Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2027

Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän keskustelua ja sitä, millä tavalla nyt tässä tätä budjettikeskustelua on starttailtu, on ollut hyvin mielenkiintoistakin seurata ja kuunnella, millä tavalla nyt sitten kommentoidaan ja arvioidaan sitä tilannetta, missä tämä maa ja maatalous tällä hetkellä oikein pyörivät. Tähän astihan tässä nyt tällaisessa keskustelussa se levy on ollut hyvin samanlainen ja hyvin mollivoittoinenkin — kaikkien murheellisten laulujen maana tätä on voitu hyvinkin pitää, että lähinnä kaikki on mennyt pieleen, mitä voi ikinä mennä. Mutta kun tarkastellaan nyt, minkälaisia uutisia meillä tulee suorastaan klimppeinä, niin voidaan vetää sellainen johtopäätös, että välttämättä eivät olekaan sitten kaikki menneetkään niin pieleen kuin mitenkä tässä nyt on jo muutaman vuoden opposition puolelta, varsinkin sieltä vasemmalta, nyt sitten julistettu. Sitä minä ihmettelen aika paljonkin, että kun tässä talossa nyt kuitenkin taloudesta ja työllisyydestä ja vähän niin kuin talouden mekanismeistakin pitäisi tietää, niin kyllähän se on niin, että myöskin pitäisi tietää, millä tavalla nuo talouden syklit oikein menevät. Kun meillä nyt on monestakin syystä ollut ei pelkästään Suomessa vaan muissakin maissa taloudessa alipainetta, on ollut hyvinkin laskusuhdannetta, niin kun semmoinen tilanne lähtee kasvuun ja kääntyy se suunta, niin se menee tietyllä marssijärjestyksellä. Eli siellä ensimmäisenä vienti lähtee vetämään, sitten alkaa talous kasvamaan, kun teollisuuden tilauskirjat alkavat täyttyä, ja sitten kun ne täyttyvät riittävästi, niin ruvetaan tekemään investointeja, ja kun investointeja tehdään, niin sitten alkaa myöskin työllisyys vahvistumaan. Tämä on hyvin tyypillistä taloudelle, ja on myöskin niin, että siinä on tietynlainen marssijärjestys, syy—seuraus-suhde, minkä takia työllisyysluvut ovat edelleenkin vähän murheellisia. Nyt tänä päivänä on juurikin tullut tuoreempia uutisia siitä, kuinka työllisyysluvut ovat nyt kääntyneet nekin kasvuun ja ovat vahvistuneet, työllisten määrä on lisääntynyt ja työttömien määrä vähentynyt. Tämä menee aivan loogisesti. Esimerkiksi edustaja Suhoselle, joka on iltapäivälehtiä myöten ollut hyvinkin suorastaan toivoton näitten työllisyyslukujen kanssa, voin sanoa, voin lohduttaa, että kyllä ne työllisyysluvutkin tulevat sieltä nousemaan. Meillä on sen verran hyviä talousuutisia ollut ja niin paljon ja niin laaja-alaisesti, että ne ovat selkeitä viestejä siitä, että taloudessa on tapahtunut merkittävä käännös. On ennätyksellisiä talousuutisia, investointipäätöksiä, ja nämä ovat nyt niin vahvoja signaaleja, että voidaan jo ääneen sanoa, että myöskin työllisyys tulee vielä vahvistumaan. Edustaja Mikkonen luetteli jonkinnäköisen listan heikennyksistä, ja hän myöskin kuvaili niitä hengästyttäväksi määräksi heikennyksiä, mitä on tehty niin työelämään tai sosiaaliturvaan kuin talouteenkin. Kyllä minä vain kysyn teiltä, arvoisat edustajat vasemmalta puolen, olisikohan nyt näitä investointipäätöksiä, näitä teollisuuden tilauksia tullut tällä mittakaavalla, jos näitä muutoksia ei olisi tehty, jos Suomen taloutta ei olisi tällä tavalla korjattu ja jos Suomen investointiympäristöä ei olisi tehty niin houkuttelevaksi kuin millaiseksi se on tehty. Olisiko niin tapahtunut, vai mistä tässä nyt sitten teidän mielestänne on oikeasti kysymys? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tiedostan poliittisen retoriikan merkityksen ja sen keskustelun tässä salissa ja sen, mitä laajemminkin aina poliitikkojen piirissä käydään. Mutta itseäni kyllä ihmetyttää nimenomaisesti tämä keskustelu, mitä nyt tässäkin salissa päivän aikana on käyty nimenomaan siitä, että kun nyt vihdoin ja viimein talous ja työllisyys näyttävät kasvavan, niin se ei oppositiolle kävisi vaan valitetaan, etsitään niitä ongelmakohtia ja kritisoidaan hallituksen toimia. Se on mielestäni varsin väärä tulkinta, sillä en usko, että tässä salissa on yhtäkään ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen siihen, että maamme talous ja työllisyys kasvavat, koska se tiedetään, että mitä vahvempi meidän työllisyys on, sitä suurempi verokertymä, sitä vähemmän on sosiaaliturvan ja muiden tukien varassa olevia ihmisiä ja sitä kautta se hyödyttää koko kansakuntaa. En tietenkään kiistä sitä, etteikö nimenomaisesti juuri poliittisessa retoriikassa tämän kritisoiminen ole hallitukselta ehkä poliittisesti varsin järkevää, mutta todellakaan en tiedä, että kukaan vastustaisi sitä, että talous kasvaa. Ehkä se kritiikki nyt nimenomaisesti kohdistuu siihen, millä tavalla, jos tämä talouskasvu on nyt hallituksen toimien ansiota, se on saatu aikaan. Meillä on tällä vaalikaudella hallitus sopeuttanut julkisia menoja useiden miljardien mittakaavassa, mutta samanaikaisesti valtionvelka on kasvanut. Hallituksen aloittaessa ensimmäisen vuoden talousarviossa oli 12,2 miljardia euroa lisää velkaa, seuraavassa 12,9, viime vuonna 13,4 miljardia ja nyt viimeisessä 12,4 miljardia. Eikö tämä kerro nimenomaisesti siitä, että huolimatta merkittävistä leikkauksista hyvinvointivaltion rakenteisiin ja palveluihin nimenomaisesti se veropohja on nyt ongelmallinen tässä suhteessa, jonka tilkitsemiseen kannattaisi keskittää enemmän resursseja? Itse tuossa debattipuheenvuorossani jo nostin meidän hyvätuloisten veronalennukset, joita olisi ehkä syytä tässä taloustilanteessa miettiä uudelleen. Mutta toinen on sitten ehkä tämä yhteisöveron alennus ja varsinkin se, että se tehtiin ilman koskemista maamme laajoihin yritystukiin. Tämä olisi ollut ehkä se keino. Olen nimittäin monena vuotena täällä pöntössä puhunut siitä, milloin viimein tässä maassa olisi tahtotilaa puuttua näihin massiivisiin yritystukiin, varsinkin kun yrittäjät vastustavat niitä. Ne vääristävät kilpailua, tukevat kannattamatonta elinkeinotoimintaa veronmaksajien rahalla — vääristävät kilpailua. Asiantuntijat pitävät niitä tehottomina, ja myös poliitikot vastustavat niitä. Kun asiantuntijatkin ovat katsoneet, että yritystuet ovat nimenomaisesti siinä tilanteessa hyviä, jos ollaan luomassa uusia kasvualoja, uusia innovaatioita ja sitä kautta lisätään taloudellista toimeliaisuutta, niin silloin ne ovat perusteltuja, mutta varsinkaan nämä säilyttävät yritystuet eivät. Ehkä tässä tilanteessa melkein miljardin yhteisöveroalennuksella olisi ollut helppo saada myös elinkeinoelämä mukaan näihin yhteisiin talkoisiin, niin että olisi saatu se yritystukien karsiminen merkittävästi eteenpäin. Tähän tietysti annan kaiken tuen ja rohkeuden työnsä kohta päättävälle hallitukselle sekä myös tulevalle hallitukselle. Jos puhutaan nimenomaisesti kasvusta, niin se on selvää, että pienelle maalle Euroopan laidalla merkittävin edellytys kasvun aikaansaamiselle ovat koulutettu väestö ja sitä kautta nimenomaisesti panostukset ei pelkästään perusopetukseen ja toiseen asteeseen vaan ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, jotta sitä korkeakoulutusastetta saadaan nostettua. Tämä ei tapahdu ilman, että lisätään aloituspaikkoja ja nimenomaan koulutuksenjärjestäjän resursseja ja myös opiskelijoiden toimeentuloa, jotta saadaan valmistumisajat kohtuullisiksi, ja ennen kaikkea niin, että sillä opintotuella ja muilla tuilla, mitä opiskelijoilla on, oikeasti tulee toimeen ja opiskelijat pystyvät keskittymään siihen päätehtävään eli nimenomaan niiden opintojen loppuun saattamiseen ja sitä kautta sitten pääsyyn työelämään. Ehkä vielä muutama sana oman maakuntani Keski-Suomen puolesta. Tänään tulivat juuri viimeisimmät työllisyysluvut. Siellä laahaamme edelleen Suomen maakuntien viimeisenä: 14,6 prosenttia on työttömyys painottuen ikävällä tavalla pitkäaikaistyöttömiin ja nuorisotyöttömiin. Meillä on Keski-Suomessa paljon potentiaalia: koulutussektori, on ict-puolta, kyberturvallisuutta. Maakunnassamme on erittäin laaja puolustusvälineteollisuussektori, joka kasvaa. Mutta ehkä tässä suhteessa, vaikka meillä on edellytyksiä positiiviseen tulevaisuuteen, toivoisimme valtiolta hieman tukea siihen työhön, mitä me teemme, ehkä ennen kaikkea saavutettavuuden kannalta, niin että entisestään pystyttäisiin jouduttamaan näitä merkittäviä liikennehankkeita, mitä Keski-Suomen osalta on. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Velka, työttömyys ja kasvava köyhyys — siinä ovat kolme asiaa, joiden kautta tätä hallituskautta on valitettavasti arvioitava. Hallituskauden viimeisessä budjetissa velkaantuminen jatkuu ja työttömyys on erittäin korkealla tasolla. Tämä on siis hallituskauden lopputulos, vaikka talous onkin viimein kääntymässä kasvuun. Arvoisa rouva puhemies! Budjetissa ei koskaan ole kyse vain euroista. Budjetti on myös arvovalinta. Kun julkista taloutta joudutaan sopeuttamaan, ratkaiseva kysymys on, kuka maksaa. Me sosiaalidemokraatit emme kiistä julkisen talouden sopeuttamisen tarvetta. Me olemme esittäneet joka vuosi oman vaihtoehtomme. Ero hallitukseen on kuitenkin siinä, miten sopeutus toteutetaan ja miten sen taakka jaetaan. Tällä hallituskaudella lasku on liian usein annettu niille, joiden mahdollisuudet selviytyä siitä ovat kaikkein heikoimmat. Sosiaaliturvaa on leikattu, asiakasmaksuja on korotettu ja korotetaan, ja nyt leikataan jälleen palveluista ja järjestöiltä. Minulle tämä konkretisoitui myös tekemässäni kirjallisessa kysymyksessä Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksesta. Vastausta en ole vielä saanut. Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitsevat lapset eivät voi olla julkisen talouden tasapainottamisen maksajia. Pitkiä toimivia terapiasuhteita ei pidä katkaista siksi, että kilpailutuksessa hinta saa liian suuren painoarvon, eivätkä lapsiperheet yleisemminkään saa olla sopeutuksen helppo kohde. Olen erittäin huolissani myös kasvatus- ja perheneuvonnasta. Hallitus on siirtämässä vastuuta entistä enemmän hyvinvointialueiden harkintaan tilanteessa, jossa alueet joutuvat jo valmiiksi tekemään erittäin vaikeita säästöpäätöksiä. Olemme jo nähneet tämän työn heikentämistä. Ennalta ehkäisevistä palveluista säästäminen on myös taloudellisesti lyhytnäköistä. Jos perhe ei saa apua silloin, kun ongelmat ovat vielä ratkaistavissa kevyemmällä tuella, kustannukset eivät häviä. Ne tulevat myöhemmin vastaan raskaampina palveluina ja suurempana inhimillisenä kärsimyksenä. Sama koskee järjestöjä. Vuoden 27 budjetissa sote-järjestöjen STEA-avustuksia leikataan jälleen 50 miljoonalla eurolla. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen tarkoitettuihin avustuksiin ehdotetaan 190 miljoonaa euroa, mikä on 84 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 26 varsinaisessa talousarviossa. Jopa 40 prosenttia sote-järjestöistä on arvioinut toimintansa loppumisen mahdolliseksi tai todennäköiseksi. Tästä olen erittäin huolissani, ja tälläkin viikolla olen kahden järjestön hallituksessa miettinyt näitä sopeutuksia, mistä tietenkään emme voi vielä tietää, mutta todella hankala tilanne järjestökentällä on. Toivottavasti tälle voidaan vielä tehdä jotakin. Kyse on siis myös suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Järjestöissä tehdään valtavasti työtä, jota julkinen sektori ei pysty korvaamaan: vertaistukea, kriisiapua, neuvontaa, vapaaehtoistyötä ja matalan kynnyksen tukea ihmisille, jotka muuten saattaisivat jäädä kokonaan yksin. Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministeri Purra puhui budjettikeskustelussa kevenevästä valtiosta. Minusta meidän pitäisi pysähtyä sen äärelle, mitä valtion keventäminen käytännössä tarkoittaa. Pohjoismainen vertailu ei nimittäin tue ajatusta siitä, että Suomessa olisi jotenkin poikkeuksellisen suuri julkinen henkilöstö. OECD:n vertailutiedon perusteella julkisen sektorin osuus työllisyydestä on Suomessa noin 25 prosenttia, Norjassa 31, Ruotsissa 29 ja Tanskassa 28 prosenttia, ja tämä siitä huolimatta, että Suomen väestö ikääntyy muita Pohjoismaita nopeammin. Myös terveydenhuollossa julkisen rahoituksen osuus on Suomessa ollut muita Pohjoismaita pienempi. Siksi kysynkin: Kuinka paljon valtiota voidaan vielä keventää ennen kuin kevennetään itse hyvinvointivaltiota ja meillä ei enää ole hyvinvointivaltiota? Sen romutustalkoot tässä ovat olleet käynnissä tämän hallituskauden. Ja mitä silloin tapahtuu ihmisille, jotka tarvitsevat yhteiskuntaa kaikkein eniten? Tässä budjetissa on, arvoisa rouva puhemies, myös hyviä asioita. Pidän erittäin hyvänä sitä, että endometrioosin Käypä hoito ‑suosituksen laatimiseen osoitetaan erillinen 90 000 euron rahoitus. Naisten terveyteen ja gynekologisten sairauksien yhdenvertaiseen hoitoon tarvitaan vihdoin nykyistä enemmän huomiota. Nyt kun aika juoksee, en ehdi tätä koko puhettani pitää, mutta haluan tässä sanoa kuitenkin myös sen, että Hotuksen eli Hoitotyön tutkimussäätiön rahoitus sen sijaan on tippumassa, eli tässä ehdotetaan 742 000 euroa. Jos lasketaan Duodecimin rahoitus yhteen, niin se on melkein puolet enemmän kuin Hotukselle suunnattu rahoitus. Eli toivon, että Hotukselle tullaan sitten jatkossa lisätalousarviossa kohdentamaan vähintään se 300 000 euroa, mitä viime vuonnakin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kun oman paikkakunnan tehdas tai muu merkittävä työllistäjä ilmoittaa vaikeuksista tai tuotannon siirtämisestä muualle, yrityksen kilpailukyky ei ole enää abstrakti sana. Se on työpaikka, se on työntekijän palkka, se on alihankkijan tilaus, se on paikallisen kaupan asiakas, se on kaupungin elinvoima ja verotulo, jolla rahoitetaan yhteisiä palveluita. Silloin kysytään, säilyvätkö työpaikat, pärjäävätkö alihankkijat, mitä tapahtuu koko paikkakunnalle, ja silloin katse kääntyy monesti hallituksen suuntaan: mitä valtio voi tehdä, jotta tehdasinvestoinnit ja työpaikat säilyvät Suomessa? Arvoisa puhemies! Tässä haluan haastaa vasemmisto-oppositiota. Miksi tämä yhteys tuntuu katoavan silloin kun hallitus tekee koko Suomen tasolla päätöksiä juuri kilpailukyvyn, investointien ja työpaikkojen vahvistamiseksi? Kun yhteisöveroa alennetaan, sitä kutsutaan lahjaksi yrityksille. Mutta kyse ei ole lahjasta. Kyse on kilpailukyvystä. Suomi kilpailee samoista investoinneista muiden maiden kanssa — uudesta tehtaasta, uudesta tuotantolinjasta, uudesta pääkonttorista. Kysymys kuuluu, syntyykö se Suomeen vai kilpailijamaahan. Tämä ei ole vastakkainasettelu työntekijän ja yrityksen välillä. Työntekijän tärkein turva on menestyvä yritys ja yrittäjä, joka pystyy tarjoamaan työtä. Ilman tilauksia ei ole tuotantoa, ilman investointeja ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole uusia työpaikkoja. Ay-liike tai vasemmisto-oppositio eivät yksin voi turvata työpaikkoja, jos yrityksillä ei ole mahdollisuuksia palkata. Työntekijöiden oikeuksista on pidettävä kiinni, mutta työpaikan kaikkein perustavin edellytys on se, että yritys pärjää. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen talouspolitiikan perusajatus on yksinkertainen: Suomessa pitää kannattaa tehdä työtä. Suomessa pitää kannattaa yrittää. Suomessa pitää kannattaa palkata. Suomessa pitää kannattaa investoida. Kansantalous ei ole valmis kakku, jota vain jaetaan uudelleen ja uudelleen. Kakkua voidaan kasvattaa. Kun yritys investoi, palkkaa ja menestyy, syntyy työtä, palkkoja, ostovoimaa ja verotuloja. Kun sama tapahtuu tuhansissa yrityksissä ympäri Suomen, meillä on enemmän jaettavaa koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Tämä on kysymys, jonka esitän vasemmisto-oppositiolle: Jos emme vahvista työnteon, yrittämisen ja investointien edellytyksiä, mistä syntyy se kasvu, jolla tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan? Mistä syntyvät ne rahat, jos emme ensin luo niitä? Hyvinvointiyhteiskunta ja yritysten kilpailukyky eivät ole siis vastakohtia. Ne tarvitsevat toisiaan. Ilman kilpailukykyä ei ole kasvua, ilman kasvua ei ole verotuloja, ja ilman verotuloja ei ole vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Työpaikkoja ei pidä herätä puolustamaan vasta silloin kun oman paikkakunnan tehtaan portit uhkaavat sulkeutua. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Koko Suomen kilpailukyvystä pitää kantaa huolta silloin kun portit ovat vielä auki. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! — Tuolta takapenkistä on yllättävän pitkä matka tänne puhujakorokkeelle. Arvoisa puhemies! Olemme kolmisen vuotta tässä salissa kuunnelleet, miten on välttämätöntä leikata pienituloisilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä ja kyykyttää tavallista palkansaajaa lukuisilla työelämäheikennyksillä. ”Rahat on loppu, vaihtoehtoja ei ole” — nyt onkin sitten rahaa jopa kaksi miljardia veronkevennyksiin ja varaa kasvavaan velkaantumiseen. Viimeisellä talousarvioesityksellään Orpon hallitus heikentää julkisen talouden tilannetta sadoilla miljoonilla. Hallituksen politiikan surullisena tuloksena on siis jälleen uusi aukko julkiseen talouteen ja tulevaisuudessa tarve lisäsäästöille, joilla heikennetään palveluja ja sosiaaliturvaa edelleen. Mikään muu ei kasva kuin velka, työttömyys ja konkurssit, jotka ovat jo nyt Euroopan ennätystasolla. Huomionarvoista lienee, että pelkästään tulevan vuoden puolustusmenojen kasvun pystyisi rahoittamaan kokonaan säilyttämällä yhteisöverotason ennallaan. Hallitus väittää parantaneensa ostovoimaa veronalennuksilla, mutta se veroale on valunut pääosin kaikista suurituloisimmille, joiden tuloista pienin osuus menee kulutukseen. Palkansaajien ostovoimaa uhmaa uusi elinkustannuskriisi Iranin sodan nostaessa polttoaineiden hintoja ja asuntolainojen korkoja. Hallituksen vastaus on laittaa kaikki paukut kotimaan varakkaimmille ja ulkomaalaisille sijoittajille valuvaan yhteisöveroalennukseen. Tämän yhteisöveroalennuksen sijaan oltaisiin voitu palauttaa työttömyysturvaan ja asumistukeen suojaosat sekä nostaa matkakuluvähennystä merkittävästi, jotta työnteko kannattaisi paremmin. Pienyrittämisen toimintaedellytyksiä olisi voitu parantaa alv:n alarajan korotuksella ja kotipalvelujen paremmalla kotitalousvähennyksellä. Kaikki tämä olisi maksanut vain murto-osan yhteisöveroalennuksesta. Arvoisa puhemies! Hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan sekä rikkaiden ja yritysten veroalen maksajiksi löytyy tavallinen suomalainen palkansaaja. Hallitus on heikentänyt työntekijöiden edunvalvontaa poistamalla verovähennysoikeuden jäsenmaksuista, luomalla lisää epävarmuutta ja painaen työehtoja alaspäin. Tällaisena kauppasodan uhkan ja yleisen epävarmuuden aikana meidän pitäisi vahvistaa turvaverkkoja, panostaa työllisyyteen eikä heikentää niitä. Palkansaajaa, työläistä, on tällä kaudella mätkitty ennennäkemättömällä tavalla: paikallinen sopiminen, vientivetoinen palkkamalli, lakko-oikeuden rajoittaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen, työttömyysturvan suojaosan poistaminen, irtisanomisen helpottaminen ja muut työelämän heikennykset — hengästyttävä lista työelämän heikennyksiä tavalliselle palkansaajalle ja historiallisia muutoksia Suomen työmarkkinapolitiikassa. Arvoisa puhemies! Kaikkein ristiriitaisinta hallituksen ratkaisuissa lienee kuitenkin suuret koulutusleikkaukset. Kenen mielestä koulutusleikkaukset ovat kasvutoimia? Koulutukselle luvattiin erityistä suojaa, mutta nyt leikataan valtionosuusleikkauksin kunnilta, sekä varhaiskasvatuksesta että peruskoulusta ja korkeakouluilta. Tällä kaudella hallitus on jo aiemmin leikannut ammatillisesta koulutuksesta. Koulutus, jos mikä, olisi tulevaisuusinvestointi ja kasvun edellytys. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus lupasi myös parantaa hoitoon pääsyä ja turvata sotepalvelut suomalaisille. Todellisuus näyttää aivan toiselta. Julkisen terveydenhuollon jonot kasvavat ja asiakasmaksut nousevat, poliklinikkamaksu jopa 90 prosenttia, Orpon hallituskauden aikana. Palveluverkkoja karsitaan, ja samalla hallitus tekee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla — anteeksi, hallitus tukee yhä enemmän varakkaiden yksityisiä lääkärikäyntejä veronmaksajien rahalla. THL:n johtava tutkija on varoittanut, että asiakasmaksujen korotukset siirtävät soterahoituksen vastuuta yhä enemmän asiakkaille. Samalla tiedetään, että maksut itsessään vähentävät hoitoon hakeutumista. Moni tavallinen suomalainen joutuu nyt miettimään, uskaltaako mennä lääkäriin lainkaan. Hoidon oikea-aikaisuus on vaikuttavin sotepalvelujen keino ennaltaehkäisyjen lisänä.

Arvoisa puhemies! Suomen kasvu on alkanut, ja toivottavasti se tulee myös jatkumaan. Viimeisen lähes 20 vuoden kitukasvuisuuden jälkeen bruttokansantuotteen arvioidaan tänä vuonna kasvavan 1,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Tuoreen uutisen mukaan tämä alkaa nyt näkyä myös työmarkkinoilla. Tilastokeskuksen mukaan jo elokuussa työttömien määrä hieman laski ja työllisten määrä kasvoi. Tätä me ollaan odotettu. Nyt ollaan viimein saatu kauan odotettu käännös oikeaan suuntaan. On siis todella tärkeää, että yksittäisten ihmisten tilanteen ja valtiontalouden helpottamiseksi saadaan työttömille töitä ja tienestejä. Valtion menoissa nimittäin on paljon sellaista, mistä on mahdotonta tai lähes vastuutonta karsia. Siellä vaikuttavat erityisesti velkojen kasvavat korot, jotka ovat ensi vuonna jo 4,4 miljardia eli 1,2 miljardia enemmän kuin vuoden 2026 varsinaisessa talousarviossa, sekä välttämättömät panostukset puolustukseen ja sotepalveluihin. Arvoisa puhemies! Tällä kaudella menokehyksistä on pidetty kiinni. Turvallisuus on priorisoitu, rakenteellisia uudistuksia on tehty pitkän aikavälin muutosten varmistamiseksi ja historiallisia leikkauksia ja kiristyksiä on kohdistettu esimerkiksi kehitysapuun ja maahanmuuttoon, maalaisjärkisempää ilmastopolitiikkaa ja suomalaisten etua unohtamatta. Tämä on ainoa oikea linja myös tulevaisuutta ajatellen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin edustaja Eerola tässä äsken sanoi, että työttömyys on kääntynyt parempaan suuntaan. Tosiasia on, että nämä viralliset työttömyysluvut, jotka tulevat KEHA-keskuksen kokoamista työnvälityksen tilastoista, ovat huonontuneet, eli työttömyys on kasvanut vuoden takaiseen 18 500:lla. Ne ovat niitä henkilöitä, joista kunnat ja valtio ja työttömyyskassat maksavat työttömyysturvaa ja niin poispäin. He ovat todellisia työttömiä, ja siinä mielessä tilanne ei ole siellä muuttunut, ja itse näen, että silloin kun tämä työttömyyskehitys kääntyy sellaiseksi, että mennään edellisen vuoden lukujen alle eli parempaan tilanteeseen, silloin käänne on todellinen sitten tuolla työttömien keskuudessa ja tässä mielessä ollaan menossa hyvään suuntaan silloin. Näistä budjettiluvuista, mistä tässä puhutaan, voisin sanoa, että katsoin valtiovarainministeriön ennusteesta ja sitten myöskin valtiovarainministeriön omista aineistoista, mikä hallitus on tehnyt eniten alijäämää ja mistä syystä, ja tosiasia on, että me mentiin yli 200 miljardin velan juuri tässä elokuussa, eli historiallinen rajapyykki ylitettiin, ja tämä hallitus tulee ottamaan vähän reilun neljäsosan koko valtionvelasta, Marinin hallitus jäi selvästi sen alle, ja puolet velasta ovat ottaneet edelliset hallitukset ennen näitä kahta. Se on pelkistetysti se valtion velkatilanne, ja niistä tulevat ne korkokuormitukset sitten, eli tästä 200 miljardista eurosta, ja varmasti nämä viimeiset velat ovat korkeampikorkoisia kuin ne aikaisemmat velat. Eli tämä hallitus, joka lupasi lopettaa velalla elämisen, on sitten ennätysmäisen velan ottanut. Arvoisa rouva puhemies! Tässä työllisyyskehityksessä mietityttää eniten se, että nyt kun katsotaan näitä hallituksen työllisyystoimia, millä hallitus on yrittänyt laittaa työllisyyttä liikkeelle, niin niille on laskettu aina tiettyihin asioihin vaikutuksia — aikuiskoulutustuki on lopetettu, millä 10 000 työllistä piti tulla lisää, ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso on romutettu ja sille pääsyä on vaikeutettu, ja sen on pitänyt olla noin 40 000 työllistä lisää, ja niin poispäin. Sitten kun katsotaan näitä työlainsäädäntömuutoksia, niin yksilöperusteisia irtisanomisia on helpotettu, määräaikaisia työsuhteita lisätään, TESin ohittaminen paikallisella sopimisella, ja niin poispäin, neuvottelutoiminnassa on työnantajavaltaa kasvatettu ja ihmisiä on siirretty toissijaiselta etuudelta ensisijaiselle etuudelle. Kaikkien näitten tavoitteena hallituksella on omien sanojensa mukaan lisätä työvoiman tarjontaa, heikentää työehtoja ja palkansaajapuolen neuvotteluvoimaa sekä siirtää työelämän riskejä työnantajalta työntekijöille. Eli riskejä siirretään entistä enempi työnantajalta ja yrittäjiltä työntekijöille. Nämä ovat olleet niitä toimenpiteitä, millä on yritetty työllistää, ja nämä toimenpiteet eivät ole purreet, koska suunta on ollut aivan erilainen kuin on annettu ymmärtää. Piti tulla 100 000 työllistä näitten avulla, ja nämä toimenpiteet ovat vieneet toiseen suuntaan. Epävarmuus on kasvanut. Ihmiset pelkäävät työttömyyttä tällä hetkellä todella paljon, koska se työttömyysturva on leikattu ja ollaan matalammalla tasolla. Oma talous menee saman tien kuralle, kun joutuu työttömäksi. Se on se syy. Ja sen takia ihmiset eivät kuluta: säästämisaste on noussut, kun pitää varautua mahdollisen työttömyyden varalle. Myöskin palvelujen saatavuudessa on haasteita, ja siihenkin varaudutaan. Nämä ovat niitä syitä, miksi ihmiset ovat tällä hetkellä erittäin varovaisia. Kotitaloudet eivät kuluta, ja asuntorakentaminen mataa paikallaan. Ollaan puolessa siitä rakentamisesta, mitä on normaalisti ollut, ei edes kuumimpana aikana, vaan normaalista asuntorakentamisesta ollaan puolessa. Eli kyllä tämä kertoo siitä, että tämä maa ei ole vielä kunnossa, vaikka pientä talouspiristystä tässä onkin näkyvissä. — Arvoisa rouva puhemies! Näistä keinoista käytän sitten seuraavan puheenvuoron. Kiitos, aika tuli täyteen.

Arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja miehet! Meillä on täällä lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2027. Valtion talousarvion eli budjetin hyväksyminen on toinen eduskunnan perustehtävistä lakien säätämisen lisäksi. Joka vuosi laadittava talousarvio sisältää valtion seuraavan vuoden tulot ja menot. Hallitus tekee esityksen talousarviosta eduskunnalle, ja eduskunta tekee siitä lopullisen päätöksen. Tänään alkanut lähetekeskustelu jatkuu perjantaihin saakka. Sen lopuksi talousarvioesitys ja siihen liittyvät budjettilakiesitykset lähetetään valiokuntien käsittelyyn. Lopullisesti eduskunnan on määrä hyväksyä vuoden 27 talousarvio täysistunnossa joulukuussa 26. Politiikkaa vähemmän seuraavan kansalaisen korviin tämä voi kuulostaa pitkältä käsittelyajalta, mutta on hyvä muistaa, että kyse on kymmenien miljardien eurojen paketista, ja se on syytäkin käydä asianmukaisesti ja huolella läpi. Arvoisa puhemies! Vaikka taloustilanne on ollut vuosikausia haastava, näkyy jo hieman valoa tunnelin päässä. Suomen talouden kasvu on ollut alkuvuonna 26 selvästi odotettua nopeampaa. Valtion talousarvioesityksen mukaan kasvun piristyminen näkyy laajasti kaikilla päätoimialoilla ja näkymät ovat kirkastuneet sekä yrityksissä että kotitalouksissa. Viennin kasvu on jatkunut, ja yksityinen kulutus näyttää myös kääntyneen kasvuun. Esimerkiksi puolustushankinnat lisäävät investointeja. Tuotannon kasvun nopeutumisen odotetaan kääntyvän työllisyyden kasvuun loppuvuodesta 26, ja työllisten määrän ennustetaan kasvavan noin prosentin vuonna 2027. Myönteisestä käänteestä huolimatta lienee paikallaan todeta, että haasteita ja epävarmuuksia on edelleen. Verotulojen kehitys pysyy talouskasvun vahvistumisen myötä melko hyvänä. Menojen kasvua hillitsevät osaltaan voimaan tulevat sopeutustoimet. Talouskasvun vahvistuminen tukee julkista taloutta, mutta menoja kasvattavat etenkin puolustus‑ ja korkomenot. Ensin mainittu on välttämättömyys nykyisessä turvallisuustilanteessa, mutta jälkimmäinen on seurausta edellisten hallitusten leväperäisestä julkisen talouden hoitamisesta. Erityisesti edellisen hallituksen johtaman hallituksen jälkien korjaaminen on ollut urakkana mittavaa. Koko talousarviota on aivan mahdotonta tässä annetun ajan puitteissa käydä läpi, enkä sitä yritäkään. Sen sijaan kiinnitän tarkemmin huomioni keltaisesta budjettikirjasta yhteen mielenkiintoiseen kohtaan. Maa‑ ja metsätalousministeriön hallinnonalan ”Maaseudun kehittäminen sekä maa‑ ja elintarviketalous” ‑otsikon alla kerrotaan, että paikallisten yhteisöjen, siis Suomen kylien, varautumiseen ehdotetaan miljoona euroa. Kyse on niin sanotusta kylävarasta, ja lienee paikallaan avata veronmaksajille, mistä on kyse. Olen mukana eduskunnan kylätoimintaverkostossa varapuheenjohtajana, ja sillä tavalla tämä on minulle tuttu asia, ja siksi minä nyt haluan sen täällä nostaa esille. Monelle suomalaiselle saattaa olla näin vuonna 26 tuttu sana ”kotivara”. Suomen kotitalouksia ohjeistetaan varautumaan häiriötilanteisiin 72 tunnin kotivaralla, jotta kodeissa pärjättäisiin itsenäisesti ainakin kolmen vuorokauden ajan. Kylävara taas on kuin laajennettu kotivara. Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyys perustuu kokonaisturvallisuuden toimintamalliin. Siinä yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Kylävaran tarkoitus on tuoda kokonaisturvallisuuden toimintamalliin uusi näkökulma: paikallinen, yhteisöllinen varautuminen. Suomen Kylät ry:n alkuvuodesta 26 julkaisemassa laajassa verkostoyhteistyössä koottu kylävaratoimintamalli tukee paikallisissa yhteisöissä, kylissä ja naapurustoissa tehtävää varautumis‑ ja turvallisuustyötä. Arvoisa puhemies! Tässä on pieni pala vielä. Luen sen, jos sallitte. [Puhemies: Hyvin tiiviisti!] Kylävaran näkökulma varautumiseen on uusi. Kylävara kiinnittää varautumisen ihmisten asuinpaikkaan, yhteiseen suunnitteluun, huolenpitoon ja toimintaan. Kylävarasivustolle kootut työkalut on tarkoitettu tukemaan ja vauhdittamaan varautumistyötä ja päivittäistä huolenpitoa. Konkreettisia esimerkkejä kylävara-ajattelusta ovat häiriötilanteessa kokoontumispaikaksi valittava kylävalmiustalo, kylätalo, jossa on esimerkiksi generaattorit, niin että voi ladata puhelimia tai vastaavaa, ja varaviestintäverkoksi perustettu kyläradio. Budjettiriihessä tehty päätös korottaa kylätoiminnan vuosittaista valtionapua [Puhemies koputtaa] miljoonalla eurolla antaa lisävauhtia tälle työlle. Valtioneuvosto päätti keväällä 26 kehysriihessä, että kylävaratoimintamalli vakiinnutetaan kansalliseksi suositukseksi ja paikallisten yhteisöjen varautumista vahvistetaan koko maassa. Arvoisa puhemies! Näin huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä pitkään painottaneena kansanedustajana tervehdin ilolla kylävaraan panostamista. Kiitos siitä hallitukselle. Kylien varautuminen tuo kotitalouksien ja viranomaisten väliin portaan, joka paikkaa mahdollisia varautumisen aukkoja parhaimmillaan aiempaa kustannustehokkaammalla ja järkevämmin kohdistetulla tavalla. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten tänään on monessa puheenvuorossa ennen minuakin todettu ja muistutettu, Suomen talous on viimenään kääntynyt nousuun viimeistään tämän vuoden aikana, mutta sitten on merkkejä, että hän tulikin jo eilen — niin kuin on sanottu ja odotettiin, että tulee huomenna. Suomeen sataa investointeja, viimeisimpänä isona olivat ehkä nämä Googlen investoinnit Haminaan ja sinne pohjoiseen. Niistä on tosin esitetty jo kritiikkiä, että miten riittää sähkö ja kuinka paljon on ulkomaalaisia työntekijöitä ja näinpäin pois. Nämä huolet pitää ottaa tietysti tosissaan, mutta sitä, että kansainvälinen suuryritys yleensä investoi Suomeen, pidän todella hyvänä asiana. Vaikka se kaikki ei nyt juuri suomalaisille työntekijöille sataisikaan, niin kuitenkin aika paljon tulee satamaan. Teollisuuden tilauskirjat muutenkin ovat täyttymässä ja täyttyneet, ja jopa sitten kotimainen kulutus on kääntynyt nousuun. Tätähän nyt jo viime talvena Suomen Pankki uutisoi, että suomalaisten tileillä on enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin — oliko se jotain 120 miljardia lähestulkoon, mitä suomalaisilla oli rahaa, ja kaikki eivät sitä meinanneet uskoa. No, on noin 25 prosenttia suomalaisista, keillä ei ole mitään säästöjä, mutta kuitenkin valtaosalla suomalaisista oli tuhansia euroja ja osalla jopa kymmeniä tuhansia euroja tilillään, ja ongelmana oli se, että tämä kotimainen kulutus ei sitten kuitenkaan kääntynyt. Ymmärrettävästi ihmiset pelkäsivät ja säästivät pahan päivän varalle, ja joku siitä sanoikin, että mitä pidempään ihmiset säästävät pahan päivän varalle, sitä todennäköisempää on, että se paha päivä kohta sieltä sitten koittaa. No, nyt kuitenkin korttidata kertoo, että tämän kesän aikana ihmiset ovat alkaneet kuluttamaan ja ostamaan, suosimaan suomalaista, niin kuin aina on toivottu, ja kotimainen kulutus on sitten kääntynyt nousuun ja ihmiset viimeinkin uskaltavat tähän satsata, ja sitä pidän hyvänä juttuna. No, sitten ihan justiinsa tänään — kun varmaan oli SDP:llä ja vihreillä ja vasemmistoliitolla jo ryhmäpuheet kirjoitettu, ja veikkaan, että jouduttiin kirjoittamaan jonkun verran niitä sitten uusiksi, ehkä voitte itse kertoa, jos näin oli — paljastuikin, että työllisyys on kasvanut yli 30 000:lla ja työttömyyskin oli laskenut, ei niin paljon kuin totta kai toivotaan, että työttömyys laskisi, mutta oli kuitenkin kääntynyt työttömyys laskuun. Se on sikäli mielestäni arvokas asia — siis arvokas asia kaikkinensa, että työttömyys laskee, mutta erityisen hienoksi tämän tekee se, että nyt tällä kaudella on tehty sen tyyppisiä toimenpiteitä, että on saatu lisää ikään kuin työvoimaa hakemaan sitä työpaikkaa. Kun aikaisemmin on ollut ikään kuin sen tyyppinen politiikka, että työttömiä on niin kuin siivottu sieltä kortistoista pois kaikennäköisille kursseille, niin nyt sitten tällä kaudella on menty vähän toiseen suuntaan, että on ikään kuin niiltä kursseilta pistetty ihmisiä työttömiksi työnhakijoiksi. Eli toisin sanoen työvoiman määrä on kasvanut, ja se on osittain johtanut siihen, että työttömien määräkin on kasvanut. Se ei ole niin paljon johtunut siitä, että olisi ihmisiä potkittu pois työpaikoilta, vaan siitä, että työvoiman määrä on kasvanut, ja sen takia nämä työttömyysluvut ovat olleet korkealla. Siitä huolimatta tämä tilanne oli nyt jo yli 5 000:lla kuitenkin parantunut. Tarkemmin kun noita käppyröitä katsoo, niin itse asiassa Suomessa syntyneiden henkilöitten työttömyys ei ole koko tänä kautenakaan mitenkään merkittävästi noussut, ja se on entisestään nyt alentunut, eli se on ollut enemmänkin vierasperäistä väkeä. Totta kai toivotaan, että hekin, ketkä täällä asuvat, sitten ajan myötä työllistyvät myöskin, ja hyvä, että nämä tietyt toimet ovat alkaneet purra. Tätä taustaa vasten on ollut pikkasen jotenkin vaivalloista ja ikävää kuunnella tässä salissa, kun sitten keskustelu on ollut sitä, että vieläkin korostetaan niitä asioita, jotka eivät vielä toistaiseksi ole kääntyneet kasvuun, ja sitten sitä, että kaikkien kohdalla tämä talouden paraneminen ei näy. Eli tässä mielessä toivoisin tältä salilta kuitenkin vähän rohkeammin sitä positiivista viestiä, että puhuttaisiin niistä asioista, mitkä menevät hyvin, eikä aina vain niistä asioista, mitkä ovat sitten huonolla tolalla. — Tässä näköjään olikin vain viisi minuuttia tämä suositus, joten noudatetaan sitä, niin ei tarvitse puhemiehen alkaa koputtelemaan. Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 27 talousarviota käsitellään nyt tilanteessa, jossa Suomen taloudesta kuuluu pitkästä aikaa tällä kaudella myös hyviä uutisia. Tänään julkaistujen lukujen mukaan elokuussa Suomessa oli 2,63 miljoonaa työllistä. Se on 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömien määrä puolestaan väheni hieman, ja 20—64-vuotiaiden työllisyysasteen trendi nousi 75,9 prosenttiin. Tämä on hyvä uutinen, ja siitä kannattaa iloita puoluekannasta riippumatta, sillä Suomi ja suomalaiset aidosti tarvitsevat kasvua, työtä ja ennen kaikkea uskoa tulevaan. Myös talous on kääntynyt kasvuun, ja investointien odotetaan vahvistuvan. Jos tämä kehitys jatkuu, se helpottaa myös julkisen talouden tilannetta. Yhden kuukauden perusteella emme kuitenkaan vielä tiedä, kuinka vahvasta käänteestä on kyse. Työttömyysasteen trendi on edelleen 10,1 prosenttia, pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat korkealla ja avoimien työpaikkojen määrä vähäinen. Siksi vuoden 27 tärkein talouspoliittinen tehtävä on mielestäni selkeä: nyt alkanut kasvu pitäisi saada muuttumaan entistäkin enemmän työpaikoiksi, jotta jokainen työkykyinen saadaan osaksi työelämää niin inhimillisten kuin taloudellistenkin syiden vuoksi. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tilasta on puhuttava hyvistä uutisista huolimatta rehellisesti. Suomi velkaantuu tällä hallituskaudella edelleen, ja tämä hallitus ottaa ennätysmäärän velkaa. Alijäämä on 12,3 miljardia euroa, valtionvelan korkoihin menee 4,4 miljardia, ja työttömyys on edelleen Euroopan korkein. Väestö ikääntyy, puolustukseen käytetään tulevina vuosina entistä enemmän rahaa, ja hyvinvointivaltion peruspalvelut pitää pystyä rahoittamaan. Siksi pidän tärkeänä, että eduskuntapuolueet ovat kyenneet sitoutumaan pääosin velkaantumisen taittamiseen. Se on ennen kaikkea lupaus siitä, että velkasuhteen kasvu otetaan vakavasti yli vaalikausien. Tilanne on todella haastava, ja EU:n alijäämämenettely vaatii 8—11 miljardin euron sopeutusta. Se, miten se toteutetaan, on ensi kauden vaikein kysymys. Suomen taloutta ei voida tasapainottaa vain leikkaamalla, mutta julkisia menoja on pystyttävä priorisoimaan, ja olemassa olevia rakenteita, tukia ja verotusta pitää arvioida kriittisesti. Samalla pitäisi ymmärtää ero menon ja investoinnin välillä. Jos säästämme koulutuksesta, tutkimuksesta, työkyvystä tai kasvua mahdollistavasta infrasta tavalla, joka heikentää tulevaa kasvua, säästö voi tulla myöhemmin huomattavasti kalliimmaksi. Kaikkein kalleinta on se, että ihminen jää pitkäksi aikaa ilman työtä, jolloin usein muutkin ongelmat kasautuvat. Arvoisa puhemies! Valitettavasti kuvaamani tilanne näkyy omassa vaalipiirissäni hyvin konkreettisesti. Vaikka valtakunnan elokuun työllisyysluvut ovat rohkaisevia, Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys oli edelleen viisi prosenttia korkeammalla kuin vuosi sitten. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat kasvaneet. Oulussa tilanne on ollut erityisen vaikea. Vielä heinäkuussa kaupungissa oli yli 16 000 työtöntä ja työttömyysaste 15,6 prosenttia. Nuorisotyöttömyysaste oli yli 23 prosenttia. Näiden lukujen takana on nuoria, joiden pitäisi päästä ensimmäiseen työpaikkaansa, ja kokeneita työntekijöitä, joiden osaamista meillä ei ole varaa menettää. Mutta Oulusta löytyy myös hyvä esimerkki siitä, miksi Suomen taloudessa kannattaa puhua muustakin kuin säästämisestä. Oulu on vahva yliopisto- ja teknologiakaupunki. Pohjoiseen suunnitellaan merkittäviä energiateollisuus-, datakeskus- ja puhtaan siirtymän investointeja. Meillä on osaamista ja mahdollisuuksia synnyttää uutta kasvua ja vientiä. Tarvitaan vain osaavaa työvoimaa, riittävää energiantuotantoa ja sähköverkkoa, sujuvia lupaprosesseja sekä toimivia liikenneyhteyksiä. Arvoisa puhemies! Talouspolitiikassa pitäisi nyt pystyä pitämään kaksi ajatusta mielessä yhtä aikaa: velkaantuminen on saatava hallintaan, ja on uskallettava panostaa kasvuun sekä ihmisiin. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään myös seuraavalla vaalikaudella. Sitä ei pidä suomalaisille kaunistella. Kuitenkin yhtä olennaista on kysyä jokaisen päätöksen kohdalla, vahvistaako se Suomen kykyä työllistää, investoida ja kasvaa, vahvistaako se ihmisen luottamusta tulevaan, uskallusta kuluttaa ja mahdollisuutta pärjätä ja menestyä omassa elämässään. Olennaista on, että velkaantuminen taittuu, ihmisten arki on sujuvaa ja jokainen voi uskoa hyvään tulevaisuuteen, työhön ja toimeentuloon sekä peruspalveluiden saavutettavuuteen myös tulevaisuudessa. Inhimillinen tulevaisuus kuuluu jokaiselle.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien ja laajalle levinneen asutuksen maa. Saavutettavuuden merkitys on alueiden, elinkeinoelämän ja ihmisten arjen näkökulmasta koko Suomen kehittymisen kannalta tärkeimpiä asioita. Meidän on jatkossakin pidettävä kiinni liikennejärjestelmäsuunnitelman kolmen tunnin saavutettavuusrajasta huolehtimalla maakuntalennoista ja yhteyksistä maakuntiin. Kestävällä liikennepolitiikalla on merkittävä rooli maamme huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa. Liikennepolitiikka on kytkettävä kokonaisvaltaisesti ja poikkihallinnollisesti elinkeinoelämän, työllisyyden, turvallisuuden sekä alueiden kehittämisen kehitykseen ja myöskin rajat ylittävään yhteistyöhön. Ministeri Ranne täällä tänään hehkutti, miten koko Suomea kehitetään ja liikennehankkeita tehdään, mutta esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaan ei ole kohdistettu minkäänlaista liikennehanketta edelleenkään. Arvoisa rouva puhemies! Itäisen Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti investointeihin, minkä vuoksi niitä vauhdittavia toimia täytyy viedä eteenpäin päättäväisesti. Tämä on elintärkeää koko Suomen talouskasvulle. EU:n ja Naton pisimpänä ulkorajana itärajan alueen elinvoima on paitsi talous- myös turvallisuuskysymys koko Euroopalle. Investointien houkuttelu vaarantuu, jos alueen saavutettavuutta ei paranneta, sillä ilman toimivia yhteyksiä ei synny investointeja eikä vientiä. Itäinen Suomi on lähes miljoonan suomalaisen kotiseutu ja vetovoimainen matkailukohde, jonka teollisuus ja luonnonvarat luovat uutta talouskasvua. Itäisen Suomen potentiaali pitää nähdä mahdollisuutena. Pääministeri nimesi itse Itä-Suomeen erityisedustajan, mutta hänen esitystensä toimeenpano on jäänyt vielä näkemättä. Itä-Suomi tarvitsee konkretiaa, ei enää uusia työryhmiä valmistelemaan määräaikaisia itäisen Suomen erityistalousaluekokeiluja. Tässä olisi nimittäin ollut jo kolme vuotta aikaa toimia. Arvoisa puhemies! Suomen EU-liittymissopimuksessa sekä EU:n perussopimuksessa mainitaan itäisen ja pohjoisen harvaan asuttujen alueiden NSPA-koheesiorahat. Kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttavat pysyvän kilpailukykyhaitan alueellemme. Olennaista tässä on huomata, että kyse on alueelle pysyvistä rakenteellisista epäkohdista, jotka eivät ole poistuneet mihinkään vaan ovat edelleen olemassa. Viime vuonna siirrettiin Suomen omalla päätöksellä Itä- ja Pohjois-Suomesta uusiin ei-aluesidonnaisiin tarkoituksiin 300 miljoonaa euroa, Etelä-Savostakin esimerkiksi noin 29 miljoonaa euroa, uusiin rahoituskohteisiin, kaksikäyttötuotteisiin ja sotilaalliseen liikkuvuuteen. Nämä ovat tärkeitä asioita kyllä, mutta aluekehityksen näkökulmasta on harmillista, että enää ei ole takeita, että aiemmin meille itään tai pohjoiseen kohdennetut varat kohdistuisivat meille, vaan niistä kilpailee koko Suomi. Arvoisa pääministeri, jos olisitte paikalla, niin toivoisin, että huolehditte, että me harvat alueet saamme koheesiorahoista myöskin jatkossa osamme. Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eriarvoistaa ihmisiä sekä alueita. Suomessa vapaaehtoistyötä tehdään laajasti erityisesti ikäihmisten, lasten ja nuorten parissa. Urheilu- ja liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä, ja tavallisimpia vapaaehtoistehtäviä ovat auttaminen, talkootyö, hallintotehtävät sekä tapahtumajärjestelyt. Tämä kaikki osoittaa, kuinka laajasti vapaaehtoistyö vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja miten se rakentaa siltoja ihmisten välille. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Hoffrén on arvioinut, että vapaaehtoistyön rahallinen arvo Suomessa on lähes 3,2 miljardia euroa eli valtionvelan koron verran. Tämä luku tekee näkyväksi sen, kuinka merkittävää vapaaehtoistyö on hyvinvointimme kannalta. Kun otamme huomioon kaikki yhteiskunnan kokonaishyvinvointia lisäävät tekijät, vapaaehtoistoiminnan vaikutus nousee entistä suuremmaksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että vapaaehtoistyön koordinaatio ja järjestäminen vaativat resursseja. Ilman järjestöjen saamaa rahoitusta vapaaehtoistoiminta ei voi jatkua yhtä tehokkaana. Meidän on syytä olla huolissamme siitä, että sotejärjestöjen avustuksia ollaan jälleen leikkaamassa merkittävästi lähivuosina.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä tänään on aika paljon puhuttu talouskasvusta. Ihan nopeasti kaivoin tuossa äsken myös niitä talouskasvulukuja 2015:n jälkeen, ja yllätys yllätys, siellä myös 2016 ja 2017 talouskasvu oli 1,9 prosenttia ja 2,7 prosenttia. Myös vuonna 2021 oli 3,2 prosenttia koronan jälkeen kasvua. Me aina unohdamme, että meillä on ollut myös aiemmin näitä kasvun vuosia. Arvoisa rouva puhemies! Orpon hallituksen keskeisimmät tavoitteet, jotka tässä salissa esiteltiin hallituksen muodostamisen jälkeen, olivat talouskasvun aikaansaaminen, velalla elämisen lopettaminen ja 100 000 työllistä lisää. Talouskasvun aikaansaaminen on ollut aika hidas tie. Vuonna 2024 se oli 0,9 prosenttia, vuonna 25 taas 0,8 prosenttia, ja nyt arvio tästä vuodesta liikkuu yli prosentin, ehkä tuolla 1,6 prosentin luokassa, ja ensi vuosi on samalla tasolla. Talouskasvu on viivästynyt. Lähtö on viivästynyt, ja varmasti nämä leikkaustoimenpiteet, mitä on tehty sosiaaliturvaan ja muuhun, ovat vaikuttaneet siihen, että talouskasvu ei ole lähtenyt liikkeelle ja kuluttajien luottamus on ollut aika huonoa tällä hetkellä. Toinen lupaus: velalla eläminen lopetetaan. No, siinä on käynyt vielä huonommin. Valtion alijäämä on vuosina 2024—2027 eli ensi vuoden budjetti mukaan lukien yli 50 miljardia euroa. Tämä hallitus ottaa eniten velkaa Suomen hallituksista Suomen historian aikana. Vuoden 2027 alijäämä on 12,4 miljardia euroa. Jos luettelee nämä hallituksen kokoaikaiset vuodet, niin vuoden 24 alijäämä oli 12,1 miljardia, 25 oli 12,7 miljardia ja 26 eli tänä vuonna 13,4 miljardia, ja ensi vuonna 12,4 miljardia euroa. Siihen kun laitetaan VERiltä lisämiljardi, niin ollaan koko ajan 12—13 miljardin luokassa alijäämän osalta. Sanna Marinin hallitus kun lopetti, niin liikuttiin 6—8 miljardin euron tasolla. Eli se on noussut 4—5 miljardia euroa siitä tasosta, millä Sanna Marinin hallitus lopetti. Velalla eläminen piti lopettaa, ja alijäämä piti saada prosentin tasolle. Se ei ole onnistunut, ja tämä on toinen iso hallituksen epäonnistuminen. 100 000 työllistä lisää: Tulos on ollut käytännössä päinvastainen. Tänään on kuultu lukuja, että liikutaan tavoitteesta noin 160 000:n päässä. Meillä on erittäin korkea työttömyys tällä hetkellä. Voidaan sanoa, että meillä joka alueella on työttömyys kasvanut koko hallituskauden ajan. Työttömiä työnhakijoita, arvoisa rouva puhemies, on tällä hetkellä 329 618. Se on 18 500 enempi kuin vuosi sitten ja 50 000 enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Tämä kertoo siitä tilanteesta, mihin tässä työllisyystavoitteessa on päästy. Pahinta tässä on se, että pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut todella voimakkaasti. Se on tällä hetkellä 143 000:ssa, ja se on kasvanut kahden vuoden aikana 46 500. Ulkomaalaisten työttömyys on pysynyt noin 50 000:ssa, ja täällä aina syytellään ulkomaalaistaustaisten työttömyyttä, että se on meidän isoin osa. Täytyy muistaa, että tämä vähän vajaa 50 000 on osa siitä 330 000:sta, ja se ei selitä meidän työttömyyttä. Alle 25-vuotiaitten työttömyys on ennätysmäärässä. Hallitus on siis epäonnistunut kaikissa kolmessa keskeisessä tavoitteessaan, ja ne tulokset näkyvät nytten. Tämä hallitus tulee jättämään aivan karmaisevan perinnön seuraavalle hallitukselle, kun näitä joudutaan oikaisemaan. — Aika tulee täyteen, niin otan seuraavan puheenvuoron. — Kiitos.