Merinen Ville

Kiitos, arvoisa puhemies! [Välihuutoja] Tuossa äsken edustaja Zyskowicz kasasi kolmeen pointtiin tämän päivän annin, ja ajattelin, että parannan tuosta vielä vähän, niin että tiivistän yhteen pointtiin tämän päivän asian. Pointti on minun mielestäni se... Tuossa lueskelin kansalaispalautetta. Pääministeri Orpo, olet toistuvasti korostanut sitä, että Suomen talous on hirveissä vaikeuksissa, ja olet käyttänyt täällä semmoisia hyvin dramaattisia puheenvuoroja, missä on sanottu, että laarin pohjia on kaavittu ja kaikesta pitää leikata ja — mitäs muuta? — on pakko lakkauttaa vaikka Oulaskankaalta päivystyksen toimintaa, koska kaksi miljoonaa tai kolme miljoonaa ovat niin tärkeitä, tai Iisalmesta. [Eduskunnasta: Sielläkin oli virkamiesvalmistelu!] — Niin, just näin. — Sitten kuitenkin tässä tilanteessa se, mikä ihmisiä häiritsee — se on se yksi pointti — on se, että kun kaveri laittaa sähköpostia, niin sitten löytyy rahaa. Tämä on se pääpointti. Minä kasasin tämän näin yhteen pointtiin, ja se kokemus on ihmisille epäreilu.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Itse olen Pirkanmaalta tullut kansanedustajaksi ja muuttanut Helsinkiin tässä matkan varrella — minä huomaan muutenkin, että tätä lakia moni katsoo sen oman alueen kannalta, ja se on tietysti täysin ymmärrettävää, kun me ollaan alueidemme edustajia — mutta kyllä tämä täällä Uudellamaalla hurjalta näyttää. Minä käytän esimerkkinä vaikka LUVNia ja HUSia, joissa on tehty aivan siis massiivisia irtisanomia, on sanottu satoja ihmisiä irti vuosina 24—25, yritetty sopeuttaa taloutta. Esimerkkinä vaikka tuo HUS, mikä on täällä se iso yhteistekijä. Se sai sitten lopulta talouden tuossa viime vuoden lopulla järjestettyä silleen, että se ei ole enää miinuksella, ja sitten heti tulee, ei nyt suoraan sinne, mutta tälle alueelle valtavia leikkauksia. Jotenkin se psykologinen puoli siinä on hurja. Minä huomaan, että ihmiset ovat ruvenneet nyt tällä alueella miettimään, kannattaako sitä taloutta niin väkisellä laittaa kuntoon ja kannattaako tehdä uudelleen tämmöisiä isoja toimenpiteitä, vaikka sille onkin tarvetta. Tietenkin tämä ihan älyttömältä tuntuu. Muutenkin tuntuu, että tämä rahoituslain tämmöinen yksittäisten vuosien säätäminen ei ole pitkässä juoksussa mitenkään toimivaa. Onneksi nyt on alkanut se uusi parlamentaarinen työryhmä, mikä tätä sitten miettii pidemmälle. Tosi tärkeä porukka. Tänään ilmeisesti aloititte sen homman, keitä täällä nyt onkaan sieltä. Olisin tässä samalla halunnut puhua myös terveydenhuollon asiakasmaksuista 2023—2027. Minä otin tähän taulukon, missä ovat nämä maksut ja niitten nousut tässä viimeisen neljän vuoden aikana. Terveyskeskuksen käyntimaksu vuonna 23 on ollut 20 euroa 90 senttiä, tänä vuonna 30 euroa 20 senttiä ja ensi vuonna nousee 36 euroon 24 senttiin. Eli 73,4 prosenttia nousua neljässä vuodessa. Sairaalan poliklinikkamaksu vuonna 23 on ollut 41,80, tänä vuonna 71,30 ja ensi vuonna nousee 78 euroon 40 senttiin. Nousu on prosenteissa 87,6 prosenttia neljässä vuodessa. Sitten päiväkirurgia: vuonna 23 päiväkirurgian maksu on ollut 136 euroa 90 senttiä, tänä vuonna 233,8 ja ensi vuonna 257 euroa 20 senttiä, ja tämä nousu on 87,9 prosenttia neljässä vuodessa. Jotenkin ihan älytöntä, että meidän julkinen terveydenhuolto nostaa tämmöistä vauhtia näitä maksuja. Normaalille ihmiselle nämä nousut ovat ihan älyttömiä. Ja järjettömin puoli tässä on vielä se, että meillä on tällä hetkellä 500 000 ihmistä, joiden asiakasmaksut ovat ulosotossa, puoli miljoonaa, 10 prosenttia suomalaisista. Ja ei kun vain maksut nousevat. Tässä on jotenkin ihan älytön epäkohta, ja on hirveän vaikea ymmärtää tätä jatkuvaa asiakasmaksujen nostoa. Siis jotenkin se vie koko sen julkisen terveydenhuollon idean, minkä pitäisi olla vähän sama kuin koululla, peruskoululla, että kuka tahansa voi opiskella koulussa tai yliopistossa. Terveydenhuollossa julkisen idea on, että kuka tahansa saa apua, ei vain se, kellä on varaa maksaa 257 euroa päiväkirurgian maksua. Tämän epäkohdan halusin nostaa esille. Sitten vielä yksi asia, mistä minä halusin sanoa. Minä kuulin vähän semmoista huhua, että kun tämän asian, tämän hyvinvointialueiden rahoituslain, pitäisi tulla StVn käsittelyyn, niin täällä kuulin semmoisen käytävähuhun, että tämä menisikin HaViin. Kyllähän nyt rehellisesti sanottuna tämä on enemmän StVn asia kuin HaVin asia. Siellä on meillä semmoiset sotegurut niin kuin Lindén, Laiho, Kiuru ja muut kumppanit, että kyllä he varmaan tietävät näistä enemmän kuin HaVin porukat. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kiitos ministeri Rydmanille. Olit eilen virkeänä illalla. Oli räväkkä A-studio. Sitten itse ministerille hyvinvointialueista. Olisin kysynyt näistä Etelä-Suomen leikkauksista. Itse olen Tampereelta Helsinkiin muuttanut tässä edustajakauden aikana, ja aikamoisia lisäleikkauksia tuli Helsinkiin, HUSin alueelle, ja Pirhaan, Varhaan. Nämä ovat myös semmoisia alueita, LUVN erityisesti, jotka ovat tehneet aika valtavia yt-neuvotteluita ja hirveästi yrittäneet kiriä sitä rahoitusta kiinni ja ovat myös onnistuneet siinä. Nyt näyttää siltä, että just näille alueille annetaan aivan massiiviset lisäleikkaukset ja laskut. Minä en millään yhdistä tässä sitä psykologiaa taustalla, miten tämä kannustaa itse asiassa alueita toimimaan jatkossa tavoitteellisesti rahoituksen kanssa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tuossa edellinen puheenvuoro olikin jo hyvä puhe ja tuommoinen raikas, ja siinä tuli paljon faktaa. — Ehkä vähän itsellä ottaa korvaan, kun terveyspuolen ministeri pitää noin hyvän mainospuheenvuoron ginistä, joka on siis kuitenkin, vaikka on hieno tuote varmasti ja näin, ihan yhtä myrkyllistä meille ihmisille kuin kaikki muukin alkoholi. Alkoholihan on ihan tyhmää oikeasti. Siitä on hyvin vähän hyötyä ihmiselle, hyvinvoinnille tai meidän lapsille. Itse olen seurannut ilolla, miten nuoret eivät enää niin innoissaan tätä alkoholia kisko kuin meidän ikäluokka, keitä täällä ollaan. Tietysti nuorille on nyt tosi harmillisesti tullut muita tämmöisiä negatiivisia päihdeilmiöitä, mutta iso osa nuorista ei enää ole tosiaan kiinnostunut alkoholista juurikaan. Se nyt näkyy tietysti monen täällä mielestä ikävällä tavalla baareissa ja alkoholin myynnissä, mutta tämä meidän ikäluokka pitää hienosti yllä kyllä sitä ostoa vielä. Semmoinen asia, mitä olen ihmetellyt eduskunnassa nyt kun on tuotu paljon näitä lakiesityksiä, mitkä vapauttavat alkoholin myyntiä eri paikkoihin, on se, että alkoholista saadaan jonkun verran verotuottoa ja siihen liittyy matkailu- ja ravintolajuttuja mutta se ei varmasti riitä maksamaan sitä laskua, mikä tulee meidän julkiselle terveydenhuollolle siitä alkoholin käytöstä, ei edes lähellekään, voisi kuvitella. Olisiko tähän ministerillä vastausta, saadaanko me tästä takaisin semmoinen summa rahaa, mikä kattaa ne kulut, mitä tulee meidän julkiselle terveydenhuollolle kaikesta tästä alkoholin käytöstä? Voisin kuvitella, kun tuo julkinen terveydenhuolto on jo valmiiksi niin pulassa, että tämä ei mitenkään paranna sitä tilannetta. — Kiitos.