Riipi Mika

Arvoisa puhemies! Silloin vuonna 95, kun Suomi liittyi EU:hun, me rakennettiin aika innovatiivinen, voi sanoa, edistyksellinen aluekehitysjärjestelmä. Annettiin aluekehitysvastuu sinne alueille, kunnille ja maakuntien liitoille, rakennettiin Leader-toimintamalli, otettiin ne toimijat alueilta mukaan, ja voin sanoa, että se on ollut menestyksekäs. Mutta jokainen ohjelmakausi ohjelmakauden perään me olemme joutuneet puolustamaan vahvasti tätä mallia niiltä keskushallinnon pyrkimyksiltä, ministeriöiden pyrkimyksiltä ottaa sitä valtaa itselleen. Nyt kun me ollaan tässä tilanteessa tulevalle ohjelmakaudelle, jossa ehkä voi sanoa, että tämä malli muuttuu radikaalimmin kuin pitkään aikaan ellei koskaan, niin näen nyt todella paljon uhkakuvia sille, että tämä aluelähtöinen malli on murenemassa. Tässä on tärkeitä askeleita seuraavaksi — suomalaisen hallintomallin luominen, kumppanuussopimuksen rakentaminen — ja toivoisin, että ministeri kertoisi, miten nyt tässä prosessissa me varmistamme, että me emme murra emmekä hukkaa tätä hyvää mallia, joka meillä on ollut toiminnassa.

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että hallituksen energiapolitiikka on kyllä kirjaimellisesti tuuliajolla. Sitä ei nyt oikeasti johda kukaan. Te ajatte aika kritiikittömästi nyt tätä vihreätä siirtymää, lisää sääriippuvaista energiantuotantoa ja niitä kuuluisia datakeskuksia. Näille käytännössä ulkomaisten yritysten ja rahastojen omistuksessa oleville yrityksille te annatte kyllä auliit tuet, ja maksajina on valitettavasti ihan tavallinen kansa omissa sähkölaskuissaan, ja nyt vielä tehomaksu päälle, tai maanomistajat, joiden metsät silvotaan ilmaiseksi siirtolinjojen alle. Huoltovarmuus ja säätövoima ovat valitettavasti vain hurskaita puheita, turpeen aseman parantamiseksi ei ole tehty yhtään mitään, ydinvoimaa on pitkällä tuolla tulevaisuudessa suunnittelupöydällä, ja kemijärveläiset kertoivat, mitä mieltä ovat pumppuvoimasta — ei niitä voittoja Fortumille ja etelän kaupungeille enää niin vain tulla vuolemaan lappilaisten luonnosta. Kaiken tämän jälkeenkin se 2035-ilmastotavoite on käytännössä karannut. Pitäisikö nyt tunnustaa tosiasiat ja asettaa energiapolitiikan ytimeen suomalainen ihminen kansainvälisten pörssiyhtiöiden sijaan?