Eläinten oikeudet perustuslakiin

Arvoisa puhemies! Olen kyllä itse sitä mieltä, että eläinsuojelulaki ei ole riittävä, vaikka täällä keskustan edustaja näin esitti näkemyksenään. On myös todettava tähän puheenvuoroon, että tässähän esitetään, että tätä kansalaisaloitetta lakialoitteen muodossa ei hyväksytä vaan käynnistetään valmistelu siitä, kuinka eläinten oikeudet voisivat paremmin toteutua osana perustuslakia, joten aika pitkälti tämä kritiikki kohdistuu sellaisiin asioihin, jotka varmasti ovat ratkaistavissa tässä lainsäädännön jatkovalmistelussa, mikäli siihen päätetään ryhtyä.

Arvoisa puhemies! Todella ensimmäisessä käsittelyssä jo otin kantaa ja pidin oman puheenvuoroni tähän perustuslakivaliokunnan mietintöön liittyen, mutta otan nyt esille ihan yleisesti, mitä tämä eläimen itseisarvon tunnustaminen tarkoittaisi. Se tarkoittaisi sitä, että hyväksyisimme eläimen moraalisen aseman tuntevana olentona. Elikkä nyt tulee kysymys, ollaanko sitä mieltä, että eläimiä tulisi kunnioittaa. Mielestäni kyllä, se on elävä olento, ei esine. Eläimen asema tuntevana olentona on tunnustettu myös EU:n perustamissopimuksessa. On totta, että eläinten hyvinvointilaki uudistettiin viime kaudella. Eläinten hyvinvointi on otettu paremmin huomioon, ja on tullut parannuksia, myönnettäköön se. Samalla kiitän myös kansalaisaloitteen tekijöitä siitä, että asia nostetaan keskusteluun. On hyvä keskustella monipuolisesti asiasta, varsinkin eläinten hyvinvoinnista ja eläinsuojelusta, nimittäin meillä on siinä vielä paljon korjattavaa. Tällä hetkellä onkin lausunnoilla, että jos on tehnyt eläinsuojelurikoksen ja tekee vielä uudestaan ja se huomioidaan, niin pitäisikö siitä olla kovemmat rangaistukset vai onko se niin, että taas tulee huomautus ja pikkusakko ja jatkuu asia samanlaisena. On hyvin tärkeää, että me nyt otamme sen vakavasti, mitä sieltä on tulossa, ja se tulee varmaan sitten tänne saliinkin, se on nyt lausunnoilla. Ylipäänsä kun me puhumme eläinten oikeuksista tai eläinten suojelusta tai eläintenpitorikoksista, niin todella on tärkeää, että ihmiset kohtelisivat myös eläimiä kunnioitetusti ja kunnioittaisivat eläimiä, koska näitä tapauksia on aivan liian paljon. Vain osa niistä tulee esille näissä iltapäivälehdissä, aivan karseita tapauksia, joissa eläimiä on kohdeltu todella huonosti. Yleensä se johtaa sitten siihen, että eläimet pitää lopettaa, se on mennyt niin pitkälle. Nämä tarkastukset tehdään, mutta on niitäkin tapauksia, että 20 kertaa käydään paikan päällä ja kestää monta vuotta. Ymmärrämme sen, että ei näin voi jatkua. — Kiitos.

Kunnioitettu herra puhemies! En ollut tässä ensimmäisessä käsittelyssä. Tämähän on tosiaan toinen käsittely tämän asian osalta, ja edustaja Holopainen tuossa jo totesi, että ensimmäisessä käsittelyssä on käyty värikästä keskustelua. Pitääpä käydä, herra puhemies, ihan se pöytäkirja lukemassa, minkälaista keskustelua tämän asian osalta on käyty. Kuulimme tuossa edustaja Holopaisen puheenvuorossa myös, että tämä on ihan hallitusohjelmatavoite vihreälle puolueelle, että eläinten oikeudet tulee saattaa ihan perustuslakiin. Se varmasti on myös vasemmistoliitollekin tavoite. On hyvä, että politiikassa on tavoitteita. Luin tätä perustuslakivaliokunnan mietintöä ja ajattelin lukaista sitä myös tähän täysistunnon pöytäkirjaan. Nimittäin tässähän perustuslakivaliokunta on kansalaisaloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen arvioinnissa huomioinut ja kirjoittanut omaan mietintöönsä seuraavasti: ”Perustuslakivaliokunnan mielestä kansalaisaloitteessa ehdotettu uusi sääntely tarkoittaisi Suomen oikeusjärjestyksen taustalähtökohtien perustavaa laatua olevaa muutosta. Nykyinen perustuslakimme on modernin länsimaisen demokratian perustuslaki, jossa on kattavasti säädetty valtiollisista perusratkaisuista sekä ihmisyksilön ja julkisen vallan välisistä suhteista. Perustuslakivaliokunta pitää suomalaiseen valtiosääntötraditioon huonosti soveltuvana” — huom. huonosti soveltuvana — ”kansalaisaloitteesta ilmenevää ihmisten ja eläinten perusoikeuksien rinnasteisuutta. Tässä kansalaisaloitteessa ehdotetut perusoikeussäännökset on lisäksi kirjoitettu niin konkreettisiksi, että ne antavat eläimille subjektiivistyyppisiä oikeuksia suhteessa ihmisiin, yrityksiin ja julkisiin toimijoihin. Perustuslakivaliokunnan mielestä vaikuttaa jäävän epäselväksi, onko uuden sääntelyn tarkoitettu muodostavan oikeuksia eläimille myös suhteessa toisiinsa. Avoimeksi jää niin ikään kysymys eläinten velvollisuuksista suhteessa toisiinsa ja muihin tahoihin. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan sääntelyn vaikutukset Suomen oikeusjärjestykseen olisivat vaikeasti ennakoitavia, koska esityksellä pyritään muuttamaan hyvin uudenlaiseksi sitä ajattelutapaa, jonka varaan merkittävä osa valtiosääntöoikeudellista, ympäristöoikeudellista ja yksityisoikeudellista sääntelyä rakentuu.” Herra puhemies! Tässähän on ihan... Pitää lukaista vielä tämä: ”Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu sääntely edellyttäisi muuttamaan nykyistä eläimiin ja näiden elinympäristöön kytkeytyvää laintasoista sääntelyä ja yksityisoikeudellisen järjestelmän perusteita. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu uusi sääntely olisi myös poikkeuksellisen yksityiskohtaista ja laajaa suhteessa siihen, miten perustuslain 2 luvussa säädetään perusoikeuksista.” No, herra puhemies, kyllähän kun tätä keskustelua kuuntelee ja kun puhutaan siitä, että eläinten oikeudet tulisi Suomen perustuslakiin kirjata, niin kyllähän, jos näin tehdään, tämä perustuslain tarkoitus hämärtyy. Perustuslaki suojaa ensisijaisesti ihmisten perusoikeuksia ja määrittelee valtion rakenteen. Jos tämä eläinten oikeuksien lisääminen laitettaisiin, niin kyllä se muuttaisi perustuslain luonnetta ja hämärtäisi sitten sen myötä perustuslain ydintehtävää. Sitten tämä oikeudellinen epäselvyys, mikä on tässä myös perustuslakivaliokunnan mietinnössä tuotu esille: Jos eläinten oikeudet käsitteenä on hyvin tulkinnanvarainen, niin mitä oikeuksia eläimillä sitten olisi, jos se perustuslakiin kirjattaisiin? Koskisiko se ihan kaikkia eläimiä? Voisiko eläin olla... [Mai Kivelä: Koskeehan nykyinenkin laki!] — Täältä tuli välihuuto, että se koskee tänäkin päivänä. Meillähän on tänä päivänä jo nykyinen eläintensuojelulaki todella hyvä, ja niin kuin edustajat omissa puheenvuoroissaan toivat esille, nykyistä lainsäädäntöä eläintensuojelulain osaltahan on muutettu parempaan suuntaan, varsinkin viime vaalikaudella. Sehän tarkoittaa, että eläimiä tulee kohdella asianmukaisesti ja hyvin. Mietin vain, miksi tätä pitää sitten vielä perustuslakiin lähteä kirjaamaan. Puhemies! Pitääpä lukaista, kun tämä on toinen käsittely tämän asian osalta, se ensimmäisen käsittelyn pöytäkirja, miten värikästä keskustelua silloin on käyty. [Lauri Lyly: Se oli perusteellista!]

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hopsun tekemää esitystä minäkin. Kävimme täällä salissa jo edellisessä käsittelyssä varsin moniäänisen ja värikkään keskustelun tästä aiheesta, ja täytyy todeta, että vielä varmasti senkin keskustelun pohjalta olisi tarvetta jatkaa näiden perusasioiden käsittelyä myös päättäjien keskuudessa. Melko erikoisiakin väitteitä tähän keskusteluun nimittäin mahtui ja tehtiin aika pitkälle meneviä tulkintoja myöskin tämän vastalauseen tarkoituksesta ja sen muotoilusta. Tässähän todellakin esitetään lainsäädännön valmistelua ja sen käynnistämistä. Tässä ei otettu kantaa yksityiskohtiin, miten se tulisi vielä toteuttaa. On äärimmäisen tärkeätä, että kansalaisaloite on tuonut eläinten oikeudet esiin, ja toivon, että tähän asiaan palataan hallitusohjelmaneuvotteluissa. Ainakin omalta osaltani lupaan tätä tavoitetta edistää, mikäli sellaisissa keskusteluissa tulen olemaan mukana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minä haluan, että eläimet saavat perusoikeudet ja että eläinten asema huomioidaan perustuslain tasolla. Muunlajisten elämä on heille itselleen tärkeää, ja eläinten oikeudet ovat merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Ajattelen, että lopulta kyse on sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Selvää on, että nykyinen lainsäädäntö suhteessa muihin eläinlajeihin ei ole ajantasainen eikä looginen. Voimassa oleva lainsäädäntö käytännössä mahdollistaa eläinten hyvin laajamittaisen hyväksikäytön, joka ei ole millään tavalla perusteltua itsessään mutta ei myöskään suhteessa siihen, mitä laissa tavoitellaan. Eli laki tunnistaa sen, että eläimiä tulee kohdella hyvin ja eläimille kuuluu oikeus hyvään elämään, mutta tämä ei sitten käytännössä toteudu, koska laki mahdollistaa myös sen, että eläimet rinnastuvat käytännössä esineisiin. Erityisen räikeästi tämä näkyy silloin, kun kyse on ihmisen taloudellisesta toiminnasta, eli erityisen räikeästi laki sallii tuotantoeläiminä pidettyjen eläinten oikeuksien loukkaamisen. Nykyisellään meillä on siis lainsäädäntöä, jonka tarkoitus on edistää eläinten hyvinvointia, mutta käytännössä se ylläpitää eläinten kärsimystä. Eli laki ei toteudu edes eläinten perustarpeiden osalta. On siis selvää, että nykylainsäädännössämme on merkittävä epäkohta, ja tämä on sellainen epäkohta, jota ei voi korjata kosmeettisilla muutoksilla, vaan koko lainsäädännön perusprinsiipit pitää ottaa kriittiseen tarkasteluun. No, perustuslaki linjaa oikeudesta elämään, ja elämän turvaamisen tärkeys on yhteiskunnallisen hallinnon lähtökohta. On erikoista, että tämä lähtökohta on niin selkeä, mutta sitten toisten lajien kohdalla se ei toteudu vähäisimmässäkään määrin. Eli minusta meidän pitäisi ymmärtää oikeus elämään laajemmin ja kunnioittaa elämää sen eri muodoissa parhaamme mukaan. Ajattelen myös, että mitä arvokkaampana me pidämme kaikkea elämää, sitä paremmin me voimme kunnioittaa ja turvata myös ihmisoikeuksia. Eli yksinkertaistettuna: jos me rakennamme sellaista maailmaa, jossa on mahdollisimman korkea kynnys väkivaltaan ketään tuntevaa yksilöä kohtaan, on se turvallisempi paikka meille kaikille. Tämä sama toimii tietenkin myös toisinpäin, eli on aika selvää, että kun mennään päinvastaiseen suuntaan, kuten nyt maailmanpolitiikassa mennään, niin sellainen maailma on turvattomampi meille kaikille. Arvoisa puhemies! Ajattelen tietenkin, että eläinten oikeudet ovat tärkeitä itsessään tämän laajemman ajatuksen lisäksi ja ihminen on osa eläinkuntaa ja myös muut eläimet ovat yksilöitä, joilla on itseisarvo ja joilla on omat tarpeensa ja intressinsä. Tämä asia eläinten perusoikeuksista on minulle myös henkilökohtaisesti tärkeä. Olen tehnyt tästä aiheesta viime kaudella lakialoitteen ja olen ollut esimerkiksi Cambridgessa luennoimassa tästä aiheesta kansainvälisessä eläinoikeuskonferenssissa ja muutenkin omistanut suuren osan ajastani eläinten oikeuksien edistämiseen. Ajattelen, että politiikassa on paljon tärkeitä asioita, mutta eläinten oikeudet ovat tärkeyteensä nähden tällainen huomattavan alipriorisoitu teema, ja siksikin pidän tärkeänä sitä priorisoida. Sen takia ajattelen myös, että tämä kansalaisaloite on tärkeä. Tämän aloitteen käsittelyä on ollut mielenkiintoista seurata, ja on jo itsessään merkittävää, että eläinten oikeuksia peilataan suhteessa perustuslakiin ja että me olemme saaneet kuulla asiantuntijoita tässä asiassa. Eli ajattelen, että jo tällä käsittelyllä me olemme ottaneet yhteiskuntana askeleita eteenpäin tässä asiassa ja siinä, että eläinten oikeudet otetaan vakavasti. Eli kiitos jälleen kerran aloitteen tekijöille tästä tärkeästä työstä, joka ei varmastikaan lopu tähän käsittelyyn. Puhemies! Kuten tähän mietintöön jätetyssä vastalauseessa on tuotu esille, perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan perustuslaissa on aukko koskien eläinten hyvinvoinnin turvaamista. Ajattelen, että on tämän käsittelyn perusteella selvää, että perustuslakiin tarvitaan muutos eläinten aseman ja suojelun vahvistamiseksi. Tätä esitetään tässä vastalauseessa lausuman muodossa, ja toivonkin, että mahdollisimman moni kollega voi tätä lausumaa kannattaa. Kannatan siis edustaja Hopsun tekemää esitystä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Esittelen perustuslakivaliokunnassa tehtyä vastalausetta ja lausumaehdotusta: Nykyisen lainsäädännön puitteissa eläinten voidaan katsoa olevan suojeltuja esineitä, joita ihminen voi omistaa, ostaa ja myydä. Eläinsuojelusääntely merkitsee tietynlaisia rajoituksia perustuslaissa säädettyihin ihmisen omistusoikeuteen sekä elinkeinovapauteen, kuten eläinten pitoon, kuljetukseen ja teurastukseen kohdistuvia erilaisia minimivaatimuksia. Nämä minimirajoitukset omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että eläinten suojelu olisi riittävällä tasolla ja turvaisi edes eläinten perustarpeiden toteutumisen. Perustuslaissa on aukko koskien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklassa tunnustetun tuntevien eläinten hyvinvoinnin turvaamista. Kyseisen artiklan mukaan unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja. Eläimistä sekä eläinten kohtelusta ja suojelusta on sääntelyä useiden eri EU-jäsenvaltioiden sekä muiden maiden perustuslaeissa. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan sille ei ole estettä, että eläinten oikeuksia turvattaisiin nykyistä paremmin myös Suomen perustuslain tasolla. Asiantuntijalausunnoissa todettiin, että nykyisen perustuslain tarjoama suoja eläimille on parhaimmillaankin välillistä, satunnaista, toissijaista sekä välinearvoista eikä se riitä turvaamaan eläinten hyvinvointia tavallisen lain ja perustuslailla suojattujen perusoikeuksien välisissä punnintatilanteissa. Varsin tuore, perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetty laki eläinten hyvinvoinnista osoittaa selvästi, että sellaisen eläinten hyvinvointiin tähtäävän lain säätämiselle, joka asettaa ihmisille ja heidän toiminnalleen hyvinkin pitkälle meneviä eläinten kunnioittavaa ja hyvää kohtelua koskevia velvoitteita ja rajoituksia, ei ole nykyisinkään valtiosääntöistä estettä. Asiantuntijalausunnoissa kuitenkin tuotiin esille, ettei hyvinvointilain säätäminen poista tarvetta arvioida myös perustuslain muutostarpeita eläinten aseman, hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistämiseksi ja että eläinten hyvinvointi on yhä alisteinen taloudellisille, tuotannollisille, uskonnollisille ja kulttuurillisille intresseille, mikä aiheuttaa ongelmia myös hyvinvointilakia tulkittaessa. Tämän osoittaa myös eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä oleva hallituksen esitys porsaiden kirurgisen kastraation kiellon poistamisesta taloudellisten syiden perusteella. Hyvinvointilaki sisältää myös muita merkittäviä ongelmia, kuten eläinten liikkumista rajoittavien parsinavetoiden ja porsitus- ja tiineytyshäkkien käytön jatkamisen sekä eläimille kärsimystä aiheuttavien toimenpiteiden, kuten naudan ja vuohen sarvenaiheen tuhoamisen ja sterilisaation, sallimisen. Arvoisa puhemies! Tieto ja ymmärrys eläinten hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä ja tarpeista ovat kasvaneet merkittävästi ajan myötä, minkä vuoksi eläinten hyvinvoinnin ja oikeudet paremmin tunnistavalle lainsäädännölle on selkeä tarve. Myös oikeustieteellinen tutkimus eläinten oikeuksista on lisääntynyt, ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että eläinten hyväksikäyttö on sekä järjestelmällistä että institutionalisoitua. Vaikka nyt käsittelyssä oleva kansalaisaloite ei asiantuntijalausuntojen perusteella ole sellaisenaan valtiosääntöoikeudellisesti toteuttamiskelpoinen, katsoivat asiantuntijat, ettei eläinten asemasta säätämiselle perustuslain tasolla ole estettä. Osa asiantuntijoista esitti valiokunnalle lausumaa koskien perustuslain muutoksen valmistelua eläinten aseman vahvistamiseksi perustuslaissa. Näillä perustein katsomme, että perustuslaissa on säätelyaukko koskien eläinten oikeuksia. Eläinten suojelusta säätäminen pelkästään tavallisen lain tasolla ei suojaa eläimiä riittävästi, koska eläinten oikeudet ovat punnintatilanteissa rakenteellisesti alisteisia ihmisten perustuslaissa turvatuille perusoikeuksille. Näin ollen katsomme, että eläinten asemasta ja suojelusta tulee säätää vahvemmin perustuslain tasolla huolellisesti tehdyn jatkovalmistelun jälkeen, ja siksi esitän vastalauseen lausumaehdotuksen: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan perustuslain muutosta eläinten aseman ja suojelun vahvistamiseksi perustuslaissa.”

Arvoisa puhemies! Pari asiaa vielä kommenttina edustaja Kallion viimeisimpään puheenvuoroon: On totta, että jos me ajatellaan maankäyttöä pelkästään ruuantuotannon näkökulmasta, ilmastonmuutoksen oloissa voi olla järkevää pitää jonkin verran eläimiä kasviperäisen ruuantuotannon ohessa, mutta mikään välttämättömyys tämä ei ole. Meillä on tutkimusta siitä, että myös kasviperäisesti me pystytään tuottamaan meidän ruuantuotantoon korkea kotimaisuusaste, korkea omavaraisuusaste. Toinen asia, mihin kiinnitin hänen puheenvuorossaan huomiota, oli se, että hän ei juurikaan hahmottanut eläintuotannon kotimaisuusasteen heikkoutta. Meillähän eläintenpidon keskeisenä tekijänä on se, että me tuodaan sekä rehua että muita tuotannontekijöitä kansainvälisiltä markkinoilta. Eli suomalainen eläinten tehotuotanto ei ole missään tapauksessa kotimaista, itse asiassa hyvin kaukana siitä, ja olisi suurissa vaikeuksissa, mikäli näitä kansainvälisiä tuotantoketjuja ei olisi käytettävissä. Sitten oleellista on huomata, että ne nurmialueet, joilla tätä eläintuotantoa perustellaan, olisivat käytettävissä ekokatastrofin kiihtyessä myös moneen muuhun tarkoitukseen kuin ruuantuotannon hyötysuhteeltaan heikkoon eläintuotantoon, esimerkiksi muihin biomassan käyttötarkoituksiin, kuten kaikkeen siihen, mitä me tarvitaan, jotta me voidaan korvata muovin käyttö. Eli jos me emme voi käyttää fossiilisia, jos emme voi tuottaa muovia ja mikromuovin olosuhteissa se ei ole kannattavaakaan, niin meidän täytyy varata osa biomassasta kaikkeen sellaiseen tavaratuotantoon, johonka sitä ei muovin aikakaudella ole niin paljon tarvittu, ja nurmialueet toimivat tässä erinomaisesti. Samaten nurmialueet toimivat hiilensidontaan. Edustaja Kallio esitti myös epäilyn siitä, että osa näistä aloitteentekijöistä on varmaankin sitä mieltä, että Suomessa ei enää saisi tuotantoeläimiä pitää lainkaan. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämän mallista tehoeläintuotantoa, mitä meillä nyt on, Suomessa ei tarvita, ja olen tehnyt tästä lakialoitteenkin. Sen sijaan pienimuotoista eläintuotantoa voi kyllä olla eläinten oikeuksia kunnioittaen.

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin täällä huomauttaa moneen puheenvuoroon, joissa on tehty aika pitkälle meneviä, villejä ja epätosia tulkintoja myöskin tästä käsittelystä, että tässähän on esitetty, että ihan tällaisessa muodossa kansalaisaloitetta ei toteutettaisi, vaan käynnistettäisiin lainsäädäntöuudistus, joka pyrkisi turvaamaan eläinten oikeudet perustuslaissa. Sehän on tämän vastalauseen sisältö. Siksi kuulostaa ehkä vähän tarkoitushakuiselta — tai sitten ei ole kenties luettu tätä vastalausetta ja sitä, mitä tässä esitetään — että tuodaan tänne tällaisia väitteitä kuin että hyväksytään, että koirat voivat purra vauvoja, niin kuin tässä kuultiin jopa tämäntyyppisiä lausuntoja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalta. En tiedä, mistä tällainen käsitys ja keskustelu on syntynyt, kun todellakin tässä esitetään, että käynnistetään lainsäädäntö, jonka myötä tuodaan eläinten perusoikeudet perustuslakiin.

Arvoisa puhemies! Useimmissa tapauksissa se koira nähdessään jonkin uhkaavan vauvaa, tai aikuista ihmistä, pyrkii puolustamaan tuttua, mutta usein myös tuntematonta, ihmistä siitäkin huolimatta, että se altistaa itsensä siinä kivulle. Minun oma koirani pelkää kaikkea mahdollista vesikupeista lähtien. Siitä huolimatta, kun me ensimmäistä kertaa törmättiin hevoseen, joka on painoltaan 20-kertainen suhteessa koiraan, hän asettuu eteeni, murisee ja haukkuu siltä varalta, että tämä otus mahdollisesti olisi vihamielinen. Eikö se kerro, että myös koira on erityinen, että koira on erityinen ja että kissat, jokainen yksilönä, ovat erityisiä? Myös ihmiset toki lajina ja yksilöinä ovat erityisiä, mutta se ei tarkoita, että ihmisen erityisyys antaisi ihmiselle oikeuden kohdella muita eläviä olentoja sellaisella tavalla, joka ei kestä päivänvaloa, ei meidän omien moraalikäsitysten puitteissa eikä myöskään ehkäpä sen koiran moraalikäsitysten puitteissa. Tässä keskustelussa on useampaan kertaan noussut esille, että kyseessä olisi päivänpoliittinen aihe, minkä tulkitsen niin, että sillä viitataan ohimenevyyteen tai lyhytaikaisuuteen. Näinhän ei millään lailla ole silloin kun puhutaan eläinten asemasta yhteiskunnassa. Viittaan tässä lyhyesti vain Plutarkhokseen, joka esimerkiksi kirjassaan Lihansyönnistä kuvaa sitä, mitenkä hänen mielestään väkivaltaa ei tulisi kohdistaa eläimiin, koska se samalla raaistaa ihmistä ja lisää myös väkivaltaa ihmisten välillä. Porfyrios, joka eli samoihin aikoihin, oli pitkälti samaa mieltä Plutarkhoksen kanssa. Tai jos mennään tuhat vuotta eteenpäin, Franciscus Assisilainen perustaessaan fransiskaaniveljeskuntaa kielsi eläinten kaikkinaisen hyväksikäytön muutoin kuin poikkeustilanteissa, ei siis pelkästään eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan myös esimerkiksi hevosella ratsastamisen sellaisessa tilanteessa, kun se ei ollut välttämätöntä esimerkiksi veljen sairastumisen vuoksi tai muussa hätätapauksessa. Franciscus Assisilainen tunnetaan myös siitä, että hän ei pyhimyslegendan mukaan suinkaan käskenyt eläimiä, millä monet muut pyhimykset korostivat omaa erityistä karismaansa, vaan neuvotteli eläinten kanssa. Hän neuvotteli kuuluisan Gubbion suden kanssa siitä, että gubbiolaisia ei saa enää syödä. Tässä olisi monelle susipoliitikollekin, mistä ottaa oppia. Eli kysymykset siitä, miten me kohdellaan eläimiä, eivät suinkaan ole päivänpoliittisia kysymyksiä, vaan aitoja, ihmisen mukana kulkevia, perustavan tason eettisiä kysymyksiä. Mutta olen kyllä yhtä mieltä siitä, että tässä kohtaa ne nousevat teollisen ajan näkökulmasta aivan uudella tavalla esiin, ja tässä viittaan todisteeksi kansainväliseen kehitykseen, jossa tosiaankin monessa maassa lainsäädäntöä on uudistettu ja myös perustuslakeihin on otettu mainintoja, jotka vahvistavat muiden lajien asemaa. Toisaalta me tiedetään esimerkiksi, että Suomessa eläinlääkärikulut ovat kasvaneet merkittävästi, mikä kertoo siitä, että ihmiset pyrkivät hoitamaan lemmikkejään ja ovat valmiit sijoittamaan paljonkin perheen resursseja näiden hyvinvointiin. Yli 70 prosenttia suomalaisista ajattelee, että lemmikki on nimenomaan perheenjäsen. Edelleen tästä tietynlaisesta eläinten asemasta kannettavan huolen vahvistumisesta kertoo turkistarhauksen nykytila. Turkistarhausta ei lopulta näytä lopettavan lainsäätäjä, vaan markkinat, kun ihmiset eivät halua kulkea kuolleiden eläinten nahoissa. Sitä kautta toiminta käy vähitellen kannattamattomaksi hallituksen tuista huolimatta. Samalla kuitenkin on sanottava, että eläintuotanto ja siellä esiintyvät ongelmat ovat nyt suurempia kuin koskaan aikaisemmin, kun sitä mitataan niiden eläinyksilöiden määrällä tai kärsimyksellä, joita on sen piirissä. En nyt tiedä edustaja Mehtälän kotitilan tilannetta, vaikka hän sitä tässä kuvasikin, mutta kun puhutaan eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä, niin normaalilla maidontuotantoon keskittyvällä tilalla vasikka saa olla emonsa kanssa maksimissaan vuorokauden. Me tiedetään, että kyseessä on laji, joka muistuttaa hyvin paljon ihmistä, ja me tiedetään, että kyseessä on laji, jossa poikanen ja emo muodostavat hyvin läheisen suhteen ja emon antama ohjeistus ja opastus ja huolenpito ovat äärimmäisen tärkeitä sille poikaselle — kuinka voidaan puhua lajityypillisestä elämästä, jos yhteinen aika oman äidin kanssa on alle vuorokausi? Jatkuvasti tutkimuksen kehittyessä me saadaan yhä uutta näyttöä siitä, että se tuska, mitä sekä äiti että lapsi tässä erottamistilanteessa osoittavat aivan selvästi, on hyvin paljon samanlaista kuin mitä ihmisäiti saattaisi osoittaa, jos häneltä vietäisiin lapsi alle vuorokausi tämän syntymästä. En tiedä, Mehtälällä ilmeisesti on lihakarjatila. Näillä vasikat monesti saavat olla pidempään emojensa kanssa, mutta siellä vastaan tulee sitten huomattavan lyhyt elinikä. Jos ajatellaan, että normaali nauta voi elää 15—20 vuotta ja tällaisella lihakarjatilalla Suomessa keskimääräinen elinikä on puolitoista—kaksi vuotta, niin nämä sonnit saavat siis yhden kymmenesosan luonnollisesta elämänkulustaan. [Puhemies koputtaa] Kuinka voidaan ajatella, että on lajityypillistä, että ihmiset saavat elää ensimmäiset puolitoista vuotta elämästään? — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua haluan kiittää kollegoita erinomaisista puheenvuoroista, jotka ovat tuoneet eläinten oikeuksiin ja asemaan liittyen hyvin erilaisia näkökulmia. Nostan kahdesta edellisestä erittäin tärkeästä puheenvuorosta, eli edustaja Elomaan ja edustaja Mehtälän puheenvuoroista, esille muutaman asian. Edustaja Mehtälä toi esille mielestäni perustellun huolen, että tämän kansalaisaloitteen tai tämänkaltaisen sääntelyn omaksuminen perustuslakiin voisi siis konkreettisesti tarkoittaa sitä, että ruokaa lähtisi pois pöydästä. Sitä se konkreettisesti voisi tarkoittaa. Nämä ovat esimerkiksi niitä perustavanlaatuisia muutoksia, joihin perustuslakivaliokunta mietinnössään viittasi. Edustaja Elomaan puheenvuorossa tuotiin esille se valitettava tosiasia, että Suomessa erittäin vakavista eläinsuojelurikoksista rangaistusasteikko on varsin lievä. Tämähän koskee ylipäätään Suomen kriminaalipolitiikkaa ehkä laajemminkin. Hyvä uutinen on se, että näiden rangaistusten kiristäminen merkittävässä määrin kuuluu lainsäätäjän harkintavaltaan, eli eduskunnan enemmistöllä on halutessaan mahdollisuus näitä rangaistuksia kiristää. Tämä on perustuslakivaliokunnan vakiintunut käytäntö, että mitä tulee rangaistusasteikkoihin, niin lainsäätäjän harkintavalta on laaja. Toinen edustaja Elomaan esiin tuoma erittäin tärkeä seikka on se, että me ei voida lainsäädännöllä korjata kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia. Tarvitaan todellakin keskustelua, yhteiskunnallista keskustelua, ja ihan lasten kasvatuksessakin täytyy ottaa huomioon se, että tällainen kunnioittavan kohtelun vaatimus koskee paitsi ihmisiä myös eläimiä. Jokainen kansalaisaloite vaatii mielestäni täällä eduskunnassa perusteellisen käsittelyn riippumatta sisällöstä. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta on huolella käsitellyt tämän kansalaisaloitteen. Haluan vielä tähän puheenvuorojen loppuun tuoda esille sellaisen argumentin tai ajatteluketjun, jonka esitin valiokunnan julkisen kuulemisen alussa. Tässä on lainaus yhdysvaltalaiselta tuomarilta ja oikeustieteilijältä Richard Posnerilta. Tämä on vapaa lainaus, olen sen itse kääntänyt. ”Oletetaan, että koira uhkaisi ihmisvauvaa, ja ainoa tapa estää koiraa puremasta vauvaa olisi aiheuttaa koiralle kovaa kipua, jopa enemmän kipua kuin koiran purema aiheuttaisi vauvalle. Kuka tahansa normaali ihminen — eivätkä vain vauvan vanhemmat —, myös filosofi silloin, kun hän ei tietoisesti filosofoi, sanoisi, että olisi hirviömäistä säästää koiraa kivulta, vaikka se vähentäisi maailman kokonaiskipua. En tunne velvollisuutta puolustaa tätä reaktiota. Se on moraalinen intuitio, joka on syvempi kuin mikään sen puolesta esitetty järkiperuste.” Ihminen on erityinen, näin sanoo minun moraalinen intuitioni. Se sanoo toisaalta, että myös eläimiä on kohdeltava kunnioittavasti ja hyvin. Eläimiä ja ihmisiä ei tule lainsäädännössä samaistaa, koska ihminen on erityinen.

Arvoisa puhemies! ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiä.” — Gandhi. Edustaja Mehtälä nosti tärkeän asian, että kuinka ihmiset tulevat toimeen ja me vain puhutaan eläimistä täällä. Juuri tätä vastakkainasettelua en ymmärrä ollenkaan. On aika, että puhutaan näistä asioista, ja sitten on aika, että puhutaan toisista. Ne eivät ole toistensa vastakohtia mitenkään eivätkä sulje pois toisiaan. Yleensä minua häiritsee myös se asia, että kun keskustelemme eläimistä, osallistujia ei juurikaan ole kovin paljon, vaikka tämä varmaan koskee meitä kaikkia hyvin vahvasti. Mutta silloin kun puhutaan karhuista, susista, ilveksistä, valkoposkihanhista, niin kyllä silloin on täällä paljon enemmän porukkaa puhumassa. Mediakin herää silloin, muuten mediassakin on ihan kuollutta, niin kuin ei tämä olisi tärkeä asia. Se ei tosiaan ole ihmisiltä pois. Tämä häiritsee tässä. Omaishoitajat, lapsiperheet, lapset, eläkeläiset, vanhukset, heidän asemansa, että kaikki pääsevät lääkärille ja kaikki menisi hyvin — ainakin henkilökohtaisesti on ihan huipputärkeätä ajaa heidän asioitaan. Mutta sitten on myös eläimet. Eikö eläimienkin puolesta pitäisi jonkun avata suunsa täällä? Valiokunnan puheenjohtaja Vestman esitteli erittäin hyvin perustuslakivaliokunnan kantaa ja ne syyt, mitkä ovat johtaneet perustuslakivaliokunnan kannanmuodostukseen. Se oli hyvin kattavaa. Näen kuitenkin, että tämän kansalaisaloitteen ydintarkoitus on omasta mielestäni se viesti, että eläinten kaltoinkohtelua ja jopa vuosia kestävää kidutusta tapahtuu täällä Suomenmaassa, ja niistä ei juuri paljoakaan seuraa sanktioita. Nämä kansalaisaloitteen tekijät varmaan ovat jo ihan turhautuneet ja yrittävät jollain keinolla tuoda näitä asioita esille, ja tämä on yksi. Mutta kuten Vestman täällä esitteli, niin se on perusteltua, kuinka hän tämän perustuslakivaliokunnan kannan sanoi, mistä se on muodostunut. Tämä kansalaisaloitteen ydin on erittäin tärkeä: tuoda se eläimen asema kuitenkin ja se, kuinka me voitaisiin sitä kohentaa. Eläinten hyvinvointilaki, joka tosiaan viime kaudella jo tehtiin, auttaa monessa asiassa ja on tehnyt hyviä toimia ja johtanut hyviin asioihin, mutta se ei ole riittävä vieläkään. Niin kuin aikaisemmin jo totesin, eihän lakiasioilla ja sanktioilla hoideta kaikkea kuntoon, vaan asennekasvatuksella, ja sen täytyy lähteä ihan sieltä vauvasta, ihan sieltä lapsesta asti, kuinka me kohtaamme ja kohtelemme eläviä olentoja, tässä tapauksessa eläimiä. Henkilökohtaisesti omasta elämästäni: Olen maatalosta kotoisin, ja meillä on aina ollut tuotantoeläimiä, joita on kohdeltu erittäin hyvin, ja sitten varttuneempana minulla on ollut koiria. Täytyy sanoa niin, että olen tuntenut, että nämä koirani ovat olleet erittäin tärkeässä asemassa, että ylipäätänsä ihminen jaksaa eteenpäin, kun tulee vaikeuksia. Olen huomannut myös, että nämä tuntevat eläimet, tässä tapauksessa koirat, omaavat paljon enemmän empatiaa kuin monet ihmiset, joten se hyötykäyttö on tärkeää eläinten kohdalla. Mutta meidän pitää nostaa tämän keskustelun myötä niitä asioita, jotka parantavat myös eläinten asemaa, ja varsinkin, että näitä kaltoinkohteluja ei tapahtuisi ja sanktioiden niistä pitää olla sitten selkeät, jotta voidaan ennaltaehkäistä rikoksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tavoitteena oli, niin kuin edustaja Vestman jo kertoi, eläinten oikeudet perustuslakiin. Ei siis keskustella eläinten hyvinvointilaista. Mutta koska tämä kansalaisaloite oli niin seikkaperäisesti eläinten hoitoon, eläinten oikeuksiin ja niiden hoidosta ja olemassaolosta kerrottiin niin tarkasti, on melkein pakko tässä yhteydessä kertoa sitten ihan luonnosta sieltä omalta tontilta näitä asioita. Me hoidamme perheen voimin 1 300:aa sonnia päivittäin — siis 1 300:aa sonnia. Eläinten päivittäinen rehustus ja ravintosisältö on tutkittu täsmällisen tarkkaan. Eli kaikki rehut on laboratoriossa tutkittu, ja niiden perusteella ajetaan tietokoneella optimaalinen päivän ruoka, ja joka päivä kaikki ruoka näille 1 300 eläimelle menee vaa’an kautta. Sitten näillä eläimillä on, riippuen ryhmäkoosta, viiden, kymmenen tai 15 eläimen ryhmät. Suurimmat ovat siis 15 eläimen ryhmissä. Elikkä nämä eläimet saavat vapaasti liikkua, sitten ne saavat nukkua olkipehkun päällä, ne saavat tätä ruokaa syödä ympäri vuorokauden vapaasti, ja vettä on tarjolla vapaasti kupeista ja altaista. Sitten vielä isompana ne saavat nukkua pehmustetulla kumiritilällä. Ihan sen takia kerron tämän näin tarkasti, että ymmärretään, minkälaisessa tilanteessa tällä hetkellä tuotantotiloilla eläimiä pidetään. Kun aika sitten on, niin sonnin elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti, ja sekin viranomaisten valvonnassa, ja näin me suomalaiset saamme ruokaa pöytään. Hyvät edustajat, arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tarkoitus on juuri tuotantoeläinten pidon lopettaminen. Koska eläinten teurastaminen ruuaksi katsottaisiin perustuslain vastaiseksi, lehmä muun muassa, niin kuin edustaja Kallio toi hyvin esille, maidontuotannon päättyessä — me puhumme laktaatiokaudesta — pitäisi siirtää eläinten vanhainkotiin. Jos tämä lakialoite menisi läpi, monien eläinten, kuten koirien ja kissojen, pito kaupungeissa olisi perustuslain vastaista, koska pienissä asunnoissa ei ole mahdollisuutta lajinomaiseen käyttäytymiseen. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että tuotantoeläinten lajinomainen käyttäytyminen on paljon paremmin toteutettu kuin lemmikkieläinten, kuten edellä kerroin. Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tekijöiden ajatusmaailma on minun mielestäni todellisuudesta vieraantunut, eläinten tehotuotannolle kun ei ole yksiselitteistä määritelmää. Kokonaisnäkemys eläinten läsnäolosta yhteiskunnassa puuttuu. Tässä yhteydessä on pakko kysyä, kuka maksaisi kustannukset, kun nykyiselläänkään edes ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaan ei ole resursseja. Yhteiskunnalta pitäisi löytyä resurssit tutkia jokaisen eläimen lopettamispäätös aina erikseen. Miten ihmeessä tällainen on mahdollista esimerkiksi liikenneonnettomuuksien kohdalla? Nimittäin aloitteessa lukee myös, että luonnonvaraisella eläimellä on oikeus saada apua, jos eläin on avuttomassa tilassa. Eli pitäisikö eläintä, kuten pikkulintua, auttaa, jos saaliseläin, vaikkapa haukka, uhkaa syödä sen? Tai pitäisikö hirviemoa auttaa vasan kanssa, jos sudet ovat käymässä kiinni? Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan sitä kuuluisaa arkijärkeä. Maataloustuottajien ja lemmikkieläinten omistajien vastuulla on huolehtia eläintensä hyvinvoinnista, ja uusi eläinten hyvinvointilaki turvaa eläinten oikeuksia jo varsin hyvin. Kuitenkin ilmeneviin epäkohtiin pitää puuttua jämäkästi. Sen pitäisi olla kaikille selvää. Mutta ihminen on luomakunnan herra. Toistan: ihminen on luomakunnan herra. Hän hallitsee sitä. Mieleen tulee jopa, että eikö meillä eduskunnassa ole tärkeämpiä asioita käsiteltäväksi. Ihmisillä on arjessaan oikeasti isoja murheita. Monet vanhemmat kamppailevat, että saisivat vuokrat maksettua, sähkölaskut maksettua ja ruokaa perheelle, ja me täällä mietimme nyt sellaisia asioita, jotka veisivät sen viimeisenkin ruuan pöydästä. — Kiitos.