Werning Paula

Arvoisa puhemies! Keskustelemme täällä tänään välikysymyksestä koskien hallituksen talouspolitiikan epäonnistumista. Hallituksen talouspolitiikkaa on arvioitava yhdellä yksinkertaisella mittarilla, nimittäin: toteutuvatko hallituksen omat tavoitteet vai eivät? Vastaus on varsin selvä: hallitus on epäonnistunut lähes kaikissa keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Hallitusohjelmassa luvattiin, että julkisen talouden alijäämää painetaan yhteen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2027 mennessä. Nyt valtiovarainministeriön, Euroopan komission, IMF:n ja Suomen Pankin ennusteet kertovat aivan muuta. Alijäämän arvioidaan olevan edelleen lähes neljä prosenttia vuonna 2027, siis lähes nelinkertainen hallituksen omaan tavoitteeseen nähden. Hallituksen lupaus oli luoda edellytykset julkisen talouden tasapainolle vuoteen 2031 mennessä, mutta myös tämä tavoite karkaa yhä kauemmaksi. Velkasuhteen ennustetaan nousevan yli 96 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuosikymmenen loppuun mennessä ja alijäämän pysyvän yli EU:n kolmen prosentin rajan vielä vuonna 2030. Arvoisa puhemies! Hallitus puhui paljon velkaantumisen taittamisesta. Se oli yksi hallituksen tärkeimmistä lupauksista suomalaisille. Mutta mitä oikein tapahtui? Kun hallitus aloitti, velkasuhde oli noin 82 prosenttia. Nyt ennusteet osoittavat velkasuhteen nousevan jo yli 90 prosenttiin lähivuosina ja edelleen kohti sataa prosenttia. Samaan aikaan korkomenot räjähtävät. Hallituksen omien arvioiden mukaan valtionvelan korkomenot lähes kaksinkertaistuvat tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Arvoisa puhemies! Myös veropolitiikassa hallitus on epäonnistunut omissa tavoitteissaan. Hallitus lupasi rakentaa veropolitiikkaa, joka vahvistaa työntekoa, yrittäjyyttä, ostovoimaa ja kasvua. Käytännössä pieni- ja keskituloisten ostovoima on jäänyt lähes paikoilleen, koska arvonlisäveron korotukset ja muut kulutusverot ovat syöneet veronkevennysten vaikutukset. Samaan aikaan kaikkein suurituloisimmat ovat hyötyneet merkittävästi enemmän hallituksen ratkaisuista. On vaikea väittää, että tämä olisi onnistunutta ja oikeudenmukaista kasvupolitiikkaa. Puhemies! Hallitus on myös puhunut investoinneista ja kasvusta. Määräaikaista investointiohjelmaa on kyllä kasvatettu paperilla lähes viiteen miljardiin euroon, mutta samalla rahoituspohja on jäänyt epäselväksi ja laskua siirretään tuleville hallituksille. Osa hallituksen näkyvimmistä investointiratkaisuista on lisäksi epäonnistunut tavoitteissaan. Hallitus on esimerkiksi käyttänyt sata miljoonaa euroa Kela-korvausten laajentamiseen yksityiseen terveydenhuoltoon ilman, että hoitojonot ovat merkittävästi helpottuneet tai yhdenvertaisuus parantunut. Arvoisa puhemies! Myös valtionhallinnon tuottavuusohjelmassa hallitus näyttää onnistuneen lähinnä leikkaamaan menoja, mutta varsinaista tuottavuushyötyä ei ole tapahtunut. Sen sijaan riskinä ovat henkilöstövähennykset, palveluiden heikkeneminen ja kasvavat ongelmat arjen viranomaispalveluissa. Kun puhutaan julkisista hankinnoista, hallitusohjelmassa luvattiin merkittäviä säästöjä ja vaikuttavuutta. Tähän mennessä konkreettisia säästöjä ei kuitenkaan pystytä osoittamaan, ja asiantuntijat ovat arvioineet osan uudistuksista jopa kasvattavan kustannuksia ainakin lyhyellä aikavälillä. Arvoisa puhemies! Hallitus ei voi enää piiloutua puheiden tai tulevaisuuden lupausten taakse. Nyt arvioidaan tuloksia, ja tulokset ovat heikot. Alijäämätavoite epäonnistui. Tasapainotavoite epäonnistui. Velkaantumisen taittaminen epäonnistui. Veropolitiikan oikeudenmukaisuus ja ostovoimatavoitteet epäonnistuivat. Investointien vaikuttavuus on jäänyt kyseenalaiseksi, eikä kasvua tai työllisyyttä ole saatu käyntiin. Tulostaulu on onneton. Siksi on syytä kysyä hallitukselta: jos hallituksen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet ovat yksi toisensa jälkeen epäonnistuneet, miksi hallitus edelleen väittää politiikkansa olevan onnistunutta? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen Nato-jäsenyys tarkoittaa turvallisuutta, mutta se tarkoittaa myös vastuuta. Tämä selonteko koskee sitä, miten Suomi kantaa oman osuutensa liittokunnan yhteisestä puolustuksesta vuonna 2025. Kyse on Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävistä, siis siitä toiminnasta, joka on osa liittokunnan normaalia arkea. Näihin tehtäviin osallistumalla liittolaiset osoittavat käytännössä sitoutumisensa yhteiseen pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen. Suomelle on tärkeää osoittaa tämä sitoutuminen konkreettisesti. Suomi osallistuu vuonna 2027 erityisesti Naton merellisiin tehtäviin, pysyviin laivasto- ja miinantorjuntaosastoihin. Toiminta painottuu Itämerelle, Pohjanmerelle ja Pohjois-Atlantille, mutta samalla Suomi toimii osana Naton 360 asteen turvallisuusajattelua koko liittokunnan alueella. Tämä on Suomen kokoon nähden merkittävä ja tarkoituksenmukainen panos. Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Samalla Itämeren alueen merkitys on korostunut entisestään. Alueella näkyvät yhä vahvemmin erilaiset hybridiuhat, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat riskit, tiedustelu ja varjolaivaston toiminta. Näihin uhkiin vastaaminen edellyttää liittolaisilta läsnäoloa, yhteistyötä ja valmiutta toimia yhdessä. Suomen osallistuminen Naton merivoimaosastoihin on konkreettinen tapa vahvistaa Itämeren turvallisuutta. Samalla Suomi kantaa vastuuta myös Naton pohjoisen ulottuvuuden vakaudesta. On tärkeää nähdä, että tämä osallistuminen ei ole irrallinen toimi, vaan se on tätä meidän Nato-jäsenyyden toiminnan aikaista jatkumoa. Suomi on jo osallistunut Naton tehtäviin vuodesta 2024 lähtien, ja toiminnasta on tullut osa Puolustusvoimien täysin normaalia toimintaa. Arvoisa puhemies! Selonteossa esitetty osallistuminen on mitoitettu oikein. Se vahvistaa Suomen asemaa luotettavana liittolaisena ja lisää yhteensopivuutta muiden Nato-maiden kanssa. Samalla osallistuminen sovitetaan yhteen kansallisen puolustuksen tarpeiden kanssa, ja tämä on äärettömän välttämätöntä. Suomi on Naton itäistä sivustaa, ja meidän roolimme on alueemme turvallisuuden tuottajana keskeinen koko liittokunnalle. Puhemies! Naton uskottavuus rakentuu siitä, että jokainen jäsen osallistuu. Yhteinen puolustus ei ole vain sopimus paperilla, vaan se on juurikin sitä käytännön toimintaa, harjoittelua ja läsnäoloa. Tämä selonteko on osa tätä kokonaisuutta. Suomi toimii vastuullisesti, ennakoivasti ja yhdessä liittolaisten kanssa. Se on paras tapa vahvistaa sekä omaa että myös koko Euroopan ja Naton turvallisuutta.