Rantanen Piritta

Herra puhemies! Asiat usein ovat juuri niin, kuin miltä ne näyttävät. Kysymyksiä on tänäänkin jäänyt rutkasti ilmaan, ja yksi niistä on se, voiko päätöksiä tästä talosta ostaa rahalla. Tänään kuuntelin Oskari Onnisen haastattelua, jossa Karoliina Partanen, ministeri Partanen, vastaa, että keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Ja juuri siitähän tässä on kyse. Kyllä ne keinot löytyvät, jos on poliittista tahtoa. Tässä haastattelussa puhuttiin tasa-arvoasioista, mutta kyse on nimenomaan siitä samasta asiasta. Siinä puhuttiin siitä, että jos halutaan ohittaa EU-lainsäädäntöä, niin kyllä keinot löytyvät, jos poliittista tahtoa on. Kysymys on tässä kokonaisuudessa siitä, olisiko Garden-hankkeelle löytynyt 35 miljoonaa rahoitusta, jos Vapaavuori ei olisi sitä ollut lobbaamassa. Olisiko se raha löytynyt? Tähänhän voi vastata vain hallitus, kokoomus, pääministeri. Olisiko tälle hankkeelle tässä riihessä tullut rahaa, jos Jan Vapaavuori ei olisi ollut sitä lobbaamassa? Tätä pääministerin ja kokoomuksen on syytä miettiä aivan itse. Tätä vielä perustellaan työllisyysvaikutuksilla ja rakennusalan elvyttämisellä. Tänään saimme työttömyysluvut, joissa Keski-Suomi on maamme pahimmassa tilanteessa työttömyyden suhteen. Olisiko siinä kohtaa voinut miettiä, onko tämä se kaikista tärkein 35 miljoonan euron työllisyyshanke ja rakennusalan edistämisen keino? Oikeuskanslerin kysymykset ovat aidosti vakavia, ja vastaukset tulevat aikanaan, mutta itseäni kiinnostaa tässä kokonaisuudessa erittäin kovasti se, aikooko pääministeri Orpo tämän jälkeen tehdä johtopäätökset, ja jos moitteita tulee, niin aikooko hän erota tehtävästään itse. On aivan päivänselvää, että täällä halutaan hyökätä ja halutaan puhua vaikka SDP:stä ja SAK:sta. Tässä edustaja Koulumies aiemmin tänään, niin kuin edustaja Kaumakin, halusi selvittää, kuinka SDP ja SAK ovat sopineet asioista. Otetaanpa tämä ammattiyhdistysliikkeen verohuojennus, -vähennys. Me olemme puhuneet tästä vuosi ennen vaaleja. Vaaleihin, tuleviin vaaleihin, on tällä tietoa vielä melkein vuosi aikaa. Me olemme kertoneet tämän tahtotilamme ennen kuin yhtäkään euroa on jaettu. Tämä on meidän sydämen asia, ja emme olisi kuuna päivänä sitä päätöstä tehneet. On todellakin eri asia puhua siitä, että nyt vaalirahoittajanne ovat saaneet yksittäiseen hankkeeseen tällaisen tuen. Muistan, kun lapsena meillä kotona tehtiin sellaista, että kämmeneen pyöritettiin ja harakka huttua keittää. Tässä voisi sanoa, että Orpo huttua keittää, antaa EK:lle, antaa SY:lle, antaa Kokkilalle, mutta eipä annakaan työntekijöille eikä oikeudenmukaisuudelle. [Kokoomuksen ryhmästä: Voi luoja! — Pia Kauma: Ollaanko nyt eduskunnassa tosiaan? — Kokoomuksen ryhmästä: Lastentarhassa! — Välihuuto vasemmalta] — Juuri näin. Mutta kun puhutaan vaalirahoituksesta, eihän se ole yksi kerta, kun meillä vaikka valiokunnassa ovat joutuneet virkamiehet sanomaan, että tämä on ollut poliittinen päätös. Virkamiehet eivät ole voineet ottaa kontolleen kaikkia hallituksen esityksiä, kun on ollut poliittinen päätös. Ja juuri siitähän tässä kokonaisuudessa on kyse. On tehty poliittisia päätöksiä: jos tahtoa löytyy. Ja tahtoa on löytynyt tehdä leikkauksia sotejärjestöihin, leikata hoitoonpääsystä, leikata työntekijöitten oikeuksista, ja kun poliittista tahtoa on, niin kääntyvät vaikka uppoavat laivat.

Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja nimenomaan nyt puhutaan niistä lapsista, joidenka kohdalla erittäin moni asia on jo mennyt pieleen. On tapahtunut monta kohtaa, jossa meidän olisi pitänyt jo aiemmin pystyä puuttumaan. Sain tilaisuuden viime viikolla käydä tapaamassa Keski-Suomessa isoa joukkoa sosiaalityöntekijöitä, ja kyllä heillä oli aivan selvä viesti nimenomaan siitä ennaltaehkäisevästä vaikuttamisesta. Ensimmäisenä siellä tuli esimerkiksi tämä perustulon vähyys, joka johtaa sitten vaikka vuokrarästeihin ja sitä kautta häätöilmoituksiin, ja sitä kautta sitten tietysti ketju on valmis niin että tarvitaan niitä sosiaalipalveluita. Kyllä on nähtävissä jo päiväkoti-ikäisiä lapsia, jotka oirehtivat, ja emme vaan tässä yhteiskunnassa riittävästi pysty löytämään niitä keinoja auttaa niitä perheitä ja niissä tilanteissa olevia. Kyllähän silloin on kyse aivan fundamentaalisesti niistä peruspalveluista, siitä peruspalveluitten saatavuudesta. Meillä Keski-Suomessa tilanne on sellainen, että esimerkiksi perheneuvolaan voi joutua odottamaan kahdeksan kuukautta ennen kuin sinne pääsee. Onhan se siis aivan järkyttävä luku. Kyllähän on päivänselvää, että ne perheitten tilanteet kerkeävät siinä kriisiytymään, ja sitten se johtaa juuri siihen oravanpyörään, että joudutaan tekemään näitä kriisipäivystyksellisiä sijoituksia ja tilanteet monimutkaistuvat ja hankaloituvat ja niitten korjaaminen vaatii entistä enemmän resursseja. Mutta kyllä on selvää, että me tällä hetkellä niitämme sitä viljaa, että peruspalveluista on säästetty liikaa. Koulupsykologeja on ollut meillä pitkän aikaa liian vähän siihen tarpeeseen nähden. Vanhemmuuden tuki, Kelan etuuksiin tehdyt muutokset ja peruspalvelu ovat aidosti se keino auttaa osaa niistä lapsista, jotka näihin tilanteisiin ajautuvat. Tässä oli ihan ensimmäisissä puheenvuoroissa myös näistä huumekuolemista. Kyllä sekin erittäin hätkähdyttävää on, että pelkästään Keski-Suomessa on jo tämän vuoden aikana kolme huumekuolemaa nimenomaan nuorilla ollut. Semmoinen toivottomuus ja näköalattomuus nyt vaivaa tietysti monessa asiassa meitä, ja meidän kaikkien poliitikkojen on pystyttävä yhdessä parempaan, jotta nämä lastensuojelullisetkin asiat saadaan parempaan järjestykseen. — Kiitos.

Herra puhemies! Meillä on vain yksi Suomi, ja se on kaupunkeja ja maaseutua. Maaseudulla asuvat ihmiset kokevat usein, että heidät on unohdettu ja että he eivät voi vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Kaikkea päätöksentekoa tulisi arvioida myös maaseudun asukkaiden näkökulmasta. Tämä luottamus maaseudun ihmisiin rakennetaan konkreettisin toimin. Niin kuin ministerikin tässä edellä sanoi, Suomen pinta-alasta on maaseutua 95 prosenttia. Tämä fakta on hyvä jokaisen muistaa. Maaseudulla ja sen asukkailla on merkittävä rooli huoltovarmuudessa ja turvallisuudessa sekä hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Suomalaisille rakkaat metsät ja järvet sijaitsevat pääosin maaseudulla, kuten myös luonnonvarat. Maaseutu on yllättävän lähellä, se on jokaisen lautasella, suomalaisen ruuan muodossa. Puhemies! Väestökehitys muuttaa Suomea syvällisesti. Maaseutualueilla 15—64-vuotiaiden määrä vähenee tulevan vuosikymmenen aikana 20 prosentilla nykytilanteesta, mikäli tämä vallitseva kehitys jatkuu. Tällä on vaikutusta kansalliseen huoltovarmuuteen ja etenkin alkutuotannosta juontaviin moniin arvoketjuihin. Siitäkin syystä maatalouden kannattavuudesta on huolehdittava. Väestön väheneminen tapahtuu erityisesti Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Mikäli trendi jatkuu, ydinmaaseudulta ja harvaan asutulta maaseudulta voi vähentyä yli 43 000 työpaikkaa vuoteen 2040 mennessä. Pysyvä negatiivinen kehitys voidaan kuitenkin kääntää, jos alueiden houkuttelevuus saadaan vahvistumaan. Puhemies! Kun väestö vähenee, on poliitikkojen väistämättä puhuttava vaikeista teemoista, kuten siitä, mitä tehdään, kun kaikkiin kouluihin ei riitä oppilaita. Tarvitsemme siis lisää kuntarajat ylittävää yhteistyötä ja digitalisaation hyödyntämistä. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus käydä koulua laadukkaasti ja saada tavata koulukavereita. Kuntien, koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen välisellä yhteistyöllä tuleekin vahvistaa koulutuksen saavutettavuutta kaikilla koulutusasteilla. Asuntomarkkinoiden toimimattomuus ja eriytyminen heikentää ja jakaa Suomea tällä hetkellä voimakkaasti. Aiemmin maaseudulla perinnöksi saatu kotitalo oli rahallisesti arvokas, nyt se voi olla pelkkä rasite. Jos paikkakunnalla on yrityksiä ja työpaikkoja, siellä käyvät myös asunnot kaupaksi ja niitä kannattaa jopa rakentaa lisää. Tästä meillä on hyviä esimerkkejä Lapin kunnista. Minä toivon, että maaseudun asuntojen arvon lasku ja siitä aiheutuvat moninaiset vaikutukset suomalaisille ovat sellaisia asioita, joihin täällä eduskunnassa voisimme luoda yhteistä kantaa, näkemystä ja ennen kaikkea niitä ratkaisuvaihtoehtoja. Toivonkin, että valiokuntakäsittelyssä tähänkin asiaan voitaisiin tarkemmin puuttua. Herra puhemies! Hallituksen maaseutualueille kohdistama politiikka vaatii arviointia. SDP:n mielestä työmatkavähennystä ei olisi pitänyt leikata, kuten hallitus teki. Välttämätön omaan autoon perustuva työmatkaliikenne olisi pitänyt turvata. Lisäksi olisimme jatkaneet korotettua kotitalousvähennystä kotitalous- ja hoivatyöhön. Tälläkin olisi ollut vaikutuksensa maaseudun työpaikkoihin ja elinvoimaan. Raskaasti maaseudun kuntasektoria haittaava esitys on myös hankintalain uudistus. Se aiheuttaa paljon ongelmia ja kustannuksia kunnille, jotka sijaitsevat kaukana markkinoista ja väestökeskittymistä. Pienet kunnat arvioivat tämän lakiuudistuksen muutoskustannuksiksi keskimäärin lähes 500 euroa per asukas. SDP on esittänyt, että investointien verohyvityksen alarajan tulisi olla hallituksen esittämää matalampi, jotta maaseudun yritykset voisivat hyödyntää sitä paremmin. Erityisesti perheyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on merkittävä rooli työllistäjinä ja alueiden elinvoiman rakentajina. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa rajoittaa esimerkiksi vihreitä investointeja, tuuli- ja aurinkovoimarakentamista, sekä poukkoilua datakeskusten verokohtelun kanssa. Juuri näille sektoreille investoinnit nyt syntyvät, ja ne rakentuvat erityisesti maaseudulle. Emme voi jättää mitään kasvun aineksia nyt hyödyntämättä. Puhemies! ”Ei tartte auttaa”, näin luki minun abipaidassani 90-luvun lopussa. Maaseudun ihmiset ovat tottuneet tekemään asioita itse, mutta emme saa unohtaa maaseudulla asuvia ihmisiä. Maaseutu ei tarvitse kauniita juhlapuheita, vaan se tarvitsee konkretiaa, ja tarvittaessa kyllä pitää sitten pystyä myös auttamaan.