Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi eläinten hyvinvoinnista annetun lain ja eläinten lääkitsemisestä annetun lain 17 §:n muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Olen ollut mukana käsittelemässä tätä esitystä valiokunnan jäsenenä, ja on pakko sanoa, että harvoin tulee vastaan esitystä, joka saa samalla tavoin voimaan pahoin ja joka on erittäin vastenmielinen. Samaan aikaan, kun olen tästä aiheesta kirjoittanut ulostuloja, olen saanut palautetta kirurgista kastraatiota puoltavilta ihmisiltä, että olisin vieraantunut tämänhetkisestä eläintuotannosta. Mutta ainakin itse, kun täällä ensimmäisessä keskustelussa kuvailin yksityiskohtaisesti sen, miten tämä kirurginen kastraatio tehdään 3—7 päivän vanhoille porsaille, sain palautetta sen jälkeen, että myöskään monet, jotka syövät lihaa, eivät olleet ymmärtäneet, kuinka julmasta toimenpiteestä on kyse ja kuinka paljon turhaa kärsimystä se aiheuttaa porsaille. Aivan kuten edustaja Pitko täällä totesi, niin puudutus- ja tulehduskipulääke ei poista kärsimystä ja kipua eikä komplikaatioriskiä myöskään tämän toimenpiteen jälkeen. Valiokunnan saamat asiantuntijalausunnot, esimerkiksi tuotantoeläinlääketieteen professorilta, kuvaavat erittäin seikkaperäisesti niitä lukuisia ongelmia, joita tähän toimenpiteeseen liittyy. Itse ajattelen niin, että tuntuu pikemminkin siltä, että monet ovat vieraantuneet siitä, minkälaisissa olosuhteissa tuotantoeläimet myös Suomessa tällä hetkellä elävät, ja sitten samanaikaisesti monet itse asiassa vaativat paljon kestävämpiä olosuhteita eläimille. Tosiaan tämä on täysin tarpeeton esitys, jonka hallitus on eduskuntaan tuonut. Tämä on täysin eläinvihamielinen esitys. Tämä on julma esitys. On hyvä muistaa, että esimerkiksi meidän asiantuntijalausunnossa tuotiin esille, että tutkimusten mukaan myöskään tuottajat eivät aina kannata kirurgista kastraatiota. Pitäisi antaa myös aikaa sille, että löydetään vaihtoehtoisia toimenpiteitä, mutta nyt hallituksella on kova kiire edistää lihateollisuuden agendaa ja saada tämä laki voimaan. Näiden kaikkien argumenttien perusteella kannatan edustaja Pitkon hylkäysesitystä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä esityksessä kyse ei ole vain eläinten pidosta tai yksittäisestä tuotantotavasta. Kyse on suomalaisen elintarvikeketjun toimintavarmuudesta, viennin jatkuvuudesta ja huoltovarmuudesta aikana, jolloin varautumisen merkitys on korostunut aivan uudella tavalla. Puhumme tänään tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja lääkitsemisestä. On tärkeää todeta heti alkuun yksi asia: Tämä esitys ei tuo takaisin mitään, mikä olisi nyt kielletty. Se ainoastaan poistaa vuonna 2035 voimaan tulevaksi säädetyn kiellon, joka tehtiin ilman täysimääräistä vaikutusarviointia koko elintarvikeketjuun. Lakeja tulee muuttaa, jos niiden vaikutusarviot eivät kohtaa. Suomi olisi ollut ainoa Euroopan maa, jossa kirurginen kastraatio olisi kielletty. Tämä olisi asettanut suomalaisen sianlihantuotannon yksipuolisesti heikompaan asemaan verrattuna kaikkiin kilpailijamaihimme. Arvoisa puhemies! Meillä ei ole varaa vaikeuttaa itse maamme vientimarkkinoita jo tiukassa taloustilanteessa. Suomalaisen sianlihan vienti Aasiaan ja Yhdysvaltoihin perustuu siihen, että tuotteet täyttävät vientimaiden ja asiakkaiden vaatimukset. Näissä maissa edellytetään nimenomaan kastroiduista tai naaraspuolisista sijoista peräisin olevaa lihaa. Kastraatiokielto olisi käytännössä sulkenut Suomen näiltä markkinoilta, ei poliittisilla päätöksillä vaan ostajien ehdoilla. Tässä asiassa kyse on siis myös kotimaisen ruokatuotannon huoltovarmuudesta. Jos kotimainen tuotanto ei ole kannattavaa, se ajetaan alas, ja kun oma tuotanto ajetaan alas, se korvautuu tuonnilla. Tämä ei vahvista eläinten hyvinvointia vaan siirtää tuotannon maihin, joissa vaatimukset ovat selvästi Suomea matalammat. Se myös heikentää Suomen kykyä turvata oma ruokahuoltonsa kriisitilanteissa. Huoltovarmuus ei ole vain varmuusvarastoja, se on myös toimivaa tuotantoa, toimivaa teollisuutta ja toimivaa vientiä, joka pitää ketjun elinkelpoisena. Jos ketju katkeaa, sitä ei nopeasti rakenneta uudelleen. Lisäksi tuo valiokunnan mietintö täydentää esitystä, ja se on nyt vielä parempi. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Olemme merkittävän eläinten oikeuksiin ja eläinten hyvinvointiin liittyvän lain äärellä taas. Olen itse aina ajatellut, että sivistysvaltion yksi mitta on se, miten me kohtelemme eläimiä. Olen ajatellut, että me emme halua Suomessa tuottaa tarpeetonta kärsimystä, mikäli sille on olemassa vaihtoehtoja. Porsaiden kirurginen kastraatio on hyvin kivulias toimenpide. Toimenpiteen aiheuttamaa kipua ei saa pois paikallispuudutuksella eikä kipulääkkeillä. Haava on kipeä pitkään, ja siihen liittyy myös tulehdusriski. Porsaiden kirurgiselle kastraatiolle on myös olemassa vaihtoehtoja. Siksi en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi hallitus on tuonut eduskuntaan lain, jolla sallitaan aiheutettavan eläinyksilölle merkittävää kipua. ”Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä”, sanoo voimassa oleva eläinsuojelulaki. Jos eduskunta hyväksyy tämän lakiesityksen, se oikeuttaa kärsimyksen aiheuttamisen eläimille myös jatkossa. Kirurginen kastraatio aiheuttaa pienille porsaille täysin tarpeetonta kärsimystä. Sen ei pitäisi olla sivistysvaltiossa laillista. Esitän, että tämä lakiesitys hylätään.

Arvoisa puhemies! Otin nyt vielä tämän puheenvuoron kertoakseni edustaja Savolalle, että kyllä vihreät ovat kunnissa tehneet aika paljonkin sentyyppisiä aloitteita, että esimerkiksi lähiruokaa suositaan, luomuruokaa suositaan, nimenomaan niin, että saisimme sitä paikallista ruokaa käytettyä ja sillä tavalla tuettua myös aluetaloutta. Emme ole samassa kunnassa, niin että tämä kaikki ei varmasti kantaudu sitten edustaja Savolan korviin sinne Ähtäriin asti, mutta tämmöisiä aloitteita olemme tehneet. Ja kyllä, olemme myös kannattaneet sitä, että eläinperäinen ruoka puolitettaisiin. Se on ihan terveyssuositusten mukaista, ja siinäkin sitten voisimme varmistaa, että käytämme enemmän kotimaisia kasviksia. Itse asiassa myös esimerkiksi kotimaista järvikalaa tulisi suosia paljon enempi joukkoruokailuissa, kouluissa ja päiväkodeissa, kuin mitä tällä hetkellä tehdään. Näin haluamme edistää sitä kotimaista tuotantoa. Kun tässä todettiin, että se on tuottajalta pois, niin kyllä me näemme, että ruuantuottajia ovat myös ne vihannesten ja kasvisten tuottajat eivätkä ainoastaan lihantuottajat.

Arvoisa puhemies! Minusta on kyllä erittäin huolestuttavaa se, jos keskustalainen kansanedustaja on sitä mieltä, että on aivan ok esimerkiksi havitella Suomeen turkkilaisia lihantuottajafirmoja, jotka sitten tuottavat sitä lihaa Suomessa, ja voitot valuvat ulkomaille. Millä tavalla tämä vahvistaa suomalaista ruuantuotantoa ja nimenomaan kestävää ruuantuotantoa? Toivoisin myös, että perehdyttäisiin siihen, mitä edustajakollega sanoo, ja että argumentit sitten olisivat kohdallaan. Se on tosiasia, että meidän ilmasto ja luonto eivät tällä hetkellä kestä sitä määrää lihaa, mitä Suomessa tehotuotetaan tällä hetkellä, ja maailmassa ylipäätään. Meidän on pakko siirtyä kestävämpään ruuantuotantoon ja myös kestävämpään ruuankulutukseen. Itse asiassa nämä aloitteet, joita kunnissa on tehty, eivät ole kovin radikaaleja. Nimenomaan joukkoruokailun kautta me voidaan vaikuttaa siihen, että ihmiset söisivät terveellisesti ja siirtyisivät enemmän kasvispohjaiseen ruokavalioon.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Honkasalo, te oikeastaan päätitte tuon puheenvuoron siihen ideologiaan, että meille ei saisi havitella investointeja, jotta meillä olisi lihantuotantoa lisää. Tämä oikeastaan vastasi siihen epäilykseen, minkä tuolla esitin. Ja miten saparot tähän liittyvät? No, ne liittyvät niihin ehtoihin, mitkä meillä yhteisesti Euroopassa on: Millä ehdoilla voidaan ruokaa tuottaa? Onko meidän lihantuotantomme tuotettu samoilla ehdoilla, missä sitten totta kai ovat alimmaisina ne kustannukset, se, mitä tuotanto maksaa? Me tuotamme lihaa eri ehdoin, paremmin ehdoin kuin eurooppalaiset keskimäärin tuottavat. Haluan muistuttaa vihreitä ja edustaja Mikkosta kasvintuotannosta. Totta kai kasvintuotanto on äärimmäisen tärkeä asia, mutta kun kotieläintuotannosta ja kasvintuotannosta puhutaan, Suomi on neljä vuodenaikaa sisältävä kylmä, pitkä maa, ja meillä vaan tämä kotieläintuotanto on hyvin olennainen osa sitä, että me pystymme ruokaa täällä tuottamaan. Sitten meillähän on mahdollista esimerkiksi julkisissa hankinnoissa laittaa tiettyjä ehtoja kilpailutuksiin. Mutta valitettavasti teidän puolueestanne en ole esimerkiksi kunnissa nähnyt sitä, että pitäisi luomusianlihaa tai ylipäätään kotimaista lihaa hankkia, vaan nämä aloitteenne ovat aina sen suuntaisia, että pitää vähentää kotimaista ja ylipäätään lihan käyttöä, ja se on aina suomalaiselta tuottajalta pois. Meillä on hyvin kestävä suomalainen ruoantuotantojärjestelmä, ja siitä pitää pitää kiinni, ja meidän pitää vaalia sitä jatkossakin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää erityisesti edustaja Keto-Huovista erittäin hienosta, rakentavasta ja rauhallisesta puheenvuorosta. Toivottavasti hallituspuolueista löytyisi samanlaista ajattelua. Mutta pakko sanoa, että on hieman hämmentänyt se, miten tätä esitystä on perusteltu muun muassa sillä, että tämä lisää eläinten hyvinvointia. Tämähän nimenomaan ei lisää eläinten hyvinvointia vaan lisää eläinten kärsimystä. No, sen lisäksi... en tiedä, ovatko hallituspuolueiden edustajat saaneet samat puhenuotit, kun täällä on yllättävän paljon puhuttu sikojen saparoista ja kuinka hieno asia on se, että suomalaisella sialla on saparo ja sitä ei typistetä. [Mikko Savola: Se on tärkeä asia!] — No, totta kai se on hieno asia, mutta millä ihmeen tavalla tämä asia nyt liittyy siihen, että porsaiden erittäin kivulias kirurginen kastraatio halutaan jälleen Suomessa mahdollistaa? On kyllä kiinnostavaa, että tämä argumentointi menee tällä tavalla, että itse asiasta ei puhuta. Minusta edustaja Mikkonen piti tässä hyvän puheenvuoron nimenomaan siitä, mitä se kestävä ruuantuotanto ja siihen siirtyminen edellyttää, joten pidän tosi valitettavana sitä, että täällä myös tätä disinformaatiota levitetään esimerkiksi vihreiden ja vasemmistoliiton tavoitteista, koska tässähän on ideana nimenomaan myös se, että tuottajia tuetaan tässä kestävässä siirtymässä. Kyllä minä pidän erittäin huolestuttavana sitä kehitystä, että Suomeen tällä hetkellä havitellaan ulkomaisia lihantuottajia, että ikään kuin, kun ilmastonmuutos etenee ja esimerkiksi Etelä-Eurooppa muuttuu elinkelvottomaksi tehotuotannolle, niin sitten Suomesta voisi tulla tämmöisen tehotuotannon paratiisimaa, että ”tänne vaan kaikki”, kun sitä vastoin meidän pitäisi huomioida nimenomaan se, mitä tämä tehotuotanto tekee myös meidän luonnon monimuotoisuudelle. Kaiken kaikkiaan olisi tärkeää myös edustajien tutustua näihin asiantuntijalausuntoihin, mitä esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokunta on saanut. Siellä nimenomaan tutkimukseen pohjaava argumentaatio on se, että tälle kirurgiselle kastraatiolle ei löydy perusteita, ja sen sijaan se on erittäin kivulias toimenpide ja lisää eläinten kärsimystä huomattavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Täällä kyseltiin sitä, mikä on vihreiden kanta eläintuotantoon. No, tietysti ihan selvää on se, että meidän täytyy globaalisti ja myös Suomessa eläintuotantoa vähentää. Jos me mietitään, että maapallon maa-alasta 70—80 prosenttia on eläintuotannon käytössä, siis joko eläintuotannon rehuja varten tai laidunmaina, niin on ihan selvää, että jos katsotaan luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta, näin ei voi olla. Eikä näin voi myöskään olla, jos mietitään yhtään ympäristövaikutuksia noin laajemminkin. Mutta sen sijaan me haluamme, niin kuin edustaja Elo tuossa kertoi, sinänsä kotimaista kasvituotantoa lisätä, jalostusastetta nostaa ja niin edelleen, ja kyllä me näemme, että sen lihantuotannon, joka jää, tulisi tuottaa kotimaista laadukasta lihaa. Sen takia olemme edistäneet vahvasti esimerkiksi luomutuotantoa. Toisaalta esimerkiksi haluaisimme tällaisen hyvinvointiperusteisen haittamaksun sellaisille tuontituotteille, joiden tuotantotavat ovat heikompia kuin mitä suomalaisten eläinten hyvinvointilaki määrää. Haluaisimme todellakin, että voimme olla varmoja, että se liha, mikä sitten käytetään, on laadukkaasti tuotettu, on mahdollistettu eläinten lajinomainen käyttäytyminen ja me emme tuo tänne maan rajojen ulkopuolelta sentyyppistä lihaa, joka olisi heikommin tuotettu kuin mitä meidän oma lainsäädäntö vaatii. Sen lisäksi olemme hyvin vahvasti ajaneet esimerkiksi sitä, että luonnonlaitumia pystyttäisiin käyttämään nykyistä paremmin, sillä valitettavasti Ruokaviraston tulkinnat ovat olleet sellaisia, että hyvin monet tuottajat, joilla ovat olleet luonnonlaitumet käytössä, ovat joutuneet lopettamaan, koska tukien määrä on merkittävästi pienentynyt. Se on tietysti näiden tuottajien kannalta hyvin valitettavaa, se on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta hyvin valitettavaa. Luonnonlaitumet ovat myös eläimille hyvin terveellinen ympäristö, koska esimerkiksi sorkkaeläimet pystyvät siellä epätasaisella alustalla kulkiessaan vahvistamaan sorkkiaan ja esimerkiksi sorkkatauteja on vähempi. Kyllä meillä on paljon sellaisia näkemyksiä, miten me saamme eläintuotannosta kestävämpää. Niin kuin tässä tuli, me ajattelemme myös niin, että Suomen kannattaa tietysti myös tässä asiassa siihen laatuun panostaa, ei tuotantomääriin vaan laatuun. Myös viennin näkökulmasta katsomme, että jos me halutaan viedä eläinperäisiä tuotteita, niin siinäkin kannattaa laatuun ja hyvinvointiin panostaa. Ja todellakin näemme, että siellä kasviproteiinipuolella on paljon mahdollisuuksia esimerkiksi viennin osalta.

Arvoisa rouva puhemies! Kirurgisessa kastraatiossa muutaman päivän ikäinen porsas laitetaan selälleen, sen iho viilletään auki ja kivekset puristetaan ulos ja siemenjohtimet katkaistaan. On väitetty, että lääkkeet ratkaisevat ongelman. Se on harhaanjohtavaa. Puudute poistaa kivun vain itse toimenpiteen ajaksi, ja kipulääke lieventää jälkikipua noin vuorokauden. Se ei poista porsaan kokemaa piinaa kokonaan. Kudosvauriosta johtuva vakava kipu ja stressi jatkuvat useita päiviä, ja se jopa lisää porsaiden kuolleisuutta. Tutkijat suosittelevat toista kipulääkeannosta 24 tunnin kuluttua, mutta laki ei siihen velvoita. Toimenpide on eläimelle raju, ja siksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA totesi jo vuonna 22 raportissaan, että kirurgisesta kastraatiosta on luovuttava ja se on korvattava immunokastraatiolla eli rokottamisella. Arvoisa rouva puhemies! Tanska on yksi EU:n suurimmista sianlihan tuottajista, jonka tuotannosta peräti 90 prosenttia menee vientiin. Mitä tekee Tanska? Sikäläinen sika-ala on sitoutunut lopettamaan kirurgisen kastraation kokonaan vuoteen 2030 mennessä osana seitsenkohtaista hyvinvointiohjelmaansa. He korvaavat sen pääosin nimenomaan immunokastraatiolla. Jo tällä hetkellä 35—40 prosenttia Tanskan karjuporsaista jätetään leikkaamatta tai immunokastroidaan. Jos globaaleilla vientimarkkinoilla elävä jättiläinen pystyy tähän, miksi me Suomessa emme pystyisi? Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut Luonnonvarakeskuksen kolmevuotista hanketta, joka päättyi toukokuun viimeinen päivä. Hankkeessa tutkittiin muun muassa kastroitujen ja kastroimattomien sikojen kasvatusta ja hyvinvointia, lihan laatua ja jalostusta, sianlihan kulutusta sekä karjunhajun tunnistusmenetelmiä. Myös karjunhajun esiintyvyyttä selvitettiin. Hankkeen tuli myöskin arvioida karjuporsaiden kastraation vaihtoehtojen taloudelliset ja tuotannolliset vaikutukset tuotantoketjussa. On mielestäni epätarkoituksenmukaista, että kielto aiotaan perua jo ennen kuin ministeriön rahoittama hanke on saatu loppuun ja sen tulokset ovat tiedossa. Vähimmäisvaatimus näin isoissa lakimuutoksissa olisi se, että asia on selvitetty perinpohjaisesti ja ministeriön omat hankkeet aiheesta on saatettu loppuun, jotta niiden tulokset voidaan arvioida ennen päätöksentekoa. Kun katsomme lakiesityksestä annettuja lausuntoja, on myöskin selvää, että iso joukko asiantuntijoita, muun muassa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen Tuotantoeläinlääkäriyhdistys, aluehallintovirastot, Luonnonvarakeskus, Eläinten hyvinvointikeskus, ja peräti 82 prosenttia suomalaisista vastustavat kastraatiokiellon kumoamista. Suomalaiset haluavat eettistä ruuantuotantoa ja todellisia tekoja eläinten hyvinvoinnin eteen. Suomen tulee olla aito ja vastuullinen oikeus- ja sivistysvaltio myös eläimiä kohtaan. Mielestäni kiellon peruminen on takaisku eläinten hyvinvoinnille, ja minun mielestäni meidän on pidettävä kiinni siitä edistyksestä, jonka me olemme jo kertaalleen yhdessä lakiin kirjanneet. Nyt tulisi valmistautua muutokseen eikä suinkaan peruuttaa siitä. [Helena Marttila: Hieno puhe!]

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu se asia, jonka vielä nostan, että tässähän ongelma on erityisesti se, että kun tätä eläinten hyvinvointilakia viime kaudella säädettiin ja säädettiin tämä kirurgisen kastraation kielto, joka nyt halutaan kumota, niin silloin annettiin todella pitkä siirtymäaika, eli me puhutaan asiasta, joka tapahtuisi nykylain mukaan vuonna 2035. Eli edellisellä hallituksella oli ymmärrystä sille, että ala tarvitsee aikaa vaihtoehtoisten tuotantomenetelmien kehittämiseen, ja sitä aikaa annettiin. Nyt sitten ollaan tilanteessa, että sen sijaan, että tähän tavoitteeseen olisi sitouduttu ja sitä kehitystyötä lähdetty siitä näkökulmasta tekemään, ala lobbasi läpi sen, että nyt tämä kielto poistetaan. Monessa yhteydessä tässäkin salissa on noussut esiin se, että poukkoileva politiikka on myrkkyä elinkeinotoiminnalle, ja tätähän tässä nyt ollaan sitten myös osaltaan tekemässä. Se ei ole myöskään tuottajien etu, että lainsäädäntöä muutetaan muutaman vuoden välein. On Suomen ja myös tuottajien etu olla eläinten hyvinvoinnin edistämisen etujoukoissa. Ajattelen myös kuten edustaja Krista Mikkonen täällä aikaisemmin, että Suomen kannattaa lihantuotannossa myös pyrkiä siihen, että tuotanto täällä on aidosti eläinten hyvinvointia turvaavaa ja eläinten lajityypillistä käyttäytymistä mahdollistavaa. Siinä kannattaa nimenomaan olla etujoukoissa eikä odottamassa sitä: nythän kun EU:ssa — ei nyt suoraan tähän liittyen mutta osin tähänkin — esimerkiksi häkkikasvatuksen kieltoa pohditaan, niin oltaisiin etujoukoissa niitä vaihtoehtoja, parempia edellytyksiä täällä kehittämässä. Kuten valiokunnan puheenjohtaja Elomaa täällä totesi — hän on nyt jo poistunut — tärkeää on se, että näitä vaihtoehtoisia menetelmiä kehitetään ja sitä jatketaan, ja ennen kaikkea se täyskarjukasvatuksen kehittämistyön jatkaminen, mikä on käynnissä ja missä on ihan lupaavia tuloksia myös tullut, kuten täällä on monessa puheenvuorossa myös todettu. Se, että kastraatiokiellosta siirtymäajalla säädettiin laissa, ohjasi nimenomaan tähän suuntaan, ja siksi on onnetonta, että se ollaan nyt sieltä laista poistamassa. Kun täällä nyt haastettiin vihreiden halua tukea kotimaista ruuantuotantoa, niin vihreät nimenomaan haluavat edistää kotimaista, kestävää ruuantuotantoa. Se tarkoittaa kasvipohjaisen ruuantuotannon edistämistä. Yhtä lailla se on kotimaista ruuantuotantoa. Siinä meillä on omavaraisuuden kanssa vielä tekemistä, mutta se on tutkimusten mukaan myös valtava potentiaali myös viennin osalta. [Mikko Savola: Entä lihantuotanto?] Ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttäminen edellyttää muutoksia meidän elinkeinorakenteessa, ja niitä me halutaan hallitusti alan kanssa yhteistyössä edistää. Tästä tässä myös osaltaan on kyse, ei siitä, että pannaan vastakkain tai joko—tai, vaan siitä, että tehdään sitä kestävyyssiirtymää myös maatalouden puolella. Arvoisa puhemies! Tämän puheenvuoron lopuksi kannatan edustaja Honkasalon tekemää esitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen sianlihantuotanto on tärkeä osa kotimaista ruoantuotantoa. Se työllistää, se tuo investointeja, se pitää maaseutua elävänä, se tuottaa suomalaisille turvallista ja laadukasta ruokaa. Suomalaiset sikatilat toimivat jo nyt erittäin korkeiden vaatimusten mukaisesti. Eläinten hyvinvointi on hyvällä tasolla, tautitilanne on erinomainen, elintarviketurvallisuus on maailman huippua. Nämä saavutukset eivät ole syntyneet sattumalta vaan kovalla työllä, osaamisella ja jatkuvalla kehittämisellä. Siksi on aiheellista kysyä, mihin suuntaan osa tästä salista haluaa suomalaisen kotieläintuotannon viedä. Vihreiltä ja vasemmistoliitolta kuulee jatkuvasti puhetta lihankulutuksen vähentämisestä, kuulee puhetta eläintuotannon lopettamisesta, kuulee puhetta uusista rajoituksista ja uusista kielloista. Harvemmin kuuluu puhetta siitä, miten suomalaisen ruoantuotannon toimintaedellytykset turvataan. Arvoisa puhemies! Kastraatiokieltoa koskevassa keskustelussa on syytä kysyä muutama suora kysymys: Jos kastraatiokielto toteutetaan, ovatko vihreät valmiita lisäämään suomalaisen sianlihan käyttöä kunnissa ja muissa julkisissa hankinnoissa? Ovatko vasemmistopuolueet valmiita kannustamaan suomalaisia valitsemaan kotimaista sianlihaa? Ovatko ne valmiita puolustamaan suomalaisten sikatilojen kilpailukykyä, vai jatkuuko sama politiikka kuin tähänkin asti: ensin lisätään tuotannon kustannuksia, sitten vaaditaan lihankulutuksen vähentämistä, ja lopuksi ihmetellään, miksi tilat lopettavat ja tuotanto vähenee? Tämä on aivan olennainen kysymys. Jos poliittinen tavoite on samaan aikaan lisätä kustannuksia ja vähentää kysyntää, silloin suomalaisilla tuottajilla ja kuluttajilla on oikeus kysyä, mikä on tämän politiikan todellinen määränpää. Arvoisa rouva puhemies! Kastraatiokiellon kannattajat vetoavat usein siihen, että Eurooppa on menossa samaan suuntaan ja että Suomen pitäisi näyttää nyt vahvasti esimerkkiä. Tämähän kuulostaa hyvältä, mutta valitettavasti Euroopan unionin historia ei tunne tällaista optimismia. EU:ssa on jo yli 20 vuoden ajan pyritty lopettamaan sikojen häntien typistäminen rutiinitoimenpiteenä. Tavoitteita on asetettu, julistuksia on annettu, strategioita on laadittu. Silti käytäntö ei ole muuttunut valtaosassa jäsenmaita. Todellisuudessa Suomi ja Ruotsi ovat jääneet lähes yksin toteuttamaan niitä tavoitteita, joista muu Eurooppa on puhunut vuosikausia, ja tämä on tosiasia. Siksi on aiheellista kysyä: jos EU ei ole 20 vuodessa onnistunut toteuttamaan käytännössä edes tätä tavoitetta, miksi meidän pitäisi uskoa, että kastraatiokiellossa kaikki jäsenmaat yhtäkkiä toimisivat samalla tavalla? Mikä näyttö tukee tällaista oletusta? Ainakaan minä en ole nähnyt sellaista näyttöä. Paljon todennäköisempää on, että Suomi kiristää sääntelyä ensimmäisten joukossa. Suomi maksaa kustannukset ensimmäisten joukossa, ja Suomi kantaa kilpailukykyhaitat ensimmäisten joukossa. Samaan aikaan moni kilpailijamaa jatkaa entisillä käytännöillä. Tämä ei ole realismia. Tämä on hyväntahtoista mutta varsin naiivia politiikkaa. Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvointia pitää kehittää. Siitä vallitsee tässä salissa laaja yksimielisyys, mutta päätösten pitää perustua tutkimukseen. Niiden pitää olla käytännössä toteuttamiskelpoisia. Niiden pitää ottaa huomioon myös tuotannon kannattavuus. Suomalaiset tuottajat eivät voi loputtomasti kantaa uusia velvoitteita yksin. Jos tuotanto vähenee Suomessa, maailma ei lopeta sianlihan syömistä. Silloin markkinoille tulee enemmän ulkomaista lihaa. Silloin tuotanto siirtyy sinne, missä vaatimukset ovat usein alemmat. Silloin suomalaiset työpaikat katoavat. Silloin suomalaiset investoinnit jäävät tekemättä. Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen sianlihantuotanto ansaitsee reilun kohtelun. Se ansaitsee päätöksiä, jotka perustuvat faktoihin eivätkä ideologiaan. Se ansaitsee päättäjiä, jotka näkevät vastuullisen kotimaisen tuotannon voimavarana eikä ongelmana. Siksi kysyn vielä kerran vihreiltä ja vasemmistolta: Jos kastraatiokielto toteutuu, oletteko valmiita myös puolustamaan suomalaista sianlihan tuotantoa? Oletteko valmiita lisäämään kotimaisen sianlihan käyttöä? Oletteko valmiita seisomaan niiden yrittäjien rinnalla, jotka tämän maan ruokaa tuottavat, vai onko tavoitteena edelleen lihantuotannon vähentäminen Suomessa? Kannatatteko millään muotoa tai millään ehdoilla ylipäätään lihantuotantoa tai lihansyöntiä? Näihin kysymyksiin suomalaiset tuottajat ansaitsevat selvät vastaukset. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on keskustelussa käytetty esimerkkinä lukuisia kertoja Tanskaa ja viitattu myös siihen, että Suomen pitäisi pitää kastraatiokielto voimassa ja että EU-tasoltakin on tulossa samansuuntaista sääntelyä — näin tämän esityksen vastustajat ovat täällä useaan kertaan todenneet. Pitää kysyä tässä yhteydessä, kuinka todennäköistä on, että tämä EU-tason sääntely kastraation kieltämiseksi etenisi kovin nopeasti, kun juuri edustaja Mikkosenkin mainitsema häntientypistämiskielto on vielä toteuttamatta valtaosassa EU-maita. Muun muassa monta kertaa mainitussa Tanskassa edelleen lähes säännönmukaisesti sikojen hännät typistetään, vaikka kielto on ollut jo parikymmentä vuotta voimassa ja Suomessa jo kolmisenkymmentä vuotta. Ainoat maat, jotka tätä kieltoa tähän mennessä ovat hienosti noudattaneet, ovat Suomi ja Ruotsi — ne ovat tuottaneet pitkähäntäisiä sikoja, pitkähäntäisen sian lihaa. Nyt tällä oletuksella, mikä täällä toistuvasti todetaan, että EU:sta on tulossa tällaista sääntelyä kastraation kieltämiseksi tai ala on menossa tähän suuntaan, haluttaisiin, että Suomi olisi tässä ensimmäisenä liikkeellä. Mutta pelkona on, että teollisuutemme joutuu kantamaan uutta kustannusta edelläkävijyydestä, kustannusta, jolle markkinoilta kuitenkaan ei saataisi sitten euroille vastinetta, eli kävisi samalla lailla kuin tässä häntientypistämisasiassa: olisi hyvä tarkoitus, eläinten hyvinvointia varmasti edistäviä toimenpiteitä, mutta ne saattaisivat sitten suistaa alaa ahdinkoon ja ajaa tuotannon ahtaalle taloudellisessa mielessä, mikä uhkaisi sitten sen jatkuvuutta.