Riipi Mika

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että kyllähän nuo uutiset maailmalta — ilmastonmuutos, sodat, epävarmuus — tulevaisuudenuskoa heikentävät. Tähän liittyen ei kyllä varmaan myöskään ole tulevaisuudenuskoa parantava tämä meidän nyky-yhteiskunnan keskustelukulttuuri, joka minun mielestäni on kyllä nyt tämän viimeisen kolmen vuoden aikana entisestään kärjistynyt. Tässäkin salissa on nyt kuultu puheenvuoroja, joissa meitä suomalaisia jaetaan meihin ja muihin, tai kun puhutaan siitä, että jos vaikka nuori ei jaksa tai pysty töihin tai opiskeluun, niin hän on sitten laiska tai vätys tai sosiaalipummi. Tämä on minun mielestäni sellainen kysymys, jossa meidän pitäisi kantaa vahvemmin vastuuta — ja myöskin hallituksen siinä omassa toiminnassaan, retoriikassaan. Minä haluaisin kysyä: miten te tätä ongelmaa aiotte lähestyä?

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että nyt myös perustuslakivaliokunta arvioi tämän ennallistamisasetuksen tilanteen, ja toivon mukaan sitä kautta myös päästään keskustelemaan siitä, mikä on tämän salin rooli tulevaisuudessa sen käsittelyssä nyt, kun se menee vielä hallituskauden yli pahimmalla mahdollisella tavalla. Minä haluaisin nostaa kuitenkin tämän luontoarvomarkkinan tässä esille sillä tavalla positiivisessa mielessä, että maanomistajan näkökulmasta on erinomaisen hyvä asia, että me saadaan nyt ne pelisäännöt sinne. Ehkä myös jaan sitä huolta, että onkohan tämä byrokraattisuus nyt tässä katsottu tarpeeksi tarkalla kammalla, koska tällaisen vapaaehtoisen markkinan syntymiseen me tarvitaan joustavat menetelmät ja siellä on paljon mahdollisuuksia. Sitten minä haluaisin käyttää tilaisuuden kysyä siitä, millä tavalla sitten tähän kokonaisuuteen ihan vastaavasti liittyvät vapaaehtoiset hiilimarkkinat ja niiden jatkokehittäminen ovat etenemässä? Onko siellä tapahtumassa nyt niin EU-tasolla kuin täälläkin jotain sellaista kehitystä, jossa muun muassa ne kaksoislaskentaan liittyvät ongelmat voitaisiin ihan aidosti ratkoa?

Arvoisa puhemies! Vähän häiritsee tässäkin keskustelussa osin tämä keskustelun siiloutuminen. Puhutaan nyt ilmastopolitiikasta, yhdestä sen osa-aluesuunnitelmasta, joita on nyt jo kolme muuta. Sitten meillä on vakava kysymys, joka linkittyy tähän, luontokato. Jos minä ajattelen pohjoisen ihmisen näkökulmasta, niin me ollaan kovalla vauhdilla ikään kuin torjumassa ilmastonmuutosta mutta samaan aikaan pirstomassa meidän ympäristöä ja aiheuttamassa siellä aika vakavaa luontokatoa. Näitä keskusteluja ei käydä yhteen, ja tämä on tosi surullista. Minä ehkä nostaisin esille yhden kysymyksen, eli kun pohditaan vaikuttavia toimenpiteitä ja markkinatalouslähtöisiä toimia, niin kyllähän metsänomistajat ja maanomistajat pitäisi ottaa tähän keskusteluun vahvasti mukaan. Millä tavalla hallitus on nyt edistänyt muun muassa luontoarvomarkkinaa ja hiilipörssimekanismien käyttöönottoa? Ne olisivat holistisia ja taklaisivat ongelmaa ja jättäisivät arvonlisää maahan.

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että hallituksen energiapolitiikka on kyllä kirjaimellisesti tuuliajolla. Sitä ei nyt oikeasti johda kukaan. Te ajatte aika kritiikittömästi nyt tätä vihreätä siirtymää, lisää sääriippuvaista energiantuotantoa ja niitä kuuluisia datakeskuksia. Näille käytännössä ulkomaisten yritysten ja rahastojen omistuksessa oleville yrityksille te annatte kyllä auliit tuet, ja maksajina on valitettavasti ihan tavallinen kansa omissa sähkölaskuissaan, ja nyt vielä tehomaksu päälle, tai maanomistajat, joiden metsät silvotaan ilmaiseksi siirtolinjojen alle. Huoltovarmuus ja säätövoima ovat valitettavasti vain hurskaita puheita, turpeen aseman parantamiseksi ei ole tehty yhtään mitään, ydinvoimaa on pitkällä tuolla tulevaisuudessa suunnittelupöydällä, ja kemijärveläiset kertoivat, mitä mieltä ovat pumppuvoimasta — ei niitä voittoja Fortumille ja etelän kaupungeille enää niin vain tulla vuolemaan lappilaisten luonnosta. Kaiken tämän jälkeenkin se 2035-ilmastotavoite on käytännössä karannut. Pitäisikö nyt tunnustaa tosiasiat ja asettaa energiapolitiikan ytimeen suomalainen ihminen kansainvälisten pörssiyhtiöiden sijaan?