Satonen Arto

Arvoisa puhemies! Pyrin olemaan tiivis, mutta muutamaa sanaa en malta olla tästä sanomatta, vaikka täällä on kyllä erinomaisia puheenvuoroja jo ministerin esittelypuheenvuorosta alkaen ja myöskin edustajien taholta käytetty, kuten äsken muun muassa edustaja Vestman ja moni muukin. — Tässä täytyy aloittaa kuitenkin siitä, mistä täällä myöskin aloittivat muun muassa Hänninen, Vornanen ja Lyly, että lähtökohtaisestihan tämä opiskelijaperäinen maahanmuutto on ihan positiivista. Näitä lukujahan on tässä käyty jo paljon lävitse, mutta muistan myös itse sellaisen luvun, että noin puolet valmistuneista jää Suomeen ja kaksi kolmasosaa haluaisi jäädä. Eli silloin siellä on semmoinen kuudenneksen porukka, joka olisi tietysti ihan meille potentiaalinen meidän kansantalouttamme hyödyttämään, koska — kuten täällä taisi edustaja Lyly todeta — tämä opiskelu on erittäin hyvää kotoutumista. Halusin tämän sanoa aluksi, koska on väärin, jos jää sellainen kuva, että kun nyt näitä tiettyjä sääntöjä erittäin hyvistä syistä on pakko kiristää... Se ei saa antaa sellaista viestiä, että Suomi ei olisi hyvä paikka opiskella ja me ei haluttaisi tänne ulkomaalaisia opiskelijoita. Mutta kieltämättä — ja edustaja Vestman hyvin viittasi siihen, mitä viime kaudella tapahtui — tässä on käynyt niin, että me ollaan oltu liian sinisilmäisiä tämän järjestelmän kanssa. Se näkyy muun muassa siitä, että mehän ajatellaan, tai ainakin itse ajattelen niin ja luulen, että moni muukin suomalainen ajattelee, että opiskelija, joka tulee tänne opiskelemaan, on yleensä semmoinen kaksi—kolmekymppinen, yleensä sinkkuhenkilö, joka tulee muualta tänne opiskelemaan ja sen tutkinnon suorittamaan ja sitä kautta sitten elämässä eteenpäin, mutta nythän meillä on käynyt niin, että meille on tullut selvästi vähän vanhempaa väkeä, joka on tullut perheineen. Syy on ollut nimenomaan se, että näissä lähtömaissa, jotka täällä on jo moneen kertaan mainittu, jotka ovat varsin köyhiä Keski-Aasian maita, osalle jo se on iso asia, että pääsee ylipäätään tänne EU-alueelle, ja se on ollut se ikään kuin motiivi, ja sitten se, että saadaan vielä perhe siihen mukaan, on vielä parempi. Sitten on varmasti ollut niin, että kun nämä agentit siellä toimivat, niin he ovat antaneet ihan väärää käsitystä Suomesta, kuinka helppoa tai vaikeaa täällä on saada esimerkiksi työpaikkoja, ja muutenkin siitä hintatasosta ja kaikesta elämisestä täällä on annettu selvästi väärää informaatiota. Haluan kuitenkin uskoa, että aikoinaankin, kun tätä lakia on muutettu, se on tehty hyvässä tahdossa mutta siinä ei ole ymmärretty, mitä siitä seuraa. Se kuvaa sitä, että näissä asioissa pitäisi olla varovainen, niin ettei mennä ojasta allikkoon. Onneksi nyt ollaan siinä tilanteessa, että näitä valuvikoja tässä korjataan. Se on tärkeää myös tämän koko opiskelijaperäisen maahanmuuton kannalta ja sen hyväksyttävyyden kannalta, että ne kiistattomat ongelmakohdat korjataan. Aivan viimeiseksi haluan sanoa sen, että kaikkein suurimpia kärsijöitä tästä systeemistä, missä meillä on näitä ongelmia ollut, ovat olleet ne opiskelijat itse ja heidän perheenjäsenensä, jotka ovat siihen leipäjonoon päätyneet, koska heitä on aivan totaalisesti, ainakin osaa heistä, huijattu siellä omien agenttien antamien väärien tietojen kautta. Sellaisten ihmiskohtaloiden välttäminen olisi äärimmäisen on tärkeää.

Arvoisa puhemies! Tätäkin asiaa on jo ennakkokäsittelyssä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitellyt, ja se on toki totta, minkä täällä edustaja Lyly — ja varmaan myöskin edustaja Suhonen — mainitsi, että palkansaajapuolella tätä asiaa ei ole nähty ongelmaksi. Mutta se nyt vasta olisikin ihmeellistä, jos se nähtäisiin ongelmaksi, että saa itse päättää, koska lomansa pitää. Se olisi kyllä kieltämättä jo aika erikoista, jos sekin muodostuisi ongelmaksi. Sen sijaan työnantajapuolella tämä on kyllä ollut ongelma, ei varmaan kauhean laajasti, mutta tietyissä tilanteissa kyllä. Se neljän kuukauden aika ei myöskään kaikissa tilanteissa valitettavasti mitään auta, jos kaikki ilmoittavat, että he haluavat olla joulun ja loppiaisen välin lomalla, käyttävät säästövapaita silloin, tai heinäkuussa. Ei se auta yhtään, vaikka sen tietää neljä kuukautta ennen, varsinkaan sellaisilla aloilla, joilla on äärimmäisen vaikea löytää muuta henkilökuntaa sitä korvaamaan. Mutta aivan kuten ministeri tässä hyvin sanoi, niin tässähän on vähän niin kuin vyö ja henkselit. On aika korkean kynnyksen takana, että työnantaja voi sen määritellä, koska se säästövapaa pidetään. Itse asiassa tämän takiahan työnantajapuoli on meillä valiokunnassa tätä kritisoinut. Se olisi halunnut paljon joustavamman järjestelmän kuin mikä tämä on. Mutta tässä on pistetty kirkko keskelle kylää, ja uskon, että jatkossakin aivan valtaosassa tilanteista käy niin, että työnantaja ja työntekijä pystyvät yhdessä sopimaan, koska sitä säästövapaata pidetään, ja sitten on vain niitä muutamia yksittäisiä tilanteita, joihin nyt tulee tämä mahdollisuus, että työnantaja voi hyvin perustellusta syystä sitten todeta, että sitä säästövapaata ei juuri nyt voida pitää. Eli varmaan tämä vaikutus ei tule olemaan kauhean iso, mutta tietyssä tilanteessa tämä on tärkeä lisämahdollisuus. Mutta jokainen asiantuntija, joka on käynyt valiokunnassa, on korostanut sitä, että pääsääntö jatkossakin on se, että siitä sovitaan yhdessä.

Arvoisa puhemies! Työelämä‑ ja tasa-arvovaliokunta on tätä asiaa jo ennakkokäsittelyssä käsitellyt, ja aivan kuten edustaja Suhonen täällä ensimmäisessä puheenvuorossaan todisti, näkemys tästä asiasta on jakautunut. Eli ei voi kyllä sanoa, että työneuvosto tai yt-asiamies nauttisi molempien työmarkkinaosapuolten luottamusta, tai on varmaankin nauttinut luottamusta siinä tehtävässään, mutta tarpeellisuutta kun arvioidaan, niin työnantajapuoli on selvästi ilmoittanut, että he eivät näe tälle tarvetta. No, tässä on kyse kuitenkin ennen kaikkea hallinnon säästöistä, ja sillä kokemuksella, jota itsellänikin on työ‑ ja elinkeinoministeriöstä, kyllä se vain niin on, että jos ja kun hallinnosta on säästettävä — ja ymmärtääkseni kaikki poliittiset puolueet sitä tukevat, että hallinnosta säästetään — niin kyllä silloin on pakko tarkastella myös tehtäviä ja sitä, millä tavalla pystytään virkamiesten työaikaa mahdollisimman tehokkaasti käyttämään. Tässähän ei ole nyt kyse siitä, että nämä kaikki tehtävät, jotka yt-asiamies tai työneuvosto ovat tehneet, jätettäisiin jatkossa tekemättä. Näinhän ei ole, vaan osa tehtävistä siirtyy työtuomioistuimeen ja osa Lupa‑ ja valvontavirastoon. Sitten voidaan myöskin hyödyntää näiden asiantuntijoiden aikaa muihin tehtäviin. Aikojen saatossa sitten tietysti tulee nähdä, miten tämä järjestelmä lähtee siellä uudessa muodossa toimimaan. Oma käsitykseni on, että tulemme tulevina vuosina ja tulevalla vaalikaudella tässä salissa olemaan vielä aika monta kertaa tämäntyyppisten asioitten kanssa tekemisissä jotakin ministeriötä ja jotakin erityiselintä koskien, koska kyllä meidän on pakko hallintoa saada tehokkaammin toimimaan.

Arvoisa puhemies! Hyvä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän asian ripeästi käsitellyt. Minä luulen, että nyt olennaista on se, että täällä asiat saadaan sujuvasti etenemään silloin, kun kyse on sellaisista asioista — tai kaikistakin, mutta nimenomaan sellaisista asioista — jotka ovat ihmisille tärkeitä. Ja kuten tässä on kuvattu, tämä on ollut kyllä tärkeä asia. Ehkä juuri sen takia tämä on tärkeää, että kun suomalainen metsäteollisuus on niin voimakkaasti investoinut Uruguayhin, niin se on tietysti johtanut siihen, että se on sellainen maa, jossa myöskin suomalaisia työntekijöitä on varsin paljon niissä hankkeissa ollut mukana. Jos en vallan väärin muista, niin Uruguay oli yhteen aikaan maailmassa ainoa maa, jossa Suomi oli suurin ulkomainen investoija. Nämä metsäteollisuushankkeet olivat niin mittavia — Uruguay on kuitenkin kohtuullisen pieni maa — Uruguayn mittakaavalla, että Suomi nousi siellä kaikkein suurimmaksi investoijaksi. Se on tietysti erittäin iso juttu myös. On erittäin hyvä, että tämmöisiä asioita hoidetaan. Kiitokset tässä vaiheessa ministerille ja myöskin ministeriön neuvottelijoille, jotka ovat tämän asian yhdessä Uruguayn kanssa saaneet aikaan. Kiitos myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asian ripeästä käsittelystä.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että voin kyllä tällä kertaa yhtyä edustaja Lauri Lylyn puheenvuoroon ihan kaikilta osin. Varsinkin tämän eläkekattoasian osalta ajattelen kyllä aivan samalla tavalla, että se ei meidän järjestelmään sovi ja johtaisi juuri siihen, että sitten tulisi tämän yhteisen järjestelmän ulkopuolisia ratkaisuja, ja se ei olisi kenenkään etu. Ylipäätään tämä meidän työeläkejärjestelmä on paljon mainettaan parempi. Se on varsin hyvässä kunnossa, ja sen haasteet eivät tule tällä hetkellä ollenkaan sen järjestelmän sisältä, ehkä pikemminkin sen ulkopuolelta — että miten tämä julkinen talous tässä sitten muuten kestää. Mitä sitten tulee tähän käsittelyyn, että missä valiokunnassa näitä asioita käsitellään, niin se on tietysti totta, että nykyisen voimassa olevan valiokuntaoppaan mukaan nämä kuuluvat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja sen takia sitä virkamiehet alun perin myöskin esittivät. Olen pitkään ollut jo sitä mieltä, että oikeampi paikka ylipäätään näille kaikille työeläkeasioiden käsittelyille olisi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, jolle se luontevasti kuuluisi, koska niin kiinteä osa myöskin työelämän kysymyksiä on, miten tämä eläkejärjestelmä siihen nivoutuu. Mutta se on toki mahdollista. Kun kuulin tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoron, niin ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, jos tämä lähetetään lausunnolle myöskin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Itse asiassa jos tämä päätös nyt täällä äänestyksen jälkeen pitää voimansa ja jos ei sitä puhemiesneuvostossa esimerkiksi huomenna muuteta, niin voin aivan hyvin kyllä esittää sitten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, että pyydämme lausunnon myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, ja nimenomaan silloin sosiaali- ja terveysvaliokunta voi luontevasti keskittyä siihen lausunnossaan. Lausuu tietysti, mitä haluaa, mutta voi keskittyä esimerkiksi juuri siihen osaan, jota edustaja Krista Kiuru tässä erityisen tärkeänä heidän valiokuntansa näkökulmalta katsottuna piti. Siitä ei kannata nyt tehdä mielestäni mitään isoa numeroa, missä tämä käsitellään, mutta se on olennaista ja hyvä asia, että en ole kuullut tässä salissa vielä yhtään puheenvuoroa, jossa tätä esitystä ei olisi pidetty hyvänä. Eli tämä on todellakin menossa laajalla enemmistöllä eteenpäin, ja hyvä niin. Toivottavasti myös mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri totesi, että tämä on ollut pitkä harjoitus, että tähän lopputulokseen on nyt vihdoin päästy. Se todellakin pitää paikkansa, että tämä on ollut pitkä harjoitus, koska muistan itsekin, kun käytiin Kataisen hallituksen neuvotteluja muistaakseni 2011 ja silloin Lauri Ihalainen oli SDP:n pääneuvottelijana ja silloin kirjasimme sinne tämän, että pitää tämä yhdistelmävakuutus saada aikaan, kun työelämä oli jo silloin muuttumassa sen suuntaiseksi, että monet tekevät töitä osittain palkansaajana, osittain yrittäjänä, ja sitten siinä voi olla vielä jotain apurahatuloa. Siis tämä ongelma jo silloin havaittiin, mutta näin pitkä tie on ollut siinä, että se on saatu eteenpäin. Erinomaista, että nyt ollaan maalissa. Toki näitä yksityiskohtia sitten vielä tietysti valiokuntatasolla on viisasta tarkastella.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty sitä keskustelua, mikä välikysymys on ollut vaikuttavin. Minä luulen, että se 2022 välikysymys oli kyllä todella vaikuttava, kun paitsi että se johti siihen, että tuli tämä parlamentaarinen työryhmä, joka varmaan nytkin olisi tarpeen, niin se johti myös siihen, että keskusta sai kertoa kaikki ne asiat, joita se ei ole saanut punavihreässä hallituksessa läpi, ja nyt sitten tämä nykyinen hallitus on pystynyt ne toteuttamaan. Eli siinä mielessä se oli merkittävä. Vieläkään en ymmärrä, miksi keskusta oli siinä hallituksessa. Kaikkineen voin sanoa sen, että tässä on myös positiivisia asioita ilman muuta, jos me katsotaan, mitä tuotantoeläintiloilla tapahtuu, nautapuolella, maitopuolella, siipikarjapuolella, mitä on tapahtunut elintarvikeviennin suhteen, paljonko se on kasvanut, miten nämä investoinnit ovat menneet positiiviseen suuntaan. Mutta on totta, että nämä viljanviljelytilat ovat vaikeuksissa, ja totta kai nämä maailmantilanteet vaikuttavat. Meidän kaikkien intressi on se, että suomalainen maatalous pärjää ja kannattaa.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän myös hyvin, että nyt olisi jo aika päästä kohta äänestämään, mutta haluan myöskin puuttua samaan asiaan kuin edustaja Zyskowicz viimeksi, koska tässä edustaja Koskelan puheenvuorossa jäi minuakin niin paljon mietityttämään tämä asia, onko tosiaan näin, että tätä asiaa ei voida ihmisille avata. Nyt kun edustaja Lyly on pyytänyt puheenvuoron, niin minä pyydän, että vastaatte, kun tiedän, että te olitte yhdessä ministeri Ikosen kanssa keskeisiä henkilöitä tässä Tampereen Nokia-areenan päätöksessä. Oliko niin, että kun siihen Tampereen Nokia-areenaan Tampere pisti — oliko se peräti 60 miljoonaa? — kovan panoksen omilla rahoillaan, niin ihmiset, päätöksentekijät... Minä luulen, että kukaan niistä päätöksentekijöistä, jotka siellä olivat, mistään puolueesta ei ollut sitä mieltä, että se areenan rakentaminen on tärkeämpää kuin huolehtia terveydenhoidosta tai koulutuksesta, vaan se raha annettiin siihen areenaan sen takia, että se areena tuo työpaikkoja. Kun niitä turisteja käy, se tuo hotelleille, ravintoloille, kaupoille työpaikkoja. Sitä kautta se tuo verotuloja myös Tampereen kaupungille ja Suomen valtiolle, ja näin on Tampereella käynyt. Nyt on enemmän rahaa laittaa terveydenhoitoon ja koulutukseen. Tästä siinä oli kyse. Tämä on se investoinnin ja käyttömenon välinen ero, ja minä nyt toivoisin, että sen jokainen täällä jo vähitellen ymmärtäisi. [Minja Koskela pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Se on tietysti selvää, että julkisia varoja pitää vastuullisesti ja läpinäkyvästi hoitaa, ja tämä keskustelu on sikäli ihan tarpeellinen. Minä toivon kyllä samalla tavalla kuin Lintilä, että tästä jäisi jotain rakentavaa. Mutta haluan kyllä palata myöskin tähän edustaja Koskisen puheenvuoroon: Kyllä pitäisi elää itse niin kuin opettaa. 2019, kun te olitte viimeksi hallitusohjelmaneuvotteluissa, [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] niin teidän päärahoittajanne SAK:n edustajia oli teidän neuvottelijoina siellä SDP:n mandaatilla hallitusohjelmaneuvotteluissa. Kuulostaako se siltä, että teidän vaalirahoittajienne intressejä on hoidettu virkamiesten kautta? Ja tämä toinen asia, johon täällä myös edustaja Kauma viittasi: kun teidän ainoa keskeinen vaalilupauksenne on se, että ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus palautetaan, joka on teidän päärahoittajanne keskeisin intressi ja vaatimus, [Välihuutoja vasemmalta] niin miltä tämä ihan oikeasti kuulostaa? Minä toivon, että kaikki ottaisivat opikseen ja eläisivät niin kuin opettaa.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys on sinällään aiheellinen, ja huoli nuorten tulevaisuudesta ja myös työllisyydestä on ihan vakava asia, vaikka, kuten täällä edustaja Vuornos sanoikin, erityisesti vastavalmistuneiden osalta tilanne näyttää kohtuullisen hyvältä. Tässä valitettavasti tälläkin kerralla oppositio ja keskusta ovat parempia kertomaan ongelmista kuin esittämään ratkaisuita. Jos ratkaisuista puhutaan, niin tässä on puhuttu tästä työllistämistakuusta, josta nyt ymmärretään, että se on täysin epärealistinen. Sitten te esitätte esimerkiksi sitä, että sivukuluista pitäisi saada puolet alennusta. No, kun hallitus on jo tehnyt työllistämissetelin, jolla saa palkasta puolet kevennystä, niin jos se ei vedä, niin ei varmaan sekään vedä, että sivukuluista alennetaan. Eli kyllä tässä juuri niitä keinoja käytetään. Sitten ihan lopuksi täytyy sanoa vielä se, että minä en ymmärrä määräaikaiseen työsuhteeseen liittyvää keskustelua, koska juuri sillä tavalla nuorille saadaan työpaikkoja. [Puhemies koputtaa] Sitä koko vasemmisto mukaan lukien keskusta täällä salissa vastustaa.

Arvoisa puhemies! Tästä itse asiasta on helppo olla samaa mieltä. Tämä on hyvä täsmätoimi maatalouden hyväksi, sitä tarvitaan, ja kotimainen ruokatuotanto pitää kaikissa oloissa turvata. Mutta on kyllä pakko todeta edustaja Lohen puheenvuoron johdosta, kuka täällä puhuu. En tarkoita teitä henkilökohtaisesti, mutta keskusta oli edellisessä hallituksessa valtiovarainministeripuolue, [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] ja sen hallituksen tekemä säästölista oli kyllä melkein kuin tyhjä paperi. Silloin romutettiin kehykset, ja sitten kun oli korona-aika ohitse, niin toisin kuin muissa Pohjoismaissa, ei edes palattu niihin kehyksiin. Eli siinä ei ollut kyllä taloudenhoidossa päätä eikä häntää. Kun sitten Orpon hallitus aloitti, niin meillä ensimmäisenä oli pöydällä valtiovarainministeriön suosituksen pohjalta, että neljä miljardia pitää tehdä suoria säästötoimia sen jäljiltä, kun edellinen hallitus oli jättänyt kaikki tekemättä. Voin kyllä sanoa, että sieltä ei kannata hirveästi opastaa siinä, miten taloutta pitää hoitaa.

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, mihin edustaja Lohi päätti puheenvuoronsa. Kyllä nämä työllisyystoimet tulevat ihan varmasti vaikuttamaan, kun tämä kasvu lähtee liikkeelle. Itse asiassa ensimmäisiä merkkejä alkaa nyt olla. Juuri viimeisimmät tiedot Duunitorilta kertovat, että toukokuussa on avoimien työpaikkojen määrä kääntynyt kasvuun, mikä on varmasti kaikille iloinen uutinen. Se on tietysti aivan totta, että tämä julkisen talouden haaste on sellainen, että edes nopea — joka näyttäisi olevan tapahtumassa — talouskasvu, joka vaikuttaa myös työllisyyteen, ei yksinään tätä ratkaise. Sen takia kyllä tämä sitoutuminen velkajarruun ja se, että puolueet kertovat aidosti, mitkä ne vaihtoehdot ovat, on äärimmäisen tärkeätä. Keskustalle täytyy antaa tunnustus siitä, että te sentään kerroitte jo, että kaksi kolmasosaa tästä tasapainottamisesta tehdään säästöillä ja yksi kolmasosa veronkorotuksilla. Ainoastaan jäi kertomatta, mitkä ne säästöt ovat ja mitkä ne veronkorotukset. [Markus Lohen välihuuto]

Arvoisa herra puhemies! Tässä on useita tärkeitä asioita, mutta keskeisimmät asiat valtiovarainministeri jo omassa puheenvuorossaan toki totesi. Se, että verotulokertymässä on nyt tapahtunut muutos, on todella iso asia. [Timo Harakka: Onko se pysyvä muutos?] Se kuvastaa sitä, että talous on kääntynyt nousuun. Kun edustaja Heinonen täällä omassa puheenvuorossaan totesi useita näitä lukuja, niin en lähde niitä toistamaan. Tämä on merkittävä muutos, ja tämä saattaa olla signaali siitä, että tämä kehitys tulee jatkumaan, ja todennäköisesti onkin. Toinen asia on se, että työllisyystilanne paranee tietysti viiveellä, ja sen takia on tärkeätä, että toteutetaan niitä täsmätoimia juuri tähän tilanteeseen liittyen. Sen takia nämä panostukset täällä nuorisotyöttömyyden kitkemiseksi tai sen tilanteen helpottamiseksi ja myös pitkäaikaistyöttömien tilanteen helpottamiseksi ovat juuri oikeita täsmätoimia, mitä tässä tilanteessa tarvitaan.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia. Syrjintäperusteisiin ehdotetaan lisättäväksi vanhemmuus ja perheenhuoltovelvollisuus. Syrjinnän kiellon todetaan nimenomaisesti koskevan myös määräaikaisia työsuhteita. Hyvitysvelvollisuus ulotetaan koskemaan myös työvoimaa toiselta työnantajalta vuokraavaa yritystä, ja työnantajalle lisätään kirjallinen selvitysvelvollisuus määräaikaisuuden päättymisen syistä tai palvelussuhteen jatkamatta jättämisestä, jos määräaikaisessa palvelussuhteessa oleva on palvelussuhteensa aikana ilmoittanut raskaudesta, synnytyksestä tai perheenhuoltovelvollisuudesta. Lisäksi kanneaika työhönottotilanteita koskevissa asioissa pitenee vuodesta kahteen vuoteen, ja kanneajan kuluminen keskeytyy asian tultua vireille yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Tämä esitys toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa olevaa kirjausta raskaus- ja perhevapaasyrjinnän tehokkaammasta ehkäisemisestä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa esitystä ja sen tavoitteita vähentää raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Erityisen tervetulleena valiokunta pitää hyvitysvelvollisuuden laajentamista käyttäjäyrityksiin. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä työnantajan selvitysvelvollisuuteen tehtävin täsmennyksin ja huomioin. Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä myös lakialoitteen 7/2024, jonka sisältämät lakiehdotukset valiokunta ehdottaa hylättäväksi jäljempänä valiokunnan mietinnössä esitettävistä syistä. Arvoisa herra puhemies! Tämän selvitysvelvollisuuden osalta valiokunta kuuli hyvin laajasti sekä työnantajien että työntekijöiden edustajia, ja yleisesti tultiin siihen tulokseen, että tämä perheenhuoltovelvollisuus-käsite on käsitteenä epämääräinen. Sen takia tässä työnantajan selvitysvelvollisuudessa valiokunta esittää sellaista muutosta, että perheenhuoltovelvollisuuden sijasta puhuttaisiin perhevapaista, jotka on työsopimuslaissa määritelty, ja sitä kautta ne ovat täsmällisempiä. Tämä on valiokunnan esitys. Tämän osalta tosiaan valiokunta sitten päätyi muuttamaan esitystä. Muilta osin valiokunnan enemmistön kanta oli hallituksen esityksen mukainen.

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama ajatus tähän eläkekeskusteluun: Itse asiassa täytyy sanoa, että hyvin pitkälle olen samaa mieltä kuin mitä edustaja Lyly tässä aiemmin kuvasi näistä haasteista, jotka eläkejärjestelmään tulevat pitkälti tämän itse järjestelmän ulkopuolelta. Näistä olen samaa mieltä. Ehkä yhden siihen vielä lisään: Lyly otti esille syntyvyyden, mutta sitten tietysti olennaista on se, mikä meillä on työikäisen väestön määrä, ja silloin tietysti tullaan myös tähän työperäisen maahanmuuton kysymykseen. Ymmärtääkseni meillä 10 000—15 000 ihmistä, jos oikein muistan, vuosittain jää enemmän eläkkeelle kuin tulee nuoria työmarkkinoille, ja silloin tietysti me tarvitaan sitä väkeä, jotta tämä työikäisten määrä ei vähene, koska se vaikuttaa sitten tähän eläkejärjestelmään ihan merkittävästi. En sinänsä halua ottaa kantaa mihinkään yksittäiseen lukuun, koska se on omasta mielestäni itse asiassa aivan järjetöntä, koska totta kai se riippuu meidän työllisyystilanteesta. Silloin kun meillä on kotimaassa paljon ihmisiä työttömänä, ei tarvita juuri ulkomaista työvoimaa, mutta sitten taas kun on työvoimapula, niin silloin tarvitaan. Mutta pitkässä juoksussa kun katsotaan, näen kyllä sen huonona, jos meillä työvoiman määrä vähenee. Silloin meillä kyllä tulee haasteita eläkejärjestelmässä. Sitten ehkä totean edustaja Suhosen puheenvuoron johdosta ja tästä kolmikannasta sen, että ehkä tuon ensimmäisen puheenvuoroni vähän epäselvästi ilmaisin, mutta tarkoitin sitä, että tähän oli nyt helppo päästä, kun tähän löytyi tämä ratkaisu tämän osakepainon kautta. Tässä ainoa asia, joka oikeasti eläkkeensaajalle vaikuttaa, on tämä indeksirajoitin, mutta kuten edustaja Lindén tässä kuvasi, niin se on aika epätodennäköistä ja se aika harvoin osuu kohdalleen. Sitten tietysti jos nämä järjestöt olisivat joutuneet etsimään sellaista ratkaisua, joka olisi vaikuttanut joko eläkkeiden tasoon, maksutasoon tai eläkeikään, silloin tietysti tämä tehtävä olisi ollut huomattavasti vaikeampi. Tiedän kyllä, että sellaisiakin ratkaisuja on joskus tehty, ja ymmärtääkseni ainakin edustaja Lyly on ollut niitä tekemässä. Niihinkin ratkaisuihin on päästy, mutta totta kai vaikeuskerroin on silloin sitten jo huomattavasti suurempi molemmin puolin pöytää, jos sillä on välittömiä vaikutuksia joihinkin näihin kriittisiin kohtiin. Nyt löytyi vielä ikään kuin helppo ratkaisu, jolla tästä päästiin eteenpäin. Kaikkineen erittäin positiivinen asia.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös siihen kantaan, että tämä on hyvä ratkaisu. Olen aikaisemminkin sanonut tässä salissa, että eläkejärjestelmän osalta tämä kolmikanta toimii. Kaikilta muilta osin ei ehkä tietysti hyvin toimikaan, mutta tässä on toiminut. Tosiaan, kuten täällä edelliset puhujat ovat sanoneet, tässä on kirkkaasti päästy niihin julkisen talouden vahvistamistavoitteisiin, mitkä asetettiin. Tietysti hyvä kysymys on, olisiko niihin päästy, jos nämä tavoitteet olisivat olleet huomattavasti kunnianhimoisemmat. Mutta nämä ovat kuitenkin merkittävät, ja tähän päästiin nyt kohtuullisen helpolla ratkaisulla, koska tätä osakepainoa lisättiin. Tämä indeksirajoitin on tässä uusi asia, ja sehän vastaa sen tyyppiseen tilanteeseen, joka meillä tässä muutama vuosi takaisinpäin oli, eli olimme semmoisessa vaiheessa, joka ei ole normaali tilanne, että inflaatio nousee enemmän kuin palkat, ja silloin ajauduttiin tämäntyyppiseen järjestelmään. Tämä on varmaan sellainen hyvä järjestelmä olla olemassa sentyyppisen tilanteen varalta. Eli kaiken kaikkineen täytyy olla tyytyväinen tähän ratkaisuun. Olin silloin vielä itsekin hallituksen jäsen, kun tätä touhuttiin, ja tämä nähtiin sellaisena asiana, että oli hyvä, että kolmikantaisesti pystyttiin joku asia yhdessä ratkaisemaan ja ratkaisu tehtiin, mutta tietysti sitten, jos jatkossa on vielä mittavampia eläkeratkaisuita edessä, on vaikeuskerrointa huomattavasti lisää. Mutta tässä vaiheessa tämä on hyvä ratkaisu ja tosiaan parantaa jonkun verran myös nuorten asemaa, mikä on hyvä ja tämän eläkejärjestelmän uskottavuuden kannalta hyvä asia, ja todellakin tämä vastaa niihin asetettuihin tavoitteisiin ihan kirkkaasti ja on kaikkineen toimiva ratkaisu.

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen lyhyesti valiokunnan mietinnön: Hallituksen esityksessä on kyse yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevien direktiivien (EU) 2024/1499 ja (EU) 2024/1500 täytäntöönpanemisesta ja muutoksia yhdenvertaisuusvaltuutetusta ja tasa-arvovaltuutetusta annettuihin lakeihin, naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettuun lakiin sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annettuun lakiin. Direktiiveissä on vahvistettu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten toimintaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Lisäksi tässä käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan kahta muutoin tarpeelliseksi osoittautunutta tarkennusta lainsäädäntöön. Valtuutettuja koskeviin lakeihin lisätään säännökset mahdollisuudesta delegoida valtuutetun toimivaltaa toimiston esittelijöille. Toiseksi yhdenvertaisuuslakiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan hyvityskanteen nostamisen määräaika alkaa kulua uudelleen vasta, kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaisu on saanut lainvoiman. Tätä asiaa valiokunta piti oikein hyvänä. Kaikkineen työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esitystä kokonaisuudessaan tarkoituksenmukaisena ja selkeänä. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä. Tähän liittyy myös vastalause, josta varmaan kohta kuulemme.

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, meidän taloudessa menee tällä hetkellä paljon paremmin kuin aikaisemmin. Vienti on vetänyt jo viime vuonna hyvin, ja nyt on myös kotimarkkinat saatu liikkeelle. Mutta siitä olen kyllä edustaja Räsäsen kanssa samaa mieltä, että tämä velkajarru on silti iso asia, että miten siihen pystytään vastaamaan. Täytyy sanoa, että minäkin olen lukenut Antti Lindtmanin puheen ja ei Suomella vielä niin hyvin mene, että nyt olisi aika ruveta jarruttamaan niistä työmarkkinauudistuksista, mitä on saatu aikaan, kun on saatu asiat kääntymään oikeaan suuntaan. Jos niin tehdään, jos tuleva hallitus rupeaa ottamaan taaksepäin siitä, mitä tähän mennessä on tehty, niin silloin kuoppa kasvaa entistä suuremmaksi ja silloin joudutaan tekemään muilla sektoreilla vielä enemmän. Mielestäni sillä valitulla tiellä, missä nyt ollaan, on äärimmäisen tärkeää jatkaa, ja toivon, että siihen löytyy laaja tahto tästä salista.

Arvoisa rouva puhemies! Kun olen saanut tässä olla valmistelusta asti mukana, niin paitsi että haluan kiittää yhteistyöstä, olen tietysti tyytyväinen myös tämän aloitteen saamaan vastaanottoon. Täälläkin on ollut pelkästään puoltavia puheenvuoroja, ja niin kuin aiemmin todettiin, tämän aloitteen allekirjoittajien määrä on poikkeuksellisen suuri. Se kuvaa sitä, että tästä asiasta ollaan hyvin paljon yhtä mieltä, ja kun yli puoluerajojen asioita yhdessä hoidetaan, niin niitä saadaan myös aikaan. Mutta pyysin oikeastaan tämän puheenvuoron vielä sen takia, että en muistanut tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani onnitella Lylyä tästä tuhannennesta puheenvuorosta. Ehkä vähän pilke silmäkulmassa voin sanoa, että se tuhannes puheenvuoro oli muuten yksi parhaimmista. [Naurua] Toivon todellakin, että asia etenee hallintovaliokunnassa ja saadaan vielä tällä vaalikaudella aikaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on erittäin tärkeä aloite, ja oli ilo olla itsekin tässä edustaja Lylyn, joka on ensimmäinen allekirjoittaja, ja myöskin edustaja Bergbomin kanssa tähän aloitteeseen nimiä keräämässä. Täytyy muuten sanoa, että tässä oli sekin hyvä puoli, että tässä tosiaan on koko sali, kaikki puolueet, mukana, ja se kuvaa sitä, että sentyyppisellä toiminnalla kuin esimerkiksi Tampereen sarjavalittaja on saanut aikaan, ei ole minkäänlaista hyväksyntää tämän salin mielestä. Se on ihan oikein, koska aivan kuten Lyly kävi läpi, tämähän on aiheuttanut ongelmia esimerkiksi yksityisille kodinrakentajille, kun heidän hankkeensa ovat viivästyneet näitten valitusten takia ja valitukset ovat lisänneet kustannuksia, viivästyttäneet projekteja. Se on ihan kohtuuton tilanne, koska tämä valittaja ei ole millään tavalla asianosainen näissä asioissa. Tämä Tampereen tilanne on ehkä yksi räikein esimerkki tällä hetkellä, mutta vastaavantyyppisiä tilanteita meillä on eri puolilla Suomea, joten tähän asiaan on saatava aikaan muutos. Tämä on nyt yksi keino, joka tässä aloitteessa on. Sen lisäksi tiedän, että ministerit Meri, Ikonen ja Multala parasta aikaa selvittävät myös, mitä kaikkia muita keinoja vielä voitaisiin tehdä, jotka vaikuttaisivat samaan suuntaan. Kyllä kunnallisvalitusoikeus on tärkeä, mutta sitä ei saisi käyttää asioiden tarkoitukselliseen viivyttämiseen ja niin sanottuihin kiusantekovalituksiin, kuten tässä aloitteen perusteluissa sanotaan. Tässä voisi olla muitakin keinoja, esimerkiksi sellainen, että jos vaaditaan lupa johonkin hankkeeseen sekä kunnalta että valtiolta, niin niitä voitaisiin käsitellä rinnakkain samaan aikaan, jolloin tätä ei voisi viivästyttää sillä, että kun yhdestä asiasta on saatu päätös, niin sitten tehdään toisesta asiasta valitus. Eli se olisi yksi keino, mitä voitaisiin tehdä. Sitten ovat tietysti nämä maksuihin liittyvät kysymykset. Se on tietysti itsestäänselvää, että silloin jos valitus menee läpi, on ymmärrettävää, että silloin on kohtuullista, että siitä ei koidu kustannuksia, mutta sitten jos valitukset eivät mene läpi, kun niistä aiheutuu kuitenkin yhteiskunnalle kuluja, niin sitä maksupolitiikkaakin voisi tarkastella. Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä lopuksi esille myös sellaisen tilanteen, joka meillä on tällä hetkellä Sastamalassa, minun kotikunnassani. Sinne ollaan rakentamassa pitkästä aikaa kovan rahan kerrostaloa. Tilanne on se, että viereisellä tontilla oleva taloyhtiö nimenomaan päätti, että se ei valita siitä, mutta yksi taloyhtiön asukas on valittanut. Silloin herää kysymys, toteutuuko tässä demokratia, pitäisikö sen valitusoikeuden tuossa tilanteessa kuulua vain taloyhtiölle. — Tällaisilla ajatuksilla toivon, että tämä aloite menee eteenpäin.