Nieminen Mira

Arvoisa puhemies! Ruokapoliittinen selonteko keskittyy pitkän aikavälin ohjelmaan siitä, miten koko ruokajärjestelmä pidetään kestävänä, kannattavana ja kriisinkestävänä. Ruokapolitiikka ei ole vain maatalouspolitiikkaa, vaan se on laajempi kokonaisuus, joka vaikuttaa suoraan turvallisuuteen, talouteen ja kansanterveyteen. Sen ydinkysymys on, miten varmistamme sen, että Suomessa tuotetaan ruokaa myös tulevaisuudessa. Olemme Suomessa tottuneet siihen, että ruoka on puhdasta, turvallista ja helposti saatavilla. Se on vahvuus, josta on syytä olla ylpeä, ja pidämme sitä täten myös helposti itsestäänselvyytenä. Näin ei kuitenkaan saisi olla, sillä taustalla on kotimainen tuotanto, vahva osaaminen, pitkäjänteinen työ, mutta myös paljon tahtoa ja suomalaista yrittäjyyttä. Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet sen, kuinka haavoittuva ruokajärjestelmä voi olla, jos liiallinen riippuvuus ulkopuolisista tekijöistä kasvaa. Huoltovarmuus ei tarkoita vain varastoja tai suunnitelmia vaan sitä, että omaa ruokaa tuotetaan täällä maassamme joka päivä, ja omavaraisuus on tässä keskeinen asia. Mitä enemmän pystymme tuottamaan itse, sitä vähemmän olemme riippuvaisia muista. Siksi on huolehdittava siitä, että omat tuottajamme jaksavat ja työ on arvostettua. Meidän pitää tehdä päätöksiä, jotka tukevat tätä työtä eri sektoreilla. Arvoisa puhemies! Maatalouden tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä on maatalouden kannattavuus. Valitettavan monella tilalla taloudellinen tilanne on tänä päivänä tiukka. Kustannukset nousevat, mutta tuottajan osuus ei kasva samassa suhteessa. Kun tila lopettaa, kyse ei ole vain tästä yhdestä yrityksestä, vaan samalla menetetään osa kotimaista tuotantoa, työpaikkoja ja tietysti sitä huoltovarmuutta. Koko ruokajärjestelmäketju sitoo paljon ihmisiä ja yrittäjiä ja erilaisia toimijoita hyvinkin laajasti, ja meidän täytyy muistaa, että nämäkin täällä taustalla ovat. Arvoisa puhemies! Olen huolissani myös tilojen jatkajista. Nuorten pitää voida luottaa siihen, että maatalousyrittäjän työllä pärjää myös tulevaisuudessa. Heillä pitää olla tulevaisuudennäkymiä, kun rohkeasti alalle uskaltavat lähteä. [Tuomas Kettunen: Mitä hallitus tekee?] Tarvitsemme erilaisia tiloja, ja näille pitää luoda edellytyksiä. Suuret tilat, keskittyminen, ei ole turvallisuuden kannalta parhain vaihtoehto, vaikka se on ymmärrettävää katsoessa nykyisiä vaatimuksia ja näihin liittyviä investointeja. Ruoka on keskeinen osa kansanterveyttämme. Se, mitä tarjotaan päiväkodeissa, kouluissa, vanhustenhoivassa, ei ole yhdentekevää. Laadukas ja monipuolinen ruoka tukee hyvinvointia ja jaksamista. Kotimainen ruoka on tässä vahvuus. Se on turvallista, jäljitettävää ja tuotettu korkeiden standardien mukaisesti. Samalla sekin tukee suomalaista työtä, yrittäjyyttä ja aluetaloutta. Ruokasektori voi olla merkittävä kasvun lähde, jos pidämme siitä kiinni ja kehitämme sitä järkevästi. Selonteko nostaa esiin mahdollisuuksia, kuten viennin kasvun, uusien ruokateknologioiden kehittämisen, kalatalouden ja luonnontuotealan potentiaalin sekä datatalouden tarjoamat ratkaisut. Suomella on siis mahdollisuus profiloitua kansainvälisesti puhtaan ja kestävän ruuan tuottajana. Meillä on vahvuuksia erityisesti laadukkaissa raaka-aineissa, meillä on puhdas luonto ja puhdasta vettä, kasvispohjaisia tuotteita sekä muuta ruokateknologiaa, ja näihin kannattaa panostaa. Jos haluamme kasvattaa ruokavientiä merkittävästi, se edellyttää ennen kaikkea jalostusasteen nostamista, vahvempia brändejä ja sitä, että pk-yrityksille annetaan paremmat mahdollisuudet kasvaa ja kansainvälistyä. Ruokamatkailun ja omien ruokakulttuuriperinteiden nostaminen arvoonsa lähtee meidän omista puheistamme ja teoistamme. Ruokajärjestelmä onkin vahvistettava pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti. On hyvä, että eduskunta pääsee nyt tämän selonteon pohjalta käymään keskustelua ruokasektorin tulevaisuudesta ja linjaamaan, mihin suuntaan suomalaista ruokapolitiikkaa viedään.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2024 on hyvin selkeä kokonaisuus ja antaa tärkeän ja ajankohtaisen kokonaiskuvan yhteiskunnan eri toimijoiden, kuten myös poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten, toiminnasta oikeusvaltion näkökulmasta. Kertomuksen keskeisenä ajatuksena nousee itselleni se, että vaikka hyvin paljon tehdään, niin vielä on tehtävääkin, ja että turvallisuutta on pyrittävä vahvistamaan, tietysti perusoikeuksia kunnioittaen ja lain tarkkoja rajoja noudattaen. Arvoisa puhemies! Omasta taustastani johtuen nostankin omalta alaltani ja poliisin toiminnasta keskeisimmän näkemyksen: Ei ole enää uusi puheenaihe se, että poliisin tehtäväkenttä on laajentunut ja monimutkaistunut. Järjestäytynyt ja kansainvälinen rikollisuus, digitaaliset toimintaympäristöt sekä hybridivaikuttaminen asettavat viranomaisille kovia paineita. Oikeusasiamies kuitenkin muistuttaa, että muuttunut turvallisuusympäristö ei poista velvollisuutta toimia täsmällisen toimivallan ja riittävän valvonnan puitteissa. Tämä on totta, ja se ylläpitää kansalaisten luottamusta oikeusjärjestelmään. Kertomuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti poliisin salaisiin tiedonhankintakeinoihin, pakkokeinojen käyttöön ja viranomaisten tiedonvaihtoon. Näissä kysymyksissä oikeusasiamies korostaa ennakollisen laillisuusvalvonnan, dokumentoinnin ja jälkikäteisen valvonnan merkitystä. Kansalaisten luottamus turvallisuusviranomaisiin rakentuu siitä, että oikeuksiin puuttuminen on välttämätöntä, oikeasuhtaista ja laissa täsmällisesti säädettyä. Sitä huolellisempi ja tarkempi näissä siis tulee olla, mutta ne eivät saa yksin muodostua myöskään esteeksi rikostorjunnalle, sillä muuttunut toimintaympäristö ja esimerkiksi teknologia asettavat uusia haasteita turvallisuudelle ja myös antavat uusia aseita rikollisten käyttöön. Arvoisa puhemies! Erityisesti pitkittyneet esitutkinnat ja käsittelyajat nousevat toistuvasti esiin, ja tästä ongelmasta emme ole pääsemässä eroon. On tärkeää sanoa tämä suoraan, että useimmiten niiden taustalla ei ole haluttomuus hoitaa asioita vaan riittämättömät resurssit suhteessa tehtävien määrään ja vaativuuteen. Kun samaan aikaan rikollisuus monimutkaistuu, digitalisoituu ja kansainvälistyy, tutkintatyö vaatii aiempaa enemmän aikaa, osaamista ja henkilöstöä. Kertomuksen viesti ei kuitenkaan ole, että poliisi toimisi välinpitämättömästi tai laista piittaamattomasti, vaan että järjestelmä on monin paikoin kuormittunut äärimmilleen. Poliisin resurssit olisi pitänyt turvata jo aikaa sitten pitkäjänteisellä ja yli hallituskausien tehtävällä suunnittelulla sekä seuraamalla muun muassa pohjoismaista ja eurooppalaista kehitystä, jossa Suomessa olemme jääneet jälkeen. Nyt sitä ollaan onneksi paikkaamassa, mutta lisäys ei riitä tarpeeseen, ja työ on hidasta. Arvoisa puhemies! Resurssit eivät tarkoita vain poliisin lukumäärää vaan myös tutkintahenkilöstöä, erikoisosaamista, esimerkiksi kykyä käsitellä digitaalisia todisteita, sekä aikaa tehdä työ huolellisesti. Jos näistä tingitään, seurauksena on juuri se, mihin oikeusasiamies kertomuksessaan toistuvasti kiinnittää huomiota, tutkinnan laatu heikkenee ja vaje kuormittaa syyttäjiä sekä tuomioistuinlaitosta osaltaan. Onkin siis panostettava siihen, että hallituksen tekemillä esityksillä tutkintojen sujuvuuden ja tiedonkulun lisäämiseksi on aito vaikutus poliisin arjen työhön, samalla kun uusien velvoitteiden ohessa muistetaan täydentää resursseja ja antaa niihin myös euroja. Mutta tämä tilanne tulee siis säilymään ennallaan, joten oikeusasiamies muistuttaa aivan oikein, että kohtuullinen käsittelyaika on perusoikeus. Tämä koskee rikoksen uhria, epäiltyä ja koko oikeusjärjestelmän uskottavuutta. Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on omassa linjassaan korostanut, että kun poliisin toimivaltuuksia laajennetaan esimerkiksi tiedonhankinnassa, tiedonvaihdossa tai digitaalisessa ympäristössä, on samanaikaisesti huolehdittava tosiasiallisista edellytyksistä käyttää näitä valtuuksia lainmukaisesti ja hallitusti. Ilman riittäviä resursseja kasvaa riski virheisiin, ylilyönteihin ja myös siihen, että valvonta jää jälkeen. Luotettava poliisi ja vahva oikeusvaltio kulkevat käsi kädessä. Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus muistuttaa meitä lainsäätäjiä vastuustamme. Turvallisuutta ei rakenneta vain uusilla valtuuksilla vaan myös hyvällä hallinnolla ja oikeusvaltioperiaatteiden noudattamisella. Pidän tärkeänä, että eduskunta suhtautuu oikeusasiamiehen havaintoihin ajatuksella, niin että ne palvelisivat ja tukisivat tulevaa lainsäädäntötyötä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tosiaan suomen kieli on kaunista, ja olkaamme kaikki ylpeitä siitä, että meillä on oma kieli vielä. Olemme katoavaa kansaa, ja kukaan muu ei puolusta meidän kieltämme kuin me itse. Suomen kieli on paljon enemmän kuin väline viestintään: se on meidän ajattelun, tunteiden ja identiteetin perusta. Suomen kieli on erityinen myös siksi, että se kantaa mukanaan meidän historiaa ja ainutlaatuista tapaa hahmottaa tätä meidän todellisuutta. Sen sanat ja rakenteet ja ilmaisutavat heijastavat suomalaista luontosuhdetta, ajattelun täsmällisyyttä ja joskus myös tätä hiljaisuutta, mitä kansamme vaalii. Haluan nostaa tässä vielä erityisen tärkeän yksityiskohdan alueellisista murteista ja kielistämme myös alueilla, missä ne eivät ole mitään huonoa ja huolimatonta kieltä vaan rikastuttavat ja ovat elävää kansankieltämme, nekin. Haluaisin, että niiden arvostus jollain tavalla tässä yhteiskunnassa myös ymmärrettäisiin.