Eestilä Markku

Arvoisa puhemies! Sinänsä perustuslain mukaan valtiontalouden vastuu kuuluu kansanedustajille. Täällä taitaa olla viisi prosenttia kansanedustajista paikalla, ja kaikkein tärkein asiahan nyt on kyseessä. On helppo tietysti moittia ketä tahansa, mutta itse ajattelen, että totta kai meidän täytyy tämä valtuus antaa, ja nyt se nousee 270 miljardiin. Me voimme näitä lukuja tietenkin pyöritellä, mutta kysyin tekoälyltä, paljonko Suomen valtio otti uutta velkaa viime vuonna, ja se vastaa, että 47 miljardia. En tiedä, onko se just oikein, mutta sitten nettona on 17,8 tai jotakin miljardia. Mutta kaikkein tärkeinhän tässä on se, että kun me otamme uutta lainaa, niin sitten lähtee pikkuisen korko väistämättä nousemaan, ja kun luottoluokitus sitten rupeaa putoamaan, niin duraatiokin saattaa vähän lyhentyä. Tämä on semmoinen kieppi, mihin tässä on nyt vaara joutua. En minä tiedä, onko se enää opposition tai hallituksen ongelma, kun se on meidän kaikkien ongelma. Silloin kun me joudutaan tähän, niin sittenhän se on äkkiä niin, että jos on 196 miljardia nytten velkaa, on helppo laskea, että 2 kertaa 3 on 6, eli kuusi miljardia rupeaa kohta olemaan korkoja. Kun nyt Valtiokonttori on laskenut liikenteeseen lainapaperia, niin 3,3 prosenttia on ollut korko. Kyllähän tämä on oikeasti huolestuttavaa. Sitten pitäisi pohtia, mitä tässä on tapahtunut 20 vuoden aikana. Jos julkisen sektorin osuus tällä hetkellä Suomessa on bruttokansantuotteesta 58 prosenttia tai jotakin sellaista ja EU27:n keskiarvo on 50 prosenttia, niin siinä on kahdeksan pinnan, saattaa olla yhdeksän pinnan ero. Vaikka eri jäsenmaitten lukuja on vaikea verrata keskenään, niin kyllä liian korkealle tämä julkinen sektori ja sen osuus on paisunut — vaikka nyt bruttokansantuote matelisikin vähän, niin siitä huolimatta. Silloin me joudumme kysymään niin kuin kotitaloudessa, että kun meillä on tietty palkka, ja voi olla jopa, että se palkka ei oikein nousekaan, niin meillä ei ole varaa sitä henkilökohtaista kulurakennetta koko ajan nostaa ja nostaa. Kyllä se sama lainsäädäntö ja sama laki koskee valtioita. Nyt meillä on yhteinen ongelma, eikä minullakaan siihen viisautta ole, mutta meidän pitäisi valtion kuluja ruveta pienentämään. Tämä ei ole ihan tuiki tuntematon tilanne, koska me oltiin 90-luvulla ihan samassa, ja julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta oli 90-luvulla millilleen sama kuin se on nyt. No, mitä silloin valtiovarainministeriö teki? Valtiovarainministeriö totesi, että ministeriöiden ja keskusvirastojen päällekkäisjärjestelmä oli tullut tiensä päähän. Päällekkäisyys oli pitänyt yllä asioiden kaksinkertaista käsittelyä sekä vastuu- ja ohjaussuhteiden epäselvyyttä. Minun mielestäni tämä on tärkein viesti, miten me lähdetään purkamaan meidän rakenteita, koska se on rakenteellinen ongelma. Meillä on virastoja, on hallituksia, on keskuksia, vaikka mitä, ja ei voi välttyä siltäkään ajatukselta, että me pyörittelemme vähän samoja asioita vuodesta toiseen, että onko se tehokasta ja mikä se julkisen sektorin tuottavuus on. Nämä ovat niitä kysymyksiä, mitä meidän pitäisi yhdessä pohtia, miten me aloitetaan, kun monien näitten toimintojen takanahan on lainsäädäntö ja pitäisi purkaa lainsäädäntöä, ja sitten päästään vuosien mittaan pikkuisen alenevalle kulu-uralle. Minä toivoisin tästä käytävän vähän keskustelua.

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin täällä edustaja Laakso, että tällä Liikenne 12 -asiakirjalla pitäisi olla suurempi vaikutus Suomessa tapahtuviin pitkän välin investointeihin, jotta se ohjaisi niitä. Kyllähän se nyt näyttää siltä, että joka hallituskausi hallitus jakaa niitä rahoja mieleisellään tavalla, ja eivät siinä nyt taida ministerinkään kotimaakunnat koskaan ihan huonolle osalle jäädä. Tämän takia olisi hyvä olla valiokunnalla ja meillä kaikilla käytössä semmoinen lista, josta me nähdään koko vuosituhannella kohdentuneista yli viiden miljoonan investoinneista, mihin päin Suomea ne ovat menneet niin että me voitaisiin sitten katsoa, ovatko jotkut maakunnat jääneet todella vähälle. Jos meillä olisi tämmöinen käytössä, niin se jo moraalisesti ohjaisi hallitusohjelmaneuvotteluissa ja niiden jälkeen kohdentamaan joskus niitä isompiakin liikennehankkeita niihin maakuntiin, jotka selvästi ovat esimerkiksi asukaspohjaan verrattuna jääneet vähälle.

Arvoisa puhemies! Sillä nyt ei ole suurta väliä, kuka on ollut mitäkin mieltä ja kuka on milloinkin ollut hallituksessa. Venäjän hyökkäys 2022 muutti koko paletin kertaheitolla, ja Venäjältä loppui puu. Silloin viimeistään olisi pitänyt ymmärtää puun ja turpeen yhteys ja tehdä oikeita poliittisia johtopäätöksiä. Arvoisa puhemies! Tässä on bioenergian tuottajat 2025. Minä olen kyllä — voin sen julkisesti todeta — värisokea, mutta tässä on sinisellä merkitty turve ja tämä kartta on ihan täynnä sinistä, niin kyllä sitä turpeen käyttöä vielä on. Ja kuten edustaja Lintilä, entinen ministeri, sanoi, kyllä meillä kapasiteettiakin löytyy. Se edellyttää, että me pystymme tarjoamaan urakoitsijoille riittävän pitkän aikajänteen, jolla sitä tuotantoa tullaan ostamaan, olipa se ostaja Huoltovarmuuskeskus tai sitten meidän lämpölaitokset tai CHP-laitokset, joita ikävä kyllä on alas ajettu alhaisen sähkönhinnan takia jo pitkään. Tämän puheenvuoron käytän sen takia, että poliittinen järjestelmä nyt käyttäisi realismia ja ymmärtäisi, missä sillassa Suomen talous on, ja lähdettäisiin käyttämään energiassa kotimaisia polttoaineita.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tämä liikenteen päästöongelmahan ratkeaa sillä, kun EU on asettanut säännöt, että 2035 sitten ollaan nollapäästöisissä autoissa. Ostetaan uusia autoja, jos sattuu olemaan rahaa kukkarossa, niin sillähän se on selvä. Arvoisa puhemies! Haluan puuttua asiaan, minkä edustaja Ovaska täällä nosti esille, että 2028 meille tulee ETS kakkonen, liikennepolttoaineiden päästökauppa. Se nostaa tietenkin polttoaineitten hintaa. Sitten meillä nousee jakeluvelvoite. Sillä jakeluvelvoitteella on semmoinen ominaisuus, että sitä biokomponenttia voidaan dieseliin sekoittaa enemmän kuin bensiiniin, ja se johtaa siihen, että 2028 dieselin hinta tulee nousemaan enemmän kuin bensan hinta. Tuon sen esille, että kyllä meidän täytyy tässä salissa ilman mitään poliittista intohimoa keskustella siitä, onko perustetta enää dieselautoilla pitää käyttövoimaveroa, koska 2028 bensan ja dieselin hinnat, jos mitään ei tehdä, tulevat eroamaan niin, että diesel on huomattavan paljon kalliimpaa. Diesel on hyvin yleinen [Puhemies koputtaa] Itä‑ ja Pohjois-Suomessa henkilöautojen polttoaineena. [Eduskunnasta: Ei ole!]

Arvoisa puhemies! Onhan se aika hieno saavutus Suomelta, että ydinvoimasähkön tuotanto, vesivoimasähkön tuotanto ja tuulivoimasähkön tuotanto olivat viime vuonna 83 prosenttia koko tuotannosta. Kun tähän lisätään biomassa 11 prosenttia, niin päästään 94:ään. Eihän meillä nyt hirveän paljon ole tässä suhteessa häpeämistä. On yksi ongelma, mikä tästä lisääntyneestä tuulivoimasta on tullut. Tuulivoimahan on lisääntynyt seitsemänkertaiseksi, jos ajatellaan 10 vuoden periodia mitattuna gigawattitunnilla, ja sitten tämä kuuluisa CHP-tuotanto, mihin edustaja Kangas viittasi, on samaa vauhtia mennyt alas. Eli siitä on tullut ongelma niin, että meidän on pakko saada jostain säätövoimaa. Sitä voidaan nopeasti toteuttaa kaasulla, dieselillä tai sitten näillä pumppuvoimalaitoksilla. Valitettavasti Kemijärven valtuusto itsemääräämisoikeuttaan käyttäen hylkäsi nämä pumppuvoimalaitokset. Sitä en tiedä, mitä voidaan tehdä, mutta ne olisivat erittäin tärkeitä ja paljon järkevämpiä kuin käyttää kaasua tai dieseliä.