Lundén Mikko

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kun ihminen työskentelee tärkeässä tehtävässä valtiolla, meidän täytyy pitää huolta hänen luotettavuudestaan sekä turvallisuudestaan. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun näiden ihmisten palvelussuhde jatkuu pitkään. Tässä hallituksen esityksessä on tarkoitus kirjata valtion virkamieslakiin nykyistä selkeämmin se, että virkamieheltä edellytetään tehtävässään nuhteettomuutta sekä kykyä hoitaa tehtävänsä riippumattomasti ja luotettavasti. Arvoisa herra puhemies! Jatkossa olisi myös mahdollista tehdä turvallisuusselvityksiä tietyissä tehtävissä tarvittaessa koko palvelussuhteen keston ajan. Tämä on tärkeä muutos erityisesti niissä tilanteissa, kun ihminen työskentelee työtehtävässä, jossa käsitellään esimerkiksi arkaluontoisia tietoja tai muuten maamme turvallisuuden kannalta merkittäviä asioita. Olemme saaneet viimeisten vuosien aikana huomata sen, että maailma on monilta osin muuttunut siitä, mihin olemme joskus tottuneet. Siksi meidän pitää pystyä huolehtimaan siitä, että valtionhallinnossa työskentelevät ihmiset ovat luotettavia ja että mahdollisiin turvallisuusuhkiin voidaan puuttua ajoissa. Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ei missään nimessä ole kyse siitä, että jokaista virkamiestä epäiltäisiin väärinkäytöksistä tai että työntekijöiden joukosta etsittäisiin syyllisiä. Sen sijaan kyse on siitä, että yhteiskunnan kannalta tärkeissä tehtävissä on selkeät pelisäännöt ja toimintamallit myös silloin, kun kohtaamme riskejä. Meidän täytyy varmistaa, että meillä on tarvittavat työkalut niin työntekijöiden turvallisuuden varmistamiseksi kuin myös työtehtävien ja koko maamme turvallisuuden varmistamiseksi. Nämä eivät ole mitään vähäpätöisiä asioita, ja siksi meidän täytyy valmistautua jo ennakkoon mahdollisimman hyvin, jotta tilanteen tullen me pystymme toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. — Kiitoksia.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Maailma on muuttunut, ja niin ovat muuttuneet myös rikollisuuden eri muodot ja toimintatavat. Siinä missä rikostyypit saattoivat olla erilaisia vuosikymmeniä sitten, nykyään rikollisuuteen törmää yhä useammin verkossa, kansainvälisissä rikollisverkostoissa ja sosiaalisen median kautta. Huumekauppa, petokset, kiristykset, verkkohuijaukset ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kasvaneet myös Suomessa. Meidän lainsäädäntömme ei kuitenkaan ole pysynyt tässä muuttuvassa maailmassa mukana. Viranomaiset ovat joutuneet toimimaan nykypäivän rikosten kanssa vanhoilla säännöillä, mutta jokainen tietää, ettei se pidemmän päälle toimi niin. Poliisi on esimerkiksi monissa tilanteissa tiennyt, että jotain oleellista tietoa olisi olemassa, mutta sitä ei ole voitu saada tai jakaa riittävän nopeasti rikosten estämiseksi tai selvittämiseksi, ja siksi lainsäädäntöä pitää päivittää. Tämän esityksen tärkein tavoite onkin parantaa viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Kun poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja muut viranomaiset voivat vaihtaa keskinäistä tietoa nykyistä paremmin, voimme puuttua vakaviin rikoksiin entistä varhemmassa vaiheessa, eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että väkivaltaa, huumausainerikoksia ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa voidaan parhaassa tapauksessa estää jo ennen kuin vahinko tapahtuu. Arvoisa herra puhemies! Tämä korostuu erityisesti nuoriso‑ ja jengirikollisuuden torjunnassa. Olemme esimerkiksi nähneet, mitä Ruotsissa on tapahtunut, kun rikollisjengit ovat kasvaneet ja aiheuttaneet valtavia ongelmia. Siellä näitä jengejä on käytetty jopa lasten värväämiseen ja alle rikosoikeudellisen ikärajan olevat lapset laitetaan keskenään jengin puolesta tekemään vakavia väkivaltarikoksia. Meidän pitääkin toimia nyt, ettei sama ole pian edes Suomessa. Lakimuutos antaa jatkossa poliisille paremmat mahdollisuudet kokonaiskuvan muodostamiseen eri rikollisryhmien toiminnassa. Mitä aikaisemmin meidän viranomaiset havaitsevat vaarallisen kehityksen, sitä paremmin siihen voidaan puuttua. Se on osa vakavan rikollisuuden torjuntaa. Arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen myötä annamme viranomaisille nykyaikaiset keinot ja välineet suojella suomalaisia sellaisissa tilanteissa, joissa rikollisuus muuttuu yhä järjestäytyneemmäksi ja sitä harjoitetaan Suomen rajojen yli. Siksi meidän täytyy huolehtia, että viranomaisilla on keinot tehdä työnsä hyvin ja parhaalla mahdollisella tavalla. — Kiitos, arvoisa herra puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Moni suomalainen muistaa ajan, kun passit olivat voimassa kymmenen vuotta kerrallaan. Näin oli vielä ennen vuotta 2006, mutta sitten voimassaoloaika vähennettiin viiteen vuoteen. Tuolloin päätöstä perusteltiin turvallisuudella, biometrisillä passeilla ja niiden uudella tekniikalla. Asia esitettiin niin, etteivät kymmenen vuoden passit olisi Suomessa enää mahdollisia. Nyt nämä biometriset viiden vuoden passit ovat olleet Suomessa käytössä jo 20 vuotta. Samaan aikaan suuri osa Euroopan maista on kuitenkin säilyttänyt kymmenen vuoden passit. Mielestäni on hyvin erikoista, että jos passien sirut ja turvaominaisuudet toimivat Saksassa, Tanskassa, Espanjassa ja monissa muissa Euroopan maissa sen kymmenen vuotta, miksi ne eivät muka toimisi myös Suomessa. Arvoisa rouva puhemies! Itse olen vuosia ajanut ja kannattanut kymmenen vuoden passien käyttöönottoa takaisin. Silloin kun passi on voimassa kymmenen vuotta, ihmisten ei tarvitse käyttää aikaa ja rahaa siihen, että passia pitäisi jatkuvasti uusia muutaman vuoden välein. Esimerkiksi monelle lapsiperheelle passin uusiminen tarkoittaa satojen eurojen kustannuksia. Passimaksujen lisäksi täytyy käydä ottamassa passikuvat ja tarvittaessa käydä poliisiasemalla. Rahaa ja aikaa siis kuluu, ja on selvää, että niitä kuluu sitä enemmän ja useammin, mitä vähemmän aikaa passi on voimassa. On myös hyvä muistaa, että monissa maissa passin pitää olla voimassa vielä kuukausia matkan jälkeen. Eli vaikka tällä hetkellä meillä on käytössä viiden vuoden passi, sitä ei todellisuudessa voi pitää voimassa viittä vuotta, ja siitäkin syystä on tärkeää, että saamme vihdoin kymmenen vuoden passin takaisin, sillä siitä on aidosti ja oikeasti hyötyä suomalaisille. Arvoisa rouva puhemies! Tämä muutos helpottaa myös passiruuhkiin. Olemme nähneet tilanteita, joissa jonot passien ja henkilökorttien uusimiseen ovat olleet liian pitkiä. Silloin varattavia asiointiaikoja ei ole ollut tarjolla kuukausiin tai ihminen on joutunut jonottamaan koko päivän poliisiasemalla. Syyt eivät toki ole olleet poliisin lupapalvelussa, vaan tässä älyttömässä laissa, jossa passeja on pitänyt olla jatkuvasti uusimassa. Eduskunnan oikeusasiamieskin joskus totesi, että passiruuhkat ovat voineet vaikuttaa ihmisten perusoikeuksiin poistua maasta. Eli kun et ole saanut uusittua passia kohtuullisessa ajassa, et ole voinut halutessasi lähteä Suomesta ulkomaille. Nyt kun passia ei tarvitse jatkossa uusia yhtä usein, myös passihakemuksien määrä vähenee. Se vapauttaa viranomaisten resursseja ja lyhentää passijonoja. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että suomalaiset säästävät rahaa, vaan myös siitä, että lupa-asiointia sujuvoitetaan ja he eivät ole niin kuormittuneita pitkistä jonoista. Arvoisa rouva puhemies! Tämä on mielestäni yksi malliesimerkki siitä, miten puramme turhia ja hölmöjä päätöksiä ja helpotamme tavallisten suomalaisten arkea konkreettisella tavalla. Säästämme kaikkien aikaa ja pienennämme passien uusimisen kustannuksia. Siksi olen todella iloinen, että pitkään tehdyn työn tuloksena saamme vihdoin takaisin kymmenen vuoden passit. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Taksilakia uudistettiin viimeksi vuonna 2018, ja eihän se suoraan sanottuna ihan putkeen mennyt. Silloin uudistuksen tavoitteena oli lisätä kilpailua alalle ja parantaa taksipalveluiden saatavuutta. Me kaikki tiedämme, että lopputulos on jotain aivan muuta. Aikaisemmin ihmiset ottivat taksin kotiin, koska tiesivät pääsevänsä sillä turvallisesti kotiin. Nyt varsinkin suurissa kaupungeissa on vältetty taksin ottamista juuri siksi, ettei vain sattuisi mitään. Tilanne on siis suoraan sanottuna käsittämätön. Sen lisäksi, että hinnat ovat saattaneet olla aivan mitä sattuu, kuljettajien osaamisessa ja ammattitaidossa on ollut suuriakin eroja. Asiakkaat ovat joutuneet neuvomaan kuljettajille yksinkertaisia reittejä päästäkseen perille. Joidenkin kuljettajien kanssa ei ole ollut minkäänlaista yhteistä kieltä ja asiakas on joutunut kirjoittamaan osoitteen kuljettajan navigaattoriin. Samalla asiakkaan on ollut hyvin vaikea tietää, hyppääkö hän edes luvalliseen ja valvottuun taksiin vai ei. Arvoisa herra puhemies! Pappani oli taksinkuljettaja, ja hyvin pitkäänkin oli. Muistan, kuinka arvostettu taksinkuljettajan ammatti oli silloin. Oli kunnia-asia saada kuljettaa asiakkaat turvallisesti kotiin. Kaupungin kadut tulivat ulkomuistista, eikä kuljettajaksi päästy noin vain. Siinä oli kokeet ja kriteerit. Pappani hoitikin työnsä aina arvokkaasti ja kunnialla. Hän oli kuljettaja, johon asiakkaat luottivat. Ajat ovat muuttuneet siitä hyvin paljon, valitettavasti. Moni suomalainen onkin kuvannut nykyistä tilannetta osuvasti: taksiala muuttui monessa paikassa villiksi länneksi. Ja siksi meidän on pakko muuttaa taksilakia. Se palauttaa järjestystä takaisin alalle, vahvistaa suomalaisten luottamusta taksinkuljettajiin ja ennen kaikkea parantaa turvallisuutta. On esimerkiksi aivan oikein, että taksamittarit palautetaan takaisin pakollisiksi. Asiakkaalla pitää olla oikeus tietää, mistä hän maksaa ja kuinka paljon on matkan loppusumma. Alalla pitää olla selkeät hinnat, etteivät asiakkaat tule huijatuiksi. Tarvitaan ne kuuluisat rehelliset pelisäännöt takaisin alan toimijoille. Arvoisa herra puhemies! Samalla on tärkeää, että vahvistamme jatkossa kuljettajien koulutusta. Taksinkuljettaja kohtaa työssään ihmisiä laidasta laitaan: on ikäihmisiä, lapsiperheitä, liikuntarajoitteisia, turisteja ja joskus myös hädässä olevia ihmisiä. Taksinkuljettajalta täytyykin vaatia hyvin suurta ammattitaitoa kohdata erilaisia ihmisiä eri tilanteissa. Jatkossa olisi tarkoitus vaatia vähintään 21 tunnin koulutusta ennen kuin pääsee suorittamaan kuljettajakoetta. Se ei ole mikään kohtuuton vaatimus kenellekään, joka haluaa kuljettaa ihmisiä ammatikseen, päinvastoin. Se on hyvinkin kohtuullinen panostus siihen, että jokainen kuljettajaksi ryhtyvä hallitsee oman työnsä perusasiat, tuntee oman vastuunsa ja osaa palvella asiakkaita asianmukaisesti. Myös lupaehtoja tiukennetaan. Suomalaisten täytyy pystyä luottamaan siihen, että taksinkuljettaja on luotettava eikä ole syyllistynyt vakaviin rikoksiin. Kun turvallisuutta vahvistetaan sekä kuljettajan että alan yrittäjän osalta, parannamme samalla koko alan mainetta. Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä lopuksi painottaa, että tämä uudistus ei ole hyökkäys taksialan yrittäjiä vastaan. Tiedän, että meillä on Suomessa suuri joukko luotettavia ja ammattitaitoisia taksinkuljettajia, jotka kärsivät nykytilanteesta monella eri tavalla. On surullista, että osa näistä villin lännen kuljettajista pilaa niiden maineen, jotka hoitavat työnsä asianmukaisesti, asiakkaista huolehtien ja kunnialla. Siksi me tarvitsemme tätä uudistusta, että saamme sen kunnianpalautuksen koko taksialalle. Juuri näiden kunnollisten kuljettajien asema vahvistuu, kun sääntöjä selkeytetään ja rajoitamme lainsäädännöllämme epärehellisten kuljettajien mahdollisuuksia toimia alalla. Suomalaisten luottamusta taksialaan ei paranneta hetkessä vaan tekojen kautta. Kun lakia muutetaan nyt parempaan ja rehelliset taksinkuljettajat saavat jatkaa hyvää työtään, silloin asiakkaat tietävät, että he pääsevät turvallisesti kotiin. Kiitos ministeri Ranteelle tästä hyvästä esityksestä. — Kiitos, arvoisa herra puhemies.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Voin rehellisesti todeta, että en ollut aikaisemmin ajatellut, missä kaikissa eri paikoissa ihmisten lääketietoja voidaankaan säilyttää. Samalla ymmärsin, että harva tavallinen suomalainen tietää, kuinka hajallaan heidän omat lääkitystietonsa voivat tällä hetkellä olla. Moni varmasti ajattelee, että terveydenhuollossa tiedetään automaattisesti, mitä lääkkeitä ihminen käyttää, ja siellä on kaikki ylhäällä samassa paikassa, mutta näin ei kuitenkaan aina ole. Lääketietoja voi olla eri järjestelmissä eri toimijoilla ja palveluntarjoajilla. Osa tiedoista voi puuttua kokonaan tai olla puutteellisia, ja osa tiedoista perustuu siihen, mitä ihminen itse muistaa kertoa vastaanotolla. Kun mietimme erityisesti vanhuksia ja heitä, jotka kärsivät monesta eri sairaudesta samanaikaisesti, nykytilanne voi aiheuttaa suuriakin ongelmia. Jos ihmisellä on käytössään monia eri lääkkeitä, häntä hoitaa useampi eri lääkäri, kotona käy kotihoito, ihminen asioi itse apteekissa — ja näiden päälle voi olla vielä eripituisia sairaalajaksoja — lääkehoidosta ei välttämättä ole kunnollista kokonaiskuvaa kenelläkään, ja juuri siksi asiaan ollaan tekemässä muutoksia. Arvoisa herra puhemies! Kun lääkitystietoja lähdetään kokoamaan nykyistä kattavammin Kanta-palveluihin ja valtakunnalliselle lääkityslistalle, voimme parantaa jokaisen suomalaisen potilasturvallisuutta. Ammattilainen näkee Kanta-palvelusta paremmin kokonaisuuden, jolloin lääkkeiden yhteisvaikutuksia voidaan arvioida tarkemmin, lääkehoidon turvallisuus paranee ja turhia lääkkeitä voidaan jättää pois. Jatkossa ihmisen ei tarvitse itse yrittää muistaa kaikkia syömiään lääkkeitä ulkoa tai selittää aina samoja asioita uudelleen eri paikoissa ja eri työntekijöille, kun tiedot löytyvät kätevästi yhdestä paikasta. Samalla mukaan tulee myös tieto itsehoitovalmisteista. Moni käyttää säännöllisesti esimerkiksi särkylääkkeitä ja vitamiinivalmisteita ajattelematta sen enempää, että niilläkin voi olla isojakin vaikutuksia muuhun lääkitykseen. Arvoisa herra puhemies! Tämäkin hallituksen esitys on erittäin ajankohtainen jo siksi, että suomalainen väestö vanhenee kovaa vauhtia ja lääkkeiden käyttö tulee sen myötä lisääntymään. Nyt voimme tämän muutoksen myötä olla varmempia siitä, että ihmiset saavat entistä parempaa ja turvallisempaa lääkehoitoa. — Kiitos, arvoisa herra puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitus haluaa parantaa liikenneturvallisuutta erityisesti nuorten kuljettajien osalta. Suomi on sitoutunut tavoitteeseen, ettei yksikään ihminen kuolisi tai loukkaantuisi vakavasti liikenteessä. Tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä liikennekuolemia ei tapahtuisi yhtäkään. Tämä tavoite ei kuitenkaan tule itsestään, vaan tarvitsemme siihen turvallisuutta parantavia päätöksiä ja lakeja. Liikenneturvallisuus on parantunut Suomessa viime vuosien aikana. Tieliikennekuolemien määrä on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Tästä huolimatta nimenomaan nuoret kuskit ovat edelleen yliedustettuina onnettomuustilastoissa. Vaikka 15—24-vuotiaat muodostavat vain noin 11 prosenttia koko Suomen väestöstä, heitä on lähes kolmasosa poliisin tietoon tulleissa liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneista tai kuolleista. Siksi meidän pitää tehdä toimia, joilla parannetaan erityisesti nuorten kuskien liikenneturvallisuutta. Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan useita eri toimia nykytilanteen parantamiseksi. Ensinnäkin esityksessä vahvistetaan riskien tunnistamiskoulutusta B-luokan ajokorttia suorittaville. Tavoitteena on se, että uudet kuskit voisivat tunnistaa paremmin vaaranpaikkoja ja välttää niitä ajoissa. Toiseksi esityksessä laajennetaan ajokieltokoulutuksen velvoitetta myös mopo-, mopoauto- ja traktoriluokkiin. Näin varmistetaan se, että jos uusi kuljettaja on määrätty ajokieltoon, hänet ohjataan nykyistä kattavammin lisäkoulutukseen, jonka tarkoituksena on ehkäistä uusien rikkomusten ja onnettomuuksien syntymistä. Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan rajoituksia 17-vuotiaiden kuljettajien yöajeluihin. Jatkossa alaikäinen kuljettaja ei voisi kuljettaa henkilöautoa keskiyön ja aamuviiden välisenä aikana. Onnettomuustutkinnassa on havaittu, että suuri osa nuorten vakavista onnettomuuksista tapahtuu juuri yöaikaan ja usein vapaa-ajan matkoilla. Lisäksi alaikäisen kuskin käyttämä ajoneuvo olisi merkittävä tunnuksella, joka kertoo muille tienkäyttäjille kuljettajana olevan alaikäinen, mikä osaltaan helpottaa valvontaa. Arvoisa rouva puhemies! Meidän täytyy kuitenkin muistaa, etteivät liikenneonnettomuudet tai kuolemat lopu sillä, että me kansanedustajat niin päätämme. Se vaatii laajemman asennemuutoksen kotona, kouluissa ja liikenteessä. On selvää, että nuoret saavat ajokokemusta vain ja ainoastaan ajamalla. Me voimme lisätä riskientunnistamiskoulutusta ja muita ennaltaehkäiseviä keinoja, mutta kokemus karttuu vain sillä, mitä enemmän ajaa ja on liikenteessä. Toisaalta liikenneturvallisuus syntyy myös asenteista ja ympäristöstä. Minkälaisen esimerkin nuoret saavat, ja minkälaista käytöstä me vanhemmat vaadimme nuorilta liikenteessä? Kaikesta huolimatta kannatan jyrkästi todellakin 17-vuotiaiden ajokorttia, eikä siitä saa luopua. Meillä tuolla maalla ei kulje kovinkaan kattavasti julkinen liikenne, eivät metrot eivätkä ratikat. Monet nuoret käyvät koulun ohella töissä, joutuvat kulkemaan sinne autolla. Itse ainakin pidän tärkeänä, että jokainen nuori pääsee kulkemaan töihin. Kannatan myös näitä ajokorttilakiin tehtyjä kiristyksiä, vaikka kotona oma jälkipolvi ei tästäkään kiitä. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä elintarvikelain muutosten tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia: halutaan vahvistaa alkutuottajan asemaa, puuttua epäreiluihin kauppatapoihin ja tasapainottaa neuvotteluvoimaa elintarvikeketjussa. Tähän esitykseen kytkeytyy vahvasti kotimainen ruoantuotanto, joka on myös huoltovarmuuskysymys, ja juuri siksi haluan tuoda esille näkemyksiä tämän esityksen ongelmakohdista. Tahdon sanoa, että täällä on tänään pidetty erinomaisia puheenvuoroja. Asia on todella vakava, mutta koen oikeutena tai jopa velvollisuutena sanoa tästä laista myös muutaman erilaisen sanan siitä, mitä tänään täällä on kuultu kaupan ja kuluttajan näkökulmasta. Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi: En olisi ikinä uskonut enkä usko vieläkään — kun 15-vuotiaana menin töihin Salon Citymarketin palvelutiskille, jossa muuten viihdyin 23 vuotta putkeen, ja siitä suoraan pienemmässä kaupassa Somerolla olen ollut noin kahdeksan vuotta ja olen edelleenkin — että olen joskus eduskunnan salissa puhujapöntössä kyselemässä/kyseenalaistamassa, mitä suomalaisessa kaupassa saa myydä ja mitä ei ja millä hinnalla. Toivon todella, että olen ymmärtänyt jotain nyt väärin, mutta eihän se nyt voi olla niin, että valtiovalta päättää, mitä kaupassa myydään, millä hinnalla tai jopa missä kohtaa kaupassa tuotteita myydään. Näin ymmärtääkseni toimitaan maailmassa tasan yhdessä maassa, jonka nimen jätän nyt mainitsematta. Olen siis työskennellyt kaupan alalla jo vuosia, joten voin sanoa, että näiden vuosien aikana olen oppinut jotain tuotteista ja kauppatavoista. Siksi en voi olla tuomatta esille minun ja satojen muiden yrittäjien ja kymmenientuhansien työntekijöiden huolta liittyen tähän hallituksen esitykseen. Arvoisa herra puhemies! On esitetty, että jos lisäämme sääntelyä, se parantaisi tuottajien asemaa ja sitä kautta kannattavuutta, mutta haluan kysyä: Mikä on se konkreettinen asia, miten sääntely parantaisi näitä asioita? Mikä on tämän esityksen näyttö siitä, että juuri nämä keinot nostavat niitä tuottajahintoja tai parantavat viljelijän tulotasoa? Toivottavasti nämä eivät ole vain pelkkiä oletuksia siitä, että näin tulee tapahtumaan. Arvoisa puhemies! Toinen huoleni liittyy kilpailuun ja kuluttajiin. Esityksessä kielletään kaupan omien tuotemerkkien suosiminen. Sinänsä ymmärrän tämän ajatuksen, mutta sen seuraukset voivat olla täysin päinvastaiset. Moni suomalainen ostaa kaupan omia merkkejä siksi, että ne ovat edullisempia ja usein kaikista halvimpia. Jos kauppojen omien merkkien asemaa lähdetään rajoittamaan epäselvillä säännöksillä, se voi johtaa hintojen nousuun, ja se osuu erityisesti pienituloisiin. Sitä tuskin kukaan täällä haluaa. On myös hyvä muistuttaa tässä samalla, että kilpailu ei lisäänny siitä, että lisätään sääntelyä. Suomessa päivittäistavarakauppa on jo valmiiksi hyvin keskittynyttä. Ongelma ei ratkea sillä, että lisätään byrokratiaa, vaan sillä, että puretaan niitä esteitä, jotka tällä hetkellä vaikeuttavat markkinoille pääsyä. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä puhutaan paljon ”suosimisesta” ja ”tavarantoimittajan etujen huomioon ottamisesta”, mutta niitä ei määritellä täsmällisesti missään. Tämä jättää tulkinnan siis kokonaan viranomaisille. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että viranomainen voisi arvioida jälkikäteen, onko kauppa toiminut oikein esimerkiksi hyllyjärjestyksen, valikoiman tai hinnoittelun osalta, ja tämä vasta on ongelmallista. Se luo yrityksille merkittävää oikeudellista epävarmuutta, eli yritykset eivät voi mitenkään ennakoida, mikä oikeasti on lain mukaan sallittua ja mikä ei. Samoin tämä esitys puuttuisi suoraan elinkeinovapauden ytimeen: Kun tuote on ostettu kauppaan, se on kaupan omaisuutta. Silti lainsäädäntö pyrkisi ohjaamaan sitä, miten tätä omaisuutta käytetään. Kysynpähän vaan: onko perustuslain näkökulmasta ihan sallittua? Arvoisa herra puhemies! Myös kansainvälinen kilpailu on yksi huolenaihe tähän esitykseen liittyen. Tämä esitys ei käytännössä koske kansainvälisiä sopimuksia samalla tavalla kuin kotimaisia toimijoita. Tämä voisi siis johtaa siihen, että kauppa siirtää hankintojaan ulkomaille, missä sääntely on kevyempää. Eli jos kotimaisten markkinoiden sääntelyä kiristetään, kauppa voi todeta, että on helpompaa ostaa ulkomailta kuin Suomesta. Silloin lopputuloksena voi olla juuri päinvastainen kehitys kuin tavoitellaan, eli kotimainen tuotanto heikkenee ja oma varallisuus laskee, ja se vasta on huono asia huoltovarmuuden kannalta ja kaiken muunkin. Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on nostettu hyviä ja tärkeitä asioita esille. Esimerkiksi kaupan neuvotteluvoima on suuri, ja on selvää, että alalla on olemassa myös epäreiluja käytäntöjä, joihin pitäisi löytyä ratkaisuja. Juuri siksi jokaisen pitäisi pysähtyä kysymään, ovatko nyt esitetyt keinot oikeita ratkaisuja esitettyihin ongelmiin. Nykyinen lainsäädäntö tarjoaa jo nyt osaltaan työkaluja puuttua ongelmatilanteisiin. Ennen kuin rakennamme uutta raskasta sääntelykierrosta, tulisi arvioida, miksi nykyiset keinot eivät aina riitä ja miten niitä voitaisiin kehittää. Arvoisa herra puhemies! Me kaikki haluamme turvata kotimaisen ruoantuotannon, ja kaikki haluamme, että viljelijät saavat työpanoksestaan oikeudenmukaisen korvauksen, mutta tämä ei saa johtaa siihen, että rakennamme epäselvän, raskaan ja kilpailua vääristävän himmelin, joka lopulta heikentää juuri niitä tavoitteita, joita yritetään edistää. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka toimivat oikeasti ja jotka vahvistavat kotimaista kilpailua eivätkä heikennä sitä. Siksi mielestäni on tärkeää, että tämän esityksen ongelmakohdat käydään läpi huolellisesti. — Kiitos, arvoisa herra puhemies.