Meri Leena

Kiitos, arvoisa puhemies! Kyseessä olevalla hallituksen esityksellä toteutetaan välttämättömät ympäristörikosdirektiivin edellyttämät velvoitteet. Euroopan komissio antoi ehdotuksen uudeksi ympäristörikosdirektiiviksi vuoden 21 lopussa, ja uudella direktiivillä korvataan vanha, vuonna 2008 annettu ympäristörikosdirektiivi. Ehdotus sisältää rikosoikeuden alalla uudenlaista ja pitkälle menevää sääntelyä esimerkiksi seuraamusten osalta. Lopullinen direktiivi annettiin huhtikuussa 2024, ja se velvoittaa säätämään rikokseksi tietyt aineellisen ympäristölainsäädännön vastaiset teot. Tässä direktiivissä on kyse pelkästään kriminalisoinneista, aineellisen lainsäädännön sisällöstä on päätetty muissa yhteyksissä. Direktiivi edellyttää siinä määritellyille rikoksille nykyistä ankarampaa seuraamustasoa. Joltakin osin myös rangaistavuuden ala laajenee. Direktiivi myös edellyttää, että siinä määritellyt rikokset tulevat oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin, jolloin niiden rangaistavuudesta on säädettävä rikoslaissa. Direktiivin johdosta rikoslain ympäristön turmelemista koskevaa pykälää ehdotetaan täydennettäväksi uusilla tekotavoilla. Näitä ovat erityisesti eräät jätteitä koskevan lainsäädännön vastaiset teot, EU:n kemikaaleja ja muita haitallisia aineita koskevien asetusten vastainen markkinoille saattaminen, eräät säteilylain ja uuden ydinenergialain vastaiset teot sekä ympäristön muuttamiseen ryhtyminen ilman laissa edellytettyä lupaa tai suunnitelmaa niin sanotussa yva-laissa tarkoitetun hankkeen toteuttamiseksi. Ympäristön turmeleminen edellyttää, että kyseessä oleva teko on luonteeltaan sellainen, että se tyypillisesti aiheuttaa esimerkiksi ympäristön pilaantumista. Luonnonsuojelurikosta koskevaan säännökseen ehdotetaan lisättäväksi tekotavoiksi luonnonsuojelulainsäädännön vastainen luontokohteen myytäväksi tarjoaminen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevan niin sanotun CITES-asetuksen vastainen eräiden kohteiden maahantuonti. Lisäksi luonnonsuojelurikoksena säädettäisiin rangaistavaksi oikeudeton Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella olevan alueen suojelun perusteena olevan luontodirektiivissä tarkoitetun eläinlajin yksilön tai yksilöiden häiritseminen siten, että se haittaa merkittävästi lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai saavuttamista. Uudet jäterikosta ja törkeää jäterikosta koskevat rangaistussäännökset koskisivat vaarallisia jätteitä koskevia laittomia tekoja, kuten vaarallisen jätteen käsittelyä ilman ympäristönsuojelulaissa edellytettyä lupaa pois lukien tilanteet, joissa jätteen määrä on vähäinen. Lisäksi mainitut pykälät koskisivat EU:n niin sanotun jätteensiirtoasetuksen ja niin sanotun aluskierrätysasetuksen vastaisia tekoja, kuten jätteen kansainvälistä siirtämistä ilman asiaa koskevan viranomaisen hyväksyntää sekä aluksen siirtämistä purettavaksi muualle kuin hyväksyttyyn aluskierrätyslaitokseen. Ilmakehän heikentämisenä ja törkeänä ilmakehän heikentämisenä rangaistavaa olisi esimerkiksi otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonepäästöjen päästäminen ympäristöön, niiden käyttäminen, tuonti ja vienti näitä koskevan EU-lainsäädännön vastaisesti. Uudet ympäristöä vaarantavan tuotteen markkinoillesaattamisrikosta ja sen törkeää tekotapaa koskevat säännökset koskisivat ympäristön suojelemiseksi annetun EU-lainsäädännön vastaista ympäristöä vaarantavan tuotteen saattamista markkinoille esimerkiksi ilman laissa edellytettyä lupaa tai nimenomaisen kiellon vastaisesti. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi metsäkatorikoksesta ja törkeästä metsäkatorikoksesta. Näissä pykälissä säädettäisiin rangaistavaksi se, että EU:n niin sanotun metsäkatoasetuksen mukaisen nimenomaisen kiellon vastaisesti esimerkiksi saatetaan markkinoille asetuksessa tarkoitettu tuote tai hyödyke. Näiden uusien perustekomuotoisten tekojen rangaistusasteikoksi ehdotetaan sakosta kahteen vuoteen vankeutta. Rikosten tunnusmerkistöjen täyttyminen edellyttäisi tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta. Törkeiden tekomuotojen rangaistusasteikot olisivat vankeutta neljästä kuukaudesta viiteen vuoteen, ja ne olisivat rangaistavia ainoastaan tahallisina rikoksina. Esitykseen sisältyy myös ehdotus uudesta vieraslajirikoksesta ja sen rangaistussäännöksestä. Vieraslajirikoksena rangaistavia olisivat eräät EU:n niin sanotun vieraslajiasetuksen sekä vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain vastaiset teot, kuten laiton haitallisen vieraslajin ympäristöön päästäminen, kasvattaminen tai viljeleminen. Rangaistavuus edellyttäisi, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ympäristölle tai kuoleman tai vakavan vamman tai vakavan sairauden ihmiselle. Direktiivi edellyttää hyvin ankaraa enimmäisrangaistusta sellaisille tahallisille teoille, jotka aiheuttavat erityisen vakavia ympäristövahinkoja. Tämän velvoitteen täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan uutta ympäristön tuhoamista koskevaa rangaistussäännöstä, jonka rangaistusasteikko olisi yhdestä vuodesta kahdeksaan vuoteen vankeutta. Lisäksi ehdotetaan, että ympäristön tuhoaminen lisättäisiin niiden rikosten joukkoon, joiden ilmoittamatta jättäminen olisi rangaistavaa törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisenä. Niin ikään säädettäisiin terroristisessa tarkoituksessa tehdystä ympäristön tuhoamisesta, jonka asteikko olisi yhdestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Lisäksi direktiivin velvoitteiden johdosta ympäristörikoksia ja luonnonvararikoksia koskeviin rikoslain lukuihin lisättäisiin uudet soveltamissäännökset. Niiden mukaan viranomaisen myöntävän luvan nojalla toimiminen rinnastettaisiin ilman lupaa toimimiseen esimerkiksi silloin, kun lupaviranomaista on erehdytetty. Direktiivi sisältää oikeushenkilölle määrättävän sakon osalta täysin uudenlaista sääntelyä, mikä edellyttää asiaa koskevan kansallisen sääntelyn muuttamista. Direktiivin velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan, että oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevassa rikoslain 9 luvussa säädettäisiin erityisestä yhteisösakon asteikosta direktiivin velvoitteita täytäntöönpanevien rikosten osalta. Ehdotetut lait on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tekin olette erittäin ahkera mielestäni ollut kaikki nämä vuodet. — Mutta mennään tähän esitykseen, elikkä tässä ehdotetaan muutettavaksi osakeyhtiö- ja osuuskuntamuodossa toimivien yritysten yhtiöoikeudellisia sääntöjä. Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on hallitusohjelman mukaisesti keventää yritysten hallinnollista taakkaa, parantaa yritysten yleisiä edellytyksiä sekä sujuvoittaa osakeyhtiön ja osuuskunnan rekisteristä poistamista ja purkamista koskevaa menettelyä. Esitys koostuu erittäin suuresta määrästä yksittäisiä muutosehdotuksia, joilla tavoitteisiin tähdätään. Erityinen tavoite on sujuvoittaa hallintoa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa hallinnollinen taakka on suhteellisesti suurempi kuin suurissa yrityksissä. Suomen yrityksistähän yli 99 prosenttia on niin kutsuttuja pk-yrityksiä. Suomen yhtiölainsäädännön säännökset toimivat pääosin hyvin. Aiemmissa valtioneuvoston selvityksissä ja verrokkimaiden tarkasteluissa on kuitenkin tunnistettu kansallisesta lainsäädännöstä kehityskohteita. Ensinnäkin yksityisten osakeyhtiöiden ja muiden kuin pörssiosuuskuntien perustamista helpotetaan vähentämällä joitakin tilintarkastajan lausuntoja. Pienet, enintään 8 000 euron arvoiset apportit eli muut omaisuuserät kuin raha voidaan osakkeiden maksamisen, osakeannin ja rahastokorotuksen yhteydessä jatkossa siirtää näihin yrityksiin ilman pakollista tilintarkastajan lausuntoa. Muutokset nopeuttavat yritysten perustamista ja rahoitusjärjestelyjä. Edelleen vähemmistöomistajien ja jäsenten oikeuksia parannetaan laajentamalla mahdollisuuksia erityiseen tarkastukseen myös tytäryrityksissä. Tarkastuksen tulokset ovat jatkossa helpommin osakkeenomistajien ja jäsenten saatavilla, ja yrityksen johdon velvollisuutta auttaa tarkastuksen toteuttamisessa täsmennetään laissa. Velvollisuuden rikkominen voi jatkossa johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Osakepääoman ja vararahaston alentamisen sekä yritysjärjestelyiden yhteydessä velkojille annettavien kuulutusten ja ilmoitusten määräaikoja lyhennetään. Myös sähköisten yhteystietojen käyttöä lisätään. Muutokset nopeuttavat menettelyjä merkittävästi. Myös yrityksen toiminnan lopettamista helpotetaan. Jatkossa rekisteristä poistaminen tehdään yksityisen yhtiön tai osuuskunnan hakemuksesta. Vapaaehtoinen poistaminen rekisteristä ei enää vaadi raskasta, useita kuukausia kestävää selvitysmenettelyä kuten nykyisin. Tämä on merkittävä muutos. Esityksessä on kuitenkin pidetty kiinni riittävästä velkojien suojasta myös uudessa hakemusmenettelyssä. Samalla täsmennetään sääntöjä tilanteissa, joissa yrityksen oma pääoma on negatiivinen. Muiden muutosten osalta yrityksille annetaan enemmän mahdollisuuksia käyttää omia osakkeitaan ja osuuksiaan rahoitusjärjestelyissä. Osuuskuntien jäsenten oikeuksien ja velvollisuuksien muutokset koskevat muun muassa yhteisjäsenyyttä, jäsenten osallistumisoikeuksia sekä vastuuta maksamattomista osuusmaksuista tietyissä maksukyvyttömyystilanteissa. Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan lakien olisi tarkoitus tulla voimaan 1.7.2027. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kun oli tuossa viisi lähetekeskustelua, niin meinasin ottaa jo seuraavan. Mutta ei mitään, mennään tällä. Arvoisa puhemies! Rikosprosessin sujuvoittamiseksi on tällä hallituskaudella annettu useita lakiesityksiä. Syyteneuvottelujen laajentamista koskevat lait on hyväksytty, ja ne ovat tulleet voimaan syyskuun alussa. Sakkomenettelyn laajentamista koskevat lait on samoin hyväksytty, ja ne tulevat voimaan ensi kesänä. Lisäksi on hyväksytty nyt esiteltävän hankkeen ensimmäisen vaiheen lakimuutokset, joilla muun muassa lisättiin kirjallisia menettelyjä ja niin sanottujen poissaolokäsittelyjen käyttöä eli sitä, että kun henkilöä ei tavoiteta eikä oikeutta oikein päästä käymään, niin jatkossa siihen on paremmat edellytykset. Nämä muutokset ovat olleet voimassa jo kesäkuun alusta lukien. Monia näistä uudistuksista on toivottu vuosikausia, ja nyt ne on vihdoin tehty. Nyt käsittelyyn tuleva hallituksen esitys sisältää vielä lisää hyvin monenlaisia toimenpiteitä rikosprosessin sujuvoittamiseksi edelleen. Uudistuksilla pyritään yhdessä muiden sujuvoittamishankkeiden kanssa siihen, että kullekin rikosasialle löytyisi tarkoituksenmukainen käsittelytapa, onpa kyseessä sitten monia viikkoja kestävä huumerikosasia tai yksinkertainen liikennerikos. Muutoksilla muun muassa selkeytetään asianomistajan asemaa tilanteissa, joissa syyttäjä ei tulisi ajamaan hänen korvausvaatimustaan. Viranomaisten toimivaltuuksia selkeytetään esitutkinnan keskeyttämisen ja esitutkintatoimenpiteiden priorisoinnin osalta. Esitutkintavelvoitetta kevennetään sellaisten vähäisten rikosten osalta, joita ei käytännössä voitaisi selvittää, ja vapautetaan näin resursseja puuttua vakavampaan rikollisuuteen. Tutkinnanjohtaja voisi esityksen mukaan myös päättää olla aloittamatta esitutkintaa tai lopettaa sen, jos rikos on vähäinen ja perusteet tähän selvästi täyttyvät. Tutkinnanjohtajan toimivalta rajoittuisi siis vähäisiin, enintään sakoilla rangaistaviin rikosepäilyihin, joissa tärkeä yleinen etu tai yksityinen etu ei edellytä esitutkintaa ja joissa esitutkintaa nykyisin rajoitettaisiin syyttäjän päätöksellä. Esitutkinnassa määrättävän edunvalvojan sijaisen palkkiota tulisi koskemaan niin sanottu takaisinkorvausvelvollisuus. Nykyisen sijaisen palkkio jää valtion vahingoksi. Esityksen mukaan rikosasian kuluvastuuta koskevien säännösten mukaan korvausvelvollinen asianosainen, tyypillisesti rikoksesta tuomittu vastaaja, olisi velvollinen korvaamaan kulut takaisin valtiolle. Kuulustelujen oikeusturvaa ja tehokkuutta parannettaisiin mahdollistamalla äänitallenteen tekeminen. Nykyisin lainsäädäntö mahdollistaa vain videotallenteet, joiden tekeminen ja tallentaminen on kalliimpaa. Äänitallenne ei sellaisenaan korvaisi henkilötodistelua oikeudenkäynnissä. Tallenteen lisäksi olisi edelleen laadittava kuulustelupöytäkirja, mutta se voisi olla nykyistä tiiviimpi. Rikosasioiden pääkäsittelystä nykyisin jopa yli kolmasosa peruuntuu, mistä aiheutuu merkittävää ajan ja resurssien hukkaa. Keskeinen syy peruuntumisiin on se, ettei vastaajaa saada haastettua. Esityksessä säädettäisiin mahdollisuudesta antaa haaste rikosasiaksi tiedoksi esitutkinnan yhteydessä siten, että epäillylle ilmoitettaisiin, milloin ja mistä asiakirjat ovat saatavilla. Ne myös lähetettäisiin epäillylle hänen ilmoittamaansa osoitteeseen esimerkiksi sähköisesti. Erityisesti laajoissa rikosasioissa, joiden määrä on lisääntynyt, onnistunut valmistelu on keskeisessä roolissa. Jos kaikkien asianosaisten todisteet ja näkemykset riitaisista seikoista eivät ole hyvissä ajoin tiedossa, pääkäsittely saatetaan joutua siitä syystä keskeyttämään useita kertoja lisätutkinnan toimittamiseksi. Onnistunut valmistelu edistää siten asian sujuvaa ja keskitettyä käsittelyä. Lakiin lisättäisiin tästä syystä velvoittavat säännökset siitä, että avustajan olisi annettava loppulausunto esitutkinnassa tai ennakkovastaus tuomioistuimille, jos sellaista pyydetään. Periaatteellisesti kenties merkittävin kokonaisuuteen kuuluvista muutoksista on ehdotus siitä, että rikosasioissa otettaisiin käyttöön niin sanottu todisteprekluusio eli määräaika todisteiden esittämiselle. Käräjäoikeus voisi asettaa määräajan valmisteluistunnon jälkeen tai erityisestä syystä muutenkin. Määräajan jälkeen esitettävää todistetta ei hyväksyttäisi oikeudenkäyntiaineistoksi, ellei määräajan ylittämiselle olisi perusteltua syytä. Hovioikeudessa todisteprekluusio olisi voimassa lähtökohtaisesti kaikissa asioissa. Yhdessä lokakuussa voimaan tulevan videotallenneouudistuksen kanssa se vahvistaisi tavoitetta oikeudenkäynnin painopisteen pitämisessä käräjäoikeudessa. Todisteprekluusio olisi myös hovioikeusvaiheessa joustava, eli esimerkiksi vasta määräajan jälkeen tietoon tulleita uusia todisteita olisi totta kai mahdollista esittää. Ehdotus perustuu hallitusohjelman mukaisesti laadittuun selvitykseen. Näillä ehdotuksilla toteutetaan hallitusohjelman kirjauksia rikosprosessin sujuvoittamisesta. Esitys on viimeistelty oikeusministeriössä virkatyönä, ja sen taustalla on työryhmävalmistelu sekä lausuntokierrokset. Lausuntopalaute oli pääosin myönteistä, ja sen johdosta on tehty esitykseen vain vähäisiä muutoksia. Ehdotuksissa on huomioitu oikeusturva ja perusoikeudet. Rikosprosessin sujuvuus on itsessään aivan olennainen osa perustuslain mukaista oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tällä hallituskaudella on tehty paljon työtä sen eteen, että rikosasiat saataisiin käsiteltyä aiempaa nopeammin. On kaikkien asianosaisten ja erityisesti rikoksen uhrin etu, että rikosprosessi etenee ripeästi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä nyt käsiteltävänä on hallituksen esitys uudeksi välitysmenettelylaiksi, joka korvaisi voimassa olevan välimiesmenettelystä annetun lain. Välimiesmenettely on riidanratkaisukeino, joka on vaihtoehto oikeudenkäynnille tuomioistuimessa. Sitä käytetään erityisesti yritysten välisten riitojen ratkaisuun, ja osapuolet vastaavat itse menettelyn kustannuksista. Esityksellä nykyinen välitysmenettelyä koskeva laki uudistettaisiin vastaamaan parhaiten ja paremmin kansainvälisiä käytäntöjä. Tavoitteena on myös lisätä Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana ja siten edistää Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukykyä. Esityksellä toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaukset välimiesmenettelylain uudistamisesta. Menettelyn nimi muuttuisi välimiesmenettelystä välitysmenettelyksi. Lain terminologian muuttumisen johdosta tehtäisiin teknisiä muutoksia 32 muuhun lakiin. Uudistuksessa otetaan huomioon välitysmenettelyn alalla tapahtuneesta kansainvälisestä kehityksestä ja digitalisaatiosta aiheutuneet muutostarpeet. Esityksessä ehdotetaan muun muassa, että välitysoikeus voisi määrätä, että suullinen käsittely tai kuuleminen järjestetään etäyhteydellä. Välitystuomio voitaisiin asianosaisten suostumuksella antaa sähköisessä muodossa ja allekirjoittaa sähköisesti. Esityksen tavoitteena on, että Suomessa on nykyaikainen välitysmenettelylaki, joka turvaa välitysmenettelyn käytön toimivana ja tehokkaana riidanratkaisukeinona. Laki perustuisi kansainvälisesti tunnettuun YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan UNCITRALin mallilakiin. Tavoitteena on näin tehdä kansallisesta välitysmenettelylaista tunnetumpi kansainvälisesti ja siten lisätä kiinnostusta Suomea kohtaan kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana ja edistää Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukykyä, kuten jo aiemmin totesin. Ehdotettua välitysmenettelylakia sovellettaisiin sekä kotimaisissa että kansainvälisissä välitysmenettelyissä, joissa välitysmenettelyn paikaksi on sovittu Suomi. Kansallisen välitysmenettelylain sisältö vaikuttaa siihen, minkä maan ulkomaiset toimijat valitsevat välitysmenettelyn paikaksi. Koska ehdotettu laki perustuisi kansainvälisesti tunnettuun UNCITRAL-mallilakiin, uudistuksen odotetaan lisäävän kansainvälisen liike-elämän luottamusta Suomen sääntely- ja toimintaympäristöön ja siten lisäävän Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten välitysmenettelyjen paikkana. Tämän arvioidaan pitkällä aikavälillä vahvistavan kotimaisten oikeudellisten ja muiden asiantuntijapalvelujen kysyntää ja välillisesti hyödyttävän myös muuta palvelusektoria. Jos välitysmenettelyn paikkana on Suomi, istunnot yleensä järjestetään Suomessa, minkä vuoksi yrityksille aiheutuu vähemmän kustannuksia. Uudistus voi siten pitkällä aikavälillä myös alentaa yritysten riidanratkaisukustannuksia. Välitysmenettelyä koskevien asioiden käsittely tuomioistuimessa ehdotetaan keskitettäväksi Helsingin hovioikeuteen ja Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Keskittäminen edistäisi näitä asioita koskevan asiantuntemuksen vahvistumista ja oikeuskäytännön yhtenäisyyttä. Helsingin hovioikeuteen keskitettäisiin muun muassa välitystuomion kumoamista ja täytäntöönpanoa koskevat asiat. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen keskitettäisiin välitysoikeuden asettamiseen liittyvät asiat ja välitysoikeuden palkkioita koskevat muutoksenhakuasiat. Lait tulisivat voimaan keväällä 27, noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunnan vuonna 22 eli viime hallituskaudella hyväksymä videotallenneuudistus saatetaan voimaan. Tämä merkitsee sitä, että käräjäoikeudessa vastaanotettavat todistajan kertomukset ja muu suullinen todistelu tallennetaan videolle. Videotallennetta käytettäisiin mahdollisessa muutoksenhaussa hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Uudistus on jäänyt odottamaan sitä, että voimaantulolle on olemassa tekniset valmiudet, muun muassa tietojärjestelmä ja laitteisto. Niiden hankinnasta on vastannut riippumaton Tuomioistuinvirasto. Erityisesti tietojärjestelmän valmistuminen on viivästynyt valitettavan paljon. Alkuperäinen tavoite oli, että uudistus tulisi voimaan jo vuonna 2023. Tämän uudistuksen voimaantulo edellyttää sitä, että tekniikka toimii ja että tuomarit saavat riittävän koulutuksen. On äärimmäisen tärkeää, että uudistusta ei oteta käyttöön ennen kuin laitteet ja järjestelmä toimivat ja niitä osataan myös käyttää. Tuomioistuinviraston mukaan tuomioistuimet ovat valmiit uudistuksen käyttöönottoon 1. päivä lokakuuta kuluvaa vuotta. Arvoisa puhemies! Videotallenneuudistus on historiallinen muutos, jonka voimaantuloa on kovasti odotettu oikeuslaitoksessa. Se on tärkeä osa oikeudenkäynnin sujuvoittamista, joka on yksi hallituksen kärkiteemoista oikeudenhoidon alalla, ja näitä esityksiä onkin jo tuotu hyvin paljon. Suomessa on ajateltu, että oikeudenkäynnin tulee olla mahdollisimman sujuvaa, kustannuksiltaan edullista ja ennen kaikkea lopputulokseltaan oikeaa. Tähän pyritään. Puutteita on vielä, ja paljon on myös tehtävää — se myönnetään. Videotallenneuudistus toteuttaa juuri näitä tavoitteita. Ajan kulumisen myötä muistikuvat haalistuvat ja kertomukset voivat jopa muuttua. Siksi on tärkeää, että hovioikeudessa voidaan katsoa videolta, mitä todistaja on kertonut käräjäoikeudessa. Se palvelee myös asianomistajia ja todistajia, joiden ei yleensä tarvitse saapua toista kertaa tuomioistuimeen kertomaan samoista asioista. Oma kysymyksensä on, kuinka nopeasti videotallennusta aletaan käyttää, kun tekniset valmiudet siihen ovat kerran olemassa. Omasta mielestäni näin täytyy tehdä mahdollisimman nopeasti. Siksi hallitus esittää, että uutta menettelyä noudatetaan käräjäoikeudessa kaikissa jutuissa heti lain voimaantulon jälkeen. Ainoa poikkeus ovat ne jutut, joissa pääkäsittely on kesken lakien tullessa voimaan. Arvoisa puhemies! Samassa yhteydessä hallitus esittää muutamia teknisiä korjauksia säännöksiin, jotka koskevat asioiden vireilletuloa tuomioistuimissa. Tarkoituksena on selventää oikeustilaa, ei sinänsä muuttaa sitä. Digi ensin ‑hanke, jota eduskunta käsitteli aikaisemmin tänä vuonna ja jossa säädetyt lait ovat tulleet voimaan huhtikuussa kuluvaa vuotta eli 26, synnytti epäselvyyden esimerkiksi siitä, voiko valituksen käräjäoikeuden tuomiosta toimittaa sähköisesti määräajan viimeisenä päivänä vielä virka-ajan päätyttyä eli kello 16.15:n jälkeen. Lainkohtaa selvennetään siten, että sähköisesti määräajan päättymispäivänä virka-ajan päättymisen jälkeen toimitettu valituskirjelmä olisi saapunut määräajassa. Tällaiset vireilletuloa koskevat säännökset eivät voi olla epäselviä, koska ne voisivat johtaa vakaviin oikeudenmenetyksiin. Siksi oikeusministeriössä on hyvin nopealla tahdilla valmisteltu nämä muutosehdotukset, jotka on liitetty tähän hallituksen esitykseen. Niiden on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos hyvästä keskustelusta. Tosiaan tässä edustaja Mikkonen toi esille sen, että oikeusministeriössä on hyvin pienet resurssit ja osaaminen juuri tähän alueeseen. Siellä on tosiaan ollut lunastuslainsäädäntö, ja siinä oli merkittäviä muutoksia ja selvitettävää, niin että se ei ollut mitenkään valmis, ja jos se olisi ollut, se olisi viime kaudella tuotu. Se tuotiin tällä hallituskaudella, ja sitä oli kymmenen vuotta valmisteltu. Olen mielestäni ministeriön kanssa onnistunut hyvin tuomaan hyvin vanhoja lakeja, joita on odotettu vuosikausia, mutta mennään siihen toiste. Pieniä patoja koskeva hankeselvitys on vireillä tässä hyvin pienessä virkamiesvalmistelussa, mikä meillä on, ja siellä on myös kriisivalmiuteen valmistelua. He tekevät kyllä parhaansa. Haluan sanoa tästä lainsäädännöstä ja arvioista, että tässä on haettu tasapainoa sekä ympäristöperusoikeuden että omaisuudensuojan välillä, ja muun muassa arviointineuvosto on antanut tälle erittäin hyvän arvosanan näistä erilaisista vertailuista. Mitä tulee sitten tähän, että lunastusmahdollisuus otettiin pois tästä lainsäädännöstä, niin tämä työryhmä silloin viime hallituskaudella tosiaan esitti tällaista perustetta, ja sitten toisaalta täällä muuten monissa puheenvuoroissa tuotiin esille juuri se ajatus, että aiheuttaja maksaa. Tämä laki lähtee siitä, että aiheuttaja maksaa ja hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voi saada korvausta. Mutta jos täällä ajatellaan, että aiheuttaja maksaa, ja jos valtio lunastaa hyvinkin elinkaarensa loppupuolella olevia voimalaitoksia, niin onko se valtion tehtävä, miten ajatellaan? Sitten kun täällä on puhuttu paljon Ruotsista, niin en tiedä, kuinka hyvin tunnette Ruotsin järjestelmää, mutta virkamieheltä saamani tiedon mukaan Ruotsissa kahdeksan suurta energiayhtiötä on kerännyt kymmenen miljardia kruunua rahastoon, jonka varat on tarkoitus käyttää vesivoimalupien tarkistamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen, ja yksittäisen laitoksen luvan tarkistamisesta aiheutuvista kustannuksista rahasto voi rahoittaa 85 prosenttia. Niin että Ruotsissa, vaikka on tiukempia, heillä on keksitty tämmöinen yhteisvastuullinen ajatus, rahasto, mitä meillähän on liikennevakuutuksissa ja muissa. Ei minusta huono idea pohdittavaksi. En tässä nyt mitään sen erikoisempaa sano, että hallitus ajaisi, vaan ihan henkilökohtaisesti pohdin, että tässä olisi esimerkiksi yksi ratkaisu, koska tässä taloudellisessa tilanteessa valitettavasti tässä lyövät kaksi perusoikeutta käsille. Totta kai kalojen ja vaelluskalojen suojelu on todella tärkeää, ja niitä ei voi enää palauttaa, mutta ne taloudelliset realiteetit ovat myöskin, että ei valtio voi kaikkia näitä kymmeniä ja kymmeniä lunastaa. Tässä on haettu tasapainoa, ja voin vakuuttaa, että tässä on käyty paljon keskustelua ja tätä ei ole tehty oikeastaan kenenkään ehdoilla. Kukaan taho ei ole tähän mielestäni täysin tyytyväinen, kun puhutaan etujärjestöistä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vesilakia hallitusohjelman mukaisesti. Ehdotetut muutokset helpottaisivat kalataloudellisten velvoitteiden asettamista sellaisille vanhoille vesivoimalaitoksille, joilla tällaisia ennestään ei ole. Säännösten tarkoituksena on tukea kansallisten vaelluskalakantojen elvyttämistä ja vaalia Suomen arvokasta luontoa. Uudempien vesitaloushankkeiden luparatkaisussa vesiluonnolle ja vesikalakannoille aiheutuvat vaikutukset on tyypillisesti tunnistettu ja niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi hankkeesta vastaavalle on asetettu erilaisia lupamääräyksiä. Sen sijaan vanhempien hankkeiden kalakantoja turvaavat määräykset saattavat olla hyvin yleisluontoisia tai puuttua jopa kokonaan. Tällaisesta laitoksesta käytetään tässä esityksessä ilmaisua ”nollavelvoitelaitos”. Sananen historiasta: Virtavesien patoaminen ja vesivoiman käyttöön ottaminen on alun perin tapahtunut myllyjen ja sahauslaitosten tarpeisiin. Sähköntuotannon tarpeisiin vesivoimaa ryhdyttiin hyödyntämään 1800-luvun loppupuolella, ja myllyn tai sahan voimanlähteenä palvelleet kosket on sittemmin otettu energiantuotantoon. Varhainen sääntely turvasi vahvasti vesistöissä kulkemista ja samalla myös kalankulkua rajoittaen tehokkaasti pysyvien patorakenteiden sijoittumista vesistöihin. Sääntelyn kehittyminen voimataloutta suosivaan suuntaan alkoi 1930-luvulla sähkön tarpeen lisääntymisen myötä. Muutos erilaisia intressejä tasapainottavaan suuntaan tapahtui vasta vuosikymmeniä myöhemmin, 1961, vesilain soveltamiskäytäntöjen vakiintumisen myötä. Vesilaki on perinteisesti turvannut hyvin vahvasti vesitaloushankkeesta vastaavaa jälkikäteiseltä lupaan puuttumiselta, eikä nykyisen vesilain voimaantulo vuonna 2012 tähän olennaista muutosta tuonut. Lupaan on voitu puuttua hankkeesta vastaavan tahdosta riippumatta vain laissa säädettyjen, varsin tiukkojen edellytysten täyttyessä. Sääntelyllä on alun perin pyritty kannustamaan toiminnanharjoittajia investoimaan sellaisten yhteiskunnan näkökulmasta hyödyllisten hankkeiden toteuttamiseen, johon valtiolla itsellään ei ole ollut mahdollisuuksia. Sittemmin ajattelu on laajentunut muunkintyyppisiin rakentamishankkeisiin. Yhteiskunnallisen muutoksen ja Euroopan unionin lainsäädännön kehittymisen myötä lupien tarkastamista koskevaa lainsäädäntöä, erityisesti vesilainsäädäntöä, on pidetty epätyydyttävänä erityisesti nollavelvoitelaitosten osalta. Kalatalousvelvoitteiden asettaminen näille laitoksille on käytännössä osoittautunut hyvin hankalaksi ilman luvanhaltijan myötävaikutusta. Arvoisa rouva puhemies! Vesilakiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännökset uuden kalatalousvelvoitteen, kalatalousmaksun tai niiden yhdistelmän määräämisestä nollavelvoitelaitoksille. Muita vesivoimalaitoksia tai muuntyyppisiä vesitaloushankkeita säännökset eivät koskisi. Sähköverkkoon kytkettyjä vesivoimalaitoksia on Suomessa noin 220 kappaletta. Näiden lisäksi on suuri joukko, ehkä arviolta 460 kappaletta, hyvin pieniä, alle 0,1 megawatin laitoksia, jotka palvelevat yksityistä käyttöä eivätkä tuota sähköä jakeluverkkoon. Sähköverkkoon kytkeytyvistä laitoksista nollavelvoitelaitoksia arvioidaan olevan noin 65 kappaletta, ja verkkoon kytkemättömistä laitoksista nollavelvoitelaitoksia arvioidaan olevan 76 kappaletta. Tiedot pienemmistä laitoksista ovat kuitenkin puutteelliset, joten nollavelvoitelaitoksia saattaa olla enemmän. Uuden lupamääräyksen asettamista koskeva asia voisi tulla vireille kalatehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen aloitteesta. Yleisen edun valvonta kalatalousasioissa kuuluu kalataloustehtäviä hoitavalle elinvoimakeskukselle, jolla on parhaat edellytykset arvioida, millaiset toimenpiteet edistäisivät vaelluskalakantojen elinolosuhteiden parantamista kokonaisuutena. Muilla viranomaisilla, kansalaisjärjestöillä tai asianosaisilla ei olisi oikeutta panna vireille ehdotettua menettelyä. Uutta kalatalousvelvoitetta tai maksua määrättäessä lupaharkinnassa olisi otettava huomioon kalakantojen elinolosuhteiden ja vaellusyhteyden turvaamisen ja palauttamisen mahdollisuudet vesistössä, muut vesistössä toteutettavat toimenpiteet ja laitoksen merkitys energiahuollon kannalta. Uuden velvoitteen asettamisen tarpeellisuutta ja sisältöä koskeva harkinta olisi korostetun tapauskohtaista, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi kahdelle sinänsä samankaltaiselle voimalaitokselle erisisältöisiä velvoitteita. Esitystä valmisteltaessa on tunnistettu kalatalousvelvoitteiden, varsinkin kalateiden, rakentamisen voivan aiheuttaa vesivoimalaitoksen omistajalle huomattavia kustannuksia. Lähtökohtana on, että toiminnanharjoittajat vastaavat toimintansa aiheuttamista kustannuksista. Perusoikeusjärjestelmän on kuitenkin katsottu asettavan rajoitteita sille, kuinka pitkälle meneviä määräyksiä toiminnanharjoittajalle voidaan jälkikäteen asettaa. Tämän vuoksi esityksessä on päädytty ratkaisuun, jonka mukaan toiminnanharjoittajalle ei voisi asettaa sellaista kalatalousvelvoitetta, josta voisi aiheutua niillä saavutettavaan hyötyyn nähden kohtuuttomia kustannuksia. Toiminnanharjoittajan asemaa turvaisi myös luvanhaltijalle ehdotettu oikeus saada eräissä tilanteissa valtiolta korvausta velvoitteesta aiheutuvasta vesivoiman menetyksestä johtuvasta hyödyn olennaisesta vähentymisestä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 27. Lain voimaantulosta ei aiheutuisi vesivoimalaitoksen omistajille tai viranomaisille välittömästi mitään toimintavelvoitetta. Lupaviranomaisissa aiemmin vireille pannut asiat käsiteltäisiin aiemman voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Laissa ei säädettäisi ajanjaksosta, jonka kuluessa uusien velvoitteiden asettamisen nollavelvoitelaitokselle tulisi tapahtua, vaan uusien velvoitteiden asettaminen etenisi siten kuin elinvoimakeskukset harkitsisivat aiheelliseksi ryhtyä toimimaan. Esitystä valmisteltaessa on sidosryhmien toimesta tuotu hyvin selkeästi esiin toisaalta perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuteen palautuva vaelluskalakantojen nykyistä paremman suojan tarve ja toisaalta vesivoimalaitosten sekä vesialueiden omistajien omaisuudensuojaan liittyvät tarpeet. Nämä näkökohdat on esityksessä pyritty sovittamaan yhteen. Asian merkitykseen ja esitykseen sisältyvien valtiosääntöoikeudellisten kysymysten vuoksi hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että olisi tarpeellista pyytää perustuslakivaliokunnan arvio. Arvoisa puhemies! Hanke on alun perin käynnistetty kansallisista sääntelytarpeista lähtien, mutta hankkeella on yhteys myös Euroopan unionin lainsäädäntöön, erityisesti EU:n vesipuitedirektiiviin. Direktiivin ympäristötavoitteet edellyttävät muun muassa, että pintavesien tilan huononeminen estetään ja että pintavesille määritetyt hyvän tilan ja hyvän ekologisen potentiaalin tavoitteet saavutetaan vuoteen 2015 mennessä ja viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Komissio on Suomen vesienhoitosuunnitelmia koskevassa palautteessaan sekä Suomea vastaan käynnistämässään valvontamenettelyssä kiinnittänyt huomiota direktiivin vaatimuksiin muun ohella yleisemminkin vesivoimalaitosten lupien ajantasaistamisesta. Hallituksen esityksessä ehdotetuilla lainsäädäntömuutoksilla näihin voitaisiin osaltaan vastata. Nyt puheena oleva hanke koskee kuitenkin ainoastaan nollavelvoitelaitoksia, ei muita vesivoimalaitoksia. Arvoisa puhemies! Esityksessä on pyritty arvioimaan ehdotettujen muutosten vaikutuksia. Muutosten taloudelliset vaikutukset kohdistuisivat ennen kaikkea vesivoimalaitosten omistajiin. Ehdotetut muutokset kohdistuisivat pääasiallisesti alle viiden megawatin suuruisiin voimalaitoksiin. Viranomaisten osalta ehdotetut muutokset vaikuttavat erityisesti asioiden vireillepanosta vastaavien elinvoimakeskusten ja asioiden ratkaisemisesta vastaavan Lupa- ja valvontaviraston työmäärään. Esitys on mahdollistava, eikä lakiin ehdoteta säädettäväksi lupamääräysten tarkistamishankkeiden aikataulusta tai kohteiden valintaa koskevista säännöksistä. Nämä jäisivät elinvoimakeskusten harkinnan varaan. Esityksessä on arvioitu, että uuden velvoitteen asettamista koskevia asioita voisi tulla vuosittain vireille noin 3—4 hakemusta. Tehtävät hoidettaisiin talousarvioehdotuksissa määriteltyjen määrärahatasojen puitteissa. Kalatalousvelvoitteiden toteuttaminen vähentäisi vesivoimalla tuotetun sähkön määrää, joka korvautuisi muista lähteistä peräisin olevalla sähköllä. Kalatalousvelvoitteiden täytäntöönpanosta aiheutuva vähennys vesivoimalla tuotetun sähkön määrään on siten vähäinen, eikä uusien kalatalousvelvoitteiden täytäntöönpanolla ole arvioitu olevan vaikutuksia sähköjärjestelmän käyttö- tai huoltovarmuuteen. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita muutoksia asunto-osakeyhtiölakiin. Tavoitteena on varmistaa, että yli 15 vuotta vanha sääntely vastaa tämän päivän asumisen ja toimintaympäristön tarpeita. Ehdotuksilla vahvistetaan taloyhtiöiden kykyä puuttua häiriöihin, helpotetaan hallittua alasajoa ja täsmennetään konkurssitilanteisiin liittyviä kysymyksiä. Samalla selkiytetään lyhytaikaisen vuokrauksen pelisääntöjä niin, että toiminta on mahdollista, mutta häiriöihin voimme puuttua nykyistä tehokkaammin. Näin myös hallitusohjelmassa haluttiin tämä asia tasapainottaa. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä vastataan oikeusministeriön osalta hallitusohjelmakirjaukseen, että lyhytaikaisen vuokraustoiminnan edellytykset varmistetaan, mutta samalla mahdollistetaan nykyistä parempi puuttuminen havaittuihin ongelmiin. Esityksessä sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi sen selventämiseksi, että hallintaanottoa voidaan käyttää keinona puuttua lyhytvuokrauksesta aiheutuvaan haittaan. Ehdotus mahdollistaisi nykyistä paremman puuttumisen sellaiseen asuinkäytöstä poikkeavaan lisäkustannukseen tai haittaan, jota yhtiölle, osakkeenomistajalle tai asukkaille aiheutuu. Säännös toisaalta helpottaisi lain lukemista sen johdosta, että lyhytvuokrauksen sallittavuudesta asunto-osakeyhtiölain kannalta on ollut epäselvyyttä. Toisaalta sääntelyllä varmistettaisiin, että kukin osakkeenomistaja voi käyttää osakehuoneistoaan haluamallaan tavalla asumiseen ja siihen rinnastuvaan käyttöön. Laissa ehdotetaan säädettäväksi osakkeenomistajien velvollisuudesta antaa yhtiölle tarvittavia tietoja lyhytvuokralaisesta. Näin yhtiöllä olisi paremmat edellytykset selvittää, onko lyhytvuokrausta harjoittanut osakkeenomistaja itse järjestänyt toimintansa riittävän huolellisesti vahinkojen minimoimiseksi. Lisäksi tietojen perusteella taloyhtiöllä olisi paremmat edellytykset selvittää sitä, kehen osakehuoneiston käyttäjään mahdollinen vahingonkorvausvaatimus on syytä kohdistaa. Esityksessä ehdotetaan myös muita täsmennyksiä osakehuoneiston hallintaanottoperusteisiin, jotta yhtiöllä on käytössään riittävät keinot turvata asumisrauha ja asumisviihtyvyys. Tavoitteena on, että sääntely mahdollistaa jatkossa puuttumisen sellaisiin vähäistä suurempiin häiriöihin tai haittoihin, jotka jäävät nyt voimassa olevien hallintaanottoperusteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Ensinnäkin hallintaanottoperusteita ehdotetaan täydennettäväksi siten, että terveyden säilyttämiseksi säädetyn tai määrätyn rikkominen voi olla peruste osakehuoneiston ottamiselle yhtiön hallintaan. Säännöksestä seuraisi, että esimerkiksi tupakkalain perusteella määrätyn tupakointikiellon rikkominen olisi asunto-osakeyhtiölaissa säädetyin edellytyksin huoneiston hallintaanoton peruste. Rikkomuksen vähäistä suurempaa merkitystä arvioidaan aina tietysti tapauskohtaisesti. Toiseksi hallintaanottoperusteita ehdotetaan täydennettäväksi uudella häiritsevän elämän viettämiseen tai järjestyksen rikkomiseen rinnastuvan erittäin painavan syyn perusteella. Tällä mahdollistetaan osakehuoneiston ottaminen yhtiön hallintaan myös silloin, kun osakkeenomistajan vieraana yhtiön rakennuksessa tai kiinteistöllä vierailevat henkilöt aiheuttavat toistuvasti muille osakkeenomistajille haittaa ja häiriötä tai vahinkoa yhtiön omaisuudelle. Hallintaanottomenettelyä koskevaa sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi erityisesti varoituksen ja hallintaanottopäätöksen sähköistä tiedoksiantoa koskevilla säännöksillä. Tavoitteena on tukea sähköisten menettelytapojen käyttöä. Asunto-osakeyhtiön hallitun alasajon mahdollisuuksia ehdotetaan parannettavaksi selventämällä ja keventämällä yhtiön selvitystilaan asettamista ja kiinteistö- ja rakennusomaisuuden luovuttamista koskevia säännöksiä. Tarkoituksena on varmistaa, että yhtiökokouksen päätös selvitystilasta ja luovutuksesta olisi käyttökelpoinen keino yhtiön toiminnan päättämiseksi silloin, kun toiminnan jatkamisesta aiheutuisi osakkeenomistajille huomattavaa taloudellista vahinkoa. Päätöksentekoa kevennetään luopumalla riippumattoman asiantuntijan lausunnosta. Yhtiökokoukselle olisi sen sijaan toimitettava riippumattoman asiantuntijan arvio yhtiön osakkeiden ja osakeryhmien käyvistä arvoista sekä yhtiön rakennusten ja kiinteistöjen kunnossapitotarpeista päätöstä seuraavien vähintään 10 vuoden aikana. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi yhtiön ja osakkeenomistajien kunnossapitovastuun rajoittamisesta selvitystilaa ja luovutusta koskevan päätöksen jälkeen vain asumisen kannalta välttämättömään. Näin varmistetaan, että asunto-osakeyhtiö voi päättää toimintansa lopettamisesta hallitusti silloin, kun jatkamiselle ei enää ole edellytyksiä. Osakehuoneistot ovat voineet menettää arvonsa esimerkiksi taloyhtiöiden toimintaympäristön muutoksen takia. Suomessa asuinalueiden rakennemuutos on ollut toisilla paikoilla voimakasta. Se on johtanut erityisesti asumisen keskittymiseen kasvukeskuksiin usein harvaan asuttujen alueiden, kuten maaseudun, kustannuksella. Haasteisiin vastaamiseksi laissa ehdotetaan myös poikettavaksi lain lähtökohtana olevasta suostumusvaatimuksesta yhtiöjärjestyksen vastikeperusteen muuttamiselle silloin, kun osakehuoneiston käyttötarkoitusta muutetaan. Nyt lakiesityksessä ehdotetaan, että päätös edellyttäisi neljän viidesosan määräenemmistöä yhtiön kaikista muista kuin muutoksen kohteena olevista osakkeista, ja sitä, että uudeksi vastikeperusteeksi valitaan uuden käyttötarkoituksen osakehuoneistoa vastaava vastikeperuste. Tällä on tarkoitus helpottaa esimerkiksi liikehuoneistojen käyttötarkoituksen muuttamista asuinhuoneistoksi huoneistojen vajaakäytön vähentämiseksi. Tällaisessa tilanteessa yksi osakas ei voisi olla taloyhtiötä hyödyttävän päätöksen esteenä. Lisäksi ehdotetaan selvennettäväksi yhtiön omien osakkeiden hankkimista koskevaa säätelyä. Asunto-osakeyhtiön konkurssia koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätös yhtiön omaisuuden konkurssiin luovuttamisesta kuuluisi ensisijaisesti yhtiökokoukselle. Lisäksi laissa ehdotetaan selvennettäväksi konkurssin oikeusvaikutuksia yhtiön osakkeenomistajien ja asukkaiden kannalta. Tavoitteena on varmistaa, että päätös konkurssiin hakemisesta tehdään yhtiössä lähtökohtaisesti osakkeenomistajia kuullen ja heidän kannaltaan ennakoitavalla tavalla. Esityksessä myös ehdotetaan useampia muita asunto-osakeyhtiölain sääntelyn ajantasaistamista koskevia ehdotuksia. Ehdotukset perustuvat pääosin yhtiökäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa ilmenneihin muutostarpeisiin. Näitä ovat muun muassa osakkeenomistajan tiedonsaantioikeus osakehuoneistoja koskevista asiakirjoista, yhtiön kunnossapitovastuun selventäminen esimerkiksi niin, että ikkunat kuuluisivat jatkossa yhtiön kunnossapitovastuun piiriin, ja osakkeenomistajan huolenpitovastuu käytettävissään olevista tiloista. Osakkeenomistajan olisi hoidettava huolellisesti myös sellaista käytössään olevaa yhtiön tilaa, jonka hallintaoikeus ei perustu yhtiöjärjestykseen eikä vuokrasopimukseen. Ehdotukset perustuvat lain soveltamisesta saatuihin kokemuksiin, ja niiden tarkoituksena on helpottaa lain lukemista ja selventää toimintatapoja yhtiökäytännössä usein vastaan tulleissa tilanteissa. Lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.10.2026. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on nyt asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain ja liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain muuttaminen. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti selkeyttää huoneenvuokralainsäädäntöä niin, että se vastaa nykyisiä tarpeita ja käytäntöjä. Kyse on tärkeästä uudistuksesta, sillä vuokra-asuminen on Suomessa vakiintunut ja hyvin yleinen asumismuoto. Vuokralla asuvia asuntokuntia on yli miljoona, ja vuokralla asuu yhteensä noin 1,6 miljoonaa henkilöä. Vuokra-asuminen koskee siten suurta osaa suomalaisista. Vuokramarkkinoilla on hyvin erilaisia toimijoita, kuten yksityishenkilöitä, vuokranantajayrityksiä, valtion tukemia vuokra-asuntoja tarjoavia toimijoita sekä eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia vuokralaisia. Markkinoilla on paljon vuokrasuhteita, joissa kumpikaan osapuoli ei ole vuokrauksen ammattilainen eikä lainsäädännön asiantuntija, ja osaamisen tasokin tosiaan sitten vaihtelee. Arvoisa puhemies! Huoneenvuokralainsäädäntöä ei ole laajasti uudistettu 30 vuoteen. Vaikka lakien keskeiset periaatteet ovat yhä monilta osin toimivia, osittaisuudistus on välttämätön, koska vuokramarkkinoiden käytännöt ja digitalisaatio ovat muuttaneet merkittävästi toimintaympäristöä. Lisäksi lakeihin liittyy paikoin tulkintaepäselvyyksiä ja aukkoja. On tärkeää, että sääntely on ajantasaista, selkeää, tasapainoista ja arjessa toimivaa. Näin se tukee osapuolia jo sopimuksia laadittaessa ja vähentää riitoja sekä tulkintaepäselvyyksiä vuokrasuhteen aikana ja sen päättyessä. Keskeinen osa uudistusta koskee vuokrasuhteeseen liittyvien ilmoitusten ja varoitusten tiedoksiantamista. Erityisesti sähköistä tiedoksiantoa selkeytetään ja sen käyttöalaa laajennetaan. Esitys sisältää myös vuokravakuutta koskevia säännöksiä, sillä nykyisessä laissa ei säädetä vuokravakuuden palauttamisen määräajasta eikä menettelystä siinä. Ehdotuksen mukaan vuokravakuus tulisi palauttaa 14 päivän määräajassa taikka ilmoittaa samassa ajassa sen pidättämisestä. Tämä selkeyttää toimintatapoja, ehkäisee perusteetonta viivyttelyä ja parantaa erityisesti vuokralaisen asemaa vuokrasuhteen päättyessä. Irtisanomissäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi lyhentämällä vuokranantajan pidempää irtisanomisaikaa kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen, jota sovellettaisiin, kun vuokrasuhde on kestänyt vähintään kaksi vuotta. Vuokralaisen varsin joustava yhden kuukauden irtisanomisaika pysyy ennallaan, eli siihen ei esitetä muutoksia. Lisäksi vuokralaisella säilyy lainmukainen oikeus hakea tuomioistuimelta muuttopäivän siirtoa. Muutokset mahdollistavat vuokramarkkinoiden toimivuuden parantamisen ja helpottavat tilanteita, joissa asunto on tarve myydä tai ottaa omaan käyttöön. Lisäksi lakiin ehdotetaan uutta yleistä purkamisperustetta. Vuokrasopimus voidaan purkaa, jos siihen on muu erittäin painava syy. Jo nykyään vaikkapa vuokranantajan uhkaileminen tai huumausaineena käytettävien kasvien viljely ovat vuokrasopimuksen purkamisperusteita käytännössä, vaikka niitä ei erikseen laissa luetella. Esimerkki erittäin painavasta syystä voisi olla se, että syyllistyy vakavaan väkivallantekoon huoneiston, asuinrakennuksen tai kiinteistön välittömässä läheisyydessä niin, että naapureiden kotirauha ja turvallisuudentunne heikkenevät. Arviointi perustuisi tietysti aina kokonaisarvioon, jossa otettaisiin huomioon teon tai menettelyn vakavuus, sen yhteys asumiseen sekä huoneiston ja kiinteistön käyttöön. Purkaamissäännöksiä koskevilla muutoksilla voidaan osaltaan parantaa edellytyksiä puuttua erilaisiin häiriötilanteisiin, joita valitettavasti toisinaan esiintyy, sekä turvata asumisrauhaa entistä paremmin. Myös tupakoinnin osalta huoneenvuokralainsäädäntöä on tarpeen muuttaa. Nykytilanne on se, että vaikka vuokranantaja haluaisi, ettei huoneistossa tai esimerkiksi siihen kuuluvalla parvekkeella tupakoitaisi, ei hän aina välttämättä muista tai ymmärrä tämmöistä tupakointikieltoa vuokrasopimukseen laittaa, ja näin se on sitten jäänyt hoitamatta. Myöhemmin vuokrasuhteen jo ollessa voimassa tällaisen ehdon lisääminen vuokrasopimukseen voi kuitenkin osoittautua haastavaksi, koska sitä ei voi lähtökohtaisesti yksipuolisesti muuttaa. Lisäksi vuokralaisen kieltäytyminen tupakointikiellon lisäämisestä jälkikäteen osaksi vuokrasopimusta on aiheuttanut epäselvyyttä siitä, voiko vuokranantaja irtisanoa vuokrasopimuksen asianmukaisesti pelkästään tällä perusteella. Nyt lakiin ehdotetaan lisättäväksi tämä kielto eli tupakointikielto ja olettamasäännös, jonka mukaan tupakointi huoneistossa tai sen yhteydessä olevalla parvekkeella olisi sallittua vain, jos vuokranantaja erikseen siihen antaa luvan. Lisäedellytyksenä tietysti olisi, että muu laki, esim. tupakkalaki tai sen nojalla annettavat säännökset tai viranomaisen määräykset tai yhtiöjärjestys ei muuta kerro tai sitä muuten estä. Esitys sisältää myös lukuisia muita muutosehdotuksia. Esimerkkeinä mainittakoon täysin uutena sääntelynä vuokralaisen ilmoitusvelvollisuus huoneiston asukkaista sekä huoneistoon jääneen omaisuuden käsittely muuton tai vuokralaisen kuoleman yhteydessä. Lakiin ehdotetaan myös täsmennyksiä vuokrankorotuksesta ilmoittamiseen, vuokranantajan oikeuteen päästä huoneistoon sekä vuokrasuhteen päättymiseen vuokralaisen kuoleman jälkeen. Esityksessä selkeytetään lisäksi vuokrasopimuksen kestoa koskevaa sääntelyä siten, että laissa huomioidaan jatkossa myös sopimusmallit, joissa vuokrasuhteeseen yhdistyy vähimmäiskesto ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa oleva sopimuskausi. Arvoisa puhemies! Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. — Kiitos.

Kiitos! Arvoisat edustajat! Hyvä keskustelu. Tosiaan, kuten esimerkiksi edustajat Strandman ja Hänninen totesivat, tämä on vanhentunut ja pirstaleinen lainsäädäntö, ja on hienoa, että siihen saadaan muutoksia. Tämän tietojärjestelmäuudistuksen osalta, kuten esimerkiksi edustaja Rintamäki toi esille, onhan se nyt kerta kaikkiaan hienoa, että me saadaan tämä niin sanottu Tapsa-hanke Oikeusrekisterikeskuksessa nyt vietyä eteenpäin, että päästään siihen sähköiseen maailmaan, ettei enää papereiden kanssa tarvitse pyöriä. Kuten edustaja Nieminen toi hyvin esille — hänellä on poliisina tästä kokemusta — sujuvoitetaan tätä toimintaa ja siirretään niitä sinne, missä niitä on järkevintä hoitaa. Edustaja Lyly kysyi näistä vankipaikoista ja muunnoista. Tämä laki ei lisää millään tavalla nykytilanteeseen verrattuna sitä, että henkilöt menisivät tai joutuisivat vankilaan, mutta tokihan se pelote täytyy olla, koska jos on määrätty rangaistus ja sakkoja, niin jos ei olisi koskaan muuntomahdollisuutta, sehän olisi kuin vapaalippu elikkä rangaistuksetta selviäisi. Mutta täällä on arvioitu, että lisää vankeja ei tällä menettelyllä tule, eli tämä ei lisää sitä, että joku ei maksaisi, vaan odotusarvona varmaankin on, että joku mielellään maksaisi. [Lauri Lyly: Paljonko niitä on?] — Ne varmaan löytyvät sieltä, en ulkoa nyt jaksa kaikkia lukuja muistaa... Täältä katsoin, että sakon muuntorangaistuksen määräämiseksi oikeudenkäynteihin haastetaan noin 10 000—11 000 henkilöä vuodessa ja kuitenkin vain ihan pieni osa lopulta istutaan vankilassa. Elikkä siinä matkan varrella kyllä, kun se lähenee ja lähenee — senhän saa maksaa vaikka vankilan portilla — maksuhalukkuus monilta löytyy. Tässä ovat nämä luvut, mitä on. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Oikeusrekisterikeskus perii rahamääräiset tai muuhun omaisuuteen kohdistuvat seuraamukset, kuten sakot ja erilaiset hallinnolliset seuraamusmaksut. Perinnässä noudatetaan sakon täytäntöönpanosta annettua lakia, joka on yli 20 vuotta vanha. Jo aiemmin tällä hallituskaudella on uudistettu osa tästä laista. Tässä hallituksen esityksessä uudistetaan loput lain vanhentuneesta säätelystä. Oikeusrekisterikeskuksessa on myös parhaillaan käynnissä hanke, jossa uudistetaan seuraamusten perinnässä käytettäviä tietojärjestelmiä. Ehdotetut lainmuutokset liittyvät osaltaan tähän tietojärjestelmähankkeeseen. Hallitusohjelman tavoitteena on oikeusprosessien sujuvoittaminen. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain uudistamisella edistetään myös tätä hallitusohjelman tavoitetta. Ehdotettujen lainmuutosten ja tietojärjestelmäuudistusten tavoitteena on tehostaa ja sujuvoittaa seuraamusten täytäntöönpanoa. Muutoksilla edistetään Oikeusrekisterikeskuksen valmiuksia huolehtia täytäntöönpanotehtävistään nykyistä tehokkaammin. Samalla selvennetään muidenkin täytäntöönpanoon osallistuvien viranomaisten tehtäviä ja toimivaltuuksia. Esitys on laaja ja sisältää erilaisia pieniä muutoksia täytäntöönpanomenettelyä koskevaan sääntelyyn. Lausuntokierroksella esitystä kannatettiin laajasti. Nostan tässä keskeisiä ehdotuksia, joista tuon kolme esille: Ensinnäkin uudistetaan maksuajan myöntämistä koskeva säätely, kun Oikeusrekisterikeskus perii rahamääräistä saatavaa. Ehdotukset mahdollistaisivat nykyistä laajemmin automaattisen päätöksenteon silloin, kun maksuvelvolliselle myönnetään maksuaikaa, eli tulee myönteinen päätös. Tämä sujuvoittaisi maksamista niin Oikeusrekisterikeskuksen kuin maksuvelvollistenkin kannalta. Toiseksi uudistettaisiin sakon muuntorangaistuksen määräämis- ja täytäntöönpanomenettelyt. Tältä osin keskeisin muutos liittyy siihen, että muuntorangaistusasioiden käsittely muuttuisi sähköiseksi. Tätä muutosta tuettaisiin lainmuutoksin. Muuntorangaistuksen täytäntöönpanovaiheessa Ulosottolaitoksen tehtävät vankilaan määräämisestä siirrettäisiin Rikosseuraamuslaitokselle. Näillä muutoksilla parannettaisiin muuntorangaistusmenettelyn sujuvuutta. Kolmanneksi uudistettaisiin menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoa koskevat säännökset. Merkittävimmät muutokset koskisivat viranomaisten tehtävänjakoa, jota muutettaisiin siten, että Ulosottolaitos huolehtisi jatkossa vaikeasti realisoitavan omaisuuden täytäntöönpanotehtävistä, mihin sillä on paremmat edellytykset kuin esitutkintaviranomaisilla. Lisäksi lakia täydennettäisiin esimerkiksi säännöksillä viranomaisten toimivaltuuksista etsiä ja ottaa haltuunsa menetetyksi tuomittua omaisuutta. Tällä hallituksen esityksellä saatetaan päätökseen yli 20 vuotta vanha sakon täytäntöönpanolain kokonaisuudistus. Samalla toteutetaan Oikeusrekisterikeskuksen tietojärjestelmäuudistus, joka tukee näitä ehdotettuja lainmuutoksia. Uudistuksen tavoitteena on tehostaa seuraamusten täytäntöönpanoa, sujuvoittaa oikeusprosesseja hallitusohjelman mukaisesti sekä selkeyttää eri viranomaisten tehtävänjakoa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus etsii välittömästi ratkaisuja, joilla varmistetaan, että yhteiskunnalle ja muiden turvallisuudelle vaarallisimmat vangit eivät vapaudu. Hallitusohjelmakirjauksessa todettiin, että otetaan käyttöön varmuusvankeus, minkä lisäksi väkivaltariskin arviointia kehitetään ja sen merkitystä osana vangin vapauttamisharkintaa vahvistetaan olennaisesti. Tässä käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Suomessa otetaan käyttöön varmuusvankeus. Tarkoituksena on, että kaikkein vaarallisimpien vankien kohdalla vankeutta voidaan jatkaa niin pitkään kuin heidän arvioidaan edelleen olevan vaarallisia. Tällainen mahdollisuus sisältyy muun muassa Norjan ja Tanskan oikeusjärjestelmiin. Myös Ruotsin hallitus on vastikään antanut esityksen varmuusvankeuden käyttöönotosta. Suomessa luovuttiin vuonna 2006 niin sanotusta pakkolaitosjärjestelmästä, joka mahdollisti vaarallisten rikostentekijöiden eristämisen määrättömän pituiseksi ajaksi. Tämän lainsäädännön seuraajana tuli rangaistusjärjestelmämme, ja siihen sisältyy nykyinen yhdistelmärangaistus, joka on tarkoitettu vaarallisille rikoksenuusijoille. Yhdistelmärangaistukseen tuomittu joutuu suorittamaan koko tuomitun rangaistuksen vankilassa niin sanotusti päivästä päivään ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapautumiseen, ja lisäksi tuomittu on tämän jälkeen vuoden sähköisessä valvonnassa. Yhdistelmärangaistukseen tuomitut kuitenkin vapautuvat aina, kun tuomittu rangaistus on istuttu loppuun riippumatta siitä, arvioidaanko heidän edelleen olevan vaaraksi muulle yhteiskunnalle. Annetulla esityksellä on tarkoitus paikata tätä epäkohtaa ja aukkoa. Esityksessä ehdotetaan ensinnäkin yhdistelmärangaistusta koskevaa säännöstä muutettavaksi siten, että rikoksenuusijoiden lisäksi myös ensikertalainen voitaisiin tuomita yhdistelmärangaistukseen, jos teko on poikkeuksellisen vakava. Varmuusvankeuteen määrääminen olisi puolestaan mahdollista, jos yhdistelmärangaistuksen vankeusajan loppuvaiheessa arvioitaisiin edelleen, että on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tuomittu vapauduttuaan syyllistyisi uuteen vakavaan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen. Tällöin Rikosseuraamuslaitos tekisi asiasta aloitteen syyttäjälle, joka puolestaan hakisi varmuusvankeuden määräämistä Helsingin hovioikeudelta. Ennen päätöstä varmuusvankeuteen määräämisestä tuomitulle tehtäisiin oikeuspsykiatrinen väkivaltariskiarviointi, josta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaisi myös oman lausuntonsa. Varmuusvankeus vastaisi käytännössä tavanomaisen vankeusrangaistuksen suorittamista, ja sitä voitaisiin tarvittaessa jatkaa vaikka henkilön koko loppuelämän ajan, jos ilmeinen vaara vakavan rikoksen uusimisesta olisi edelleen olemassa. Tavoitteena on kuitenkin pyrkiä vankeuden aikana järjestämään kuntouttavia toimia, joilla henkilön uusimisriskiä saataisiin vähennettyä. Varmuusvankeuteen määrätty voisi hakea Helsingin hovioikeudelta vapauttamista aina vuoden kuluttua edellisestä päätöksestä. Vapauttamismenettely vastaisi siten pitkälle nykyistä elinkautisvankien vapauttamismenettelyä. Toiseksi hallitusohjelman mukaisesti esitykseen sisältyy myös muutosehdotuksia elinkautisvankien vapauttamismenettelyyn. Muutosten tavoitteena on lisätä olennaisesti väkivaltariskin arvioinnin merkitystä osana elinkautisvangin vapauttamisharkintaa. Rikoslakiin kirjattaisiin selkeästi, että elinkautisvankia ei voida vapauttaa, jos on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tuomittu vapauduttuaan syyllistyy uuteen vakavaan henkeä, terveyttä tai vapautta loukkaavaan rikokseen. Tämä kirjaus yhdessä varmuusvankeuden käyttöönoton kanssa turvaisi sitä hallituksen tavoitetta, että muiden turvallisuudelle vaarallisimmat vangit eivät vapaudu. Kyse on erittäin tärkeästä esityksestä. Varmuusvankeuden käyttöönotto ja elinkautisvankien vapauttamisharkintaperusteisiin tehtävä muutos parantaisivat viranomaisten mahdollisuuksia ehkäistä vakavaa uusintarikollisuutta tilanteissa, joissa on tiedossa vangin ilmeinen riski syyllistyä vapauduttuaan uuteen vakavaan rikokseen. Ehdotettujen säännösten voidaan arvioida vahvistavan rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää kohtaan koettua luottamusta, sillä voimassa oleva lainsäädäntö on herättänyt usein kritiikkiä erityisesti sellaisten tapausten yhteydessä, joissa toistuvasti vakaviin rikoksiin syyllistyneet rikoksentekijät ovat vapautuneet ja pian vapautumisensa jälkeen syyllistyneet jälleen kerran uuteen vakavaan rikokseen. Ehdotettu sääntely parantaisi vakavien henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvien rikosten uhriksi joutuvien henkilöiden asemaa, sillä tällaiset rikokset aiheuttavat suuria inhimillisiä kärsimyksiä erityisesti uhreille ja heidän läheisilleen mutta toki myös laajemmin yhteiskunnassa. Esitys on linjassa muiden Pohjoismaiden rikosoikeudellisten näkemysten kanssa. Siinä on otettu huomioon kattavasti Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet ja käyty läpi esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä, jossa on korostettu valtion positiivista toimintavelvoitetta yksilön hengen ja fyysisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Esityksessä on huomioitu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamat reunaehdot varmuusvankeuden kaltaisen seuraamuksen käytölle. Muutosten arvioidaan lisäävän pidemmällä aikavälillä vähäisessä määrin päivittäistä vankilukua arviolta 4—12 vangilla. Esityksessä on huomioitu tästä aiheutuvat lisäkustannukset Rikosseuraamuslaitokselle, Vankiterveydenhuollon yksikölle, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, Syyttäjälaitokselle ja tuomioistuimille. Kustannusvaikutuksessa on huomioitu se, että kyseessä on erityisen haastava vankiryhmä, joka edellyttää muun muassa keskimääräistä tiukempaa valvontaa ja säännöllistä uusimisriskitason arviointia. Esitettyjen lakimuutosten ehdotetaan tulevan voimaan vuoden 2027 alusta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksellä toteutetaan kansallisen tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistukseen liittyvät muutokset oikeusministeriön hallinnonalan lakeihin. Esityksellä muutettaisiin tietosuojalakia, asunto-osakeyhtiölakia, haastemieslakia, eläintenpitokieltorekisteristä annettua lakia, konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä annettua lakia, liiketoimintakiellosta annettua lakia, rikosrekisterilakia, säätiölakia, yhdistyslakia, velkajärjestelyrekisteristä annettua lakia ja yrityskiinnityslakia. Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset toteuttaisivat hallitusohjelman tavoitetta edistää tiedon liikkuvuutta tai julkisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä hyödyntää tarvittaessa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n liikkumavaraa. Ehdotetuilla muutoksilla varmistettaisiin lisäksi, että oikeusministeriön hallinnonalan sääntely vastaa kaikilta osin EU-oikeuden ja perustuslain edellytyksiä. Lisäksi tehtäisiin muita välttämättömiä ja teknisiä muutoksia, joilla muun muassa selvennetään nykyistä sääntelyä sekä ajantasaistetaan vanhentunutta sääntelyä. Hallituksen esityksellä selvennetään viranomaisten henkilötietojen käsittelyä. Esityksen myötä viranomaiset voisivat myös jatkossa aiempaa laajemmin käsitellä henkilötietoja suoraan tietosuojalain nojalla. Sääntely koskisi yleistä etua koskevan tehtävän lisäksi myös julkisen vallan käyttöön liittyvää käsittelyä. Viranomaisten ohella vastaava oikeus olisi jatkossa myös yksityisillä tahoilla silloin, kun he hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Tietosuojalain sääntely mahdollistaa, ettei henkilötietojen käsittelystä ole tarpeen säätää erikseen jokaisen yleistä etua koskevan tehtävän ja julkisen vallankäytön osalta. Muutoksella edistetään tältä osin hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti viranomaisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä. Arkaluonteisten henkilötietojen, kuten terveydentila- ja rikostietojen, käsittelyä koskevia säännöksiä päivitettäisiin vastaamaan perustuslain ja EU-oikeuden edellytyksiä. Hallituksen esityksessä muun muassa sidottaisiin arkaluonteisten henkilötietojen käsittely välttämättömään. Samalla esityksessä selvennettäisiin myös viranomaisten oikeutta käsitellä arkaluonteisia henkilötietoja laissa säädettyjen ja yleistä etua koskevien tehtävien hoitamiseksi. Muutos edistää tältä osin myös viranomaisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä. Arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn osalta esityksessä selvennettäisiin myös vakuutuslaitosten oikeutta käsitellä terveydentila- ja rikostietoja niiden vastuun arvioimiseksi ja selvittämiseksi. Hallituksen esityksellä selvennetään, että vakuutuslaitoksilla on oikeus käsitellä vakuutusasiakkaan terveydentila- ja rikostietoja sekä ennen vakuutuksen myöntämistä että vakuutuksen myöntämisen jälkeen. Samalla varmistettaisiin muun muassa, että tietoja käsitellään vain vakuutuslaitoksen vastuun arvioimiseksi tai selvittämiseksi ja että käsittely on muutenkin läpinäkyvää. Esityksellä varmistetaan, että vakuutuslaitoksella on mahdollisuus saada vastuunsa arvioimiseksi välttämättömät tiedot ja samalla myös se, että vakuutusasiakas saa riittävästi ja oikea-aikaisesti tietoa vakuutuslaitoksen suorittamasta henkilötietojen käsittelystä. Tietosuojasertifiointien edistämiseksi ja viranomaisten resurssien paremmaksi kohdentamiseksi sertifiointielinten akkreditoinnin hoitaisi jatkossa tietosuojavaltuutetun sijasta kansallinen akkreditointielin. Tietosuojavaltuutettu ei ole resurssisyistä pystynyt edistämään akkreditointeja tarkoituksenmukaisella tavalla. Tietosuojasertifikaattien avulla ihmiset voivat helposti arvioida käyttämiensä palveluiden ja tuotteiden tietosuojan tasoa. Sertifikaatit ovat myös toimijoille ymmärrettävä tapa osoittaa, että ne noudattavat tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Muiden lakien osalta sähköisiä tiedonluovutustapoja koskevat säännökset päivitettäisiin vastaamaan tiedonhallintalakia. Sähköisten tiedonluovutustapojen päivittämisellä edistetään osaltaan hallitusohjelman tavoitetta edistää viranomaisten välistä tiedon liikkuvuutta ja varmistettaisiin, ettei vanhentuneesta sääntelystä aiheudu epäselvyyttä käytännön tasolla. Lisäksi ehdotetaan myös muita välttämättömiä ja teknisiä muutoksia. Hallituksen esityksessä muun muassa päivitettäisiin yrityskiinnityslaki vastaamaan muun muassa tietosuoja-asetuksen edellytyksiä. Tälläkin muutoksella edistettäisiin viranomaisten välistä tiedon liikkuvuutta. Lisäksi päivitetään yksittäisiä vanhentuneita säädösviittauksia. Tästä hallituksen esityksestä järjestettiin lausuntokierros, ja lausunnonantajat kannattivat yleisesti hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia, eikä ehdotettuja muutoksia vastustettu. Palautteessa tuotiin kuitenkin esiin tarve täydentää perusteluita käytännön esimerkein sekä muutamia yksittäisiä täsmennystarpeita säännöksiin. Palaute koski ennen muuta tietosuojalain viranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevia ehdotuksia. Esitykseen on tehty muutokset saadun lausuntopalautteen mukaisesti ja lisätty muun muassa viranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevia selventäviä esimerkkejä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomalainen rikoslain käyttö on maailman huippuluokkaa. Esimerkiksi tuoreen oikeusvaltioindeksin mukaan sijoitumme rikosoikeuden osalta jaetulle kärkisijalle, mikä on tietysti hieno asia. Ongelmana on kuitenkin ollut pitkään, jo vuosikausia, se, että rikosasioiden kuten tietysti muidenkin tuomioistuinasioiden koko käsittely kestää aivan liian kauan, ja tästä syystä tuommekin tänne prosessiin erilaisia lainsäädäntöjä, jotka nopeuttavat tätä menettelyä. Tuo edellinen hallituksen esitys oli ja tämänhetkinen esitys, jota nyt lähden esittelemään, joka koskee esitutkintalakia ja muita lakeja, on osa tätä hallituksen kokonaisuutta, jolla parannamme viranomaisten mahdollisuuksia nopeuttaa asioiden käsittelyä kuitenkaan oikeusturvaa vaarantamatta. Tämä hallituksen esitys sisältää lukuisia eri toimenpiteitä rikosprosessin sujuvoittamiseksi. Asianomistajan korvausvaatimuksen selvittämistä ja rikosilmoituksen kirjaamista koskevia käytäntöjä sujuvoitetaan, minkä lisäksi kuulusteltavalle voitaisiin ilmoittaa oikeudet ja velvollisuudet etukäteen esimerkiksi sähköisesti, jotta hän voi tutustua niihin ennen kuulemista. Syyttäjän ja esitutkintaviranomaisen välistä yhteistyötä ehdotetaan tiivistettäväksi siten, että syyttäjä tulisi nykyistä aikaisemmin mukaan etenkin vaikeimpien rikosasioiden tutkintaan ja saisi syyteharkinnan tueksi tietoja jo esitutkinnan aikana. Ehdotukseen liittyy syyttäjän osallistuminen yksilöidyn loppulausuntopyynnön laatimiseen. Yksilöidymmät loppulausunnot parantaisivat rikosasian valmistelua sitten, kun se on jo oikeudenkäyntivaiheessa, ja vähentäisivät tarpeettomia lykkäyksiä oikeudessa käsittelyn myöhemmässä vaiheessa. Kirjallisen menettelyn soveltamisalaa myös laajennettaisiin siten, että menettelyssä voitaisiin käsitellä rikoksia, joiden enimmäisrangaistus on nykyisen kahden vuoden sijasta neljä vuotta vankeutta, ja toisaalta rangaistukseksi voitaisiin tuomita nykyisen yhdeksän kuukauden sijasta enintään yksi vuosi vankeutta. Lisäksi menettelyä sujuvoitettaisiin säätämällä, että kirjallisen menettelyn edellytysten täyttyessä vastaajan olisi halutessaan pyydettävä pääkäsittelyä erikseen, eikä niin, että tämä tulee, ellei hän anna suostumustaan. Keskeisiä edellytyksiä olisi, että vastaaja on tunnustanut teon ja ilmoittanut aikovansa suostua kirjalliseen menettelyyn. Kirjallisen menettelyn keskimääräinen käsittelyaika ja kustannukset ovat selvästi pienemmät kuin pääkäsittelyyn etenevissä asioissa. Vastaajan poissaolosta huolimatta voitaisiin nykyisen kolmen kuukauden sijasta tuomita vuosi vankeutta. Kaikki varmasti muistamme, että paljon julkisuudessa on keskustelua siitä, että kun järjestetään täysistunto ja vastaaja onkin poissa, niin no niin, pääkäsittely peruuntuu, ja tähän tuodaan nyt joustavuutta siltä osin. Poissaolokäsittelyä myös selkeytettäisiin säätämällä mahdollisuudesta esittää vastaajan tiedossa olevaa näyttöä, vaikka siis vastaaja olisi poissa. Ehdotuksilla pyritään sujuvoittamaan ja nopeuttamaan myös sellaisten rikosasioiden käsittelyä, joissa on erityisen suuri määrä asianomistajia. Tällaisia rikosasioita voivat olla esimerkiksi laajat tietomurrot — muistamme esimerkiksi Vastaamon. Ehdotuksen mukaan erityisen laajoissa rikosasioissa voitaisiin liittää rikosilmoituksia yhteen ja käyttää hallintolain mukaista yleistiedoksiantoa, jossa hyödynnetään viranomaisten verkkosivuja. Saattaa olla niin, että esitutkintaviranomainen tai syyttäjä joutuisi lähettämään kymmeniä‑, kymmeniätuhansia erilaisia posteja, joten tämä on hyvä ja joustavoittava tapa. Oikeudenkäyntivaiheen osalta ehdotetaan myös esimerkiksi mahdollisuutta antaa haaste tiedoksi puhelimitse eräin edellytyksin. Toimenpiteillä toteutetaan hallitusohjelman kirjauksia. Kuten tuossa aiemmin kerroin, rikosprosessi nopeutuu, annamme sinne lisää resursseja, mutta haluamme myös tietysti joustavoittaa käytäntöjä. Nämä monet ovat sellaisia, että niitä on toivottu vuosikausia — esimerkiksi tämä kirjallisen menettelyn parantaminen ja sitten tämä, että kun ollaan poissa käsittelystä, niin sitä voisi helpommin käsitellä — ja tässä niitä nyt tulee. Tuossa äsken meillä olikin jo yksi sellainen esitys, ja muitakin on tuotu jo aikaisemmin. Esitys on laadittu oikeusministeriössä virkatyönä virkamiesvalmistelutyöryhmän muistion ja arviomuistion pohjalta, ja vielä tällä hallituskaudella tullaan antamaan toinenkin sujuvoittamishanke, jossa sitten etsitään lisäkeinoja esitutkinnan tehostamiseksi vielä enemmän. Keskeisenä tavoitteena tässä on tosiaan, että asiat ratkaistaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti tinkimättä oikeusturvasta ja perusoikeuksista. Tietenkin ihmisiä tulee kohdella syyttöminä ja heidän täytyy saada tietoon asiat, mutta muuttuvassa maailmassa on hyvä toimia järkevämmin. Ehdotuksissa on huomioitu siis nämä: oikeusturva ja perusoikeudet. Perustuslain 21 §:n mukaan oikeusturva koostuu useista osatekijöistä, ja niitä on punnittava kokonaisuutena. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa hallituksen esityksen sivuilla 10, 11 ja niillä main on tosi pitkä luettelo siitä, keitä nämä palveluntarjoajat ovat, elikkä voi olla internet‑, puhelu‑, pikaviestintä‑ tai sähköpostipalvelut ja niin edelleen, mutta tuo yritysten sisäinen keskustelu ei ole kaikille tarjottavaa palvelua, joten se ei kuulu tämän alaan. Sitten kysyttiin ylipäätään pilvipalveluista. No, en tiedä kaikista viranomaisten pilvipalveluista. On ollut puhetta Kelan pilvipalveluista. Niihin en lähde kommentoimaan — eivät ole oikeusministeriön hallinnonalalla — etten puhu väärin. Tästä vaalidatastahan oli julkisuudessa keskustelua, ja virkamies ja Oikeusrekisterikeskus ja sitten tietyt tietotekniikka-analyytikot kävivät läpi sen, ja oli ajateltu tätä siirtymää, toki kotimaisella varajärjestelmällä. Mutta nyt on tapahtunut viime kevään jälkeen aika paljonkin asioita, muun muassa yhdysvaltalaisessa lainsäädännössä ja muutenkin, ja on ajateltu, että oikeusministeriön virkamiehet käyvät tätä vielä uudelleen läpi näiden tietoturva-asiantuntijoiden kanssa, Oikeusrekisterikeskuksen kanssa. Varmasti järjestetään palaveri uudestaan, niin kuin oli järjestetty tuossa loppusyksystä, kaikkien puolueiden ja puoluesihteereiden kanssa. Tämä on sellainen asia, että tämä ei ole mikään ministerin päätös eikä hallituksen päätös. Tämä on meidän yhteinen asia, että meidän vaalit ovat turvalliset, ihmiset kokevat, että ne ovat turvalliset, ja katsotaan sitä ratkaisua. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että tämä on avointa keskustelua. Minulla ei ole sitä tietoturvaosaamista. Luotan ja olen luottanut tietoturva-asiantuntijoihin. Nyt katsotaan sitten puolueidenkin kanssa vielä yhdessä. Toki siinä on sitten taloudellisia asioita, mutta eiköhän me ne jotenkin pystytä järjestämään, jos näin on. Tärkeintä on se, että luottamus vaaleihin säilyy, ja teemme yhdessä kaikkien puolueiden kanssa ratkaisun, koska vaalit ovat sellainen asia, että se ei ole sitten mielestäni enää oikeusvaltio eikä demokratia, jos vaalikeskustelut käydään äänestämisestä tai vaaleista. Sitten olemme jo aika hukassa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt on käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle eurooppalaista sähköisten todisteiden esittämismääräystä ja säilyttämismääräystä koskevaksi lainsäädännöksi. Kyse on velvoitteiden toimeenpanosta eli EU:n yhteisistä pelisäännöistä sähköisten todisteiden hankkimiseksi rajat ylittävästi. Esityksessä ehdotetaan säädettävän asiaan liittyvän asetuksen täydentävästä kansallisesta sääntelystä. Lisäksi ehdotetaan kansallisesti täytäntöönpantavaksi asiaan liittyvä direktiivi. Edelleen tehdään näihin liittyvät tarpeelliset muutokset sakkotäytäntöönpanolakiin. Suoraan sovellettavan EU:n asetuksen tavoitteena on tehostaa sähköisten todisteiden rajat ylittävää hankkimista. Asetuksella luodaan perinteisestä rikosoikeusapuyhteistyöstä poikkeava suora yhteistyömalli viranomaisten ja toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yksityisen palveluntarjoajan kesken. Asetuksessa säännellään, miten ja millä edellytyksillä jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi velvoittaa Euroopan unionin alueella palveluita tarjoavan palveluntarjoajan toimittamaan tai säilyttämään tämän hallussa olevan sähköisessä muodossa olevan tiedon käytettäväksi todistusaineistona käynnissä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Kyse voi olla esimerkiksi sähköpostitietojen hankkimisesta muualla kuin Suomessa toimivalta palveluntarjoajalta. Direktiivin sääntely puolestaan tukee muun ohella asetuksen mukaista sähköisten todisteiden hankkimista asettamalla soveltamisalaan kuuluville palveluntarjoajille velvollisuuden nimetä toimipaikka tai laillinen edustaja, joka vastaanottaisi toisen jäsenvaltion viranomaisen antamia sähköisten todisteiden keräämistä rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevia esittämis‑ tai säilyttämismääräyksiä. Esitykseen sisältyvällä 1. lakiehdotuksella annettaisiin asetusta täydentävät säännökset Suomesta muiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajille lähtevien sekä Suomeen tulevien määräysten käsittelylle. Esityksen mukaan eurooppalaisen esittämismääräyksen ja eurooppalaisen säilyttämismääräyksen antamiseksi toimivaltaisia viranomaisia Suomessa olisivat pääsääntöisesti esitutkintaviranomaiset. Syyttäjä tai tuomioistuin vahvistaisi määräykset. Vahvistamismenettely on asetuksesta seuraava velvollisuus. Suomeen tulevien määräysten täytäntöönpanomenettelyssä toimivaltainen viranomainen olisi pääsääntöisesti poliisi, mutta myös oikeusviranomaisten läsnäolo menettelyssä olisi tarvittavilta osin varmistettu. Asetuksen mukaisten seuraamusten määräämisen osalta toimivaltainen viranomainen olisi Poliisihallitukseen perustettava seuraamuskollegio. Oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 1 000 euroa ja enintään kaksi prosenttia palveluntarjoajan edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta. Luonnolliselle henkilölle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 500 ja enintään 10 000 euroa. Direktiivin täytäntöönpanoa koskevalla lakiehdotuksella säädettäisiin palveluntarjoajille kuuluvista velvoitteista ja vastuista sekä siitä, että Suomessa direktiivin mukaisena keskusviranomaisena toimisi Liikenne‑ ja viestintävirasto Traficom. Keskusviranomainen muun muassa varmistaisi, että direktiiviä sovelletaan johdonmukaisella ja oikeasuhtaisella tavalla, tekisi EU-tasolla muiden vastaavien keskusviranomaisten ja komission kanssa yhteistyötä sekä vastaisi direktiivin mukaisen seuraamusmaksun määräämisestä. Palveluntarjoajalle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 1 000 euroa ja enintään 100 000 euroa. Sakon täytäntöönpanoa koskevaan lakiin lisätään mainitut seuraamusmaksut. Sääntelykokonaisuuden mukainen sähköisten todisteiden rajat ylittävä hankkimismekanismi on tärkeä toimivaltaisten viranomaisten rikostutkintakeino. Sääntely myös nopeuttaa merkittävästi sähköisten todisteiden hankkimista, mikä tehostaa tietysti rikostutkintaa, kun ajattelemme myös rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta. Nopea ja toimiva rajat ylittävä yhteistyö on keskeisessä asemassa rikosvastuun toteuttamisen kannalta. — Kiitos.