Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2027—2030

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kokenut, arvostamani edustaja Zyskowicz aivan oikein havainnoi äsken omassa puheenvuorossaan sen, että täällä toisaalta sosiaalidemokraattien puolelta on tullut toiveita siitä, että enemmän sopeutusta ja enemmän tulopuolta, ja sitten toisaalta, kuten minäkin tänään puhuin siitä, että toimeentulotuen ja sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten toimeentuloon pitäisi satsata. Näinhän se on. Sen verran totean näistä meidän SDP:n puolelta tulleista sopeutuslisätoiveista, että muun muassa yhteisöveron laskun peruminen on ollut yksi tämmöinen. Vajaa miljardi euroa olisi sieltä saatavaa. Tämä on ollut yksi meiltä, mitä olemme vaatineet ja esittäneet. Toisaalta minun esitykseni ja toiveeni on, että niille, keillä jää 150 euroa käteen elämiseen kuukaudessa, kyllä pitäisi saada parannusta, ja penäisin sitä parannusta sillä, kun täällä hallituspuolueitten kansanedustajat ovat tänäänkin useissa puheenvuoroissa todenneet, että talous lähtee kasvuun, työllisyys lähtee kasvuun ja asiat lähtevät parempaan suuntaan talouden osalta. Silloin minulla herää kysymys, olisiko viimeistään silloin aika parantaa näitten ihmisten toimeentuloa, jotka elävät 150 eurolla kuukaudessa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hienoa, että edustajat Zyskowicz ja Autto ovat täällä paikalla, kun tätä keskustelua käydään. Täällä oli vähän aikaa niin, ettei ollut ketään hallituspuolueista, ja nyt on paikalla. Ensinnäkin tässä on kysymys tietenkin niistä valinnoista, mihin kohdennetaan toimenpiteitä ja millä on vaikuttavuutta. Niin kuin edustaja Lohi tuossa hyvin toi esiin, näillä työllistämistoimilla sitä ei ole pystytty näyttämään, ja jos jotain pystytään näyttämään, niin se on vuonna 2030. Muistan, kuinka paljon tässä salissa syksyllä 23 luvattiin, että seuraavana vuonna on 60 000—65 000 työpaikkaa syntynyt. Sitten keskustelu muuttui sellaiseksi, että no, keskipitkällä aikavälillä, ja nyt puhutaan, että pitkällä aikavälillä. Kukaan ei pysty enää tulevaisuudessa sanomaan, millä toimenpiteillä mikäkin työpaikka on syntynyt. Sitten oli panostuksia työllistymiseen ja osaamisen nostamiseen. Kysymys on, laitetaanko me niihin esimerkiksi nyt tämä yhteisöveron lasku, joka tehtiin vuoden pikavipillä vuotta 27 koskien, ja sen jälkeistä rahoitusta ei ole: onko se oikea toimenpide? Toinen esimerkki: YEL-uudistus, joka laitettiin niin, että sille tulee 90 miljoonaa vuodessa, valtion menot kasvavat. 600 miljoonasta 700 miljoonaan euroon vuositasolla tulevat olemaan YELin kulut. Kun tehtiin toinen eläkeuudistus, niin piti saada julkiseen talouteen tasapainotusta, ja sitä tuli kaksi miljardia euroa pitkällä juoksulla eli TyELin osalta. Miksi ei toteuteta samalla tavalla kaikkia uudistuksia, kun haetaan eläkeuudistuksia? Tällaisista asioista nämä näkemyserot varmasti tulevat. Näin niukassa tilanteessa, missä valtio on tällä hetkellä, pitäisi jokainen euro ja verokohdentaminen tehdä niin, että sillä oikeasti saataisiin aikaiseksi semmoisia tuloksia, että ihmiset työllistyvät eikä vietäisi pienituloisten ja muitten elämisen mahdollisuuksia. Nytkin taisivat Kelan tiedot olla, että 600 miljoonaa olivat Kelan menot kasvaneet. Se kertoo, että toimeentulotuella ja työttömyysturvalla on entistä enempi ihmisiä, ja se kertoo tästä politiikan epäonnistumisesta, että kun toisaalta leikattiin, niin sitten he siirtyivät toiselle luukulle. Tällaisista asioista me täällä varmasti väittelemme, mitkä ovat oikeita kohdennuksia ja mitkä eivät. Sitten on se, luvataanko seuraavalle kaudelle nuo toimenpiteet, joita tässäkin on ohjelmissa luvattu, että perintö‑ ja lahjaveroa pitää vapauttaa ja laskea ja niin poispäin: onko rahaa siellä seuraavalla kaudella tällaisia asioita tehdä, vai olisiko tärkeämpiä asioita yhteiskunnassa?

Arvoisa puhemies! Edellä hyvässä puheenvuorossa edustaja Auton mainitsema kukka, jonka pitäisi puhjeta, taitaa lakaistua ennen kuin lopputulosta näemme. Nimittäin... [Mika Kari: Ruiskukka! — Naurua] — Niin, lieneekö se ruiskukkakin kyseessä? Mutta vaikka kuinka kukan toivomme puhkeavan tai kukkivan, niin tilannehan on se, että me saimme valtiovarainvaliokuntaan selvityksen hallituksen työelämäuudistuksista. Merkittävää osaa, itse asiassa valtaosaa, keskustahan on tukenut. Mutta ovatko ne vaikuttavia toimia, jos hallitus itse tuo suunnitelman, jonka ohessa todetaan, että 105 000 työpaikasta ensimmäiset 18 000 syntyvät vuonna 2030 [Lauri Lyly: Juuri näin! — Timo Suhonen: Juuri näin!] ja loput 87 000 jäävät kauas 2030-luvulle toteutuakseen? On tietenkin hyvä, jos ne toteutuvat silloin, mutta jotenkin tässä on nyt sitten ollut kello jollakin väärässä, kun näitä on tehty. Meillähän on nytten tämä kriisi päällä, ja nyt pitäisi tehdä toimia, jotka nyt tähän pureutuvat. Edustaja Zyskowicz oli oikeassa siinä, että kyllä parhaimmillaan oppositiopuolueiden pitäisi vaihtoehdoissaan kyetä loogisiin ratkaisuihin ja puheenvuorojenkin olla sillä tavalla loogisia, että ne eivät ole ristiriitaisia keskenään niin, että vaaditaan tänään menojen säästämistä ja samalla sitten seuraavana päivänä tai samana päivänä pitää lisätä jonnekin menoja. Mutta vaikka oppositio tekisi kuinka hienon vaihtoehtobudjetin, lopulta hallituksen päätökset ratkaisevat, mihin Suomen suunta menee. Ja sen lupaan teille, että tulevassa vaihtoehtobudjetissa keskusta tulee esittämään miljarditasolla tasapainoa parantavan vaihtoehtobudjetin tulevalle vuodelle — miljarditasolla — ja sitä ei ole rakennettu kovin kevyelle pohjalle. Sen voin tässä jo luvata. Nimittäin kyllähän se suurin ongelma, miksi nämä nettosopeutukset jäävät näin matalalle tasolle — 2,8 miljardiin, vaikka kymmenestä on puhuttu — johtuu siitä, että ensinnäkin on lisätty kuluja toisaalle, vaikka on säästöjäkin tehty, mutta ennen kaikkea on tehty aika tehottomia veronalennuksia. En arvostele tässä tuloveronalennuksia niinkään. Me olisimme hieman eri tavalla niitä kohdentaneet, mutta ymmärrämme ne. Mutta tulevasta, ensi vuotta koskevasta yhteisöveron alennuksesta hallituksen esityksessäkin todetaan, että hyvin pitkälläkään aikavälillä se ei maksa itseään takaisin kuin korkeintaan 45-prosenttisesti. Kannattaako siis tehdä semmoisia? Eihän se ole kasvutoimi. Senhän pitäisi olla yli 100 prosenttia, että se olisi kasvutoimi julkiselle taloudelle. Mutta jos arvioidaan, että se on 38 tai 45 prosenttia, vai mitä ne luvut olivat, sitä luokkaa, joka maksaa itsensä takaisin, niin sehän on viime kädessä vain kustannus, joka valuu pitkälti vanhoihin, kypsässä vaiheessa oleviin suuryrityksiin, joista menee sitten osinkojen kautta ulkomaille hyöty. Eli ei meillä olisi nyt varaa tämmöisiin — puhumattakaan sellaisista puheista, että me lupaamme ensi kaudella vielä miljardiluokan veronalennuksia tänne suomalaisille. Näitähän on tosi kivoja luvata, mutta kuka huolehtii julkisesta taloudesta, jos tämmöisiä lähdetään tekemään? Aivan vastuutonta puhetta.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan taitavana puheenjohtajana tunnettu edustaja Lohi on myös taitava retorikko, ja hänen puheitaan on aivan sujuvaa kuunnella. Mutta ei se tosiaan aivan täysin poikkeuksellista ole, että Suomessakin ollaan tilanteissa, joissa myös oppositiosta käsin joudutaan kantamaan käytännössä sitä vastuuta, joka hallitukselle kuuluu, esimerkiksi viime vaalikauden lopussa sen jälkeen, kun hallituspuolueet olivat totaalisesti riitautuneet keskenään. Itse asiassa riitautumisen syyhän oli hallituksen erimielisenä eduskuntaan tuoma saamelaiskäräjälaki. Sen jälkeenhän esimerkiksi tuolla suuressa valiokunnassa hyvin usein, kun muodostettiin eduskunnan kantaa EU:ssa käsiteltävänä oleviin asioihin, kyllä nimenomaan opposition kanssa liittoutunut keskusta silloin muodosti ne Suomen kannat, ei niinkään hallituksen pääpuolueista koostunut vähemmistö. Tämä nyt ei ollut muuta kuin tällainen kuriositeetti vain mainitakseni tähän edustaja Lohen sinänsä mainioon ja tärkeään puheeseen, jossa jaetaan se yhteinen huoli, joka meillä on todella tästä isänmaamme julkisen talouden tilanteesta. Myönnän sen, että hallituksen nyt tehdyt toimet olisivat tarvinneet paremman suhdannetilanteen voidakseen tuoda esimerkiksi ne lisätyöpaikat, jotka näillä tehdyillä rakenteellisilla toimilla laskennallisesti voidaan saavuttaa. Arvoisa rouva puhemies! Tämä onkin mielestäni se kaikkein tärkein asia meidän kaikkien oivaltaa, että mikä on talouden rakenteen ja talouden suhdanteen ero. Euroopan unionikin arvioi, että Venäjän hyökkäyssota on kaikkein rujoimmin kohdellut EU-maista nimenomaan Suomen taloutta, ei välttämättä niinkään suorana talousvaikutuksena vaan heijastevaikutuksena sen kautta, että tärkein vientimaamme Saksa, sanotaanko perinteisesti tärkein vientimaamme Saksa, on kärsinyt niin rajusti tästä sodasta. Saksan lama on aiheuttanut lamaantuneen tilanteen myös Ruotsin ja Viron talouteen, jotka ovat aivan kiinteästi kytköksissä Suomen talouteen, ja näitten kerrannaisvaikutusten kautta nimenomaan Suomi on se Euroopan maa, joka on taloudellisesti kaikkein eniten kärsinyt tästä Venäjän hyökkäyssodasta. Totta kai sillä, että sota on jo tuossa Suomenlahden pohjukassa, on varmasti ollut suoriakin vaikutuksia, koska talous on hyvin pitkälle psykologiaa. Mutta nyt on hienoa, että Suomessakin on nähty talouden käänne ja ne rakenteiden uudistamiset, joita tämä pääministeri Orpon hallitus on tehnyt, pääsevät varmasti joko toivottavasti pikemmin tai vähintään myöhemmin puhkeamaan siihen kukkaan, joka todella sitten tuo myöskin sen julkisen talouden tuloksen, jolla varmistetaan, että verotulot lähtevät kasvuun ja sitä kautta julkisen talouden tasapaino paranemaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kun edustaja Lohi puheenvuorossaan myönsi tiettyä kritiikkiä edellistä, Marinin hallitusta kohtaan perustelluksi, haluan minäkin osaltani myöntää, että on totta, että nykyinen hallitus ei ole saavuttamassa asettamiaan keskeisiä talouspoliittisia tavoitteita, jotka liittyvät esimerkiksi velkaantumisen vauhdin hidastamiseen tai työllisyyden parantamiseen. Kuitenkin tämä keskustelu on aika mielenkiintoiseksi mennyt. Kun eilen käsiteltiin lisäbudjettia ja kuuntelin sosiaalidemokraattien puheenvuoroja, muun muassa edustaja Lindén selvästi arvosteli hallitusta siitä, miksi lisäbudjetissa ei esitetä mitään keinoja, joilla voitaisiin hillitä velkaantumista ja sopeuttaa julkista taloutta ja vahvistaa julkisen talouden tasapainoa. Siis siitä arvosteltiin hallitusta. Kun tänä päivänä nyt, kun keskustelu on loppumassa, kuuntelin esimerkiksi edustaja Suhosen ja edustaja Lylyn puheenvuoroja, niin sikäli kuin oikein ymmärsin, edustaja Suhonen kaipasi lisää panostuksia sosiaalisiin tulonsiirtoihin, kun hän kertoi ihmisistä, joille jää vain 150 euroa kuussa käteen arkisiin menoihin. Ja kun kuuntelin edustaja Lylyn puheenvuoroja, niin ymmärsin, että hän kaipaisi lisää panostuksia nuorten työllisyyden parantamiseksi ja yleensäkin työllisyyden parantamiseksi. Eli eilen vaadittiin hallitukselta toimia julkisen talouden vahvistamiseksi, velkaantumisen hidastamiseksi, ja tänään yön yli nukuttuaan sosiaalidemokraatit vaativat lisämenoja sinänsä hyviin tarkoituksiin, esimerkiksi sosiaalisiin tulonsiirtoihin ja nuorten työllisyyden parantamiseksi. Mitä sitten tulee edustaja Lohen puheenvuoroon, se oli hyvin mielenkiintoinen. Totta kai on oikein hallituksen puolelta ja hallituspuolueiden puolelta vaatia oppositiota esittämään vaihtoehtonsa. Se on ihan perusteltua. Ollaan menossa kohti eduskuntavaaleja, ja kun oppositio, ihan niin kuin edustaja Lohi sanoi, luonnollisesti arvostelee sitä, mitä hallitus tekee tai jättää tekemättä, ja huonoja tuloksia, niin on ihan perusteltua vaatia oppositiota kertomaan, millä tavoin heidän mielestään asioita olisi pitänyt hoitaa, ja ennen kaikkea, kun mennään kohti vaaleja, miten heidän mielestään vaalien jälkeen asioita pitäisi hoitaa. Tämä edustaja Lohen näkemys, ettei oppositiolta pidä vaatia loogisuutta, on mielestäni virheellinen. Kyllä oppositiolta voi vaatia ja pitääkin vaatia, niin ettei vasemmalla kädellä vaadita lisää menoja ja oikealla kädellä vaadita julkisen velan hidastamista. Kyllä loogisuutta voi ja pitää vaatia myös oppositiolta, vaikkei se asioista nyt päätäkään vaan hallitus päättää ja kantaa poliittisen vastuun.

Arvoisa puhemies! Kun nykyinen hallitus aloitti viime eduskuntavaalien jälkeen, olivat takana ja taustalla voimakkaat lupaukset siitä, että nyt on oikea aika lopettaa julkinen velkaantuminen. Oli arvosteltu monta vuotta edellistä hallitusta, joka tarpoi kyllä poikkeuksellisen korona-ajan ja Ukrainan sodan aiheuttaman eurooppalaisen energiakriisin keskellä, siitä, että sopeutuksia ei ole kyetty tekemään, ja osittain, täytyy sanoa, hyvin aiheestakin arvioitu. Kyllähän silloin olisi pitänyt kyetä myös katsomaan kauemmas, että tulee vielä aika, jolloin rahalla on hinta ja velasta maksetaan korkoa. Siksi arvostelu oli varmasti kovaa, ja kaikki suomalaiset odottivat, että nyt muuttuu velan ottamisessa suunta Suomessa. Miten kävikään? Meillä on nyt käsittelyssä tämän hallituksen viimeinen poliittinen julkisen talouden suunnitelma. Ensi vuoden JTS, julkisen talouden suunnitelma, on tekninen, kun vaalit ovat edessä. Nyt olisi ollut viimeinen mahdollisuus näyttää, että ne puheet, jotka ovat olleet kovia, että me laitamme Suomen talouden kuntoon, edes jollakin tavalla toteutuisivat. Onko velkaantumista hillitty? Ei, sitä on kiihdytetty. Mikä on tämän vuoden tilanne? Sitä otetaan ennätysmäärä taas, 13,4 miljardia. Kuinka suuri luku on 13,4 miljardia? Jos 13:een lisätään yksi nolla, se on 130 euroa. Sellainen summa saattaa jollakin olla lompsassakin rahaa. Kun siihen lisätään viisi nollaa, päästään 13 miljoonaan. Vielä pitää lisätä kolme nollaa, että ollaan yhdeksässä nollassa yhteensä. Silloin puhutaan 13 miljardista. Se on niin suuri summa, että siihen 13 miljardiin mahtuisivat 12 kertaa poliisin vuotuiset määrärahat. Entä sitten tämä suunnitelma, jonka hallitus tuo? Onko se niin, että nyt pysähtyy velan kasvu ensi vuonna ja seuraavina vuosina, vai onko se niin, että se jatkuu matalammalla tasolla tai korkeammalla tasolla? Hallituksen suunnitelma, jonka siis hallitus tuo tänne, ei oppositio, on se, että se velkaantuminen kiihtyy niin, että 2030 se on yli 17 miljardia. Siis piti alun perin kääntää velkaantuminen laskuun, pysäyttää se tai sanojen mukaan lopettaa, ja se ennätysmäisesti lähtee kasvamaan. Kun tasavallan presidentti Niinistö 2024 avasi viimeisen kerran valtiopäivät, hän puheessaan kiinnitti tähän huomiota, että olisiko syytä puolueiden yhdessä sopia, miten talous lähdetään ohjaamaan oikealle uralle. Viime syksynä sovimme niin sanotusta velkajarrusta. Toivoimme, että hallituskin lähtisi noudattamaan sitä ja toisi suunnitelman, joka olisi sen mukainen, tai edes niin, että 27 lähdettäisiin aloittamaan tätä sopeutusta yhden skenaarion mukaan — tai kaksi taisi olla neljästä skenaariosta sellaisia, joissa lähdettiin jo miljardiluokalla sopeuttamaan ensi vuonna. Mutta ei, ei mitään. Kaikki jätetään tulevalle hallitukselle. Tehtiin järkeviä uudistuksia, ja niistäkin pukattiin lasku seuraavalle hallitukselle. Puolustusmenot kasvavat erittäin merkittävästi, ja nyt tehtiin tilausvaltuudet, mutta lasku seuraavalle hallitukselle. Ja kun postimerkkiä nuoltiin ja lähetettiin iso kirje seuraavalle hallitukselle ja kun tiputettiin kirje postiin, niin haukuttiin edellinen hallitus — kun itse ei olla kyetty hoitamaan sitä. Sitten täällä arvostellaan oppositiota, että mikä teidän vaihtoehto on. Arvoisa puhemies! Voisin kysyä kansanedustajilta ja eduskunnalta: milloin Suomea on johdettu opposition taholta? Ei koskaan. Tämä on enemmistöparlamentarismi, jossa kulloinenkin hallitus määrittelee tahdin, ei oppositio. Kyllä oppositiossa voi esittää vaihtoehtoja ja voi vaikka seisoa käsillään, mutta sillä ei ole mitään merkitystä julkisen talouden hoidon kannalta. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Juuri näin!] On turha katsoa oppositiota. Katsotaan hallitusta. Oppositiossa voi olla puhdas ja aatteellinen, ja hallituksessa on aina ahdas ja puutteellinen, ja mitä siellä oppositiossa on tekemässä, kissanpoikia pesemässä. Ei siellä määritellä Suomen valtiontalouden suuntaviivoja, vaan ne tehdään hallituksessa. On aivan turha tulla hallituspuolueiden sanomaan, että no, antakaa te vaihtoehto. Nyt kysytään hallituksen vaihtoehtoa, ja sitten kun tulee se vaalien jälkeen seuraava hallitus, se esittää oman vaihtoehtonsa, ja sitä taas sen aikainen oppositio saa sitten arvioida ja arvostella. Eli jos tämän maan julkisen talouden hoidosta ei vastaa eikä huolehdi sen hetkinen hallitus, ei sitä tee kukaan muukaan, eivät tee yksityiset kansalaiset tai yritykset. Niitten tehtävä ei ole siitä huolehtia, vaan sen hetkisen hallituksen. Sen takia olen huolissani, että kovia puheita puhutaan, kuinka talous pitää laittaa kuntoon ja pitää sitoutua velkajarruun, mutta sitten kun pitäisi tehdä toimenpiteitä, ei tehdä. Ei pidä pelätä opposition huutoa. Nehän arvostelevat, me arvostellaan tietenkin aina. Ei me olla loogisia, eikä tarvitsekaan olla, mutta hallituksen pitää olla looginen eikä opposition, koska se johtaa tämän maan politiikkaa ja kukaan muu sitä ei tee. Me ollaan perikadossa, jos ei kukaan, hallituskaan, ei tämä eivätkä tulevat, huolehdi tästä, ja sen takia tässä on syytä kyllä suomalaisilla huoleen. Kansalaiset eivät ole valmiita luopumaan mistään, mutta poliitikkojen pitää panna julkinen talous kuntoon. [Mika Kari: Veli todisti väkevästi!]

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin jo tuossa debatissa, tämän julkisen talouden suunnitelman itse asiassa aika lailla valitettavin ominaisuus on se, että nämä suunnitelmavuodethan eivät voi toteutua esitetyssä muodossa. Suomalainen hyvinvointivaltio ei kestä tilannetta, jossa jo suunnitelmavuosina tulisimme siihen, että menojen ja tulojen välinen epäsuhta olisi vuodessa miltei 18 miljardia euroa. Jokainen tästä ymmärtää, että tulevina vuosina, tarkemmin sanottuna seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, muodostettava hallitus joutuu kaikilta osin muuttamaan nyt käsittelyssä olevaa suunnitelmaa. Sellaista alijäämäkehitystä, joka tässä julkisessa taloudellisessa suunnitelmassa esitetään, ei voi päästää toteutumaan. Sitä ei kestä meidän yhteiskunta, mutta ei sitä myöskään anna myöden nykyiset säännöt — eivät Euroopan unionin finanssipoliittiset säännöt, jotka meitä jo sitovat ja joihin jokainen eduskuntapuolue on sitoutunut, eikä sitä anna myöden myöskään kansallinen sääntely, josta olemme täällä yhdessä päättäneet ja josta lainsäädäntö on myös astunut voimaan. Arvoisa puhemies! Tämä on liian vähälle huomiolle jäänyt tässä keskustelussa, että pelkästään Euroopan unionin finanssipoliittiset säännöt ja se, että olemme tammikuusta alkaen olleet alijäämämenettelyssä, rajoittavat meidän julkisten menojemme kasvupainetta tästä eteenpäin. Julkisten menojen kasvupaine on tässä julkisen talouden suunnitelmassa suurempi kuin nämä finanssipoliittiset säännöt ja alijäämämenettely ja korjaava nettomenopolku antavat myöden. Tämä julkisen talouden suunnitelma ei ole sopusoinnussa myöskään sen lainsäädännön kanssa, joka on todella astunut vuoden alusta voimaan ja jota varmasti kaikki ajattelisimme noudattavamme, kun sen taustalla on myös hyvinkin laaja parlamentaarinen sopimus velkaantumisen hidastamisesta. Siksipä on syytä myös pöytäkirjaan todeta, että todella kaikki vuodet vuodesta 28 eteenpäin aika lailla tässä julkisen talouden suunnitelmassa menettävät merkityksensä. Mikään, mitä niille vuosille on määrärahoja tai muita toimenpiteitä suunniteltu, ei valitettavasti voi toteutua. Seuraava hallitus joutuu sovittamaan oman talouspolitiikkansa niihin raameihin, mitä Euroopan unionin finanssipoliittiset säännöt ja meidän kansalliset sääntömme edellyttävät, ja tältä osin aika lailla tuomaan eduskunnan käsittelyyn vuoden 27 syksyllä aivan toisen näköisen julkisen talouden suunnitelman kuin mikä nyt tällä kertaa meillä on käsittelyssä. Siksipä toivoisin, että tällä samalla vakavuudella kaikki muutkin, myös hallituspuolueista, arvioisivat julkista taloutta ja tämän julkisen talouden suunnitelman paikkansapitävyyttä, koska valitettavasti tämä ei vain voi toteutua näin.

Arvoisa rouva puhemies! Olin Garedew’lle sanomassa, kun hän tästä kuuden miljardin korkopotista sanoi, että se on edellisten hallitusten syytä: Täytyy kerrata se, että tämä velkatilanne on semmoinen, että noin 200 miljardia on tällä hetkellä valtionvelka, josta ennen Marinin hallitusta oli yli 100 miljardia velkaa, Marinin hallituksen jälkeen pikkasen yli 150 miljardia ja tällä hetkellä noin 200 miljardia euroa. Tämä Orpon hallituksen velkataakka, velkataso valtiolla, tulee olemaan varmasti sitten noin 210 miljardia euroa, vähän yli. Ja näillä luvuilla kun katsotaan, niin puolet velasta oli ennen Marinin hallitusta, vajaa yksi neljäsosa Marinin hallituksen aikana ja tämän hallituksen aikana reilusti yli yksi neljäsosa. Nämä ovat faktalukuja, ja varmasti myös se korkokin jakaantuu suurin piirtein näitten lukujen mukaan. Tätä olisin edustajalle halunnut tässä todistaa myöskin, ja niistä luvuista ei pääse karkuun, ne ovat tätä päivää. Arvoisa rouva puhemies! Se, mikä tässä huolestuttaa, on se, kun tämä julkisen talouden alijäämä on näin iso ja on laskettu myöskin työllisyyden kohentumiselle aika iso merkitys. Hallitus itse on laskenut noin 105 000 työllistä näillä toimenpiteillä, ja sen pitäisi vahvistaa julkista taloutta noin kahdella ja puolella miljardilla eurolla. Nyt tässä julkisen talouden suunnitelmassa sille ei ole voitu laskea mitään, ja näyttää siltä, että sitä toteutumaa ei tule näkyviin. On erittäin vaikeaa myöskin jatkossa todistaa, mikä tulee talouskasvusta tai mikä tulee joistain leikkaustoimenpiteistä, ja siitäkin varmaan tieteellisesti sitten jossain kohtaa käydään vääntöä. Mutta tällä hetkellä niitä työpaikkoja ei ole tullut. Työllisyysaste on kaksi ja puoli prosenttiyksikköä alempana kuin silloin, kun hallitus on aloittanut, ja tämä on tällä hetkellä sen osalta tilanne. Tämän vähän yli vuoden, karkeasti ottaen, aikana, mitä hallituskautta on jäljellä, toivon mukaan se kaksi ja puoli prosenttia palautuisi edes entiselle tasolle, mutta nyt näyttää siltä, ettei se palaudu sillekään tasolle, jolloin tämä sopeuttamistoimi ei tule toteutumaan. Sitten jos katsotaan näitä työttömyyden lukuja, mistä vähän aiemmin jo kerkesin puhua. Nuorisotyöttömyys: Tällä hetkellä alle 30-vuotiaita nuorisotyöttömiä on alle 80 000, tarkkaan ottaen taitaa olla 76 000 ja pikkasen päälle. Nuorisoseteleiden osalta, joita on lisätty kehysriihessä, niin että yhteensä niitä on nyt 50 miljoonaa euroa, se tarkoittaa vajaan 80 000 nuorisotyöttömän osalta toimenpiteitä, joissa 5 000—7 000 nuorta voisi saada jotain apua sillä setelillä. Totta kai sekin on hyvä, mutta ne mittaluokat ovat pieniä. Sitten jos katsotaan pitkäaikaistyöttömiä: On 140 000 pitkäaikaistyötöntä, ja siihen ryhmään laitetaan 20 miljoonan panostus osaamissetelin osalta. No, miten montaa tämä 20 miljoonan osaamisseteli voi koskea? Jos laskisi vaikka 2 000 euron osaamissetelin mukaan, joka on aika pieni, niin se tarkoittaisi noin 10 000:ta pitkäaikaistyötöntä, ja niitä on 140 000 tällä hetkellä. Näitä mittaluokkia tässä haluan korostaa, että meidän pitäisi tehdä aktiivisempaa työllisyyspolitiikkaa ja koko ajan miettiä sitä, miten näiden 340 000 työttömän osaamistasoa voitaisiin nostaa työttömyyden ollessa ylöspäin ja madaltaa työllistämisen kynnystä, kun toivottavasti se talous lähtee kasvuun ja työpaikkoja syntyy. Se, mikä tässä talouspolitiikassa on myös ollut ongelmallista, on se, että niitä avoimia työpaikkoja on todella vähän. Jokaista avointa työpaikkaa kohden on vähintään kymmenen työtöntä työnhakijaa, ja se on se suhde tällä hetkellä. On vaikea työllistyä työmarkkinoille, kun ei ole talouskasvua eikä ole ollut avoimia työpaikkoja. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan taloudesta, niin on tärkeää kuitenkin kuvata se, mikä on tilanne ja miten tähän on tultu. Elikkä hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Velkaantuminen jatkuu, työllisyys on heikentynyt ja talouskasvu puuttuu. Samaan aikaan konkurssit lisääntyvät ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen on poikkeuksellisen matalalla erityisesti nuorten keskuudessa. Vakavinta on, että epäonnistuneen politiikan lasku on sysätty kaikkein heikoimmassa asemassa oleville: Palveluista leikataan, sosiaaliturvaa heikennetään ja maksuja korotetaan. Hallituksen omien arvioiden mukaan pienituloisten määrä kasvaa 120 000 ihmisellä, joista yli 30 000 on lapsia. Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on siis tämänkaltainen, mitä tuossa kerroin. Tänään onneksi kuulimme myös hallituspuolueitten kansanedustajilta, että talous lähtee parempaan suuntaan. Totta kai korostan, että kaikki sitä haluavat, että talous lähtee parempaan suuntaan, mutta kun realiteetti on se, että tänä päivänäkin myös minulle tulee viestiä tavan kansalaisilta siitä, että kuukaudessa jää käteen 150 euroa, jolla pitää elää, niin tilanne on todella karu. Elikkä itse haluaisin nähdä niin, että tämä politiikka muuttuu siihen suuntaan, että jos ja kun sitä nousua nyt tulee — vaikka talouden puolelta ja työllisyyden puolelta — niin pystyttäisiin kuitenkin vastaamaan näitten kansalaisten osalta siihen tarpeeseen, mitä palautetta me kuulemme, että kuukaudessa jää käteen esimerkiksi 150 euroa, jolla pitää elää, niin että saisimme näitten ihmisten elämää ja taloutta parannettua kuitenkin jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on Suomen talouden kannalta vakava, mutta kannan huolta myös siitä, että visio tulevaisuudesta on varsin hämärän peitossa. Nyt näyttää, että monissa puheenvuoroissa Suomen visiona on ollut lähinnä velkajarru, mutta sehän kertoo siitä, että talouspolitiikassa on epäonnistuttu. Ei ole varaa rahoittaa siinä määrin kaikkia julkisia palveluita kuin haluaisimme, ja tietysti suunnan täytyisi olla toinen. On myönteistä, että nyt hyviäkin merkkejä on. Toki edelleen on todettava, että tämä hallitus jättää todella vaikean lähtökohdan tulevalle, ja pidän tärkeänä, että hallitus tunnistaisi myös ne asiat, joita olisi voinut tehdä toisin, jotta kenties tulevassakin hallituksessa olevat nykyiset hallituspuolueet voisivat tehdä viisaampia ratkaisuja myös talouden osalta. Täällä on useasti tuotu esiin esimerkiksi yhteisöveron alennus, joka tulee aiheuttamaan ison loven valtiontalouteen tällaisessa tilanteessa, jossa kuitenkin siitä kannetaan huolta ja velkaantumisesta kannetaan huolta. Siitäkään ei ole helppo huudella, mistä leikataan, ja osa puolueista, kuten vihreät, onkin useasti vaihtoehtobudjeteissa ja viimeisissä ulostuloissakin varsin tarkastikin kertonut monia meidän ehdotuksistamme. Mutta on mielestäni rehellistä sanoa myös, että kyllä siellä tarvitaan myös veropuolen ratkaisuja, jotta päästään eteenpäin tästä tilanteesta. Hallitus aikoo nyt leikata, ja onkin leikannut, kuntien valtionosuuksista. Täytyy tunnistaa, että siellä varhaiskasvatus on erittäin iso menoerä, ja se, että sitten puhutaan ehkä ulospäin kauniisti näistä tavoitteista, ei kyllä kerro niin paljon hallituksen politiikasta kuin se, että nyt tämmöisiä leikkauspäätöksiä on tehty. Samoin tietysti soteleikkaukset hyvinvointialueilta tulevat iskemään entistä kovemmin ihmisten arkeen, kun tarvitsisi apua. Tämä on nyt sitten tämän hallituksen perintö ja valinta: alennetaan yhteisöveroa, joka ei ole kovin tehokkaaksi todettu veronalennus, ja leikataan esimerkiksi koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sotesta. Sitten tietysti olisi hienoa, että talouspolitiikka pysyisi semmoisessa roolissa, joka sille kuuluu, eli talous on keino, väline, tuottaa niitä päämääriä. Tosi valitettavana pidän sitä, että täällä on myös pidetty muutamia puheenvuoroja, joissa ilmastotavoitteita on kyseenalaistettu. Pitäisi nähdä se iso kuva, että meidän todella on tehtävä nopeita muutoksia niin ilmaston kuin luonnonkin hyväksi ja meidän täytyy sitoutua niin ilmasto- kuin luontopolitiikassa niihin tavoitteisiin, joita on kuitenkin viime hallituskaudellakin varsin hyvin aloitettu ja viety eteenpäin. Nyt täällä toisenlaiset tuulet sitten puhaltavat senkin osalta, valitettavasti. Monet suomalaiset vientiyritykset edelleen peräänkuuluttavat kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Myös jos ajatellaan esimerkiksi vesiensuojelua, vesien puhdistusta, niin siellä on enemmän teknologisia ratkaisuja näköpiirissä, kun lainsäädäntö myöskin asettaa aina reunaehdot sille, ettei päästöjä ja saastuttamista tule lisätä vaan pikemminkin vähentää, ja asettaa ne tavoitteet sille, että teknologia osittain pystyy ratkaisemaan niitä ongelmia. Totta kai on vielä myös niitä isoja haasteita, jotka esimerkiksi ylikulutuksen myötä ovat pitkälti ratkaisematta tässä nykyisessä talousmallissa, jonka puitteissa täälläkin puhumme. Esimerkiksi täällä toki talouskasvusta puhutaan, mutta olisi tärkeätä puhua myös siitä, että minkälaisesta kasvusta, miten se talous toimii luonnonvarojen asettamissa rajoissa. Tässä kun aika kuluu, niin kannatan myös edustaja Hyrkön tekemää esitystä — jos tässä muodossa kannatus varmaankin riittää. Todellakin totean vielä, että ihan kaikkein keskeisin tavoite olisi se, että Suomi pärjäisi, ettemme joutuisi näin kovia leikkauksia tekemään ja toivottavasti ei näin huonoja valintoja talouden osalta kuin hallitus on monilta osin tehnyt. Ihan excelniiloja siellä ei ehkä ole ollut sitten asialla, tiedä häntä, mutta olisi todella tärkeätä, että hallitus kuulisi tutkittua tietoa, asiantuntijoita myös sen osalta, mikä on talouspolitiikassa tavoiteltavaa ja järkevää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tulevina vuosina Suomen budjettivajetta selittää vahvimmin kaksi teemaa: välttämättömät turvallisuusmenot, koska meidän on yksinkertaisesti pakko varautua puolustautumaan vihamielistä rajanaapuriamme vastaan, ja velkojen korot, jotka osittain johtuvat siitä, että aiemmat hallitukset ovat ottaneet surutta lisää velkaa tasapainottamatta valtion menoja. Vuonna 2030 pelkästään nämä kaksi osa-aluetta kattavat kaksi kolmannesta alijäämästä. Tärkein talouspoliittinen kysymys on siis pohjimmiltaan se, mitä teemme kaikille muille menoille, jotta saamme säilytettyä Suomen itsenäisyyden ja taloudellisen itsemääräämisoikeuden. Tällä hallituskaudella on viimein aloitettu sopeuttaminen ja rakenteelliset uudistukset, jotka olisi pitänyt, ja tietenkin kannattanut, tehdä jo aikoja sitten. Niiden rinnalla tarvitsemme kipeästi kasvua. Onneksi merkit ja arviot näyttävät nyt tällä hetkellä siltä, että kasvu on todellakin alkanut. Alkuvuonna 2026 Suomen kasvu oli nopeampaa kuin EU-maissa keskimäärin: investoinnit kasvoivat, vienti kasvoi ja myös yksityinen kulutus kasvoi. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden suunnitelma on nyt tehty vuoteen 2030 saakka, mutta siihen liittyvät yksityiskohtaiset päätökset jäävät pitkälti seuraavan hallituksen toimeenpantaviksi. Vasemmistopuolueiden rakastamat veronkorotukset eivät millään tapaa ole järkevä ratkaisu valmiiksi korkean verotuksen maassa, koska työn tekemisen on oltava kannattavaa ja kannustavaa ja arjen kulujen tulee olla kohtuulliset. Arvoisa puhemies! Siksi myös ensi kaudella tulisi jatkaa toissijaisista menoista, kuten kehitysavusta, pähkähulluista ilmastotoimista ja maahanmuuton kuluista, leikkaamista ja laittaa suomalaisten pitkän aikavälin etu ensimmäiselle sijalle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi kannatan edustaja Sarkkisen tekemää vastalauseen 4 mukaista kannanottoehdotusta. Hallituksen vuosia 2027—2029 koskeva julkisen talouden suunnitelma jatkaa Orpon hallituksen ideologista projektia pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajamiseksi sekä eriarvoisuuden kasvattamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Tosiasiassa pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat, kaikki, kasvaneet tällä hallituskaudella. Hallitus on myös rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa ja syventänyt alijäämää keventämällä erityisesti suurituloisten ja yritysten verotusta. Hallitus pitää yhä kiinni päätöksestään alentaa yhteisöveroa noin 800 miljoonalla eurolla vuodessa. Euroopan komissio on todennut yhteisöveroalennusten olevan kallis ja tehoton toimi, ja valtiovarainministeriökin on korjannut arviotaan sen itserahoittavuudesta merkittävästi alaspäin. Suomen yhteisöverokanta on jo nykyisessä tasossaan EU:n keskiarvon alapuolella ja näin ollen erittäin kilpailukykyinen muihin EU-maihin verrattuna. Tässä julkisen talouden tilanteessa Suomella ei ole varaa kokonaisveroasteen laskuun. Suomen veroasteen kolmen prosenttiyksikön lasku viimeisen 25 vuoden aikana on heikentänyt julkisen sektorin tulopohjaa suurin piirtein 8—9 miljardia euroa. Ottaen huomioon, että Suomen velkaantumiskehityksen taustalla on erityisen heikko kasvu, tulisi kyllä sopeutustoimien olla sellaisia, että ne haittaavat talouskasvua mahdollisimman vähän. Mutta mitä tekee hallitus? Leikkaa muun muassa koulutuksesta, joka on kasvun tärkein elementti. Arvoisa puhemies! Hallituksen toimet työttömyyskriisiin vastaamisessa ovat riittämättömiä suhteessa kriisin mittakaavaan. Hallitus on jo aiemmin leikannut työllisyysmäärärahoja, ja nyt kuntiin kohdistetaan jälleen uusi valtionosuusleikkaus. Työllisyyden hoidosta vastaavat kunnat joutuvat tälläkin hetkellä toimimaan kasvavan asiakasmäärän kanssa ja riittämättömin resurssein. Työllisyyspalveluiden jatkuva heikentäminen uhkaa kasvattaa rakenteellista työttömyyttä, kun osa työttömistä syrjäytyy työmarkkinoilta pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Pahenevalla pitkäaikaistyöttömyydellä tulee olemaan kauaskantoisia seurauksia. Vasemmistoliiton mielestä kuntien työllisyyspalveluiden resursseja on lisättävä. Myös kuntien palkkatukityöllistämiselle asetetut rajoitteet pitäisi poistaa ja palkkatuen käyttöä lisätä kaikilla sektoreilla. Lisäksi työvoimakoulutuksen tarjontaa voitaisiin lisätä jäädyttämällä kuntien niin sanotut sakkomaksut koulutukseen osallistumisen ajalta. Vasemmistoliitto vaatii myös suojaosien palauttamista työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen, jotta olisi mahdollista ottaa vastaan osa-aikaisia ja lyhytkestoisia töitä. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on vaatinut rakennusalan tukitoimia jo kolme vuotta. Hallituksen päätös kohdentaa 110 miljoonaa euroa korjausrakentamisen tukemiseen on myönteinen mutta tulee pahasti myöhässä. Rakennusalan on annettu jo vuosia kyntää taantumassa, mikä on vaikuttanut aivan koko Suomen talouteen. Hallituksen asuntopolitiikka on pienituloisten kannalta tuhoisaa. VARin ja ARAn lakkauttaminen on ollut osa laajempaa kokonaisuutta, jonka myötä valtio on vetäytymässä roolistaan kohtuuhintaisten asuntojen edistäjänä. Leikkaukset yleiseen asumistukeen, erityisryhmien investointiavustusten alasajo, asumisoikeusasumisen uudistuotannon lopettaminen ja niin edelleen vaikuttavat haitallisesti asuntopolitiikkaan. Tämä tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa asumisen hintaan, joka tulee nousemaan. Rakennusala kärsii vaikeimmasta lamastaan sitten 90-luvun, ja olisi syytä edelleen korottaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon varauksia ja valtuuksia. Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että leikkaukset koulutukseen kuntien valtionosuuksien kautta ovat omasta mielestäni ehkä kaikkein haitallisimpia, mitä voidaan ajatella Suomen talouden kasvuedellytyksille tulevaisuuden osalta. Meidän nuorissa on tulevaisuus, ja on kyllä todella erikoista, että koulutuksesta lähdetään etsimään jälleen lisää säästöjä. Koska koulutuksen, tutkimuksen ja osaamisen merkitys talouskasvulle on täysin kiistaton, niin sen takia erityisesti tämä hallituksen leikkaus ihmetyttää itseäni kovasti. — Kiitos.