Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tässä vielä intouduin edellisestä puheenvuorosta itsekin ottamaan tämmöisen kokemusperäisen puheenvuoron siitä, että kun on työelämän edunvalvojana toiminut pitkään ja nähnyt niitä tilanteita, missä nimenomaan työelämän tasa-arvoa oltaisiin kaivattu vahvistettavan, niin ei voi olla miettimättä niitä — onko 20 vai 30, mutta kymmeniä kuitenkin — palkansaajan aseman heikennyksiä, joita tämä hallitus on vienyt kolmen vuoden aikana eteenpäin. Nyt kun sillä olisi ollut mahdollisuus oikeasti tehdä asioita, joilla kehitettäisiin työelämää ja tuotaisiin tasa-arvoa sinne lisää, otettaisiin iso harppaus, niin valitettavasti tässä nyt on jäänyt kyllä pikkuisen vaatimattomalle tasolle tämän direktiivin toimeenpano — niin kuin tässä on tuotu esille, minimitasolla mennään. Olisin toivonut, että tässä olisi tuotu sitten kerrankin sitä palkansaajan aseman vahvistamista varsinkin naispuolisille henkilöille, jotka kokevat tämmöistä tietynlaista palkkasyrjintää työelämässä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lyly tuossa edellä kuvasi taitavasti sitä, mitä tämä direktiivi mahdollistaisi, jos se otettaisiin käyttöön edes siinä mallissa kuin se minimissään voisi olla. Tästä heräsi itselleni ajatus siitä, että on todella surkeaa huomata, kuinka Suomi, joka on ollut vuosikausia työmarkkinoilla suunnannäyttäjä, edelläkävijä, näyttänyt myös Euroopassa suuntaa, mihin reilu työelämä, oikeudenmukainen palkkaus, tasa-arvo voivat olla menossa, ja nyt kolmessa vuodessa me olemme tilanteessa, jossa meillä Suomessa direktiivi toimii perälautana ja jopa se pystytään alittamaan. En olisi uskonut sitä päivää tulevan, että EU-direktiivi on meillä työmarkkinoilla perälautana. Täytyy sanoa, että tämä on kaikkien aikojen sumutus tasa-arvon ja palkka-avoimuuden ja työmarkkinoiden uudistamisen nimissä. Kyllä tässä ollaan 30 vuotta, jos ei 50 vuotta, otettu takapakkia, kuten kaikissa hallituksen työmarkkinaesityksissä. Yksi toisensa jälkeen me olemme palanneet menneisyyteen, ja tämä palkka-avoimuusdirektiivi on yksi esimerkki siitä, kuinka Suomi ei ole menossa tasa-arvon tai palkka-avoimuuden osalta eteenpäin vaan laahaa Euroopan jäljessä ja ryömii sen kuuluisan riman ali kerta toisensa jälkeen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä näistä tilastoista ja muista. Miksi se on niin tärkeää Suomessa? Naisten ja miesten keskimääräiset palkkaerot Euroopassa: Suomella on viidenneksi suurin ero 30 eurooppalaisesta maasta. Meillä on todella naisten ja miesten välinen palkkaero iso, kun katsotaan eurooppalaisia maita. Parhaita ovat Luxemburg ja Belgia, ja heikoimpia ovat Viro ja Tšekki ja Unkari ja niin poispäin. Me ollaan viidenneksi heikoin. Sitten kun katsotaan, millaisia meidän työllisyysasteen erot miesten ja naisten välillä ovat, niin me ollaan taas erittäin tasaisesti samalla tavalla työllisyysasteilla miesten ja naisten välillä, kun taas muissa maissa tämä on aika iso ero. Siinäkin on syy, minkä takia meidän pitää tätä viedä eteenpäin voimakkaasti. Onneksi tämä direktiivi on tuonut meille työkaluja, mutta niitä työkaluja pitäisi voida käyttää. Tässä on mielenkiintoista, ja se tukee tämän direktiivin ajattelua, tämä naisten ja miesten välinen palkkaero eri aloilla. Valtiolla ja kunnilla nämä ovat pienimmät, koska ne palkkatiedot siellä ovat kaikkein avoimimmat ja palkka on läpinäkyvämpi kuin yksityisellä puolella. Se kertoo aika paljon siitä, miksi näitä pitää saada auki. No, sitten tässä on tämmöisiä periaatteellisia kysymyksiä työehtosopimusten osalta. Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä pitää tehdä sukupuolineutraalisti, ja se on sen lähtökohta. Voi olla joitain yksittäisiä asioita, joita siellä vielä korjataan, mutta pääsääntöisesti ne ovat sitä. Vaikein asia on tässä se, että kun verrataan kaksia työehtosopimuksia tai kolmea työehtosopimusta keskenään ja arvotetaan työn vaativuutta ja niitä työn perustekijöitä keskenään, niin kuinka ne arvotetaan samalle tasolle. Sen vuoksi näiden vertailuasioiden olisi pitänyt olla paremmalla tasolla. Sitten nämä palkkaerot jäävät myös jatkossa, koska tässä arvioidaan työn peruspalkkaa. Siellä on niitä kuormitus- ja pätevyystekijöitä ja vaativuustekijöitä ja olosuhdetekijöitä. Sitten on henkilön oma, se, miten hän suoriutuu siitä tehtävästä, ja sitä arvioidaan edelleen omalla laillaan, ja se on henkilökohtainen. Meillä palkkaerot varmasti jatkossa säilyvät tästä syystä, kun meillä on henkilökohtaiset, erilaiset tavat tehdä niitä töitä. Jos pystytään muuttamaan tätä lakiesitystä, me voidaan saada tästä työkalu, jolla me nopeutetaan tätä naisten ja miesten palkkaerojen kaventumista. Nyt se on noin 0,2 prosenttia vuodessa. Se tarvitsee paljon nopeampaa vauhtia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se niin on, että työntekijöillä täytyy olla itsellään keinoja, joilla he voivat omaa palkkaansa kasvattaa, ja palkka-avoimuus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö työntekijää voisi palkita yksilöllisesti. Valitettavasti tämän lain osalta näyttää siltä, että hallitus direktiiviä hyväksyessään on ajatellut niin, että näitä mahdollisuuksia työntekijälle ja varsinkin naistyöntekijöille ei voida antaa. Kokoomus esiintyy tasaisin väliajoin tasa-arvon puolueena, mutta kun keskustellaan naisten palkka-avoimuudesta tai tasa-arvosta, niin keskustelua se kyllä kovin välttää, kaikin mahdollisin tavoin. Lisäksi tämän lain osalta on mediassakin jo huomautettu, mutta myös näissä salipuheenvuoroissa, että tämä esitys on työnantajan kynästä. On käsittämätöntä, että kerta toisensa jälkeen tämä hallitus haluaa tehdä esityksiä, joissa se sivuuttaa työntekijät itsensä, varsinkin kun tämäkin laki työntekijöitä itseään koskee. Saavutus on varmasti se, että hallitus on itse pystynyt alittamaan jo minimin ja ryömii nyt sen riman ali, joka EU:sta meille on tullut. Puhemies! Olen kuullut satojen, jopa tuhansien, eurojen suuruisista palkkaeroista miesten ja naisten välillä. On käsittämätöntä, että tässä maassa tälle asialle ei oikeasti ja vakavasti haluta tehdä mitään. Puhutaan milloin markkinoista, milloin tietosuojasta. Ei kyse ole siitä, että joku haluaisi niitata kahvihuoneen seinälle kaikkien palkat näkyviin nimellä ja sisuksilla. Kyse on siitä, että jos epäilee, että ei saa tasa-arvoista palkkaa, ei makseta sitä, mitä muille maksetaan, tai että palkkauksessa on joku ongelma, se voitaisiin selvittää. Valitettavasti tämän esityksen myötä tämäkin periaate tuntuu vesittyvän. Ja kuten täällä on todettu, ilman määritelmiä ei voida myöskään määrittää näitä ongelmia. Onhan tämä nyt ihan käsittämätöntä, että meillä on tässä salissa esityksiä, joista puuttuu nimenomaan se sisältö, millä edes näitä virheitä voitaisiin määrittää. Tämä esitys on jälleen yksi hallituksen silmänkääntötemppu sen osalta, että esitetään olevan kiinnostuneita tasa-arvosta mutta sitten tällaisia papereita valiokuntaan tuodaan.

Arvoisa puhemies! Naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero on Suomessa edelleen yli 15 prosenttia, ja palkkaero seuraa naisia läpi työuran aina eläkkeeseen asti. Kuten täällä on tänään jo useampaan kertaan todettu, keskeinen este samapalkkaisuuden toteutumiselle on nimenomaan palkkauksen läpinäkyvyyden puute, ja siksi tämä palkka-avoimuusdirektiivi ja nyt tämä esitys tulevat sinänsä tarpeeseen. On kuitenkin valitettavaa, että Orpon hallitus toimeenpanee tämän palkka-avoimuusdirektiivin kansallisesti, kuten on todettu, myöhässä, mutta myöskin pääosin vähimmäistasolla, vaikka naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero Suomessa on selvästi korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin. Eli perusteita tiukemmalle sääntelylle todella on. Nostan tässä vielä esiin näitä keskeisiä puutteita. Ensinnäkin ilman selkeää samanarvoisen työn määritelmää laki ei osu palkkaerojen keskeisimpään rakenteeseen eli alojen vahvaan sukupuolittumiseen, ja siksi samanarvoisen työn määritelmä olisi syytä kirjata lakiin. Toiseksi uudet raportointi- ja arviointivelvoitteet koskisivat vain vähintään sadan työntekijän työnantajia, kun nykyinen palkkakartoitusvelvoite alkaa jo 30:stä. Lisäksi ongelmana on, että lyhyissä kausitöissä ja tilapäisissä tehtävissä olevia voidaan jättää pois sadan työntekijän laskennasta. Ammattiliitto Pro on huomauttanut, että tämä esitys voisi jopa heikentää nykyistä suojaa, ja tietysti tämä raja tässä on myös ongelma. Kolmanneksi hallituksella olisi direktiivin puitteissa ollut mahdollisuus säätää uusi laiminlyöntimaksu kohdistumaan palkka-arvioinnin toimittamatta jättämisen lisäksi myös itse palkkaeron korjaamatta jättämiseen, mutta näin hallitus päätti olla tekemättä. Olen myös huolissani siitä, että tasa-arvovaltuutetun oma arvio sille annettavien uusien työtehtävien hoidon kustannuksista on paljon suurempi kuin hallituksen sille osoittama rahasumma. Hyvätkin uudistukset voi vielä vesittää helposti sillä, että valvovalla viranomaisella ei ole resursseja selvitä tehtävistään, ja nyt on riski, että tässä on käymässä juuri niin. Arvoisa puhemies! Minimitasolle kirjoitettu palkka-avoimuuslaki ei auta tekemään tämän hallituksen työelämäpolitiikasta tasa-arvoista. Pikemminkin se korostaa sitä, miten monilla toimilla hallitus on kyykyttänyt erityisesti pienipalkkaisia naisvaltaisten alojen työntekijöitä ja vaikeuttanut naisten työmarkkina-asemaa. On sementoitu sotealan naisten palkkakuoppa vientivetoisella palkkamallilla, on mahdollistettu raskaussyrjintä heikentämällä irtisanomissuojaa ja helpottamalla pitkiä määräaikaisuuksia ja on vaikeutettu uudelleenkouluttautumista poistamalla aikuiskoulutustuki. Ei riitä, että tämä laki auttaisi havaitsemaan palkkaeroja joskus ensi vuosikymmenellä, vaan niitä pitää aktiivisesti pyrkiä myös poistamaan, ja siinä hallitus nyt ei tällä esityksellä onnistu. Me tarvitsemme lain, joka ei vain näytä palkkaeroja vaan tosiaan auttaa tehokkaasti niitä poistamaan. Samanarvoinen työ on määriteltävä selkeästi, raportointiraja laskettava 30 työntekijään, yksilöille on annettava toimiva oikeustie ja valvontaan osoitettava riittävät resurssit. Oli vähän surullista kuulla ministerin tässä aiemmin toteavan, että syy sille, että tällä minimillä mennään ja näitä asioita ei mukana ole, on se, että hallitusohjelmaan on jotain kirjattu ja sen mukaan sitten mennään. Tietenkin toivon, että tätä lakiesitystä nyt tietenkin eduskunnassa voi valiokunnassa vielä parantaa, ja tämän lisäksi me tarvitaan määrätietoista työelämän segregaation purkamista, tasaisemmin jakautuvaa hoivavastuuta, raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokasta torjuntaa sekä naisvaltaisten alojen parempaa palkkakehitystä. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että hallituksella ei näytä olevan suunnitelmaa näiden rakenteiden muuttamiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä työelämän tasa-arvo on aivan keskeinen asia reilulle ja tasapainoiselle työelämälle, ja sitä meidän pitää tässä maassakin vielä kehittää. Tämän palkka-avoimuusdirektiivin tavoitteena on hyvin yksinkertainen ja kannatettava asia, eli samanarvoista työtä tekeville kuuluu sama palkka riippumatta sukupuolesta, ja siksi on erittäin tärkeätä, että direktiivi pannaan Suomessa kunnolla ja ajoissa täytäntöön. Tässä nyt hallitus ei kuitenkaan ole onnistunut. Täytäntöönpanon määräaika oli jo kesäkuun alussa, mutta hallituksen esitys annettiin vasta heinäkuussa. Lisäksi esityksestä puuttuu keskeinen asia eli samanarvoisen työn määritelmä. Ilman sitä töiden vertailu ei ole yhtenäistä, oikeusvarmuus heikkenee ja koko direktiivin ennaltaehkäisevä tavoite vaarantuu. Suomi on perinteisesti ollut maa, joka on pitänyt kiinni sovituista pelisäännöistä ja EU-lainsäädännön täsmällisestä toimeenpanosta. Nyt kuitenkin muutamat muut EU-maat ovat ehtineet tehdä tämän ennen Suomea. Siksi onkin mielestäni syytä kysyä, onko oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen tälle hallitukselle tärkeää myös silloin, kun on kyse työelämän tasa-arvosta. Miksi Suomi ei näyttänyt tässäkin asiassa mallia vaan myöhästyi ja toi eduskuntaan esityksen, joka ei edes täytä direktiivin vähimmäisvaatimuksia? Arvoisa puhemies! Palkka-avoimuus on ennen kaikkea keino puuttua palkkasyrjintään ennen kuin siitä tulee vuosikymmeniä jatkuva ongelma. Jos työntekijä ei tiedä, miten hänen palkkansa suhteutuu samanarvoista työtä tekevien palkkoihin, on hänen hyvin vaikea, ellei jopa mahdotonta, tunnistaa tai haastaa perusteettomia palkkaeroja. Siksi on huolestuttavaa, että tästä hallituksen esityksestä puuttuu juuri se yksi keskeinen direktiivin elementti, samanarvoisen työn määritelmä. Ilman selkeitä ja yhteisiä kriteerejä jää liikaa tulkinnan varaan ja pahimmillaan palkka-avoimuuden tarkoitus vesittyy. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Naisten ja miesten välinen palkkaero on Suomessa EU:n keskiarvoa suurempi ja kaventunut hyvin hitaasti. Suomi on saanut useita huomautuksia ja suosituksia kansainvälisten sopimusten valvontaelimiltä tähän liittyen. Palkka-avoimuusdirektiivin asianmukainen täytäntöönpano on erittäin tärkeää Suomen tilanteessa. Hallituksen esitys on minimitasolla tai jopa alle sen palkka-avoimuusdirektiivin vähimmäisedellytyksistä. Suomi on rikkonut Euroopan unionin jäsenvelvoitteitaan, koska direktiivin täytäntöönpano ei ole tapahtunut direktiivin edellyttämässä määräajassa 7.6.2026 mennessä. Hallituksen esitystä on vähintään muutettava direktiivin vähimmäisedellytykset täyttäväksi erityisesti samanarvoisen työn määrittelyn kannalta. Tuossa kun työelämässä aikanaan itsekin luottamusmiehenä olin sen toistakymmentä vuotta, niin kyllähän meillä on aloja, joilla työehtosopimus määrittelee selkeästi sen, millä tavalla palkkataulukot määritellään ja millä tavalla palkka maksetaan. Siellä on kyllä hyvin selkeästi myös tällaisia palkkataulukkoja, joissa siis siitä samasta työstä maksetaan samaa palkkaa, oli kyseessä sitten nainen tai mies, ja tämä on hieno asia, näin kuuluu olla, mutta tiedetään myös, että on paljon olemassa mahdollisuuksia työehtosopimustenkin tulkinnan osalta siihen, että samasta työstä ei saada samaa palkkaa sitten, jos kyseessä on nainen, kuin jos sitä työtä tekee sitten mies. Vastaavasti sitten kun puhutaan siitä samankaltaisesta työstä ja sen tulkinnasta, niin silloinhan nämä ongelmat ovat kyllä suurempia. Elikkä kyllä olisi ollut toivottavaa, että hallitus olisi nimenomaan tätä EU-direktiiviä täysimääräisesti noudattanut ja tehnyt sitä oikeassa aikataulussa, kuten olisi edellytetty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä oli tämä lyhyessä lähetekeskustelussa jo alkuiltapäivästä, ja siinä muutamia asioita jäi vielä toteamatta. Voi sanoa, että tämä sukupuolten välinen palkkaeron kaventuminen on ollut äärettömän hidasta viimeisen 20 vuoden aikana. Noin 2000-luvun alkupuolella meillä naisen euro oli 80 senttiä, ja nyt se on 86 senttiä. Siinä on muutama prosentti yli 20 vuodessa parantunut, ja täytyy sanoa, että todella hitaasti. Puolet tästä palkkaerosta miesten ja naisten välillä selittyy segregaatiolla, eli miten miehet ja naiset sijoittuvat eri ammatteihin, ja kuinka naisvaltaisia ja kuinka miesvaltaisia aloja ne ovat. Se selittää puolet, ja toinen puoli on tämä selittämätön palkkaero, joka tässä nyt on ja jota metsästetään tältä osin. Siinä selittämättömässä palkkaerossa meidän täytyy palkkausjärjestelmiä kehittää, ja tämä direktiivi antaa siihen nytten työkaluja. Meillä pitää olla palkkausjärjestelmissä 4—5 keskeistä tekijää — työssä arvioitava pätevyys, kuormitus, vastuun määrä, työolot ja tarvittaessa muut tekijät — mutta direktiivi lähtee näistä tekijöistä. Siinä mielessä on erittäin tärkeätä, että näitä asioita kehitetään tämän yhteydessä. Se on valitettavaa, että hallitus teki lakiesityksen, joka on aika lailla minimin alle, niin että monessa asiassa se jää toteutumatta. Se, miten tasa-arvolaissa olisi samanarvoisen työn määritelmä, tuleekin olemaan valiokunnassa iso työ, ja sitä pitäisi avata. Sitten kehitetään samanarvoisuuden arviointeja, direktiivin mukaisia palkkarakenteita, niitä, mistä minä äsken puhuin, eli näitä palkkaryhmittelyjä. Sitten voi sanoa, että sukupuolineutraaleja tehtävänimikkeitä ei ole tässä laitettu liikkeelle. Se oli lakiluonnoksessa, mutta se on poistettu. En tiedä, miksi. Sieltä ei julkisesti enää voisi olla haettavana mies- tai naispohjaisia ammattinimikkeitä, vaan pitäisi olla sukupuolineutraalia. Oikeussuojan osalta tämä jää todella vajaaksi. Myös se, miten ammattia verrataan vertailuammattiin, palkkavertailua tehdään, on täällä jäänyt erittäin huonolle tasolle. Siinä mielessä sitä pitäisi korjata täällä, että me saataisiin edes direktiivin mukainen lakiesitys aikaiseksi. Paljon työtä on edessä. Katsotaan, mihin päästään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä muutaman edustajan puheenvuoroissa tuli hyvin esille se, että suurin syy Suomessa palkkaeroille ovat meidän segregoituneet työmarkkinat. Tämä esitys ei valitettavasti siihen puutu, mutta se antaa meille kyllä sellaisen ikään kuin jatkotyöskentelyn mahdollisuuden ja myös tarpeen. Meidän pitää pystyä tarttumaan paremmin työmarkkinoiden segregaatioon, jotta pystymme aidosti myös vielä paremmin puuttumaan siihen, että meillä on Suomessa todellakin palkkaero noin 16 senttiä miesten ja naisten euron välillä. Tässä tuli muutaman kerran kysymystä siitä, täyttääkö tämä lainsäädäntö sen minimitäytäntöönpanon. No, lakihan on tietenkin ollut oikeuskanslerin ennakkotarkastuksessa ja myöskin muutosten jälkeen laintarkastuksessa. Me olemme myös saaneet arviointineuvostolta tästä arvosanaksi 4/5, ja tietenkin myös oikeuskansleri on tarkistanut sen, että tämä täyttää vaaditut säädökset. Näin ollen pitäisi olla meille kaikille hyvinkin selvää, että me olemme tämän täytäntöön panneet niin kuin se kuuluu panna. Tässä tuli puhetta myös tästä aikataulusta. Tiedän, että olemme tässä myöhässä. Ajattelen kuitenkin niin, että kaikista arvokkainta on se, että me olemme tämän lain hyvin valmistelleet. Niin kuin sanoin, arviointineuvosto antoi meille tästä lainvalmistelusta erittäin hyvät arvosanat, 4/5, ja minusta se on myös erittäin tärkeätä, koska välillä on myös kuullut moitteita siitä, että lainvalmistelu ei ole aina ollut opposition mielestä tarpeeksi hyvää. No, miksi vasta nytten ja miksi tämän minimin mukaan, niin kuten ehkä tiedätte, hyvä oppositio, tämä on aika monimutkaista sääntelyä. Te yrititte sitä myös itse viime hallituskaudella. Teillä oli varsin kunnianhimoiset kirjaukset siitä, ja ne olivat minusta erittäin hyvät. Olisin todella toivonut, että olisitte pystyneet ne viemään maaliin. Ihmettelenkin sitä, minkä takia sitten marraskuussa 22 ilmoititte, että esitystä ei tulla eduskunnalle antamaan. Tämä varmasti myös kertoo teille siitä, miten hankalasta kokonaisuudesta tässä on kyse. Mutta nyt olemme vihdoin ja viimein saamassa tätä eteenpäin ja olemme yksi tätä nopeimmin eteenpäin vievistä maista koko Euroopan unionissa. Toivon todella, että esimerkiksi Pohjoismaat voisivat tässä Suomesta ottaa mallia tulevaisuudessa. No, mitä tulee sitten näihin muutamiin kysymyksiin esimerkiksi tästä samanarvoisen työn määritelmästä, niin meillä tulee tasa-arvolakiin uusi 3 a §. Se on muutettu lausuntovaiheen jälkeen, ja myös lausuntopalaute on pyritty tässä asiassa ottamaan huomioon. Samanarvoinen työ ei ole täysin uutta meidän kansallisessa lainsäädännössä. Meillä on voimassa olevassa tasa-arvolaissa samanarvoisen työn maininta, sen lain 6 b §:ssä ja 8 §:ssä, ja sitä on käsitelty myös hallituksen esityksessä 19/2014. Lisäksi meillä on erilaisia järjestelmiä, millä tätä samanarvoisen työn määritelmää voidaan niin työehtosopimuksista tulkita kuin myöskin voimme tulkita sitä sosiaali- ja terveysministeriön tekemästä uudesta ohjeistuksesta. Tämä on varsin hyvin tässä otettu kyllä huomioon. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin varmistaa, miten ministeri kokee, kun täällä puhutaan direktiivistä, että ”palkka-avoimuusdirektiivi edellyttää, että palkkauksen kriteerit ovat selkeät ja läpinäkyvät sekä objektiiviset ja sukupuolineutraalit, ja direktiivin mukaisesti työnantajalla on oltava sellaiset palkkarakenteet, joiden avulla voidaan varmistaa, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka”. Kun tämä lakiesitys on puutteellinen näiltä osin, niin miten näette, että tämä toteuttaa sitä tavoitetta, että naisten ja miesten palkkaero tässä kapenee ja poistuu toivottavasti kokonaan lähitulevaisuudessa? Siihen meidän pitää tähdätä. Sitten toinen kysymys vielä liittyy siihen, että nyt kun tätä valvontaa tehdään, niin tasa-arvovaltuutetulle annetaan valvontatehtävä ja hänen pitäisi olla myöskin neuvoja. Tässä menevät vähän hallinnollisesti ristiin nämä tehtävät, ja ehkä pitäisi miettiä vielä, kuinka tätä järjestellään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ajattelen, että on arvokasta, että puhumme tänään nimenomaan perusteettomista palkkaeroista, jotka ovat edelleen yksi työelämän vakavimmista tasa-arvo-ongelmista. Onhan se pettymys, että Suomi ei saattanut tätä direktiiviä voimaan määräajassa, ja ehkä ministeri voisi vielä eduskunnalle selventää, miksi tämä esitys annettiin myöhässä. Meidät tunnetaan Euroopassa tasa-arvosta, mutta emme voi loputtomasti ratsastaa historiallisilla saavutuksilla. On surullinen ajankuva, että tämän hallituskauden merkittävin naisten asemaa työelämässä parantava toimi tulee Euroopan unionista. Oikeistohallitus sen sijaan on omilla päätöksillään vain heikentänyt työntekijöiden ja aivan erityisesti naisten asemaa. Tässä esityksessä on myönteisiä elementtejä, kun muun muassa palkka-avoimuus lisääntyy, mutta nämä eivät riitä, ja valitettavasti tässä jäädään taakse siitä, mikä olisi ollut tässä kohti tarvittavaa. Kun osa palkkaeroista jää edelleen selittämättä koulutuksella, ammattirakenteella tai muilla tekijöillä, meidän velvollisuus olisi säätää lakeja, jotka aidosti kaventavat palkkaeroja. [Puhemies koputtaa] Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta jää valitettavasti puolitiehen.

Arvoisa puhemies! Palkkatasa-arvoa voidaan käsitellä suppeasti, niin kuin tässä hallituksen esityksessä, ja sitten ehkä hieman laajemmin. Itse käsittelen palkkatasa-arvoa hieman laajemmin. Hesarissa tänään oli artikkeli — missä määrin se pitää paikkansa, en tiedä — että erityisesti 25—34-vuotiaat miehet alkavat pudota palkkakehityksestä mutta myös verrattuna vastakkaiseen sukupuoleen. Silloin joudutaan kyllä pohtimaan, mistä tämä ilmiö johtuu. Kymmenen vuotta sitten Opetushallitus lisäsi oppilaiden aktiivista roolia, vastuuta ja itseohjautuvampaa työskentelyä osana laaja-alaista osaamista ja oppimiskäsitystä. Kun tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten, niin tietenkin siitä on kulunut aikaa, mutta kun me tiedämme, että pojilla tämä itseohjautuvuus ja ikään kuin toimeenpanokyky on huomattavasti heikommin kehittynyt juuri siinä iässä, niin täytyyhän näitäkin asioita eduskunnassa pohtia, että onkohan kaikki mennyt meidän koulutuspolitiikassa tasa-arvon näkökulmasta aivan oikein.