Ronkainen Jari

Arvoisa puhemies! Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa on tehtävä myös niiden päivien varalle, jolloin kaikki ei toimi normaalisti. [Hannu Hoskonen: Juuri näin!] Huoltovarmuutta ei pidä rakentaa pelkästään sen varaan, että sähköä on aina saatavilla, tuontiyhteydet toimivat ja kansainvälisiltä markkinoilta voidaan ostaa se, mitä itse emme tuota. Poikkeusoloissa tilanne voi olla toinen. Silloin ratkaiseva kysymys kuuluu: Mistä saamme sähköä ja lämpöä, jos tuontienergiaa ei ole saatavilla tai sähköjärjestelmä joutuu vakaviin häiriöihin? Millä pidämme kaupungit lämpimänä keskellä talvea? On ollut lyhytnäköistä ajaa alas kotimaisia polttolaitoksia ja niiden tarvitsemaa tuotantoketjua ilman, että tilalle on rakennettu yhtä varmaa ja varastoitavaa vaihtoehtoa. Laitos voidaan kyllä sulkea nopeasti, mutta menetettyä tuotantokykyä, konekantaa ja osaamista ei palauteta kriisin keskellä pelkästään nappia painamalla. Turpeen keskeinen vahvuus on juuri siinä, että se on kotimaista ja sitä voidaan varastoida. Turpeen varassa ei tarvitse olla jatkuvasti, mutta sen pitää olla käytettävissä silloin, kun sääriippuvainen tuotanto ei riitä tai ulkomaiset toimitukset katkeavat. Sama koskee myös liikennettä. Ajoneuvokantaa sähköistetään kovaa vauhtia, mutta samalla pitää uskaltaa kysyä, mitä tapahtuu pitkäkestoisen sähkökatkon aikana. Ilman sähköä ajoneuvoja ei ladata, vaikka niitä tarvittaisiin ihmisten, elintarvikkeiden ja muiden välttämättömien tavaroiden kuljettamiseen. Koko yhteiskuntaa ei pidä rakentaa yhden energiamuodon varaan. Turpeen merkitys ei myöskään rajoitu energiantuotantoon. Kasvu- ja kuiviketurve ovat tärkeitä maataloudelle, puutarhataloudelle ja kotimaiselle ruuantuotannolle. Kun energiaturpeen tuotantoa ajetaan alas nopeasti, samalla heikennetään koko tuotantoketjua ja vaarannetaan myös näiden korkeamman jalostusasteen tuotteiden saatavuus. Hallitus on tunnistanut tilanteen vakavuuden. Vuoden toisessa lisätalousarviossa suunnattiin 10 miljoonaa euroa huoltovarmuusrahastolle turpeen varmuusvarastointiin, jonka lisäksi turpeelle valmistellaan myös uutta tukimallia. Turve on kotimainen ja varastoitava luonnonvara, jolla on tärkeä asema Suomen huoltovarmuudessa. Meidän on huolehdittava siitä, että Suomessa säilyvät turpeen tuotanto, riittävät varastot ja voimalaitokset, joissa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Arvoisa puhemies! Normaalioloissa lasketaan kustannuksia ja päästöjä. Poikkeusoloissa ratkaistaan, pysyvätkö kodit lämpiminä, liikenne liikkeessä ja yhteiskunta toimintakykyisenä. Suomella on omasta takaa energialähde, jota voidaan varastoida vuosiksi eteenpäin ja käyttää silloin, kun muut vaihtoehdot eivät riitä tai ole jostain syystä käytettävissä. Olisi vastuutonta hävittää tämä mahdollisuus pelkästään ideologisista syistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus perustuu siihen, että puolustuksemme on uskottava kaikissa tilanteissa. Naton jäsenenä Suomi on osa liittokunnan yhteistä puolustusta ja samalla myös osa sen pelotetta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän on huolehdittava siitä, ettei kansallinen lainsäädäntömme estä tai vaikeuta liittokunnan yhteisen puolustuksen toteuttamista. Tänään käsittelyssä oleva hallituksen esitys koskee ydinenergialain ja rikoslain muuttamista. Esityksen ydin on selkeä: ydinenergialaista poistetaan kansallinen ydinräjähteiden maahantuonnin, hallussapidon ja kuljettamisen kielto niissä tilanteissa, jotka liittyvät Suomen puolustamiseen osana Naton yhteistä puolustusta tai puolustusyhteistyötä. Muissa tilanteissa toiminta säilyy edelleen rikoksena. Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa ydinenergialain sääntely on peräisin ajalta, jolloin Suomi oli sotilaallisesti liittoutumaton. Laki on säädetty lähes 40 vuotta sitten täysin erilaisessa turvallisuusympäristössä. Tuolloin ei ollut Nato-jäsenyyttä eikä Suomen puolustusta tarkasteltu osana liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta. Nyt tilanne on kyllä toinen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä perustavanlaatuisesti, ja Nato-jäsenyys on Suomen kansallisen puolustuksen ohella maamme keskeinen turvallisuusratkaisu. Naton pelote perustuu tavanomaisten joukkojen lisäksi viimesijaisesti ydinasepelotteeseen, jonka tarkoitus on ennen kaikkea rauhan säilyttäminen ja aggression ennalta ehkäisy. Tässä esityksessä ei ole kyse siitä, että Suomi hankkisi ydinaseita tai luopuisi ydinaseiden leviämisen estämisestä, päinvastoin. Ydinräjähteiden hankkiminen, valmistaminen, kehittäminen ja räjäyttäminen säilyvät edelleen kriminalisoituina. Myös terroristisessa tarkoituksessa tehty ydinräjähderikos pysyy ennallaan rangaistavana. Lisäksi Suomi on jatkossakin sitoutunut kaikkiin kansainvälisiin ydinaseita koskeviin sopimusvelvoitteisiinsa. Kyse on siitä, että esimerkiksi liittolaisten kaluston liikkuminen, kauttakulku tai Suomen puolustamisen kannalta välttämättömät järjestelyt eivät kaadu vanhentuneeseen kansalliseen sääntelyyn. Puolustusvaliokunta on aivan oikein korostanut, että Suomi ei ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita. Jos olemme sitoutuneet yhteiseen puolustukseen, tämän on näyttävä myös lainsäädännössämme. Jos liittokunnan puolustusta varten tarvittavat järjestelyt estyvät oman lainsäädäntömme vuoksi, heikennämme paitsi Naton uskottavuutta myös omaa turvallisuuttamme. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myötä Suomi toimii johdonmukaisesti Naton jäsenenä ja varmistaa, ettei kansallinen lainsäädäntömme jää jälkeen turvallisuusympäristön muutoksista. Puolustuksen lähtökohta on yksinkertainen: järjestelmän on toimittava silloin, kun sitä ennen kaikkea tarvitaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen huoltovarmuus perustuu siihen, että yhteiskunta kykenee toimimaan myös poikkeusoloissa. Järjestelmän ytimessä on ajatus siitä, että kriittiset resurssit — energia, lääkkeet ja muut välttämättömät hyödykkeet — ovat saatavilla myös häiriötilanteissa. Mutta muuttuneessa turvallisuusympäristössä kysymys ei ole vain varautumisesta vaan myös siitä, että järjestelmä toimii taloudellisesti ja hallinnollisesti oikein. Tänään käsittelyssä oleva talousvaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jossa täsmennetään huoltovarmuuden turvaamista koskevaa lainsäädäntöä sekä arvonlisäverolakia. Esityksen ydin on helppo ymmärtää. Huoltovarmuusrahaston rooli ja asema määritellään selkeästi tilanteessa, jossa Huoltovarmuuskeskus on muutettu valtion virastoksi. Arvoisa puhemies! Suomen huoltovarmuutta turvataan muun muassa varmuusvarastoilla, joihin hankitaan kriittisiä hyödykkeitä, kuten polttoaineita, viljaa ja lääkkeitä. Näiden varastojen ylläpito ei kuitenkaan ole pelkkää säilyttämistä, vaan siihen liittyy jatkuvaa ostamista, myymistä ja varastojen kiertoa. Ongelma on ollut se, että huoltovarmuusjärjestelmää uudistettaessa Huoltovarmuuskeskuksen ja Huoltovarmuusrahaston välinen työnjako ja erityisesti niitten verotuksellinen asema eivät ole kaikilta osin olleet riittävän selkeitä. Huoltovarmuuskeskus on muuttunut valtion virastoksi, kun taas Huoltovarmuusrahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Näillä kahdella toimijalla on eri roolit ja eri rahoituslähteet, mutta käytännössä sama toiminta, materiaalinen varautuminen, kytkeytyy molempiin. Jos sääntelyä ei täsmennetä, voi syntyä kirjanpidollisia ja verotuksellisia epäselvyyksiä sekä tarve lisäpääomittaa rahastoa valtion talousarviosta. Huoltovarmuusrahaston asemaa täsmennetään siten, että sen rooli materiaaliseen varautumiseen liittyvissä liiketoimissa kirjoitetaan suoraan lakiin. Samalla arvonlisäverolakia muutetaan niin, että Huoltovarmuusrahasto on erikseen verovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta. Tällä on selkeä käytännön merkitys. Kun rahasto on erikseen verovelvollinen, sillä on oikeus vähentää hankintoihin sisältyvä arvonlisävero. Tämä puolestaan vähentää tarvetta lisäpääomittaa rahaston toimintaa valtion budjetista. Kyse ei siis ole uusista tehtävistä tai laajennuksista vaan siitä, että olemassa oleva toiminta järjestetään taloudellisesti ja hallinnollisesti oikein. Merkittävää on myös se, että muutokset kytketään suoraan huoltovarmuuslain kokonaisuudistukseen. Kun Huoltovarmuuskeskuksen ja ‑rahaston kirjanpito eriytyy, tarvitaan selkeä sääntely siitä, miten toiminta kirjataan ja miten sitä verotetaan. Ilman tätä täsmennystä syntyisi siirtymävaihe, jossa käytännöt eivät olisi yhtenäisiä. Tällainen epäselvyys ei ole hyväksyttävää järjestelmässä, jonka tehtävä on turvata yhteiskunnan toimivuus myös kriisitilanteissa. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei ole uskottavaa, jos sen taloudellinen ja hallinnollinen perusta on epäselvä. Kun järjestelmä nojaa jatkuviin hankintoihin, varastointiin ja liiketoimiin, myös sääntelyn on oltava täsmällistä. Jos perusta ei ole kunnossa, ei myöskään varautuminen ole kunnossa. Tämä esitys varmistaa, että huoltovarmuuden toteuttaminen ei jää epäselvien käytäntöjen varaan vaan perustuu selkeään ja toimivaan sääntelyyn. — Kiitos.