Rantanen Mari

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallitusohjelmaan perustuva esitys poliisin uhkaperusteista rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Hallitus pitää järjestäytynyttä rikollisuutta vakavana uhkana Suomen turvallisuudelle ja lailliselle järjestykselle. Hallitus torjuu voimakkaasti järjestäytynyttä rikollisuutta. Lainsäädännön on vastattava turvallisuusympäristön muutokseen. Muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden kehitys sekä jengirikollisuus ja niihin kytkeytyvät erilaiset vakavan rikollisuuden muodot ovat vakavia uhkia yhteiskunnan ja yksilöiden turvallisuudelle. Näistä uhkista tulee pystyä hankkimaan tietoa nykyistä varhaisemmassa vaiheessa, jotta niitä pystytään myös torjumaan tehokkaasti ennalta. Hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on rikostorjunnan vahvistaminen suomalaisten turvallisuuden lisäämiseksi. Hallitus varmistaa, että poliisilaki tukee rikostorjuntaa riittävällä tavalla. Poliisitoimintaa ja sisäisen turvallisuuden suojaamista vahvistetaan valmistelemalla ja ottamalla käyttöön rikostiedustelun mahdollistava lainsäädäntö, joka mahdollistaisi nykyistä tehokkaamman puuttumisen muun muassa vakavaan jengi‑ ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi poliisilakia siten, että siihen lisättäisiin uusi luku, jossa säädettäisiin rikostiedustelukeinoista ja niiden käytöstä uhkaperusteisessa rikostiedustelussa. Myös poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan lukuun ehdotetaan muutoksia. Poliisilakiin ehdotetaan myös lisättäviksi säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvan tiedon haussa ja tallentamisessa. Lisäksi ehdotetaan muutettaviksi useita muita lakeja. Arvoisa puhemies! Toimintaympäristön muuttuessa rikollisuuden muodostamat uhkat ovat muuttuneet entistä vakavammiksi, monimuotoisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi. Esitetty sääntely parantaa mahdollisuuksia torjua ennalta sellaisia yksilön tai yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuvia vakavimpia uhkia, jotka toteutuessaan ilmenisivät vakavana rikollisuutena. Vakavan rikollisuuden uhat olisivat laissa määriteltyjä rikostiedustelun kohteita, jotka uhkaavat esimerkiksi suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä, oikeusvaltion perustoimintoja tai laajamittaisesti yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Jotta uhkia voidaan torjua, niistä tarvitaan tietoa. Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa on kyse juuri rikollisuuden muodostamiin uhkiin liittyvän tiedon hankkimisesta ja hankitun tiedon käsittelystä. Poliisi ei voi tällä hetkellä kohdistaa tiedonhankintaa tietojohtoisesti esimerkiksi sellaisiin tunnettujen vakavan rikollisuuden organisaatioiden avainhenkilöihin, joihin vaikuttaminen olisi rikostorjunnallisesti tarkoituksenmukaisinta ja tehokkainta. Poliisi voi nykysääntelyn puitteissa kohdistaa tiedonhankintaa vain henkilöihin, jotka liittyvät konkreettisiin yksittäisiin estettäviin, paljastettaviin tai selvitettäviin rikoksiin. Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa rikostiedustelukeinoja voitaisiin kohdentaa esimerkiksi henkilöihin, jotka toimivat rikollisorganisaatiossa johtajina, mahdollistajina tai muutoin rikollisen toiminnan keskiössä. Tämä luonnollisesti edesauttaisi rikollisorganisaation muodostaman vakavan uhkan torjumista. Toissijaisesti tiedonhankintaa voitaisiin kohdistaa ryhmiin, kuten juuri rikollisryhmiin. Viimesijaisesti rikostiedustelukeinoja voitaisiin kohdentaa henkilöihin, joihin kohdistuvalla tiedonhankinnalla voidaan henkilön lausumien, käyttäytymisen tai erityisten olosuhteiden johdosta erittäin pätevin perustein olettaa saatavan vakavan rikollisuuden muodostamia uhkia koskevaa tärkeää tietoa. Arvoisa puhemies! Rikostiedustelun toteuttaminen esitetään keskitettäväksi keskusrikospoliisille. Poliisilaitokset voisivat tukea rikostiedustelutyötä ja toteuttaa siihen liittyviä toimenpiteitä keskusrikospoliisin johdolla ja ohjauksessa. Esityksen mukaisia rikostiedustelukeinoja ovat suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu, tekninen seuranta, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto, valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta. Sääntely perustuisi siis menetelmällisesti ja määritelmällisesti poliisilaissa jo valmiiksi olemassa oleviin ja säädettyihin rikoksen estämiseksi ja paljastamiseksi käytettäviin salaisiin tiedonhankintakeinoihin. Uudessa luvussa niiden käyttöedellytyksistä säädettäisiin rikoksen estämistä ja paljastamista koskevista edellytyksistä poikkeavalla tavalla. Esitys ei sisällä luottamuksellisen viestin suojaan tai kotirauhan suojaan kohdistuvia tiedonhankintakeinoja, mutta tällaiset tiedonhankintakeinot tehostaisivat nyt tehtävän esityksen mukaista uhkaperusteista rikostiedustelua. Eduskunnan käsittelyssä oleva perustuslain muutos mahdollistaisi mainittujen keinojen käyttöönotosta säätämisen erikseen ja siten hyödyntämisen rikostiedustelussa. Kyseiseen perustuslain muutokseen kytkeytyvät toimivaltuusehdotukset tullaan antamaan myöhemmin tänä syksynä tätä esitystä täydentävänä esityksenä. Rikostiedusteluun ei ehdoteta tietoliikennetiedustelutoimivaltuuksia eikä massaluonteista tiedustelua mahdollistavia toimivaltuuksia. Arvoisa puhemies! Poliisi käyttäisi rikostiedustelukeinoilla saatua tietoa vakavan rikollisuuden muodostamien uhkien torjumiseksi. Tässä tarkoituksessa tietoa voitaisiin tietyin edellytyksin luovuttaa myös muulle viranomaiselle, jolla on toimivalta uhkan torjumiseksi tarvittavan kyseisen viranomaisen tehtäviin perustuvan toimenpiteen toteuttamiseksi. Lisäksi tietoa voitaisiin luovuttaa muille esitutkintaviranomaisille toiminnan suuntaamiseksi, rikoksen estämiseksi ja tiettyjen lähtökohtaisesti törkeiden rikosten selvittämiseksi. Myös tiedon luovuttaminen sotilas‑ ja siviilitiedusteluviranomaisille maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi olisi tietyin edellytyksin sallittua. Riittävän koordinaation varmistamiseksi esitetään lisäksi säädettäväksi tiedustelutoiminnan yhteensovittamisesta keskusrikospoliisin, suojelupoliisin, sotilastiedusteluviranomaisen ja muun viranomaisen virkamiesten työturvallisuuden varmistamiseksi, salaisessa tiedonhankinnassa käytettävien taktisten ja teknisten menetelmien ja suunnitelmien paljastumisen estämiseksi sekä viranomaisten tehtävien asianmukaisen toteuttamisen turvaamiseksi. Uhkaperusteisesta rikostiedustelusta säädettäisiin siis poliisilain uudessa 5 b luvussa. Poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan 5 lukuun esitettävät muutokset osaltaan vahvistaisivat poliisin rikostorjuntaa. Esitetyt muutokset ovat osin tarpeellisia myös uhkaperusteisen rikostiedustelun kannalta. Poliisilakiin esitetään myös lisättäväksi säännökset, jotka mahdollistaisivat niin sanottujen automaattisten keräinten käytön avoimiin lähteisiin kohdistuvan, poliisin tehtävien kannalta tarpeellisen tiedon haussa ja tallentamisessa. Näiden keräinten avulla olisi mahdollista merkittävästi tehokkaammin kerätä tietoa esimerkiksi sellaisista yleisessä tietoverkossa olevista kohteista, joissa myydään laittomia aineita tai esineitä tai joiden tarkoituksena on muu vakava rikollinen toiminta. Arvoisa puhemies! Rikostiedustelulainsäädännön valmistelussa on lähdetty siitä, että merkittäviin toimivaltuuksiin kytketään riittävät oikeusturvatakeet sekä ulkopuolinen tehokas valvonta. Esityksessä ehdotetaankin laajennettavaksi tiedustelutoiminnan valvonnasta annetun lain soveltamisalaa niin, että tiedusteluvalvontavaltuutettu suorittaisi laillisuusvalvontaa keskusrikospoliisin uhkaperusteiseen rikostiedusteluun. Uusien toimivaltuuksien toimeenpano edellyttää luonnollisesti myös asianmukaista koulutusta. Ehdotuksella pyritään saattamaan poliisin rikostorjuntatoimivaltuudet toimintaympäristössä jo tapahtuneiden sekä käynnissä olevien muutosten edellyttämälle tasolle, mikä puoltaa sääntelyn voimaantuloa mahdollisimman pian. Toisaalta kyse on uudentyyppisestä toimivaltuussääntelystä, mikä edellyttää muun muassa uhkaperusteisen rikostiedustelutoiminnan organisointia, koulutusta sekä tietojärjestelmämuutoksia ennen lain voimaantuloa. Nämä lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2027. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos keskustelusta. Minusta tuntuu, että me aika usein, kun puhutaan kotoutumisesta, pyöritämme aika lailla samaa levyä ja keskustelemme pitkälti siitä, onko kohdistettu leikkauksia ja kuinka paljon rahaa käytetään. Jos lähdetään liikkeelle käyttämistämme termeistä. Enää ei pidä puhua kotouttamisesta. Aivan kuten tässä edustaja Kauma sanoi, meidän ei tule katsoa maahanmuuttajia kohteina, joita me kotoutamme, vaan he kotoutuvat, jos ovat kotoutuakseen. Se, mistä hallitusohjelma lähtee, niin sehän lähtee siitä, että Suomeen kotoudutaan työllä, opetellaan kielitaito, suomalaisen yhteiskunnan toiminta ja yhteiskunta auttaa tässä alkuun. Siitä tässä on kysymys, siitä, että otetaan itse vastuuta ja halutaan kotoutua, muuten se ei onnistu. Niin kuin täällä jo Ruotsiin viitattiin, niin valitettavasti on niin, että kyllä meidän ruotsalaiset kollegamme toteavat aika suoraan sen, että esimerkiksi laaja maahanmuutto, huono integraatio ja rikollisuus liittyvät suoraan yhteen, ja siinä mielessä tällä on iso merkitys. Minä itse ihmettelen sitä, että me saamme koko ajan kritiikkiä siitä, että tämä kotoutumispolitiikka, jota harjoitetaan, on jollakin lailla väärin. Nythän kysymys on nimenomaisesti siitä, että näiden ihmisten ei tule roikkua vuosikausia erilaisilla tehottomilla kursseilla, vaan me nimenomaan puskemme heitä nyt nopeasti alkuun ja pyrimme siihen, että he työllistyvät ja menevät töihin ja kustantavat elämänsä itse, nostavat koulutustasoa, nostavat työllisyyttä ja vähentävät sosiaaliturvariippuvuutta. Tämä ei voi olla kenenkään etujen vastaista, vaan nimenomaisesti tässä ajatellaan niin yhteiskunnan kuin yksilön etua. On totta, että tässäkin leikataan rahoitusta. Itselleni on jäänyt kovasti semmoinen käsitys, että meillä on vuosikausia ajateltu, että kotoutumiseen käytetty rahamäärä on se mittari, jota vain tulee katsoa. En tiedä, kuinka monta sataa miljoonaa tai miljardia on käytetty viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja missä ovat ne tulokset? Meillä on edelleen tietyissä taustaryhmissä erittäin, erittäin pienet työllisyysasteet, joten ei tämä järjestelmä aivan loistava ole ollut. Nyt kun rahoitusta pienennetään, niin se aiheuttaa insentiivin myöskin kunnille katsoa, minkälaista koulutusta he ostavat. Heidän pitää ostaa sellaista koulutusta, joka on tehokasta, joka auttaa nopeasti keräämään kielitaidon ja joka auttaa nopeasti työelämävalmiuksiin. Siitähän tässä on kysymys. Minusta se, mitä meidän pitäisi seurata, ei ole käytetty rahamäärä, vaan meidän tulee seurata työllisyysastetta, koulutusastetta ja sosiaaliturvariippuvuutta. Nämä ovat ne kolme asiaa, jotka tämä hallitus on tuonut kotoutumisen mittareiksi, ja näitä olisi syytä kyllä jatkossakin seurata sen sijaan, että me vain toljotamme, kuinka monta sataa miljoonaa on nyt mennyt. Olennaista vähenevän rahamäärän kanssa on se, että se raha käytetään tehokkaasti ja siihen olennaiseen eli kielikoulutukseen ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemukseen. Täällä on viitattu ihmiskaupan uhreihin, syyt ovat ehkäpä muualla, mutta niin kuin täällä todettiin, niin se, että henkilö osaa suomea, tuntee suomalaisen yhteiskunnan, suomalaisen työmarkkinajärjestelmän, on kyllä parasta ihmiskaupan uhriksi joutumisen välttämistä. Toki siihen on muitakin keinoja, jotka ovat varmasti lainsäädännöllisiä, mutta nyt kun KOTOsta puhutaan, niin näin. Täällä kysyttiin myös ihmiskaupan auttamisjärjestelmästä, että minkä takia täällä on nyt näistä korvauksista leikattu. Tässä me tullaan jälleen kerran siihen, mitä on kotoutuminen. Onko se ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän rahoittamista? Ei tietenkään ole. Se kuuluu aivan muualle, se ei kuulu tähän lainsäädäntöön laisinkaan. Itse asiassa, kun me katsotaan isoa kuvaa, niin tänne kotoutumisen rahoitukseen on kuulunut kyllä varsin erikoisia rahoituksia, ja niitä on kyllä edelleenkin, ja varmasti tämän järjestelmän purkamista on syytä jatkossakin jatkaa siten, että mikä tosiasiallisesti on kotoutumista. Meillä esimerkiksi maksetaan terveydenhuollon erityiskustannuksia kotoutumisen momenteilta, jolla ei nähdäkseni ole kyllä mitään tekoa sen kanssa, saavuttaako henkilö kielitaidon tai yhteiskunnan tuntemuksen ja työllistyy. Tässä on siinä mielessä iso muutos käynnissä, ja mielestäni tämä on hyvä askel eteenpäin. Tätä polkua tulee jatkaa, sillä se väistämättä lopulta on meidän kaikkien etu. Mitä sitten tulee näihin niin kutsuttuihin papanakursseihin, maksavatko kymmen- tai satakertaisesti itsensä takaisin, niin selvittelin hiukan tämän hankkeen tuloksia — tässä hankkeessa siis yhtenä osana oli tämä, että tulitikkuaskiin luonnontuotteita ja papanoita kerättiin — ja tällaisia tuloksia, sellaista tietoa tämän hankkeen loppuraportista ei löytynyt. Lähinnä löytyi se, että oli koettu myönteisesti. Se on muuten yksi ongelma, mikä meillä kotoutumisen tutkimuksessa on: meillä ei mitata sitä, mikä kotoutumisessa ihan oikeasti se vaikuttavuus on. Meillä lähinnä kysytään henkilöiltä, että tuntuiko tämä mukavalta, ja todennäköisimmin saadaan hyvät tulokset, että oikein hyvin meni kotoutuminen. Minusta voisi kyllä hiukan akateeminen maailmakin katsoa tutkimusta ja vaikuttavuutta ja ihan oikeasti numeroita, ei pelkästään tunteita.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kotoutumispolitiikan lähtökohta on selkeä. Kotoutuminen perustuu kielen oppimiseen, työntekoon sekä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymiseen ja sen sääntöjen noudattamiseen. Lakiesityksellä selkeytetään kotoutumisen tavoitteita ja vahvistetaan maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisestaan. Painopistettä siirretään tulijan oikeuksia painottavasta järjestelmästä tulijan velvollisuuksia ja omaa vastuuta painottavaan järjestelmään. Tulijan vastuuta ja velvollisuuksia lisättäisiin läpileikkaavasti muun muassa siten, että maahanmuuttajalla olisi velvollisuus edistää kotoutumistaan ja työllistymistään ja hänen olisi hakeuduttava ja osallistuttava kotoutumislaissa tarkoitettuihin palveluihin. Kotoutumislakiin lisättäisiin velvollisuus osallistua osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointiin. Kansainvälistä suojelua saaville laadittaisiin jatkossa kotoutumissuunnitelma, jossa pitäisi myös sopia alkuvaiheen kotoutumispalveluihin osallistumisesta. Muutosten tavoitteena olisi lisätä kotoutumisen velvoittavuutta sekä entisestään nopeuttaa kotoutumisprosessin alkuvaihetta ja ohjautumista kotoutumista edistäviin palveluihin. Jos maahanmuuttaja ei esimerkiksi noudata suunnitelmaansa ja osallistu sovittuun koulutukseen, voidaan työttömyysetuutta rajoittaa tai toimeentulotukea alentaa. Maahanmuuttajan velvollisuuksien laiminlyömisen seurauksesta etuuksiin säädetään niitä koskevassa lainsäädännössä. Perustavanlaatuinen muutos on se, että kun nykyään kotoutumisen edistämisellä tarkoitetaan muun muassa maahanmuuttajan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämisen tukemista ja yhteiskunnan vastaanottavuuden edistämistä, jatkossa kotoutumisen edistäminen tarkoittaisi muun muassa kielitaidon, työelämävalmiuksien sekä muun työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavan osaamisen tukemista. Kotoutumiskoulutuksen rahoitus siirtyisi nykyisen kolmen kanavan sijasta yhteen kanavaan. Tämä perustuu hallitusohjelmaan. Työnhakijoina olevien kotoutuja-asiakkaiden kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestämisvastuu olisi jatkossa kuntien työvoimaviranomaisilla, jotka järjestäisivät koulutuksia työvoimakoulutuksena. Tälläkin on tarkoitus tukea nimenomaan työllisyyttä. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva vapaan sivistystyön, kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen ohjaus- ja valtionosuusjärjestelmä purettaisiin lukuun ottamatta viittomakieliseen kotoutumiskoulutukseen kohdistuvaa rahoitusta. Kotoutumiskoulutuksen osalta rahoitus poistettaisiin, ja lukutaitokoulutuksen osalta rahoitus siirrettäisiin valtiovarainministeriöön osaksi työvoimapalveluiden rahoitusta kuntien peruspalveluiden valtionosuuteen. Vaikka vapaan sivistystyön oppilaitokset eivät jatkossa saisi suoraa valtion rahoitusta kotoutumis- tai lukutaitokoulutusten toteuttamiseen, ne voisivat jatkossa toteuttaa koulutuksia joko kunnan omana oppilaitoksena tai osallistumalla työvoimaviranomaisen tekemään kilpailutukseen. Lisäksi vapaan sivistystyön toimijoille myönnettäisiin määräaikaista siirtymäajan rahoitusta kahden vuoden ajaksi. Tällä esityksellä toteutettaisiin kotoutumisen edistämisen rahoitukseen päätettyjä säästöjä yhteensä noin 47 miljoonaa. Säästöt perustuvat ensinnäkin hallitusohjelmaan, jonka mukaisesti kotoutumiskoulutukseen kohdistuu 15 miljoonan euron säästöt. Lisäksi esityksessä toteutetaan syksyllä 25 budjettiriihessä päätetty 30 miljoonan euron säästö sekä keväällä 24 julkisen talouden suunnitelmassa sovittu 1,8 miljoonan euron säästö. Säästöt toteutettaisiin purkamalla kotoutumiskoulutuksen valtion päällekkäistä rahoitusta. Lisäksi alennettaisiin kunnille ja hyvinvointialueille maksettavan laskennallisen korvauksen tasoa, tehtäisiin norminpurkua, vähennettäisiin kunnan tehtäviä ja tehtäisiin muutoksia kotoutumislain mukaisten kustannusten korvaamiseen. Hallitus on tehnyt jo aiemmin tällä hallituskaudella kotoutumislakiin muutoksia, joilla on lisätty maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisestaan. Velvoittavuutta on lisätty kotoutumispalveluiden lisäksi etuusjärjestelmään, mistä mainittakoon tuleva kotihoidon tuen Norjan malli, kotoutumistuki, toimeentulotuen uudistaminen sekä muut etuusjärjestelmään tehdyt muutokset. Lisäksi kotoutumista edellytetään esimerkiksi pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden saamiseksi. Nämä uudistukset yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jolla hallitus on lisännyt ja lisää kotoutumisen velvoittavuutta tavoitteena koulutusasteen ja työllisyyden lisääminen ja sosiaaliturvariippuvuuden vähentäminen. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen sisältämien lakiehdotusten esitetään tulevan voimaan 1.1.27. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Arvoisa puhemies! Kiitän tästä keskustelusta liittyen kansalaisuuskokeeseen. — Kuten tuossa aluksi sanoin, tämä on nyt se viimeinen palanen, joka tällä hallituskaudella tehdään. Tätä kansalaisuuttahan on todella aikaisemmin kiristetty; asumisaikavaatimusta, ja toisessa vaiheessa oli nuhteettomuus ja toimeentuloedellytys. Aivan kuten tässä edustaja Lehtinen kuvasi, aiemmin riitti käytännössä viisi vuotta asumista Suomessa, ja jos puhutaan kansainvälistä suojelua saavista eli turvapaikkaa nauttivista, niin heillä riitti neljä vuotta. Aiemmin toimeentuloedellytykseksi riitti myös se, että toimeentulona esitti sosiaaliturvan, mitä Kela maksaa, ja tämä ei enää tietenkään käy. Tämä esitys on oikeastaan jatkumoa ja peilaa siihen hallituksen isoon linjaan, jossa nimenomaisesti, kun puhutaan kotoutumisesta, se näkyy kautta linjan. Me emme enää jaa mitään lupia tai kansalaisuuksia automaattisesti, vaan me pyrimme siihen, että jotta voit saada lisää oikeuksia, niin siihen liittyy velvollisuuksia, ja tämä kotoutumisen velvoite on nyt kyllä läpileikkaava tässä, ja niin myös kansalaisuudessa. On tietysti aivan selvää, että valtion tulee arvostaa omaa kansalaisuuttaan niin korkealle, että sinne on tehty sellaiset edellytykset, että tosiasiassa ihminen osallistuu myös tämän kyseisen yhteiskunnan toimintaan. Minusta tämä on ihan keskeinen asia, mitä itseään arvostavan valtion tulee tehdä, mutta myös huomioida sitten muun muassa vaikka turvallisuuskysymykset. On myös esitetty kritiikkiä, että nyt on liian vaikeata saada kansalaisuutta, mutta sanoisin näin, että tämän kauden muutoksista, nyt tämä kansalaisuuskoe mukaan lukien, minä ajattelen niin, että kun henkilö opettelee kielen ja suomalaisen yhteiskunnan toiminnan, ei tee rikoksia, ei anna vääriä tietoja viranomaisille ja käy töissä, niin hänellä ei ole mitään hätää. Minusta nämä edellytykset ovat aivan perusasioita, jotka olisi pitänyt tietenkin hoitaa aikaa sitten. On hyvä huomata, että 20 vuoteen Suomessa ei ole kansalaisuuslakia tällä tavoin muutettu. Mitä tulee kotoutumiseen, niin tähän kokonaisuuteen menemättä sen syvemmälle, hallitus on tänään antanut hallituksen esityksen myös kotoutumislain muutoksista, jotka tukevat tätä samaa asiaa, eli että pyritään siihen, että kieli ja yhteiskuntaoppi ovat ne keskeiset asiat, ja samalla kun yhteiskunta auttaa alkuun, edellytämme maahanmuuttajalta omaa vastuuta ja myös velvollisuuksia osallistua näihin palveluihin. Eli käytännössä katsoen kaikki nämä hallituksen esitykset tukevat toisiaan, ja näinhän sen pitää ollakin. Täällä kysyttiin, miten tämä mahdollisesti vaikuttaa sellaisiin osaajiin, jotka ovat korkeakoulutettuja, mutta minä en näe sellaista ongelmaa tässä oikeastaan laisinkaan, koska meidän keskeisillä verrokkimailla joko on tämä kansalaisuuskoe tai heille on se juuri tulossa, eli käytännössä katsoen kansalaisuuden edellytyksistä pidetään myös muissa maissa huolta, ja siinä mielessä Suomi kilpailee tai on kilpailematta joillain muilla asioilla, kuten esimerkiksi verotuksella, joka täällä jo todettiin. Sitten kysyttiin sitä, mitä tapahtuu, jos ei tätä koetta hyväksytysti suorita. No, silloin ei ole kansalaisuuden edellytyksiä. Kansalaisuus myönnetään siinä kohtaa, kun kaikki edellytykset täyttyvät. Tämä on yksi edellytys, ja jos et sitä suorita, niin silloin kansalaisuutta ei voi saada. On hyvä huomata, mikä jäi ehkä tuossa alussa sanomatta ja mikä oikeastaan liittyy tähänkin, että tämä on tarkoitus tehdä sillä tavalla, että totta kai alkukustannukset tulevat tämän järjestelmän rakentamisen myötä mutta jatkossa kustannuksista vastaavat kansalaisuuskokeen tekijät, eli heiltä otetaan osallistumismaksulla tämän lain kustannukset. Siinä mielessä tietysti se varmasti myös osittain katsoo sen, että siellä ei aivan viikoittain käydä kokeilemassa. Totean vielä sen, että on tietysti selvää, ettei tässä voi olla sellaista tilannetta, että meillä on samat kysymykset, jotka pyörivät viikkotolkulla, vaan siinä täytyy olla iso määrä kysymyksiä, joista sitten kulloinkin arvotaan ja valitaan kuhunkin koetilaisuuteen kysymykset, jolloinka se myös vähentää sitä väärinkäytösten riskiä, niin että ei voi kysyä viime viikolla olleelta kaverilta, mitä siellä kysyttiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kansalaisuuslakia ja eräitä muita siihen liittyviä lakeja. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2027 alussa. Esityksessä ehdotetaan, että hakemuksen perusteella myönnettävälle kansalaisuudelle lisättäisiin uusi yhteiskuntatietoa koskeva edellytys. Jatkossa hakijalta vaadittaisiin sen osoittamista, että hänellä on riittävät tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta. Lähtökohtaisesti yhteiskuntatieto osoitettaisiin suomen- tai ruotsinkielisellä kansalaisuuskokeella. Edellytyksen voisi täyttää myös ylioppilas- tai korkeakoulututkinnolla, joka on suoritettu Suomessa suomeksi tai ruotsiksi. Yhteiskuntataitoedellytys olisi kielitaitoedellytyksestä erillinen. Kansalaisuuskoe otettaisiin ehdotuksen mukaan käyttöön vuoden 27 alkupuolella. Kokeeseen liittyvistä viranomaistehtävistä vastaisi Maahanmuuttovirasto. Virasto tekisi sopimukset kokeen laatimisesta ja järjestämisestä muiden toimijoiden kanssa. Kokeen oppimateriaalin ja kysymysten laatimisesta huolehtisi yliopistollinen toimija. Kansalaisuuskokeessa testattaisiin perustietoja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta sekä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Kokeen kysymykset koskisivat Suomen keskeistä lainsäädäntöä, perus- ja ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa, Suomen historiaa ja kulttuuria sekä muita oppimateriaalin keskeisiä tietoja. Kansalaisuuskoe olisi sähköisesti suoritettava monivalintakoe. Koe suoritettaisiin koetilaisuuden järjestäjän valvomassa koetilaisuudessa, joita järjestettäisiin useamman kerran vuodessa eri puolilla Suomea. Kokeen hyväksytty suoritus edellyttäisi sitä, että valtaosa kokeen vastauksista olisi valittu oikein. Hallitusohjelmassa on useita kansalaisuuslain muuttamista koskevia kirjauksia, joista yksi koskee kansalaisuuskokeen käyttöönottoa. Uuden yhteiskuntaedellytyksen ja kansalaisuuskokeen taustalla on ajatus siitä, että Suomessa asuvilta voidaan kansalaisuuden saamista varten edellyttää kotoutumista. Uusi edellytys täydentäisi nykyisiä kansalaisuuden saamisen edellytyksiä. Se ilmentäisi ajatusta maan keskeisten olosuhteiden tuntemisesta ennen kansalaisuuden saamista. Useilla muilla mailla on jo käytössään kansalaisuuskoe. Noin puolet EU-maista edellyttää yhteiskuntatiedon osoittamista kansalaisuuskokeella tai jollakin muulla tavalla. Myös esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa on käytössä kansalaisuuskoe. Pohjoismaista tämä on käytössä Tanskassa ja Norjassa, ja Ruotsikin on ottamassa kansalaisuuskokeen käyttöön. Kansalaisuuskokeen käyttöönottoa selvitettiin poikkihallinnollisessa työryhmässä. Työryhmän selvityksen mukaan kansalaisuuskokeella voitaisiin vahvistaa kotoutumista mittaamalla kokeeseen osallistuvan tietämystä suomalaisesta yhteiskunnasta. Kansalaisuuskoe toimisi johdonmukaisena jatkumona kaikelle sille yhteiskuntatiedolle, jota maahanmuuttajat saavat erilaisissa koulutuksissa ja muutoinkin omaksuvat maassa oleskelunsa aikana. Tulevan kansalaisuuskokeen kysymykset perustuisivat kansalaisuuskokeen oppimateriaaliin. Oppimateriaali vastaisi sisällöltään ja laajuudeltaan valtakunnallista oppimateriaalia, joka on jo käytössä kuntien järjestämässä yhteiskuntaorientaatiossa. Kansalaisuuskoe olisi siten tietopohjainen koe, johon voisi valmistautua kokeen oppimateriaalia opiskelemalla. Uusi koejärjestelmä toteutettaisiin muutoinkin kokonaisuudessaan luotettavalla, laadukkaalla ja oikeudenmukaisella tavalla. Kansalaisuuden hakemisesta kiinnostuneen henkilön olisi siis jatkossa käytävä suorittamassa kansalaisuuskoe ennen kuin hän tekisi kansalaisuushakemuksen. Siten tarkoituksena on korostaa suomalaisen yhteiskunnan tuntemuksen merkitystä ennen kansalaisuuden myöntämistä. Yhteiskunnan kannalta toivottava vaikutus olisi, että kansalaistetulla henkilöllä olisi entistä paremmat valmiudet suomalaisessa yhteiskunnassa toimimiseen. Kansalaistamisen edellytysten muutokset vaikuttavat laajasti kansalaisuuden hakijoihin ja saamisen mahdollisuuteen. Vuonna 2025 kansalaisuushakemuksen teki yhteensä yli 11 000 henkilöä. Lähtökohtana on se, että jatkossa kansalaisuuskokeen suorittamista vaadittaisiin työikäisiltä aikuisilta, jotka haluaisivat myöhemmin hakea kansalaisuutta. Alle 18-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden ei sen sijaan tarvitsisi koetta tehdä. Eri muutokset voivat yhdessä vaikuttaa siten, että hakemuksia tehdään aiempaa vähemmän, jos mahdolliset hakijat muutosten tultua voimaan arvioivat, että he eivät täytä kansalaistamisen edellytyksiä. Tämä koskee myös kansalaisuuskokeen suorittamista. Kansalaisuuskokeen käyttöönotosta seuraisi lisäksi uusia tehtäviä etenkin Maahanmuuttovirastolle, joka vastaisi kokeeseen liittyvistä viranomaistehtävistä. Kokeen laatimisesta ja järjestämisestä virasto tekisi sopimukset muiden toimijoiden kanssa. Arvoisa puhemies! Kansalaisuuslain muutoksia on toteutettu kolmessa eri vaiheessa. Tässä esityksessä ehdotetaan uutta yhteiskuntatietoedellytystä ja kansalaisuuskokeen käyttöönottoa. Kokonaisuuteen kuuluvat myös jo tehdyt asumisajan pidentämisen sekä nuhteettomuus- ja toimeentuloedellytysten tiukentaminen. Kaikki nämä muutokset tulevat yhdessä vaikuttamaan siihen, millä tavoin kansalaisuuden voi jatkossa saada hakemuksen perusteella.

Arvoisa puhemies! Haluan ensin kiittää edustajia hyvästä keskustelusta. — On varmaan hyvä tässä kohtaa tähdentää, että totta tosiaan tällä poliisireservillä ei ole tarkoitus paikata poliisimiesten määrää, vaan nimenomaisesti poliiseista on pidettävä kiinni nyt ja jatkossakin. Tämän reservin käyttö on tarkoitettu vain sellaisiin poikkeuksellisiin pitkäkestoisiin tilanteisiin, joissa käyttökynnys on korkea. Eli tällä ei voi poliisin resursseja paikkoa, ja toivotaan, että näin ei tule olemaan jatkossakaan. Nimittäin siihen tätä ei ole tarkoitettu. Sitten ehkä totean muutamia asioita: Kuten täällä on todettu useammassa puheenvuorossa, niin tästä reservistä on puhuttu varsin kauan. On ollut jopa yrityksiä tällainen säätää, mutta yritys kaatui silloin aikanaan tänne eduskuntaan. Mielestäni tässä on pyritty hakemaan sellainen malli, joka ei aiheuta sitä ongelmaa, onko meillä siviilejä lyhyellä koulutuksella esimerkiksi aseenkantoluvilla tuolla kaduillamme. Tässä on haettu nimenomaisesti poliisiopiskelijoita, jotka ovat kouluun päästyänsä testattuja. Heidän soveltuvuutensa ja kykeneväisyytensä tehtävään on katsottu, ja heitä on jo tässä kohtaa koeteltu myöskin opinnoissa. Poliisiammattikorkeakoulu tulee muokkaamaan tätä toteutussuunnitelmaa siten, että me pystymme hyödyntämään Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijoita mahdollisimman pian, mikä täällä lainsäädännössä on todettu. Itse asiassa tältä osin siirrytään pikkasen ehkä jopa taaksepäin, koska ennen Poliisiammattikorkeakoulu-uudistustakin poliisiopiskelijat olivat reservissä, joten siinä mielessä vanhasta mallista otettiin tähän. Sen lisäksi pidän tärkeänä sitä, että pystytään hyödyntämään eläköityneitä poliiseja sekä niitä poliiseja, jotka eivät tee poliisin työtä mutta voivat nyt sitten ilmoittautua tällaiseen reserviin. Meillä on paljon ammattitaitoisia eläköityneitä poliiseja, jotka ovat varmasti kykeneväisiä jos eivät aivan etulinjaan hankalaan tilanteeseen, niin kuitenkin vapauttamaan poliiseja. Siinä mielessä tämä poikkeaa näistä aiemmista esityksistä. Kuten täällä todettiin, tätä täydennyspoliisijärjestelmää ei ole käytetty kertaakaan, mutta ymmärrykseni mukaan sitä ei kovin onnistuneena ajatuksena ole ylipäätänsä pidetty. Nyt tässä kohtaa voisi ajatella, että emme repäise ihmisiä aivan hatusta tänne poliisin avuksi, vaan nimenomaisesti he ovat tältä osin jo testattuja ja katsottuja. Sitten näihin poliisin toimitilaverkostoihin: Pidän erittäin huonona, että tässä salissa puhutaan vastoin totuutta. Hallitus ei ensinnäkään ole aikomassa sulkea 21:tä poliisiasemaa. Kukaan ei ole sulkemassa 21:tä poliisiasemaa. Täällä puhutaan, että täällä lakkautetaan, täällä suljetaan ja palveluita lakkautetaan — se ei pidä paikkaansa. Toivon, että tällaista viestiä ei tästä salista ulos mene. Poliisi ei ole lähdössä miltään paikkakunnalta. Nyt kysymys on kuitenkin siitä, että me joudutaan myös poliisin toimitilaverkostoa tarkastelemaan, ja tämä työ on nyt vasta alussa. Meidän pitää katsoa ensinnäkin hallitusohjelmankin mukaisesti terveelliset ja turvalliset työskentelytilat meidän poliiseille. He eivät voi olla missään homeisissa luukuissa. Sitten toinen asia on se, että nämä seinät eivät tuo mitään turvallisuutta. Turvallisuuden alueelle tuovat ne poliisit ja heidän suorituskykynsä. Jos meillä on epätarkoituksenmukaisia toimitiloja, niin kyllä niitä pitää voida tässä maassa tarkastella, mutta se ei tarkoita sitä, että poliisi olisi mistään poistumassa. Sitten sanon — arvoisa puhemies, olen ylittänyt vähän aikani — ihan tähän loppuun vielä sen, että myös meidän poliisin osalta tässä koko yhteiskunnassa julkisen talouden tilassa me olemme sen faktan edessä, että meidän täytyy katsoa, millä tavoin me käytämme viisaiten meidän veronmaksajien rahaa. Silloin pitää pystyä myös arvioimaan sitä, ovatko nyt nämä seinät ne, mihin kannattaa panostaa. Sanon senkin, että esimerkiksi valtionhallinnossa on pyritty nyt katsomaan viranomaisten yhteiskäyttötiloja. Loviisasta on erinomainen esimerkki, jossa on samassa pelastusasema, paloasema ja jossa on myös poliisin toimipiste. En voi ymmärtää sitä, miksi esimerkiksi tämänkaltaiset ratkaisut eivät kelpaa, vaan mieluummin pidettäisiin ihmisiä jopa huonokuntoisissa toimitiloissa sen sijaan, että katsotaan, että ne ovat tarkoituksenmukaiset ja taloudelliset ja joka tapauksessa varmistavat sen, [Puhemies koputtaa] että operatiivinen toiminta joka puolella Suomea säilyy.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys laeiksi poliisin hallinnosta annetun lain, Poliisiammattikorkeakoulusta annetun lain ja poliisilain 1 luvun 10 §:n muuttamisesta. Arvoisa puhemies, suomeksi sanottuna kysymys on poliisin reservistä. Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristössä on tapahtunut merkittävä muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Itämeren alueen jännitteet ovat kasvaneet, ja erilaisten hybridiuhkien myötä ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden raja on hämärtynyt. Sisäisen turvallisuuden alueella poliisia tarvitaan entistä useammin. Lakiesitys sisältää säännökset poliisin reservin perustamisesta ja käyttöönotosta poliisin voimavarojen turvaamiseksi kaikissa tilanteissa: normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa, valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa ja puolustustilalaissa tarkoitetussa puolustustilassa. Poliisin reservin käyttökynnys olisi erittäin korkea. Lakiesitys sisältää poliisin reservistä erillisenä kysymyksenä poliisin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuusvaatimuksia koskevan muutoksen. Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys koskee poliisin reservin perustamista ja käyttöönottoa. Lakiehdotuksella ei muuteta poliisin toimivaltuuksia. Kysymys poliisin reservistä on ollut pitkään vireillä, sillä toimintaympäristön jatkuvat muutokset heijastuvat suoraan sisäisen turvallisuuden alueelle. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden perinteinen jako on poistunut, ja niitä koskevat uhat limittyvät yhä laajemmin yhteen. Niin sanotut hybridiuhat realisoituvat monesti ensivaiheessa sisäisen turvallisuuden viranomaisten sektorilla. Näiden uhkien realisoituessa poliisi on monessa tapauksessa se toimivaltainen viranomainen, joka antaa operatiivisen vasteen ja hoitaa tilanteen pitkittyessä esimerkiksi kohteiden ja alueiden suojauksen ja eristämisen. Poliisin rajalliset voimavarat käyvät kuitenkin riittämättömiksi sellaisissa tilanteissa, joissa esimerkiksi poikkeavan laaja resurssitarve esiintyy samanaikaisesti eri puolilla Suomea tai on luonteeltaan pitkäkestoista. Hallituksen esityksen lähtökohta eroaa merkittävästi aikaisemmista hankkeista ja esityksistä. Lakiehdotuksen mukaan poliisin reservi muodostuisi poliisialan ammattikorkeakoulututkintoa suorittavista opiskelijoista ja poliisikoulutuksen saaneista henkilöistä, jotka eivät työskentele poliisina. Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat muualla kuin poliisihallinnossa työskentelevät henkilöt, poliisihallinnossa muussa kuin poliisin virassa työskentelevät poliisikoulutuksen saaneet henkilöt sekä eläköityneet poliisit. Poliisin reserviin ilmoittautuminen olisi vapaaehtoista. Reservin koko olisi arviolta 400—500 henkilöä. Poliisin reservin käyttöönotto on sidottu normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin, poikkeusoloihin ja puolustustilaan. Käyttöönotto edellyttää, että se on välttämätöntä poliisin voimavarojen turvaamiseksi. Lähtökohtaisesti poliisi pyrkii vastaamaan omin voimavaroin vakaviinkin häiriötilanteisiin. Poliisin resurssi myös riittää normaalioloihin. Mikäli poliisin voimavarat eivät riitä ja Puolustusvoimilta tai Rajavartiolaitokselta saatava virka-apu ei riittäisi tai olisi saatavilla, poliisin reservi voidaan ottaa käyttöön. Poliisin reservin käyttöönotto on siten viimesijainen keino poliisin voimavarojen turvaamiseksi. Sisäministeri tekisi päätöksen poliisin reservin käyttöönotosta poliisiylijohtajan esityksestä. Häiriötilanteen päättyessä sisäministeri tekisi päätöksen poliisin reservin käytön päättämisestä. Poliisin reservin perustaminen ei aiheuta poliisille merkittäviä lisäkustannuksia. Kuluja liittyy muun muassa reservin perustamiseen ja hallinnointiin, koulutukseen ja varustukseen. Valtioneuvosto päättää reservin käyttökuluista normaaliin tapaan osana talousarvio- ja JTS-päätöksentekoa. Samanlainen rahoitusjärjestely on voimassa Rajavartiolaitoksen reservin osalta. Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä määritellään normaaliolojen vakavat häiriötilanteet, kun taas poikkeusolojen ja puolustustilan määritelmät sisältyvät jo lainsäädäntöihin. Tyypillistä normaaliolojen vakaville häiriötilanteille on niiden laaja-alaisuus, vakavuus, poikkeuksellisuus ja uhkan kohdentuminen merkittäviin yhteiskunnallisiin intresseihin, kuten yhteiskunnan kriittisten toimintojen, valtioelinten tai laajojen ihmisjoukkojen turvallisuuden ylläpitoon. Reservipoliisi tulee osaksi poliisin organisaatiota. Esityksen tarkoituksena on, että reservipoliisi toimisi määräaikaisessa poliisin virkasuhteessa ja virkavastuulla. Poliisiopiskelijat nimitettäisiin aina nuoremman konstaapelin virkasuhteeseen, kun taas poliisin tutkinnon suorittaneen henkilön osalta harkinnassa otetaan huomioon nykyinen osaaminen ja koulutustaso. Tämä tarkoittaa tapauskohtaista harkintaa siitä, osoitetaanko henkilö laajasti itsenäistä harkintavaltaa sisältäviin poliisin tehtäviin ja vai vakinaista poliisia avustaviin tehtäviin. Reservipoliisin tehtävät olisivat poliisin tehtäviä, ja reservipoliisi voisi käyttää poliisin toimivaltuuksia. Poliisiopiskelijat toimisivat kuitenkin virkaan tai määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn poliisimiehen välittömässä valvonnassa ja reaaliaikaisella johdolla. Reservipoliisi olisi siten lähtökohtaisesti käytettävissä kaikkiin poliisilain 1 luvun 1 §:n mukaisiin tehtäviin osaamisensa ja koulutustasonsa mukaisesti. Reservipoliisia kuitenkin käytetään poikkeuksellisissa tilanteissa, eikä reservipoliisi välttämättä tai kaikilta osin sovellu suoraan erityistilanteen edellyttämään tehtävään. Sen vuoksi reservipoliisin nimittämisessä ja käytössä otetaan huomioon reservipoliisin käytettävyys tehtäviin, joista voidaan siirtää vakinaista henkilöstöä erityistilanteen edellyttämiin tehtäviin. Reservipoliisin koulutus ja osaaminen on erittäin keskeinen osa toimivaa reserviä. Esityksessä on kiinnitetty tähän erityistä huomiota. Poliisiopiskelijoiden vähimmäiskoulutusvaatimusten sisällöstä ja laajuudesta on otettu yksityiskohtaiset säännökset lakiehdotukseen. Ne sisältävät perus- ja ihmisoikeuksia, poliisin tehtäviä ja toimivaltuuksia sekä operatiivisen toiminnan perusteita koskevat kokonaisuudet. Koulutuksen minimitaso on yli kymmenkertainen esimerkiksi vartijoilta edellytettävään koulutukseen nähden. Vähimmäiskoulutus on 45 opintopistettä, mikä merkitsee 1 215 tunnin opintoja. Poliisiopiskelijat saavat myös reservipoliisina toimiessaan opintoihin sisältyvää harjoittelua vastaavaa työkokemusta, minkä vuoksi reservitehtävissä toimiminen luetaan täysimääräisesti hyväksi osana opintoihin kuuluvaa harjoittelua. On myös tärkeää korostaa, että poliisin reservin voimankäyttökoulutus on tarkasti säädeltyä, ja esityksessä Poliisihallitukselle onkin annettu erityinen vastuu varmistaa osaamisen ajantasaisuus vuosittain toteutettavan täydennyskoulutuksen ja esitykseen sisältyvien koulutusvaatimusten kautta. Esityksen mukainen poliisin reservi tulee kiinteäksi osaksi poliisiorganisaatiota ja sen valmiuden sääntelymekanismia. Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sisältää poliisin reservistä erillisenä kysymyksenä poliisin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuusvaatimuksia koskevan muutoksen. Esityksen tavoitteena on antaa riittävän työkokemuksen ja opiskeluvalmiuden omaaville poliisimiehille mahdollisuus suorittaa poliisialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto edellyttämättä heiltä ensin ammattikorkeakoulututkinnon tai korkeakoulututkinnon suorittamista. Tämä sääntely vastaa ammattikorkeakoululain mukaista sääntelyä. Tavoitteena on lyhentää poliisipäällystön tehtäviin valmentavien opintojen suorittamiseen kuluvaa aikaa tinkimättä kuitenkaan poliisialan ammattikorkeakoulututkinnon laajuudesta ja turvata poliisin koulutusresurssin tehokas käyttö ja päällystötehtäviin koulutettujen henkilöiden saatavuus. Hakukelpoisuuden muutos vapauttaa vuosittain noin 20 henkilötyövuotta koulutuksesta operatiiviseen poliisitoimintaan. Esityksellä on näin välitön yhteys myös poliisin tuottavuusohjelmatyöhön, ja muutoksen voidaan toteutuessaan arvioida tuottavan poliisin operatiiviselle toiminnalle noin yhden miljoonan euron kustannushyödyt. Arvoisa puhemies! Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan pääosin 1.1.2027. Ammattikorkeakoulututkinnon ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuusvaatimuksia koskeva muutos tulisi voimaan kuitenkin mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies! Totta, kuten edustaja Räsänen tässä kuvasi, hallitusohjelmassa jo tunnistettiin nuoriso- ja jengirikollisuus vakavaksi ongelmaksi, johon haluttiin tehdä erilaisia toimenpiteitä. Tähänhän tarvitaan koko yhteiskunta mukaan, ja sen vuoksi tässä on tehty nuoriso- ja jengirikollisuuden torjuntaohjelma, joka koskettaa kaikkia sektoreita. Moniviranomaisyhteistyö on erittäin tärkeätä, samoin kuin Ankkuri-toiminta silloin, kun puhutaan nuorisorikollisuudesta. Poliisin resursseja on lisätty, poliisimiesten määrää lisätään, toimivaltuuksia lisätään, tiedonvaihtoa lisätään. Poliisilla on myöskin, kuten totesitte, koulupoliisitoimintaa, pelipoliisitoimintaa. Sitten me teemme tietysti rikoslain puolella muutoksia, lastensuojelulain puolella muutoksia. Lisäksi pyrimme välttämään Ruotsin tietä tekemällä muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan, kotoutumispolitiikkaan. No, sitten on kysymys siitä, pitäisikö vielä jotakin tehdä: Mielestäni kannattaa katsoa, mitä on tapahtunut Ruotsissa, mitä on tapahtunut Tanskassa, minkälaisia toimenpiteitä siellä on tehty. Kyllä nämä ainakin arvioitavaksi tulevat, pitäisikö meidän vielä ottaa seuraavia askeleita eteenpäin.