Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Arvoisa rouva puhemies! Ihan alkuun on todettava, että hankintalain tavoite on äärimmäisen hyvä, siis lisätä kilpailua ja vähentää kustannuksia. Kun tällaista uudistusta tehdään, sen pitäisi olla niin intohimoinen, että sinne ei jää kovinkaan paljon porsaanreikiä ja mahdollisuuksia kiertää sitä, mutta aina kun näitä uudistuksia on tehty, niitä mahdollisuuksia jää. Silloin käy helposti niin, että ne tavoitteet eivät välttämättä täysimääräisesti täyty ja sen suhteen on syytä kyllä seurata, mikä tämän lain lopputulos sitten aidosti on. Mutta otin tämän puheenvuoron oikeastaan siksi, että täällä tuotiin esiin, että lähiruokaa ei jatkossa voisi suosia eikä käyttää eikä kilpailuttaa järkevästi tämän lakimuutoksen myötä, ja sitä en kyllä osta. Halutessaan kunnat voivat uudistaa kilpailutustaan monella eri tavalla päästäkseen siihen samaan tavoitetilanteeseen kuin nykyiselläänkin: ottamalla sen omaksi palvelukseen, tekemällä sen kuntayhtymän kautta, hankintarenkaan kautta tai jopa muuttamalla osakejärjestelyä niin, että osakkeen arvotus muuttuu yhtiön sisällä. Kaikki nämä johtavat siihen, että nykytilanne säilyy, jos ei haluta kilpailuttaa toimintoja. Mutta toki toivoisin, että jokainen haluaisi kilpailuttaa ne toiminnot, että saataisiin se edullisin ja paras ratkaisu.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Kallille. En minä sen takia tänne enää uudelleen tullut. [Naurua] Joitain huomioita vielä erityisesti matkailuun ja kehitysyhtiöihin, elinvoimayhtiöihin liittyen. Tästä hankintalain omistusrajavaatimuksesta tulisi sulkea pois yleishyödylliset yhtiöt, kuten elinvoimayhtiöt ja matkailuyhtiöt, ja erityisesti maakunnalliset kasvua tukevat yleishyödylliset yhtiöt tulisi suojella. Hallitusohjelmassa luvattiin, että sidosyksikön omistukselle asetetaan yleisen edun huomioon ottava vähimmäisomistusprosentti. Yleistä etua ei ole kuitenkaan huomioitu kaavamaisessa kymmenen prosentin omistusrajassa. Arvoisa puhemies! Kymmenen prosentin omistusoikeusvaatimus voi heikentää esimerkiksi Visit Finlandin ja matkailun alueellisten organisaatioiden toimintaa ja näin ollen suomalaisen matkailualan kehittämistä ja markkinointia. Suomessa toimii noin 20 matkailualueorganisaatiota. Ne kokoavat kuntia, matkailuyrityksiä ja muita alueellisia toimijoita yhteistyöhön. Matkailuyritykset eivät ole Visit Finland ‑organisaation kilpailijoita, vaan kyse on yhteistyökumppanuudesta. Pienet kunnat tippuisivat pois yhteisistä matkailuyhtiöistä, jolloin alueelliset yhteistyörakenteet hajoaisivat. Samalla yhteys valtakunnalliseen Visit Finland ‑järjestelmään katoaa. Kuten talousvaliokunnan mietinnössäkin todetaan, erityisesti mikro- ja pienyrityksillä ei käytännössä ole enää mahdollisuutta markkinoida palvelujaan yhtä laajasti tai toimia yhteistyössä Visit Finlandin kanssa ilman alueorganisaatioiden apua. Siis tämä on talousvaliokunnan mietinnössä todettu asia. Arvoisa puhemies! Kehitysyhtiöt ovat voittoa tavoittelemattomia kuntien omistamia ja rahoittamia alueen elinvoimaa kehittäviä organisaatioita, joista suurin osa toimii usean kunnan alueella. Yli puolet Suomen kunnista toteuttaa elinvoimatyötä yhden tai useamman kunnan omistaman sidosyksikköasemassa olevan kehitysyhtiön kautta, loput kuntaorganisaatiossa olevassa elinkeinotoimessa. Useiden asiantuntijalausuntojen mukaan nämä useamman kunnan omistamat ja jopa maakunnan laajuiset kehitysyhtiöt toimivat tehokkaina alustoina alueen elinvoimatyölle. Kehitysyhtiöt toimivat yritystoiminnan kehittämisessä jo nyt yhteistyössä yksityisen sektorin palveluntuottajien kanssa välittäen sekä myös ostaen niiden palveluja. Lakiesityksen tavoitetta markkinoilta oston kasvattamisesta ei edistetä kehitysyhtiöiden sisällyttämisellä lain kymmenen prosentin omistusrajavaatimuksen piiriin. Kuntatalouden kireydestä johtuen osalla pienimpiä kuntia ei yksin olisi mahdollisuutta resursoida elinvoimatyötä juuri lainkaan. Omistusosuusvaatimusta ei tule soveltaa ainakaan elinkeino- ja matkailuyhtiöihin, kun ne hoitavat yleishyödyllisiä tehtäviä eivätkä toimi kilpailijoina markkinoilla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Halusin vielä pyytää puheenvuoron kiittääkseni edustaja Kalliota erinomaisesta puheenvuorosta, jossa hän nosti esiin tämän lakiesityksen muutosten vaikutukset ruokaturvaan ja paikallisiin ruokaketjun toimijoihin. Siis erityisesti suomalaiset ruuantuottajat, elintarvikealan yrittäjät ja yritykset ja ruokapalveluiden tuottajat voivat näiden muutosten myötä ajautua vielä vaikeampaan tilanteeseen. Kyllä meidän yhteinen tehtävämme olisi pikemminkin parantaa näiden toimijoiden toimintamahdollisuuksia ja -edellytyksiä ja varmistaa siten paikallista elinvoimaa, huoltovarmuutta ja ruokaturvaa. Kiitoksia vielä kaikista näistä puheenvuoroista, joissa tämä asia on nostettu esiin.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä keskustelussa on monia näkökohtia tullut esiin, ja ehkä yksi semmoinen, jota tässä ei olla niin paljon käyty, on se, että EU on uudistamassa hankintalakia ja olisi ollut Suomenkin kannalta hyvä odottaa, minkä tyyppinen hankintalakiesitys sieltä on tulossa, ja katsoa, mitä muutostarpeita se olisi tuonut tullessaan, ja olisi päästy sillä tavalla yhteiseen kehityspolkuun tältä osin. Arvoisa rouva puhemies! Sitten tässä on myös unohdettu aika pitkälti se, että kun pienet kunnat ovat laittaneet tällaisia in-house-yhtiöitä yhteen, niin se on myöskin tuonut sellaista hankintaosaamista ja kilpailuttamisosaamista, mitä yksittäisellä pienellä kunnalla välttämättä ei ole. Tavallaan myös tätä kautta kilpailuttamalla kunnat ovat voineet säästää ja saada niitä palveluja edullisemmin kuin ne olisivat yksittäisinä kuntina pystyneet niitä tekemään, ja sitten ne olisivat olleet riittävän kokoisia myöskin neuvottelemaan näitten isompien toimijoitten kanssa. Arvoisa rouva puhemies! Ehkä huolestuttavin asia tässä on se, että tämä kymmenen prosentin raja on vedetty vähän niin kuin hihasta, että sitä ei ole perusteltu lain käsittelyvaiheessa eikä tässä lakiesityksessä, mistä syntyy tämä kymmenen prosentin raja. Tämä on tavallaan se, joka johtaa tässä nyt tämän koko rakenteen muuttumiseen aika isolta osin, ja sehän osio olisi pitänyt tässä paremmin perustella, minkä takia tätä keskustelua täällä erityisen paljon käydään. Se kymmenen prosentin raja ei avaudu kyllä tästä lakiesityksestä. Tämä on ollut linjaus, joka on vain tehty, ja sillä mennään eteenpäin. Vielä lopuksi, arvoisa rouva puhemies: Tämä voi johtaa myöskin työehtosopimusshoppailuun, kun markkinoita muutetaan tällä tavalla ja ne eivät ole tässä kunnallisessa sopimuskentässä kiinni, ja voi olla, että ne kaikki palveluntarjoajat eivät ole sellaisia tekijöitä, jotka hoitavat työehtoja samalla tavalla ja samalla tasolla kuin näissä normiyhtiöissä on tehty. Eli täällä on paljon tällaisia asioita, joiden vuoksi tätä lakiesitystä ei olisi pitänyt viedä eteenpäin ja olisi pitänyt kokonaan uudestaan määritellä, millä tavalla sitä kilpailua saadaan paremmin aikaiseksi kuntasektorilla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nostan kolme pointtia tästä hankintalaista. Ensinnäkin velkajarrutyöryhmän jäsenenä ihmettelen sitä, että tällaisessa julkisen talouden tilanteessa halutaan aiheuttaa kunnille 600 miljoonan edestä kustannuksia — tämä tulee Kuntaliiton laskelmista. Toiseksikin nämä kustannukset eivät koidu oikeastaan niinkään suurille kaupungeille, vaan tämän on tarkoituskin olla pienten kuntien pakkoliitoslaki. Eli tällä hankintalailla ajetaan pieniä kuntia isompiin yksiköihin. Ja kolmanneksi olen erittäin surullinen siitä, minkä vaikutuksen tämä hankintalaki antaa suomalaiseen ruoantuotantoon ja suomalaisen ruoan, lähi- ja luomuruoan ja ylipäätään suomalaisen ruoan, hankkimiseen. Me olisimme voineet tässä lain yhteydessä säätää sen, että julkisiin ruokapalveluihin ei oteta ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön velvoitteita, mutta se ei hallitukselle kelvannut. Me olisimme voineet tätä kymmenen prosentin sääntöä muuttamalla, tai tekemällä poikkeuksia, varmistaa sen, että kuntien yhdessä omistamat, esimerkiksi hyvinvointialueen kanssa tai useamman kunnan yhteistyönä omistamat, ruokahuoltoyksiköt olisivat voineet toimia järkevällä tavalla, mutta tämä hallitus ei sitä halunnut. Se ei halunnut varmistaa erityisruokavalioita, ei lähiruokaa, ei luomuruokaa, ei sitä, että hankintaosaamista olisi niin, että pystytään paikallista hankkimaan, kun toisella puolella valittajina ovat vastassa isot kansainväliset jättiyhtiöt. Eli nyt sitten kuntiin joudutaan palkkaamaan uutta väkeä, jos halutaan tällaiseen lopputulemaan päästä. Tämä hankintalaki on näiltä osin täysi susi.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa edellä arvostamani edustaja Kallio piti hyvän puheenvuoron. Itse asiassa hän puhui samaa asiaa, mitä itse tässä aion tuoda esille, elikkä edustaja Kallio hienosti otti tekstiä sieltä maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon tekemästämme eriävästä mielipiteestä, jossa siis koko oppositio oli yhdessä mukana. Siellähän lukee muun muassa seuraavaa: ”Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että nyt kun kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta.” Arvoisa rouva puhemies! Itse kiinnitän huomiota juuri erikoisruokavalion tuottamiseen näitten muutosten jälkeen. Se ei ole leikin asia, eikä sitä sovi vähätellä. Kun puhutaan erikoisruokavaliosta ja sen toimittamisesta eri sidosryhmille, niin on äärimmäisen tärkeää, että se ruokavalio on todella sitä, minkä sen kuuluu olla. Ihan tälleen keliaakikkona voin sanoa, että jos siellä virheitä tulee sen ruokavalion toimittamisen suhteen, vaikka erityisesti vanhemmille ihmisille, niin siitä voi olla tosi isoja ja vakavia seuraamuksia. Siten tämä asia on myös otettava tässä yhteydessä huomioon. Tämä ei ole muissa puheenvuoroissa varsinaisesti esille tullut, joten siksi halusin tämän vielä tässä sanoa. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Edustaja Viitalalle haluan kertoa kuitenkin, että en ole itse menossa siihen paikkaan, minkä tuossa äsken mainitsitte. Tämän esityksen tavoitteena on vahvistaa julkisten hallintojen avoimuutta, kilpailua, kustannustehokkuutta ja elinvoimaa, eli nämä tavoitteet ovat varsin hienot ja hyvät. Kilpailu on hyvä asia, kun tuotetaan palveluja. Julkinen sektori käyttää vuosittain kymmeniä miljardeja erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin, minkä takia on oikeus ja kohtuus, että kilpailu näiden tuottamisesta on avointa. Erityisesti meidän tulee huomioida alueiden pk-yritykset eli pilkkoa hankinnat niin, että myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on niihin mahdollisuus. Arvoisa puhemies! Pienillä kunnilla säilyy mahdollisuus tehdä hankintoja yhteishankintayksiköiden ja hankintarenkaiden avulla sekä omana tuotantonaan silloin, kun markkina alueilta puuttuu kokonaan. Samalla valtion rahoittamaa hankintaneuvontaa on vahvistettu, jotta osaaminen ei muodostu pullonkaulaksi. Tämä on uudistus, joka palauttaa kilpailun periaatteen julkisiin hankintoihin ja kohtelee palveluntuottajia tasapuolisesti. Arvoisa puhemies! Tämä laki on askel kohti reilumpaa kilpailua ja tehokkaampaa julkisten varojen käyttöä. Kun toimimme näin, on se ennen kaikkea kansalaistemme eduksi. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Heti alkuun kannatuspuheenvuoro edustaja Mehtälän tekemään vastalauseeseen ja siinä esitettyihin lausumiin. Täällä on pidetty erinomaisia puheenvuoroja, mutta nostan joitain teemoja vielä tässä erityisesti esille. Tämä paljon esillä ollut kymmenen prosentin omistusraja vaikuttaa erityisen vakavasti ja kalliisti kuntien toimintojen järjestämiseen ja, voi ajatella, jopa huoltovarmuuteen kuntien järjestämän ruokahuollon osalta. Vaikka esityksen tavoitteena on kilpailun lisääminen ja säästöjen aikaansaaminen, ovat esityksen vaikutukset etenkin kuntakentällä täysin päinvastaiset, kuten täällä on hyvin ja useaan kertaan todettu. Se lisää kustannuksia, mutta ei lisää kilpailua ja heikentää erityisesti pienien elintarvikkeita tuottavien tahojen mahdollisuuksia tarjota tuotteita jatkossa kuntien ruokapalveluille. Hallituksen esitys ei myöskään vastaa parlamentaarisen arviointiryhmän tavoitteita julkisten elintarvikehankintojen sääntelystä. Hankintakriteerejä koskevat hyvät periaatteet tulee kirjata velvoittavasti hankintalain pykäliin, jotta ne eivät jää pelkiksi tavoitteiksi. Lain tulee myös ohjata hankintayksiköitä tekemään elintarvike- ja ruokapalveluhankintoja, joissa noudatetaan kestäviä ja Suomen lain mukaisia tuotantotapoja. Kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita on kohdeltava yhdenvertaisesti edellyttämällä samoja tuotantotapoja tuonnilta, mikä vahvistaa myös huoltovarmuutta. Lisäksi laadun tulee olla ensisijainen valintaperuste hankinnoissa, sillä ilman selkeää velvoittavuutta laatukriteerit jäävät helposti hinnan jalkoihin. Vähimmäisomistusosuuden kymmenen prosentin vaatimus koskisi esimerkiksi noin 20:tä ateriapalveluyhtiötä, joiden omistajia ovat yhdessä kunnat ja hyvinvointialueet. Uudistuksen hyödyt ovat epäselvät ja epäsuhdassa palveluiden uudelleenjärjestelystä aiheutuvaan työhön ja kustannuksiin. Arvoisa puhemies! Erityisen hankalat vaikutukset esitetyllä sääntelyllä on pieniin kuntiin — mikä on tuotu lähes jokaisessa puheenvuorossa esille — yksinkertaisesti sen takia, että pienen kunnan ei ole järkevää tai aina edes mahdollista toteuttaa ateriapalveluja yksin, ja sidosyksikköjärjestämisen rajoittaminen estää keskittämisen tuomat volyymihyödyt. Paikalliset ateriapalveluyhtiöt ovat myös ne, jotka takaavat lähi- ja luomuelintarvikkeiden laajan käytön ja hankkimisen, paikallisen ruuan. Mikäli pieni kunta joutuu luopumaan nykyisestä palveluiden järjestämistavastaan sidosyksikkömuutoksen myötä, se näkyy välittömästi koululaisten, varhaiskasvatuksen sekä vanhusten arjessa. Pelkät omistusjärjestelyt, saati muu palveluiden uudelleenjärjestäminen, johtavat merkittäviin taloudellisiin vaikutuksiin kunnissa. Erityisesti sidosyksiköissä, joissa on merkittävää omaisuutta tai tasearvo, muodostuvat osakkeiden hinnat merkittäviksi. Tällaista omaisuutta ovat muun muassa ympäri Suomen tehdyt keittiöinvestoinnit ateriapalveluyhtiöiden toiminnan alueelliseksi varmistamiseksi. Omistusjärjestelyjen mahdollistamiseksi kunnat joutuvat hakemaan lisärahoituksia lainoin ja muin rahoitusjärjestelyin, joita ei nykyisessä taloustilanteessa muutoin olisi tarpeen toteuttaa. Myös hyvinvointialueita edustava Hyvil on kriittinen esitystä kohtaan ja pitää esityksen muutoskustannusten korvaamista hyvinvointialueille välttämättömänä. Lisäksi Hyvil toteaa, että mikäli nyt kaavailtu muutos sidosyksikkösääntelyyn koskien vähimmäisomistusvaatimusta toteutuu, vaikeuttaa se huomattavasti ruokapalveluiden järjestämistä alueellisesti. Ruokapalveluiden järjestäminen on osa hyvinvointialueiden varautumista ja huoltovarmuutta ja erikoisruokavaliot huomioiden vaatii erityistä osaamista ja ravitsemuksen tuntemusta. Onkin mahdollista, että jos ruokapalveluiden järjestäminen ei ole mahdollista järjestää oman sidosyksikön kautta, hyvinvointialue ottaa toiminnan itselleen. Tästä järjestelystä syntyy isoja muutoskustannuksia, mutta mitään uutta markkinaa ei käytännössä synny. Paikallisesti tuotetut ateriapalvelut ovat osa suomalaista huoltovarmuutta, kokonaisturvallisuutta. Elintarvikehankintojen erityinen huomioiminen osana huoltovarmuutta ja varautumista on äärimmäisen tärkeää. Paikalliset keittiöt varmistavat ruuan toimitusvarmuuden myös poikkeustilanteessa. Julkisomisteisessa ateriapalvelussa, joka toimittaa ruuan laitoksiin vanhuksille ja lapsille, on kyse teollisen kokoluokan tuotannosta, jossa määrät ovat 15 000—40 000 annosta päivässä. Arvoisa puhemies! Hieman ehkä makaaberi sanonta, mutta englannin kielestä suomennettuna on olemassa sellainen kuin että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, ja kyllä tässä hieman sellaisia elkeitä on. — Kiitos. [Jaana Strandman: Ohhoh!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hankintalaki tässä muodossaan on erityisesti julkiselle sosiaali- ja terveydenhuollolle erittäin huono asia. Käsittelimme sitä hyvin perusteellisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kuulimme lukuisia asiantuntijoita. Niistä yksi mielenkiintoisimpia oli sellainen kokonaisnäkemys, jossa lukusarja menee tällä tavalla: Suomen julkisten hankintojen kokonaisuudesta, joka on noin 38 miljardia euroa, tällä hetkellä valtaosa eli 31 miljardia on täysin suoraan jo hankintojen piirissä ja 7 miljardia, siis tuollainen noin viidennes, on sitten näiden sidosyksikköyhtiöiden toimintaa. Se jakaantuu kahtia niin, että siitäkin puolet on hankintaa, joka tehdään ulkopuolelta, ja toinen puoli eli kolme ja puoli miljardia on sitä omaa toimintaa. No, valtaosa näistä sidosyksiköistä on sellaisia, että niissä suuret kunnat, niin kuin täällä nyt on kerrottu, tulevat sen jälkeen kyllä pystymään jatkamaan, kun ne tekevät järjestelyjä, joissa sitten ne yli kymmenen prosentin omistusosuuden omaavat tulevat jäämään sinne. Mutta se pienten kuntien ongelma, kuten täällä on jo selkeästi viitattu, tulee olemaan todella suuri ja hankala. Itse asiassa tässä vapautuu markkinoille hyvin vähän mitään toimintaa — on arvioitu, että käytännössä jopa tuollainen 100—150 miljoonaa euroa eli lähinnä se pienosakkaiden osuus nyt sitten. Millä tavalla ne tulevat siitä sitten selviämään? Ja kun tätä verrataan näihin muutoskustannuksiin, niin ei tässä taloudellisessa yhtälössä todella ole mitään järkeä. Terveydenhuollossa on viime vuosina korostettu kovinkin paljon tätä suurtuotannon etua, ja se näkyy sitten useissa niissä yhtiöissä, joita ollaan esimerkiksi tukipalveluihin luotu mutta sitten myös ihan ydinpalveluihin, joita nyt edustavat ehkä tunnetuimmin Suomessa Pirkanmaalla toimivat Coxa ja Sydänkeskus Oy. Nyt näiden toiminta tulee selkeästi tässä vaikeutumaan, ja sama tulee näkymään tietysti muualla Suomessa vastaavissa yhtiöissä. Sitten on myös nämä kilpailurajoitukset, jotka ovat toki jo ennestään voimassa ja jotka ovat Suomessa paljon tiukemmat kuin sitten EU:n hankintadirektiivin määritelmät, eli vain tämä viisi prosenttia tai 500 000 euroa saa olla ulosmyyntiä. Esimerkiksi HUS Laboratorio voisi myydä tällä hetkellä markkinoilla paljon enemmän, mikä suoraan hyödyttäisi terveyspalveluiden käyttäjiä, mutta nämä rajoitteet jatkossakin heikentävät sitä. Kaiken kaikkiaan, niin kuin tässä edellinenkin puheenvuoron käyttäjä totesi, hylättävä lakiesitys.

Arvoisa puhemies! Kävin hankintalain perusteita läpi ensimmäisessä käsittelyssä enkä kovin syvällisesti mene tässä yhteydessä muuta kuin kokoan tiiviisti tämän esityksen keskeisimmät ongelmat. Hallituksen esityksessä itsessään, sen sisällössä, tästä hankintalain uudistamisesta on tavoitteita, jotka ovat erittäin hyviä, mutta sitten pilataan muutamalla asialla tämä lopputulos. Jospa käyn ihan lyhykäisyydessän läpi nämä ongelmat tästä lakiesityksestä: Kilpailu ei ensinnäkään lisäänny, sitten kustannukset kasvavat merkittävästi, hallinnollinen taakka kasvaa, neljäntenä haitat pienille kunnille ja alueelliselle elinvoimalle, viidentenä turvallisuus- ja huoltovarmuusriskit, kuudenneksi ongelmat erityisaloilla ja seitsemänneksi puutteellinen valmistelu. Erityisesti pysähdyn tähän loppuun puutteellisen valmistelun kohdalle. Tässä vaikutusarviot eri tyyppisiin kuntiin ovat jääneet kokonaan tekemättä. Sitten toinen tähän liittyvä asia: On mielenkiintoista, että lakiesitys ajoittuu huonosti EU:n hankintadirektiivin uudistuksen kanssa, joka on muuten tulossa näillä näkymin syksyllä tänne eduskuntaan käsittelyyn. Sitten tämä sääntely lisää monimutkaisuutta, vaikka tavoitteena piti olla yksinkertaistaminen. Mutta kriittisin kohta koko tässä lakiesityksessä on tämä 10 prosentin omistusrajavaatimus, ja se, mikä on mielenkiintoisinta, on se, että hallituksen esityksessä on perustelu, että tämä on siis määräysvallan vuoksi. No, sen verran osakeyhtiölakia olen joutunut ammattini puolesta lukemaan, että määräysvaltaa ei ole missään osakeyhtiössä 10 prosentin omistuksella, vaan jos kirjanpitolakia katsotaan, niin määräysvalta saavutetaan 30 prosentin omistuksella. Sen vuoksi tämä 10 prosentin sääntö on hatusta, niin kuin täällä on jo monesti kuultu. Eli keskeisin johtopäätös tästä koko lakiesityksestä on, että tämä ei lisää kilpailua merkittävästi mutta lisää kustannuksia, riskiä ja byrokratiaa. Sen johdosta edellä olevan perusteella ehdotamme, että 1.—4. lakiesitykset hylätään ja että hyväksytään neljä lausumaa. Nämä vastalauseen lausumaehdotukset ovat seuraavat: 1. ”Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee uudestaan hankintalakia koskevat lakiesitykset siten, että hankintalain uudistukselle asetetun tavoitteen mukaisesti kilpailua todella lisätään muun muassa tehostamalla palvelutuotantoa kustannustehokkaammaksi ja lisäämällä alueellista elinvoimaa.” 2. ”Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee uudestaan hankintalain uudistamista koskevan lakiesityksen ilman sidosyksiköiden kymmenen prosentin omistusrajavaatimusta.” 3. ”Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee tarvittavan esityksen, jolla lasketaan markkinakartoitusta koskevan sääntelyn alaraja yhteen miljoonaan euroon, ja samalla arvioidaan tarvetta tiukentaa markkinakartoituksen huomioimista hankinnan toteuttamisessa.” 4. ”Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa uudessa valmistelussa kyber- ja tietoturvallisuuden toteutumisen.” — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suoraan sanottuna toivoin ihan loppuun asti, että joku hallituspuolueissa älyäisi vetää tämän lain suhteen käsijarrun, mutta ei älynnyt. En oikeastaan olisi halunnut uskoa, että tämä laki yleensäkin tuodaan tähän saliin, mutta se on nyt tuotu. Tausta-ajatus on, niin kuin aiemmin on kuultu, ihan kaunis liittyen esimerkiksi meidän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, mutta tässä nyt toteutus ontuu, tai oikeastaan se toteutus ei edes onnu, vaan kyllä tämä toteutus ihan kaatuu. Ongelma on siinä, että tässä laissa on tämä mielivaltainen kymmenen prosentin omistusosuus, joka jättää nyt sitten monet väkiluvultaan pienet kunnat ulkopuolelle. Tällehän ei ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä, tämä ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon. Joku tuli ja vetäisi sen stetsonista, ja kyllä se on heikko stetson, josta tuommoisia vetäisyjä tulee. Tämä vaikeuttaa monen kunnan toimintaa tosi tosi monessa asiassa, niin kuin tässä salissa on kuultu: Yksi, minkä näen huolestuttavana, on se, että tämän jälkeenhän tullaan rakentamaan taas näitä kuntayhtymiä. Eli kun täälläkin aina puhutaan siitä hallinnon purkamisesta ja perussuomalaiset varsinkin tykkäävät puhua kaikenlaisista hillotolpista, niin nyt tämän seurauksena tulee nimenomaan niitä kuntayhtymän valtuustoja ja muita tämmöisiä ylimääräisiä pumppuja ja ylimääräistä byrokratiaa. Siirtymäaika tähän lakiin on liian lyhyt. Tämä loukkaa kunnallista itsehallintoa. Tämä on taas tämmöistä täältä eduskunnasta tulevaa mikromanageerausta. Ja erityisen huolestunut olen kyllä myös näistä meidän kuluista, mitä tästä tulee, jopa 600 miljoonaa euroa negatiivisia vaikutuksia, ja nehän kohdistuvat erityisesti meidän kuntakenttään. Jos nyt kerta halutaan näitä kuntia tyyliin liitellä yhteen tämmöisellä erilaisella lainsäädännöllä, niin sanoisitte nyt sen edes suoraan, ettekä vain toisi tämmöisiä lakeja, joitten todellinen tarkoitus on se, että meidän kunnat saatetaan vaikeaan tilanteeseen. Tämän lainkin jälkeen varmasti meidän isot kunnat pärjäävät, vaikka niistäkin tätä iso osa vastusti, mutta pieniin tämä tulee kolahtamaan. Se näkyy myös niissä lausunnoissa, mitä on tullut. Nehän ovat pääasiassa kriittisiä, ministeriöitä myöten, mutta sen ei annettu haitata, vaan tämä laki tänne tuotiin. Erityisesti olen huolestunut matkailuyhtiöistä, jotka ovat monelle pienelle kunnalle tärkeitä. Monet meidän matkailullisesti merkittävät paikat sijaitsevat nimenomaan näissä väkiluvultaan pienissä kunnissa. Toinen, mistä olen erikoisen huolestunut, ovat meidän elinkeinoyhtiöt, jotka nimenomaan tekevät sitä työtä sinne pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja siihen, että se yrityskenttä siellä kunnissa pärjää. Ihan oman lauseensa ja kappaleensa ansaitsee tietenkin myös tämä kyberturvallisuusasia: Te myönnätte itsekin, että siirtymäaika altistaa kunnat kyberhyökkäyksille tai että nämä uhkat lisääntyvät. Nythän nämä isot ict-yhtiöt hallitsevat meidän kuntalaisten henkilötietoja, palkkatietoja ja varautumisjärjestelmiä, ja siinä vaiheessa, kun niitä aletaan purkaa ja siirrellä ties minkälaisille toimijoille tai vaihtoehtoisesti otetaan omaksi toiminnaksi, kyllä siinä vain on isoja riskejä. Monella pienellä kunnalla ei ole itsellään resursseja ja kykyä näitä ict-asioita hoitaa. Te siis halusitte meidän pienet yritykset mukaan, mikä on hyvä ajatus, mutta tämä laki ei sitä ongelmaa ratkaise, tai ainakaan paremmaksi muuta. Monessa kunnassa, esimerkiksi haja-asutusalueella, ei myöskään ole sitä yrityskenttää, joka kaikkia niitä palveluita tarjoaisi. Se on ihan tosi juttu. Eli lopulta todennäköisesti isot kansainväliset yritykset tai isot yritykset, jotka tulevat jostain muualta, vievät sen potin. Kirjoitin tänne vihkoon ihan, miten tämä laki olisi voitu korjata: paras korjaushan olisi ehdottomasti ollut se, että tätä lakia ei olisi tähän saliin tuotu, elikkä siis jättämällä tekemättä, ja poistamalla tämä kymmenen prosentin omistusraja. Näin ihan lopuksi: Olen tosi surullinen meidän monen väkiluvultaan pienen kunnan puolesta, ja suurempienkin, nekin tätä vastustivat. Tämä on ideologinen, tämä on keskittävä, tämä ei auta meidän pieniä yrityksiä eikä auta meidän kuntakenttää. Tämä on tämän hallituksen top viisi typerimpiä lakeja, mitä te olette tähän saliin tuoneet, ja joka ikinen ihminen, joka on kuntapäättäjänä toiminut ja tätä vähän sydämellään tarkastelee ja tuon lakiesityksen tutkii, ymmärtää tämän asian. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nämä uudistuksen tavoitteet ovat ilman muuta hyviä ja kannatettavia, mutta valitettavasti tämän esityksen sisältö pitää sisällään niin monia ja mittaluokaltaan niin merkittäviä ongelmia, että tätä esitystä ei todella tällaisenaan voi hyväksyä, vaan tämä esitys pitäisi itse asiassa valmistella kokonaan uudelleen. Edustaja Mehtälä tekee pian keskustan vastalauseen mukaisen esityksen, mutta käyn tässä vielä tiiviisti läpi näitä esityksen keskeisiä ongelmia: Ensinnäkin tämä kymmenen prosentin kaavamainen omistusraja aiheuttaa etenkin pienten kuntien palvelutuotannolle ilmeisiä ongelmia, kuten tässäkin keskustelussa jo moneen otteeseen on kuultu. Se vaarantaa paikoin jopa lakisääteisiä palveluja, ja tämä kohtuuttoman lyhyt siirtymäaika pahentaa entisestään tätä ongelmaa. Toiseksi myös maakunnallinen ja kuntien yhteinen elinvoimayhteistyö uhkaa vaikeutua, mikä on erityisen ongelmallista nimenomaan pienten yrittäjien ja yritysten sekä sen myötä alueellisen elinvoiman näkökulmasta. Nämä kuntien yhteiset elinvoimayhtiöt ovat tarjonneet matalan kynnyksen palveluja nimenomaan pk-yrityksille, pienille yrittäjille ja yrityksille. Kolmanneksi tämä uudistus aiheuttaa ilmeisiä riskejä myös kyberturvallisuudelle. Yhteiskunnan elintärkeään infraan liittyvän kyberturvallisuuden vaarantuminen tunnistettiin asiantuntijalausunnoissa, ja myös mietinnössä suoraan todetaan, että uudistus todennäköisesti heikentäisi kyberturvallisuuden tasoa. Keskustan mielestä tämä viesti pitäisi ottaa tosissaan. Puhemies! Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä nämä kustannukset, siis jopa 600 miljoonaan nousevat muutoskustannukset, ne eivät ole pikkujuttu. Tällainen euromäärä on valtava kustannus kaikissa oloissa, mutta etenkin tässä julkisen talouden tilanteessa, jossa nyt olemme, tällaisen kustannustaakan aiheuttaminen kunnille eli kuntalaisille, veronmaksajille, on vastuutonta. Viimeksi tänään olemme täällä salissa käyneet lisätalousarviokeskustelun yhteydessä keskustelua julkisesta taloudesta ja siitä, miten Suomi velkaantuu edelleen rajulla vauhdilla, ja siksi tämänkaltaiset esitykset ovat sellaisia, mitä on vaikea ymmärtää. Meidän pitäisi pikemminkin löytää esityksiä, jotka auttaisivat julkista taloutta, eivät toimisi päinvastoin. Puhemies! Tässä esityksen keskeisiä ongelmia.