantunut, tai se on annettu velkaantua. Täällä on eletty yli varojen viimeiset vuosikymmenet. Velkaantuminen on ollut aivan kohtuuttoman suurta. Silloin kun minä olen syntynyt vuonna 1971, valtionvelka on ollut 672 miljoonaa euroa — elikkä 672 miljoonaa. Vuonna 97, kun minun ensimmäinen lapsi on syntynyt, se on ollut 69 000 miljoonaa. Nyt kun minun lapsenlapsi on syntynyt, niin Suomen valtionvelka on ollut viime vuonna, vuonna 25, 187 000 miljoonaa euroa. En minä tiedä oikein, miten tätä yhteiskuntavastuuta sitten sukupolvien välillä... On tämä kauhea tilanne, että me jätetään velkainen valtio meidän lapsenlapsille, velaksi, että liian ylevästi on eletty. Vanhempi sukupolvi on elänyt aivan liian loistokasta elämää velkarahalla. Sitten toinen asia, mitä ajattelen tässä, on tietenkin tuo talous mutta myöskin sitten Suomen turvallisuus ja se, mitenkä se on muuttunut täällä. Vuonna 71, kun minä olen syntynyt, on arvioitu, että täällä on ollut muualla syntyneitä 10 000—12 000. Vuonna 97, kun vanhin poika on syntynyt, Suomessa on ollut 80 600 muualla syntynyttä, tänne tullutta, ja nyt tällä hetkellä tämä on 660 800. Elikkä velka ja maahanmuutto ovat moninkertaistuneet — voisi sanoa, että monikymmenkertaistuneet — ja samalla meidän lasten ja lastenlasten turvallisuudelle on saattanut käydä aika kylmästi, koska maahanmuuttajien tekemä rikollisuus on ollut valtaisaa ja moninkertaista suomalaisiin verrattuna. Arvoisa puhemies! Tässä olivat nämä minun ajatukseni tästä sukupolvien välisestä yhdenvertaisuudesta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Nuorisohan on aina pilalla. Ovat laiskoja, pukeutuvat väärin, tykkäävät vääristä asioista, valittavat liikaa, eivät mene töihin tai ainakin tekevät töitä liian vähän, opiskelevat hitaasti tai väärällä alalla. Ja jos nykynuoret sanovat olevansa huolissaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, toimeentulosta, mielenterveydestä tai siitä, uskaltaako nykymuotoiseen maailmaan unelmoida omasta jälkikasvusta, vastaus meiltä aikuisilta ja päättäjiltä on turhan usein, että pitäisi kovettaa nahkaa, että ennen oli itse asiassa paljon huonommin ja hurjemmin. Joskus siis tuntuu, etteivät nykynuoret kelpaa edes omalle tulevaisuudelleen, ja siksikin, puhemies, olen erityisen kiitollinen erityisesti edustaja Harakalle tästä lakialoitteesta. Ylisukupolvisuus, pitkäjänteisyys ja vastuu myös jälkeen tulevista kuulostavat usein aika itsestäänselvyyksiltä, mutta jos ne todella olisivat sitä, niin me kai toimisimme jo näiden periaatteiden mukaisesti. Kun eduskunta säätää lakeja ja poliitikot tekevät yhteiskunnallisia ratkaisuja, niin ikään kuin automaattisestihan pitäisi arvioida valintojen seurauksia paitsi meille, jotka elämme tässä ja nyt, myös kaikille heille, jotka jälkeen tulevat. Toden totta tässä suhteessa poliittinen järjestelmä kaipaa ryhtiliikettä. Päätöksenteon aikajänne on pirullisen lyhyt. Vaalikausi on neljä vuotta, budjetit laaditaan vuodeksi kerrallaan, gallupeja tulee kuukausittain ja otsikot vaihtuvat päivittäin tai oikeastaan vielä huomattavasti nopeammin, vaikkeivät yhteiskunnan suurimmat kysymykset juuri koskaan noudata tätä samaa aikataulua. Aikuiseksi kasvaminen jo yksistään kestää pari vuosikymmentä, koulutusinvestointien vaikutukset näkyvät vielä pidemmällä viiveellä, ja toisaalta esimerkiksi lapsiperheköyhyyden seuraukset eivät nollaannu yhtenäkään vaalipäivänä. Ajattelen, että meidän tulisi myös olla aika tarkkoja siitä, mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme tulevista sukupolvista, sillä nimenomaan tulevista ihmisistä on tullut politiikassa myös kohtuullisen kätevä perustelu, vaikuttava argumentti niihin hetkiin, jolloin omia ehkä pääosin arvovalintoja osin jopa piilotetaan nimenomaan jälkeen tulevien selän taa. Tulevat sukupolvethan eivät pääse itse näihin keskusteluihin kertomaan, mitä mieltä he ovat, mitä mieltä olisivat. Sen takia, että tulevien sukupolvien nimissä voidaan perustella mitä tahansa talouspolitiikasta koulutuspolitiikkaan tai ympäristöpolitiikasta työelämäkysymyksiin, on välillä uhkana tai vähintäänkin riskinä se, että tulevat sukupolvet myös inflatoituvat käsitteenä, jos heihin vedotaan kerta toisensa jälkeen tutkitun tiedon ja tosiasioiden sijaan valikoiden. Mehän nimittäin emme voi täällä väittää suojelevamme huomisen nuoria tai jotenkin pelastavamme Suomea, maapalloa heille, jos me emme ole kiinnostuneita esimerkiksi myös tämän päivän lapsista. Emme voi sanoa, että me teemme kipeitä ratkaisuja heidän tulevaisuutensa mahdollisuuksien vuoksi, jos samat ratkaisut heikentävät niiden lasten elämää, joista huomisen aikuisetkin ylipäätään muodostuvat. Erityisen konkreettisesti tämä minusta kiteytyy juuri lapsiperheköyhyyteen. Sen syventäminen ei ole ylisukupolvista vastuullisuutta vaan vastuuttomuutta, sillä lapsuudessa koetun köyhyyden ja pitkäaikaisen stressin vaikutuksista ei ole mitään epäselvyyttä. Puhemies! Toinen asia, jota jäin pohtimaan tämän lakialoitteen myötä, oli se, kenen näkökulmasta me lopulta määrittelemme sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Jos otan esimerkiksi nykynuoret, niin heitäkin kyllä kuullaan ja meillä on valtavan laadukasta nuorisotutkimusta muutenkin. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että nuorten näkemyksiä uskotaan vain silloin, kun ne vahvistavat sen, minkä me aikuiset, me päätöksentekijät, olemme itse jo päättäneet olevan tärkeää. Esimerkiksi nuorisobarometrin tulokset kertovat paljon siitä, millaista tulevaisuutta nykynuoret arvostavat, millaisia kysymyksiä he pohtivat, ja siellä 86 prosenttia piti esimerkiksi ihmisoikeuksia, demokratiaa, luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja eläinten oikeuksia jopa talouskasvua tärkeämpinä asioina. Tässä salissa me ehkä joskus pidämme näitä seikkoja jotenkin idealistisina, mutta minusta niitä kannattaisi ennen kaikkea kuunnella, sillä sukupolvien välinen oikeudenmukaisuushan tarkoittaa myös väistämättä sitä, että meidän täytyy sietää päätöksissä ja poliittisessa järjestelmässä myös sitä, että eri sukupolvilla voi olla, usein onkin, aika erilaisia käsityksiä hyvästä elämästä ja hyvästä yhteiskunnasta. Siksi tämän lakialoitteen mukainen kohtuullisen rakenteellinenkin uudistus siihen, miten me vastuun käsitämme ja miten me sen täällä eduskunnassa ehkä voisimme kantaa, voi olla myös silta näiden eri käsitysten, poliittisten ajatusten ja toisaalta tulevaisuudesta meitä kohden tulevien odotusten suhteen, koska sukupolvivastuu ei tietenkään tarkoita sitä, että me tietäisimme jotenkin täydellisesti, miltä maailma näyttää vuonna 2050 tai 2100, koska emme tietenkään tiedä, mutta ainakin on pakko yrittää nähdä omaa aikaa pidemmälle ja tehdä päätöksiä siihen peilaten. Kiitos vielä kerran erityisesti tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Harakalle, kaikille muille tähän aloitteeseen kontribuoineille ja kaikille puolueille myös. On oikein hienoa, että kaikista puolueista on löytynyt tälle yhteistä ajattelua, ja toivon aloitteelle oikein suurta menestystä myös eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Me toimimme täällä tänään niiden valintojen ehdoilla, joita edelliset sukupolvet ovat tehneet. Minäkin köyhän perheen tyttölapsena olen saanut pitää kotia ja ruokaa itsestäänselvyytenä. Olen saanut opiskella neljännesvuosisadan. Olen saanut jäädä synnytyksessä henkiin kolmesti. Olen saanut käydä töissä myös äitinä. Kaikki nämä ovat historiallisessa katsannossa ihmeitä, utopistisia saavutuksia, joille historia ei tunne vertaa. Toisaalta elän aikaa, jossa näkyy jo, mitä näiden etuoikeuksien hintana menetetään. Näen, miten kokonaisia lajeja häviää, näen, miten viljelysmaita tuhoutuu, näen, miten säät muuttuvat. Eivät aikaisemmat sukupolvet olleet sen tyhmempiä tai moraalittomampia kuin me tai ehkä myöhemmin tulevat, mutta tämä nykytilanne, jossa katsomme maailmaa samanaikaisesti keskellä valtavaa vaurautta ja hyvinvointia ja toisaalta tuhon reunalla, osoittaa hyvin, miten vaikeaa on valita viisaasti ja nähdä pitkälle. Kuitenkin juuri siihen meidän tulisi pyrkiä. Meidän tulisi tehdä päätöksiä kaikkien lajien lasten, tulevien sukupolvien, puolesta ja tehdä niitä päätöksiä kaikella sillä tiedolla, viisaudella ja vastuulla, joka meillä on käytettävissä. Tämä laki ei sinällään takaa parempia päätöksiä, mutta se ehdottaa mekanismia, joka muistuttaa meitä tästä vastuusta. Kiitoksia edustaja Harakalle hienosta avauksesta.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät emme ole onnistuneet varmistamaan, että tämän päivän lapsilla ja nuorilla, tulevista sukupolvista puhumattakaan, olisi tasavertaiset mahdollisuudet hyvään elämään. Olemme tehneet päätöksiä, joiden pitkäaikaisia vaikutuksia emme ole miettineet ja joista emme ole välittäneet. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monen tämän päivän lasten ja nuorten on vaikea nähdä tulevaisuudessa valoa. Nuorisobarometrissä vuonna 2024 näimme suomalaisten nuorten tulevaisuudenuskon romahduksen. Siltä ajalta mieleeni on jäänyt kuva 14-vuotiaasta pohjoissaamelaisesta Piretistä, jonka kyltissä luki: ”Teidän päätökset, meidän tuho.” Hän oli huolissaan poronhoidon tulevaisuudesta talvien muututtua arvaamattomiksi ilmaston kuumentumisen myötä. Sitten vuoden 2024 jälkeen nuorten tulevaisuudenusko on vain heikentynyt. Viime vuoden tulosten mukaan jo puolet nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. Syy siihen, että emme kykene päätöksissämme huomioimaan tulevia sukupolvia ja huolehtimaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, on itsekäs. Monilla päätöksillä varastamme tulevaisuudelta, lapsiltamme ja heidän lapsiltaan. Kyse ei ole siitä, emmekö olisi jo pitkään tienneet, että esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, luonnonvarojen ylikulutus, alkuperäisen luonnon tuhoaminen muun maan käytön alta, vesiin, ilmaan ja maahan päästetyt kemikaalit muuttavat ympäristöä niin, että tulevien sukupolvien elämänmahdollisuudet heikkenevät. Tiedeyhteisö on varoittanut asiasta jo pitkään. Saman ovat tehneet järjestöt YK:sta alkaen. Myös kansalaiset ja nuoret itse ovat vaatineet päätöksiä, jotka mahtuvat planeetan asettamiin reunaehtoihin. Ja kun pelkkä puhe ei ole auttanut, ovat nuoret ja lapset haastaneet valtioita oikeuteen siitä, etteivät ne pysty suojelemaan heitä. Kuusi vuotta sitten kuusi portugalilaista lasta ja nuorta haastoi Euroopan valtiot oikeuteen, koska ne olivat laiminlyöneet toimet ilmastokriisin torjumiseksi. Sen jälkeen ilmasto-oikeudenkäyntejä on nähty enemmänkin, myös meillä Suomessa. Arvoisa puhemies! Meidän päättäjien on herättävä. Nykyinen tapa, jolla teemme päätöksiä lyhyellä aikavälillä unohtaen sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden, ei ole kestävä. Meidän on kyettävä osoittamaan johtajuutta. Äänestäjien pelossa ei pidä laiminlyödä lastemme ja nuortemme tulevaisuutta. Tämä kaikkien eduskuntapuolueiden yhdessä tekemä lakialoite on keino tuoda ylisukupolvinen näkökulma päätöksenteon pohjaksi. Toisin kuin joissain muissa maissa, meillä Suomessa ei tulevien sukupolvien oikeuksia ole kirjattu perustuslakiin. Mielestäni se tulisi tehdä, mutta ennen sitä on tärkeää saada lainsäädäntöön velvoite huomioida tulevat sukupolvet poliittisissa suunnitelmissa ja seurannassa, lainsäädännössä ja sen valmistelussa sekä tulevaisuuden ennakoinnissa, mitä nyt käsittelyssä olevalla lakialoitteella ehdotetaan. Olemme tulevaisuusvaliokunnassa valmistelleet tätä lakiehdotusta yhdessä kaikkien puolueiden kesken. Haluan kiittää kaikkia kollegoita tulevaisuusvaliokunnassa sekä tietenkin niitä 125:tä edustajaa, jotka ovat allekirjoittaneet lakialoitteen. Erikseen haluan kiittää tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajaa, Timo Harakkaa, joka toimi primus motorina tämän lakialoitteen valmistelussa. Aloite on myös hyvä esimerkki siitä, että tässä talossa kyetään yhteistyöhön. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, meidän vastuullamme on varmistaa lastemme ja nuortemme sekä tulevien sukupolvien mahdollisuus hyvään elämään yhteisellä planeetallamme. Mikä voisi olla tärkeämpi tehtävä? Siksi meidän on kyettävä nykyistä kauaskantoisempaan päätöksentekoon. Toki siihen pitäisi pystyä myös ilman asiaa velvoittavaa lainsäädäntöä. Tulokset eivät sen suhteen kuitenkaan mairittele, ja siksi mielestäni on syytä viedä velvoite päätöksenteon ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta lainsäädäntöön. Se on omalta osaltaan lupaus nuorillemme, että me välitämme heidän tulevaisuudestaan.

Eli tämän lain avulla voimme vahvistaa oikeudenmukaisuutta nykyisten ja tulevien sukupolvien välillä, ja tämä varmistaa, että yhteiskuntapolitiikkamme ja sen suunnittelu ja seuranta, lainsäädännön valmistelu sekä ennakointityö suunnataan saavuttamaan myönteisiä vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä. Kuten tässä mainitsin, me katsotaan yleensä vain se budjettiriihi tai ehkä hallituskausi. Yritysmaailmassa puhutaan kvartaalista. Joissakin maissa puhutaan kvartaalista, että se on 25 vuotta. Tässä pitää nyt katsoa tätä aikajännettä vähän lähemmin. Mutta olen vakuuttunut siitä, että tämä on hyvä laki ja että se parantaa meidän tulevaisuudenuskoa kaikissa ikäluokissa, mutta ennen kaikkea nuorten osalta. — Kiitos, tack.

Arvoisa puhemies! Tämä tulevaisuusvaliokunnan yhteinen lakialoite, jonka on 125 kansanedustajaa allekirjoittanut, on merkittävä avaus ja asia täällä eduskunnassa tehtynä, ja tätä kannattaa kyllä hehkuttaa. Olen itsekin tämän lakialoitteen allekirjoittanut. Toisaalta, kun katsotaan tätä maailmantilannetta tällä hetkellä, tulevaisuudenuskoa pitää pystyä näyttämään nimenomaan nuorille ja lapsille siihen, minkälaista tulevaisuutta tehdään ja missä pitää näyttää sitä suuntaa. Sitä pitää Suomen korkeimmassa päättävässä elimessä eli täällä eduskunnassa käyttää ja näyttää sitä suuntaa. Siinä mielessä tämä lakiesitys on kyllä erittäin kannatettava. Se tuo sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, se tuo sen näkökulman kaikkeen päätöksentekoon täällä lainvalmistelussa ja muuta, tarkastelee pitemmällä aikavälillä niitä näkökulmia, mitä me täällä päätöksinä teemme. Erityisesti kun katsotaan meidän ympäristö- ja ilmastokysymyksiä, niin meillä lainsäädännössä niihin aika paljon puututaan, mutta on paljon muitakin asioita, joiden pitää olla meillä tässä tarkastelussa pitemmällä aikavälillä. Arvoisa puhemies! Näen tämän myöskin sellaisena isona askeleena tulevaisuusvaliokunnan työssä tämän vähän reilun 30 vuoden historian aikana. Tämä on semmoinen steppi, jolla on saatu vakiinnutettua tämä valiokunnan työ lainsäädäntöön, ja tässä mielessä ollaan tekemässä oikeita askeleita lainsäädäntöön. Arvoisa puhemies! Itse toivon, että tämä lakiesitys tulee täällä eduskunnassa hyväksytyksi ja siitä tulee arkipäiväinen osa meidän työtä ja siinä mielessä annamme oikean signaalin tuleville sukupolville työstämme täällä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Sanotaan nyt ihan tähän alkuun, että olen allekirjoittanut tämän erinomaisen ja tärkeän aloitteen. Tämä lakialoite käsittelee yhtä politiikan vaikeimmista mutta tärkeimmistä kysymyksistä: miten varmistamme, että päätöksemme eivät ole hyviä ainoastaan seuraavaan budjettiriiheen tai seuraaviin vaaleihin asti vaan ovat sitä myös seuraaville sukupolville. Aloitteen lähtökohta on yksinkertainen: julkinen päätöksenteko on usein väistämättä lyhytjänteistä. Hallitukset vaihtuvat, vaalikaudet päättyvät ja poliittinen keskustelu keskittyy helposti tämän päivän ongelmiin. Samalla monet Suomen suurimmista haasteista eivät kuitenkaan ratkea vuodessa tai edes yhdessä vaalikaudessa. Väestön ikääntyminen, julkisen talouden kestävyys, osaaminen, syntyvyys, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja turvallisuus ovat kaikki kysymyksiä, joiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän. Siksi myös politiikan on pystyttävä parempaan. Arvoisa puhemies! Aloitteessa ehdotetaan niin sanottua sukupolvivastuulakia, jonka tarkoituksena olisi velvoittaa valtioneuvostoa arvioimaan päätösten vaikutuksia pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä sekä huomioimaan nykyistä järjestelmällisemmin sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Tämä tavoite on kannatettava, sillä hyvässä päätöksenteossa pitäisi aina kysyä myös, millaisen Suomen jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille. Huoli nuorten tulevaisuususkosta on todellinen ja yhteinen. Viimeisimmän nuorisobarometrin tulokset kertovat siitä, että yhä useampi nuori suhtautuu tulevaisuuteen aiempaa epävarmemmin tai pessimistisemmin. Siksi poliittisen järjestelmän on pystyttävä osoittamaan, että se kykenee tekemään pitkäjänteisiä ratkaisuja, ei ainoastaan reagoimaan akuutteihin kriiseihin. Arvoisa puhemies! Meillä on vastuu paitsi nykyisille suomalaisille myös tuleville sukupolville. Julkinen velka, ympäristön tila, koulutuksen taso, tutkimuksen ja innovaatioiden edellytykset sekä yhteiskunnan turvallisuus eivät ole vain tämän päivän kysymyksiä. Ne ovat myös tulevien sukupolvien oikeuksia ja mahdollisuuksia. Siksi pidän arvokkaana, että me myös täällä eduskunnassa pohdimme, miten pitkäjänteisyyden, sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden sekä tulevaisuusvaikutukset voi nykyistä paremmin juurruttaa osaksi kaikkea päätöksentekoa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa varmasti, mutta tulevaisuutta varten voi ja pitää valmistautua ja varautua. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Hyvä puhemies, arvoisat kollegat! Suomen eduskunta on halunnut lähettää viestin tuleville sukupolville ja tämän päivän nuorille, joiden tulevaisuudenusko on useiden kyselyiden mukaan romahtanut: kaikki eduskuntapuolueet ovat historiallisesti yhtyneet lakialoitteeseen, jolla on peräti 125 allekirjoitusta [Sinuhe Wallinheimo: Erinomaista!] — kiitos kaikille. Lakialoitetta ovat valmistelleet tulevaisuusvaliokunnan jäsenet kaikista eduskuntapuolueista, todellakin kaikista — kiitos siis, kokoomus, perussuomalaiset, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto, RKP, kristilliset ja Liike Nyt oman ryhmäni lisäksi. Eduskunta on yhteisvoimin tahtonut, että tulevien sukupolvien oikeuksien huomioiminen olisi pysyvä osa suomalaista päätöksentekoa. Eduskunta haluaa vakuuttaa myös tämän päivän lapsille ja nuorille, että sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ohjaa kaikkea toimintaamme. Tulevaisuuden vaikutuksiin ulottuva lakialoite voisi kuulua kaikkien valiokuntien käsiteltäväksi. Kestävyystavoitteet ovat valtiovarojen ja ympäristön alaa. STM ja THL ovat edistäneet kiitettävästi hyvinvointitaloutta, joka on laajempi menestyksen mittari kuin bruttokansantuote. Sivistysvaliokunta on hyvä koti aloitteemme käsittelyyn. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä tarttui kiitettävästi nuorten tulevaisuususkon heikkenemiseen ja julkaisi keväällä toimenpideohjelman. Yksi konkreettinen toimenpide velvoittaa eduskuntaa: ”Turvataan tulevien sukupolvien oikeudet ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kirjaamalla ne lakiin. Ne on turvattava luomalla institutionaalinen ja oikeudellinen perusta kirjaamalla ne sitoviksi velvoitteiksi lakiin ja päätösten vaikutusten arviointiin.” Vaatimukseen tulee nyt siis vastaus tulevaisuusvaliokunnasta. Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta nosti sukupolvivastuulain esille jo vuonna 24 ja on kehittänyt hanketta lukuisten asiantuntijoiden innostamana itse aloitteeseen asti. Kaikki puolueet ovat antaneet panoksensa. Lakialoitteen sisältö on varsin yksinkertainen. Se ei sanele sanallakaan, millä asioilla tai toimenpiteillä tulevien polvien hyvinvointi tulisi huomioida. Se on kulloistenkin päättäjien valinta ja vastuu. Aloite tarjoaa puitteet, joiden mukaan vaikutusten arviointi on tehtävä 20—30 vuoden päähän, samoin kuin jokaisen hallituksen toteuttama tulevaisuusselonteko, joka samoin kirjataan nyt lakiin. Se velvoittaa kaikkea lainvalmistelua, budjetointia ja suunnittelua. Velvoitteen toteutumista arvioivat puolueettomat tahot sekä viran puolesta valvovat oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Olen pitänyt tärkeänä, että lakiin ei liity yhtäkään uutta virkaa, viranomaista, komiteaa tai kampaviineritilausta. Arvoisa puhemies! Monissa maissa tulevien sukupolvien oikeudet on kirjattu perustuslakiin. EU-maista perustuslaki viittaa tuleviin sukupolviin Belgiassa, Tšekissä, Ranskassa, Saksassa, Luxemburgissa, Puolassa, Virossa ja Ruotsissa. Kaikkiaan yli 60 maassa perustuslaki velvoittaa päättäjiä ajamaan tulevien sukupolvien etua. Suomessa ei näin ole, joten erillinen puitelaki on perusteltu. Tässä kohtaa haluan kiittää niitä kauaskatseisia oikeusoppineita, jotka ovat antaneet asiantuntemustaan tulevaisuusvaliokunnan jäsenille tätä lakialoitetta valmisteltaessa — kiitos, Tuomas Pöysti, Anu Mutanen, Niko Soininen, Toomas Kotkas ja Mikko Puumalainen. Monissa maissa myös budjettikäytäntöihin liittyy laajaa ja pitkän aikavälin vaikutusten arviointia. Esimerkkejä löytyy vaikkapa Virosta, Alankomaista, Irlannista ja Kanadasta. Veronmaksajilla on oikeus vaatia, että varojen käytön aitoa pitkäkestoista hyötyä mitataan nykyistä paremmin ja vastuullisemmin. Hyvä puhemies! Suomi tunnetaan maailmalla tulevaisuustyön ja ennakoinnin sekä varautumisen pienenä suurvaltana. Sekä eduskunnan tulevaisuusvaliokunta että sen kanssa institutionaalisessa dialogissa toimiva valtioneuvoston tulevaisuusselontekojen sarja inspiroivat kaikkialla maailmassa. Voin todistaa tämän ihan henkilökohtaisesti. Mutta tämäkin innovaatio on jo yli 30 vuotta vanha. Monet maat ovat — kuten jo äsken luettelin — kehittäneet kunnianhimoisia tulevaisuuden ennakoinnin menetelmiä, rakenteita ja velvoitteita. Lopuksi, arvoisa puhemies: Laki sukupolvivastuusta on myös osoitus maailmalle, että Suomen tulevaisuustyö on vakavaa, vastuullista ja kansainvälistä huipputasoa. Olemme jälleen edelläkävijöitä. Aloite laiksi sukupolvivastuusta on signaali ja työkalu. Se on signaali nuorille ja syntymättömille sukupolville, että Suomi on teitä varten, Suomi on teidän. Se on työkalu päättäjille, jotta voimme varmistaa, että Suomella on loistava tulevaisuus. — Kiitos.