Satonen Arto

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän myös hyvin, että nyt olisi jo aika päästä kohta äänestämään, mutta haluan myöskin puuttua samaan asiaan kuin edustaja Zyskowicz viimeksi, koska tässä edustaja Koskelan puheenvuorossa jäi minuakin niin paljon mietityttämään tämä asia, onko tosiaan näin, että tätä asiaa ei voida ihmisille avata. Nyt kun edustaja Lyly on pyytänyt puheenvuoron, niin minä pyydän, että vastaatte, kun tiedän, että te olitte yhdessä ministeri Ikosen kanssa keskeisiä henkilöitä tässä Tampereen Nokia-areenan päätöksessä. Oliko niin, että kun siihen Tampereen Nokia-areenaan Tampere pisti — oliko se peräti 60 miljoonaa? — kovan panoksen omilla rahoillaan, niin ihmiset, päätöksentekijät... Minä luulen, että kukaan niistä päätöksentekijöistä, jotka siellä olivat, mistään puolueesta ei ollut sitä mieltä, että se areenan rakentaminen on tärkeämpää kuin huolehtia terveydenhoidosta tai koulutuksesta, vaan se raha annettiin siihen areenaan sen takia, että se areena tuo työpaikkoja. Kun niitä turisteja käy, se tuo hotelleille, ravintoloille, kaupoille työpaikkoja. Sitä kautta se tuo verotuloja myös Tampereen kaupungille ja Suomen valtiolle, ja näin on Tampereella käynyt. Nyt on enemmän rahaa laittaa terveydenhoitoon ja koulutukseen. Tästä siinä oli kyse. Tämä on se investoinnin ja käyttömenon välinen ero, ja minä nyt toivoisin, että sen jokainen täällä jo vähitellen ymmärtäisi. [Minja Koskela pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa rouva puhemies! Tästä asiasta on täällä jo pitkään keskusteltu, ja täällä oli jo ensimmäisessä käsittelyssäkin mittavat keskustelut, mutta en silti malta olla ottamatta kantaa muutamaan täällä esitettyyn väitteeseen: Ensimmäinen asia on se, että mikä tällä hetkellä on työmarkkinoilla Suomen suurin ongelma. Minä olen kuvitellut, että tässä salissa on yhteinen näkemys siitä, että se on avoimien työpaikkojen liian vähäinen määrä. Jos näin on, niin vahvasti ihmettelen, minkä takia vasemmisto-oppositio — johon myös keskustan voi laskea mukaan, kuten äsken kuultiin — vastustaa joka ikistä esitystä, jolla rekrytointikynnys alenee ja joku ihminen, joka muuten jäisi kokonaan vaille työtä, tulee sen myötä saamaan määräaikaisen työsuhteen. Se on huomattavasti parempi, että ihmisellä on määräaikainen työsuhde, kuin se, että hän on kokonaan työttömänä. Tätä siis ihmettelen. Sitten mitä tulee näihin määräaikaisiin työsuhteisiin yleensä, niin tässä sotketaan nyt kaksi asiaa aivan totaalisesti keskenään. Tämä järjestelmän muutos ei tule, en usko, kovin merkittävällä tavalla lisäämään määräaikaisia työsuhteita. Varmaan jonkin verran lisää, mutta ei kovin merkittävällä tavalla. Se, mikä on tällä hetkellä iso ongelma, on, että meillä on paljon perusteltuja määräaikaisia työsuhteita, nimenomaan julkisella sektorilla, ja jokainen kansanedustaja, varsinkin ne, jotka tätä esitystä vastustavat, voi ihan itseltään kysyä, olenko minä kunta- ja aluetason päättäjänä tehnyt kaikkeni, että niitä määräaikaisia työsuhteita olisi minun hyvinvointialueellani ja minun kunnassani vähemmän. Omalta osaltani voin sanoa, että olen tehnyt ja olen vaikuttanut siihen aikoinaan, kun olin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallinnossa. Näen tämän asian kyllä sellaisena, että kun ne päätökset tehdään — totta kai valtiollakin on joku määrä määräaikaisia työsuhteita, mutta kyllä ne määräaikaiset työsuhteet ovat nimenomaan siellä kunnissa ja hyvinvointialueilla, ja on yliopistoissa myös paljon — niin näissä hallinnoissa olevien henkilöiden kannattaa siellä toimia, jotta voidaan niihin asioihin puuttua. Tämä lakiesitys ei tule muuttamaan sitä asiaa mitenkään merkittävällä tavalla, koska joka tapauksessa, vaikka tätä lakiesitystä ei olisi ollut, olisi olemassa edelleen se mahdollisuus, että perustellusta syystä voidaan määräaikainen työsuhde pitää. Arvoisa rouva puhemies! Sitten vielä ihan lopuksi tästä raskaus- ja perhevapaasyrjinnästä: Kuten täällä edustaja Honkasalokin sanoi, se on ehdottomasti kielletty. Sen lisäksi meillä oli vielä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa toinen esitys, jossa vielä tiukemmin kiristettiin sitä eli tehtiin vielä tiukemmaksi se, että taistellaan tätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää vastaan, ja tähän lakiesitykseen tai tähän ehdotukseen, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä, vielä valiokunta yksimielisesti lisäsi seurantalausekkeen, että tätä asiaa vielä erikseen seurataan. Eli sille kysymykselle on tehty se, mikä on mahdollista.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Wallinheimo kuvasi hyvin sitä, mikä tämän uudistuksen tarkoitus on. Toki nämä alueelliset neuvostot ovat varmaan aikanaan puolustaneet paikkaansa, mutta uskon kyllä, että tälläkin järjestelmällä hyvin päästään eteenpäin. Se, mistä ehkä enemmänkin kannan huolta, kun tässä nyt liikunnasta ja liikuntarakentamisesta puhutaan, on se, että jos oikein ymmärsin, niin kuntien hankkeiden määrä oli vähentynyt ainakin siinä jaossa, mikä tänä vuonna tehtiin. Kun rakentaminenkin elää tämmöistä lama-aikaa, niin nythän nimenomaan on semmoinen aika, että nyt pitäisi kuntien näitä isoja rakennushankkeita tehdä, sikäli kuin ne ovat taloudellisesti mahdollisia ja järkeviä. Oma kotipaikkakuntani kyllä tässä näyttää esimerkkiä. Meillä on parasta aikaa käynnissä uimahallin, liikuntahallin rakentaminen, joka on reilusti yli 20 miljoonan euron hanke. Se on vähän yli 20 000 asukkaan kunnalle iso panostus, mutta kun se tehdään tähän aikaan, se saadaan todennäköisesti selvästi edullisemmin kuin se saataisiin siihen aikaan, kun rakentaminen on aktiivisempaa, ja se vielä todennäköisesti myöskin valmistuu etuajassa, niin että kuntalaiset saavat sen hyödyn sitten aikaisemmin. Nyt on kyllä kunnilla oikea aika rakentaa eikä pelkästään liikuntahankkeita vaan myös päiväkoteja ja kouluja, jos niihin on tarvetta, koska nyt on siinä suhteessa otollinen jakso. Tämän vain halusin tuoda tässä esille.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa häiritsee nyt se, että tässä puhutaan kahdesta eri asiasta samaan aikaan. On aivan totta, että meillä on todella paljon perusteltuja määräaikaisia työsuhteita. Niiden määrä on kasvanut, ne koskevat nuoria, ne koskevat naisia ja niitä on erityisesti julkisella sektorilla. Joka ikinen meistä, joka on jossakin kunnan hallinnossa tai hyvinvointialueiden hallinnossa, voi sille asialle tehdä. Voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi sijaispankkeja, joilla niille ihmisille, jotka jatkuvasti toimivat töissä esimerkiksi hoiva-alalla tai koulutuksen parissa mutta tekevät tällaisia sijaistöitä, tarjotaan vakituisia työsuhteita. Tämä on täysin mahdollista, ja jokainen meistä voi viedä sitä asiaa eteenpäin. Toivotaan, että viedään eteenpäin. Mutta tässä ehdotuksessa on kyse nyt siitä, miten sitä työllistämisen kynnystä alennetaan. Ihmettelen, kun kaikkein suurin ongelma tällä hetkellä Suomessa on se, ettei ole riittävästi avoimia työpaikkoja, kuinka sitä nimenomaan vastustetaan, että sitä pyritään edistämään. Eikö tämä keskustelu olekin ihmeellistä? [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Minua vähän ihmetyttää tämä rakentamiseen liittyvä keskustelu. Niin kauan kuin meillä on tyhjiä, myymättömiä uusia asuntoja, niin siellä ei varmaan hirveästi rakenneta. Mitä sitten tulee julkiseen rakentamiseen, niin ainakin siinä kunnassa, josta itse tulen, Sastalamassa, on kymmenillä miljoonilla rakennettu. Nimenomaan on hyödynnetty tämä heikko rakennusalan tilanne ja tehty todella paljon kouluja, uimahalleja ja päiväkoteja. Niin että kunnat voivat myös itse tehdä näitä toimenpiteitä. Täällä sitten vasemmistoliitosta puhuttiin, että kulutusta on hyydytetty. No, eihän se näin ole. Viime vaalikaudella keskivertopalkansaajan ostovoima putosi kuusi prosenttia. Nyt tällä hetkellä ostovoima kaikilla, jotka ovat töissä, on parantunut, [Välihuutoja vasemmalta] koska palkat nousevat enemmän kuin inflaatio ja korot ovat tulleet alaspäin ihan jokaisella. Sille, että ihmiset pelkäävät sitä geopoliittista tilannetta, Ukrainan sotaa, ja ollaan varovaisia kulutuksessa, meidän on hyvin vaikea kotimaisin toimin mitään tehdä, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.