Puisto Sakari

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia vielä hallintovaliokunnalle tästä mietinnöstä. Se oli minun mielestäni oikeinkin hyvä mietintö, ja siinä on kuvattu hyvin niitä asioita, mitä esimerkiksi monet edustajatkin ottivat tässä esille. Muun muassa edustaja Ollikainen otti sen, että meidän pitää eri alueiden yhteistyötä sujuvoittaa ja myös eri toimijoiden rooleja, kuten esimerkiksi maakuntien, maakuntien liittojen, myös työllisyysalueiden ja hyvinvointialueiden. Tämä on minusta yksi semmoinen asia, mikä pitää saada kuntoon. Silloin pystytään myös tekemään aidosti parempia kumppanuuksia, esimerkiksi maakunnat pystyvät tekemään yhteistyötä. Ja pyritään välttämään sitä, että intressit tavallaan lähtisivät liikaa eriämään siinä. Totta kai minä ymmärrän sen, että maakunnat ovat myös edunvalvontaorganisaatioita, niille kuuluu tämmöinen edunvalvonnallinen näkökulma. EU-vaikuttamista, mihin edustaja Eskelinen viittasi, tosiaan nyt tehdään suhteessa EU:hun valtioneuvoston kanslian johdolla. Seuraavan kerran itse asiassa pääministeri Petteri Orpo osallistuu epäviralliseen huippukokoukseen huomenna. Siellä ovat nämä asiat esillä, ja tietysti on tärkeätä saada Suomen edut turvattua. Aika paljon on tullut positiivista palautetta siitä, miten EU:ssa on havahduttu itäisten alueiden tilanteeseen. Myös erilaiset turvallisuuspoliittiset asiat on otettu paljon enemmän huomioon nyt, eli tämä resilienssi. Siitähän on tämä EastInvest-ohjelma ja myös esimerkiksi tämä ResilEast-ohjelma, mitkä tulevat Suomelle tarpeeseen. Seuraavan kerran itse keskustelen Vilnassa. Liettuassa on tällainen raja-alueiden kokous perjantaina, ja siellä on mahdollisuus keskustella muun muassa komissaari Kubiliuksen kanssa, ja myös aluekehittämisestä vastaava komissaari Fitto on paikalla, eli pidämme näitä asioita esillä paljon. Erityistalousalueista: Itse olen sitä mieltä, että se kannattaa kytkeä nimenomaan tähän NRP-kokonaisuuteen eli tehdä semmoinen valmistelu, missä me leivotaan se sisään tähän uuteen EU-ohjelmakauteen. Se vaatii joka tapauksessa resurssit ja erilaista lainsäädäntö- ja asetusmuutosta ja sellaisen valmistelun, mikä sitten kantaa. Edustaja Strandman otti koulutuksen esille. Vähenevät ikäluokat ovat todella iso haaste. Se on varsinkin harvaan asutuille alueille haaste. Ehkä tietynlainen positiivinen kulma siitäkin voidaan löytää, eli että silloin yhtä oppilasta kohden resurssit voivat jopa kasvaa, mutta en kuitenkaan siitä kokonaiskuvasta tietenkään ole mitenkään iloinen. Valtion roolista: Korostan nimenomaan sitä, mihin edustaja Riipi viittasi, että tämä NRP, eli kyseessä oleva kumppanuusohjelma, on aivan toisenlainen ohjelma kuin mitä aikaisemmin on tehty. Siihen tuodaan erilaisia rahastoja yhteen, ja silloin se, että pyritään rakentamaan nimenomaan aito kumppanuusohjelma, on tietysti tässä todella tärkeää. Eli Suomi toimittaa yhden kumppanuusohjelman, ja sillä mennään, mutta sitä paremmalla syyllä erilaisten alueiden, kuntien, valtion — myös valtion sisällä eri ministeriöiden — pitää pelata todella hyvin yhteen. — Tässä ainakin päällimmäiset. Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Aluekehittämisen lainsäädäntöä on tarpeen uudistaa nyt. Toimintaympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti, ja muutokset koskettavat kaikkia alueita eri tavoin — mutta kaikkia. Aluekehittämisen on vastattava paremmin alueiden haasteisiin ja kyettävä tukemaan niiden kasvumahdollisuuksia. Myös EU:n tuleva rahoituskausi tekee uudistuksesta ajankohtaisen. Investointeja ja kasvua on edistettävä laajasti alueiden erilaiset lähtökohdat tunnistaen. Kansallisen ja alueellisen kumppanuussuunnitelman valmistelu edellyttää toimivaa yhteistyötä alueiden ja valtion välillä. Geopoliittinen tilanne on muuttunut nopeasti. Alueiden kyky houkutella yritystoimintaa ja kumppanuuksia riippuu myös yhä selvemmin vakaudesta ja ennakoitavuudesta. Tämä näkyy suoraan aluekehittämisen tavoitteissa ja painotuksissa. Väestökehitys muokkaa Suomea eri alueilla eri tavoin. Monilla alueilla väestö vähenee ja ikääntyy, mikä vaikuttaa palveluihin ja työvoimaan. Toisaalla kasvu lisää painetta asumiseen ja infrastruktuuriin. Näihin tilanteisiin ei ole yhtä ratkaisua. Aluekehittämisen on perustuttava alueiden omiin vahvuuksiin ja erityispiirteisiin. Aluekehittämisen kasvu- ja elinkeinotoimet kytkeytyvät yhä selvemmin myös kokonaisturvallisuuteen, kriisinkestävyyteen ja huoltovarmuuteen. Luottamus ja osallisuus ovat edellytyksiä sille, että aluekehittäminen on vaikuttavaa. EU:n alue- ja rakennepolitiikka ja alueiden asema ja kokemus osallisuudesta on tärkeää. Talouden tilanne on tiukka. Kaikkea ei voi tehdä kaikkialla. Rakenteita on yksinkertaistettava, päällekkäisyyksiä purettava ja tehtäviä koottava. Yhteistyötä alueiden välillä on lisättävä. Resurssitehokkuus ei ole tavoite sinänsä vaan keino parantaa vaikuttavuutta. Aluekehittämisen on myös kyettävä ylittämään hallinnollisia rajoja. Tämä on nostettu esiin myös hallintovaliokunnan mietinnössä. Yhteistyö ei saa pysähtyä rakenteisiin. Strategista aikajännettä on myös pidennettävä yli hallituskausien. Samalla on todettava, että Suomen aluekehittämisen perusta on vahva. Pitkäjänteinen yhteistyö valtion, alueiden, kuntien, yritysten, korkeakoulujen ja järjestöjen välillä toimii. Uudistamisen tavoite ei ole purkaa tätä vaan vahvistaa ja ajanmukaistaa sitä. Hallintovaliokunta on korostanut kumppanuuden merkitystä kansallisten ja EU-tason uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa. Ilman alueiden sitoutumista uudistukset eivät toimi käytännössä. Selonteko kokoaa tilannekuvan ja osoittaa, missä uudistustarpeet ovat. Se ei vielä lukitse ratkaisuja. Käytännön linjaukset valmistellaan laajapohjaisessa työryhmässä työ- ja elinkeinoministeriön johdolla yhteistyössä. Aluekehityksen vaikuttavuutta on lisättävä, ja aluekehittämistä on johdettava tulosten kautta. Kysymys on siitä, millaisella mallilla Suomi pystyy kasvamaan ja uudistumaan eri puolilla maata seuraavien vuosien ja vuosikymmenen ajan. Hallintovaliokunnan mietintö antaa tähän hyviä eväitä.